Kun kysyttiin "millainen" niin siinä ei kysytty vaihteiden määrää tai onko kaksoiskytkinautomaatti, robottivaihde, CVT vaiko perinteinen.
Ei kysytty myöskään onko turboa jolloin iskutilavuudella ei ole perinteistä merkitystä. En päässyt vastaamaan CO2-päästötasoon tai siihen onko hiukkassuodatinta.
Ei kysytty myöskään varustelutasoa tms. Minulla esimerkiksi ei ole ns. premiummerkkiä, mutta kyyti on huomaamattoman korkeatasoista.
Ei kysytty rengasvalintaa, eli onko matalaprofiili vaiko mukavuuspainoitteinen. Talvirenkaisiin ei otettu kantaa, eli onko hankkinut nastat vaiko valinnut kitkat.
Selasin lehden ja luin selostuksen uudesta Mercedes-Benzistä. Artikkelia lukiessani ja kuvia katsellessani tuli mieleen, että mihin ihmeen mielikuvitusmaailmaan autoja tehdään. Saksalaiset moottoritiet ovat ainoa tekosyy monenlaisille turhakkeille kuten tehokkaalle koneelle, ajo-ominaisuuksille ja niin edelleen kymmenistä erilaisista teknisistä ratkaisuista puhumattakaan.
Kun madellaan suurinta sallittua laillista nopeutta (muualla kuin Saksan moottoriteillä ), ei tarvita suurta tehoa. Sitä, onko autossa hyvät ajo-ominaisuudet vai huonot ajo-ominaisuudet, ei edes huomaa - ellei nyt aivan jotain kauheata vikaa ohjauksessa tai muualla ole.
Auton perustoimintojen lisäksi ainoat ominaisuudet, mitä tarvitaan, ovat mukava penkki, riittävät tilat (ja toimiva ergonomia), riittävä näkyvyys, riittävästi lämpöä sekä sen verran tehoa, että saadaan viisari nousemaan 120 kilometriin tunnissa. Viimeksi mainittua ominaisuutta tarvitaan vain puolet vuodesta ja vain pienellä osalla tieverkostoa. Viihtyvyyden lisäämiseksi riittää radio. Mitään ylimääräisiä leluja ei tarvita.
Yksi varuste voisi kuitenkin olla olemassa. Epämukavimman ajamiseen liittyvän asian eli nopeuden rajoittamisen sallituksi voisi hoitaa automaatti. Miksi ihminen pitää panna robotin hommaan. Ai niin, siksi että voitaisiin sakottaa.
Vanha Volga tai Popeda (en ole ajanut kummallakaan) voisi olla ihanneauto, jos polttoainetalous ja tekniikka olisivat kunnossa. Hyvät tilat, riittävä nopeus, riittävät ajo-ominaisuudet. Mitä muuta tarvitaan.
Aikoinaan oli ajokuntoinen ja erittäin siistikuntoinen Popeda myytävänä 1500 markalla. Autossa oli pieni ruostevaurio, ja lamppujen kromikehykset puuttuivat. Auto oli muuten täydellinen. Alkuperäiset penkin verhoilutkin olivat ehjät ja siistit. Harmitti, kun ei ollut rahaa ostaa. Olisin halunnut aloittaa kunnostuksen. Projekti olisi ollut arvioni mukaan helppo.
Jos vielä vanhoissa autoissa pysytään, niin kerran oli myytävänä äärimmäisen siistikuntoinen 1960-luvun alkupuolen Skoda. Siinäkin oli tosin pieni ruostevaurio, mutta helposti korjattavissa. Hinta 300 markkaa. Kerran taas olisi ollut tilaisuus ostaa siisti Opel Rekord vuosimallia 1959. Ajoinkin autolla yhden illan taitaa olla muuten vanhin auto, jolla olen ollut liikenteessä. Tämäkin jäi ostamatta. En muista hintaa. Päätyi kuitenkin kunnostettavaksi eikä romuksi, mikä on tietenkin hyvä asia. No, kaikki päätyy kuitenkin lopulta romuksi.
Selasin lehden ja luin selostuksen uudesta Mercedes-Benzistä. Artikkelia lukiessani ja kuvia katsellessani tuli mieleen, että mihin ihmeen mielikuvitusmaailmaan autoja tehdään. Saksalaiset moottoritiet ovat ainoa tekosyy monenlaisille turhakkeille kuten tehokkaalle koneelle, ajo-ominaisuuksille ja niin edelleen kymmenistä erilaisista teknisistä ratkaisuista puhumattakaan.
Myyntiluvuista päätellen aika moni suomalainenkin noita mainitsemiasi "turhakkeita" kaipaa, eli huomaathan puhuvasi vain omasta puolestasi.
Myyntiluvuista päätellen aika moni suomalainenkin noita mainitsemiasi "turhakkeita" kaipaa, eli huomaathan puhuvasi vain omasta puolestasi.
Kaikkea, mitä ostetaan, kaivataan. Sitä en yritä kiistää. Kuinka välttämättömiä kaivatut esineet ovat, ja kuinka aitoja tarpeet ovat, se on toinen asia. Mainosmiehethän tunnetusti pyrkivät luomaa tarpeita.
Ainoastaan osa auton funktiota on olla väline, jolla liikutaan paikasta toiseen. Eihän vaatteidenkaan ainoa tarkoitus ei ole suojata kylmältä.
Autoa ja vaatteita voi siinä mielessä verrata toisiinsa, että kumpaakin pukeudutaan. Kun ihminen menee autoon ja lähtee ajamaan, auto on tavallaan hänen ulommainen (pelti)pukunsa, joka kertoo muille hänen statuksensa. Tämä on luultavasti tärkein syy, miksi jotkut hankkivat kalliita ja hienoja autoja. He haluavat viestiä, että rahaa on, ja hyvin menee. Tai mitä nyt itse kukin haluaa viestiä.
Allekirjoittanut ei pysty viestimään autollaan, että rahaa on, koska sitä ei ole. En toisaalta halua viestiä myöskään sitä, että tässä ajaa rutiköyhä surkimus, jolla ei ole hommat hallinnassa. Niinpä pyrin pitämään ikivanhat autoni hyvässä ja siistissä kunnossa. Tarkoitukseni on viestiä, että tässä menee taloudellisesti ajatteleva tyyppi, joka ei haaskaa pääomaa nopeasti arvoaan menettävään autoon, mutta jolla kuitenkin on homma hallinnassa, koska auto on siisti ja hyväkuntoinen. Auton ulkoasu kertoo myös jotakin omistajan estetiikan tajusta en esimerkiksi halua ajaa autolla, josta puuttuu pölykapseli, tai jossa on näkyviä ruostevaurioita tai lommoja tai korjaamattomia kohteita.
Auton ulkonäöllä ja imagolla on myös merkitystä. En kovin mielelläni esimerkiksi omistaisi Toyota Corollaa, koska se on keskivertotyypin auto. Jokin erikoismalli ehkä menettelisi. En myöskään halua rumaa autoa. Nissan Micra on melko ruma, ja koin sen aina pienenä ongelmana. En ollut itse valinnut sitä. Kun ostaa käytettyä autoa vähäisillä rahoilla, joutuu tietysti tinkimään jostakin. Ulkonäöstäkin, jos muut asiat ovat kohdallaan.
Kaikkea, mitä ostetaan, kaivataan. Sitä en yritä kiistää. Kuinka välttämättömiä kaivatut esineet ovat, ja kuinka aitoja tarpeet ovat, se on toinen asia. Mainosmiehethän tunnetusti pyrkivät luomaa tarpeita.
Nyt ollaan lähempänä totuutta. Mutta saman voi sanoa käytännössä mistä tahansa. Ihminen ei tarvitse muuta kuin ruokaa, vähän vaatetusta ja jonkun näköisen katon pään päälle. Kaikki muu onkin sitten turhaa, jos asiaa noin ajattelee.
Autoa ja vaatteita voi siinä mielessä verrata toisiinsa, että kumpaakin pukeudutaan. Kun ihminen menee autoon ja lähtee ajamaan, auto on tavallaan hänen ulommainen (pelti)pukunsa, joka kertoo muille hänen statuksensa. Tämä on luultavasti tärkein syy, miksi jotkut hankkivat kalliita ja hienoja autoja. He haluavat viestiä, että rahaa on, ja hyvin menee. Tai mitä nyt itse kukin haluaa viestiä.
Tästä taas olen totaalisen eri mieltä. Toki on niitäkin, jotka ostavat kalliin auton vain näyttääkseen, mutta kyllä suurin osa ostaa sen muista syistä. Uusi suuri auto on mukava, turvallinen ja tyylikäs. Ja tyylikkyydellä tarkoitan nyt, että siitä nauttii oma silmä. Itselleen tulee hyvä olo. Ei kai taidettakaan osteta siksi, että se tekee naapurin kateelliseksi. Joku voi toki ajatella, että kalliissa autossa ei ole mitään järkeä. Ei ehkä olekaan, jos auto on ostettu osamaksulla. Mutta jos ihmisellä on varaa, niin miksi sitä ei saisi laittaa myös siihen autoon? Miksi auto on aina se "sijoitus", josta kaikki ovat viisastelemassa.
Tästä kyselystä ei tainnut koskaan tulla tuloksia?
Itse olen erilaisia autoja paljon omistanut ja harrastanut. Autoilu on nautinto ja elämäntapa. Silti ajan aivan tavallista keskiluokkaista laadukkaaksi tunnettua autoa, joka ei erotu muusta massasta liialti. Perusmallia en ole ikinä ostanut vaan tietyt varusteet aina hamuaa listalta mukaan. Laadusta olen tarkka, koska auton ostan omalla rahalla - rajoituksena kuitenkin se, että velkaa en auton takia tee joten ainakin kalliit yli 40000,- ihanne ajopelit on ja pysyy kaupassa - onneksi niitä voi käydä koeajamassa.
Auton kulujen ennakoitavuus ja hyvä jälleenmyyntiarvo on minulle tärkeitä jos ja kun autokuume taas jonkun vuoden päästä iskee. Uuteen on mukava päästä järkevällä välirahalla. Monet muut vaihtaa auton vikojen vuoksi, mutta minusta autoa on mukavampi vaihtaa huvin ja käyttötarpeen vuoksi.
Kun madellaan suurinta sallittua laillista nopeutta (muualla kuin Saksan moottoriteillä ), ei tarvita suurta tehoa. Sitä, onko autossa hyvät ajo-ominaisuudet vai huonot ajo-ominaisuudet, ei edes huomaa - ellei nyt aivan jotain kauheata vikaa ohjauksessa tai muualla ole.
Auton perustoimintojen lisäksi ainoat ominaisuudet, mitä tarvitaan, ovat mukava penkki, riittävät tilat (ja toimiva ergonomia), riittävä näkyvyys, riittävästi lämpöä sekä sen verran tehoa, että saadaan viisari nousemaan 120 kilometriin tunnissa. Viimeksi mainittua ominaisuutta tarvitaan vain puolet vuodesta ja vain pienellä osalla tieverkostoa. Viihtyvyyden lisäämiseksi riittää radio. Mitään ylimääräisiä leluja ei tarvita.
Vanha Volga tai Popeda (en ole ajanut kummallakaan) voisi olla ihanneauto, jos polttoainetalous ja tekniikka olisivat kunnossa. Hyvät tilat, riittävä nopeus, riittävät ajo-ominaisuudet. Mitä muuta tarvitaan.
Liikkumiseen ei tarvita kuin keliin soveltuva vaatetus. Sen sijaan monikin asia voi tehdä siitä liikkumisesta nopeampaa, miellyttävää ja turvallisempaa. Jos nyt vertaan jotain tuollaista useampia kymmeniä vuosia vanhempaa autoa nykyautoon, niin koen kyllä montakin asiaa kehittyneen niin paljon, etten näe vanhoja autoja enää edes vaihtoehtoina.
Ajo-ominaisuudet huomaa kyllä koko ajan. Uskon kyllä, että sinäkin huomaat jokaisessa ajotilanteessa eron epämääräisellä ohjauksella varustetun huojuvan Volgan ja modernin tarkasti ohjautuvan vakaan nykyauton välillä. Talviolosuhteet asettavat myös vaatimukset aika korkealle. Liukkaus ja epätasaisuus on ollut tappava yhdistelmä monille noilla vanhoilla autoilla ajaneelle. Hätäjarrutus on saattanut aiheuttaa hallinnan menetykset pidon tai jarrujen epätasapainon vuoksi. Ja kyllähän se pitokin on hyvin huono noill vanhoilla takavedoilla. Sanomattakin lienee selvä, että aktiivsen turvallisuuden puutteita pahentaa lähes täysin puuttuva passiivinen turvallisuus. Sellainen kolari, josta nykyautolla ajava kävelee ulos ilman vammoitta, voi helposti olla tappava autovanhuksella ajavalle.
Vanhaa autoa saa olla myös huoltamassa varsin paljon. Kärkiä, tulppia, öljyjä, hihnoja ja suodattimia vaihdellaan hyvin usein. Pellin vaihtaminen on myös varsin yleinen toimenpido, eikä voimalinjallakaan kovin pitkälle ajeta ilman perusteellista remonttia. Kaasuttimmet saattavat aiheuttaa yhtä sun toista huolta ja siltikään ne eivät välttämättä toimi kovin hyvin. Kiitos ei.
Sitten siirrytään astetta turhamaisempaan suuntaan eli mukavuuteen. Kyllä matkaa tekee vaikka traktorin lavalla istuen, mutta jos on miellyttävämpiäkin tapoja, niin miksei käyttäisi niitä? Vanhoissa autoissa ihan perusasiatkin jättävät paljon toivomisen varaa. Jo tilat ovat monesti aivan onnettomat. Takapenkillä istuminen tuntuu jo rangaistukselta. Tuon linkkaamasi auton etupenkkikin näyttää aivan karsealta istua ja peräänajotilanteessa niskavamma on taattu. Ilmanvaihto ei toimi oikein missään olosuhteissa kunnolla. Helteellä on tukahduttavan kuuma. Talvella ikkunat eivät pysy auki ja lämpötila on epätasainen. Noilla tarpeettomilla nykyauton varusteilla kaikki on paljon paremmin. Polttoainekäyttöinen lisälämmitin varmistaa lämpimyyden ja näkyvyyden jo ensimmäisestä metristä alkaen ja ilmastointi pitää lämpötilan sopivana ympäri vuoden. Jos on unohtunut lämmittää auto tai on jostain syystä laseja huurruttava sää, voi aina napsauttaa tuulilasin lämmittimen päälle ja näkyvyys parani heti.
Handsfree-toiminto vapauttaa kädet ja huomion ajamiseen ja Bluetooth yhdistää puhelimen autoon. Erilaisiin sähöä syöviin mobiililaitteisiin saa virtaa joku usb-liittimestä tai 220 voltin ulkostulosta. Navigaattori vie oikeaan osoitteeseen ja ohjaa käyttämään nopeinta reittiä. Ruuhkaisissa ja liikennejärjestelyiltään monimutkaisissa kaupungeissa tuo on varsin hyvä juttu. Adaptiivinen vakionopeuden säädin on tekee ruuhkassa ajamisesta paljon miellyttävämpää kun ei tarvise säädellä nopeutta millään tavalla. Automaattivaihteisto kuuluu myös ehdottomiin varusteisiin mukavuutta etsivälle.
Omassa autossani on noita turhaksi luokittelemiasi varusteita kattava kokoelma. Itse olen löytänyt vain yhden varusteen, jota pidän turhana. Jalkatilan valoille en ole löytänyt mitään käyttöä. En näe mitään tarvetta katsella kenkiä ajaessa. Onneksinuo valot saa pois päältä näppärästi.
Itse en näe mitään unelmoimisen arvoista jossain vanhassa epämukavassa, jatkuvaa huoltoa vaativassa ja turvattomassa saastepommissa. Kyllä silläkin toki paljon matkaa tekee, mutta varusteltu nykyauto tekee sen vain todella paljon paremmin.
Ajo-ominaisuudet huomaa kyllä koko ajan. Uskon kyllä, että sinäkin huomaat jokaisessa ajotilanteessa eron epämääräisellä ohjauksella varustetun huojuvan Volgan ja modernin tarkasti ohjautuvan vakaan nykyauton välillä.
Ajo-ominaisuudet huomaa, jos ajaa niin kovaa kuin minä. Olettamuksena on kuitenkin, että madellaan lain sallimaa kahdeksaa kymppiä. Ajaminen on itsessään niin sairaan tylsää ja pitkäveteistä, että pitääkö siitä kaikin tavoin yrittää tehdä vieläkin tylsempää ja pitkäveteisempää. Huojuvalla Volgalla matka sujuu rattoisammin, kun on edes jotain tekemistä. Huojuvassa Volgassa hidas vauhtikin tuntuu siedettävämmältä, kun moottori huutaa ja kori natisee ja tuuli vinkuu.
Ajo-ominaisuuksiin vaikuttaa kenties enemmän raideleveys kuin tekniset ratkaisut, joilla pyritään parantamaan ajo-ominaisuuksia. Jos auto on kapea kuten Nissan Micra, se heittelehtii sivusuunnassa toiseen asfaltissa olevien urien takia. Leveämmän auton jälkeen Micra tuntuu aivan kauhealta, mutta tempoilemiseen tottuu. Kyllä auto tiellä pysyy, vaikka meno tuntuukin epävakaalta.
Käytössäni oli vuosien ajan Opel Record Van 1700 vuosimallia 1969. Se oli ollut tehtaalta lähtiessään peltikylkinen, mutta muutettu maahantuojan toimesta ikkunalliseksi piilofarmariksi. Se oli ollut kuvan kaltainen paitsi väriltään punainen.
Koska tämä malli on tehty tavaroiden kuljettamiseen, se on jousitukseltaan ja olemukseltaan erittäin tukevan oloinen. Se on luultavasti tukevampi kuin henkilöautomalli ja varsinainen farmarimalli. Hinasimme sillä vuonna 1995 Porista Keski-Suomeen erään tuttavani Fiatin hinaustankoa käyttäen. Fiat oli särkynyt Pori Jazz tapahtuman yhteydessä. Kun saavuimme perille ja jätimme Fiatin erään korjaamon pihaan, korjaamon omistajat katselivat autoani ja sanoivat, että siinäpä on jämäkässä kunnossa olevan vanha Opel. Ja se todella oli. Autossa oli erinomaiset ajo-ominaisuudet. Se kulki mutkittelematta ja totteli ohjausta niin kuin auton pitää tiellä kuin tiellä.
Isäni firmalla oli ollut 1980-luvulla vuoden 1980-mallia oleva Datsun Pick-Up, joka oli todennäköisesti yksi ruostuvimmista ja kaikin puolin surkeimmista pakettiautoista, mitä Suomeen on ikinä tuotu. Siinä ei ollut mitään hyvää. Kuljettajan tilat olivat epämukavat, ja keskikonsolissa oleva omituisen näköinen vaihdekeppi vei vielä niistäkin osan. Vaikka miten päin vertaisi, 11 vuotta vanhempi Opel oli ominaisuuksiltaan parempi kuin Datsun. Eli uudempi ei ole aina parempi. Tämä ei liity asiaan, mutta mainitsenpa nyt vielä sen, että aikaisempi pakettiautomme Datsun Pick-Up vuosimallia 1974 oli joka suhteessa paljon parempi kuin vuoden 1980 malli. Niin suurta laadun ja ominaisuuksien huonontamista, mikä tapahtui Datsun Pick-Up automallissa vuosien 1974 ja 1980 välillä, en tiedä toista. Kun auto vaihdettiin noin kuuden vuoden ikäisenä, sen pelleissä oli kämmenen kokoisia ruosteen tekemiä aukkoja. Ajokilometrejä oli kertynyt vain noin 70000, ja moottori veteli viimeisiään. Kyse ei ollut yksilöviasta, sillä olen nähnyt muitakin kyseisen mallisia totaaliruostuneita yksilöitä. Niihin on väsätty omatekoisia lavoja ruostuneiden tilalle.
Opel päätti päivänsä huligaanien uhrina, mutta se olisi vielä nykypäivänäkin varteenotettava auto lievästi modernisoituna. Hyvät tilat, hyvä näkyvyys, hyvät ajo-ominaisuudet, ajaton käytännöllinen ulkonäkö ja niin edelleen. On paljon automalleja, jotka vanhenevat joka suhteessa nopeasti. Ne alkavat varsin pian näyttää rupsahtaneelta. Mutta jos muotoilu on onnistunut ja asiallinen, malli ei tyylillisesti tavallaan vanhene eikä myöskään ala näyttää romulta.
Kuvan sininen Opelkaan ei näytä lösähtäneeltä. Pientä fiksailua, uutta malia pintaan ja baanalle.
NHB:
Sellainen kolari, josta nykyautolla ajava kävelee ulos ilman vammoitta, voi helposti olla tappava autovanhuksella ajavalle.
Nopeusrajoitustenhan piti selittää se, miksi ennen kolareissa kuoli vuodessa yli tuhat ihmistä, ja nyt vai alle kolmesataa.
NHB:
Vanhaa autoa saa olla myös huoltamassa varsin paljon. Kärkiä, tulppia, öljyjä, hihnoja ja suodattimia vaihdellaan hyvin usein. Pellin vaihtaminen on myös varsin yleinen toimenpido, eikä voimalinjallakaan kovin pitkälle ajeta ilman perusteellista remonttia. Kaasuttimmet saattavat aiheuttaa yhtä sun toista huolta ja siltikään ne eivät välttämättä toimi kovin hyvin. Kiitos ei.
Riippuu siitä, kuinka vanhoista autoista ja mistä autoista on kyse. Nissan Micralla ajettiin yli 591000 kilometriä ennen vaihdelaatikon särkymistä ja auton poistumista liikenteestä. Ainoa maksullinen huolto, mikä siihen tehtiin, oli 15000 kilometrin huolto. Sen jälkeiset huollot olivat itse pihassa tehtyjä öljynvaihtoja. Suodatinkin tietysti samalla vaihdettiin.
Katsoin vertailun vuoksi netistä uusien autojen huoltohintoja. Citroen C5:n vuoden huoltomaksut ovat saman verran kuin mitä maksoin nykyisestä käytetystä autostani. Ei kiitos.
Micralla ajettiin katsastusten välillä 50000 kilometriä tekemättä muita huoltoja kuin edellä mainitut öljynvaihdot. Jos se meni läpi katsastuksesta, ajettiin samalla tyylillä seuraavat 50000 kilometriä. Jos se ei mennyt läpi, vietiin auto vikalistan kanssa paikalliselle pajalle, jossa viat korjattiin. Useimmiten ongelma oli jarruissa, joskus piti jokin nivel vaihtaa. Lasku 200-300 euroa, ja taas ajettiin 50000 kilometriä.
Myönnettäköön, että auto vietiin muutaman kerran korjaamolle katsastusten välissäkin.
Ensiksi vaihdettiin naputtavat vetoakselien päät noin 250000 kilometrin kohdalla. Tämä oli auton ensimmäinen vika. Seuraavaksi vetoakseli alkoi temppuilla ja ravistaa omituisesti autoa. Jotain kiristettiin, mutta mitään vikaa ei varsinaisesti löydetty ihmettelin kyllä, että eikö todellakaan. Tämä oli toinen katsastuskorjausten ulkopuolinen käynti. Kolmas olikin sitten vetoakselin vaihto jossakin 3000000 kilometrin kohdalla. Auto jäi tien varteen, josta se hinattiin pajalle. Neljännellä kerralla auto vietiin ensimmäisen ja ainoa kerran vian takia merkkikorjaamolle. Hulluinta oli se, että autoon ei korjattu mitään. Merkkikorjaamolla ei keksitty, mistä vika johtuu nimittäin se vika, että auto ei lähtenyt käyntiin ilman sähkölämmitintä, jos ulkolämpötila oli alle 18 astetta. Korjaamo myi kaksi pulloa kemikaalia ja antoi neuvon, että kaatakaa tankkiin. Ei se tietenkään auttanut, koska vika oli lämpötila-anturissa. Kaksi vuotta vian kanssa sinniteltiin, ja siitä oli älyttömästi harmia ja vaivaa. Viides ja samalla viimeinen ylimääräinen korjaamolle meno ja tämäkin tapahtui hinaamalla oli Mikkelissä kesällä 2007. Auto ei lähtenyt käyntiin parkkipaikalta, jonne se oli pysäköity hetki aikaisemmin. Virranjakaja vaihdettiin, ja samalla vaihdettiin myös lämpötila-anturi, jonka viallisuutta toinen merkkikorjaamo ei ollut keksinyt epäillä.
NHB:
Sitten siirrytään astetta turhamaisempaan suuntaan eli mukavuuteen. Kyllä matkaa tekee vaikka traktorin lavalla istuen, mutta jos on miellyttävämpiäkin tapoja, niin miksei käyttäisi niitä? Vanhoissa autoissa ihan perusasiatkin jättävät paljon toivomisen varaa. Jo tilat ovat monesti aivan onnettomat. Takapenkillä istuminen tuntuu jo rangaistukselta.
Meillä on autotallissa auto, jossa takapenkillä istuminen ei tuntuisi rangaistukselta ainakaan jalkatilojen osalta, jos autolla vielä ajettaisiin. Chrysler New Yorker 1962. Tuon ajan autoissa penkit ovat kyllä aika matalat ja veltot, joten ei siellä nyt täydellisen mukavaa ole.
NHB:
Ilmanvaihto ei toimi oikein missään olosuhteissa kunnolla. Helteellä on tukahduttavan kuuma. Talvella ikkunat eivät pysy auki ja lämpötila on epätasainen. Noilla tarpeettomilla nykyauton varusteilla kaikki on paljon paremmin. Polttoainekäyttöinen lisälämmitin varmistaa lämpimyyden ja näkyvyyden jo ensimmäisestä metristä alkaen ja ilmastointi pitää lämpötilan sopivana ympäri vuoden.
1920-luvun autoistako tässä puhutaan vain miten vanhoista. Tai kenties halvan luokan vähän uudemmista autoista (kupla-Volkkarit, pikku-Fiatit jne.). Onhan nyt lämmityslaite ja ikkunoille vievät suuttimet keksitty jo kauan sitten.
Ilmastointi jostakin syystä ilmastoiduilla autoilla liikkuvia vaivaa kesäisin sitkeä köhä ja äänen käheys. Ei kiinnosta. Suomen kesä on niin lyhyt, että silloin on nautinto hikoilla. Ja kun avaa vauhdissa ikkunoita, tulee riittävän viileää kelillä kuin kelillä.
NHB:
Navigaattori vie oikeaan osoitteeseen ja ohjaa käyttämään nopeinta reittiä. Ruuhkaisissa ja liikennejärjestelyiltään monimutkaisissa kaupungeissa tuo on varsin hyvä juttu.
Tuollaisen saa asennettua mihin autoon tahansa. Miksi maksaa tehtaalla asennetusta lisävarusteesta, kun korvaavan jälkiasennusvarusteen saa pienellä osalla sen hinnasta.
NHB:
Itse en näe mitään unelmoimisen arvoista jossain vanhassa epämukavassa, jatkuvaa huoltoa vaativassa ja turvattomassa saastepommissa. Kyllä silläkin toki paljon matkaa tekee, mutta varusteltu nykyauto tekee sen vain todella paljon paremmin.
Ei vanha auto ole automaattisesti epämukava. Uudet autot tarvitsevat jatkuvaa huoltoa, eikä niitä voi huollattaa edullisesti kyläpajoilla, koska niissä on niin paljon elektroniikkaa. Pelkkä polttimon vaihto joka vanhassa järkevästi suunnitellussa autossa vie minuutin ja maksaa muutaman euron voi vaatia korjaamokäyntiä ja tulla kalliiksi.
Kysymys on myös siitä, mihin haluaa rahansa käyttää. Tekeekö mieluummin etelänmatkan vai hankkiko rahalla jonkin ominaisuuden autoon. Autotehtaat hinnoittelevat ylimääräiset ominaisuudet laskelmoidusti järkyttävän ylihintaisiksi.
Käytin autoani viime viikolla katsastuksessa. Läpi meni, joten ajaminen jatkuu. 19 vuotta vanha auto, eikä ruostevaurioita. Jotta niitä ei tulisikaan, aion suihkuttaa kynnyskoteloihin Plastic Padding -kotelonsuoja-ainetta. Poraan lattiamaton alle pieniä reikiä ja suihkutan aineen niistä. Neljän millin reiät riittävät, koska suihkupullon letku on nelimillinen. Reikiä on porattava useita. Ainettakin menee varmasti muutama pullo. Luonnollisesti muutenkin tarkkailen auton pohjaa ja korjaan mahdolliset massavauriot ajoissa. Ehkä suihkutan ainetta muihinkin koteloihin.
Katselin perjantaina parkkipaikalla Mazda 6 henkilöautoa, jota oli ikävän näköisesti ruosteessa, ja jota oli rumasti paikkamaalattu (ja maalin alta kai paikattukin).
Autojen ruostumisessa on eroa. Enpä taida ostaa Mazdaa. Tarkoitukseni oli ottaa autosta kuva, mutta en ehtinyt, kun kaupasta palannut nainen meni autoon ja lähti ajamaan. Auton vuosimallista en osaa sanoa, mutta melko nykyaikaiselta se näytti. Katsoin nettiautosta, miltä eri vuosimallit näyttävät, ja mitä käytetyt maksavat. Tässä yhden myyntipuhe:
Takakaaret ruostuneet Mazdalle tyypillisesti. Kuljettajan puoleisessa takaovessa pientä painaumaa alhaalla ja hieman isompi painauma taka kaaressa. Kuljettajan oven lasinnostin ei toimi. Auto ei leimassa. Hylkäys katsastuksessa koska turvatyynyn merkkivalo sammuu välillä, välillä ei ja voi ajon aikana välkähdellä. Kopauttamalla mittariston päälle se sammuu. Kuskin penkissä pieni reikä tupakan tulipesästä. Etumatkustajan puoleisen Xenonin sytytin menossa. Välillä poltin toimii normaalisti ja välillä sammuu lähes heti. Uusi akku juuri vaihdettu. Auto muuten kunnossa.
Viime kesänä ajoin autoa, jota ajaessani tunsin ylpeyttä juuri siitä hienosta autosta, jolla ajan. Egoani hiveli myötäkarvaan tankkaamaan pysähtyessä juttelemaan tullut pariskunta, joka autoani ihaillen kertoi heilläkin aikanaan olleen samanlainen. Autosta oli jäänyt mukavat muistot myös heille.
Koska ehdin varautua kysymykseen "mistä löysit näin siistin", osasin vastata, että Volvo Concessionaires Lontoossa sen minulle uutena möi.
Ylpeyteni johtui siitä, että 26-vuotiaan auton koko historia on oman perheen kesken ajettu ja huoltokirjamerkinnöistä suurin osa on omia nimikirjaimiani. Ja se 26-vuotias kelpaa edelleenkin ulkonäkönsä puolesta autokerhon kalenterikuviin.
Hintaa autolla on jotain euron tai pari / kg.
Minulla oli myös aiemmin käyttöautona vähän vastaava vehje, jota ajoin ylpeänä. Se oli nuorempi, myydessäni vain 17-vuotias 940 GL. Mutta sen ex-taksin suuresta ajomäärästä huolimatta auto toimi täysin, viimeistä kojetaulun merkkivalolamppua myöden ihan täydellisesti. Auton minun jälkeen myynyt seuraavakin omistaja sai vähien ajokilometriensä jälkeen seuraavan ostajan kehut hyvin pidetystä autosta, jota kuulemma kannatti ajaa noutamaan 1000 km reissu.
Nykyinen käyttöautoni on kotimaassaan 5. eniten myyty tavisauto ja omani ostin käytetyn Avensiksen hinnalla. Sitä en huolla itse, joten sen kunto ei ole minun ansiotani. Nokalla on tähti, mutta en osaa nähdä näin tavallista autoa elvistelyvälineenä, etenkin kun omani alkaa olla jo yksityisautoksi paljon ajettu ja korimallin ensimmäisenä vuosikertana myös yksi halvimmista ehjistä yksilöistä.
Kiva sillä ajaa on, juuri siksi sen ostinkin. Mutta samalla rahalla olisi kyllä saanut paljon näyttävämmänkin. Myös näyttävämmän tähdellisen. Mutta ei yhtä hienoa ajettavaa.
Vaikka ostaja olisikin jollain tavoin ylpeä autostaan ja vaikka auton valinta kuvastaisi omistajan arvoja, olisi hätäinen päätelmä, että auton olisi tarkoitus kaikissa tapauksissa toimia egobuusterina.
Käytin autoani viime viikolla katsastuksessa. Läpi meni, joten ajaminen jatkuu. 19 vuotta vanha auto, eikä ruostevaurioita. Jotta niitä ei tulisikaan, aion suihkuttaa kynnyskoteloihin Plastic Padding -kotelonsuoja-ainetta. Poraan lattiamaton alle pieniä reikiä ja suihkutan aineen niistä.
Katso nyt kuitenkin ennen poraamista, voisiko ruiskuttaa kynnysten valumareijistä ja/tai päädyistä?
Monissa korirakenteissa on valumareikiä koko kynnyksen matkalta ja kumitulppa peittämässä isoa reikää ainakin kynnyksen takapäässä pyöräkotelon puolella. Siitä kynnyksen mittainen letku sisään, reilu spruit ja tulppa takaisin.
Pari putelia kotelosuoja-ainetta ruiskittiin tällä reseptillä parempikuntoisen ja säilytettäväksi aiotun opiskelija-auton oviin, luukkujen saumoihin, kynnyksiin ja alustan muutamiin mallille tyypillisiin lahopaikkoihin, kun kori on vielä kohtuukunnossa. Massaa ei laitettu, eikä 6 vuotta sitten löydettyjen 740 GLE:n massan alla piilossa yllättävän pitkälle edenneiden lahovikojen vuoksi ole tarkoituskaan laittaa.
Mistä näkee vastauksien yhteenvedon?
Vastattu
Onko vastaajia enemmän kuin kolme?
Kysely olikin kovin suppea, mutta vastasin.
Kun kysyttiin "millainen" niin siinä ei kysytty vaihteiden määrää tai onko kaksoiskytkinautomaatti, robottivaihde, CVT vaiko perinteinen.
Ei kysytty myöskään onko turboa jolloin iskutilavuudella ei ole perinteistä merkitystä. En päässyt vastaamaan CO2-päästötasoon tai siihen onko hiukkassuodatinta.
Ei kysytty myöskään varustelutasoa tms. Minulla esimerkiksi ei ole ns. premiummerkkiä, mutta kyyti on huomaamattoman korkeatasoista.
Ei kysytty rengasvalintaa, eli onko matalaprofiili vaiko mukavuuspainoitteinen. Talvirenkaisiin ei otettu kantaa, eli onko hankkinut nastat vaiko valinnut kitkat.
Selasin lehden ja luin selostuksen uudesta Mercedes-Benzistä. Artikkelia lukiessani ja kuvia katsellessani tuli mieleen, että mihin ihmeen mielikuvitusmaailmaan autoja tehdään. Saksalaiset moottoritiet ovat ainoa tekosyy monenlaisille turhakkeille kuten tehokkaalle koneelle, ajo-ominaisuuksille ja niin edelleen kymmenistä erilaisista teknisistä ratkaisuista puhumattakaan.
Kun madellaan suurinta sallittua laillista nopeutta (muualla kuin Saksan moottoriteillä ), ei tarvita suurta tehoa. Sitä, onko autossa hyvät ajo-ominaisuudet vai huonot ajo-ominaisuudet, ei edes huomaa - ellei nyt aivan jotain kauheata vikaa ohjauksessa tai muualla ole.
Auton perustoimintojen lisäksi ainoat ominaisuudet, mitä tarvitaan, ovat mukava penkki, riittävät tilat (ja toimiva ergonomia), riittävä näkyvyys, riittävästi lämpöä sekä sen verran tehoa, että saadaan viisari nousemaan 120 kilometriin tunnissa. Viimeksi mainittua ominaisuutta tarvitaan vain puolet vuodesta ja vain pienellä osalla tieverkostoa. Viihtyvyyden lisäämiseksi riittää radio. Mitään ylimääräisiä leluja ei tarvita.
Yksi varuste voisi kuitenkin olla olemassa. Epämukavimman ajamiseen liittyvän asian eli nopeuden rajoittamisen sallituksi voisi hoitaa automaatti. Miksi ihminen pitää panna robotin hommaan. Ai niin, siksi että voitaisiin sakottaa.
Vanha Volga tai Popeda (en ole ajanut kummallakaan) voisi olla ihanneauto, jos polttoainetalous ja tekniikka olisivat kunnossa. Hyvät tilat, riittävä nopeus, riittävät ajo-ominaisuudet. Mitä muuta tarvitaan.
http://www.lomakovka.ru/GAZ-21-003-salon2.jpg
Aikoinaan oli ajokuntoinen ja erittäin siistikuntoinen Popeda myytävänä 1500 markalla. Autossa oli pieni ruostevaurio, ja lamppujen kromikehykset puuttuivat. Auto oli muuten täydellinen. Alkuperäiset penkin verhoilutkin olivat ehjät ja siistit. Harmitti, kun ei ollut rahaa ostaa. Olisin halunnut aloittaa kunnostuksen. Projekti olisi ollut arvioni mukaan helppo.
Jos vielä vanhoissa autoissa pysytään, niin kerran oli myytävänä äärimmäisen siistikuntoinen 1960-luvun alkupuolen Skoda. Siinäkin oli tosin pieni ruostevaurio, mutta helposti korjattavissa. Hinta 300 markkaa. Kerran taas olisi ollut tilaisuus ostaa siisti Opel Rekord vuosimallia 1959. Ajoinkin autolla yhden illan taitaa olla muuten vanhin auto, jolla olen ollut liikenteessä. Tämäkin jäi ostamatta. En muista hintaa. Päätyi kuitenkin kunnostettavaksi eikä romuksi, mikä on tietenkin hyvä asia. No, kaikki päätyy kuitenkin lopulta romuksi.
Myyntiluvuista päätellen aika moni suomalainenkin noita mainitsemiasi "turhakkeita" kaipaa, eli huomaathan puhuvasi vain omasta puolestasi.
Ajattelija2013:
Kaikkea, mitä ostetaan, kaivataan. Sitä en yritä kiistää. Kuinka välttämättömiä kaivatut esineet ovat, ja kuinka aitoja tarpeet ovat, se on toinen asia. Mainosmiehethän tunnetusti pyrkivät luomaa tarpeita.
Ainoastaan osa auton funktiota on olla väline, jolla liikutaan paikasta toiseen. Eihän vaatteidenkaan ainoa tarkoitus ei ole suojata kylmältä.
Autoa ja vaatteita voi siinä mielessä verrata toisiinsa, että kumpaakin pukeudutaan. Kun ihminen menee autoon ja lähtee ajamaan, auto on tavallaan hänen ulommainen (pelti)pukunsa, joka kertoo muille hänen statuksensa. Tämä on luultavasti tärkein syy, miksi jotkut hankkivat kalliita ja hienoja autoja. He haluavat viestiä, että rahaa on, ja hyvin menee. Tai mitä nyt itse kukin haluaa viestiä.
Allekirjoittanut ei pysty viestimään autollaan, että rahaa on, koska sitä ei ole. En toisaalta halua viestiä myöskään sitä, että tässä ajaa rutiköyhä surkimus, jolla ei ole hommat hallinnassa. Niinpä pyrin pitämään ikivanhat autoni hyvässä ja siistissä kunnossa. Tarkoitukseni on viestiä, että tässä menee taloudellisesti ajatteleva tyyppi, joka ei haaskaa pääomaa nopeasti arvoaan menettävään autoon, mutta jolla kuitenkin on homma hallinnassa, koska auto on siisti ja hyväkuntoinen. Auton ulkoasu kertoo myös jotakin omistajan estetiikan tajusta en esimerkiksi halua ajaa autolla, josta puuttuu pölykapseli, tai jossa on näkyviä ruostevaurioita tai lommoja tai korjaamattomia kohteita.
Auton ulkonäöllä ja imagolla on myös merkitystä. En kovin mielelläni esimerkiksi omistaisi Toyota Corollaa, koska se on keskivertotyypin auto. Jokin erikoismalli ehkä menettelisi. En myöskään halua rumaa autoa. Nissan Micra on melko ruma, ja koin sen aina pienenä ongelmana. En ollut itse valinnut sitä. Kun ostaa käytettyä autoa vähäisillä rahoilla, joutuu tietysti tinkimään jostakin. Ulkonäöstäkin, jos muut asiat ovat kohdallaan.
Nyt ollaan lähempänä totuutta. Mutta saman voi sanoa käytännössä mistä tahansa. Ihminen ei tarvitse muuta kuin ruokaa, vähän vaatetusta ja jonkun näköisen katon pään päälle. Kaikki muu onkin sitten turhaa, jos asiaa noin ajattelee.
Tästä taas olen totaalisen eri mieltä. Toki on niitäkin, jotka ostavat kalliin auton vain näyttääkseen, mutta kyllä suurin osa ostaa sen muista syistä. Uusi suuri auto on mukava, turvallinen ja tyylikäs. Ja tyylikkyydellä tarkoitan nyt, että siitä nauttii oma silmä. Itselleen tulee hyvä olo. Ei kai taidettakaan osteta siksi, että se tekee naapurin kateelliseksi. Joku voi toki ajatella, että kalliissa autossa ei ole mitään järkeä. Ei ehkä olekaan, jos auto on ostettu osamaksulla. Mutta jos ihmisellä on varaa, niin miksi sitä ei saisi laittaa myös siihen autoon? Miksi auto on aina se "sijoitus", josta kaikki ovat viisastelemassa.
Tästä kyselystä ei tainnut koskaan tulla tuloksia?
Itse olen erilaisia autoja paljon omistanut ja harrastanut. Autoilu on nautinto ja elämäntapa. Silti ajan aivan tavallista keskiluokkaista laadukkaaksi tunnettua autoa, joka ei erotu muusta massasta liialti. Perusmallia en ole ikinä ostanut vaan tietyt varusteet aina hamuaa listalta mukaan. Laadusta olen tarkka, koska auton ostan omalla rahalla - rajoituksena kuitenkin se, että velkaa en auton takia tee joten ainakin kalliit yli 40000,- ihanne ajopelit on ja pysyy kaupassa - onneksi niitä voi käydä koeajamassa.
Auton kulujen ennakoitavuus ja hyvä jälleenmyyntiarvo on minulle tärkeitä jos ja kun autokuume taas jonkun vuoden päästä iskee. Uuteen on mukava päästä järkevällä välirahalla. Monet muut vaihtaa auton vikojen vuoksi, mutta minusta autoa on mukavampi vaihtaa huvin ja käyttötarpeen vuoksi.
SO2001:
Liikkumiseen ei tarvita kuin keliin soveltuva vaatetus. Sen sijaan monikin asia voi tehdä siitä liikkumisesta nopeampaa, miellyttävää ja turvallisempaa. Jos nyt vertaan jotain tuollaista useampia kymmeniä vuosia vanhempaa autoa nykyautoon, niin koen kyllä montakin asiaa kehittyneen niin paljon, etten näe vanhoja autoja enää edes vaihtoehtoina.
Ajo-ominaisuudet huomaa kyllä koko ajan. Uskon kyllä, että sinäkin huomaat jokaisessa ajotilanteessa eron epämääräisellä ohjauksella varustetun huojuvan Volgan ja modernin tarkasti ohjautuvan vakaan nykyauton välillä. Talviolosuhteet asettavat myös vaatimukset aika korkealle. Liukkaus ja epätasaisuus on ollut tappava yhdistelmä monille noilla vanhoilla autoilla ajaneelle. Hätäjarrutus on saattanut aiheuttaa hallinnan menetykset pidon tai jarrujen epätasapainon vuoksi. Ja kyllähän se pitokin on hyvin huono noill vanhoilla takavedoilla. Sanomattakin lienee selvä, että aktiivsen turvallisuuden puutteita pahentaa lähes täysin puuttuva passiivinen turvallisuus. Sellainen kolari, josta nykyautolla ajava kävelee ulos ilman vammoitta, voi helposti olla tappava autovanhuksella ajavalle.
Vanhaa autoa saa olla myös huoltamassa varsin paljon. Kärkiä, tulppia, öljyjä, hihnoja ja suodattimia vaihdellaan hyvin usein. Pellin vaihtaminen on myös varsin yleinen toimenpido, eikä voimalinjallakaan kovin pitkälle ajeta ilman perusteellista remonttia. Kaasuttimmet saattavat aiheuttaa yhtä sun toista huolta ja siltikään ne eivät välttämättä toimi kovin hyvin. Kiitos ei.
Sitten siirrytään astetta turhamaisempaan suuntaan eli mukavuuteen. Kyllä matkaa tekee vaikka traktorin lavalla istuen, mutta jos on miellyttävämpiäkin tapoja, niin miksei käyttäisi niitä? Vanhoissa autoissa ihan perusasiatkin jättävät paljon toivomisen varaa. Jo tilat ovat monesti aivan onnettomat. Takapenkillä istuminen tuntuu jo rangaistukselta. Tuon linkkaamasi auton etupenkkikin näyttää aivan karsealta istua ja peräänajotilanteessa niskavamma on taattu. Ilmanvaihto ei toimi oikein missään olosuhteissa kunnolla. Helteellä on tukahduttavan kuuma. Talvella ikkunat eivät pysy auki ja lämpötila on epätasainen. Noilla tarpeettomilla nykyauton varusteilla kaikki on paljon paremmin. Polttoainekäyttöinen lisälämmitin varmistaa lämpimyyden ja näkyvyyden jo ensimmäisestä metristä alkaen ja ilmastointi pitää lämpötilan sopivana ympäri vuoden. Jos on unohtunut lämmittää auto tai on jostain syystä laseja huurruttava sää, voi aina napsauttaa tuulilasin lämmittimen päälle ja näkyvyys parani heti.
Handsfree-toiminto vapauttaa kädet ja huomion ajamiseen ja Bluetooth yhdistää puhelimen autoon. Erilaisiin sähöä syöviin mobiililaitteisiin saa virtaa joku usb-liittimestä tai 220 voltin ulkostulosta. Navigaattori vie oikeaan osoitteeseen ja ohjaa käyttämään nopeinta reittiä. Ruuhkaisissa ja liikennejärjestelyiltään monimutkaisissa kaupungeissa tuo on varsin hyvä juttu. Adaptiivinen vakionopeuden säädin on tekee ruuhkassa ajamisesta paljon miellyttävämpää kun ei tarvise säädellä nopeutta millään tavalla. Automaattivaihteisto kuuluu myös ehdottomiin varusteisiin mukavuutta etsivälle.
Omassa autossani on noita turhaksi luokittelemiasi varusteita kattava kokoelma. Itse olen löytänyt vain yhden varusteen, jota pidän turhana. Jalkatilan valoille en ole löytänyt mitään käyttöä. En näe mitään tarvetta katsella kenkiä ajaessa. Onneksinuo valot saa pois päältä näppärästi.
Itse en näe mitään unelmoimisen arvoista jossain vanhassa epämukavassa, jatkuvaa huoltoa vaativassa ja turvattomassa saastepommissa. Kyllä silläkin toki paljon matkaa tekee, mutta varusteltu nykyauto tekee sen vain todella paljon paremmin.
Minä ajaisin kovin, kovin mielellään autolla johon ei tule vikoja.
Hyvällä autolla ajan.
NHB:
Ajo-ominaisuudet huomaa, jos ajaa niin kovaa kuin minä. Olettamuksena on kuitenkin, että madellaan lain sallimaa kahdeksaa kymppiä. Ajaminen on itsessään niin sairaan tylsää ja pitkäveteistä, että pitääkö siitä kaikin tavoin yrittää tehdä vieläkin tylsempää ja pitkäveteisempää. Huojuvalla Volgalla matka sujuu rattoisammin, kun on edes jotain tekemistä. Huojuvassa Volgassa hidas vauhtikin tuntuu siedettävämmältä, kun moottori huutaa ja kori natisee ja tuuli vinkuu.
Ajo-ominaisuuksiin vaikuttaa kenties enemmän raideleveys kuin tekniset ratkaisut, joilla pyritään parantamaan ajo-ominaisuuksia. Jos auto on kapea kuten Nissan Micra, se heittelehtii sivusuunnassa toiseen asfaltissa olevien urien takia. Leveämmän auton jälkeen Micra tuntuu aivan kauhealta, mutta tempoilemiseen tottuu. Kyllä auto tiellä pysyy, vaikka meno tuntuukin epävakaalta.
Käytössäni oli vuosien ajan Opel Record Van 1700 vuosimallia 1969. Se oli ollut tehtaalta lähtiessään peltikylkinen, mutta muutettu maahantuojan toimesta ikkunalliseksi piilofarmariksi. Se oli ollut kuvan kaltainen paitsi väriltään punainen.
http://heavymedicated.deviantart.com/art/Rusty-Opel-194604943
Koska tämä malli on tehty tavaroiden kuljettamiseen, se on jousitukseltaan ja olemukseltaan erittäin tukevan oloinen. Se on luultavasti tukevampi kuin henkilöautomalli ja varsinainen farmarimalli. Hinasimme sillä vuonna 1995 Porista Keski-Suomeen erään tuttavani Fiatin hinaustankoa käyttäen. Fiat oli särkynyt Pori Jazz tapahtuman yhteydessä. Kun saavuimme perille ja jätimme Fiatin erään korjaamon pihaan, korjaamon omistajat katselivat autoani ja sanoivat, että siinäpä on jämäkässä kunnossa olevan vanha Opel. Ja se todella oli. Autossa oli erinomaiset ajo-ominaisuudet. Se kulki mutkittelematta ja totteli ohjausta niin kuin auton pitää tiellä kuin tiellä.
Isäni firmalla oli ollut 1980-luvulla vuoden 1980-mallia oleva Datsun Pick-Up, joka oli todennäköisesti yksi ruostuvimmista ja kaikin puolin surkeimmista pakettiautoista, mitä Suomeen on ikinä tuotu. Siinä ei ollut mitään hyvää. Kuljettajan tilat olivat epämukavat, ja keskikonsolissa oleva omituisen näköinen vaihdekeppi vei vielä niistäkin osan. Vaikka miten päin vertaisi, 11 vuotta vanhempi Opel oli ominaisuuksiltaan parempi kuin Datsun. Eli uudempi ei ole aina parempi. Tämä ei liity asiaan, mutta mainitsenpa nyt vielä sen, että aikaisempi pakettiautomme Datsun Pick-Up vuosimallia 1974 oli joka suhteessa paljon parempi kuin vuoden 1980 malli. Niin suurta laadun ja ominaisuuksien huonontamista, mikä tapahtui Datsun Pick-Up automallissa vuosien 1974 ja 1980 välillä, en tiedä toista. Kun auto vaihdettiin noin kuuden vuoden ikäisenä, sen pelleissä oli kämmenen kokoisia ruosteen tekemiä aukkoja. Ajokilometrejä oli kertynyt vain noin 70000, ja moottori veteli viimeisiään. Kyse ei ollut yksilöviasta, sillä olen nähnyt muitakin kyseisen mallisia totaaliruostuneita yksilöitä. Niihin on väsätty omatekoisia lavoja ruostuneiden tilalle.
Opel päätti päivänsä huligaanien uhrina, mutta se olisi vielä nykypäivänäkin varteenotettava auto lievästi modernisoituna. Hyvät tilat, hyvä näkyvyys, hyvät ajo-ominaisuudet, ajaton käytännöllinen ulkonäkö ja niin edelleen. On paljon automalleja, jotka vanhenevat joka suhteessa nopeasti. Ne alkavat varsin pian näyttää rupsahtaneelta. Mutta jos muotoilu on onnistunut ja asiallinen, malli ei tyylillisesti tavallaan vanhene eikä myöskään ala näyttää romulta.
Kuvan sininen Opelkaan ei näytä lösähtäneeltä. Pientä fiksailua, uutta malia pintaan ja baanalle.
NHB:
Nopeusrajoitustenhan piti selittää se, miksi ennen kolareissa kuoli vuodessa yli tuhat ihmistä, ja nyt vai alle kolmesataa.
NHB:
Riippuu siitä, kuinka vanhoista autoista ja mistä autoista on kyse. Nissan Micralla ajettiin yli 591000 kilometriä ennen vaihdelaatikon särkymistä ja auton poistumista liikenteestä. Ainoa maksullinen huolto, mikä siihen tehtiin, oli 15000 kilometrin huolto. Sen jälkeiset huollot olivat itse pihassa tehtyjä öljynvaihtoja. Suodatinkin tietysti samalla vaihdettiin.
Katsoin vertailun vuoksi netistä uusien autojen huoltohintoja. Citroen C5:n vuoden huoltomaksut ovat saman verran kuin mitä maksoin nykyisestä käytetystä autostani. Ei kiitos.
Micralla ajettiin katsastusten välillä 50000 kilometriä tekemättä muita huoltoja kuin edellä mainitut öljynvaihdot. Jos se meni läpi katsastuksesta, ajettiin samalla tyylillä seuraavat 50000 kilometriä. Jos se ei mennyt läpi, vietiin auto vikalistan kanssa paikalliselle pajalle, jossa viat korjattiin. Useimmiten ongelma oli jarruissa, joskus piti jokin nivel vaihtaa. Lasku 200-300 euroa, ja taas ajettiin 50000 kilometriä.
Myönnettäköön, että auto vietiin muutaman kerran korjaamolle katsastusten välissäkin.
Ensiksi vaihdettiin naputtavat vetoakselien päät noin 250000 kilometrin kohdalla. Tämä oli auton ensimmäinen vika. Seuraavaksi vetoakseli alkoi temppuilla ja ravistaa omituisesti autoa. Jotain kiristettiin, mutta mitään vikaa ei varsinaisesti löydetty ihmettelin kyllä, että eikö todellakaan. Tämä oli toinen katsastuskorjausten ulkopuolinen käynti. Kolmas olikin sitten vetoakselin vaihto jossakin 3000000 kilometrin kohdalla. Auto jäi tien varteen, josta se hinattiin pajalle. Neljännellä kerralla auto vietiin ensimmäisen ja ainoa kerran vian takia merkkikorjaamolle. Hulluinta oli se, että autoon ei korjattu mitään. Merkkikorjaamolla ei keksitty, mistä vika johtuu nimittäin se vika, että auto ei lähtenyt käyntiin ilman sähkölämmitintä, jos ulkolämpötila oli alle 18 astetta. Korjaamo myi kaksi pulloa kemikaalia ja antoi neuvon, että kaatakaa tankkiin. Ei se tietenkään auttanut, koska vika oli lämpötila-anturissa. Kaksi vuotta vian kanssa sinniteltiin, ja siitä oli älyttömästi harmia ja vaivaa. Viides ja samalla viimeinen ylimääräinen korjaamolle meno ja tämäkin tapahtui hinaamalla oli Mikkelissä kesällä 2007. Auto ei lähtenyt käyntiin parkkipaikalta, jonne se oli pysäköity hetki aikaisemmin. Virranjakaja vaihdettiin, ja samalla vaihdettiin myös lämpötila-anturi, jonka viallisuutta toinen merkkikorjaamo ei ollut keksinyt epäillä.
NHB:
Meillä on autotallissa auto, jossa takapenkillä istuminen ei tuntuisi rangaistukselta ainakaan jalkatilojen osalta, jos autolla vielä ajettaisiin. Chrysler New Yorker 1962. Tuon ajan autoissa penkit ovat kyllä aika matalat ja veltot, joten ei siellä nyt täydellisen mukavaa ole.
NHB:
1920-luvun autoistako tässä puhutaan vain miten vanhoista. Tai kenties halvan luokan vähän uudemmista autoista (kupla-Volkkarit, pikku-Fiatit jne.). Onhan nyt lämmityslaite ja ikkunoille vievät suuttimet keksitty jo kauan sitten.
Ilmastointi jostakin syystä ilmastoiduilla autoilla liikkuvia vaivaa kesäisin sitkeä köhä ja äänen käheys. Ei kiinnosta. Suomen kesä on niin lyhyt, että silloin on nautinto hikoilla. Ja kun avaa vauhdissa ikkunoita, tulee riittävän viileää kelillä kuin kelillä.
NHB:
Tuollaisen saa asennettua mihin autoon tahansa. Miksi maksaa tehtaalla asennetusta lisävarusteesta, kun korvaavan jälkiasennusvarusteen saa pienellä osalla sen hinnasta.
NHB:
Ei vanha auto ole automaattisesti epämukava. Uudet autot tarvitsevat jatkuvaa huoltoa, eikä niitä voi huollattaa edullisesti kyläpajoilla, koska niissä on niin paljon elektroniikkaa. Pelkkä polttimon vaihto joka vanhassa järkevästi suunnitellussa autossa vie minuutin ja maksaa muutaman euron voi vaatia korjaamokäyntiä ja tulla kalliiksi.
Kysymys on myös siitä, mihin haluaa rahansa käyttää. Tekeekö mieluummin etelänmatkan vai hankkiko rahalla jonkin ominaisuuden autoon. Autotehtaat hinnoittelevat ylimääräiset ominaisuudet laskelmoidusti järkyttävän ylihintaisiksi.
metalliväri 1133- 1549 euroa
nahkainen kojelaudan päällinen 1193- 1630 euroa
http://nitroservice.fi/customers/volvo/hinnasto/hinnasto_S80.pdf
Mitä kalliimpi auto, sitä enemmän tyhjästä joutuu maksamaan.
metalliväri V40 malliin 756 946 euroa
Huonoon suuntaan ollaan menossa. Nykyautot tehdään kertakäyttömeiningillä. Parhaita olivat 1990-luvun autot.
http://hanlonblog.dailymail.co.uk/2011/08/why-i-dont-want-a-new-car.html
http://yle.fi/uutiset/uusien_autojen_havaitut_viat_lisaantyneet/5591124
Käytin autoani viime viikolla katsastuksessa. Läpi meni, joten ajaminen jatkuu. 19 vuotta vanha auto, eikä ruostevaurioita. Jotta niitä ei tulisikaan, aion suihkuttaa kynnyskoteloihin Plastic Padding -kotelonsuoja-ainetta. Poraan lattiamaton alle pieniä reikiä ja suihkutan aineen niistä. Neljän millin reiät riittävät, koska suihkupullon letku on nelimillinen. Reikiä on porattava useita. Ainettakin menee varmasti muutama pullo. Luonnollisesti muutenkin tarkkailen auton pohjaa ja korjaan mahdolliset massavauriot ajoissa. Ehkä suihkutan ainetta muihinkin koteloihin.
Katselin perjantaina parkkipaikalla Mazda 6 henkilöautoa, jota oli ikävän näköisesti ruosteessa, ja jota oli rumasti paikkamaalattu (ja maalin alta kai paikattukin).
Autojen ruostumisessa on eroa. Enpä taida ostaa Mazdaa. Tarkoitukseni oli ottaa autosta kuva, mutta en ehtinyt, kun kaupasta palannut nainen meni autoon ja lähti ajamaan. Auton vuosimallista en osaa sanoa, mutta melko nykyaikaiselta se näytti. Katsoin nettiautosta, miltä eri vuosimallit näyttävät, ja mitä käytetyt maksavat. Tässä yhden myyntipuhe:
Takakaaret ruostuneet Mazdalle tyypillisesti. Kuljettajan puoleisessa takaovessa pientä painaumaa alhaalla ja hieman isompi painauma taka kaaressa. Kuljettajan oven lasinnostin ei toimi. Auto ei leimassa. Hylkäys katsastuksessa koska turvatyynyn merkkivalo sammuu välillä, välillä ei ja voi ajon aikana välkähdellä. Kopauttamalla mittariston päälle se sammuu. Kuskin penkissä pieni reikä tupakan tulipesästä. Etumatkustajan puoleisen Xenonin sytytin menossa. Välillä poltin toimii normaalisti ja välillä sammuu lähes heti. Uusi akku juuri vaihdettu. Auto muuten kunnossa.
Hinta 3800 euroa.
Viime kesänä ajoin autoa, jota ajaessani tunsin ylpeyttä juuri siitä hienosta autosta, jolla ajan. Egoani hiveli myötäkarvaan tankkaamaan pysähtyessä juttelemaan tullut pariskunta, joka autoani ihaillen kertoi heilläkin aikanaan olleen samanlainen. Autosta oli jäänyt mukavat muistot myös heille.
Koska ehdin varautua kysymykseen "mistä löysit näin siistin", osasin vastata, että Volvo Concessionaires Lontoossa sen minulle uutena möi.
Ylpeyteni johtui siitä, että 26-vuotiaan auton koko historia on oman perheen kesken ajettu ja huoltokirjamerkinnöistä suurin osa on omia nimikirjaimiani. Ja se 26-vuotias kelpaa edelleenkin ulkonäkönsä puolesta autokerhon kalenterikuviin.
Hintaa autolla on jotain euron tai pari / kg.
Minulla oli myös aiemmin käyttöautona vähän vastaava vehje, jota ajoin ylpeänä. Se oli nuorempi, myydessäni vain 17-vuotias 940 GL. Mutta sen ex-taksin suuresta ajomäärästä huolimatta auto toimi täysin, viimeistä kojetaulun merkkivalolamppua myöden ihan täydellisesti. Auton minun jälkeen myynyt seuraavakin omistaja sai vähien ajokilometriensä jälkeen seuraavan ostajan kehut hyvin pidetystä autosta, jota kuulemma kannatti ajaa noutamaan 1000 km reissu.
Nykyinen käyttöautoni on kotimaassaan 5. eniten myyty tavisauto ja omani ostin käytetyn Avensiksen hinnalla. Sitä en huolla itse, joten sen kunto ei ole minun ansiotani. Nokalla on tähti, mutta en osaa nähdä näin tavallista autoa elvistelyvälineenä, etenkin kun omani alkaa olla jo yksityisautoksi paljon ajettu ja korimallin ensimmäisenä vuosikertana myös yksi halvimmista ehjistä yksilöistä.
Kiva sillä ajaa on, juuri siksi sen ostinkin. Mutta samalla rahalla olisi kyllä saanut paljon näyttävämmänkin. Myös näyttävämmän tähdellisen. Mutta ei yhtä hienoa ajettavaa.
Vaikka ostaja olisikin jollain tavoin ylpeä autostaan ja vaikka auton valinta kuvastaisi omistajan arvoja, olisi hätäinen päätelmä, että auton olisi tarkoitus kaikissa tapauksissa toimia egobuusterina.
SO2001:
Katso nyt kuitenkin ennen poraamista, voisiko ruiskuttaa kynnysten valumareijistä ja/tai päädyistä?
Monissa korirakenteissa on valumareikiä koko kynnyksen matkalta ja kumitulppa peittämässä isoa reikää ainakin kynnyksen takapäässä pyöräkotelon puolella. Siitä kynnyksen mittainen letku sisään, reilu spruit ja tulppa takaisin.
Pari putelia kotelosuoja-ainetta ruiskittiin tällä reseptillä parempikuntoisen ja säilytettäväksi aiotun opiskelija-auton oviin, luukkujen saumoihin, kynnyksiin ja alustan muutamiin mallille tyypillisiin lahopaikkoihin, kun kori on vielä kohtuukunnossa. Massaa ei laitettu, eikä 6 vuotta sitten löydettyjen 740 GLE:n massan alla piilossa yllättävän pitkälle edenneiden lahovikojen vuoksi ole tarkoituskaan laittaa.