Eilen tapahtui tällainen tilanne. Olin ajamassa Nummelasta Vihtiin valtatie kakkosta. Edelläni oleva auto laittoi vilkun hyvissä ajoin päälle ja päätti kääntyä vasemmalle. Minä hidastin ja ohitin sen oikealta piennarta käyttäen. Lain mukaan tein väärin, koska kuulemma oikealta ei saa ohittaa eikä valkoista sulkuviivaa ylittää. Järjellä kun ajattelee, niin väistin vaan tiellä olevan esteen. Miten väärin siis toimin: olisiko pitänyt pysähtyä auton perään ja odottaa, että se kääntyy vasemmalle ja vasta sitten jatkaa matkaa?
Toinen asia on oikeaoppinen ohitus. Otanpa esimerkin: rajoitus on 80 km/h. Edellä ajava auto ajaa 70 km/h. Lain mukaan tässä meneteltäisiin siten, että punnerrettaisiin vieressä max. 80 km/h, koska lain mukaan ei missään tapauksessa saa ajaa ylinopeutta. Järjellä kun ajattelee, niin ohituksen on syytä tapahtua ripeästi, ja tällöin hetkellinen ylinopeus auttaa asiaa. Mitenkä on, saako omaa järkeä käyttää, vai onko laki aina se, jonka mukaan menetellään kaikissa tilanteissa?
Toinen asia on oikeaoppinen ohitus. Otanpa esimerkin: rajoitus on 80 km/h. Edellä ajava auto ajaa 70 km/h. Lain mukaan tässä meneteltäisiin siten, että punnerrettaisiin vieressä max. 80 km/h, koska lain mukaan ei missään tapauksessa saa ajaa ylinopeutta. Järjellä kun ajattelee, niin ohituksen on syytä tapahtua ripeästi, ja tällöin hetkellinen ylinopeus auttaa asiaa. Mitenkä on, saako omaa järkeä käyttää, vai onko laki aina se, jonka mukaan menetellään kaikissa tilanteissa?
Lakia pitäisi aina noudattaa, siis PITÄISI, välillä se voi olla mahdotonta. Joskus on pakko rikkoa lakia. Kyllä, poliisit katsovat läpi sormien tällaisia. Rikkovat hekin lakia tällaisissa pikkujutuissa.
Lainaus
Tieliikennelaki 3.4.1981/267
Ohittaminen
Edellä kulkeva ajoneuvo on ohitettava vasemmalta. Milloin edellä kulkeva kääntyy tai selvästi valmistautuu kääntymään vasemmalle, se on kuitenkin ohitettava oikealta.
Lainauksen loppu
Eli tätä sanoo laki.
Tieliikennelaki:
"8 §
Tien eri osien käyttö
Ajoneuvoja on kuljetettava ajoradalla. Jos tien oikealla puolella on piennar, jolla ajo käy haitatta päinsä, polkupyörää ja muuta moottoritonta ajoneuvoa sekä mopoa on kuitenkin kuljetettava pientareella.
..."
Eli vasemmalle kääntyvän ohittaminen on suoritettava oikealta, JOS aikoo ohittaa (taaksekin saa pysähtyä ja joskus on myös pakko). Ohittamiseen saa käyttää myös piennarta, joka Tieliikennelaissa määritellään seuraavasti: "pientareella ajoradasta reunaviivalla erotettua tien pituussuuntaista osaa, jota ei liikennemerkillä ole osoitettu jalkakäytäväksi tai pyörätieksi;". Eli kyseinen yhtenäinen, valkoinen viiva on "reunaviiva" eikä "sulkuviiva". Reunaviivan saa ylittää, kun se ei aiheuta haittaa (vaarasta puhumattakaan).
Jos piennar on varattu, saat yhäkin ohittaa vasemmalle kääntyvän ajoneuvon oikealta, edellyttäen että on tilaa tähän piennarta käyttämättä.
J.R: "Eilen tapahtui tällainen tilanne. Olin ajamassa Nummelasta Vihtiin valtatie kakkosta. Edelläni oleva auto laittoi vilkun hyvissä ajoin päälle ja päätti kääntyä vasemmalle. Minä hidastin ja ohitin sen oikealta piennarta käyttäen."
Hyvissä ajoin vilkuttaminen parantaa paljon toisten autoilijoiden mahdollisuutta päätellä liikkeitä ja aivoituksia. Kuitenkaan se ei yksin riitä. Kun pitää riittävää tai jopa "ruhtinaallista" turvaväliä, voi usein jarruun koskematta antaa edellä olevan kääntyä sivuun eikä täydy suorittaa ohitusta... tämä edellyttäen, että edellä vasemmalle kääntyvä ei joudu odottamaan vastaantulijoita.
Tämmöisessäkin tilanteessa vasemmalle kääntyvä voi aiheuttaa ikäviä tilanteita, jos pysähtyy risteykseen vaikka vastaantulijoita ei olisikaan. Takana tulija on takuulla olettanut, että risteyksestä poistutaan ASAP ja odottamaton pysähtyminen ja/tai paikalleen jääminen saattaa aikaisestakin vilkun käytöstä jäädä yhäkin yllätykseksi.
Toinen tapa vasemmalle kääntyvältä viedä takanatulijalta iloa pitkästä turvavälistä on se, että ei ryhmitytä ollenkaan. Edellisessä tilanteessa joudutaan tekemään odottamaton ohitus tilanteessa, jossa luultiin edellä ajavan poistuvan sivutielle ennen risteyksen saavuttamista - ryhmittäytymättömän kohdalla joudumme vähintäänkin väistämään pientareen kautta tai pysäyttämään. Jos vasemmalle kääntyvä tekee sekä odottamattoman pysähdyksen että jättää ryhmittymisen tekemättä tai liian vähäiseksi, ei takana ajava ole välttämättä nähnyt tarpeeliseksi edes hidastaakaan vaikka piennar olisi ollutkin varattu.
Tällöin ei ole enää pelivaraa lainkaan ja pitkästä turvaväli käy kohtalokkaaksi. Lyhyellä turvavälillä, kun joudut jarruttamaan aina, kun edellä ajava jarruttaa. Pitkällä turvavälillä (erityisesti, jos edelläajava ilmaisee vilkulla poistuvansa edestä) voit antaa turvavälin kutistua, kun uskot edellä ajavan väistyvän edestäsi ilman, että ajat 50+ km/h nopeuserolla kääntyvän auton peräluukkuun kiinni. Jos edellä ajava kuitenkin jättää ryhmittymisen tekemättä niin oletus voi käydä kohtalokkaaksi.
Ryhmittäytymättä jättävä on juomattavasti hätäjarrutusta suorittavaa edelläajajaa vaarallisempi sellaiselle kuljettajalle, joka ajaa joustavasti ja runsaalla turvavälillä. Peräluukussa kyyläävät taas ovat (toisin kuin ennakoivat autoilijat) todella kusessa, jos edellä ajava jarruttaa laittamatta vilkkua päälle. Minä kuitenkin katson runsaan turvavälin tuovan enemmän etua kuin haittaa. Turvaa se ei minulle kuitenkaan aina suo, erityisesti, jos haluan käyttää turvaväliä joustavaan liikennöintiin, joka salliin minun olemaan koskematta jarrupolkimeen edelläajavan kääntyessä pois tieltä, mutta ainakin tuo vakionopeuden säilyttäminen säästää hermoja ja polttoainetta vaikkei se minua turvallisemmin perille veisikään.
"Mitenkä on, saako omaa järkeä käyttää, vai onko laki aina se, jonka mukaan menetellään kaikissa tilanteissa?"
Pari viikkoa sitten Radio Suomessa perjantai-iltapäivällä toimittaja Seppo Kauppi jutteli erään ylikonstaapelin kanssa. He mittasivat tutkalla autojen nopeuksia. Vastaantulija ohitti, jolloin tälle mitattiin ylinopeutta. Kuinka paljon, sitä ei kerrottu tai en muista. Poliisi kuitenkin totesi asiasta, että etenkin ohitustilanteissa käytetään maalaisjärkeä ja sallitaan ylinopeutta hieman enemmän kuin normaalitilanteessa.
Tuo on tulkinnanvarainen juttu, johon voisi lisätä, että ohittaminen on kiellettyä, mikäli tilaa on niin vähän, että sen suorittamiseen vaadittaisiin reilu ylinopeus. Mikä on muuten pienin ylinopeus, josta joku on saanut ohitustilanteessa (vastaantulijoiden kaistaa käyttäen) sakkoa?
Tuosta lähetyksestä muuten tuli mieleeni, että taitaa Seppo lukea tätä palstaa, koska päivän aiheet vaikuttivat olevan 1:1 kopioitu täältä kameravalvontoineen ja ylinopeuksineen. Tiedä, vaikka hän olisi joku tänne kirjoittavista. Jos näin on, sehän on vain hyvä asia. Leviää jutut laajemmallekin, vaikka aivan kansanedustajat eivät näitä lukisikaan.
Jos ohitettavan nopeus on 70km/h ja rajoitus on 80km/h, menet ohi 80km/h sellaisessa paikassa, jossa se on turvallista näin tehdä. Jos sellaista paikkaa ei vain löydy, on nopeuseronne riittämätön ohitukseen. silloin ei voi kuin toivoa, että edelläajava muistaa antaa tilaa sopivan hetken tullen väistämällä esimerkiksi levähdysalueelle.
Niinpä niin, tässä on mielestäni taas yksi oire nykymaailman katsantokannasta. Tuo ihminen, jumalolento, asettuu lakien ja säädösten yläpuolelle. Laki on älytön, ei minun tarvitse sitä noudattaa. Täh?
Järjen käyttäminen todella on sallittua. Lain rikkominen ei ole. Tosin pienet rikkeet poliisikin JOSKUS antaa anteeksi. Ja toisaalta poliisi ei pysty havaitsemaan LÄHESKÄÄN kaikkia törttöilyitä joita tien päällä tapahtuu.
Poliisit ajelevat eri tyyleillä: aika useasti he menevät itse hieman ylinopeutta ja välillä 40-alueella 25km/h ja 80-alueella 90km/h.. Joillakin Poliiseilla on hieman ärsyttävä ajotapa. Joten jos ne hidastelee on kai "pakko" ohittaa, jos ohittaa pientä ylinopeutta niin mahtaako saada sakot?
Järjenkäyttö ja lain noudattaminen eivät ole toistensa vaihtoehdot. Järkeä tarvitaan, kun päätetään millä periaatteella aikoo liikenteessä olla mukana. Jos päättää noudattaa lakia, ei järkeä ajaessa enää tarvita joka halvatun yksityiskohdassa vaan voi keksittyä oleelliseen. Vaikka useimmat meistä pitävätkin itseään selvästi muita älykkäämpinä, todellisuudessa harvalla meistä on varaa tuhlata älyämme epäoleelliseen.
Jos kussakin tilanteessa järkeilee erikseen toimintatapansa, pitää huomata kaikki ympäristönsä tapahtumat, muutenhan fiksuinkaan ei voi tehdä oikeita päätöksiä. Pitää myös pystyä tekemään päätöksiä, jotka muutkin osaavat ennakoida, muuten tökkii.
Kumpikin näistä on käytännössä mahdottomuuksia. Tämä aiheuttaa monissa ärtymystä; Miksi ne muut eivät tajua mitään? Miksi ne noudattavat minun mielestäni typerää lakia, nehän pitää jättää huomioimatta ja noudattaa vain minun mielestäni fiksuja lakeja. Kyllä ne tajuavat, ne ovat vain nähneet asian toisin. Ja vaikka kaikki näkisivät kaikki asiat samoin jää vielä se fakta, että järjen määrässäkin on isoja eroja, yleensä ne muut on aina tyhmempiä.
Eli samat tapahtumat eivät mitenkään voi johtaa samoihin reaktioihin kuskista riippumatta, mitä ainakin minä pidän ehdottomana edellytyksenä sujuvalle liikenteelle.
Näitä ongelmia ei ole, jos säännöt on samat ja niistä pidetään kiinni, vaikka oma järki selvästi tajuaa ne älyttömiksi. Ei kaikkien yksittäisten sääntöjen edes tarvitse olla järkeviä (eikä ne voikaan olla), kunhan kaikki toimivat yhtä järjettömästi, samalla tavalla. Esimerkkinä vaikka oikeanpuoleinen liikenne; vasen olisi ihan yhtä hyvä.
Whiic kirjoitti asiaa ryhmittymisestä vasemmalle käännyttäessä. Ajoneuvoa on kuljetettava niin lähellä ajoradan oikeata reunaa, kuin se muuta liikennettä vaarantamatta on mahdollista. Mutta koska oma järki ei keksi järkevää syytä miksi tätä pykälää pitäisi AINA noudattaa, sitä ei noudateta juuri silloin, kun sitä tarvittaisiin.
Seurauksena on, että aiheutan tahtomattani ppaskahalvauksen muutamalle autoilijalle joka päivä. Vaikka vilkuttaisin ja ottaisin paikkani keskiviivan vierestä kuinka aikaisin tahansa, vastaan tuleva keskiviivan viertä ajava havahtuu vasta pari metriä ennen kohtaamistamme ja tekee säikähdyksissään jyrkän väistön. Jos en ryhmity, suljen ajamani kaistan, jos ryhmityn, säikäytän vastaantulevan. Bart Simpsonin sanoin: Youre damned if you do and youre damned if you dont.
Mitä jos tässäkin unohtaisimme oman järjen käytön, alistuisimme kaikki kyykytykselle ja ajaisimme siellä, missä psykopaatit herrat käskee. Ehkä sen seurauksena yhä useampi uskaltautuu ryhmittymään ja liikenne sujuisi risteyksissä. Siinä odottaessa kuluu äkkiä esim. ylinopeudella saatu aikaetu eikä riitäkään.
TeeCee: "Vaikka vilkuttaisin ja ottaisin paikkani keskiviivan vierestä kuinka aikaisin tahansa, vastaan tuleva keskiviivan viertä ajava havahtuu vasta pari metriä ennen kohtaamistamme ja tekee säikähdyksissään jyrkän väistön. Jos en ryhmity, suljen ajamani kaistan, jos ryhmityn, säikäytän vastaantulevan."
Suuren budjetin ratkaisu olisi tehdä vasemmalle kääntyville risteyksiin oma kaista - vähintäänkin etuajo-oikeutetulle tielle. Tämä on kuitenkin suuren budjetin ratkaisu eikä sovellu tilankäytöllisesti välttämättä kaupunkeihin. Kaistan pistäminen siihen jälkikäteen on myös vähän liioittelevaa, mutta ehkä tien rakennusvaiheessa tai "määräaikaishuoltoa" tehtäessä sitä voisi leventää.
Helvemman budjetin ratkaisu olisi maalata keskiviiva hieman "vasemmalle", jotta vasemmalle kääntyjällä olisi tilaa ryhmittäytyä. Vastaantulijan olisi pakko kulkea oikealla, jotta hän pysyisi omalla kaistalla. Tässäkin olisi tietenkin haittapuolia:
- puupäät ajaisivat yhä keskiviivan tuntumassa ja huomaisivat keskellä risteystä keskiviivan warppaavan metrin oikealle.
- silloin kun vastaantulijaa ei ole, täytyisi silti risteysalueelta poistuessa ajaa aivan oikeassa reunassa (jossa voi olla kevyttäkin liikennettä).
Nykyjärjestelmä ei pakota ajamaan oikeassa kohdassa tietä, mutta se sallisi toimivan ja muut (perässä tulijat, vastaantulijat, kevyt liikenne) huomioivan liikennöinnin, jos autoilijan järki olisi lainkaan läsnä toiminnassa.
Jos järkeä käytettäisiin, voitaisiin ryhmittyä jopa vasemmat renkaat keskiviivan päälle. Tämä edellyttäisi, että vastaantulija ajaisi myös oman kaistansa oikeaa reunaa kuten lakikin sanoo. Tietenkin ryhmittyjältä tulisi odottaa sen verran vastuunottoa, että hän varmistaa, että vastaantulijalla on tilaa ajaa oikeaa reunaa (ja useimmiten onkin, sillä kevyttä liikennettä on nykyään aika vähän ajoradoilla).
Lienee kuitenkin ryhmittyjän oikeusturva heikoilla, jos vastaantulija (vaikka ajaisi täysin väärässä kohtaa omalla kaistallaan ja täysin ilman syytä moiseen ajolinjaan) kopsauttaisi sivupeilinsä. Jos osa autostasi olisi (perustellustakin syystä) vastaantulijoiden kaistalla niin taidat olla yksin vastuussa. Se, "kenelle kaista kuuluu" taitaa olla lain tulkinnassa pyhempi asia kuin se millä tavoin "omaa kaistaansa" käyttää. Ei taitaisi lain tulkinta tässä olla suopea sille, joka ryhmittyy siten kuin se liikenteen sujuvimman toiminnan kannalta olisi parasta.
Samaten, jos ajaa ryhmittäytymättä jättäneen auton perään, taitaa peräänajaja olla ainoa korvausvelvollinen - olkoonkin, että sujuva liikennöinti edellyttää oletusta siitä, että muutkin noudattavat sääntöjä (ja ryhmittäytymättä jättäminen on niitä sääntöjä vastaan).
Nuo syyllisyysasiat onnettomuustilanteissa ovat tietysti ongelma, mutta onneksi näissä tapauksissa yleensä selvitään peltivaurioilla. Pääteillä aina välillä sattuu pahemminkin, kun huonosti ryhmittynyt saa peräänsä kuskin paikalla istuneen matkustajan, joka tuuppaa kääntyjän vastaantulevien eteen. Olen totutellut pitämään etupyöräni suorassa kääntymisvuoroani odotellessa.
Mutta iso ongelma on myös liikenteen sujuvuudelle aiheutettu vahinko. Vilkun käytöstä ja ryhmittymisen puutteesta päätellen hyvin monelle kuskille tulee itselleenkin yllätyksenä, että hän onkin kääntymässä. En keksi tähänkään muuta syytä kuin sen, ettei kuski ajattele ajamistaan.
Miksei ajattele? Asenne kysymys. Kun maailma rajoittuu oman navan lähiympäristöön, vain oma liikkuminen on tärkeää ja sujuvuus = MINUN liikkumiseni sujuvuus. Muiden virheet kyllä huomataan, mutta niistä ei oteta opiksi, niistä suututaan. Siinä pyhässä vihassa jää huomaamatta, että itsekin voisi tehdä yhtä sun toista muiden liikkumisen eteen, kun itse sattuu olemaan se kääntyjä. Jos fiksuja tekoja odottaa vain muilta, on liikenteessä vain loisena.
Nyt tietysti joku ajattelee, että jos olisi kunnon tiet niin mahtuisi ohi huonomminkin ryhmittyneestä, siis valtion vika. Voipi olla, mutta syyllisen etsiminen ei paljon auta. Vasta sitten, kun tie on idioottivarma siellä voi ajaa kuin idiootti. Nyt ne eivät sitä ole, eli kuljettajalta vaaditaan enemmän, syyllisten haku ja kiukuttelu ei johda mihinkään, sillä ei saada parempia teitä EIKÄ sujuvampaa liikennettä.
Tänään 100 km/t - rajoitusalueella ajaessani 101 km/t olen normaalikuljettaja. Huomenna jonkun byrokraatin päätöksen perusteella samassa kohdassa on 80 km/t - talvinopeus-rajoitus. Jos nyt ajan samalla tiellä samalla kelillä 101 km/t saan järkyttävät sakot, jotka tulotasosta riippuen ovat pahimmillaan maailmanennätys-tasoa, pienen omakotitalon hinnan luokkaa. Jos olen julkimo, pääsen lisäksi Iltasanomien lööppiin ja muutun pahimmanlaatuiseksi liikennegangsteriksi.
Liikenneturvallisuuden kanssa asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan"
Contre courant: Jos nyt ajan samalla tiellä samalla kelillä 101 km/t saan järkyttävät sakot.
Hassu juttu. Ja toisaalta, jos silloin 100:n rajoituksen aikana ajoit 80:ä, metrin päässä perässäsi räpsi valoja joku intiaani, ainakin hän oli naamaltaan punainen. Ehkä hän olisi käyttäytynyt rauhallisemmin, jos olisi tiennyt vaikka että allasi olevien Hankook-merkkisten renkaiden pääraaka-aine on todennäköisesti vaseliini ainakin märkäpidosta päätellen tai että olet nähnyt viimeisen kilometrin matkalla kolme hirveä ja varaudut neljänteen.
Tai mitä jos se satasen nopeus olikin väärä ja 80:n on oikea? Mistä sinä erotat sen väärän rajoituksen? Entä pitäisikö sakottaminen uudella 80:n rajoituksella aloittaa vasta kuukauden kuluttua rajoituksen muuttamisesta tai ehkä rajoitus pitäisi mielestäsi laskea kilometri kerrallaan 20:n päivän ajan, kun kerran tuo päivässä tapahtuva muutos närästää? Entä onko mielestäsi yhtä väärin, kun talvirajoitus muuttuu takaisin kesärajoitukseksi yhdessä hujauksessa? Miksi ei?
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka ja suurempiakin vääryyksiä on, kuin kerralla muuttuvat rajoitus. Onko muuten yhtään mahdollista, että yksinkertaisesti vain haluat ajaa lujempaa ja hakemalla haet syitä olla tyytymätön talvirajoituksiin? Kun minä tuossa yllä tein samoin puolustellessani sitä rajoitusta, se näytti naurettavalta, eikö? Miksi tilanne muuttuu mielestäsi, jos aihe muuttuu mutta metodi pysyy samana?
Mitä talvirajoituksen hyviä puolia otit huomioon, kun päädyit kirjoittamaan kommenttisi? Kiinnostaako sinua edes tietää ja jos tietäisit niistä, muuttaisivatko ne mahdollisesti käsitystäsi?
Otetaanko muuten hieman yli 20km/h ylinopeudesta päiväsakkoa? Mikä on se raja?
Talvinopeuksista ja sakotuksesta vielä:
Yhtään ainoata TIETEELLISEN TARKASTELUN kestävää tutkimusta en ole nähnyt, jossa talvinopeuksista olisi osoitettu (tilastollisesti pitävästi) olevan hyötyä.
Palstan nimi on laki ja järki. Aiemmassa tekstissä mainittu sakotuskäytäntö on järjenvastainen. Jos kerron sen ulkomaalaisille, he eivät usko sinua. Sen ymmärän, että jos halutaan muuttaa talveksi nopeusrajoitusta, joskus ne kyltit sinne on vietävä. Mutta että rangaistus on heti armoton, vaikka mitään lisääntynyttä vaaraa ei vielä olisikaan. Huonolla kelillä l(esim. sankassa lumisateessa) lujaa ajavaa voi sakottaa, vaikka ajaisi rajoitusten puitteissakin. Eli sakotettakoon vaaran aiheuttamisesta. Sitä varten nopeusrajoitukset on alunperin asetettukin: varoittamaan autoilijaa vaarasta, jota hän ei ehkä muuten havaitse. Uudessa-Seelannissa lähes joka mutkaan tultaessa on ohjeellinen liikennemerkki nopeudesta, jolla mutkan voi ajaa turvallisesti. Suomessa nopeusrajoitus mielletään nopudeksi, jota pitää vähintään ajaa.
C C: Yhtään ainoata TIETEELLISEN TARKASTELUN kestävää tutkimusta en ole nähnyt, jossa talvinopeuksista olisi osoitettu (tilastollisesti pitävästi) olevan hyötyä.
Et ole nähnyt? Oletko etsinyt? Minä törmään näihin hakematta, muita juttuja etsiessäni.
Esim 1. Norjasta Elvik et al. 1997: Trafikksikkerhetshåndbok (s. 315), perustuu 53:n eri maissa tehdyn tutkimuksen tuloksiin, ei koske pelkästään talvirajoitusta vaan ylipäätään rajoituksen muutoksen vaikutusta kuolonkolareihin, sen mukaan lasku 100-80 km/h laskee kuolleiden määrää keskim. 14 %, hajonta 10-18 %.
Esim. 2 Suomesta - Ranta ja Kallberg 1996: Ajonopeuksien liikenneturvallisuusvaikutukse, Ajonopeuden turvallisuusvaikutuksia koskevien tilastollisten tutkimusten analyysi.Ympäri maailmaa kerätyn aineiston perusteella keskinopeus laskee 4-7 km/h jokaista 10 km/h rajoituksen laskua kohti. Kuolleiden määrä taas putosi keskimäärin 6 % yhtä pudotettua keskinopeus-km/h:ta kohti, kaikkien onnettomuuksien lasku oli 3 % yhtä alentunutta keskinopeus-km/h:ta kohti.
Nämä perustuvat aineistoon, joka on saatu lähes kokonaan meidän kesäkeliä vastaavista olosuhteista. Ei liene kovin iso riski olettaa, että muutokset ovat isommat kun valon määrä laskee ja keli muuttuu sellaiseksi kuin meillä talviaikaan.
Eli kyllä tutkimustietoa on, ehkä ongelma onkin siinä miten määrittelet mikä on tilastollisesti pätevä tutkimus. Käytätkö samaa menetelmää kuin monet täällä kommentoivat, eli tutkimus on pätevä jos se tukee käsitystäsi, että laskenut liikenteen keskinopeus ei laske onnettomuuksia? Sellaisesta tutkimustiedosta on tosiaan huutava pula. Miksiköhän?
C C: Suomessa nopeusrajoitus mielletään nopudeksi, jota pitää vähintään ajaa.
Oikeammin: JOTKUT Suomessa mieltävät näin. Varmaan samat, jotka eivät pidä yllä mainitsemiani ja kymmeniä vastaavia tutkimustuloksia luotettavina. Ajappa iltahämärissä hirvivaara-alueella 75 km/h ja löydät heitä monta takaasi. He eivät ymmärrä, mitä virkaa on sillä 15 % lyhentyneellä jarrutusmatkalla tai saman verran pienentyneellä väistöliikkeen halkaisijalla jonka hankit kun et ajakaan 80 km/h. Jos he ovat saaneet sinut kiinni ajaen laillista 90:ä, heidän törmäysenergiansa, jarrutusmatkansa jne. putosi ansiosta liki puolet, ainakin siihen asti kunnes he ohittavat sinut keskisormi pystyssä.
Oikeastaan tekisit hyvän työn jos et laskisi heitä ohi ollenkaan, koska todennäköisyys menettää hirvikolarin sattuessa henkensä putoaa yhdeksäsosaan kun vauhti putoaa 90 -> 80.
Et ole nähnyt? Oletko etsinyt? Minä törmään näihin hakematta, muita juttuja etsiessäni.
Esim 1. Norjasta Elvik et al. 1997: Trafikksikkerhetshåndbok (s. 315), perustuu 53:n eri maissa tehdyn tutkimuksen tuloksiin, ei koske pelkästään talvirajoitusta vaan ylipäätään rajoituksen muutoksen vaikutusta kuolonkolareihin, sen mukaan lasku 100-80 km/h laskee kuolleiden määrää keskim. 14 %, hajonta 10-18 %.
Esim. 2 Suomesta - Ranta ja Kallberg 1996: Ajonopeuksien liikenneturvallisuusvaikutukse, Ajonopeuden turvallisuusvaikutuksia koskevien tilastollisten tutkimusten analyysi.Ympäri maailmaa kerätyn aineiston perusteella keskinopeus laskee 4-7 km/h jokaista 10 km/h rajoituksen laskua kohti. Kuolleiden määrä taas putosi keskimäärin 6 % yhtä pudotettua keskinopeus-km/h:ta kohti, kaikkien onnettomuuksien lasku oli 3 % yhtä alentunutta keskinopeus-km/h:ta kohti.
Nämä perustuvat aineistoon, joka on saatu lähes kokonaan meidän kesäkeliä vastaavista olosuhteista. Ei liene kovin iso riski olettaa, että muutokset ovat isommat kun valon määrä laskee ja keli muuttuu sellaiseksi kuin meillä talviaikaan.
Eli kyllä tutkimustietoa on, ehkä ongelma onkin siinä miten määrittelet mikä on tilastollisesti pätevä tutkimus. Käytätkö samaa menetelmää kuin monet täällä kommentoivat, eli tutkimus on pätevä jos se tukee käsitystäsi, että laskenut liikenteen keskinopeus ei laske onnettomuuksia? Sellaisesta tutkimustiedosta on tosiaan huutava pula. Miksiköhän?
C C: Suomessa nopeusrajoitus mielletään nopudeksi, jota pitää vähintään ajaa.
Oikeammin: JOTKUT Suomessa mieltävät näin. Varmaan samat, jotka eivät pidä yllä mainitsemiani ja kymmeniä vastaavia tutkimustuloksia luotettavina. Ajappa iltahämärissä hirvivaara-alueella 75 km/h ja löydät heitä monta takaasi. He eivät ymmärrä, mitä virkaa on sillä 15 % lyhentyneellä jarrutusmatkalla tai saman verran pienentyneellä väistöliikkeen halkaisijalla jonka hankit kun et ajakaan 80 km/h. Jos he ovat saaneet sinut kiinni ajaen laillista 90:ä, heidän törmäysenergiansa, jarrutusmatkansa jne. putosi ansiosta liki puolet, ainakin siihen asti kunnes he ohittavat sinut keskisormi pystyssä.
Oikeastaan tekisit hyvän työn jos et laskisi heitä ohi ollenkaan, koska todennäköisyys menettää hirvikolarin sattuessa henkensä putoaa yhdeksäsosaan kun vauhti putoaa 90 -> 80.
TeeCee kerroppa löytäisitkö jostain tutkimuksen kuinka paljon todennäköisyys pienenee törmätä hirveen jos ajetaan 80km/h sijasta 150km/h
Toinen kysymys löytyisikö jostain tutkimusta paljonko hirvikolarit vähenevät hirvien määrä pudotetaan kymmenesosaan nykyisestä
Onko totta se mitä väitetään että kaikki tutkimukset ovat sellaisia kun tutkimuksen teettäjä on halunnut, varmaankin virkamiehenä osaat tähän vastata.
Misar:” TeeCee kerroppa löytäisitkö jostain tutkimuksen kuinka paljon todennäköisyys pienenee törmätä hirveen jos ajetaan 80km/h sijasta 150km/h”
Mielenkiintoinen kysymys. En ole nähnyt sellaista vertailua. Ehkä jotain osviittaa saa jos seuraa, kuinka paljon useampi tai harvempi vesipisasara osuu kun ajaa mp:llä 80 km/h tai 150 km/h. Tässä kokeessa oleellista on myös, tuntea, kuinka paljon lujempaa pisara iskee 150 lasissa. 150 lasissa todennäköisyys osua johonkin tiettyyn hirveen pienenee ja toisaalta riski osua hirveen ylipäätään kasvaa, myös mahdollisuudet havaita ja havainnon jälkeen estää törmäys pienenevät.
Erä-lehden hirvikolareita käsittelevässä sanotaan mm. seuraavaa: ”Kesäiltojen ja –öiden vaarallisuus johtuu autojen kohonneista nopeuksista. Riski joutua hirvionnettomuuteen ja loukkaantua kasvaa erittäin jyrkästi nopeuden kasvaessa. Moni ajaa kesäöinä tyhjillä teillä lujaa.”
Kommentilla perusteltiin, miksi ihmisiä kuolee hirvionnettomuuksissa suhteessa liikenteeseen niin paljon hyvissä olosuhteissa ja hirvien liikkuessa suhteellisen vähän, kun taas syksyisin, jolloin valoa on vähemmän ja hirvet liikkuvat selvästi enemmän, kuolleisuus laskee (suhteessa liikenteen määrään).
Tähän perustuen tuntuu epätodennäköiseltä, että vauhdin kasvattaminen alkaisi jonkin pisteen jälkeen laskea riskiä. On siis loogista olettaa, että 150 lasissa onnettomuuksia tapahtuisi huomattavasti enemmän kuin 80 lasissa.
Misar:” löytyisikö jostain tutkimusta paljonko hirvikolarit vähenevät hirvien määrä pudotetaan kymmenesosaan nykyisestä”
Varmaan löytyy, en vain viitsi hakea sitä, koska en kuitenkaan aio alkaa ampumaan hirviä. Keskityn vain pitämään huolen, että minä en osu hirveen ja jos osun, en kuole. Varmasti hirvien määrä korreloi suoraan hirvionnettomuuksiin, mutta niiden suhde on varmaankin aika lineaarinen. Tietyn pisteen jälkeen (n. 80 km/h) kuskin päätökset vaikuttavat paljon jyrkemmin sekä osumien määrään että etenkin niiden seurauksiin.
Lisäksi pidän itseäni ihmisenä, joka pystyy huolehtimaan itsestään, en aio jäädä hirvikantojen vaihtelun armoille tässä asiassa vaan päätän itse asioistani.
Misar:” Onko totta se mitä väitetään että kaikki tutkimukset ovat sellaisia kun tutkimuksen teettäjä on halunnut, varmaankin virkamiehenä osaat tähän vastata.”
Ensin: en ole virkamies. Ei sillä, että kokisin virkamiesmäisyyden miksikään häpeäksi, mutta en nyt vaan satu olemaan. Onko sinun vaikea uskoa, että pystyn suhtautumaan virkamiehiin kuin muihinkin ihmisiin vaikka en itse sellainen olekaan (siis virkamies, ihminen minä kyllä olen)?
Tieteellinen tutkimus ylipäätään ei voi toimia noin, sen tiedän varmasti. Jos puhutaan liikennettä tutkivasta tieteestä, voit olla oikeassakin. Se on nimittäin kaikista peruskysymyksistä niin yhtä mieltä, että tutkimukset näyttävät kuin kopiokoneella tehdyiltä.
Ennen kuin tätä oletusta voi pitää varmana pitää kuitenkin ratkaista muutama looginen ongelma. Jos väite pitää paikkansa, se samalla tarkoittaa, että kaikkien liikennettä koskevia tutkimuksia tilanneiden tahojen on haluttava samoja asioita. Miksei kukaan sellainen taho, joka haluaa esimerkiksi tutkimuksen näyttävän, että miehet ajavat turvallisemmin kuin naiset, ole tullut tilanneeksi tutkimusta?
Edelleen, miten on selitettävissä, että samaa asiaa käsittelevät tutkimukset eri puolilla maailmaa tulevat silmäänpistävän lähelle samaa lopputulosta, kerta toisensa jälkeen. Kuinka kaikille maailman tutkijoille saadaan ajoissa perille viesti, mihin tulokseen heidän on tultava? ja miksi kaikki ottavat kaskyn vastaan mukisematta? Tai, jos tilaajat kertovat tutkijoille lopputulokset, miten on hoidettu yhteistyö tilaajien välillä, jottei Itävallassa vahingossa tilata eri tulokseen tulevaa tutkimusta kuin Englannissa?
Eli vastaukseni: ei ole ainakaan kovin todennäköistä. Jos otetaan kysymyksestäsi pois sana ”kaikki”, vastaan, että aivan varmasti sellaisiakin tutkimuksia on. On vaikea kuvitella, ettei tilaajan toivomukset ole vaikuttaneet kun verrataan englantilaisia tai ranskalaisia valaskantoja koskevia tutkimuksia islantilaisiin, norjalaisiin ja japanilaisiin. Mutta tämä tulee ilmi juuri siitä, että samaa aineistoa käyttävät tulevat eri tuloksiin.
Liikennettä tutkittaessa ei näytä olevan tarvetta tällaiselle manipulaatiolle, koska sama aineisto näyttää johtavan aina samaan lopputulokseen, miksi siis tilaajan kannattaisi painostaa tutkijaa? En väitä, että olisin lukenut kaikki tutkimukset, mutta olen lukenut niitä aika monta, kiitos näiden keskusteluiden. Niiden päätelmät eivät ole olleet keskenäöän ristiriidassa, mistä päättelen, ettei manipulaatiota ole tapahtunut.
Välillä miettii sitä että voiko rikkoa lakia jos ajaa iso rekka melkein takapuskurissa kiinni? Siis saako ajaa ylinopeutta, sakottaako poliisi molempia? Jos joku ahdistelee takana varsinkin jos se on isompi auto, alkaa pelottamaan.
Kai siitä selviää ilman rangaistusta, jos joutuu pakenemaan henkensä edestä, mutta ongelma on asian todistaminen. Käytännössä kysymys on enemmän siitä, että vaarannetaan muita ymmärtämättä riskin suuruutta. Koska riski ylipäätään on pieni (harva eläessään edes näkee vakavaa onnettomuutta saati joutuu siihen itse), vaatii runsaasti omaa napaa kauemmaksi ulottuvaa näkemystä mieltää riskit, jotka esimerkiksi rekan roikkumisesta aivan puskurissa aiheuttaa. Vaikka riskin kasvu prosentteina on vaikuttava luku, kokonaisriski on yksilön perspektiivistä vieläkin hyvin pieni.
Tähän kun yhdistetään putkinäkö, joka estää hyväksymästä mitään muuta kuin itse nähdyn ja koetun todelliseksi maailmaksi ja kerrotaan tämä autoilijoiden kokonaismäärällä päädytään nykyiseen tilanteeseen; liikenteessä parhaassa suojassa pellin ja airbagien sisällä olevat ovat samalla ne, joita kuolee ja loukkaantuu ylivoimaisesti eniten.
Jos kuorma-auto liimautuu taaksesi, aja pysäkille ja anna uunon mennä. Ratissa ollessasi et voi tehdä mitään mikä avaisi aikuisen ihmisen silmät (noin kuvainnollisesti sanottuna, kauhusta ne saa auki ratissa istuessakin). Jos silmien aukaisu ei tule ihmisen omasta halusta se ei tule ollenkaan.
Lisäksi karkuun ajamiseen pätee sama juttu kuin talvi- ja jatkosodassa: jos lähdet karkuun sinua seurataan, sodassa olisi seurattu vain Ruotsin rajalle, mutta liikenteessä sekään ei ole rajoittava tekijä.
Ja tuollaista tapausta voi olla vaikea todistaa tai kertoa. Ja sitten se riippuu millainen poliisisetä siellä on. Ilkeä sakottaisi molempia.
Landella ollessani tapahtui seuraavanlainen tilanne: jalankulkija kävelee tien reunassa, auto tulee ja väistää jalankulkijaa. Kuitenkin tämä auto ylitti keltaisen viivan tien keskellä. Jos nyt ajatellaan lain mukaan, niin keltaista viivaa ei saa ylittää, joten sakot siitä autoilijalle. Jos taas ajatellaan terveellä järjellä, niin autoilija ei tehnyt mitään väärää. Virkaintoisimmat poliisit luultavasti sakottavat tällaisesta tapauksesta, kun taas normaalit rivipoliisit antanevat asian mennä läpi sormien.
Poliisin olen nähnyt ajelevan muuten vaan 40-alueella 80km/h, peruskierros. Pitäisikö tuosta ilmoittaa jonnekin ja olisiko siitä edes mitään hyötyä? Poliisia on varmaan aika hankalaa yllättää tutkalla.