Taannoin parissakin yhteydessä, mm täällä http://www.tekniikanmaailma.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=1291 oli juttua urista ja oikomisesta. Silloin pohdittiin ihan asiallisesti syitä ilmiöön. Jotenkin vain mielestäni pitävää selitystä ei löytynyt ja asia jäi mieleeni.
Toisen otsikon alla väännettiin kättä mittariston sijoituksesta. Tuolloin Matlog muistaakseni kertoi, kuinka mittariston sijaitessa keskellä kuljettajan katse luontevasti sijoittuu tien oikeaan reunaan ja tällöin myös ajolinja pysyy helpommin oikealla. Olen ilmiöstä samaa mieltä. Tämä varmasti selittää myös oikomisen jopa kuivalla kesäkelillä loivissakin kaarteissa. Kuljettajahan katsoo sinne, johon ollaan menossa, ei konepellillä olevan tähtäimen läpi auton senhetkiseen kulkusuuntaan.
Tällöin vasemmalle kaartuvassa kohdassa katse on vasemmalla, joten kuski vaistomaisesti ohjaa sinne. Tästä syystä kurvissa tulee oiottua. Samoin tapahtuu tietysti oikealle suuntautuvassa mutkassa.
Mihin tämä sitten liittyy? Ehkä siihen, että tapahtumilla voi olla yllättäviäkin syy-seuraussuhteita, vaikkei niitä heti osaisikaan yhdistää. Tuli vain mieleeni lukiessani misarin ja TeeCeen turvavälikeskustelua...
Ei kyllä täysin menyt jakeluun.... jos ratti olisi keskellä autoa niin olisivatko silloin ajolinjat aina ajoradan keskellä?
No huh huh, johan oli perustelut. Kyllä minä ainakin oion mutkissa ihan tarkoituksella (anteeksi vain jos jotain haittaa). Mutta jos jokin mittarin sijainti vaikuttaa tuohon niin mitä helvet... se kuski oikein ajattelee tai tekee ajaessaan, jos ihan katseen mukaan rattiaan kääntelee. Kannattais siirtyä istumaankin siihen vänkärin penkille, jos tuon vertaa ei ole ajatus itse ajamisessa.
Jutun pointtina ei ollut mittariston tai varsinkaan ratin sijoitus, joten ei kiistellä siitä sen enempää, ellei perustellumpia vastineita löydy. Oleellista on se, miten kuljettajan katse vaikuttaa ajolinjaan.
Asian voi helposti kokeilla kävelemällä jalkakäytävällä. Seuraa katseellasi väylän oikeaa reunaa, mutta kävele keskellä. Huomaat, että ajaudut oikealle. Päinvastoin tapahtuu seuratessasi katseella vasenta reunaa. Pitkospuilla kävellessäsi seuraat tiukasti lankkuja etkä vilkuile sivuille. Sama pätee ajamiseen. Tien keskiviivan tuntumassa ajava kuski todennäköisesti seuraa kaistaviivaa, jolloin kaistan vasemassa reunassa ajaminen tuntuu luontevalta.
Edellisestä kirjoituksestani voi kerrata, miten tämä vaikuttaa kaarteissa ajolinjoihin. Vai mikä muu selittää sen, ettei niin loivaa kaarretta teiltämme löydy, etteikö sitä pyrittäisi loiventamaan. Jos ei reunaviivoja ylitetä, ainakin asvalttiin syntyneet urat paljastavat sen, että oikeassa kaarteessa suurin osa kuljettajista ajaa reunaviivan tuntumassa, vaikka muuten he ajavatkin kaistan keskellä.
Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa siirtyä vänkärin puolelle, ellei ajatus ole ajamisessa. Samoin kannattaa harkita tekevänsä, ellei halua miettiä asioiden syitä, koska muutenhan kehittyminen on mahdotonta. Urheiluvalmentajakin voisi käskeä mäkihyppääjää hyppäämään pidemmälle, jos menestystä ei tule. Luulen kuitenkin, ettei tulokset parane merkittävästi tuon ohjeen myötä.
Sama koskee liikennettä. Täällä ihmetellään, miksi toisten perässä roikutaan niin yleisesti, vaikkei siitä itse saavuta mitään hyötyä. Suurin osa kuljettajista lienee kuitenkin jokseenkin yhteiskuntakelpoista porukkaa, joten kiusantekoon en usko. Syynä ilmiöön on siis joku muu. Suurin osa kuljettajista tietää roikkumisen haitat, eikä täälläkään minun lisäkseni kukaan ole tunnustanut ajaneensa liian lähellä toista. Silti arkisessa liikenteessä ilmiö on erittäin yleinen. Tässä on jokin ristiriita. Olen esittänyt aikaisemmin ilmiötä tukevan, mutta en kuitenkaan täydellisesti selittävän perustelun, mutta sen (ylinopeus) merkitystä roikkumiseen ei haluta nähdä. Se vain kielletään.
Pitäisikö tällaisesta vetää johtopäätöksiä kuljettajien kyvystä kehittää itseään?
Totta on: ajoneuvo tosiaan menee sinne mihin kuljettaja katsoo. Tämä on etenkin kaksipyöräpuolen koulutuksessa ihan perusasioita, siellä kun ajolinjan valinnalla on autoilua suurempi merkitys.
Hommaa voi kokeilla vaikka fillarilla: kohtuullisesti vauhtia ja katse edessä nököttävään kivenmurikkaan, kuitenkin tarkoituksena väistää se. Osuiko vai menikö ohi? Sitten sama niin, että katse kulkee tavoiteltua ajolinjaa pitkin, kaukana edessä.
Autossa on tietysti kaksi "raidetta" hallittavana, mutta perusmekanismi on ihan sama.
Herbert: Pitäisikö tällaisesta vetää johtopäätöksiä kuljettajien kyvystä kehittää itseään?
Mielestäni ansiokasta pohdintaa ja nimen omaan tuohon lainaamaani lauseeseen minäkin olen päätynyt. En väitä, että kuskit tietoisesti päättävät olla haluamatta oppia uutta, heille vaan käy niinkuin kaikessa kehityksessä käy, jos ei ole tyytymättömyyttä; kehitys pysähtyy.
Pitäisi huomata yleisen rutinan ja vaikuttamisen ero. Täällä puhutaan paljon Eduskuntaan kuuluvista asioista ja kieltäydytään puhumasta kuskien itsensä päätettävissä olevista asioista. Ja jos niistä suostutaan puhumaan, argumentit ovat kuin lapsella tyyliin Äiti ei anna jäätelöö, äiti on tyhmä!
Piikittelen tarkoituksella kuskeja, jotka protestoivat liikennevalvonnan toteutusta, teiden kuntoa, sakotuskäytäntöä, autoverotusta yms. Yritän osoittaa, että mikään asia maailmassa ei ole syypää kaikkeen pahaan, hyvin harva asia on YKSIN syypää edes yhteen. Ei uusi hyvä auto ratkaise ongelmaa, jos sitä ajaa sama kuski joka ei vanhaakaan ajaessaan kunnioittanut muiden oikeuksia turvalliseen liikenteeseen. Vai onko joku huomannut uusien autojen ajelevan fiksummin?
Politiikkaa seuraavat ovat varmaan huomanneet, miten maa, jolla on sisäisiä ongelmia, kiinnittää huomionsa ulkoiseen viholliseen. Kun eläkeläiset protestoivat Venäjällä, tekee Putin jonkin näyttävän operaation Tsetseniassa. Kun Kiinalaiset vaativat demokratiaa tai vaurautta, maan johto uhittelee Taiwanille ja uhkaa sodalla. Kun julkaistaan uusi köyhyystilasto USA:sta, maahan annetaan terrivaroitus tai lähetetään panssarit johonkin Irakilaiseen kaupunkiin ja CNN:n kameramiehet tietysti vaunun kannella kuvaamassa.
Kaikki ihmiset, myös kuskit, toimivat samalla tavalla. Me pyrimme alitajuisesti selittämään vaikeudet muiden syyksi (valtiot tosin tekevät sen tietoisesti). Vaikka olemme yksi persoona, aivoissamme pitää majaa monenlaisia luonteenpiirteitä. Useimmille tulee hankala olo, jos tekee jotain vääräksi tietämäänsä. Myymälävaras sanoo, että kauppias on rikas ja sehän se vasta rosvo onkin, ei sen tuloissa tunnu pikku näpistys. Ylinopeutta ajava tyynnyttelee omaatuntoaan sillä, että HÄN tietää, missä voi ajaa turvallisesti vähän lujempaa. Sitä paitsi nuo jalankulkijat ja perässäroikkujat vasta törppöjä ovat, korjataan nut niiden viat ensin ja puututaan sitten vasta näihim mitättömiin juttuihin.
Varas ei lotkauta korviaan jos sille selittää, että kauppiaalla on kyllä rahaa, mutta se tekee sen eteen 70 tuntia töitä viikossa ja sillä on yrittäjän riski, uusi marketti vieressä voi viedä kaiken kotia myöten. Kuskia ei kiinnosta tieto, että liikenteen riskejä tutkitaan miljoonilla miestyötunneilla joka vuosi ja ollaan aika hyvin selvillä, mikä on vaarallista ja mikä ei. Valvonta on sitten kohdistettu tämän tiedon mukaan. Ei pojaat, mulla on kaveri joka ajoi Saksan läpi 300 lasissa eikä kuollu, kyllä minä tiedän.
Minäkin ihmettelen Herbertin lailla, ovatko kuskit tosiaan niin tyytyväisiä omiin tietoihinsa ja taitoihinsa, että lisätiedolta voidaan sulkea silmät.
" ettei niin loivaa kaarretta teiltämme löydy, etteikö sitä pyrittäisi loiventamaan. "
Jopa F1-kilpailuissa on radalla reunaesteet ihan sitä varten, etteivät kuljettajat liikaa oikoisi.
Minulla on ABC-ajokortti, mutta moottoripyörällä en ole ajanut metriäkään. Autokoulussakaan ei puhuttu siihen liittyvistä asioista juuri mitään. Kuitenkin mielestäni kuljettajan toimintaperiaatteen ymmärtäminen kuljettajalle on tärkeämpää kuin vaikkapa polttomoottorin periaate. Siltikään autolla ajamisen opetuksessa ei asiasta puhuttu. Surkea juttu.
Nyt poistun palstalta ainakin viikoksi miettimään ajolinjoja Lapin tuntureille. Siihen liittyen on tiedossa 2000 km elämysmatkailua valtateillä. Pitäkää hauskaa!