Kävin viikonloppuna henkilöautolla Tohmajärvellä ja taas tapasin pari perässäroikkujaa joista pääsin eroon pysähtymällä bussipysäkille.
Jos tältä palstalta löytyy näitä toisen puskurissa kiinni roikkujia, niin kertokaa mistä on kyse. Jos tiellä on näkyvissä vain kaksi autoa, niin mikä tarkoitus on tulla ajamaan puskuriin kiinni. Ja kyse EI ollut ohitustilanteen odotuksesta. Ohi olisi päässyt koska tahansa, mutta tyyppi vain roikkui puskurissa kiinni.
Onko teillä stereonäössä vikaa, vai onko ollut huono lapsuus ja etsitte turvaa toisen takapuolesta?
Kertokaa ihmeessä jos tiedätte asiaan vastausta!
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Puskurissaroikkujat ovat perämiehiä, "niitä poikia"... joilla on harvinaisen huono itsetunto. Itse en todellakaan ole perässäroikkuja, päinvastoin, muuten voin olla huono liikenteessä.
Nostaa vain jalan kaasupolkimelta (tai ottaa cruisen pois päältä) ja antaa nopeuden tippua rauhallisesti vaikka viiteenkymppiin, niin eiköhän ne idiootit jo ohita.
Hyvä idea siinäänsä, jos laskee satasesta kahdeksaan kymppiin ja on melko pitkä suora niin ei ne uskalla millään lähteä ohi. Perässä ajavat ovat pelkureita. Eli pitää siis hidastaa viitenkymppiin.
Jos ajan tientukkeena alinopeutta, pysähdyn aina välillä bussipysäkille ja päästän autot ohi.
[quote title="11.10.2004 klo 09:59 vannima kirjoitti"]
Liikenteen suurin ongelma johon olisi virkavallan syytä kiinnittää vakavaa huomiota.
Roikkuminen vaarantaa muiden turvallisuutta megaluokkaa enemmän kuin ylinopedet.
Virkavallan mielestä ei ilmeisesti ole ongelma koska ei lehdissä siitä mitään uutisia näe tyyliin vaaransi yleistä turvallisuutta sai 15000 muistutuksen.
Virkavalta on valjastettu verokarhuksi ja ainoa rikos liikenteessä on ylinopeuden käyttö.
Huomattavasti järkevämpää olisi ottaa näiltä supernopean reaktiokyvyn omaavilta kortti lopullisesti pois koska sen verran sitkeitä tuntuvat olevan ettei kannata ruveta kouluttamaan.
Onko annettu sakkoja puskurissaroikkumisesta? Itse en ole huomannut että joku olisi saanut sellaisen.
Eräs kollegani sai sakot noin kuusi vuotta sitten. Oli ajanut rekan perässä ja oli ihmeissään sakoista. Siinä imussa matka kuulemma sujui hienosti.
Sitä en tiedä, paljonko sakkoa tuli.
Eihän sen niinkään ole väliä, jos päivällä sen tekee, mutta pimeällä se on tosi inhottavaa.
Näyttää jopa siltä, että nämä peräaukkomiehet eivät ymmärrä, vaikka "kostoksi" ajaa niiden puskurissa yhden sata kilometriä ennen kuin ohittaa. Ne yleensä jäävät puskuriin kiinni senkin jälkeen. Tollo mikä tollo!
misar:Huomattavasti järkevämpää olisi ottaa näiltä supernopean reaktiokyvyn omaavilta kortti lopullisesti pois koska sen verran sitkeitä tuntuvat olevan ettei kannata ruveta kouluttamaan.
Sitkeitä he ovat, se on totta. Kun joku on sitkeä, kyseessä on yleensä joko pinttynyt tapa, jota ei itse osaa enää kyseenalaistaa, tai sitten tekoon on tekijän mielestä tosi hyvä syy.
Sellaista kuskia ei varmaan olekaan, jolla ei olisi jotain haitallista tapaa. Joku laittaa vilkun vasta kääntyessään, joku suuttuu helposti ja joku ajaa liian lähellä. Siksi pinttyneen huonon tavan vuoksi olisi kohtuutonta ottaa kortti pois, vaikka se kieltämättä voisi olla riittävän raju teko herättääkseen kuskin miettimään motiiveitaan uudelta kannalta.
Sitten ovat ne, jotka tajuavat riskin mutta joilla on mielestään niin pätevä syy roikkumiseen, että se ohittaa tärkeysjärjestyksessä kuolemanvaarankin. Joko he ovat niin suuttuneita kun joku kehtaa tukkia heidän tiensä, että turvallisuus unohtuu, tai sitten he pitävät omia kiireitään niin tärkeinä, että sen rinnalla kuolemanvaaran selvä lisääminen tuntuu oikeutetulta. Kummassakin tapauksessa kysymys on itsekkäästä ihmisestä.
Ehkä tapani yrittää ratkaista tunteista johtuvaa asiaa järkisyin on väärä. Olen yrittänyt viisi vuotta kouluttaa itseäni ajattelemaan liikennettä vain sinä mitä se on; liikkumistarpeen tyydyttäjänä. Siksi nytkin ajattelen vaistomaisesti, että eikö hän muka tajua, että päästyään TÄSTÄ autosta ohi henkensä kaupalla, hän tulee kohta saamaan kiinni seuraavan jos hän ohituksen jälkeen jatkaa samaa nopeuspolitiikkaa kuin saadessaan kiinni tämän ja ne tuhannet edelliset, jotka ohittamalla hän päätyi sillä hetkellä edessään olevan auton taakse? Edellisissä ohituksissa oli järkeä VAIN jos hän on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa. Hän siis pyrkii samanaikaisesti sekä pois tästä kärkkymistilanteestaan ja samalla valmistelee jo seuraavaa. En ymmärrä.
Oli syy kumpi vaan, ajattelemattomuus tai itsekkyys, kumpikin on niin yleistä, että jos niiden perusteella otetaan kortti lopullisesti pois, tiet tulevat olemaan aika tyhjiä.
Outoa että tälle palstalle ei ole toistaiseksi ilmaantunut yhtään puskurissaroikkujaa. Odotan mielenkiinnolla kuinka he perustelevat käytöstään.
Viime viikolla sain kokea pahimmanlaatuista perässäroikkumista, sillä peräkoukussani roikkui usean kymmenen tonnin rekka. Tämä ammattilainen ilmeisesti suuttui, kun rekkakolonnaa (n.7 rekkaa ajoi peräkanaa) ohittaessani jouduin palaamaan omalle kaistalle, vastaan tuli autoja, joten lain mukaan en saanut jatkaa ohitusta (leveäkaistatie). Tilaa rekkojen välissä oli noin 10m. Siinä sitten jäin odottelemaan vastaantulijoiden loppumista, jotta pääsisin lopuistakin rekoista ohi. Rekkamies lähestyi taustapeiliäni keskisormi ojossa ja loppujen lopuksi en nähnyt muuta kuin ison Volvon logon. En halua edes arvailla montako senttiä mahtui autojen väliin. Tilanne muuttui vielä mielenkiintoisemmaksi, kun rekkamies aikoi mennä ohitseni, vaikka vastaan tuli solkenaan autoja. Onneksi edessä ajava rekka kääntyi pois ja vastaantuleva liikenne taukosi. Kuin ihmeen kaupalla tie tyhjeni ja pääsin karkuun, ties vaikka olisi kiilannut minut ojaan.
Jälkeenpäin harmittaa, kun en rytäkässä kerennyt poimimaan rekisterinumeroa ylös, olisi ollut hieman asiaa.
Sitä en tiedä, paljonko sakkoa tuli.
Kaverini säästi bensaa menemällä kevarin kanssa isojen autojen kuten rekkojen ja isojen pakujen imussa. Turvallista... No onneksi ei enää harrasta tuota kun ikää on tullut.
Kiva että tästäkin keskustellaan.
Luulisin että useimmissa tapauksissa perännuolijan päällimmäisin ajatus (tai todennäköisesti ajatusta vähän primitiivisempi toiminto; refleksi tai vaisto) on sisäsyntyinen tai takapenkillä opittu tarve ajaa edelläajavaa kovemmalla nopeudella. Joku saattaa hyväksyä tämän, koska ohitettavan kannalta tilanne saattaa olla lyhytaikainen. Mutta ohittajan kannalta ohitettavia tulee aina vaan eteen ja kokonaisuutena saatetaan olla hyvinkin iso osa matkasta jonkun takalistoa nuolemassa. Se edelläajavan jarrutustarve tai muu insidentti vaan saattaa tulla sekin koska vain, jopa tässä "lyhytaikaisessa" ohituksen odotteluvaiheessa. Asian toki ymmärtää jos ohitettava ajaa selvästi sallittua hitaammin, muutoin en henk.koht. pidä tällaista vastuuntuntoisena ajotapana vaikka onkin varmasti kivaa ja hektisen tuntuista.
Poikkeuksena ovat nuo vanniman mainitsemat jotka eivät sitten välitä edes yrittää ohitusta, sitä ei käsittääkseni selitä mikään muu kuin tietämättömyys ja/tai osaamattomuus, jokin sairauskin ehkä. Olisi kyllä kiva jos joku tunnistaisi itsensä ja kertoisi mistä on kysymys. Oli minullakin yksi tällainen tuttu, hän suuttui aina jos asiasta mainitsi.
Mutta kokemuksiahan näistä onnettomista riittää valitettavasti melkein kaikilla, alla vain yksi runsaan vuoden takaa:
Eräänä pimeänä iltana kolmostiellä Tampereelta pohjoiseen Valion täysperävaunu ajeli toistakymmentä kilometriä autokuntani (painava perävaunu, kolme aikuista, kaksi lasta) takana arviolta n. 10 metrin etäisyydellä. Näin toimien tämä valiokuljettaja vei minulta mahdollisuuden esim. jarruttaa hirven havaitessani, riskeerasi siis käsittämättömällä tavalla tietoisesti (?) mm. parin pikkulapsen hengen. Bussipysäkillekään en uskaltanut hiljentää koska veturi oli aivan liian lähellä. Mittarinopeuteni oli kruiserilla asetettu 88 km/h eli käytännössä suurin sallittu. Lopulta sankari lähti ohitukseen keltaisilla viivoilla pitkässä alamäessä ja palasi takaisin kaistalleni kun perävaunu oli automme kohdalla. Väistö pientareelle ja hiljennys pelastivat autokunnan, valojen vilkautus ei kiilausta estänyt. Seuraavassa ylämäessä (jossa ennalta ilmoitettu ohituskaista!) rekka sitten laski nopeutensa kuutenkymppiin. Onneksi en provosoitunut ohittamaan, ties mitä tuo olisi seuraavaksi keksinyt, ampunut ehkä. Aiemmin rekalla ei ollut ongelmia nopeuden kanssa ylämäissä. Meni vähän asian viereenkin mutta mainittakoon että harmi kun taannoisessa TM:n rekkaliikennejutussa ei juurikaan painottettu tätä rekkaliikenteen ehkä suurinta ongelmaa joka tuskin on keneltäkään oikeassa elämässä jäänyt huomaamatta; liian suuri osa raskaan liikenteen kuljettajista asettaa muiden hengen täysin Fortunan varaan pienillä turvaväleillään.
Minusta tuntuu, että kutvonen pääsi aika lähelle totuutta luodatessaan roikkujan sielunelämää. Tosiaan aika usein lopulta perään liimautuva kuski käyttäytyy ensin kuin aikoisi ohittaa. Hän asettuu jo puoli kilometriä aikaisemmin aivan keskiviivan tuntumaan ja ajaa niska kenossa kuin yrittäisi nähdä ohitseni. Auto huojahtelee kuin kuski olisi kahden vaiheilla. Ainoastaan lopullinen akti jää suorittamatta, auto jässähtääkin peräpeiliin kiinni, edelleen keskiviivassa kiinni ja peittää tehokkaasti mahdollisilta oikeasti ohittamaan haluavilta sekä näkyvyyden että ison osan tietä.
Alkuperäinen syy on tietysti pieni ylinopeus, rajoituksen mukaan tai sen alle ajava ei minua saisi kiinni kuin poikkeuksellisissa oloissa. Yleensä reilua ylinopeutta tuleva ajaa ohi tai yli, minä saan valita. Jos annan tietä, ohi, ja jos en anna, niin sitten mennään mistä tahansa raosta vaikka edessä olisi jonoa silmänkantamattomiin.
Mielestäni yhä useampi jää reilun matkan päähän, niin kauas, ettei edes jonoa synny. Vaikka liikennekuria ja moraalia haukutaan, samaan aikaan fiksujenkin määrä lisääntyy. Voi tulla pienen otannan vuoksi tilastovirhettä, mutta työmatkani aikana näen selvästi enemmän ajatuksella ajavia kuin vaistojensa varassa ryntäileviä.
Eräs syy toisen perässä roikkumiseen voisi olla ajamisen helppous: siinä on hyvä kiintopiste eikä tarvitse miettiä nopeuksia, mennään vain muiden mukana. Uskoisin tavan kuitenkin olevan nimenomaan refleksi, ei tietoinen harkittu toimintatapa.
Äitini on jossain määrin tällainen perässäroikkuja ja olen joskus asiaa kommentoinutkin. Muuten hän on hyvä kuljettaja.
Olettekos koettaneet vilauttaa jarruvaloja pari kertaa liian lähellä ajavalle. Olen huomennut sen muutaman kerran tehoavan. Rekkoihinkin saa kyllä etäisyyttä, kun hidastaa sopivasti ennen pitkää / jyrkkää ylämäkeä. Kiusantekoahan se jo miltei on, mutta niin on raskaalla yhdistelmällä turvavälin pitämättömyyskin.
Ainaskin osa näistä pelleistä roikkuu puskurissa vain siksi, että luulevat olevan tutkalta "suojassa". Tätä jatkuu siihen asti kunnes joku toinen porhaltaa ohi niin parasiitti vaihtaa nopeampaan puskuriin.
Mua häiritsee se että jotkut ajaa edessä todella hitaasti tai sitten tekee sitä että nopeus ei pysy tasaisena vaan vaihtelee vähän väliä. Itse en jää sellaisten taakse roikkumaan vaan yritän mennä ohi heti kun mahdollista tai ainakin pyrin pitämään riittävän välin. Se on myös ärsyttävää että auto menee mun auton ohi hirveetä kyytiä ja sitten kun on päästy ohi lasketaan reippaasti nopeutta ja jäädään eteeni köröttelemään. Mitä järkeä on mennä ohi jos ei kuitenkaan eteen päästyä voi ajaa kovempaa. Se on kanssa typerää että jos ohittaa esim ensin jonkun hitaasti ajavan premium luokan auton vaikka Audin tai Mersun tällä mun Golfilla niin tuon premium luokan auton kuskin kantti ei kestä sitä että menin ohi vaan hetken päästä hänen pitää ajaa mun ohi tuhatta ja sataa vaikka aluksi oli ajanut köröttelyvauhtia. Mutta vielä ärsyttävämpää on se että ajetaan tuhatta ja sataa melkein auton puskuriin kiinni ja roikutaan siinä kilometritolkulla. Näin meneteltäessä onnettomuusriski peräänajon suhteen kasvaa ja perässä olevan auton kulutus kasvaa kun ajotyyli on nykivää ja sitä paitsi tuulilasiinsa saattaa saada kiviä ja ainakin se rapaantuu vähän väliä kuraisella kelillä kun roikkuu takana. Sitten jos yrittää viestittää takana roikkujalle vilkulla että mene ohi niin ei käy tai jos painaa kevyesti jarrua niin että jarruvalot syttyy niin siitä vasta perässä roikkuja innostuu ja tulee yhä lähemmäksi takapuskuria ikäänkuin kostoksi.
kutvonen: "Luulisin että useimmissa tapauksissa perännuolijan päällimmäisin ajatus (tai todennäköisesti ajatusta vähän primitiivisempi toiminto; refleksi tai vaisto) on sisäsyntyinen tai takapenkillä opittu tarve ajaa edelläajavaa kovemmalla nopeudella."
Rattimies: "Eräs syy toisen perässä roikkumiseen voisi olla ajamisen helppous: siinä on hyvä kiintopiste eikä tarvitse miettiä nopeuksia, mennään vain muiden mukana. Uskoisin tavan kuitenkin olevan nimenomaan refleksi, ei tietoinen harkittu toimintatapa."
Molemmat uskottavia teorioita. Kutvosen esittämän tapauksen huomaa usein, kun saapuu risteykseen tai moottoritien liittymään. Jos itse ajaa suoraan, mutta takana roikkunut kääntyy, tekee tämä usein viime hetken kiihdytyksen päästen viereisellä kaistalla edellä ajavan rinnalle ennen jarrutusta liikennevaloihin tai jyrkkenevään moottoritien ramppiin. Niin voimakas on tuo refleksi, ettei järki riitä estämään turhaa kiihdytystä juuri ennen tiedossa olevaa hidastusta.
Rattimiehen teorian näen hieman toisesta suunnasta, mutta ajatus on periaatteessa sama. Kuski ei keskity ajamiseen, jolloin ajaminen tuntuu helpolta toisen perässä. Kuski ei matkan jälkeen varmastikaan myönnä syyllistyneensä turvavälin laiminlyöntiin, koska ei edes ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.Tämän takia kukaan täälläkään ei ole vielä myöntänyt roikkuneensa liian lähellä edellä ajavaa. Tosin syyttömyyden tunteeseen voi syynä olla myös se, että kuljettaja pyrkii vaistomaisesti uskottelemaan itsellen ja muille, että jokainen teko on hyvin perusteltu, milloin se on ohituspaikan kyttäämistä, milloin muiden etuilun estämistä, milloin mitäkin. Eihän se silloin ole perässä roikkumista.
"Olettekos koettaneet vilauttaa jarruvaloja pari kertaa liian lähellä ajavalle. Olen huomennut sen muutaman kerran tehoavan. Rekkoihinkin saa kyllä etäisyyttä, kun hidastaa sopivasti ennen pitkää / jyrkkää ylämäkeä. Kiusantekoahan se jo miltei on, mutta niin on raskaalla yhdistelmällä turvavälin pitämättömyyskin."
Joskus takana ajavan liimautuessa puskuriini ja ajaessa keskiviivalla selkeästi ohitustarkoituksessa, vaikka tutulla tiellä tiedän tarkkaan, ettei ohituspaikkaa ole tulossa, olen tehnyt reippaan ohjausliikkeen ja ajanut keskiviivan tuntumaan. Tämä on yleensä tehnyt takana olevalle selväksi, ettei ohitusta kannata yrittää. En edes muista kenenkään ottaneen nokkiinsa siitä.
Joskus takana ajavan liimautuessa puskuriini ja ajaessa keskiviivalla selkeästi ohitustarkoituksessa, vaikka tutulla tiellä tiedän tarkkaan, ettei ohituspaikkaa ole tulossa, olen tehnyt reippaan ohjausliikkeen ja ajanut keskiviivan tuntumaan. Tämä on yleensä tehnyt takana olevalle selväksi, ettei ohitusta kannata yrittää. En edes muista kenenkään ottaneen nokkiinsa siitä.
Joo no ainakin tähän voisi sanoa,että ei kovin tervettä mistäs se toinen tietää ettei siinä voi pitkään aikaan ohittaa.
Yksi tälläinen tapaus oli kun olin reissaamassa rajoitus 100 ja edellä ajava 80 teki juuri tuon saman keskiviivan tuntumaan reippaan ohjausliikkeen.
Ohituksen jälkeen tuli takapuskuriin kiinni auto oli vielä lada,mutta siitä pääsin eroon kun polkaisin autoa kunnolla
Eräs tuttu tyyppi kiusasi kaveriaan, kun hänen kaverilla oli tapana ajaa ihan perässä kiinni n.5-10 metrin päässä, ihan tyhmyyttään, eikä hän edes yrittänyt päästä ohi. Joten tämä "tyyppi" painoi jarrua ja hänen kaverinsa tuli vieläkin lähemmäs, eikä tämä kaveri tehnyt mitään ajoi vai entistä lähempänä.
Todella pelottavaa... siis aivan tyhmyttään ajelee tuolla tavalla vaikka ei edes halua ohi...
Joo no ainakin tähän voisi sanoa,että ei kovin tervettä mistäs se toinen tietää ettei siinä voi pitkään aikaan ohittaa.
Yksi tälläinen tapaus oli kun olin reissaamassa rajoitus 100 ja edellä ajava 80 teki juuri tuon saman keskiviivan tuntumaan reippaan ohjausliikkeen.
Ohituksen jälkeen tuli takapuskuriin kiinni auto oli vielä lada,mutta siitä pääsin eroon kun polkaisin autoa kunnolla
Ei toisen näkyvyyden heikentäminen keskiviivan vieressä ajamalla ehkä suoranaisesti maailman fiksuin tapa olekaan, jos ei sitä ole ohituspaikan kyttääminenkään 0,5 sekunnin päässä kaverin puskurista ja siten myös häikäisemällä tätä. Tässä tilanteessa olisikin hyvä, jos voisi toiselle jotenkin viestittää, ettei ohitus ole juuri nyt mahdollista. Voisi aivan turvallisesti ilman pelkoa muiden ohituksesta tai muusta tappiosta odottaa ohituspaikkaa n. sekunnin verran kauempana.
Toisenlainen kommunikointi on usein toivottua, kuten vilkulla merkin antaminen osoituksena ohituspaikasta tai varoitusvilkkujen vilauttaminen, jos näkee hirven tien varressa. Kummallista.
Aina neuvotaan yrittämään löytää positiivista mahdollisimman monesta asiasta ja tässä perässä roikkujien tapauksessa se positiivinen puoli voisi olla se, että se muistuttaa, miten vähän monet liikenteessä ajattelevat tekemisiään. Todennäköisesti roikkuja ei älyllisesti kovin häikäiseviin suorituksiin yllä muissakaan liikenteen tehtävissä ainakaan sillä hetkellä.
Todennäköistä on myös, että jos niitä muissa maailmoissa ajelevia on minun takanani, niitä on varmaan myös edessä ja risteävillä teillä. Kun tämän muistaa, ei ehkä tule luotettua muiden taitoihin ja hyvään tahtoon liikaa vaan muistaa itsekin pitää jarrutusmatkansa, turvavälinsä ja muut marginaalinsa ympäristöön sopivina vaikka omat taidot ja refleksit maailman valiota olisivatkin.
Kyllä rekkakuskien jotka ajavat ihan perässä kiinni, uskoisi tietävän että kuorma-autossaan on 0,5-1 sekunnin viive, päälle reaktioaika ja jarrutusmatka. Perässäroikkujat ovat kaiken ikäisistä ihmisistä, niistä ne tyhmimmät ovat perässäroikkujia, ainakin yleisesti ottaen. Kuinka pitkä väli pitäisi olla kaupungissa? Autokouluopettajan keksimä väli on liian suuri. Koska aamuruuhkassa aina valoista pääsisi puolet siitä mitä normaalisti.
Hyvin harvan (fiksunkaan) olen nähnyt pitävän oikea oppista turvaväliä kaupungissa ja ruuhkissahan se on sitä auton vierittämistä.
Kaupungissa pidän tietysti väliä edellä ajavaan mutta erityisen pitkää väliä en viitsi pitää ( yli 25 metriä).