Tieliikenneonnettomuustilastossa itsemurhia ei erotella tieliikennekuolemista

+1. Vähän tuo kansainvälisyystavoite särähtää korvaan Trafin strategiassa. Miksi esim. Suomen tieliikenne pitäisi olla sen turvallisempaa kuin vaikkapa Venäjällä tai Kiinassa?



Kestävämpi liikenneturvallisuusstrategia olisi luonnonvalintaa korostava. Eli esim. "Suomessa eivät tyhmät pitkälle selviä" jne.

sjvirt:

Kaikki muut ovat olleet puolet itsemurhia, puolet sairauskohtauksia.

Tämä on hinta peltipoliiseista ja turvallisuudesta.



Ihmisten henkistä hyvinvointia ei oteta riittävästi huomioon, kun rakennetaan kontrolli- ja turvallisuusyhteiskuntaa. Seurauksena on stressin aiheuttamia sairauksia ja itsemurhia.



Henkinen hyvinvointi edellyttää, että ihmisillä pitää olla riittävästi vapautta ja liikkumatilaa.



K. J. Long sanoi aikoinaan eräässä TV-ohjelmassa, että vankiloista ei tarkoituksella tehdä idioottivarmoja. Vangeilla pitää olla tunne, että karkaaminen on ainakin teoriassa mahdollista. Jos kaikki toivo vapaudesta viedään, vankien mielenterveys järkkyy.



Nykyisessä poliisilandiassa aletaan olla siinä pisteessä että ehdoton kontrolli saa herkimmät ihmiset sekoamaan. Lehdissä on kerrottu, kuinka aivan tavallisella perheenäidillä on niksahtanut, ja hän on lähtenyt ajamaan poliisiautoa karkuun. Ei tällaisia uutisia ollut 1970-luvulla.



Kamerapöntöt ovat paholaisesta.

Hakka pelittää:

Toivottavasti tuo oli huumoria? Jos poliisin valvonta tai kamerapöntöt tuntuvat liian ahdistavilta, niin avohoito on ehkä liian kevyt ratkaisu. Eiköhän nykymaailmassa ole aika paljon enemmänkin stressiä ja ahdistusta aiheuttavia asioita. Poliisin valvontaa tai kamerapönttöjä ei tarvitse huomioida mitenkään, jos noudattaa liikennesääntöjä.

Patenttivastauksia kirjasta "Patenttivastauksia". En ole koskaan nähnyt tätä kirjaa, mutta täytyyhän sellaisen olla olemassa, kun siitä koko ajan lainataan samoja vastauksia.



Myönnän, että oma kommenttini "kamerapöntöt ovat paholaisesta" oli hieman lennokas, mutta ei ruman näköisistä betonipylväistä mitään taivaallistakaan tule mieleen. Samanlaista arkkitehtuuria oli eräiden leirien aidanpylväissä 1940-luvun alkupuolella (ei kannata huomauttaa, että nyt vedettiin mukaan natsikortti). Kamerapöntöt ovat masentavan näköisiä. Ehkä pelotevaikutus onkin ollut tietoisena tavoitteena.



Ajatuksella, että valvontaa ei tarvitse huomioida mitenkään, jos noudattaa sääntöjä, voi perustella melkein mitä tahansa. Eiväthän diktaattoritkaan yleensä niitä ihmisiä vainoa, jotka tanssivat heidän pillinsä mukaan. Niistä, jotka kieltäytyvät, kaikki eivät selviä pelkällä avohoidolla.



Suomessa annetaan vuosittain yli 300000 ylinopeussakkoa kamerapönttöjen perusteella. Miksi sakon saaneet eivät ole noudattaneet sääntöjä? Miksi he ovat ajaneet kameran kohdalla ylinopeutta, vaikka ovat tienneet, että nopeus mitataan, ja sakko on seurauksena? Eihän heidän toiminnassaan tunnu olevan järkeä.



Arvaan kyllä vastauksen, mutta mitähän mahtavat muut arvella.



Mitä omaan ajamiseeni tulee, niin olen yrittänyt opetella olemaan vähemmän stressaantunut, kun ajan kameratiellä. Kovin helppoa se ei ole. Ratkaiseva käänne asiassa oli se, kun sain tietää, että kamerat mittaavat nopeuden vasta läheltä kameraa tien alla olevan anturin avulla. Olin luullut, että pöntöissä on tutka, joka mittaa nopeuden jo paljon kauempaa.



Osittain edellä mainitusta syystä yritin aikaisemmin ajaa koko kameratien nopeusrajoitusta noudattaen. Se johti epämiellyttäviin tilanteisiin jo soti jyrkästi luontaisia periaatteitani vastaan – nimittäin sitä periaatetta, että en haluaisi toimia muita ihmisiä haittaavalla ja ärsyttävällä tavalla. Ehkä ajamisessani oli myös hieman protestihenkeä. Ajattelin, että kun nopeuksia näin totaalisesti valvotaan, niin ei sitten ajeta ylinopeutta. Eli ollaan nyt sitten oikein mallikansalaisia, vaikka se inhottaakin. Tästä seurasi se, että kameratiellä perääni kertyi karmea jono autoja, ja rekatkin ajoivat ohitseni. Muu liikenne nimittäin otti ainakin mittarivirheen ja ehkä myös kameran toleranssin huomioon. Minä en uskaltanut ottaa täysimääräisesti edes mittarivirhettä huomioon, koska en sitä absoluuttisen tarkasti edes tiennyt. Kameran toleranssista en tiennyt senkään vertaa, koska en tiennyt missä Helsingin Sanomien numerossa viimeisin toleranssitieto on kerrottu. Lehti tuskin olisi ollut edes tallessa. Kaikilla tuntui olevan hieman erilainen käsitys asiasta. Ajoin siis noin 10 kilometriä tunnissa hitaammin kuin autot keskimäärin. Varmuuden vuoksi.



Silloin kun pelkän rekisterinumeron perusteella ei vielä sakotettu, pidin varotoimenpiteenä joskus talouspaperista tai lehden sivusta (tai mitä autosta sattui löytymään) tehtyä naamaria kasvoillani siltä varalta, että ajaisin vahingossa kameran kohdalla ylinopeutta. Nyt eivät naamarit enää auta.



Vaikka tiedänkin, että poliisit mittaavat nopeuksia kameroiden välillä ja keskinopeuksien mittaamistakin on kokeiltu, nykyinen taktiikkani on se, että en kovin paljon mieti, kuinka kovaa ajan paikoissa, joissa ei ole kameraa näkyvissä. Hidastan ainoastaan kameroiden kohdalla. Tämä on vähemmän stressaavaa kuin jatkuva ”alinopeudella” ajaminen ja nopeusmittarin tuijottaminen.



Yksin ajaessa selviän kamerateistä paremmin kuin silloin, jos perhettä tai muita ihmisiä on mukana. Kameratiellä kaikki normaali keskustelu loppuu, kun joku huomauttaa vähän väliä, että kohta alkavat ne kamerat, ja muista ne kamerat, ja varo nyt niitä kameroita. Normaali keskustelu loppuu senkin takia, että en uskalla puhua paljon, etten ajattelisi sitä mitä puhun ja unohtaisi ajatella kameroita. Yksin ajaessa on helpompaa, kun ajatukset ja huomion voi keskittää pelkkään kamerapönttöjen tähystämiseen.



Kerran kameratiellä matkustaja alkoi huutaa: ”Kamera, kamera.” Luulin, että takapenkillä oleva kameralaukku on putoamassa ja aloin vilkuilla sinne päin. Vasta silloin näin melko lähellä edessä kamerapöntön. Tiehen jäi todennäköisesti mustat jarrutusjäljet, kun tein paniikkijarrutuksen. Lievempi hidastaminen ei olisi enää auttanut. Tämän tapauksen jälkeen sovimme, että kameroista mainitaan jatkossa niin, että ymmärrän mistä on kyse. Sama koskee ajo-ohjeiden antamista. Kuljettaja ymmärtää, jos ohje kuuluu ”käänny vasemmalle” tai ”käännyt oikealle”, mutta ohje ”käänny tuonne päin” ei kerro muuta kuin että pitää kääntyä jonnekin.

Hakka pelittää:

Trafi on liikenteen turvallisuusvirasto, joten eikö olisi aika omituista, jos turvallisuus ei olisi sen päätehtävä? Ja ympäristön huomioon ottaminen on nykyään itsestäänselvyys. En ymmärrä, mikä tuossa tavoitteessa mielestäsi mättää.

Turvallisuus saa hyvinkin olla Trafin päätehtävä, mutta se ei saa mennä turvallisuuden maksimoinnissaan liiallisuuksiin. Kärjistäen: jos kaikkialle laitettaisiin 30 km/h nopeusrajoitukset ja saataisiin jonkinlainen automaattinen satelliittivalvonta, jonka avulla voitaisiin täydellisesti valvoa ettei kukaan aja ylinopeutta, niin silloinhan liikennekuolemat saataisiin nollaan! Pitäisikö siihen pyrkiä?

"Kymenlaakson liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan puheenjohtaja, ylikomisario Jari Strengellin mielestä yhteiskunnan on korkea aika puuttua liikenteessä tapahtuviin tahallisiin päinajoihin."



http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2011/02/poliisi_quotitsetuhoisilta_kortti_poisquot_2365814.html



"Tammi–kesäkuussa tieliikenneonnettomuuksissa menehtyi 115 henkilöä, joista noin 7–10 prosenttia oli itsemurhia. "



http://www.sos-keskus.fi/tiedotus_ja_julkaisut/tiedotteet/liikenneonnettomuus_itsemurhana_-seminaari_9.9..html



"Kuolemansyytilastossa liikenteessä tehdyt itsemurhat on luettu itsemurhiin, tieliikennetilastossa ne on luettu liikenneonnettomuuksiin."



http://www.stat.fi/til/ksyyt/2009/01/ksyyt_2009_01_2011-02-22_laa_001_fi.html



"Itsetuhoinen käyttäytyminen liikenteessä aiheuttaa useita kolareita joka vuosi. Asiantuntijat vahvistavat, että jopa kymmenen prosenttia kuolonkolareista on itsemurhia."



http://www.jpnews.fi/uutiset/sk-jopa-kymmenesosa-suomen-kuolonkolareista-on-itsemurhia/



"Poliisi ja liikenneonnettomuuksia tutkivat yliopistotutkijat eivät halua julkisuudessa käsitellä asiaa"



http://areena.yle.fi/video/1297771230901