Jalankulkijoihin pätee sama kuin auton sisällä olijoihinkin mitä tulee iskun voimakkuuden ja seurausten suhteeseen. Kun jalankulkija jää 30 km/h kulkevan auton alle todennäköisyys kuolla sen seurauksena on himpun alle 10 %. Kun nopeus on 50 km/h todennäköisyys on yli 40 %.
Tarkoitin että törmäys on tosiasia, olipa nopeus törmätessä 30 tai 50 km/h. Sitä en tiedä monta luuta menee kummassakin nopeudessa poikki mutta eikö kannattaisi ajaa kolmeakymppiä niin ei tarvitsisi miettiä tuollaisia kun törmäystä ei tapahtuisi. Voihan sitä tietysti laskea todennäköisyyksiä eri onnettomuuksille ja ajella juuri sitä nopeutta, että todennäköisesti ei kuole taikka tule neliraajahalvausta mutta saattaa ehkä mennä kädet ja jalat kuudesta kohtaa poikki. Aikamoista kikkailua. Kunnon turvamarginaalit mieluummin kuin leikkimistä hengellä. Tuo kuulostaa juuri niin vaaralliselta kuin ripulissa piereminen on.
JOXA: Minä keskityn mieluummin törmäysten välttämiseen kuin törmäämiseen
Taas tulee esiin se aiemminkin kritisoimani aseteesi, että et tee virheitä ja siksi sinun ei tarvitse keskittyä sen tapahtumattoman virheesi seurausten minimoimiseen. Okei, ehkä minun pitää asennoitua eri tavalla ja ottaa kunnianosoituksena että olen saanut keskustella maailman ainoan erehtymättömän ihmisen kanssa.
Entä muiden virheet? Kun auto törmää jalankulkijaan siinä on kaksi osapuolta. On aivan älyttömän pieni mahdollisuus sille, että maailmassa olisi toinenkin erehtymätön ihminen. Mitä jos joku muu tekee virheen josta seuraa että autosi alle jää jalankulkija? Kannattaisiko meidän tavallisten kuolevaisten vuoksi varautua myös törmäyksen mahdollisuuteen.
Ninä ihan oikeasti huudan täällä ääneen jos aloitat että Tarkoitin sitä että.....
ddr5: Aikamoista kikkailua. Kunnon turvamarginaalit mieluummin kuin leikkimistä hengellä.
Täsmälleen samaa mieltä. Juuri siksi pistin itselleni nollatoleranssin, en kerta kaikkiaan viitsi pähkätä kuinka ison riskin mikäkin pieni lain rikkomus aiheuttaa ja sitä paitsi sen verran järkeä minullakin on että ymmärrän etten mitenkään voi niitä edes oikein arvioida. Se on nimenomaan aikamoista kikkailua ja johtaa vain siihen, että teen liikenteessä päätöksiä enemmän omien mielipiteitteni, tunteitteni ja mielialojeni kuin faktojen mukaan.
Taatusti sallisin isomman toleranssin itselleni jos olisin ärtynyt ja kiireinen kuin hyvällä tuulella ja kiireetön. Toisin sanoen siis asettaisin muut vaaraan mielivaltaisesti. Mutta koska nyt turvamarginaali on aina sama (oikeastaan isompi kun huomaan olevani esim. ärtynyt) ja toleranssi nolla kaikissa mielentiloissa, kikkailu on poissa.
Minä keskityn mieluummin törmäysten välttämiseen kuin törmäämiseen!
Ei tarvitse. Taulukko oli vain erinomaisen hyvä. Siitä huolimatta kaikki eivät sen sanomaa nielleet.
Ajattelin vain, kun aihe tuli esille.
[
Jalankulkijoihin pätee sama kuin auton sisällä olijoihinkin mitä tulee iskun voimakkuuden ja seurausten suhteeseen. Kun jalankulkija jää 30 km/h kulkevan auton alle todennäköisyys kuolla sen seurauksena on himpun alle 10 %. Kun nopeus on 50 km/h todennäköisyys on yli 40 %.
Tarkoitin että törmäys on tosiasia, olipa nopeus törmätessä 30 tai 50 km/h. Sitä en tiedä monta luuta menee kummassakin nopeudessa poikki mutta eikö kannattaisi ajaa kolmeakymppiä niin ei tarvitsisi miettiä tuollaisia kun törmäystä ei tapahtuisi. Voihan sitä tietysti laskea todennäköisyyksiä eri onnettomuuksille ja ajella juuri sitä nopeutta, että todennäköisesti ei kuole taikka tule neliraajahalvausta mutta saattaa ehkä mennä kädet ja jalat kuudesta kohtaa poikki. Aikamoista kikkailua. Kunnon turvamarginaalit mieluummin kuin leikkimistä hengellä. Tuo kuulostaa juuri niin vaaralliselta kuin ripulissa piereminen on.
Nyt sanoit pointtini aika paljon selkeämmin kuin itse siihen kykenisin.
JOXA: Minä keskityn mieluummin törmäysten välttämiseen kuin törmäämiseen
Taas tulee esiin se aiemminkin kritisoimani aseteesi, että et tee virheitä ja siksi sinun ei tarvitse keskittyä sen tapahtumattoman virheesi seurausten minimoimiseen. Okei, ehkä minun pitää asennoitua eri tavalla ja ottaa kunnianosoituksena että olen saanut keskustella maailman ainoan erehtymättömän ihmisen kanssa.
Entä muiden virheet? Kun auto törmää jalankulkijaan siinä on kaksi osapuolta. On aivan älyttömän pieni mahdollisuus sille, että maailmassa olisi toinenkin erehtymätön ihminen. Mitä jos joku muu tekee virheen josta seuraa että autosi alle jää jalankulkija? Kannattaisiko meidän tavallisten kuolevaisten vuoksi varautua myös törmäyksen mahdollisuuteen.
Ninä ihan oikeasti huudan täällä ääneen jos aloitat että Tarkoitin sitä että.....
ddr5: Aikamoista kikkailua. Kunnon turvamarginaalit mieluummin kuin leikkimistä hengellä.
Täsmälleen samaa mieltä. Juuri siksi pistin itselleni nollatoleranssin, en kerta kaikkiaan viitsi pähkätä kuinka ison riskin mikäkin pieni lain rikkomus aiheuttaa ja sitä paitsi sen verran järkeä minullakin on että ymmärrän etten mitenkään voi niitä edes oikein arvioida. Se on nimenomaan aikamoista kikkailua ja johtaa vain siihen, että teen liikenteessä päätöksiä enemmän omien mielipiteitteni, tunteitteni ja mielialojeni kuin faktojen mukaan.
Taatusti sallisin isomman toleranssin itselleni jos olisin ärtynyt ja kiireinen kuin hyvällä tuulella ja kiireetön. Toisin sanoen siis asettaisin muut vaaraan mielivaltaisesti. Mutta koska nyt turvamarginaali on aina sama (oikeastaan isompi kun huomaan olevani esim. ärtynyt) ja toleranssi nolla kaikissa mielentiloissa, kikkailu on poissa.