Paluu tulevaisuuteen Volvo 740 GL (Tuulilasi 5/2012)
Uusin Tuulilasi esittelee Seittenneliskanttisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi aika erikoisen auton, vain 65.000 km ajetun 740 GL:n.
Onhan tuo kuvien mukaan hienosti säilynyt, joten aivan väärä radio hankalan asennuslevyn kanssa ihmetyttää sitäkin enemmän. Omassani on 780 tyypillinen prosessoriohjattu (!!!) high end soitin lisävahvistimen ja ekvalisaattorin kera. Näyttää oikealta, mutta kuulostaa 80-luvulta. Tai oikeastaan ei, koska silloin samassa kojetaulussa soi Pioneerin ARC V, ja takahyllyyn oli upotettuna aivan oikeat kaiuttimet eikä nykyisiä Volvon painevalualumiiniseen koteloon rakennettuja kovaäänisiä. Mutta näyttää oikealta.
Tilojen, istuinten, lämmityksen ja tietyin varauksin ergonomiankin kerrotaan kestäneen ajan hammasta hyvin. Samoin ketteryys ja kaikkien nurkkien näkyminen kuljettajan paikalle ovat asioita, joita ei voinut käsittää ennen kuin joutui ajamaan nykyautolla (S80).
Oman yli 25 vuoden ja yli 400.000 km kokemuksen pohjalta jäi itselle mieleen muutama asia, jotka olen itse kokenut eri tavoin.
Ovet eivät olleet edes uutena "jykevän" tuntuiset, vaan päinvastoin kevytkäyttöiset verrattuna myös jutussa mainittuun Tenavatähteen, jonka ovia piti paiskoa. Se on eri juttu, kumpi on parempi?
Se, että B200K ei ole suorituskyvyn ja kulutuksen optimisuhteessa ei ole mikään yllätys. 740 GLE:n tekniikka on B230E + M46 + 3.54 perä. Eli GLT:n vapariruisku ylivaihdelaatikolla ja turbon perävälityksellä.
Autocar-lehti huomasi varttimailin taittuvan aikalaisten BMW 520i, Saab 9000i ja Alfa 164 Twin Spark tahtiin ja otsikoi juttunsa "Big Volvos bring more power". Kiihdytyskisaan kovin lyhyistä pienten vaihteiden välityksistä huolimatta GLE nappaa saman lähteen mukaan B200K GL:n 0 - 100 km/h kiihdytyksen 13,8 sekunnin ajasta pois nelisen sekuntia, tosin alimittaisella 0 - 60 MPH vedolla.
GLE:n juttu ei silti ollut aikanaan pirteä kulku kohtuullisella kulutuksella, vaan se vaivattomuus jolla tuo kaikki syntyi. Volvon oman turbomoottorin esittelyn jälkeen vapari-GLT ei enää joutunut tappelemaan Turbo-Saabia vastaan, joten 2-venttiiliversiosta uhrattiin vääntönokalla toistakymmentä koniloikkaa, minkä seurauksena vääntökäyrä on tasainen kuin nykyajan turbodieselissä. yli 90% maksimista on käytössä 2200 - 4800 RPM ja B200E:n maksimimomentti ylittyy jo 1600 RPM kohdalla. Eli aivan oikea raktorin moottori se on!
Oman tankkikirjan mukaan ensimmäisten 300.000 km keskikulutus oli 9.1 sadalle. Olen välillä kysellyt onko kukaan ajanut saman ikäisellä bensa-autolla yhtä vähällä muuten kuin hitaammalla tai ahtaammalla autolla? Hyvät lukemat ovat oikean tekniikan ansiota. Vuosien varrella perheessä olleiden B200K-moottorisen 240 GL:n keskikulutus samoilla kuskeilla oli kymmenisen litraa ja 240 GLE B230F + AW automaatti vei meillä keskimäärin 12.4 sadalle.
Kaiken huipuksi pakokaasujen uuskierrätyksellä ja jälkihapetuksella varustettu edelleen tehtaan paketissa oleva kone ei vaadi öljynlisäyksiä normaalilla huoltovälillä ja katsastuksen suurin ongelma on selittää, miksi ikivanha moottori menee edelleen vähäpäästöisen päästörajoihin (juuri ja juuri) ilman kattiakin ja miksi pakokaasuissa on kovin paljon happea.
Talviajettavuus näissä saa aina kritiikkinsä ja ihan tottahan se on. Vetovoimaa saisi olla enemmänkin. Minäkin olen ajanut omani kiinni kahdesti, vaikka toisen kerran otankin omaan piikkiin. Ei olisi pitänyt poiketa auraamattomalta traktoriuralta. Mutta vaikka Seiska äärimmäisen helppo ja looginen (aina yhtä huono?) ajettava onkin, niin nopea se ei ole ennen lumen sulamista.
Joskus uutta Volvoa ostettaessa sovittiin, ettei muuttoautoa realisoida kotiin palattua, vaan ainutkertainen tilaisuus hyödynnetään sillä, ettei autolainaa tarvitse kysyä 10 vuoteen.
Tämä ei aivan onnistunut, koska 740 GLE pyöri perheen ykkösautona 14 vuotta ja kun seuraajastaan S60:sta oli ensimmäinen uutuuden viehätys kadonnut, palasi Seiska vielä pariksi vuodeksi etulinjaan perheen pitkille reissuille aina kun ilmastointi ei ollut tarpeen. Leuhkat tilat, silloin pienille lapsille mukava näkyvyys, vain Lontoon taksille häviävä ketteryys ja pakattavan tavaran loppuminen ennen tilaa tekivät Seiskasta kuuskymppistä luontevamman perheauton. Vasta S80 siirsi Seiskan paikallispyöritykseen ja budjetoidun 20 vuoden täyttyessä osa-aikaeläkkeelle kesäiseksi harrasteautoksi.
Uuden Volvon aikaan oli paljon puhetta vuoden 2000 autosta. Spekuloitiin polttoaineista, tekniikoista, villeimmillään jopa magneettilevitaatiosta ja ties mistä. Minä tiesin jo silloin myös 2000-luvun auton rekisteritunnuksenkin.
740 GLE:n siirryttyä osa-aikaeläkkeelle 20 aktiivipalvelusvuoden jälkeen tuli talviautoksi 944 GL.
Kolme vuotta ajelin työmatkani ensi kertaa tavatessamme 14 vuotiaalla ja erotessamme 17-vuotiaalla ex-taksilla, jossa kaikki toimii, kuten täydellä huoltohistorialla olevassa Volvossa kuuluukin.
Niiden kolmen vuoden perusteella minusta tuntuu, että 940 oli 740 valmiiksi asti suunniteltuna, sellaisena kuin 740 olisi haluttu tehdä alun perinkin, jos olisi osattu.
Se on tietenkin eri juttu, että samana ajanjaksona olivat tietenkin myös kilpailijoiden mallit parantuneet ja vaatimustaso noussut, joten enpä mene vannomaan kumpi oli kilpailijoihinsa suhteutettuna vahvimmassa asemassa?
Omasta mielestäni 700-900 -sarja oli muotoilullisesti parhaimmillaan tällaisena:
http://www.nettiauto.com/volvo/760/3826393
Vaikka kaikkihan ne hienoja olivat, toisin kuin nämä nykyiset muovipulkat, joita ei erota kilpailijoista kuin keulamerkistä. Kiva kuitenkin että Volvo on edelleen olemassa, ja voikin ilmeisesti kohtuullisen hyvin.
Aivan. Volvo kuten Citroenkin menettivät persoonalliset piirteensä kun ne alettiin muuttaa kilpailijoidensa kaltaisiksi.
Korjaan tässä muutamia Uusien Autojen puolella Volvo V40 threadissa off-topikiksi lipsahtaneita väärinkäsityksiä:
Nuori autoilija:
Kauneuden käsite on yksilöllinen, mutta Seiskasta näkee ulos, ei tarvitse parkkitutkaa eikä takana tarvi istua pää katossa kuten uudessa S80:ssa. Vanhassa on sentään ihan kiva takapenkki, vaikka tavaratila ahdas onkin.
Nuori autoilija:
Nuoruuden hurjina vuosina pitkän auton ohituksessa nostin viimeistään ohjaamon kohdalla, kun mittari oli menossa yli 150 ja viidenkympin ylityksestä oli vaarassa lähteä kortti.
Nuori autoilija:
Volvon esite lupaa yllä kehumallesi B5244S2 tehotykille 0-100 km/h aikaan 11,4s. Meillä on B5244S + AW55-50, jolle tehdas ilmoittaa 9.9 (tai 9.0 manuaalina).
Autocar mittasi teknisesti 740 GLE:n kaltaiselle mutta varusteineen painavammalle 740 GLT:lle 0 - 60 miles 9.4 s ja varttimaili 16.8 s.
Pysyn edelleen kannassani, että jos vapareita verrataan, ei S80 lähellekään laillisilla nopeuksilla karkaa minnekään.
Nuori autoilija:
Varmasti. Mutta saanko tuoda 2000-luvulla hinnaston huipulla olevaa kolmilitraista kuusisylinteristä tuplaturboa vastaan edes ahdetun version 1980-luvun tekniikasta? Edes 2.3 litran nelikko B230ET.
Takkiin tulee Seiskalle siinäkin vertailussa, eli ahdettuun Volvoon on saatu kulkua lisää.
Nuori autoilija:
Seiskan ensimmäisten 300.000 km keskikulutus oli hieman yli 9 sadalle. Enkä katsonut sitä tietokoneesta joka S80:ssa on aika optimisti, vaan tankkikirjasta.
Ainakin meillä vapari S80 kulkee suunnilleen samalla tavalla ja kuluttaa suunnilleen saman kuin 740 GLE.
Nuori autoilija:
Seiskaa ja Kasikymppiä verraten Volvon korjattavuus on kehittynyt huonompaan suuntaan, koska tarpeettoman suurina yksikköinä vaihdettavien yhteensulatettujen muoviosien penkominen esiin toisten muoviosien alta on tarpeettoman työlästä ja työ maksaa.
En tiedä onnistuuko huoltokulujen pienentäminen mieluisampaan autoon vaihtamalla, mutta yrittää aion. Edeltäneeseen V70 I malliin nähden vakuutusmaksukin putosi samalla kivasti.
Pidemmän ajan kustannuksia en voi vielä tietää, mutta saanpa ainakin ajaa mieleiselläni autolla.
Nuori autoilija:
Huoltoystävällinen suunnittelu säästää itse tekevän vaivaa ja lisää säästömahdollisuuksia laajentamalla kotitallissa mahdollisia toimenpiteitä.
Ellei halua sotkea käsiään, se säästää rahaa tuntiveloituksen kautta.
Nuori autoilija:
Jonkinlaisena Volvofanina pidin itseänikin ja äänestin jaloillani juuri siksi, että Volvo mielestäni hukkasi perinteiset arvonsa.
Nuori autoilija:
Ei tietenkään se ilman kattia pärjää vähäpäästöisille. Mutta lähinnä nykytekniikkaan nähden väljästä normista johtuen K-Jetronic + Pulsair + EGR yhdistelmä kyllä menee vähäpäästöisen katalysaattorimoottorin päästörajoihin. Juuri ja juuri, mutta menee kumminkin ja sinun kuvittelemassasi kertoimessa on pilkku väärässä kohdassa.
Nuori autoilija:
Täysin mahdollista. 2000-luvun vaihteessa Peter Horburyn johdolla toteutettu "from boxy to sexy" -muutos oli todennäköisesti menekin kannalta tehtaalle hyvä muutos.
Mutta samalla katosi paljon hyvääkin Volvomaisuutta.
Nuori autoilija:
Jäykkää taka-akselia en käyttöautossa kaipaa, vaikka Seiskan ikäisessä sekin alkaa ylläpidettävyytensä vuoksi olla jo etu.
Mutta kiitos kysymästä, olen nauttinut talviajosta enemmän kuin ikinä ennen. Nykyinen autoni on oikein minun näköiseni, niin hyvine kuin huonoine puolineen.
Nuori autoilija:
Minä ajattelin ostaa vaimolle samanlaisen siinä toivossa että saisin välillä ajaa itsekin tuolla omallani. Sama kuka perheestä on jonnekin menossa, niin minun autoni lähtee ensin, vaikka hieno S80 olisi vieressä tarjolla.
Tuo 740:sen suorituskyky riippuu koneesta toki, se että sinulla on tehokkaampi mylly ei muuta sitä tosiasiaa, että suurin osa noista volvoista on varustettu sillä pienitehoisimmalla patalaiskimuksella joka menee nollasta sataan arviolta 15 sekunnissa. Onhan se toki hienoa, että miltei malliston huipulla oleva kone voittaa laiskimman mahdollisen S80:sen.
Tuo huoltoystävällinen suunnittelu on täysin yliarvostettua, sillä kuten sanottu huollot eivät mitenkään kohtuuttoman kalliita ole nytkään. Yllättäen en tarkoittanut kirjaimellisesti, että päästöt olisivat 597,5 kertaiset ainoastaan sitä, että ne ovat TODELLA PALJON SUUREMMAT kuin nykyaikaisilla autoilla...
Jos 740:nen lähtee pihasta ennen S80:stä niin täytyy sanoa, että jotain on joko pahasti vialla tuossa S80:ssa tai sitten perhe on täynnä näitä "viimeinen aito volvo tehtiin vuonna 1998" tyyppejä. Sillä kunnossa oleva S80:nen ei häviä ajettavuudessa miltään osin 740:lle katsoi asiaa miltä kantilta tahansa. Ohjaus, meluttomuus, penkit ja jousitus ovat todella paljon paremmat! En usko, että tästä kovin moni on kanssani eri mieltä. Ja edelleen olen ajanut molemmilla 740:lla 20tkm ja S80:lla nyt 60tkm. Ehkä jos ajo on pelkkää kaupunkipyöritystä niin silloin 740:nen vetää pidemmän korren. Mutta jos pitkää liukua ajetaan niin 740:nen ottaa turpaansa kaikilla arvioitavissa olevilla kriteereillä...
Vertailtavat mallit valitsin, koska tontilla on sekä 740 että S80 mainstream bensamoottorin toiseksi halvin versio, joten tiesin esitetyt väitteet liitoitteluksi 402.000 km vs. 178.000 km kokemuksella. Ja koska myös nämä mallit kattaen esitettiin vääriä yleistyksiä.
Käyttöautoa ostavalle 740 ei ole enää edes vaihtoehto, joten valintaa ei tehdä 7 / 8 välillä vaan kumpaakin aikalaisiinsa verraten. Mielestäni 740 GLE puolusti tonttiaan vahvemmin kuin S80 2000-luvulla.
Ylläolevan sanon siitä huolimatta, että yllätyksekseni S80 on ollut paremmin kokoon ruuvattu auto kuin 740. Erittäin luotettava ja ensimmäisten 8 vuoden vikalista lyhyempi.
Siitä huolimatta S80:n ja tallissa talvehtivan 740:n sijasta meidän pihaltamme lähtee matkaan useimmiten ihan jotain muuta kuin Volvo.
Komppaan 740 GLE:tä. Nykyvolvot saattavat olla hyviä nykyautoja, mutta menettäneet paljon juuri niitä hyvä volvo-ominaisuuksia, samoja ominaisuuksia on tosin mennyt monista muistakin autoista.
Niitä ovat mm. tilava kori, jossa takapenkkikin on riittävän korkealla lattiasta eikä pää ota kattoon, hyvä näkyvyys myös taakse ja takaviistoon (sanokaa mikä nykyauto vetää vertoja 740/940 -sarjalle?), reilunkokoiset vilkut auton ulkokulmissa, kaksi reilunkokoista peruutusvaloa, jotka myös valaisevat eivätkä ole pelkkiä merkkivaloja, pyyhinpesurit lampuissa jotka myös puhdistavat lasit eivätkä vain kastele, joustopuskurit jotka eivät halkea päreiksi pienestäkin töytäisystä.
En ole koskaan kokeillut kiihtyykö autoni nollasta sataan viidessä vai viidessätoista sekunnisssa enkä ole koskaan sellaista ominaisuutta tarvinnut. Riittään kun alavääntöä on kohtalaisen reilusti. Fiat 127 oli laiskin ja ahtain autoni, muuten kyllä hyvä ajettava. Neljä Volvoa oli, enää ei tule, ei liioin Fiattiakaan.
Zagarat:
Kyllä nykyautoista löytyy paljon tilavampiakin kuin nuo Vollet olivat aikoinaan ja näkyvyyskin parempi. Pitää vaan katsella eri autoluokasta.
En väitä Akille vastaan, koska ei vanhoissa Volvoissa mitään ainutlaatuista ole. Teknisiltä ratkaisuiltaan oikeastaan päinvastoin. Silti olisin utelias kuulemaan mitä autoluokkaa ajattelit korvaajaksi?
Ehdin jo bongata minulle tutuin periaattein suunnitellut taksin tilat, suuren tavaratilan, kookkaan takavetoisen aina helpon joskaan talvella ei kovin nopean ajettavuuden hieman tahmeaan ohjaukseen ja ei niin kehuttavaan kulutuksen ja suorituskyvyn suhteeseen sekä tietenkin turvallisuuteen yhdistettynä. Eli siis takaveto-Volvon perinteet vuosimalleissa 2007 - 2008, joskin näkyvyydestä tinkien ja teknisen monimutkaisuuden kustannuksella.
Ja sitten muutin vaatimusspeksiäni ja ostin ihan muuta.
Hatun nosto 740-S90 autoille
...autohistorian yksi lujimmista luomuksista. Ehkä minäkin vielä ostan moisen laitteen harrasteautoksi jonakin päivänä - monet muut merkit poislukien näitä ei paljoa tarviisi laitella. Bensaa vaan tankkiin (todella usein). Nuo laitteet olivat vielä oikeita Volvoja nykyisten kiinais-Voortien sijaan.
Meillä on S80 korjaamopäiväkirjassa vähemmän merkintöjä kuin uuden Seiskan vastaavalla ajalla, eli se on ollut jopa kestävämpi.
Oma kitinän aiheeni onkin siinä, että ainakin facelift-S80 on suunniteltu siten, että kun tallilla alkaa tapahtua, se maksaa niin paljon, että harventunut huolto- ja korjausväli ylikompensoituu vanhoihin nähden. Auto joka vaatii edeltäjäänsä vähemmän korjaamokäyntejä vaatii silti enemmän rahaa korjaamokäynteihinsä.
Kitinäni on näköjään kuultu, koska TM:n uusimmassa isojen farkkujen testissä uuden V70 huoltokulut ovatkin vanhaa maltillisemmat. En katsonut yksityiskohtia, mutta selkeitä muutoksia ovat pidentyneen huoltovälin lisäksi ainakin nokkahihnalle sallittava selvästi pidempi ajomatka ja vuotta pidempi käyttöaika.
Vanha takavetoVolvo on kuin DC3/Dakota, joka lentää täältä ikuisuuteen vailla teknistä käyttöiän rajaa kunhan joku vain jaksaa pitää vanhenevan rakenteen kunnossa tarpeen mukaan osia vaihtaen.
Nuori autoilija:
Nimimerkkisi kertookin kaiken oleellisen. Vanhempana sitä osaa arvostaa muitakin arvoja kuin vain 'uusinta ja viimeistä' tekniikkaa, ja keksin moniakin syitä miksi itsekin lähtisin mielelläni vanhalla vollella liikkeelle vaikka uusi olisikin pihassa. (Tontti, ajotie ja autokatos ovat sen malliset että kaksi autoa pitäisi olla peräkkäin, joten yhdellä räyhällä mennään).
Chrysler Grand Voyageriako vai VW-bussiako meinasit? Luettelepa nyt muutama - mieluummin samassa 4,8 -metrin henkilöautoluokassa
Odotinkin jo tuota ikäkorttia ja nyt se tuli. Ei se ole iästä kiinni, että pidän S80:sta parempana ja sitähän se on kaikilla mahdollisilla testattavilla suureilla. Kulmikas kori kun ei riitä voittoon ja missään muussa tuo vanhus ei pärjää. Ei se ole vaan minun mielipide vaan mitattavissa oleva fakta. Paitsi jos voittoon vaaditaan laiskempi suorituskyky ja suurempi kulutus, kovempi melu, huonompi turvallisuus ja varustelu...
Mitä uusinta ja viimeisintä on 13 vuotta vanhassa autossa??? sen ikäinen minun s80:seni nimittäin on. Kerropa se vielä... Mitä muita arvostettavia ominaisuuksia tuossa seittenneliskanttisella on uudempaan verrattuna??? Ja jos vastaus on joku ärsyttävän poikamainen "ei vetele ohjaus kiihdytettäessä" tai voi talvellakin ohjailla kaasulla kun taas s80:nen puskee" niin huh huh! Ilmeisesti tuon aikainen kelvoton ja vaarallinen takaveto on edelleen joidenkin mielestä hyvä juttu...
Ei liene epäilystäkään kumpi on parempi tämän päivän käyttöautona? Eri keskusteluissa aiheesta on ollut puhe vähän muustakin ja sinulle on aika paljonkin väännetty rautalankaa ominaisuuksista, joiden kehitys on ollut olematonta tai joissa uusi malli on jopa huonompi.
Jatkan mielelläni vertailua jos joku tuo keskusteluun uusia näkökulmia. Nuoren autoilijan kuvitelmat kulutuksen, suorituskyvyn ja talviajon ongelmista ovat tiedossa ja ne ovat hänen oma ongelmansa, eivätkä yleispätevä fakta.
S80 on sekä onnettomuustilastojen että vakuutusmaksujensa perusteella selkeästi onnettomuusalttiimpi kuin 740. On ollut aina. Seittenneliskanttinen oli uutenakin selkeästi keskiarvoa harvemmin kolareissa, toisin kuin turvalliset etuvetoVolvot.
Nuori autoilija:
Vanhan ja uuden Volvon onnettomuusalttiuden vertailu saattaa joko etuvetoisen turvallisuuden tai etuvetoVolvojen kuljettajat outoon valoon.
Ihan hyvä, että uudessa on ABS, SIPS, WHIPS, SNAP, CRACKLE ja POP, koska ne näyttävät kolahtelevan aika aktiivisesti milloin mihinkin.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan, jos sanon, että minustakin 740 alusta on sekä monilta rakenteiltaan että ominaisuuksiltaan historiaa, mutta se ei tee siitä välttämättä vaarallista vaan ainoastaan epämukavan ja halvan huoltaa?
Jos riskinä on auton lipsahtaminen lapaista, ei ratkaisu ole vetopyörien paikassa, vaan ESP (tai DSTC).
Huomasithan, että myös S80 voi ohjata kaasulla, tinaviitosta jopa suhteellisen nätistikin, koska keulapaino ei ole niin järkyttävä kuin S/V70 I versiossa tai kuutoskoneisessa S80:ssa?
Pyörähtää tosin aika herkästi, ellei ole varovainen...
Tosin ovatpahan nuo autotkin tuolla tiellä pikkuisen lisääntyneet sitten 740 vuosien. Eli kun liikennemäärät kasvavat niin myös onnettomuusriskit lisääntyvät. Lisäksi jotenkin epäilen, että s80/s60/V70 on myyty pikkaisen seitenneliskanttista enemmän. Ja kun autoja liikkuu tiellä enemmän niin myös riski kolaroida niillä kasvaa merkittävästi. Otin kaikki nuo mallit mukaan, koska perustahan niillä on sama ja tämän on varmasti myös vakuutusyhtiö huomioinut vakuutusmaksuja laskiessaan ja onnettomuusalttiutta arvioidessaan. Lisäksi saattaa olla, että noilla uudemmilla ajetaankin enemmän kuin vastaavilla vanhoilla ajettiin aikanaan...
Mistä lähtien näkemykseni ovat kuvitelmia jos olen ensimmäisenä autonani seitenneliskanttisen omistanut ja sillä vuoden/20 tkm ajanut??? Kyllä tuosta palikasta kaiken olennaisen siinä ajassa ehtii oppia. Vai??? Sillä oli tosiaan riskinä hallinnan menetys ja aina sai talvisin ajaa kananmuna kaasupolkimen alla vaikkei suorituskykyä ollutkaan. Kyllä auton perusrakenteen tulee olla sellainen ettei aina ole vaarana perän karkaaminen. Perusvaatimus kuskille ei saa olla "vähintään Tommi Mäkisen kädet" ennen kuin auto pysyy ojien välissä. Etenemiskykyä ei ollut lainkaan koska lukko puuttui. Tasaisellakin meinasi jäädä risteykseen jauhamaan... Mitään aitoa hyvää en takavedosta löytänyt. Toki sillä pystyi leikkimään mikä se tod. näk. syy sellaisen kehumiseen on kaikilla myöntävät tai eivät... pojat ovat poikia!
Nuori autoilija:
Onnettomuuksien määrät eivät ole nousseet 80-luvulta, vaikka liikennemäärät ovat nousseet. Henkilövahingot ja kuolemat varsinkin ovat laskeneet noista ajoista.
Nuori autoilija:
Juuri sen vuoksi vertailun pohjana on ajoneuvojen määrään suhteutettu onnettomuusalttius.
Onnettomuusmäärät eivät ole lisääntyneet tämän vertailun ajanjaksolla.
Nuori autoilija:
Ei kannattaisi yleistää ihan niin paljon kuin sinä teet:
Nuori autoilija:
Veikkausrivisi on siitä hyvä, että siinä on kaikki väärin.
En missään vaiheessa väittänyt vastaan kun avauduit oman Seiskasi kehnosta suorituskyvyn ja kulutuksen suhteesta. Minä olen ajanut riittävän monta erilaista takavetoVolvoa tietääkseni, että joukossa on paljon sellaisia, joilla en olisi ajanut 14 vuotta perheen ykkösautona.
Mutta jos sinun Volvosi kulutti paljon, kulki huonosti ja jäi lumeen kiinni, se ei merkitse sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä niin.
Nuori autoilija:
Ilman tasauslukitusta ei ainakaan sedan jaksa rullata lumipalloa etuspoilerin edessä, mutta kovalla pohjalla menee kyllä parinkymmenen sentin kinoksessa ihan tyylikkäästi.
Leikkimisestä puhuu vain sinä. Nelipyöräohjausta käytän talvella jokaisella työmatkalla useit kertoja. Koska poliisi on sallinut ajotapani jo vuosikymmeniä huomautuksitta ja nykyisen autoni lähes aina päällä oleva ESP () sallii sen myös, on meno ilmeisestikin aika hillittyä? Vain liikenneympyröiden oikea-vasen-oikea yhdistelmissä jouduin hieman säätämään ajotapaani ESPittömään vanhaan Volvoon verrattuna, osin myös bensa- vs. dieselmoottorin eron vuoksi.
ESP:n poistan toisinaan paikaltaan lähtiessä liikkeellelähdön ajaksi.
Näin Taunuksilla ajamisen aloittaneen näkökulmasta nuo takavetoiset Volvot lähtevät ongelmitta liikkeelle. Jos ei meinaa päästä liikkeelle tasaiselta, niin silloin pitää olla kyllä hyvin erityiset olosuhteet tai renkaat olisi jo pitänyt uusia aikoja sitten. Pitämättömät renkaat kyllä selittaisivät senkin, ettei auto meinaa pysyä hallinnassa.
Kappas vaan. Mullakin oli P7 23M XL coupe ja Volvon edeltäjä oli viimeiseksi jäänyttä korimallia oleva Tane.
Tämä vertailukohde saattaa tosiaan selittää, miksi olen kokenut Seiskan aika helpoksi talviautoksi?
Aktiivipalvelusaikana oli tapana vaihtaa ykkösauton talvirenkaat testivoittajiin n. 3 vuoden välein ja käyttää vanhat loppuun perheen kakkosautossa, johon vanteen pulttijako ja offset sopivat heittämällä.
Eli parillakin kakkosnelosella on ajeltu ja tehty paljon Nuoren Autoilijan tapaisia havaintoja, että bensaa menee, mutta ei oikeen kulje. Oma syy, mitäs ostin amerikkamallin automaatin kattikoneella tai B200K:n. Talviajon kannalta vaikea sanoa kumpi on parempi, tai vähemmän huono, paitsi että tuossa vertailussa nokkapainoinen raskaasti varusteltu automaatti oli selvästi huonoin talviajoon. Kun nokkapainoisesta aliohjaavasta takavetoisesta otetaan voimansiirron kontrolli pois, ovat vitsit vähissä. Ja silti se osaa vielä leveän sivuluisunkin, jonka oikaisemiseksi tarvittava poljinkin puuttuu.
Seiska on nokkapainoisempi mutta suuri ero akselivälissä ja raideleveydessä rauhoittaa sen mukavasti. Kakkosnelonen on paremmiin staattisessa tasapainossa, 245 sopivalla tekniikalla jopa täysin balanssissa.
200 on ketterämpi, mutta epävakaampana enemmän paimennettava jos verrataan vastaavia malleja, mutta 244 GLT kunnon renkailla ja alustalla menee kyllä mukavammin kuin seiskat turboa pehmeämmällä alustalla.
Tässä suhteessa on muuten tullut iso ero nykyautoissa. Oma vaparini on rakennettu tehtaan road-holding kitillä ja 15" (ylikokovanne, hehee) Draco-vanteilla aika lailla tehtaan turbomallin kaltaiseksi.
Aikanaan alustasarja tuntui jopa parantavan mukavuutta huojumisen vähennyttyä ja iskarien vaihtuessa kaasuvaimentimiin. Mutta aika täryjyrältä se nyt tuntuu joka kevät siitä huolimatta, että kallistelee kaarteissa nykyautoihin verrattuna aika paljonkin. Ainakin takaiskarien vaihto pehmeämpiin harkinnassa, ja jos vaikka veivaisi ne ohuemmat kallistuksenvakaajatkin tallin hyllyltä takaisin paikalleen. Ei vanhuksella enää ole niin kiire kuin joskus ennen.
Dracot saavat ilman muuta jäädä, ellei muuta niin koristeeksi.
No kyllähän talvirenkaat olivat käytetyt mutta oli niissä sentään nastoja ja misukat vieläpä joten tuskin ihan paskat kuitenkaan. Se, että tunnetusti sysipaska Taunus on takapään pidossa huonompi kuin volle ei tarkoita, että volvon pito olisi jotenkin hyvä. Ei tarvinnut kuin hieman kiillottuneeseen risteykseen pysähtyä niin oli siinä ja siinä, että pääsi enää liikkeelle. Auto jauhoi sillä ainokaisella vetävällä renkaalla ja meno meinasi tyssätä siihen. Olen mm. naapurin seitenneliskanttista useamman kerran ollut työntämässä pihasta kun sillä ei yksinkertaisesti päässyt liikkeelle. Oma etuvetoinen lähtikin sitten ongelmitta liikkeelle samasta pihasta...Toki renkaista ym. voidaan jauhaa ikuisesti, mutta se ei sitä tosiasiaa muuta miksikään, että seitenneliskanttisen vetopito on jossain surkean ja huonon välissä. Ehkäpä hyvin huono???
"ei sitä tosiasiaa muuta miksikään, että seitenneliskanttisen vetopito on jossain surkean ja huonon välissä."
Sitähän se tosiaan on. Jos talviajo on vain vetovoimaa, on 740 aika huono vaihtoehto.
Eihän sun Seiska vaan ollut automaatti?
740 GLE:
Vajaavetoisten puheissa tuo vetovoima (tai sen puute) nousee usein esille.
Eikö 740 paranna vetovoimaansa kun sen perään panee vaikka asuntovaunun?
Miten tuo asuntovaunu tähän liittyy??? Vai ajetaanko noilla autoilla jotenkin merkittävän paljon vaunu perässä??? Vai ehdotatko vaunun kiinnitystä ratkaisuna ongelmaan???
Ja 740 gle:n esittämään kysymykseen: totta kai autoni oli automaatti! Kaikki käyttöautoni ovat aina olleet! Ei noita vaihteita itse viitsi vaihtaa. Aivan jonninjoutavaa touhua...
Eihän talviajo ole vain vetovoimaa, mutta eipä noista muista ominaisuuksista paljon iloa ole jos matka ei edes pääse alkamaan pidon vuoksi... Ja jos talviominaisuuksista puhutaan niin kohdillaan ovat kyllä uudemmissakin volvoissa! Ei siinä mitään eroa ole mielestäni...
Nuori autoilija:
Nuori autoilija:
Voisiko eri kuljettajien toiveet ja tarpeet olla erilaisia ja heidän käyttötilanteensa ja ajoreittinsäkin poiketa toisistaan?
Arvaas muuten, minkä vuoksi hoksasin kysyä olisiko sinun Seiskasi ollut automaatti:
740 GLE:
740 GLE:
740 GLE:
Moittimistasi piirteistä kulutus, nuhainen kulku ja hankala talviajettavuus ovat suurelta osin oman valintasi seurausta. Automaatti on ilman muuta Seiskan heikko kohta.
Nyt on pakko olla eri mieltä 740 GLE:n kanssa. Itse aikoinani manuaalivaihteisen seittemäneliskanttisen omistaneena väittäisin, että sen vetopito on kyllä takavetoisiin nykyautoihin verrattuna melkoisen onneton.
Enkä kyllä löydä sen talviajettavuudestakaan minkään sortin kehuttavaa jos vertaa nykyautoihin.
Hieno vehje se toki aikanaan oli. Ja ainakin oma yksilö on vieläkin ajossa sukulaisella.
Tuossa yllä kerroin jo minkä automaatti mielestäni takavetoVolvosta pilaa, eikä se ole vetovoima.