Suomessa on kapeat päätiet, on mutkia, ylä- ja alamäkiä, kuinka paljon tämä yllyttää autoilijoita ns. "urheilulliseen ajotapaan". Olen esittänyt mielipiteeni moottoriteiden puolesta, toisaalta ne ovat aika tylsiä ajaa, vaikkakin huomattavasti turvallisempia kuin samalla ajoradalla ajaminen pelkkä maaliviiva erottamassa kohtaamista toisen ajoneuvon kanssa.
Pitkillä ajomatkoilla on joskus oikein mukava kun ajaa pienen jonon tai rekan kiinni, tehokkaalla autolla on helppo ohittaa, se tuo pientä piristystä ajotapahtumiin. Helposti tietenkin kauhistellaan asiaa, mielletään kaahaajaksi. Harvoin se sitä on, ohittaa vain, joskus kohtalaisen reippaasti. Kuitenkin, onko olemassa jokin tiedostamaton tarve joskus ohitella meidän mutkaisilla pääteillä, pelkästään siksi, että se paljon mainostettu "ajamisen nautinto" tulee esille, ja haetaan tunnetta oli se sitten kivaa, voimaa, hauskaa mitä vain?
Korostuuko tämä tietyissä ikäryhmissä? Rattijuopot eivät juuri kaahaile tai jää kiinni moottoriteillä. Onko se niin tylsä ajaa? Joka 4.s kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus on rattijuopon aiheuttama. En muista lukeneeni niitä olleen moottoriteillä kai kertaakaan?
Koska niillä ei ole kameroita joiden kohdalla tarttee jarrutella.
Eiks tää oon jo selvinnyt teillekin, näillä runoilu palstoilla.
Suomessa on noita moottoriteitä niin vähän, että ei ole mikään ihme, jos sinne ei rattijuopot eksy. Meilläpäin ne vähän ottaneet, koettaa kierrellä kaikkia pikkuteitä ja reippaasti ottaneet sitten lähtee kaupungille palloileen, missä ne sitten yleensä jääkin kiinni.
Moottoritiet olis ihan kivoja, mutta kovin tuntuu tulevan reippaasti hintaa yhdelle kilometrille.
Olisivat vain aikoinaan maanomistajat antaneet vähän periksi, niin ei olis tarvinnut kaikkiin teihin tehdä niin pirun montaa mutkaa. Kuinka helppoa olis ajaa ja ohitella nykyisenkin levyisillä teillä, jos ei olis noita pirun mutkia. Ainakin valtatiet olis voinut vetää viivasuoraan.
Rattijuopot eivät ehkä kaahaile, koska haluavat herättää kiinnijäämisen pelossa mahdollisimman vähän huomiota. Eräs tuttuni kertoi ajettuaan humalassa, että ajomatka meni tosi hyvin, kun oikein keskittyi ajamiseen. Kysyin sitten, että mistä tämä osaa sanoa, ettei muiden tarvinnut väistellä. Siihen ei itsevarmaa vastausta enää tullutkaan. Itsekin koen omaavani muutaman lasillisen jälkeen erinomaisen tanssitaidon, jopa vieraat kieletkin sujuvat hienosti, vaikka koulussa sain niistä pääasiassa vitosia.
Mutta kysymykseen ajamisen nautinnosta voisin omasta kokemuksesta kertoa, että nuorempana sellaista haki mielellään, nykyään ei juuri koskaan autolla. Veneellä tai hiihtäen kylläkin. Autolla ajaessaan on tullut tavaksi kuvitella sen hetkistä tilannetta tyyliin, mitä jos nyt tapahtuisi jotain yllättävää. Se hillitsee kummasti haluja lähestyä rajoja. Mielessäni on eräskin paikallistien kurvi, jossa vuoden-parin ajokokemuksella tuli usein kokeiltua, kuinka lujaa siihen uskaltaa ajaa. Koskaan ei mitään sattunut, mutta sehän olikin vain onnesta kiinni. Olihan se kieltämättä vauhdikasta ajaa 110 km/h jyrkkään kurviin öljysoratietä vanhalla takavetoisella japsilla, jossa silloin oli 80 km/h rajoitus, nykyään tilanteeseen lähes sopiva 60 km/h. Nykyään en taitaisi enää edes uskaltaa ryhtyä vastaavaan huolimatta todennäköisesti paremmasta autonkäsittelytaidosta ja autosta.
Tuo oli tosin puhdasta kaahailua, ei SixPackin tarkoittamaa vaihtelua. Mutta tavanomaisista, hyväksyttävällä tavalla tehdyistä ohituksistakaan ei mielestäni voi kokea ajamisen nautintoa voiman tai muun hauskuuden muodossa. Kaasu pohjassa tehdyt jutut on asia erikseen. Siinä tosin tulee kaahailun raja vastaan hyvin helposti nykyisillä autoilla.
Olenkohan tullut laiskaksi, mutta en koe moottoriteitä yksitoikkoisina ikäviksi. En saa ajamisesta mitään nautintoa päästessäni ohittamaan muita hiljaisella tiellä tai valitessani mutkaisen tien jatkuvine kiihdytyksineen ja jarrutuksineen. Päinvastoin. Nautinnollista on nykyään ajella cruisella tyhjää tietä iskelmäradion soidessa taustalla. Ehkä turvallisuuden tunne ajamisen helppouden tai yksinkertaisuuden muodossa on sellaista mukavuutta, jota nykyään arvostaa.
Tämä teiden mutkaisuus on mielenkiintoinen aihe. Nythän pääteiden mutkaisuutta ja kapeutta syytetään kohtaamisonnettomuuksien aiheuttajaksi. Varmasti tässä on perääkin, ainakin kapeuden osalta.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että USA:ssa tiet ovat pääosin suoria. Siellä suoria teitä syytetään onnettomuuksista, koska niissä tarkkaavaisuus herpaantuu.
Kumpiko lienee totta?
Mitä hain tuossa avauksessa on, että synnyttääkö kapeahko ja paikoin mutkainen tie jonkin tarpeen ajaa nopeammin - vain koska se tuntuu hauskalta, tai jokin myy virike yllyttää polkemaan. Ei kaikissa autoilijoissa, mutta melko monessa, koska asiasta kirjoitetaan paljon.
Pääkaupunkiseudun kyljessä oleva Porkkalantie johtaa 19 km ulos merelle Porkkalan niemelle. Se on viikonloppuisin oikeastaan täysin motoristien hallussa. Kapea ja mutkainen. Siinä saa kunnolla heittää ja kurvailla, syydata mitkä termit lienee. Suuria nopeuksia siellä ei käytetä, mutta esimerkkinä tiestä josta haetaan haasteita, ajamisen nautintoa ja fiilistä sekä pyörään että tiehen.
Samaa olen taas miettinyt pitkillä reissuilla ympäri Suomea, mahtaako meidän pääväylät synnyttää joissakin autoilijoissa vastaavat reaktiot?