Keskustelupalstoilla autoilijat jakautuvat selvästi kahteen leiriin: sujuvat kuljettajat ja puusilmäiset mittarintuijottajat. Sujuvat autoilijat kokevat nopeusrajoitukset liian alhaisiksi ja ajavat siksi sujuvasti eli sopivaksi katsomaansa ylinopeutta. Sujuvat korostavat nopeusrajoituksen sijasta oikean tilannenopeuden tärkeyttä ja muistavat aina mainita miten he osaavat pudottaa vauhtiaan huonoissa oloissa jopa alle rajoituksen, kun taas puusilmäiset mittarintuijottajat luulevat rajoitusmerkissä seisovaa lukua nopeudeksi, jota voi turvallisesti ajaa missä tahansa olosuhteissa. Sujuvien kuljettajien mielestä juuri liian alhaiset nopeusrajoitukset ja niiden silmitön kyttääminen ovat tehneet muista autoilijoista tällaisia aivottomia taikinoita. Sujuvien mielestä esim. pääkaupunkiseudun joukkorytinät 17.3.2005 olivat nimenomaan puusilmäisten mittarintuijottajien aiheuttamia.
Todellisessa liikenteessä esiintyy kuitenkin mystinen joukko, joka ajaa sujuvaa ylinopeutta niin kaatosateessa, sumussa kuin lumipyryssäkin. Silmämääräisesti arvioituna näitä sujuvia puusilmiä on suunnilleen yhtä paljon kuin vastuullisia sujuvia kuljettajia hyvällä kelillä ja heidän nopeutensa on suunnilleen sama kuin vastuullisten sujuvien kuljettajien hyvällä kelillä käyttämä sujuva nopeus. Sujuvien puusilmien olemassaolosta ja suhteellisen korkeasta osuudesta on olemassa myös mitattua faktaa: liikenteen keskinopeus Lahdenväylällä juuri ennen em. tapahtumasarjan alkua oli 103,1 km/h. Rajoituksen ollessa 100 km/h ja tietäen, että keskustelupalstoilla esiintyvät vastuunsa tuntevat sujuvat autoilijat, arastelijat ja raskas liikenne ovat ajaneet tuolloin selvästi alle rajoituksen ja puusilmäiset mittarintuijottajatkin korkeintaan 100 km/h, ei jää epäilystäkään rajoituksen ylittäneen keskinopeuden aiheuttajista: sujuvat puusilmät. Keitä he ovat ja mistä he ilmestyvät huonoilla keleillä?
Kun otetaan suuresta massasta pois epäolennainen jää olennainen ja tässä se onnistui nappiin. En ole osannut kuvata heitä yhtä onnistuneesti enkä kaivaa heitä massasta esiin yhtä tarkasti, mutta juuri tätä sujuvasti ajavien puusilmien ryhmää olen itsekin peräänkuuluttanut. Keskusteluissa on väitetty että kuskit osaavat valita oikean nopeuden vähän isommillakin nopeusrajoituksilla, mutta yhteiskunnan epäkiitollinen tehtävä on huolehtia myös puusilmistään, jotka ajavat käytännöllisesti katsoen aina nopeudella rajoitus+puuttumiskynnys. Tietenkään kukaan palstalaisista ei näin tyhmästi tekisi, mutta jos Erkin päättelyketjusta ei löydy vikaa, aika moni tekee, ja siksi heidät pitää ottaa huomioon myös rajoituksista päätettäessä.
Hieno kuvaus erilaisten joukkioiden olemassaolosta. Minkälainen yhteinen nopeus tällaiselle massalle pitäisi keksiä, että se toimisi ja miten iso rangaistukseton marginaali pitäisi jättää? Jos ja kun marginaali on iso, niin koko rajoitus menettää merkityksensä. Pitäisikö suuriman sallitun nopeusrajoituksen merkitys muuttaa sellaiseksi, että se tarkoittaakin, että tuota nopeutta nyt ainakaan ei pitäisi ylittää, mutta muuten saatte huristella vapaasti.
On kuitenkin vaarallista puhua joukkioista, koska se tarkoittaa jotain tiettyä porukkaa. Mielestäni käytös ei kuitenkaan ole sidottu henkilöihin vaan mielentilaan. Jos ei ole kiire tai muuta stressiä, suurin osa varmaan ajelee hyvinkin siististi. Mutta kun kaikkein tunnollisimmalle kuskille iskee yhtä aikaa päälle kiire ja muu ärtymys, saattaa ajotapa muuttua aika oleellisesti. Ulkopuolisen silmin voisi nähdä jopa ongelmakuskin. Varmaan ihmisten stressitilan voimakkuus menee jonkun gaussin käyrän mukaan ja miksei tämä pätisi myös tiellä liikkuvien kuljettajien korvien väliin.
Tai tarkemmin ajatellen on epäoleellista, vaikuttaako mielentilaan kiire, stressi, matkan pituus, takapenkillä huutavan lapsen mielentila vai joku muu. Oleellista on se, että joku asia vaikuttaa. Koska emme voi tietää syytä, voimme keskittyä vain estämään sen seurauksia.
Miten käsitellä tällaisia ihmisiä, jotka tarkasteluhetkellä käyttäytyvät huonosti? Mene nyt kertomaan jollekin yleensä tunnolliselle, että asenteessasi on vikaa. Ei taida tulla kovin hyvää vastaanottoa.
Räkättimen vihaamat insinöörit tai vieläkin pahemmat pilkunviilaajat eli matemaatikot saattaisi tietysti todeta tuohon ryhmittelyongelmaan, että joukkiolla tarkoitetaan hetkellä A liikkuvaa porukkaa, josta osa ajaa vähän enemmän sääntöjen mukaan, osa vähän vähemmän. Se ei kuitenkaan ole oikea lähestymistapa, koska ihminen pyrkii kieltämään tiettyjä asioita, kuten TeeCee kameravalvonta-ketjussa totesi. Harva voi mieltää itsensä muuhun kuin positiivisesti arvioituun ryhmään, joten luokittelulla ei myöskään voi mitään saavuttaa.
On ehkä mukana myös vääränlaisia asenteita ,moni normaalisti "rauhallinen" kuski saa jonkinasteisen "kohtauksen" nähdessään takaa ylinopeutta tulevan.Siirrytään niin keskelle viivan viereen kuin vain on mahdollista ja lisätään vauhtia joskus ihan älyttömästi.Ja ohitus saattaa mennä varsinaiseksi urheilusuoritukseksi. Notoorisena nopeusrajoituksienrikkojana olen tämän kokenut vaikka kuinka usein ja nimenomaa Suomessa.
Nykyään kun ajan tarkasti sakkorajalla on ilmiö hieman muuttunut johtuen luultavasti siitä että ohitustarve on hieman laskenut ja ohitettavia lähestyn selvästi hitaammin.Ja kaiken kahjoimmat ehtii kääntyä sivutielle.
Omasta autoiluhistoriastani en muista yrittäneeni varsinaisesti estää takaatulijaa vaikka joskus on kestänyt ennenkuin olen pystynyt väistämään .Toisaalta oma turvallisuus paranee,mitä nopeammin jää etäisyyttä koheltajiin.
Näinhän saattaa käydä, mutta pitääkö aiemmat virheet korjata tekemällä uusia? Myöhästymisiin on yleensä jokin aiemmin tapahtunut virhe tai useitakin virheitä. Ärtyneisyyksien hoitoa tai "vahingon takaisinottoa" ei pitäisi toteuttaa liikenteessä riskeeraavammalla ajotavalla vaarantaen tavallista enemmän itseään ja muita. Vai onko kenties sinusta oikein, että kiukkua pitäisi juurikin liikenteessä purkaa?
Mitä tulee joukkioihin, niin käsittelin sitä termiä dynaamisten, jo aiemmin kuvattujen ryhmien synonyyminä. En usko, että kukaan, kuuluttuaan ensin johonkin kuvatuista ryhmistä, ei elämänsä eri vaiheissa voisi vaihtaa ryhmää hyvinkin nopeassa tahdissa tarpeen niin vaatiessa. Mielentilan vaihtelut ovat onnen omiaan kuvaamaan sitä, miten henkilö voi oman tilansa perusteella vaikka kesken ajomatkan uudelleen sijoittua kuvattuihin ryhmiin. Vai onko kenties niin, että kerran leimauduttuaan ei pysty enää milloinkaan muuttumaan?
Toisekseen ... en minä insinöörejä vihaa vaikka heillä onkin taipumusta saivarteluun. Joskus on hyvä, että osataan olla tarkkoja, mutta aika usein riittää vähempikin, että tulee ymmärretyksi.
Herbert: Mielestäni käytös ei kuitenkaan ole sidottu henkilöihin vaan mielentilaan.
Minusta vähän molempia. Jotkut suuttuu samoista asioista päivä toisensa jälkeen oli millä päällä tahansa. Jotkut taas toimivat kuin koneet, mikään ei saa hermostumaan edes huonona päivänä. Suurin osa on jotain tuolta väliltä. Tärkeää olisi taas se paljon puhuttu itsensä sivusta seuraaminen. Sen jälkeen miettii, kuinka tilanne olisi ratkennut fiksummin ja sitten alkaa toimia sen fiksumman tavan mukaan. Tämän jälkeen käytös onkin sidottu henkilön ja mielentilan sijaan tietoiseen ajatteluun.
Herbert: Mene nyt kertomaan jollekin yleensä tunnolliselle, että asenteessasi on vikaa.
Niinpä. Sen kertominen on turhaa paitsi yleensä tunnolliselle, myös sellaisena itseään pitävälle, eli käytännössä kaikille. Kaikkihan me teemme omasta mielestämme vain oikeita asioita oikeista syistä. Silloinkin kun teemme vääriä asioita, uskomme tekevämme sen oikeista syistä, joten se väärä tekokin on oikeastaan oikea. Tämä näkyy hyvin näissä liikennesääntökeskusteluissa; sääntöjen noudattamisen lähes kaikki sanovat olevan periaatteessa hyvä asia, mutta huonojen sääntöjen noudattaminen on paha asia. Eikä tässä ole mitään ristiriitaa sellaisen mielestä, jolla asenne täyttää logiikassa olevat aukot.
Ehkä asenne onkin juuri se mainitsemani aivojen korjauskerroin todellisen maailman ja ihmisen tietoisuuden välillä. Ihminen ei luonnostaan korjaa käsityksiään ulkomaailmaailmaa vastaavaksi vaan muokkaa ulkomaailmaa käsityksiään vastaavaksi asenteilla. Ehkä tämä on perusviettimme siinä missä lisääntyminen tai lapsen suojeleminen. Ainakin asenteen juuret näyttävät olevan yhtä syvällä, koska kerran lukkoon lyöty mielipide näyttää olevan yhtä pysyvä kuin panetus. Kumpaankin vaikuttaa järkeen vetoavat perustelut yhtä huonosti.
salo-m: On ehkä mukana myös vääränlaisia asenteita ,moni normaalisti "rauhallinen" kuski saa jonkinasteisen "kohtauksen" nähdessään takaa ylinopeutta tulevan.
On turhaa vatvoa oliko ensin muna vai kana, kyllä siinä on katsottava kummankin peiliin (okei, muna ei voi tietenkään katsoa peiliin eikä kanakaan paljoa näkemästään ymmärrä, mutta ottakaa tämä vertauskuvallisesti). Vanha tätini kertoo aina nähdessämme, kuinka me mukuloina tappelimme siskoni kanssa. Aikuiset tulivat väliin ja kyselivät tietysti että kuka aloitti. Siskoni sanoi, että tappelu alkoi kun TeeCee (nimi muutettu) löi takaisin. Lapselle moinen selitys tuntuu loogiselta mutta ajokortin haltijan pitäisi osata ajatella vähän pitemmälle.
nimim. Erkki: Silmämääräisesti arvioituna näitä sujuvia puusilmiä on suunnilleen yhtä paljon kuin vastuullisia sujuvia kuljettajia hyvällä kelillä ja heidän nopeutensa on suunnilleen sama kuin vastuullisten sujuvien kuljettajien hyvällä kelillä käyttämä sujuva nopeus.
Harmi ettei tämä aihe kiinnosta niitä palstalaisia, joiden mielestä kansa osaa itse päättää oikean tilannenopeuden ja että hyvällä kelillä tämä näkyy rajoituksen yli ajamisena. Eihän tämä Erkin empiiriseen tarkasteluun perustuva arvio mikään tarkka tieto ole, mutta omat havaintoni ovat sen kanssa yhtäpitäviä. Kelin huonontuessa vastuullisten sujuvien kuljettajien vaihtuminen sujuvasti ajaviin puusilmiin tosiaan tapahtuu niin vaivihkaa, ettei tarkkaa muutoskohtaa huomaa. Miten ne osaavat vaihtaa paikkoja niin, että sujuvasti ajavien kokonaismääräkin näyttää pysyvän samana?
Teoria, että ne on ne samat tyypit koko ajan, selittäisi ilmiön, mutta tämä tarkoittaisi samalla, että rajoitusten laskulla ja nopeusvalvonnan tehostamisella olisi hyvät perusteet. Tätä teoriaa eivät vastuullisesti sujuvasti ajavat voi hyväksyä. Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun vastuullisesti sujuvasti ajavan mielipide asiasta. Sujuvasti ajava puusilmä ei varmaan huomaisi koko ilmiötä, joten sellaisen mielipide ei kiinnosta.
Tärkeintä on olosuhteet ja "perstuntuma" keliin, rajoitus seuraavaksi jos on järjellinen!
JOXA: Tärkeintä on olosuhteet ja "perstuntuma" keliin, rajoitus seuraavaksi jos on järjellinen!
Sävellät siis fiilinkipohjalta. Koska elämme yhteisessä systeemissä, sinun on annettava sama oikeus kaikille. Eli mielstäsi on ihan hyvä tilanne, että sinun ja perheesi turvallisuus riippuu muiden kuskien perstuntumista ja siitä, mitä kukakin missäkin mielentilassa kokee järkeväksi. Minusta perstuntumaan perustuva liikenne on *erseestä, koska *erseitä on niin monenlaisa. Tästä minulla olisi antaa monta linkkiäkin.
Minä sanoisin, että tärkeintä on ajaa ennakoitavasti ja ennakoivasti (olen siis ennakkoluuloinen).
Kyl. Ennakoivasti, ennakoitavasti ja muun liikenteen mukaan. Ei turhaa sooloilua vaan joustavaa liikennettä.
TeeCee hiiltyi kait turhaan?
Monesti rajoitus on järjettömän suuri verrattuna olosuhteisiin ja perstuntumaan! 
Toisaalta joskus hyvällä kelillä ja korvessa olosuhteiden ja tuntuman perusteella liian alhainen!
Ajetaan aina turvallisesti muu liikenne huomioiden, kyllä se siitä onnistuu, siis yleisen turvallisuuden parantaminen!
Ennakoivasti, ennakoitavasti ja muun liikenteen mukaan.
Pahuksen hyvin sanottu. Ongelma on yleensä kuskin pukilla.
Asenne on tärkeä, paljon tärkeämpi turvallisuustekijä kuin ajoneuvo.
Sitten on ne ääritilanteet, jotka tulevat yllättäen ja voivat yllättää kenet tahansa. Niissä tarvitaan ennakoinnin lisäksi tekniikkaa, taitoa ja ... onnea. Ja jälkimmäiset tulevat oikeastaan vain kokemuksen ja harjoittelun kautta.
Minusta hankalin tilanne on nuorten kohdalla jotka joutuvat/pääsevät "kylmiltään" nykyaikaisen tehopelin puikkoihin.Mistä ihmeestä se asenne ja taito voisi löytyy, kun vielä on aina kiire ja pitää hirveesti näyttää.
Olen kaipaillut takaisin ihan rehellistä "asennekasvatusta" tyyppiä Enska Itkonen: "Kun sataa älä aja sataa" jne. Huumorilla saa ihmeitä aikaan. Jotain tällaista minusta taas tarvitaan radioon ja telkkaan.
TM:n "Taas tarvittiin tutkintalautakuntaa"-tyyppinen asennekasvatus on mielestäni myös erittäin tehokasta. Niistä oppii erittäin paljon jos haluaa.
Media touhuaa etupäässä tehojen ja suorituskykyarvojen parissa autokaupan ilmottelun tukemana. Samoin moottoriurheilu on hyvin esillä. Kyllä siinä helposti unohtuu, että päivittäisessä menossa on kuitenkin ennen kaikkea kysymys vain siitä ettei törmää mihinkään vaan pääsee ehjänä perille.
Tietenkään ei kiukkua pidä liikenteessä purkaa, mutta niin vain tapahtuu. Sille emme voi mitään. En usko, että edes sinä pystyisit olemaan kokonaan tunteidesi yläpuolella ajaessasi autoa. Ihan varmasti kiire, kiukku tai muu tekijä on joskus vaikuttanut ajotapaasi.
Yhteiskunta ei liikennettä kehittäessään tee eikä varmaan voikaan tehdä mitään sen eteen, että sellaisia tilanteita ei syntyisi, jossa kuljettaja kokisi ajosuoritusta häiritseviä tunteita. Vastuu jää siis kokonaan kuljettajalle. Silloin tärkeintä onkin, että tunnistaa tällaisen mekanismin olemassaolon. Jos vain toteaa, että ei sitä ja tätä saa tehdä, samaan hengenvetoon toteaa helposti myös, että enhän minä niin teekään. Tällöin ollaan jo pahasti metsässä eikä kehittyminen kuljettajana ole mahdollista. Asiaa ei voi korjata, jos kieltää sen olemassaolon.
Kieltäminen on helppoa, koska aina löytyy joku selitys käytökselle. Jos on kiire ja ajaa normaalia lujempaa, tapahtuu se tietysti harkitusti ja vaaraa aiheuttamatta. Niin ainakin kuljettaja uskoo.
Tietenkään ei kiukkua pidä liikenteessä purkaa, mutta niin vain tapahtuu. Sille emme voi mitään. En usko, että edes sinä pystyisit olemaan kokonaan tunteidesi yläpuolella ajaessasi autoa.
Näinhän saattaa käydä...
Kyllähän jotkut tohelot tunnekuohuja aiheuttaa, mutta kait se on kuitenkin inhimillistä jos "mopo ei karkaa käsistä"?
Jotkut tohelot tunnekuohuja aiheuttaa..?
Harmittaa minuakin, mutta oikeastaan aavistin vastineen vähäisyyden jo kirjoittaessani. Heitän vielä kevyesti löylyä aiheelle:
Väitän, että suurin syy tavaksi muodostuneeseen sujuvan nopeuden käyttöön on pyrkimys erottua sujuvampana (lue: taitavampana) kuljettajana puusilmäisistä mittarintuijottajista ja arastelijoista. Parhaiten oma sujuvuus korostuu tietysti ns. huonoissa oloissa, jotka haittaavat huonompia kuljettajia ja edellyttävät heiltä nopeuden laskua, mutta joissa sujuva puusilmä korkeintaan napsauttaa sumuvalot keulalle ja jatkaa sujuvaa vauhtiaan.
Sujuvan nopeuden käyttö on kaiken lisäksi hyvin demokraattinen tapa korostaa omaa paremmuuttaan: se onnistuu keneltä tahansa ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, sosioekonomiseen asemaan tai automerkkiin katsomatta. Kaikkein vähiten sujuva nopeus vaatii ajotaitoa ja onnistuu jopa niiltä, jotka eivät osaa pitää nopeuttaan suurin piirtein rajoituksen mukaisena tuijottamatta nopeusmittaria.
Aihe on todellinen ja tunnustan itse kuuluvani ko. joukkoon "puusilmä" . Asenteessani on vikaa ja suhtautumisessa toisiin!
MIHIN TÄSSÄ VALMIISSA MAAILMASSA ON NIIN P.... KIIRE.
ps. yritän opetella ajamaan virran mukana ja pelkämättä menettää kasvojani ajamalla alinopeutta. Rentouttavaa.
Jotkut tohelot tunnekuohuja aiheuttaa..?
Näin on!
Harvinaisen rehellistä tekstiä handelinilta, nostan hattua.
Pelko kasvojen menettämisestä säädyllistä nopeutta ajamalla on hiukan paradoksaalista. Autohan on näennäisen anonymiteetin ja koskemattomuuden turvaava peltireviiri, jonka suojassa tulee otettua suurempia vapauksia kuin ihmisten keskellä. Miten anonyyminä voi menettää kasvonsa saati kohentaa niitä?
Niin, eilen sunnuntai-iltana ajelin taas kerran Tampereelta moottoritietä etelämpään.
Lähes kuiva tie, pimeää, vuodenaikaan nähden hyvät olosuhteet.
Hämeenlinnan jälkeen lähes jatkuvat jonot autoja. Oikealla n. 95 km/h. Vasemmalla n. 115 km/h.
Ajoin vasenta kaistaa. Yllämainitulla ylinopeudella. Jonossa. Parin sekunnin välillä edelliseen.
Yksi toisensa perään taustapeiliin ilmestyy puusilmiä. Valoja vilkutellaan. Kaksi metriä peräluukusta. Yksi puikkaa jonojen raosta oikealta ohi ja lähes törmää edelläajavan perään. Toinen ajaa maasturillaan kaukovalot päällä aivan perässäni kiinni. Teen tilaa ja sama toistuu edelläni. Kehä-3:n liittymästä poistumme silti peräkkäin. "Minä" 2 sekuntia edelläni.
Olen aika sanaton. Onneksi ilmaliikenteessä painovoima huolehtii puusilmistä.
Onneksi puusilmät harvemmin selviävät esikarsinnoista ja koulutuksesta ilma-alusten puikkoihin.
"Minä" on erityisesti moottoritiellä vekkuli kaveri. "Minä" luulee pystyvänsä työntämään koko edellään kulkevaa päättymätöntä jonoa sujuvampaan nopeuteen ja vihaa edellä menevän tumpelon pitämää turvaväliä, joka hidastaa "Minän" perillepääsyä pari-kolme sekuntia.
Edelleen olen sitä mieltä, että jos nopeusvalvonnalla todella haluttaisiin maksimoida sakkotuloja, nopeusvalvontaa ei muualla tehtäisikään kuin moottoriteillä talvirajoitusten aikaan.
JOXA: Ajetaan aina turvallisesti muu liikenne huomioiden, kyllä se siitä onnistuu, siis yleisen turvallisuuden parantaminen!
Osaavatko ihmiset mielestäsi tosiaan valita oikein tilanteet, joissa liikennesäännön rikkominen lisää turvallisuutta? Jos osaavat, niin miksi he sitten aiheuttavat liki 200 ihmisen kuoleman joka vuosi? Arvioidaan nimittäin, että n. puolet liikenteen uhreista säästyisi jos liikennesääntöjä ei rikottaisi ollenkaan. Pidätkö ihan mahdottomana ajatuksena, että ainakin osa noista kuolleista menee hyvää tarkoittaneiden sääntöjen rikkojien piikkiin? Ja jos menee, niin miten sillä menetelmällä voi onnistua yleisen turvallisuuden parantaminen?
JOXA; Kyllähän jotkut tohelot tunnekuohuja aiheuttaa, mutta kait se on kuitenkin inhimillistä jos "mopo ei karkaa käsistä"?
Omia ikäviä piirteitä pitää tutkia ja korjailla jos aikoo parantaa suoritustaan liikenteessä, ei niitä pidä kuitata vaan toheloiden syyksi. Tavoitehan on hallita ajokkinsa eikä se voi mitenkään onnistua jos ei hallitse itseään. Itsensä hallinta taas edellyttää itsensä tuntemistä. Jokaisella on vaikuttimissa mukana myös sellaisia, joista ei olla kovin ylpeitä kuten pinttyneitä huonoja tapoja, laiskuus, itsekkyys, hermostuneisuus tai jopa viha. Muilta näitä piilotellaan ihan syystäkin, mutta jos niitä ei pysty käsittelemään omissa ajatuksissaan, jäävät kaikki ikävät asiat toheloiden syyksi eikä kehitystä tapahdu.
Muistakaa, että jokaisella on oikeus ajaa aina ja kaikkialla suurinta sallittua nopeutta. Oikeus on, mutta ei velvollisuutta. Jos joku ei halua ajaa tai kykene ajamaan suurinta sallittua nopeutta, on hänen huolehdittava siitä, ettei hän estä niitä ajamasta suurinta sallittua nopeutta, jotka sitä haluavat ajaa tai kykenevät ajamaan. Ideaaliliikenne on sellaista, että nopeuseroja ei ole eli kaikki ajavat samaa nopeutta. Toimii teoriassa, mutta ei käytännössä.
Erkki: Onneksi puusilmät harvemmin selviävät esikarsinnoista ja koulutuksesta ilma-alusten puikkoihin.
Hain aikoinaan ilmailuopistoon ja lentäjänurani katkesi lyhyeen, nimittäin soveltuvuustesteihin. Näin jälkeenpäin ajatellen he tekivät ihan oikean päätöksen, mutta aikanaan se hatutti, suihkarilla olisi ollut niin kiva lennellä. Mutta oli siitä jotain hyötyäkin, minä sain testin tulokset paperilla ja niiden mukaan olin normaali. Ystäväpiirissäni ei vieläkään ole ketään toista jolla olisi normaalin paperit. Tosin ne hukkuivat jossain muutossa eikä minua jostain syystä aina uskota kun kerron todistuksestani.
J R: Muistakaa, että jokaisella on oikeus ajaa aina ja kaikkialla suurinta sallittua nopeutta.
Ei se nyt ihan noin ole. Tieliikennelaki, 23 §:
Tilannenopeus
Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Ennen kaukovaloilta lähivaloille vaihtamista nopeus on sovitettava uusia näkyvyysolosuhteita vastaavaksi.
No ompas tää nytte ku ei saa edes suurinta sallittua nopeutta ajaa. Miksi sitten suurin sallittu nopeus ylipäätään on määrätty, jos sitä ei saa edes ajaa? Mut toisaalta toi tilannenopeus on kyllä kiva, ku se voi olla myös suurempi kuin suurin sallittu nopeus. Monilla teillä tilannenopeus voi olla myös suurempi kuin suurin sallittu nopeus täyttäen nuo Tieliikennelain 20 §: vaatimukset. Eräskin tuttu tie Vihdissä oli aiemmin 80 km/h ja nyt 60 km/h eikä mitään oleellisia muutoksia tiessä tai muissa asiaan vaikuttavissa seikoissa ole tapahtunut. Aikaisemmin oli turvallista ajaa 80 km/h ja niin on myös nytkin. Se on siis tilannenopeus kyseisellä tiellä. Kumpi siis pätee, suurin sallittu nopeus vai tilannenopeus?
J R: Mut toisaalta toi tilannenopeus on kyllä kiva, ku se voi olla myös suurempi kuin suurin sallittu nopeus.
Tilannenopeus ei voi olla suurinta sallittua nopeampi, mutta joissakin erikoistapauksissa saa ajaa lujempaa kuin suurin sallittu. Tieliikennelaki 25 §:
Nopeusrajoitukset
.....Hälytysajoneuvon, liikenteen valvontaan taikka poliisin, rajavartiolaitoksen tai tullin virkatehtävään käytettävän ajoneuvon kuljettaja sekä poliisiajoneuvon vetämään saattueeseen kuuluvan ajoneuvon kuljettaja saa ylittää tässä pykälässä tarkoitetun suurimman sallitun nopeuden, jos tehtävän kiireellisyys sitä välttämättä edellyttää. (19.1.2001/23)
Sen lisäksi, mitä 3 momentissa on säädetty, saa sairaankuljetukseen käytettävän erikoisauton kuljettaja ylittää erikoisautoille säädetyn suurimman sallitun nopeuden, vaikkei tehtävän kiireellisyys sitä enää välttämättä edellytäkään