Eli kesärajoitetulla moottoritiellä 120 km/h on sinusta ihan ok nopeus pimeässä lähivaloilla.
Kerrotko vielä, kuinka päädyit tuohon? Miten määrittelet ajoradan näkyvän osan pituuden?
Missään en ole väittänyt, että 120km/h on OK.
Sinä vain yrität vängätä sanoja suuhuni.
Maximissaan voimassa oleva nopeusrajoitus on suurin sallittu vai onko sinulla jokin toinen mielipide?
Ajoradan näkyvä osa on se osa ajoradasta jonka silmä pystyy yhdellä kertaa näkemään ja vaihtelee jokaisen yksilöllisen näkökyvyn sekä olosuhteiden mukaisesti.
Tämä oli helppo määritelmä ja tämän kyllä tiesit itsekin aivan kuten jokainen muukin.
On tyhmää ajella kykyjensä äärirajoilla vaikka se kovin yleistä onkin.
Ajonopus yleisesti ottaen sellainen nopeus, joka vaihtelee paljonkin sen mukaan millainen asenne kuljettajilla on. Vaikka ajateltaisiin valoisaa kuivaa kesäpäivää ja esteetöntä tietä, niin jotkut ajelevat kaiken aikaa ylinopeutta. Jotkut jopa erilaisten apuvälinein yrittävät pysyä aivan sakotettavan nopeuden rajoilla ja valittavat, että se on raskasta ja turhauttavaa. Joillekin riittää pienempikin nopeus ja leppoisampi eteneminen ilman pelkoa siitä, että sakotettaisiin tai tarvitsisi kytätä kaiken aikaa mittareita. Ajonopeus, jos mikään, kuvastaa kuskien luonteista aika paljon. Esim. motareilla varmaan enemmistö ajaa reippaasti alle 120km/h jo polttoaineen kulutuksenkin vuoksi. Tietenkin on sitten joitain joille melkein mikä tahansa vauhti on liian pientä.
Missään en ole väittänyt, että 120km/h on OK.
Sinä vain yrität vängätä sanoja suuhuni.
Kysyin, kuinka lujaa lain mukaan mielestäsi saa ajaa pimeässä lähivaloin? Vastasit, että enintään nopeusrajoituksen mukaan.
Nopeusrajoitus voi olla enintään 120 km/h, joten muutakaan päätelmää en tuosta osannut tehdä.
Maximissaan voimassa oleva nopeusrajoitus on suurin sallittu vai onko sinulla jokin toinen mielipide?
On. Koska ajoneuvo pitää voida pysäyttää tien näkyvällä osalla, rajoittaa se nopeutta pimeässä lähivaloilla ajettaessa. Tuostahan on koko ajan ollut kyse. Sen kirjoitin jo tämän keskustelun otsikkoonkin.
Ajoradan näkyvä osa on se osa ajoradasta jonka silmä pystyy yhdellä kertaa näkemään. Tuo vaihtelee jokaisen yksilöllisen näkökyvyn ja olosuhteiden mukaisesti.
Tämä oli helppo määritelmä ja tämän kyllä tiesit itsekin aivan kuten jokainen muukin.
Olosuhteet määrittelin, samoin auton. Näkökyvyssäkään tuskin on niin suuria eroja, että se lähivaloilla ajettaessa kovin suurta haitaria suurimpaan sallittuun nopeuteen tekee. Onhan lähivalojen kantama suhteellisen lyhyt, joten siihen ei suurta hajontaa mahdu.
Joko nyt osaat antaa edes suuntaa antavaa vastausta suurimmasta sallitusta nopeudesta em. reunaehdoilla?
Näkökyvyssäkään tuskin on niin suuria eroja, että se lähivaloilla ajettaessa kovin suurta haitaria suurimpaan sallittuun nopeuteen tekee. Onhan lähivalojen kantama suhteellisen lyhyt, joten siihen ei suurta hajontaa mahdu.
Siihen millä nopeudella haluaa ajaa, mahtuu paljon vaihtelua.
Halulla, kyvyllä ja pystymisellä on paljonkin eroja.
Edelleenkään ei ole olemassa mitään metrimäärää per aikayksikkö, joka sopisi mihin tahansa. Lainlaatijakaan ei ole pystynyt eikä halunnut sellista määrää ilmoittaa ja on tarkoituksella jättänyt sen jokaisen omien kykyjen, asenteiden ja tarpeiden varaan. Olen lainlaatijan kanssa samaa mieltä. Sinun vääntämisesi tässä asiassa alkaa pitkästyttää eikä se tule tuottamaan mitään erityistä nopeutta tai ohjetta, koska sellista ei ole.
Edelleenkään ei ole olemassa mitään metrimäärää per aikayksikkö, joka sopisi mihin tahansa.
En minä yleispätevää metrimäärää per aikayksikkö ole kysellytkään.
Lainlaatijakaan ei ole pystynyt eikä halunnut sellista määrää ilmoittaa ja on tarkoituksella jättänyt sen jokaisen omien kykyjen, asenteiden ja tarpeiden varaan.
Laki ei riipu kuljettajan asenteesta tai tarpeesta.
Sinun vääntämisesi tässä asiassa alkaa pitkästyttää eikä se tule tuottamaan mitään erityistä nopeutta tai ohjetta, koska sellista ei ole.
Uskon, että se pitkästyttää, kun et määrittelemieni reunaehtojen mukaisessa tilanteessa pysty sanomaan edes suuruusluokkaa suurimmasta sallitusta nopeudesta. Onhan tämä kiusallinen asia kaiken sen jälkeen, jota tällä palstalla olet sääntöjen mukaisesta toiminnasta kirjoittanut.
Kuljettajaa ei lämmitä tieto siitä, että ajoneuvo pitää saada pysäytettyä ajoradan näkyvällä osalla, jos ei tiedetä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. TeeCeen mielestä sen tarkoittama matka on se, jolla kuljettaja näkee esimerkiksi jalankulkijan heijastimen. Minusta heijastin ei ole ajoradan näkyvä osa.
Mutta älä välitä. Jos et osaa vastausta antaa, ei sinun tarvitse.
Laki ei riipu kuljettajan asenteesta tai tarpeesta.
Juu .. ei kuljettajan, mutta eri aikoina vallitsevista moraalikäsityksistä sekä eri aikakausina ilmenevistä tarpeista. Lait heijastelevat niitä aikoja joina ne ovat asetetut.
Herbert:
Mutta älä välitä. Jos et osaa vastausta antaa, ei sinun tarvitse.
Juu en osaa. Ihmettelen kovasti, jos joku muu osaa. Yhtään en ihmettele, jos joku pystyy, kuten minäkin, ilmoittamaan erilaisia parametrejä ja muuttujia, jotka vaikuttavat hyvinkin olennaisesti ko. asiaan. Eri parametrien ilmoittaminen ei suinkaan määrittele lopullista nopeutta.
No kuinka lujaa pystyt mielestäsi lain mukaan ajamaan pimeässä henkilöautolla lähivaloilla kuivalla kelillä?
Lisätään vielä kesärenkaat ja selvästi plussan puolella oleva tien pinta että uskallan olettaa jarrutusmatkakseni satasen vauhdista noin 40 m.
Kaukovalot putoavat pois vasta valokeilojen kohdatessa, jolloin sekä minä että vastaantulija olemme ehtineet nähdä edessä olevan tien arvioituun kohtaamispaikkaan saakka.
Koska ajan ruotsinlaivalla jossa ajovalot ovat näkemisen vuoksi eikä hassunkuristen ledikiemuroiden kiinnitysalustana, on lähivalokuvioni suoraan edessänikin yli 50 metrin mittainen.
Näillä eväillä voin ajaa optimiolosuhteissa 100 km/h, koska näissä laskelmissa standardina olevalla sekunnin reaktioajalla 28 m havaintomatka ja noin 40 metrin jarrutusmatkani mahtuvat lähivalokuvion sisään.
Yli satasen en katso voivani nostaa vaikka rajoitus sen sallisikin.
Hiljaisella jäisellä tiellä kaukovalot päällä en näe syytä pudottaa alle rajoituksen, koska kahden hehtaarin kaukovaloilla löytyy riittävä varalaskupaikka vaikka moottorijarrutuksella. Näin ollen myöskään pelkän liukkauden vuoksi ei tarvitse pudottaa nopeutta, vaan vasta huonon näkyvyyden tai muun liikenteen vuoksi.
Rätkätin:
- Mitä ajattelet tästä, että nopeusrajoitus kertoo vain suurimman sallitun nopeuden, mutta hiljaisemmin saa ajaa? Ja pitää saada ajaa tulematta syyllistetyksi. Vai miten on sinun mielestäsi?
Johan toki muita hitaammin saa ajaa, kunhan muistaa ohitettavan velvollisuudet. Yleensä ongelma ei olekaan jonon ensimmäinen vaan...
Naulan kantaan tämä "740 GLE":n vastaus kaikilta osin.
Mutta se tuskin tyydyttää Herbertin pimeälläajoprobleemaa, sillä kaukovalojen keilojen kohtaamisen ja lyhyille vaihtamisen jälkeen voi ojasta ryömiä tienkäyttäjä, joka asettuu keskiviivan päälle poikittain joutuen todennäköisesti 1-2 rikollisen yliajamaksi.
Toki kohtaamistilanne jää vielä ongelmaksi, mutta 740 GLE:n tapauksessa on muutama muukin jossittelun arvoinen kohta. Aloitetaan kuitenkin kohtaamistilanteesta.
Usein myös samaan suuntaan ajavia on liikkeellä tai sitten vastaantulijoita on useampia, joten kaukovaloja ei ennen kohtaamista voi käyttää. Mikahe:n esittämä problematiikka laajenee heti kättelyssä aika tavalla.
Jarrutusmatkan uskallat olettaa n. 40 metriksi. Kyllähän testeissä tuohon päästään, mutta enpä lupaisi pääseväni tuohon yllättävässä tilanteessa. Koska kyseessä ei ole monen metrin erot, joten antaa olla.
Reaktiomatka on 28 m. Tuota analysoidessa on syytä muistaa, kuinka tapahtumaketju havainnosta toimintaan etenee. Lähivaloilla ajettaessa valo tulee alhaalta päin, päivällä ylhäältä. Tämä tarkoittaa sitä, että lähivalojen äärirajoilla näkyy esteestä vain alaosa. Kuskin on vielä tuossa vaiheessa yleensä mahdoton tunnistaa tilannetta ja siten reagoida oikein. Vasta kun auto on hiukan lähempänä, valot ulottuvat jo ylemmäs valaisten estettä paremmin. Mutta tässä vaiheessa se ei enää olekaan valojen näyttämän äärirajoilla, vaan paljon lähempänä. Joskus tiellä on esimerkiksi rekkojen lokasuojista irronneita lumi/jääkokkareita. Tuollaisen tullessa maantienopeudella valokeilaan ei ainakaan minulla ole mitään mahdollisuuksia tehdä väistöä tai jarrutusta. Yhtä hyvin siinä olisi voinut seistä hirvi tai peura, lopputulos olisi ollut sama. Mutta onhan se hyvä, jos liikenteestä löytyy 100 km/h ajavia, jotka pystyvät jarruttamaan/väistämään. Mutta se, että kuvittelee pystyvänsä, vaikka ei pystykään, onkin jo huonompi juttu. Noitakin varmaan löytyy.
Laki sanoo kuitenkin, että ajoneuvo pitää voida pysäyttää ajoradan näkyvällä osalla. Ehkä tuo on täysin teoreettinen määritelmä, joten mainitsemani kohteen havaitsemisen ja sen tunnistamisen hitaus ei kuulu tähän asiaan. Käytännössä tietysti olisi viisasta asia huomioida, mutta tuskin kukaan niin varman päälle ajaa.
Sanoit valojesi valaisevan yli 50 m. Kuitenkin laskennallinen matkasi oli 50 + 28 = 78 m. Meneekö tuokin määritelmääsi "yli 50 m"?
Moni vähättelee turvavälin merkitystä kuitnenkin sitten käytännön ajossa, jopa ihan näinä päivinä kun lunta ja liukasta on moottoritiellä paljon.
Moni kuvittelee pystyvänsä aloittamaan jarrutuksen noin vaan autonmitan päästä jäisellä moottoritiellä ja pystyvänsä välttämään törmäyksen...
Onko kukaan koskaan vaivautunut (ilmeisesti EI OLE..?)miettimään seuravaanlaista kauhealta kuulostavaa tilannetta runsaslumisella motarilla: Edellä ajava tekee hyvin pienen ajovirheen kännykän, radion tms. takia ja ajaa ratilla pikkuisen liikaa vasemmalle, jolloin hänen eturengas haukkaa vasempaan penkkaan. Silmänräpäyksessä tämä auto pyörähtää poikittain takaatulevan eteen ja koska auto tarraa kiinni penkkaan, on hidastuminen hyvin rajua. Yksikään liian lähellä takaa tuleva ei edes ehdi aloittaa jarrutusta kun hän törmää rajusti tähän edessä kimpoilevaan autoon...(?)
Minun ei tee koskaan mieli roikkua kenenkään persauksissa mm. edelläkuvatun "skenaarion" takia.
Tai jos sinulle itsellesi sattuisi liian kovan vauhdin tms. takia vastaava pyörähdys, et varmaankaan haluaisi kenenkään tulevan ovestasi tai vaimosi ja lastesi päälle toiseltakaan puolelta??
Siinävaiheessa kun rengas tarraa penkkaan, ei edes ESP:t pelasta koska kyseessä on todella nopea ja raju tapahtuma.
Useiden vastaantulijoiden tilanteessa ei tietenkään jo ennalta kaukovaloilla nähty enää päde, vaan ollaan lähivalojen varassa.
Samaan suuntaan kulkevassa jonossa käytettävät etäisyydet kuuluvat motoristin EAK perussettiin. Edellä menevän Scanian keulasta kuuluva vaimea kopsahdus ei välttämättä ole rahtarille paniikin aihe, mutta puoli sekuntia kopsauksen jälkeen saattaa paripyörien välistä alkaa sirota tielle mitä tahansa autonpuolikkaasta hirvenpuolikkaaseen.
Niinpä oma pelitila pitää säilyttää riittävän etäisyyden kautta. Pimeässä korostan turvaväliä kaukovalojen mittaiseksi jos suinkin mahdollista. Jos ohitan jonkun, niin aika usein se ohitettu lähtee mukaan peesiin kun kerrankin näkee minne ollaan menonssa.
Tämä ei sovi kaikkiin tilanteisiin, mutta sitä voi helpottaa omilla valinnoillaan vaikkapa ajamalla enemmän Pohjanmaalla ja vähemmän Uudellamaalla
TM mittasi muutama vuosi takaperin autojen lähivaloja niitä jarruihin suhteuttaen. En edes muista mikä Volvo silloin oli mukana, mutta se oli muistaakseni ainoa auto, jolla arvioitiin olevan mahdollisuudet ajaa turvallisesti sataa pimeässä lähivaloin.
Laskelmani tein vaimon S80 perusteella, siinä nuo kahden hehtaarin kaukovalotkin ovat. Omassa V70 I:ssa vain ehkä puolentoista ja myös vanhemmat lähivalot, tosin Osramin Night Breakerit on siinäkin vaihdettu joka reikään + Hella 200 Comet.
Yllätysmomentista olen kanssasi aivan samaa mieltä, mutta sen arvelisin vaikuttavan lähinnä reaktiomatkan kautta. ABS-jarrullinen auto on helppo jarrutettava, riittää kun survoo poljinta niin lujaa kuin jaksaa, joten jarrutusmatkaan en laskenut mitään yllätyslisää. Pikemminkin kelilisä pimeässä usein kylmän asfaltin vuoksi saattaisi silti olla realismia? Talvirengaslisästä nastoin ajaen nyt puhumattakaan.
Niinpä laskin tuon 40 metrin mukaan ja silloin en tarvikaan 78 kuten laskit vaan 68 metriä. S80 Volvossa tuohon jää vielä reilu toleranssikin, mutta omassani taitaa mennä jo tarkalle, mukaanlukien tuo koparat edellä näkyviin tuleva poro, josta mainitsit. Xenon-valojen terävä rajaus saattaisi jopa pahentaa tätä ilmiötä, mutta meidän uutta autoa tilatessamme 2003 syksyllä ei tullut mieleenkään rastittaa yli tonnin hintaisia keskinkertaisia kaukovaloja kun yhdet parhaista on saatavissa parilla satasella. Bosch Touring-pari ei varsinaisesti kaunista auton keulaa eikä helpota pesua, mutta niillä näkee aivan hirveän paljon paremmin kuin tehtaan Bi-xenoneilla. Etu ei niinkään perustu siihen kolmen tolpanvälin verran jatkuvaan valaistusmatkaan vaan pusikosta pusikkoon koko tieaukon leveydeltä tulevaan tasaiseen valokuvioon bi-xenonien keskelle tietä osuvan kapean kiilan sijasta.
Tilanne muuttuu monin tavoin kun auton tilalle vaihtuu moottoripyörä. Arvioisiin että reaktiomatkastani lähtee kaupungissa ja hirvivaara-alueella noin puolet pois, koska noissa tilanteissa minulla on jo valmiiksi kaksi sormea liipasimella. Jarrutuksen alkua viivästää ainoastaan tilanteen tajuamisen hitaus.
Mopon jarrutuksessa sen sijaan tehojarrutuksen rutiinin hankkiminen kestää kiusallisen pitkään sen jälkeen kun koetilanteessa saa moponsa pysähtymään noin metrin päähän todellista osaajasta. Laskelma muuttuu senkin vuoksi, että moottoripyörien valot ovat mitä ovat.
Moniko oikeasti tarkkailee ajonopeuttaan riskikäyrän mukaisesti, eli sen mukaan mikä juuri sen hetkinen oikea tilannenopeus* on?
* Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.
Kuljettajan on sovitettava ajoneuvonsa nopeus sellaiseksi, etteivät muut tienkäyttäjät joudu kohtuuttomasti lian tai soran roiskumiselle alttiiksi.
Minä tarkkailen. Usein pimeässä lähivaloilla ajaessani totean, etten pysty pysäyttämään ajoneuvoa ajoradan näkyvällä osalla. Jatkan kuitenkin ajamistani, koska arvioin tästä johtuvan riskin vähäiseksi.
Jätin lainauksesta tietoisesti pois sen maininnan kaukovaloista ja lähivaloista. Oletetaan että ajo tapahtuu päivänvalolla.
Tarkoitin sitä että mutkatiellä vauhdista nauttiminen on vaikeata kun pitäisi ajaa sen mukaisesti että mutkan takana varoo siellä ehkä olevaa jalankulkijaa siten ettei jalankulkijan tarvitse hypätä ojaan jos samaan aikaan joku tulee vastaan.
En siis tässä ajattele itseäni ratin taakse, vaan sitä miltä jalankulkijasta tuntuu kun autoilija tulee tilanteeseen luottaen että muut väistävät.
Toinen vaihtoehto on kun peltosuora päättyy niin hiljentääkö nopeuden muuttuneen hirvikolaririskin mukaiseksi, vai jatkaako samalla nopeudella.
Harvoinhan törmäys omalle kohdalle sattuu, mutta minä en kaipaa edes niitä läheltäpiti-tilanteita.
Tarkoitin sitä että mutkatiellä vauhdista nauttiminen on vaikeata kun pitäisi ajaa sen mukaisesti että mutkan takana varoo siellä ehkä olevaa jalankulkijaa siten ettei jalankulkijan tarvitse hypätä ojaan jos samaan aikaan joku tulee vastaan.
Mutkateillä pyrin ajamaan nopeutta, jossa pysähtyminen on mahdollista. Minäkään en osaa nauttia vauhdista, jos riskinä on ajaa kurvissa jalankulkija kuoliaaksi.
Toinen vaihtoehto on kun peltosuora päättyy niin hiljentääkö nopeuden muuttuneen hirvikolaririskin mukaiseksi, vai jatkaako samalla nopeudella.
Yleensä jatkan samalla nopeudella. Mutta tuossa kyse on eri asiasta, jos edelleen puhutaan valoisasta ajasta. Hirvi saattaa loikata tielle alueella, jonka kuljettaja näkee. Kyse ei siis ole ajoradan näkyvästä osasta.
Toisaalta, onko peltoaukealla valittu nopeus hirvikolaririskin kannalta sopiva, vai onko sama nopeus metsäosuudellakin kohtuullinen? Peltoaukealla valoisaan aikaan riski on aika pieni, joten melkoisesti saa vauhtia pudottaa, jos meinaa riskitason säilyttää ennallan metsäosuudella.
Moponi on kovin hidas ja kuski vielä hitaampi. Siitä huolimatta jo pari ensimmäistä ratapäivää lopettivat mutkatiekurvailun minun osaltani täysin. Nyt ajelen vain kaverien kanssa kruisaillen tai johonkin menossa.
Mikään lähellekään järjellinen nopeus ei tunnu missään, joten miksi repiä paikassa joka ei siihen ollenkaan sovi? Tuo on vähän kuin biljardin pelaaminen tai laskettelu parin kaljan jälkeen. Ei siitä saa mitään tyydytystä, vaan ainoastaan hermo menee kun tietää että vaikka huono olenkin, en sentään näin huono...
Minulle rata-ajon tarkoitus on paitsi huvittaa itseäni ajamalla autoilijan näkökulmasta nopeata laitetta hyvissä olosuhteissa ja siinä samalla ottaa kaikki jännitys pois maantieliikenteestä luomalla kuljettajalle lisää marginaalia jota ei koskaan käytetä kadulla.
Herbert:
Missään en ole väittänyt, että 120km/h on OK.
Sinä vain yrität vängätä sanoja suuhuni.
Maximissaan voimassa oleva nopeusrajoitus on suurin sallittu vai onko sinulla jokin toinen mielipide?
Ajoradan näkyvä osa on se osa ajoradasta jonka silmä pystyy yhdellä kertaa näkemään ja vaihtelee jokaisen yksilöllisen näkökyvyn sekä olosuhteiden mukaisesti.
Tämä oli helppo määritelmä ja tämän kyllä tiesit itsekin aivan kuten jokainen muukin.
On tyhmää ajella kykyjensä äärirajoilla vaikka se kovin yleistä onkin.
Ajonopus yleisesti ottaen sellainen nopeus, joka vaihtelee paljonkin sen mukaan millainen asenne kuljettajilla on. Vaikka ajateltaisiin valoisaa kuivaa kesäpäivää ja esteetöntä tietä, niin jotkut ajelevat kaiken aikaa ylinopeutta. Jotkut jopa erilaisten apuvälinein yrittävät pysyä aivan sakotettavan nopeuden rajoilla ja valittavat, että se on raskasta ja turhauttavaa. Joillekin riittää pienempikin nopeus ja leppoisampi eteneminen ilman pelkoa siitä, että sakotettaisiin tai tarvitsisi kytätä kaiken aikaa mittareita. Ajonopeus, jos mikään, kuvastaa kuskien luonteista aika paljon. Esim. motareilla varmaan enemmistö ajaa reippaasti alle 120km/h jo polttoaineen kulutuksenkin vuoksi. Tietenkin on sitten joitain joille melkein mikä tahansa vauhti on liian pientä.
Rätkätin:
Kysyin, kuinka lujaa lain mukaan mielestäsi saa ajaa pimeässä lähivaloin? Vastasit, että enintään nopeusrajoituksen mukaan.
Nopeusrajoitus voi olla enintään 120 km/h, joten muutakaan päätelmää en tuosta osannut tehdä.
On. Koska ajoneuvo pitää voida pysäyttää tien näkyvällä osalla, rajoittaa se nopeutta pimeässä lähivaloilla ajettaessa. Tuostahan on koko ajan ollut kyse. Sen kirjoitin jo tämän keskustelun otsikkoonkin.
Olosuhteet määrittelin, samoin auton. Näkökyvyssäkään tuskin on niin suuria eroja, että se lähivaloilla ajettaessa kovin suurta haitaria suurimpaan sallittuun nopeuteen tekee. Onhan lähivalojen kantama suhteellisen lyhyt, joten siihen ei suurta hajontaa mahdu.
Joko nyt osaat antaa edes suuntaa antavaa vastausta suurimmasta sallitusta nopeudesta em. reunaehdoilla?
Herbert:
Siihen millä nopeudella haluaa ajaa, mahtuu paljon vaihtelua.
Halulla, kyvyllä ja pystymisellä on paljonkin eroja.
Edelleenkään ei ole olemassa mitään metrimäärää per aikayksikkö, joka sopisi mihin tahansa. Lainlaatijakaan ei ole pystynyt eikä halunnut sellista määrää ilmoittaa ja on tarkoituksella jättänyt sen jokaisen omien kykyjen, asenteiden ja tarpeiden varaan. Olen lainlaatijan kanssa samaa mieltä. Sinun vääntämisesi tässä asiassa alkaa pitkästyttää eikä se tule tuottamaan mitään erityistä nopeutta tai ohjetta, koska sellista ei ole.
Rätkätin:
En minä yleispätevää metrimäärää per aikayksikkö ole kysellytkään.
Laki ei riipu kuljettajan asenteesta tai tarpeesta.
Uskon, että se pitkästyttää, kun et määrittelemieni reunaehtojen mukaisessa tilanteessa pysty sanomaan edes suuruusluokkaa suurimmasta sallitusta nopeudesta. Onhan tämä kiusallinen asia kaiken sen jälkeen, jota tällä palstalla olet sääntöjen mukaisesta toiminnasta kirjoittanut.
Kuljettajaa ei lämmitä tieto siitä, että ajoneuvo pitää saada pysäytettyä ajoradan näkyvällä osalla, jos ei tiedetä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. TeeCeen mielestä sen tarkoittama matka on se, jolla kuljettaja näkee esimerkiksi jalankulkijan heijastimen. Minusta heijastin ei ole ajoradan näkyvä osa.
Mutta älä välitä. Jos et osaa vastausta antaa, ei sinun tarvitse.
Herbert:
Juu .. ei kuljettajan, mutta eri aikoina vallitsevista moraalikäsityksistä sekä eri aikakausina ilmenevistä tarpeista. Lait heijastelevat niitä aikoja joina ne ovat asetetut.
Herbert:
Juu en osaa. Ihmettelen kovasti, jos joku muu osaa. Yhtään en ihmettele, jos joku pystyy, kuten minäkin, ilmoittamaan erilaisia parametrejä ja muuttujia, jotka vaikuttavat hyvinkin olennaisesti ko. asiaan. Eri parametrien ilmoittaminen ei suinkaan määrittele lopullista nopeutta.
Herbert:
Lisätään vielä kesärenkaat ja selvästi plussan puolella oleva tien pinta että uskallan olettaa jarrutusmatkakseni satasen vauhdista noin 40 m.
Kaukovalot putoavat pois vasta valokeilojen kohdatessa, jolloin sekä minä että vastaantulija olemme ehtineet nähdä edessä olevan tien arvioituun kohtaamispaikkaan saakka.
Koska ajan ruotsinlaivalla jossa ajovalot ovat näkemisen vuoksi eikä hassunkuristen ledikiemuroiden kiinnitysalustana, on lähivalokuvioni suoraan edessänikin yli 50 metrin mittainen.
Näillä eväillä voin ajaa optimiolosuhteissa 100 km/h, koska näissä laskelmissa standardina olevalla sekunnin reaktioajalla 28 m havaintomatka ja noin 40 metrin jarrutusmatkani mahtuvat lähivalokuvion sisään.
Yli satasen en katso voivani nostaa vaikka rajoitus sen sallisikin.
Hiljaisella jäisellä tiellä kaukovalot päällä en näe syytä pudottaa alle rajoituksen, koska kahden hehtaarin kaukovaloilla löytyy riittävä varalaskupaikka vaikka moottorijarrutuksella. Näin ollen myöskään pelkän liukkauden vuoksi ei tarvitse pudottaa nopeutta, vaan vasta huonon näkyvyyden tai muun liikenteen vuoksi.
Rätkätin:
Johan toki muita hitaammin saa ajaa, kunhan muistaa ohitettavan velvollisuudet. Yleensä ongelma ei olekaan jonon ensimmäinen vaan...
Naulan kantaan tämä "740 GLE":n vastaus kaikilta osin.
Mutta se tuskin tyydyttää Herbertin pimeälläajoprobleemaa, sillä kaukovalojen keilojen kohtaamisen ja lyhyille vaihtamisen jälkeen voi ojasta ryömiä tienkäyttäjä, joka asettuu keskiviivan päälle poikittain joutuen todennäköisesti 1-2 rikollisen yliajamaksi.
Toki kohtaamistilanne jää vielä ongelmaksi, mutta 740 GLE:n tapauksessa on muutama muukin jossittelun arvoinen kohta. Aloitetaan kuitenkin kohtaamistilanteesta.
Usein myös samaan suuntaan ajavia on liikkeellä tai sitten vastaantulijoita on useampia, joten kaukovaloja ei ennen kohtaamista voi käyttää. Mikahe:n esittämä problematiikka laajenee heti kättelyssä aika tavalla.
Jarrutusmatkan uskallat olettaa n. 40 metriksi. Kyllähän testeissä tuohon päästään, mutta enpä lupaisi pääseväni tuohon yllättävässä tilanteessa. Koska kyseessä ei ole monen metrin erot, joten antaa olla.
Reaktiomatka on 28 m. Tuota analysoidessa on syytä muistaa, kuinka tapahtumaketju havainnosta toimintaan etenee. Lähivaloilla ajettaessa valo tulee alhaalta päin, päivällä ylhäältä. Tämä tarkoittaa sitä, että lähivalojen äärirajoilla näkyy esteestä vain alaosa. Kuskin on vielä tuossa vaiheessa yleensä mahdoton tunnistaa tilannetta ja siten reagoida oikein. Vasta kun auto on hiukan lähempänä, valot ulottuvat jo ylemmäs valaisten estettä paremmin. Mutta tässä vaiheessa se ei enää olekaan valojen näyttämän äärirajoilla, vaan paljon lähempänä. Joskus tiellä on esimerkiksi rekkojen lokasuojista irronneita lumi/jääkokkareita. Tuollaisen tullessa maantienopeudella valokeilaan ei ainakaan minulla ole mitään mahdollisuuksia tehdä väistöä tai jarrutusta. Yhtä hyvin siinä olisi voinut seistä hirvi tai peura, lopputulos olisi ollut sama. Mutta onhan se hyvä, jos liikenteestä löytyy 100 km/h ajavia, jotka pystyvät jarruttamaan/väistämään. Mutta se, että kuvittelee pystyvänsä, vaikka ei pystykään, onkin jo huonompi juttu. Noitakin varmaan löytyy.
Laki sanoo kuitenkin, että ajoneuvo pitää voida pysäyttää ajoradan näkyvällä osalla. Ehkä tuo on täysin teoreettinen määritelmä, joten mainitsemani kohteen havaitsemisen ja sen tunnistamisen hitaus ei kuulu tähän asiaan. Käytännössä tietysti olisi viisasta asia huomioida, mutta tuskin kukaan niin varman päälle ajaa.
Sanoit valojesi valaisevan yli 50 m. Kuitenkin laskennallinen matkasi oli 50 + 28 = 78 m. Meneekö tuokin määritelmääsi "yli 50 m"?
Millä autolla muuten mikahe nykyään ajelet?
Moni vähättelee turvavälin merkitystä kuitnenkin sitten käytännön ajossa, jopa ihan näinä päivinä kun lunta ja liukasta on moottoritiellä paljon.
Moni kuvittelee pystyvänsä aloittamaan jarrutuksen noin vaan autonmitan päästä jäisellä moottoritiellä ja pystyvänsä välttämään törmäyksen...
Onko kukaan koskaan vaivautunut (ilmeisesti EI OLE..?)miettimään seuravaanlaista kauhealta kuulostavaa tilannetta runsaslumisella motarilla: Edellä ajava tekee hyvin pienen ajovirheen kännykän, radion tms. takia ja ajaa ratilla pikkuisen liikaa vasemmalle, jolloin hänen eturengas haukkaa vasempaan penkkaan. Silmänräpäyksessä tämä auto pyörähtää poikittain takaatulevan eteen ja koska auto tarraa kiinni penkkaan, on hidastuminen hyvin rajua. Yksikään liian lähellä takaa tuleva ei edes ehdi aloittaa jarrutusta kun hän törmää rajusti tähän edessä kimpoilevaan autoon...(?)
Minun ei tee koskaan mieli roikkua kenenkään persauksissa mm. edelläkuvatun "skenaarion" takia.
Tai jos sinulle itsellesi sattuisi liian kovan vauhdin tms. takia vastaava pyörähdys, et varmaankaan haluaisi kenenkään tulevan ovestasi tai vaimosi ja lastesi päälle toiseltakaan puolelta??
Siinävaiheessa kun rengas tarraa penkkaan, ei edes ESP:t pelasta koska kyseessä on todella nopea ja raju tapahtuma.
Turvallista Uutta Vuotta vaan kaikille..
Asiallisia kommentteja, joista kiitokset.
Useiden vastaantulijoiden tilanteessa ei tietenkään jo ennalta kaukovaloilla nähty enää päde, vaan ollaan lähivalojen varassa.
Samaan suuntaan kulkevassa jonossa käytettävät etäisyydet kuuluvat motoristin EAK perussettiin. Edellä menevän Scanian keulasta kuuluva vaimea kopsahdus ei välttämättä ole rahtarille paniikin aihe, mutta puoli sekuntia kopsauksen jälkeen saattaa paripyörien välistä alkaa sirota tielle mitä tahansa autonpuolikkaasta hirvenpuolikkaaseen.
Niinpä oma pelitila pitää säilyttää riittävän etäisyyden kautta. Pimeässä korostan turvaväliä kaukovalojen mittaiseksi jos suinkin mahdollista. Jos ohitan jonkun, niin aika usein se ohitettu lähtee mukaan peesiin kun kerrankin näkee minne ollaan menonssa.
Tämä ei sovi kaikkiin tilanteisiin, mutta sitä voi helpottaa omilla valinnoillaan vaikkapa ajamalla enemmän Pohjanmaalla ja vähemmän Uudellamaalla
TM mittasi muutama vuosi takaperin autojen lähivaloja niitä jarruihin suhteuttaen. En edes muista mikä Volvo silloin oli mukana, mutta se oli muistaakseni ainoa auto, jolla arvioitiin olevan mahdollisuudet ajaa turvallisesti sataa pimeässä lähivaloin.
Laskelmani tein vaimon S80 perusteella, siinä nuo kahden hehtaarin kaukovalotkin ovat. Omassa V70 I:ssa vain ehkä puolentoista ja myös vanhemmat lähivalot, tosin Osramin Night Breakerit on siinäkin vaihdettu joka reikään + Hella 200 Comet.
Yllätysmomentista olen kanssasi aivan samaa mieltä, mutta sen arvelisin vaikuttavan lähinnä reaktiomatkan kautta. ABS-jarrullinen auto on helppo jarrutettava, riittää kun survoo poljinta niin lujaa kuin jaksaa, joten jarrutusmatkaan en laskenut mitään yllätyslisää. Pikemminkin kelilisä pimeässä usein kylmän asfaltin vuoksi saattaisi silti olla realismia? Talvirengaslisästä nastoin ajaen nyt puhumattakaan.
Niinpä laskin tuon 40 metrin mukaan ja silloin en tarvikaan 78 kuten laskit vaan 68 metriä. S80 Volvossa tuohon jää vielä reilu toleranssikin, mutta omassani taitaa mennä jo tarkalle, mukaanlukien tuo koparat edellä näkyviin tuleva poro, josta mainitsit. Xenon-valojen terävä rajaus saattaisi jopa pahentaa tätä ilmiötä, mutta meidän uutta autoa tilatessamme 2003 syksyllä ei tullut mieleenkään rastittaa yli tonnin hintaisia keskinkertaisia kaukovaloja kun yhdet parhaista on saatavissa parilla satasella. Bosch Touring-pari ei varsinaisesti kaunista auton keulaa eikä helpota pesua, mutta niillä näkee aivan hirveän paljon paremmin kuin tehtaan Bi-xenoneilla. Etu ei niinkään perustu siihen kolmen tolpanvälin verran jatkuvaan valaistusmatkaan vaan pusikosta pusikkoon koko tieaukon leveydeltä tulevaan tasaiseen valokuvioon bi-xenonien keskelle tietä osuvan kapean kiilan sijasta.
Tilanne muuttuu monin tavoin kun auton tilalle vaihtuu moottoripyörä. Arvioisiin että reaktiomatkastani lähtee kaupungissa ja hirvivaara-alueella noin puolet pois, koska noissa tilanteissa minulla on jo valmiiksi kaksi sormea liipasimella. Jarrutuksen alkua viivästää ainoastaan tilanteen tajuamisen hitaus.
Mopon jarrutuksessa sen sijaan tehojarrutuksen rutiinin hankkiminen kestää kiusallisen pitkään sen jälkeen kun koetilanteessa saa moponsa pysähtymään noin metrin päähän todellista osaajasta. Laskelma muuttuu senkin vuoksi, että moottoripyörien valot ovat mitä ovat.
Ylinopeusketjusta poimittua:
lawnmover:
Minä tarkkailen. Usein pimeässä lähivaloilla ajaessani totean, etten pysty pysäyttämään ajoneuvoa ajoradan näkyvällä osalla. Jatkan kuitenkin ajamistani, koska arvioin tästä johtuvan riskin vähäiseksi.
Herbert:
Jätin lainauksesta tietoisesti pois sen maininnan kaukovaloista ja lähivaloista. Oletetaan että ajo tapahtuu päivänvalolla.
Tarkoitin sitä että mutkatiellä vauhdista nauttiminen on vaikeata kun pitäisi ajaa sen mukaisesti että mutkan takana varoo siellä ehkä olevaa jalankulkijaa siten ettei jalankulkijan tarvitse hypätä ojaan jos samaan aikaan joku tulee vastaan.
En siis tässä ajattele itseäni ratin taakse, vaan sitä miltä jalankulkijasta tuntuu kun autoilija tulee tilanteeseen luottaen että muut väistävät.
Toinen vaihtoehto on kun peltosuora päättyy niin hiljentääkö nopeuden muuttuneen hirvikolaririskin mukaiseksi, vai jatkaako samalla nopeudella.
Harvoinhan törmäys omalle kohdalle sattuu, mutta minä en kaipaa edes niitä läheltäpiti-tilanteita.
lawnmover:
Mutkateillä pyrin ajamaan nopeutta, jossa pysähtyminen on mahdollista. Minäkään en osaa nauttia vauhdista, jos riskinä on ajaa kurvissa jalankulkija kuoliaaksi.
Yleensä jatkan samalla nopeudella. Mutta tuossa kyse on eri asiasta, jos edelleen puhutaan valoisasta ajasta. Hirvi saattaa loikata tielle alueella, jonka kuljettaja näkee. Kyse ei siis ole ajoradan näkyvästä osasta.
Toisaalta, onko peltoaukealla valittu nopeus hirvikolaririskin kannalta sopiva, vai onko sama nopeus metsäosuudellakin kohtuullinen? Peltoaukealla valoisaan aikaan riski on aika pieni, joten melkoisesti saa vauhtia pudottaa, jos meinaa riskitason säilyttää ennallan metsäosuudella.
lawnmover:
Moponi on kovin hidas ja kuski vielä hitaampi. Siitä huolimatta jo pari ensimmäistä ratapäivää lopettivat mutkatiekurvailun minun osaltani täysin. Nyt ajelen vain kaverien kanssa kruisaillen tai johonkin menossa.
Mikään lähellekään järjellinen nopeus ei tunnu missään, joten miksi repiä paikassa joka ei siihen ollenkaan sovi? Tuo on vähän kuin biljardin pelaaminen tai laskettelu parin kaljan jälkeen. Ei siitä saa mitään tyydytystä, vaan ainoastaan hermo menee kun tietää että vaikka huono olenkin, en sentään näin huono...
Minulle rata-ajon tarkoitus on paitsi huvittaa itseäni ajamalla autoilijan näkökulmasta nopeata laitetta hyvissä olosuhteissa ja siinä samalla ottaa kaikki jännitys pois maantieliikenteestä luomalla kuljettajalle lisää marginaalia jota ei koskaan käytetä kadulla.