Autonvaihto on mielessä ja olen tuossa lukenut mm. A6:den ja vastaavien koeajoja. Pisti silmiin kritiikki joka on varsin yhteneväistä, varsinkin "heikko ohjaustuntuma" oli A6:ssa, bemarin 500-sarjalaisessa ja E-Mersussa. Olipa samaa vikaa myös Maybachissa.
Kukaan ei voi sanoa että näistä mikään auto olisi huono ajaa. Kaikkia muita olen ajanut paitsi Maybachia ja ajettavuudessa tai ohjaustuntumassa ei ole ollut mitään huomauttamista, kaikki kulkevat kuin juna maantiellä.
Tulee väkisinkin mieleen onko TM-testeissä pakko aina moittia jotain vaikka väkisin? ohjaustuntumaa on helppo moittia koska sekin on osittain mielipidekysymys, tilat tai kiihtyvyys voidaan mitata mutta ohjaustuntumaa ei. Odotin että Maybachin koeajossa ei olisi moitittu mitään mutta toisin kävi. Eli jos laitat melkein 4 miljoonaa markkaa autoon, on ohjaustuntuma sama tai huonompi kuin naapurin Golfissa, jonka ohjaustuntumaa kehuttiin.
Tuntuu tosiaan siltä, että ohjaustuntuma on elävä käsite. Itselläni oli aikoinaan 70-luvun Mitsu, jonka ruuviohjausta ei ainakaan sen aikaisissa testeissä kehuttu. Eihän se tarkka ollutkaan, jos verrataan nykyiseen matalaprofiilirenkaat/hammastanko-yhdistelmään. Tunto oli kuitenkin ihan hyvä, johtuen osin ehkä tehostamattomasta ohjauksesta. Vaikka pienessä autossa oli painava moottori ja jäykkä vetävä taka-akseli, oli auton ajaminen helppoa. Monet uudemmat autot tuntuvat jotenkin etäisemmiltä ajettavilta, vaikka muilta osin ihan eri sarjassa ovatkin.
Ei autossa mitään ohjaustuntoa kuulu ollakaan; auton pitää vain kulkea eleettömästi kuin juna. Jos ohjaus "kommunikoi" liikoja kuskin ja tien välillä, se on suuri rasite ja merkki epähienostuneesta autosta. Jenkit tämän ovat käsittäneet, eurooppalaisilla on vielä hiomista ajo-ominaisuuksissa tämän suhteen. Ohjauksen tulee olla erittäin, siis erittäin kevyt, tiukimmissakin paikoissa hennon naisen pikkurillillä hallittavissa. Ohjaus ei saa palauttaa liian voimallisesti, sillä silloin ilmiö on sama kuin autossa ei olisi suuntavakavuutta ollenkaan - nimittäin harvoin tiet ovat viivoittimella vedetyn suoria joten ohjauspyörää joutuu käyttelemään kurvin mukaisesti, jolloin liian voimakas palautus tekee ajosta kulmikasta, raskasta ja epämiellyttävää, auto siis pyrkii koko ajan eri suuntaan kuin kuljettaja ja tie vaatisivat. Tällainen ohjaus on ainakin joissakin Pösöissä (ollut).
Esimerkillinen ohjaus on vaikkapa vuoden 81 Buick Regalissa, -79 Oldsmobile Cutlasissa. Ei aivan yhtä hyvä, mutta loistava kuitenkin on mm. 88-mallisessa Accordissa. Tuskin on nyky-Hondissa enää yhtä hyvä kun on menty kopioimaan saksalaisia ja pyritty rakentamaan autoon mikroauton ohjaus, mitä sivistynyt tienkäyttäjä ei kaipaa. Rata-autoilu on sitten asia erikseen.
Ja jos joku nyt kertoilee, miten turvallista on kun ohjaus kertoo kuljettajalle tien pinnan laadusta, niin voin palauttaa tämän henkilön maan pinnalle kahdellakin seikalla: ensinnäkin, 92% kuskeista ei ymmärrä tuon taivaallista mistään ohjaustuntumista vaikka se olisi miten selkeä, kunhan vain ajaa posottelevat kakarat kouluun. Toisekseen olen itse ajanut satoja tuhansia kilometrejä kesät talvet ( vieläpä talvellakin usein kesärenkailla ) sellaisilla autoilla, joita arvon autolehdet ovat moittineet ohjauksen puolesta "huonoiksi" enkä ole joutunut YHDEN AINOAAN onnettomuuteen, vaikka rällään ylinopeutta 20-40 km/h joka ikinen jumalan päivä. Sen sijaan Bemareita ja muita "hyviä ajettavia" näkee yllättävän usein ojan pohjalla tai kylki edellä lyhtypylvääseen sinkoutuneena....
Minusta ei tarvita mitään mikroauton ohjaustuntumaa, mutta mainittu Buick Regal (ajoin aikanaan osan autokoulua moisella, osaksi Asconalla) on kyllä vähän liian tunnoton. Autokoulun maikka aina pyyteli anteeksi kun jouduttiin Buickilla ajotunnille.
Onhan se toki kiva kun auto vain "lipuu" eteenpäin kuopista välittämättä, mutta Suomen tiet on välillä sen verran mutkaisia, että matkanopeus väkisinkin tippuu, jos tuntumaa tiehen ei ole lainkaan. Jos ajatellaan että mitään feed-backiä ei tule, käytännössä autoa ajetaan vain tuulilasin läpi katsomalla ja silloin ollaan auttamattomasti myöhässä jos mopo meinaa lähteä käsistä.
Ajoin noin 15v sitten Canadassa tyypillistä pikku-jenkkiä (Chevrolet Cavalier, vuokrakärry, lähes uusi) jonka jousitus oli jotakuinkin pehmeä. Mutkainen asfalttitie ja jo 80 km/h vauhdissa auto ei hetkeksikään lakannut keinumasta johonkin suuntaan. Pahinta oli S-mutkaan ajo kun auto keinui kulmasta kulmaan. Vähän lisää vauhtia ja olisi varmaan keinunut kulmittain ympäri.
Volvoja on monesti haukuttu epämääräisestä (tunnoton?) ohjauksen keskialueesta. Minusta positiivista kehitystä on tapahtunut vajaassa kymmenessä vuodessa 850-> S60. Kaikki kaverit on kehunut tarkkaa S60 ohjaustuntumaa. Kun välillä ajan vaimon autolla, eron huomaa selvästi.
..et ovat moittineet ohjauksen puolesta "huonoiksi" enkä ole joutunut YHDEN AINOAAN onnettomuuteen, vaikka rällään ylinopeutta 20-40 km/h joka ikinen jumalan päivä. Sen sijaan Bemareita ja muita "hyviä ajettavia" näkee yllättävän usein ojan pohjalla tai kylki edellä lyhtypylvääseen sinkoutuneena....
Jostakin syystä Oldsin valmistus on lopetettu, vaikka niissä oli mainitsemasi ylitehostettu ohjaus.
Vanhempien bemarien taka-akselisto on sellainen, että auto on tietyissä tilanteissa melko voimakkaasti yliohjautuva, ja kun autoissa vielä oli reippaasti tehoja kuski saattoi innostua riskialttiiseen leikittelelyyn.. uudet bemarit ovat tietääkseni käytökseltään tasapainoisempia. Uusista autoista on vaikea osoittaa mallia, jota näkyisi normaalia enemmän ojan pohjalla. 40-sarjan volvo ehkä on sellainen, mutta siinähän oli ainakin 90-luvulla selkeitä ongelmia ohjauksessa ja ajettavuudessa yleensä.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että ohjauksen merkitystä auton ajettavuuteen ei voi ylikorostaa.
...Ja jos joku nyt kertoilee, miten turvallista on kun ohjaus kertoo kuljettajalle tien pinnan laadusta, niin voin palauttaa tämän henkilön maan pinnalle kahdellakin seikalla: ensinnäkin, 92% kuskeista ei ymmärrä tuon taivaallista mistään ohjaustuntumista vaikka se olisi miten selkeä, kunhan vain ajaa posottelevat kakarat kouluun. Toisekseen olen itse ajanut satoja tuhansia kilometrejä kesät talvet ( vieläpä talvellakin usein kesärenkailla ) sellaisilla autoilla, joita arvon autolehdet ovat moittineet ohjauksen puolesta "huonoiksi" enkä ole joutunut YHDEN AINOAAN onnettomuuteen, vaikka rällään ylinopeutta 20-40 km/h joka ikinen jumalan päivä. Sen sijaan Bemareita ja muita "hyviä ajettavia" näkee yllättävän usein ojan pohjalla tai kylki edellä lyhtypylvääseen sinkoutuneena....
Olen hieman eri mieltä tunnokuudesta, eiköhän se ole keskimäärin parempi, kun tietää esim. sen onko liukasta vai ei, tunnokas ohjaus kertoo sen, mutta tunnoton ohjaus ei, puhumattakaan siitä, että joutuu luistoon, tunnokkaasta ohjauksesta saattaa olla hyötyä myös sille 92 %:lle, joka ei ymmärrä tuon taivaallista tunnokuudesta.
Minulle ei ole kohdalle montaa autoa osunut, jossa olisi hyvä ohjaus. Nekin harvat ovat lähes poikkeuksetta olleet amerikkalaisia. Mersuissa on myös suht. hyvä, ehkä hieman liian raskas. Amerikkalaisten ongelma yleensä on se, että tien pinnan kallistukset ynnä muut ja pyörän kuoppaan osumiset tuntuvat ohjauksen "läpi", pyörän osuessa kuoppaan ratti ikään kuin lyö käsille. Euroissa tätä ei niin usein esiinny, johtunee ohjauksen raskaudesta. Raskaudesta johtuen ei tunne kyllä mitään muutakaan. Mutta pienempi paha tuo möykkyjen tuntuminen on, kuin raskaus.
Raskaalla ohjauksella on kamala ajaa, kaarreajossa joutuu koko ajan pitämään vastaan, ettei ratti karkaa suoraan, kaupungissa pyöriessä pitää vääntää melkein kahdella kädellä, ettei käsi luista rattia pitkin. Pysäköidessä saa ottaa jo oikein kunnon otteen, ettei lipeä naapurin kylkeen.