Mieltäni on vaivannut seuraavanlainen teoreettinen ongelma: Seison autoineni punaisissa valoissa ja näen taustapeilistä lähestyvän auton ja kovaa. Huomaan, ettei auto millään ehdi pysähtyä, ennen rysähdystä autoni perään. Miten estän parhaiten vaikeiden peräänajossa syntyvien kaula- ja niskanikamavammojen syntymisen? Jarrupoljin on varmaankin paras pitää pohjassa jo oman auton edellä ajaville tekemien tuhojen vähentämiseksi. Kannattaako tällaisessa tilanteessa painaa niskaa kohti niskatukea ja jännittää, vai olla vain mahdollisimman rentona ja odotella räsynukkena, mitä tuleman pitää? Kumpi tapa todennäköisemmin vähentäisi vammojen syntymistä?
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Tässä tarkasteltavaksi eri autojen penkkien kestävyys takatörmäystilanteessa.
http://fuhrpark.de/lib/downloads/crashtest_autositze.pdf
Hanki auto, jossa aktiiviset pääntuet. Niissä tuki seuraa päänliikettä eteenpäin ja whiplash- retkahdus taaksepäin ainakin periaatteessa vähenee. Tieteellisesti pätevää näyttöä aktiivisten pääntukien vaikutuksesta whiplash-vammojen vähenemiseen tuskin koskaan saadaan.
Entä jos auton vaihto ei ole edessä? Silti olisi kiinnostavaa tietää asioiden perusteista. Miten esimerkiksi jarrun painaminen / painamatta jättäminen vaikuttaa kiihtyvyyksiin? Osaako joku laskemalla osoittaa asian?
Ensinnäkin vanha totuus siitä, ettei tilanteessa, missä peräänajo voi tapahtua (vasemmalle käännyttäessä pysähtyminen varsinkin maantiellä pakollisen liikenne-esteen tai muualla liikennevalojen takia) pidä kääntää valmiiksi renkaita yhtään suoralta linjalta. Peräänajossa auto voi muuten suistua vastaantulijoiden kaistalle, minkä seuraukset voivat olla vielä ikävämmät kuin whiplashissä.
Museoikäisissä autoissa ei ole niskatukia, mutta sittemmin ne on keksitty. Niskatuki pitää olla aina aseteltu sopivalle korkeudelle ja riittävän lähelle päätä. Myös aikuisella pää on suhteellisen raskas ruumiinosa, joka peräänajossa jää hitautensa vuoksi paikoilleen, kun penkki työntää muuta kroppaa liikkeelle. Siinä tulee ensimmäinen heilahdus ikävästi taaksepäin, varsinkin jos niskatuki on kaukana. Kun lähdetään liikkeelle ja pysähdytään ehkä yhtä äkisti edelliseen ajoneuvoon, turvavyö (jos on kiinni) pysäyttää taas muuta kroppaa, mutta pää jatkaa kulkuaan, kunnes niska saa siitä otteen. Nyt seuraa vielä ikävin heilahdus taakse, kun penkkiinkin on tullut reilusti rakoa, jos turvavyö ei ollut kireällä eikä siinä ollut toimivia kiristimiä.
Kyllä jarrulla seisominen ja vastaan jännittäminen sekä turvavyön kiristäminen tuntuu varsin loogiselta vaihtoehdolta penkille heitetyn räsynuken edesottamuksiin verrattuna. Jarruvalotkin voivat herättää perääntulijaa jarruttamaan hieman aiemmin.
Aiheesta löytyy tutkittua tietoa vaikka kuinka paljon, jottei tarvitse kaiken maailman jorinoita lukea. Tässäkin muutama:
http://neurosurgeon.com/conditions/whiplash.htm
http://editorials.arrivenet.com/aut/article.php/1684.html
http://www.spinecare.com/treatments/whiplash.html
Vaihde vapaalla ja pää kiinni niskatuessa on paras. Nuo seuraavat törmäykset on jo lievempiä!
Mitäs jos lähtisit eteenpäin?
YD-autokouluissa tätä on opetettu yhtenä onnettomuudenvälttämiskeinona: Liikennevaloissa yms. seistessä aina vaihde päällä, edessä ja/tai sivuilla riittävästi tilaa pakoreitiksi ja huomiota taakse.
Itselleni kävi kerran näin. Eipä siinä ehtinyt muuta kuin ajattelemaan, että "Aargh!" ja sitten jo rytisi. Satuin muutenkin jo seisomaan jarrulla, siitä huolimatta auto loikkasi vauhdilla eteenpäin ja taas seuraavan perään jne. Omaan konttiin tulleella olikin törmäyshetkellä 60-70 km/h vauhtia. Turvatyyny ei toiminut, koska törmäys tuli suoraan takaa. Löin siis naamani rattiin. Penkin selkänoja taittui kallistuksen säädön annettua periksi sivallusvaiheessa taakse.
Olen ajanut muutaman kerran karkuun liukkaalla, mutta aina ei ole tilaa! Ajattelin vaan tilannetta kun karkuun ei pääse, parempi yrittää "pehmentää" ensimmäistä törmäystä, seuraavat on kuitenkin pienempiä!
Rattijuoppohan usein selviää vähin vammoin onnettomuuksissa - simuloit humalatilaa, mökellät ja heittäydyt rennoksi.
Jos toinen tulee perään kovemmalla nopeudella, niin niskan jännittämisistä tms. ei ole mitään hyötyä. Sen verran kovista voimista on kyse. Parhaiten asiaan voi vaikuttaa pitämällä niskatuen oikealla korkeudella ja käyttämällä turvavyötä sekä tietysti myös auton valinnalla.
Että kun valitsee oikean merkin, niin kukaan ei aja perään?
Olen miettinyt samaa kuin Timpe N. Näiden pohdintojen tuloksena hirtän itseni kunnolla turvavöihin ja istun oikeassa asennossa. Vedän suolivyöstä löysät pois ja pistän vyön mahdollisimman lähelle ihoa, eli avaan paksun takin jos sellainen on. Vyön alle jäävissä taskuissa ei saa olla kovia esineitä ja suolivyön pitää tulla mahdollisimman alas. Istun niin pystyssä, etten valu vyön alle ja murskaa reisiäni. Tämä asento auttaa myös hätäjarrutuksessa, en nouse pitkin selkänojaa.
Whiplashiin nämä tosin eivät auta. Autoni istuin on niin tukevaa tekoa, ettei PropJockin niskan mahdollisesti pelastanutta penkin pettämistäkään todennäköisesti tapahdu. Niinkuin AkiK sanoi, törmäyksessä voimat ovat sitä luokkaa, ettei niiden vaikutusta pysty kukaan lihaksillaan kompensoimaan. Ylipäätään ihmiset eivät yleensä osaa mieltää, minkä suuruisista voimista kolareissa on kyse.
Ainoaksi keinoksi suojautua keksin vain taustapeilin vahtimisen ja pelitilan varaamisen eteeni. Ehkä ehdin loikata takaa tulevan alta pois. Todennäköisesti en.