K10: Pari miljoonaa voi ajella ihan rauhallisin mielin
Aivan, riski on hyvin pieni. Täytyy olla todella huono-onninen tai surkea kuski jos hankkiutuu mukaan kuolonkolariin. Silti on kuskeja, joiden mielestä he ovat hoitaneet hommansa hyvin kun eivät ole miljoonan tai kahden aikana joutuneet mukaan sellaiseen.
Lasketaanko tähän kategoriaan ne alaikäisinä menehtyneet matkustajat, lapset kun eivät voi valita vanhempiaan? Vai kuuluuko Darvinistisesti ajatella että ajotaidottomien vanhempien ei kuulu tuottaa eikä varsinkaan jättää jäkeensä lisääntyviä jälkeläisiä?
TeeCee: Silti on kuskeja, joiden mielestä he ovat hoitaneet hommansa hyvin kun eivät ole miljoonan tai kahden aikana joutuneet mukaan sellaiseen (=vakavaan kolariin).
mikahe: Lasketaanko tähän kategoriaan ne alaikäisinä menehtyneet matkustajat, lapset kun eivät voi valita vanhempiaan?
Yritin löytää luvut, jotka kertovat paljonko kuski keskimäärin ajaa yhtä kuolonkolaria kohti, joten siinä mielessä nuo lapset eivät kuulu tähän kategoriaan. Sikäli taas heidän voi ajatella kuuluvan, että asenteet periytyvät. Jos vanhemmilla on riskialtis ajotapa, lapsellakin aikuisena on sellainen todennäköisemmin kuin olisi ollut jos hänellä olisi ollut onni saada siinä suhteessa paremmat vanhemmat. Ihmisen luonne kehittyy suunnilleen kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti. Sen jälkeen vanhempien asenteet alkavat jyllätä, hyvässä ja pahassa. Mutta onneksi myös kyky analysoida omia vaikuttimia kehittyy samoihin aikoihin, joten vanhempia on turha syyttää jos tuntuu että tiet ovat täynnä idiootteja.
TeeCee: "Yritin löytää luvut, jotka kertovat paljonko kuski keskimäärin ajaa yhtä kuolonkolaria kohti, joten siinä mielessä nuo lapset eivät kuulu tähän kategoriaan. Sikäli taas heidän voi ajatella kuuluvan, että asenteet periytyvät. Jos vanhemmilla on riskialtis ajotapa, lapsellakin aikuisena on sellainen todennäköisemmin kuin olisi ollut jos hänellä olisi ollut onni saada siinä suhteessa paremmat vanhemmat." Suonet anteeksi mutta olen edelleenkin epätietoinen näiden lukujen kontekstista. Millaisista kuolonkolareista on kyse eli kuoleeko syyllisen (tyhmän tai epäonnisen) lisäksi tai sijasta joku muu (=syytön)? Mistä näitä lukuja saa paitsi Viikatemieheltä itseltään (ellei ole suoraa yhteyttä häneen)?
TeeCee: "Ihmisen luonne kehittyy suunnilleen kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti. Sen jälkeen vanhempien asenteet alkavat jyllätä, hyvässä ja pahassa. Mutta onneksi myös kyky analysoida omia vaikuttimia kehittyy samoihin aikoihin, joten vanhempia on turha syyttää jos tuntuu että tiet ovat täynnä idiootteja." Siis että kolmikymppiseksi ihminen olisi vaikutteiden myllerryskenttä ja täysin syyntakeeton. Ja tämän jälkeen vanhempiensa roolimallin orja? Haiskahtaa kotitarvepsykologialta, johon voisin lisätä samanlaista mutua: Hyvät ja huonot käyttäytymismallit periytyvät, samoin niistä (hyvistä ja huonoista) irtipyristely. Koska tämä truismi ei sisällä kvantiteetteja, sitä on mahdotonta osoittaa vääräksi edes tilastotieteellä.
Lainaus: Jos sanot yksiselitteisesti ja suoraan, että puheitasi ei kannata ottaa vakavasti, en kommentoi niitä kuin ne olisivat aikuisen täysijärkisen ihmisen mielipiteitä. Muussa tapauksessa oletan edelleenkin, että olet vakavasti otettava keskustelija ja suhtaudun kommentteihisi sen mukaan. Päätä itse. Parempi että ohitat kaikki kirjoitukseni! Minä en ota kaikkia asioita "kuolemanvakavasti", siis vapaa-ajalla!
mikahe: Millaisista kuolonkolareista on kyse eli kuoleeko syyllisen (tyhmän tai epäonnisen) lisäksi tai sijasta joku muu (=syytön)?
Käytin kuolonkolareiden kappalemäärää. Siis ei kuolleiden lukumäärää, mistä syystä myöskään uhrien syyllisyydellä tai tyhmyydellä ole merkitystä tässä yhteydessä. Koska tavoitteeni oli arvioida kuinka pitkään kuski keskimäärin ajaa yhtä kuolemaan johtanutta onnettomuutta kohti, on toisarvoista jääkö hän perheineen rattijuopon yliajamaksi vai ajaako itse jalankulkijan päälle suojatiellä.
mikahe: Mistä näitä lukuja saa paitsi Viikatemieheltä itseltään (ellei ole suoraa yhteyttä häneen)?
Ainakin Tilastokeskukselta ja IRTAD:lta, joka kerää eri maiden tunnuslukuja kansainvälistä vertailua varten. Nekin tosin ovat peräisin Tilastokeskukselta, mutta IRTAD:lla lukuja on valmiiksi laskettu tunnusluvuiksi.
mikahe: Siis että kolmikymppiseksi ihminen olisi vaikutteiden myllerryskenttä ja täysin syyntakeeton. Ja tämän jälkeen vanhempiensa roolimallin orja?
No ei, tuota en tarkoittanut. Ihmisen luonne muuttuilee nuorena, keskimäärin kolmenkympin hujakoilla se muuttuilu loppuu. Tämä on yleistys, yksilöiden kesken on isoja eroja. En tiedä onko asioilla yhteyttä, mutta luonto on suunnitellut kroppamme elämään maksimissaan samaan n. 30:n ikään. Eli ehkä ns. aikuistuminen onkin fossiloitumista? Vai onko se henkistymistä? Oli mitä oli, mutta jotain me noihin aikoihin menetämme ja jotain tuntuu tulevan lisää.
mikahe: Haiskahtaa kotitarvepsykologialta...
Sellaisena se pitää ymmärtää, koska minulla ei ole esittää asiasta faktoja. Olen lukenut ja kuullut asiasta useammalta taholta, mutta sellaisiin lähteisiin vedoten ei tietenkään voi väittää asiaa todeksi. Minuun tuo väitteeni ainakin pätee. Suunnilleen tuossa iässä rvostukseni ja tapani käsitellä asioita muuttuivat selvästi.
mikahe: ... johon voisin lisätä samanlaista mutua:Hyvät ja huonot käyttäytymismallit periytyvät, samoin niistä (hyvistä ja huonoista) irtipyristely.
Tuo tosiaan ON samanlaista mutua, sehän taitaa olla täsmälleen sama asia mitä sanoin. Erona on vain se, että väitän ihmisen ns. aikuistuessaan alkavan paremmin ymmärtämään (myös) omia vaikuttimiaan. Tämä mahdollistaa itsensä kehittämisen haluamaansa suuntaan, esimerkiksi liikenteessä.
JOXA: Minä en ota kaikkia asioita "kuolemanvakavasti", siis vapaa-ajalla!
Olemme keskustelleet ainoastaan liikenneturvallisuudesta, emme kaikista asioista. Ehkä olen tosikko kun en halua laskea leikkiä ihmisten kuolemasta ja loukkaantumisesta, mutta toisaalta siksi kirjoittelenkin tänne enkä millekään vitsipalstalle.
JOXA: Parempi että ohitat kaikki kirjoitukseni!
Sitä minä en tee, lakkaan vain lupaukseni mukaisesti kommentoimasta puheitasi kuin ne olisivat aikuisen täysijärkisen ihmisen mielipiteitä. Kiva, pääsen kokeilemaan onko minulla yhtään huumorintajua.
Autonkuljettajille pitäisikin antaa henkilökohtaiset nopeusrajoitukset. Onhan päivänselvää että ajotaidossa on valtavat erot. Kokemus ei ole ratkaiseva, vaan terve asenne. Sillä tarkoitan että juuri autokoulusta suoriutunut kuljettajakin voi ajaa turvallisesti kokemattomuudestaan huolimatta. Eihän esimerkiksi vilkun käyttö, etäisyydet, tilannenopeudet ja muun liikenteen ennakointi ja huomioon ottaminen vaadi kuin tervettä ja normaalia älytasoa. Kuljettajakohtaisella nopeusrajoituksella porrastettaisiin liikennettä mukavasti ja jokainen joutuisi "ansaitsemaan" korkeamman nopeusrajoituksensa. Väitän että mieluummin istun lievää ylinopeutta (esim. 100km/t 80 km rajoituksella) ajavan hyvän kuskin kyydissä suoralla kesäasvaltilla kuin väärällä asenteella liikkuvan kuskin kyydissä 50km /t. Nykyäänhän käytäntö on kuitenkin valitettavasti se että liikenteenvalvonta painotetaan näiden taitavien kuskien sakottamiseen sillä he liikkuvat paljon työkseen maanteillä, ajavat hyvillä autoilla ja ansiotaso on sitä luokka että sakottaminen kannattaa. Kaaharit pääsevätkin sitten suhteellisen helpolla sillä kun ei ole tuloja ja alla usein 80-luvun japsi niin ei ole mistä ottaa. Yhteiskuntapalvelu 20-40 tuntia näyttää olevan yleinen rangaistus. Kun vielä otetaan huomioon että yhteiskuntapalvelu käsittää sellaisella julkisella työpaikalla olemista jossa työntekijät yleensäkin viihtyvät jopa 40v. niin tuskin voidaan edes puhua rangaistuksesta.
[REGARD muokkasi tätä viestiä 07.02.2007 klo 09:09]
REGARD: "Autonkuljettajille pitäisikin antaa henkilökohtaiset nopeusrajoitukset."
No miten minä sitten pärjään alhaisella henkilökohtaisella rajoituksella, kun en osaa huomioida teitä kovaa ajavia parempia kuljettajia? Lisääkö se liikenteen ennakoitavuutta?
"Onhan päivänselvää että ajotaidossa on valtavat erot. Kokemus ei ole ratkaiseva, vaan terve asenne. Sillä tarkoitan että juuri autokoulusta suoriutunut kuljettajakin voi ajaa turvallisesti kokemattomuudestaan huolimatta. Eihän esimerkiksi vilkun käyttö, etäisyydet, tilannenopeudet ja muun liikenteen ennakointi ja huomioon ottaminen vaadi kuin tervettä ja normaalia älytasoa."
Enemmän kuin älyä ja jopa tervettä asennetta se vaatii ehkä itsensä tuntemista. Pitää ymmärtää, miten oma ajattelu toimii. Jos minulla on esimerkiksi kiire, saatan motivoida ja oikeuttaa sillä itseni ajamaan muita lujempaa ja ottamaan sellaisia riskejä, joita en normaalisti ota. Jos tosiaan uskoo noihin motiiveihinsa, ei oikea asenne auta, koska teolle löytyy perusteet. En ole kaahari, mutta nyt voin vähän lipsua säännöistä, koska osaan hallita tilanteet.
Vaikuttaako omiin ratkaisuihin turvallisuus, mukavuudenhalu vai joku muu, joka vain perustellaan jollain päivänvaloa kestävällä syyllä. Kuten ylinopeuden myötä muka saavutettu ajansäästö tai sujuvuus.
Pitää myös osata kysyä itseltään, mitä ei tiedä. Vasta silloin voi yrittää miettiä sitä, osaako ottaa tarpeellisen määrän asioita huomioon. Kolareissa yleinen selitys on, ettei huomannut jotain. Miksi ihmeessä sitten ajetaan, vaikka ei nähdä. Miksi ei varmisteta, että näkee ettei esteitä ole? Pieniä yksinkertaisia juttuja, joita ei kaikki varovaisetkaan kuljettajat taatusti ajattele. Noiden ajatusten myötä varmaan asenne osuu kohdalleen automaattisesti.
"Kuljettajakohtaisella nopeusrajoituksella porrastettaisiin liikennettä mukavasti ja jokainen joutuisi "ansaitsemaan" korkeamman nopeusrajoituksensa."
Mitä huonoja puolia tuossa järjestelmässä on? Mikä on huonojen ja hyvien summa?
"Väitän että mieluummin istun lievää ylinopeutta (esim. 100km/t 80 km rajoituksella) ajavan hyvän kuskin kyydissä suoralla kesäasvaltilla kuin väärällä asenteella liikkuvan kuskin kyydissä 50km /t."
Asenne vaihtelee aika tavalla riippuen mielentilasta, kiireestä, vireydestä, ehkä autostakin.
"Nykyäänhän käytäntö on kuitenkin valitettavasti se että liikenteenvalvonta painotetaan näiden taitavien kuskien sakottamiseen sillä he liikkuvat paljon työkseen maanteillä, ajavat hyvillä autoilla ja ansiotaso on sitä luokka että sakottaminen kannattaa."
Hyvän kuljettajan auto tekee yhtä pahaa jälkeä törmäyksessä kuin huonon kuljettajan. Fysiikka ei ota huomioon kuljettajan taitoa. Hyvien tehtävänä ei ole ulosmitata taitojensa myötä saavutettua parempaa turvallisuustasoa vaan parantaa sitä. Huonot kuljettajat saattavat tehdä jotain arvaamatonta, johon hyväkin osuu. Silloin enää ratkaisee vain nopeus.
Nopeus tosiaan rules. Jos autossa riittävästi nopeutta niin kerkiää alta pois ja jos nopeat refleksit niin kerkiää väistää, mutta pitää olla molemmat balanssissa! Tuo 80-talvirajoitus on kait jokin "pyhä lehmä"? Jos erehdyt ajaan kesänopeutta kesäkelillä talvirajoituksen aikaan niin saat muutaman satasen sakon, mutta jos ajat sitä tai sen alle kännissä niin selviä 120-180 sakolla, siis jos sanomalehtiin on uskomista!
Aivan, riski on hyvin pieni. Täytyy olla todella huono-onninen tai surkea kuski jos hankkiutuu mukaan kuolonkolariin. Silti on kuskeja, joiden mielestä he ovat hoitaneet hommansa hyvin kun eivät ole miljoonan tai kahden aikana joutuneet mukaan sellaiseen.
Lasketaanko tähän kategoriaan ne alaikäisinä menehtyneet matkustajat, lapset kun eivät voi valita vanhempiaan? Vai kuuluuko Darvinistisesti ajatella että ajotaidottomien vanhempien ei kuulu tuottaa eikä varsinkaan jättää jäkeensä lisääntyviä jälkeläisiä?
TeeCee: Silti on kuskeja, joiden mielestä he ovat hoitaneet hommansa hyvin kun eivät ole miljoonan tai kahden aikana joutuneet mukaan sellaiseen (=vakavaan kolariin).
mikahe: Lasketaanko tähän kategoriaan ne alaikäisinä menehtyneet matkustajat, lapset kun eivät voi valita vanhempiaan?
Yritin löytää luvut, jotka kertovat paljonko kuski keskimäärin ajaa yhtä kuolonkolaria kohti, joten siinä mielessä nuo lapset eivät kuulu tähän kategoriaan. Sikäli taas heidän voi ajatella kuuluvan, että asenteet periytyvät. Jos vanhemmilla on riskialtis ajotapa, lapsellakin aikuisena on sellainen todennäköisemmin kuin olisi ollut jos hänellä olisi ollut onni saada siinä suhteessa paremmat vanhemmat. Ihmisen luonne kehittyy suunnilleen kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti. Sen jälkeen vanhempien asenteet alkavat jyllätä, hyvässä ja pahassa. Mutta onneksi myös kyky analysoida omia vaikuttimia kehittyy samoihin aikoihin, joten vanhempia on turha syyttää jos tuntuu että tiet ovat täynnä idiootteja.
TeeCee:
"Yritin löytää luvut, jotka kertovat paljonko kuski keskimäärin ajaa yhtä kuolonkolaria kohti, joten siinä mielessä nuo lapset eivät kuulu tähän kategoriaan. Sikäli taas heidän voi ajatella kuuluvan, että asenteet periytyvät. Jos vanhemmilla on riskialtis ajotapa, lapsellakin aikuisena on sellainen todennäköisemmin kuin olisi ollut jos hänellä olisi ollut onni saada siinä suhteessa paremmat vanhemmat."
Suonet anteeksi mutta olen edelleenkin epätietoinen näiden lukujen kontekstista. Millaisista kuolonkolareista on kyse eli kuoleeko syyllisen (tyhmän tai epäonnisen) lisäksi tai sijasta joku muu (=syytön)? Mistä näitä lukuja saa paitsi Viikatemieheltä itseltään (ellei ole suoraa yhteyttä häneen)?
TeeCee:
"Ihmisen luonne kehittyy suunnilleen kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti. Sen jälkeen vanhempien asenteet alkavat jyllätä, hyvässä ja pahassa. Mutta onneksi myös kyky analysoida omia vaikuttimia kehittyy samoihin aikoihin, joten vanhempia on turha syyttää jos tuntuu että tiet ovat täynnä idiootteja."
Siis että kolmikymppiseksi ihminen olisi vaikutteiden myllerryskenttä ja täysin syyntakeeton. Ja tämän jälkeen vanhempiensa roolimallin orja? Haiskahtaa kotitarvepsykologialta, johon voisin lisätä samanlaista mutua: Hyvät ja huonot käyttäytymismallit periytyvät, samoin niistä (hyvistä ja huonoista) irtipyristely. Koska tämä truismi ei sisällä kvantiteetteja, sitä on mahdotonta osoittaa vääräksi edes tilastotieteellä.
Lainaus:
Jos sanot yksiselitteisesti ja suoraan, että puheitasi ei kannata ottaa vakavasti, en kommentoi niitä kuin ne olisivat aikuisen täysijärkisen ihmisen mielipiteitä. Muussa tapauksessa oletan edelleenkin, että olet vakavasti otettava keskustelija ja suhtaudun kommentteihisi sen mukaan. Päätä itse.
Parempi että ohitat kaikki kirjoitukseni!
Minä en ota kaikkia asioita "kuolemanvakavasti", siis vapaa-ajalla!
mikahe: Millaisista kuolonkolareista on kyse eli kuoleeko syyllisen (tyhmän tai epäonnisen) lisäksi tai sijasta joku muu (=syytön)?
Käytin kuolonkolareiden kappalemäärää. Siis ei kuolleiden lukumäärää, mistä syystä myöskään uhrien syyllisyydellä tai tyhmyydellä ole merkitystä tässä yhteydessä. Koska tavoitteeni oli arvioida kuinka pitkään kuski keskimäärin ajaa yhtä kuolemaan johtanutta onnettomuutta kohti, on toisarvoista jääkö hän perheineen rattijuopon yliajamaksi vai ajaako itse jalankulkijan päälle suojatiellä.
mikahe: Mistä näitä lukuja saa paitsi Viikatemieheltä itseltään (ellei ole suoraa yhteyttä häneen)?
Ainakin Tilastokeskukselta ja IRTAD:lta, joka kerää eri maiden tunnuslukuja kansainvälistä vertailua varten. Nekin tosin ovat peräisin Tilastokeskukselta, mutta IRTAD:lla lukuja on valmiiksi laskettu tunnusluvuiksi.
mikahe: Siis että kolmikymppiseksi ihminen olisi vaikutteiden myllerryskenttä ja täysin syyntakeeton. Ja tämän jälkeen vanhempiensa roolimallin orja?
No ei, tuota en tarkoittanut. Ihmisen luonne muuttuilee nuorena, keskimäärin kolmenkympin hujakoilla se muuttuilu loppuu. Tämä on yleistys, yksilöiden kesken on isoja eroja. En tiedä onko asioilla yhteyttä, mutta luonto on suunnitellut kroppamme elämään maksimissaan samaan n. 30:n ikään. Eli ehkä ns. aikuistuminen onkin fossiloitumista? Vai onko se henkistymistä? Oli mitä oli, mutta jotain me noihin aikoihin menetämme ja jotain tuntuu tulevan lisää.
mikahe: Haiskahtaa kotitarvepsykologialta...
Sellaisena se pitää ymmärtää, koska minulla ei ole esittää asiasta faktoja. Olen lukenut ja kuullut asiasta useammalta taholta, mutta sellaisiin lähteisiin vedoten ei tietenkään voi väittää asiaa todeksi. Minuun tuo väitteeni ainakin pätee. Suunnilleen tuossa iässä rvostukseni ja tapani käsitellä asioita muuttuivat selvästi.
mikahe: ... johon voisin lisätä samanlaista mutua:Hyvät ja huonot käyttäytymismallit periytyvät, samoin niistä (hyvistä ja huonoista) irtipyristely.
Tuo tosiaan ON samanlaista mutua, sehän taitaa olla täsmälleen sama asia mitä sanoin. Erona on vain se, että väitän ihmisen ns. aikuistuessaan alkavan paremmin ymmärtämään (myös) omia vaikuttimiaan. Tämä mahdollistaa itsensä kehittämisen haluamaansa suuntaan, esimerkiksi liikenteessä.
JOXA: Minä en ota kaikkia asioita "kuolemanvakavasti", siis vapaa-ajalla!
Olemme keskustelleet ainoastaan liikenneturvallisuudesta, emme kaikista asioista. Ehkä olen tosikko kun en halua laskea leikkiä ihmisten kuolemasta ja loukkaantumisesta, mutta toisaalta siksi kirjoittelenkin tänne enkä millekään vitsipalstalle.
JOXA: Parempi että ohitat kaikki kirjoitukseni!
Sitä minä en tee, lakkaan vain lupaukseni mukaisesti kommentoimasta puheitasi kuin ne olisivat aikuisen täysijärkisen ihmisen mielipiteitä. Kiva, pääsen kokeilemaan onko minulla yhtään huumorintajua.
Parempi että ohitat kaikki kirjoitukseni!
Minä en ota kaikkia asioita "kuolemanvakavasti", siis vapaa-ajalla!
Voi mahoton millaiseksi täällä on meno mennyt.
Olisiko sinun aika jo hakea apua mielenterveyteen?
Siis minun?
Tosin ei ole "terveen papereita" sillä kait ne saa vasta kun parantuu, mutta ensin pitää sairastua?
Tämäkin Foorumi taitaa tästä kuolla pikkuhiljaa...
Autonkuljettajille pitäisikin antaa henkilökohtaiset nopeusrajoitukset. Onhan päivänselvää että ajotaidossa on valtavat erot. Kokemus ei ole ratkaiseva, vaan terve asenne. Sillä tarkoitan että juuri autokoulusta suoriutunut kuljettajakin voi ajaa turvallisesti kokemattomuudestaan huolimatta. Eihän esimerkiksi vilkun käyttö, etäisyydet, tilannenopeudet ja muun liikenteen ennakointi ja huomioon ottaminen vaadi kuin tervettä ja normaalia älytasoa. Kuljettajakohtaisella nopeusrajoituksella porrastettaisiin liikennettä mukavasti ja jokainen joutuisi "ansaitsemaan" korkeamman nopeusrajoituksensa. Väitän että mieluummin istun lievää ylinopeutta (esim. 100km/t 80 km rajoituksella) ajavan hyvän kuskin kyydissä suoralla kesäasvaltilla kuin väärällä asenteella liikkuvan kuskin kyydissä 50km /t. Nykyäänhän käytäntö on kuitenkin valitettavasti se että liikenteenvalvonta painotetaan näiden taitavien kuskien sakottamiseen sillä he liikkuvat paljon työkseen maanteillä, ajavat hyvillä autoilla ja ansiotaso on sitä luokka että sakottaminen kannattaa. Kaaharit pääsevätkin sitten suhteellisen helpolla sillä kun ei ole tuloja ja alla usein 80-luvun japsi niin ei ole mistä ottaa. Yhteiskuntapalvelu 20-40 tuntia näyttää olevan yleinen rangaistus. Kun vielä otetaan huomioon että yhteiskuntapalvelu käsittää sellaisella julkisella työpaikalla olemista jossa työntekijät yleensäkin viihtyvät jopa 40v. niin tuskin voidaan edes puhua rangaistuksesta.
REGARD: "Autonkuljettajille pitäisikin antaa henkilökohtaiset nopeusrajoitukset."
No miten minä sitten pärjään alhaisella henkilökohtaisella rajoituksella, kun en osaa huomioida teitä kovaa ajavia parempia kuljettajia? Lisääkö se liikenteen ennakoitavuutta?
"Onhan päivänselvää että ajotaidossa on valtavat erot. Kokemus ei ole ratkaiseva, vaan terve asenne. Sillä tarkoitan että juuri autokoulusta suoriutunut kuljettajakin voi ajaa turvallisesti kokemattomuudestaan huolimatta. Eihän esimerkiksi vilkun käyttö, etäisyydet, tilannenopeudet ja muun liikenteen ennakointi ja huomioon ottaminen vaadi kuin tervettä ja normaalia älytasoa."
Enemmän kuin älyä ja jopa tervettä asennetta se vaatii ehkä itsensä tuntemista. Pitää ymmärtää, miten oma ajattelu toimii. Jos minulla on esimerkiksi kiire, saatan motivoida ja oikeuttaa sillä itseni ajamaan muita lujempaa ja ottamaan sellaisia riskejä, joita en normaalisti ota. Jos tosiaan uskoo noihin motiiveihinsa, ei oikea asenne auta, koska teolle löytyy perusteet. En ole kaahari, mutta nyt voin vähän lipsua säännöistä, koska osaan hallita tilanteet.
Vaikuttaako omiin ratkaisuihin turvallisuus, mukavuudenhalu vai joku muu, joka vain perustellaan jollain päivänvaloa kestävällä syyllä. Kuten ylinopeuden myötä muka saavutettu ajansäästö tai sujuvuus.
Pitää myös osata kysyä itseltään, mitä ei tiedä. Vasta silloin voi yrittää miettiä sitä, osaako ottaa tarpeellisen määrän asioita huomioon. Kolareissa yleinen selitys on, ettei huomannut jotain. Miksi ihmeessä sitten ajetaan, vaikka ei nähdä. Miksi ei varmisteta, että näkee ettei esteitä ole? Pieniä yksinkertaisia juttuja, joita ei kaikki varovaisetkaan kuljettajat taatusti ajattele. Noiden ajatusten myötä varmaan asenne osuu kohdalleen automaattisesti.
"Kuljettajakohtaisella nopeusrajoituksella porrastettaisiin liikennettä mukavasti ja jokainen joutuisi "ansaitsemaan" korkeamman nopeusrajoituksensa."
Mitä huonoja puolia tuossa järjestelmässä on? Mikä on huonojen ja hyvien summa?
"Väitän että mieluummin istun lievää ylinopeutta (esim. 100km/t 80 km rajoituksella) ajavan hyvän kuskin kyydissä suoralla kesäasvaltilla kuin väärällä asenteella liikkuvan kuskin kyydissä 50km /t."
Asenne vaihtelee aika tavalla riippuen mielentilasta, kiireestä, vireydestä, ehkä autostakin.
"Nykyäänhän käytäntö on kuitenkin valitettavasti se että liikenteenvalvonta painotetaan näiden taitavien kuskien sakottamiseen sillä he liikkuvat paljon työkseen maanteillä, ajavat hyvillä autoilla ja ansiotaso on sitä luokka että sakottaminen kannattaa."
Hyvän kuljettajan auto tekee yhtä pahaa jälkeä törmäyksessä kuin huonon kuljettajan. Fysiikka ei ota huomioon kuljettajan taitoa. Hyvien tehtävänä ei ole ulosmitata taitojensa myötä saavutettua parempaa turvallisuustasoa vaan parantaa sitä. Huonot kuljettajat saattavat tehdä jotain arvaamatonta, johon hyväkin osuu. Silloin enää ratkaisee vain nopeus.
Nopeus tosiaan rules. Jos autossa riittävästi nopeutta niin kerkiää alta pois ja jos nopeat refleksit niin kerkiää väistää, mutta pitää olla molemmat balanssissa!
Tuo 80-talvirajoitus on kait jokin "pyhä lehmä"?
Jos erehdyt ajaan kesänopeutta kesäkelillä talvirajoituksen aikaan niin saat muutaman satasen sakon, mutta jos ajat sitä tai sen alle kännissä niin selviä 120-180 sakolla, siis jos sanomalehtiin on uskomista!
Ainahan teitä on, jotka olette sitä mieltä, että olette niin hyviä
että teitä eivät yhteiskunnan asettamat rajat koske.