Jos joku automerkki ja malli on hyvä nyt, se ei takaa, että tilanne olisi sama muutaman vuoden päästä. Laatu voi muuttua sekä paremmaksi että huonommaksi.
Vuosimallin 1974 Datsun pickup oli aivan kelvollinen auto. Siinä oli kohtalaiset tilat kuljettajille ja matkustajille. Auto kesti, eikä ruostekaan pahemmin vaivannut. Meillä oli tällainen auto, ja siinä ei juurikaan ollut ruostetta, kun se vaihdettiin uuteen Datsun pickupiin vuonna 1980.
http://jalopnik.com/354578/1974-datsun-pickup-truck
http://www.flickr.com/photos/mr38/4083702685/
Uudessa autossa ei ollut mitään, mikä olisi ollut parempaa kuin vanhassa. Kuljettajan tilakin oli niin ahdas, että ajaminen oli pitkälle ihmiselle kärsimystä. Auto ruostui sellaista vauhtia, että vanhat 1960-luvun Mossetkin jäivät toiseksi. Kun tämä auto myytiin kuuden vuoden ikäisenä, siinä oli nyrkin kokoisia ruostereikiä joka puolella. Siitä ei saatu käytettynä enää kuin nimellinen hinta. Moottori oli lopussa, ja autoon oli jo jouduttu tekemään monenlaisia korjauksia ja viritelmiä. Takavalotkin lakkasivat yhdellä reissulla toimimasta, niin että niihin piti vetää tilapäiset johdot auton lavan kautta. Ajokilometrejä oli kertynyt alle 80000.
Vaikka nämä kaksi Datsunia olivat samaa tyyppiä ja muistuttivatkin toisiaan, niiden laadussa oli aivan järkyttävä ero. Erityisesti jälkimmäisen ruostumisherkkyys oli aivan käsittämätön. Näitä autoja näkee vieläkin silloin tällöin. Niihin on monesti rakennettu >takaosa< uudestaan, koska sen ruoste tuhosi kaikkein nopeimmin.
http://www.rockanddirt.com/trucks-for-sale/DATSUN/none/invnum=3782934
Nämä autot eivät ole enää ajankohtaisia käytettyjen autojen markkinoilla. Kerroin tämän vain esimerkkinä (muitakin vastaavia esimerkkejä olisi mm. eräiden Saabien laadusta). On mahdollista, että sama ilmiö näkyy edelleenkin. Ei siis kannata sokeasti luottaa siihen, että joku automerkki on joskus ollut hyvä.
Auton luotettavuutta ei kannata ikinä ajatella merkin luotettavuuden perusteella, ei vaikka puhuttaisiin vain nykymalleista. On aika paljon tilastoja, joissa saman merkin eri mallit ovat sekä kärjessä että myös viimeisillä sijoilla.
Ruostuminen on aika jännä mittari laadusta, laatuautona pidetty Mese tunnetusti ruostui, ainakin takavuosina, todella lupaavasti, samalla kun esim Opel siirtyi täyssinkittyyn koriin G-mallin Astrassa 1998 ja siten ne perinteiset pahat Opeleiden ruostumisongelmat katosi yhdellä kertaa, ainakin tämän mallin osalta. Ruostuminen tietenkin on myös käyttäjästä kiinni, jos todella pesee ja vahaa autoa huolella niin se Väyrys-Mersu tai vanhakin Kadetti säilyy.
Mitä tulee autojen muihin vikoihin, niin ainakin allekirjoittaneen käyrryissä on aika hyvin löytynyt samat viat mitä paljon nettipalstoilla ja merkkifoorumeilla mainostetaan. Hesarin vikatilasto nyt on ihan kuraa, siellä on kaikki viat mitä autoista yleensä voi löytyä, yleensä myös ne mitä ei voi. Merkkikohtaisilla nettisivuilla on aika luotettavan tuntuista keskustelua, että mitä murheita on sattunut ja on odotettavissa.
Omilla -90 ja 2000-luvun autoilla olen sen ekat 200tkm ajellut ilman suurempia murheita tai remontteja.
Toki autoilla on eroja, siksi valmistajat tekevät muutoksia tuotantoeriin ja tulee joskus takaisinkutsuja, jos vika todella paha. Itse en ole ikinä maanantaikappaletta saanut, vaan tosiaan selvinnyt pienin remontein ekat sadattuhannet. Taitaa kuitenkin olla aika pieni määrä niitä, joilla autosta kilahtaa "se kaikki" sellaisilla kilometreillä joilla muut vastaavat toimivat vielä ihan hyvin. Ja näissäkin tapauksissa varman suuri osa on niitä "saksankilometreillä" ajettuja autoja, kun ihmetellään miksi Bemarin kone on ihan loppu 200tuhatta ajettuna, todellisia kilometrejä ei tiedä kukaan.
Ajamallakin autot saa rikki, mutta aika tasaisen käsityksen olen saanut vastaavista autoisa, mitä itselläni on ollut. Liukuhihnalta kun näitä tehdään, niin hyvin identtinen laatu tuntuu olevan. Jos jokin osa on rakenteellisesti heikko, niin se on valitettavasti monessa tapauksessa sama koko mallin eliniän ajan ja VAG, BMW, Volvo kuskit saavat vaihdella alustan osia tiheään.
Sori kirjoitusvirheet, olen vielä vähän kaljoissa.
SO2001:
no-kia:
Aivan täyttä asiaa !
no-kia:
Ja kun se rakenteellisesti heikko osa vaihdetaan kunnolliseen, muuttuu heikosta kohdastaan tunnettu automalli aivan kunnolliseksi, kuten pattikylki-Volvot faceliftin jälkeen.
Uusi 2001 S60 ei selvinnyt meillä vajaan kolmen vuoden ja vajaan 70.000 km taipaleellaan yhtään huoltoväliä kolisematta. Joka huollossa jotain vaihtui alustaan ja joka huoltoon mennessä aina kolisi jostain nurkasta.
Seuraajaksi tullut yksi ensimmäisistä Facelift S80 malleista (2004) menee nyt yhdeksättä vuottaan ja 180.000 km matkalle on vaihdettu kolmiotukivarsien puslat eteen 140.000 km ja 7 vuoden kohdalla.
EDIT: tässä on käytännön esimerkki siitä, mitä SO2001 ja no-kia jo yllä sanoivatkin.
Olisko siis järkeä ostaa halpisauto, kun kaliimmat ei välttämättä kestä sen paremmin ja suhteellisen tiuhaan tahtiin niitäkin vaihdellaan uuteen?
Kaiketi tämä on merkki- ja mallikohtaista, mutta jos vaikka vaihtais Dacian tms. uuteen kahden vuoden välein...
Zagarat:
Auton hankinta hyvin harvoin perustuu pelkkään järkeen ja kestävyys ei varmasti ole ainut kriteeri kulkinetta hankittaessa.
Jos haluaa ajaa jatkuvasti uudehkolla autolla, Dacia voi hyvinkin olla järkevä valinta. Mutta käytännössä asia ei noin suoraviivainen ole, joten tuolla perustella tuskin kukaan Daciaan päätyy. Itse valitsisin mielummin 5 vuotiaan hyvämaineisen taviksen kuin uudehkon Dacian. Mutta itse en autoa usein vaihdakaan. Niin kauan kuin auto on kunnossa ja riittävän luotettava, ikä ole minulle mikään ongelma.
Ei tätä voi ratkaista suosittelemalla yhtä ainoaa merkkiä ja syyt on jo kerrottu yllä.
Mutta päätyipä mihin malliin tahansa, Herbertin ehdottaman 5-vuotiaan ostaja pystyy saamaan aika hyvin tietoa tarvoitteena olevan mallin elinkaaresta ei ajomäärillä.
Kun tyyppiviat ovat tiedossa, on usein myös mahdollista välttää pahiten vika-alttiit tekniset valinnat ja vuosikerrat.
Täysin uusittu malli näyttää kivasti uudelta, mutta sen luotettavuudesta ei ole käytettävissä mitään historiatietoa.