Sekä TM:ssä, että myös tällä keskustelupalstalla on kirjoiteltu moottoriteiden vasemman kaistan hiillostajista. Siis ylinopeutta ajavista jotka hiillostavat rajoitusten mukaan ohittajia valoilla ja liian lähellä ajaen.
Missähän päin Suomea tällaisia löytyy, Helsingin seudullako? Itse ajelen työmatkaliikenteessä Tampereen seudulla joka päivä moottoritietä n. 70 km ja todella harvoin tällaisia tapaan. Tuntuis siltä että vuositasolla jää alle 5:n. Eilen ilmestyi yksi taustapeiliin sen verran lähelle että taustapeilistä ei näkynyt kuin takana ajavan tuulilasi. Sitä edellinen oli joskus talvella (2 tapausta puolessa vuodessa). Valoja väläyttelijöitä en ole tavannut kertaakaan. Toki varsin hurjia ohitussuorituksiakin joskus näkyy, kuten esim. oikealta kahden rinnakkain ajan auton ohitus kiihdytyskaistan kautta. No onneksi en ole kuin yhden tällaisen tapauksen nähnyt. Ja jokus taas näkee tapauksia että vaikka oikea kaista on vapaa, niin alle rajoituksen ajava pysyy sinnikkäästi vasemmalla kaistalla.
Itse pidän huolen siitä että en ohituskaistalla aja alle rajoituksen ainakaan jos joku on perässäni. Jos havaitsen jonkun ottavan kiinni tulkitsen kiireisemmäksi kuskiksi ja vaikka hieman nostan nopeutta jotta tämä kiireinen pääsee mahdollisimman pian ohi. Näin siis jos tämä takana tulija käyttäytyy asiallisesti, eli jää sopivan etäisyyden päähän, jos ajaa puskurin tuntumaan, en nosta nopeutta vaan ohitan alkuperäisellä nopeudellani.
Tuli muuten ohituksista mileen, että miksi sillä moottoritielläkin pitää ohitettavan eteen palata liian aikaisin ja talvella heittää suolakurat ohitettavan lasille?
Itse törmäsin vasemman kaistan hiillostajaan muutama kuukausi sitten Hki-Tre moottoritiellä. Olin ohittamassa kahta rekkaa reilua alinopeutta (n. 105 km/h) ajavan toisen auton perässä. Takapuskuriini ilmestyi auto, joka vasemmalla vilkulla ja kaukovaloja vilkuttamalla yritti kovasti ilmoittaa haluavansa nopeammin ohi. Koska en nähnyt mitään syytä siirtyä kahden rekan väliin, jotta hän pääsee parikymmentä metriä edemmäs roikkumaan toisen auton takapuskuriin, päätin sinnikkäästi mennä jatkaa ohittamista.
Jos olisi ollut mahdollisuus laittaa takalasiin iso teksti "Edessäni ajaa ohituskaistaa hitaampi ajoneuvo, et pääse yhtään nopeammin ohitse, vaikka siirtyisin toiselle kaistalle", olisin sellaisen esittänyt takapuskurissa roikkujalle.
Takana roikkuja yritti ensin mennä oikeanpuoleisen kaistan kautta ohi ja kun huomasi, ettei se onnistu, roikkui loppuun asti n. 5 m päässä takapuskuristani. Kun lopulta pääsin takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle, kiireinen hiillostaja kiilasi puskuria hipoen eteeni ja protestoi siten, etten päästänyt häntä ohitse.
Jäi pitkään ärsyttämään kyseinen tapahtuma, kun en itse mielestäni tehnyt mitään väärin, pidin vain omista oikeuksistani kiinni. Tekniikan Maailman juttu moottoritien säännöistä helpotti jonkin verran, en ainakaan rikkonut yhtään sääntöä - takana roikkuja sen sijaan olisi saanut sakot ainakin liian pienestä turvavälistä.
Yksittäistapaus tuo kuitenkin on ollut, muuten olen n. 8 vuotta saanut ajella ilman aivan yhtä hulluja kaistapäitä. Päätöntä menoa näkee usein kaupunkiliikenteessäkin.
Ihan hyvä periaate on, että ohituskaistalla ei ajeta alinopeutta. Poikkeustilanteita kuitenkin on ja silloin toivoisin hieman kärsivällisyyttä ja järjenkäyttöä muiltakin autoilijoilta. Harvemmin kukaan tarkoituksella toista autoilijaa kiusaa, jokaisella on oma syynsä valittuun ajonopeuteen.
Minäkin toivoisin, että ohittajat malttaisivat pysyä ohituskaistalla riittävän pitkään sen sijaan, että kiilaavat suoraan ohitettavan eteen.
Vaikka ohituskaistallakaan ei tarvitse ajaa suurinta sallittua nopeutta, ei minunkaan mielestäni ole järkevää kokeilla takaa tulevan hermojen kuntoa viivyttelemällä yhtään välttämätöntä pidempään ohituskaistalla. Yhden pösilön läsnäolo on jo paha asia (=liian lähellä roikkuva), kaksi jääräpäätä saa enemmän kuin kaksi kertaa niin paljon pahaa aikaan kuin yksi. Kun on väistänyt muutaman kymmenen kertaa, asia muuttuu rutiiniksi eikä enää harmita.
Minulla oli perässä autoja silloin, kun ajoin moottoritiellä hiukan päälle rajoituksen, ehkä n. 130 km/h todellista. Nähtävästi lisääntynyt ohitustarve vei minut niin usein ohituskaistalle, että minut sai usein kiinni nopeampi. Nyt ajaessani tasan 120 ei perässä roikkuvista ole ollut juuri haittaa. Silloin harvoin kun sellainen tulee, pudotan vauhtia kunnes hän ohittaa jos olen ajokaistalla. Ohituskaistalla kiihdytän ja ajan seuraavaan turvallisen isoon rakoon jos sellainen on (usein ei ole, on vain kilometrien autojuna). Jos rakoa ei ole, jatkan matkanopeuttani. Ylinopeus ja liian pieni turvaväli ovat molemmat huonoja asioita. Koska vähintään toinen tapahtuu joka tapauksessa, pidän huolen etten ole vastaajan asemassa jos asiat menevät pieleen.
Minä tunnustan olleeni roikuttaja. Luulin, että ohittajalle laissa annettu vastuu ohittamisen edesauttamisesta tarkoittaa, että moottoritielläkin pitää tehdä kaikkensa ohituksen onnistumiseksi. TM:n artikkelin jälkeen lupaan olla roiskuttamatta ja annan ohittajan odottaa vuoroaan.
Tulee mieleeni tilanne kun tulimme kerran erään autoilijan perässä joka ajoi kahdeksaa kymppiä vasemmalla kaistalla kun nopeusrajoitus oli satanen. Ajoimme samaa kaistaa hieman yli kilometrin (emme hiillostaneet) ja lopuksi menimme oikealta...
Tiellä ei ollut sillä hetkellä kuin me ja se toinen joka ajoi vasenta kaistaa. Menimme varovasti vasemmalta puolelta ohi.
Ruotsissa on tavallista, että moottoritiellä nopeammin ajava auto väläyttää valoilla tai ajaa perässä vilkku päällä vasemmalle osoittaen edelläajavalle, että haluaa päästä ohi.
Herääkin kysymys, miksi ei voi antaa nopeamman mennä menojaan? Harvat lienevät ne tilanteet, jolloin ei oikeasti pääse moottoritiellä takaisin oikealle kaistalle.
Asuuko Suomalaisissa autoilijoissa sittenkin se pieni liikennepoliisi, joka kiukuspäissään aivan periaatteesta ei anna toisen mennä menojaan? Mitä se itseäsi haittaa, anna mennä, turhaan ärsyttää itseään ja ohi yrittävää.
Poliisi kyllä aikanaan korjaa talteen aina ylinopeutta ajavat.
Tarkoitin Ruotsi jutussa tilannetta jossa ei ajeta jonossa kaikkia kaistoja, se on lähinnä ruuhka-ajoa.
Ruotsissa en ole havainnut myöskään sellaista, että takana ajava vilkuttelisi valoja, mikäli vasemmalla kaistalla ajetaan jonossa.
(Taas löytyi tuon verhoilujutun ansiosta uusi ominaisuus tästä palstasta, voi korjata virheitänsä jälkikäteen. Sellaiset huomaa yleensä vasta, kun teksti on kaikkien nähtävillä. Kyllä on hieno tämä uusittu palsta!)
SicPack sanoi: Harvat lienevät ne tilanteet, jolloin ei oikeasti pääse moottoritiellä takaisin oikealle kaistalle.
Minulla on erilaisia kokemuksia. Kaistalle kyllä pääsee, mutta väliin, joka oli jo siellä olevien välille liian pieni saati sitten, jos keskelle tulee auto lisää. Kun sitten jättää eteensä edes sen minimin pari sekuntia, hermostuu takana tuleva. Eikä ihmekään, hänen silmissäänhän minä olen ensin ohittanut hänet, sitten tullut eteen ja hiljentänyt.
Veikkaan, että suuri enemmistö liikenteen pulmatilanteista syntyy väärinkäsityksistä. Niitä tulee väistämättä ihmisten välillä, mutta ne lisääntyvät huomattavasti, kun joku säveltää omiaan. Niiden selvä vähentäminen olisi naurettavan yksinkertaista, kenenkään ei tarvitsisi luopua mistään, minkä puutteen huomaisi jälkeen päin.
Muutama pikkuasia:
Oma turvallisuus vaatii n. 2 sek. edellä menevään, mutta sekunti tai pari lisää ja muutkin voivat käyttää autosi edessä olevaa väliä. Teoriassa olet perillä 30-60 sek. myöhemmin, kenellä on niin tarkka aikataulu?
Ohitetaan hitaammat siinä järjestyksessä kuin ne saadaan kiinni. Turvavälin mittaisen matkan päästä vasta vaihdetaan ohituskaistalle niin kukaan ei jää sumppuun.
Noudatetaan SAMOJA sääntöjä, niin kaikki ymmärtävät oikein toisten suunnitelmat. Vaikka ei kaikkien sääntöjen tarkoitusta ymmärtäisikään, pitää olettaa että joku muu ymmärtää. Huono tuuri pitää huolen yllätyksistä, ei niitä tarvitse itse rakennella lisää.
Ja pidetään pää kylmänä. Jos joku tosiaan teki kiusaa tai oli röyhkeä, sellaiselle kahjolle pitää tehdä tilaa ennekuin kukaan kuolee. Jos taas jollekin sattui vain erehdys, sitä saa opettaa vain sellainen, jolle itselle ei niitä koskaan satu.
Näillä jo riskit vähenee todella paljon.
Joskus Saksan autobaanalla 220km/h ei riitä ettei kukaan haluaisi vielä ohi. Väistyykö porukka sitten kaistalle jossa ajetaan esimerkiksi "vain" 150km/h, hankalaa väistäjän kannalta. Varmaan siinä on pakko melkein väistää kun ne ahdistelevat välillä niin inhottavasti.
Minulla on erilaisia kokemuksia. Kaistalle kyllä pääsee, mutta väliin, joka oli jo siellä olevien välille liian pieni saati sitten, jos keskelle tulee auto lisää. Kun sitten jättää eteensä edes sen minimin pari sekuntia, hermostuu takana tuleva.
Mikset aja samaa nopeutta vaikka käytkin oikealla kaistalla kahden auton välissä? Ei siinä ole tarkoitus jarrutella. Nopeampi meni menojaan ja voit siirtyä vasemmalle kaistalle taas ohittaaksesi rauhallisemmin. Teet asian turhan monimutkaiseksi, tämä on vuorovaikutusta liikenteessä. En ole huomannut kenenkään ärsyyntyvän tällaisesta. Voihan sitä vasemmalla kaistalla painaa kaasua myös, ja ajaa sopivaan kohtaan. Ei meidän moottoritiemme ole niin tukkoisia muuten kuin ruuhkahuippujen aikoina.
Koko asia oli siitä, että minä annan tietä nopeammalle ajoneuvolle joka tulee takaa. En ryhdy poliisiksi opettamaan tai tahallani kiusaamaan muita. Näitä "opettajia" on yhtä monta liikenteessä kuin kaahareita, ja aiheuttavat omilla toiminnoillaan yhtälailla vaaratilanteita ajaessaan puskuriin kiinni, kiihdyttäen ettei väliin pääse, ajamaan nopeammin toisen takana, onko tuttua? Onko kukaan nähnyt tällaista liikenteessä? Näitä riittää jotka kyttäävät vain muiden virheitä, leikkiäkseen sitä pikku liikennepoliisia sitten. Ottaako ohitus niin päähän, että herne menee heti nenään. Mistä se johtuu? Tuulipukukansa?
SixPack: Mikset aja samaa nopeutta vaikka käytkin oikealla kaistalla kahden auton välissä? Ei siinä ole tarkoitus jarrutella. Nopeampi meni menojaan ja voit siirtyä vasemmalle kaistalle taas ohittaaksesi rauhallisemmin. Teet asian turhan monimutkaiseksi, tämä on vuorovaikutusta liikenteessä.
Miksen aja samaa nopeutta? Pahus, miksen minä tuota keksinyt. Jaa juu, siksihän minä ohituskaistalle alun perin menin, kun ajoin eri nopeutta kuin ohittamani jono.
Puhuin tapauksesta, että nopeammalle tietä antava ohittajien jonosta lähtevä ei pääse enää takaisin ohituskaistalle ennen kuin nenä takapuolessa ajava ohittajien jono on hiipinyt kokonaan ohitse. Yhä uusia autoja tulee tämän jonon perään ja minäpoika odottelen. Koska näen tilanteen kestävän, otan normaalin lain ja itsesuojeluvaiston vaatiman turvavälin plus sekunti erehdysteni varalle, jolloin hermostutan takanani ajavan.
Kaikki muutkin tuntuvat tietävän, että ohitusjonon paikat ovat kortilla, aloittavat monet ohituksen satoja metrejä ennen kuin on edes ohitettavia ja toisaalta eivät palaa ajokaistalle vaikka ajokaistalla olisi pidempikin väli ohitettavien välissä. Siksi kärsii tietä antava ja tämän taakse ajokaistalla joutuva.
Näiden kokemusten jälkeen ymmärrän oikein hyvin TM:n moottoritieajoa käsittelevän artikkelin neuvot. En aja ohituskaistallakaan toisen perässä, siellähän tarvitaan vielä pidempi turvaväli kuin hitaammalla ajokaistalla. Minun vuokseni ei kenenkään tarvitse väistyä liian pieneen väliin ajokaistalle.
En siis usko, että tuulipuku on opettamisen syynä. Nyt kun tiedän, ettei minun kuulukaan mennä sotkemaan ajokaistaa vaan jatkaa ohitukseni loppuun, teen tästä lähtien niin ja takanani tuleva lähelle ajava saa olla se, joka hermostuu.
Koska liikennesääntöjä ei noudateta, tekomme ovat ristiriidassa keskenään. Tästä seuraa, että joku hermostuu. Ainakaan minun oikeustajuani vastaan ei sodi se, että se joku on koko tilanteen alulle pannut ohittaja. Opettamaan en ala, väistän heti kun voin tehdä sen muita häiritsemättä ja ylimääräistä riskiä ottamatta. Takanani tulevasta toimintani voi NÄYTTÄÄ opettamiselta, mutta asialle ei voi mitään.