Et tietenkään näe. Jo termi ajokyvyttömyys on sinulle näköjään vaikea hahmotettava.
Saksasta ei muisteta juuri muuta kuin se, miten siellä saa autobahnilla ajaa kovaa ja kunpa täälläkin...
Haluttaisiinkohan sieltä oikeasti myös Willen mainitsemat käytännöt, joihin verrattuna suomalainen rangaistuskäytäntö, seuranta ja valvonta on aika kesyltä vaikuttavaa.
Noiden Willen listaamien lisäksi rattijuopumustapausten seuranta ja valvonta on hyvin tiukkaa sukulaismiehen kertomuksen perusteella. Hyvä jos uskalsi saunakaljan ottaa Suomessa käydessään, kun oli Saksassa puhaltanut karvanpuolikkaan verran yli rajan. Hän joutui siis käymään kuukausia seurannassa todistaakseen olevansa raitis.
Turhaa rutista siitä, mitä "laki mahdollistaa" Suomessa, jos käytäntö ei vastaa edellytyksiä ja toleransseillakin kuskit nakkaa vesilintuja. Ja jotkut täällä valittavat kuinka juuri Suomi olisi poliisivaltio!
Jospa palaisit Suomen liikenne/rangaistukset ja ajokorttilakiin.
Kerro sitten miltä osin Saksalain pisteytys parantaisi Suomen liikenneturvallisuutta?
Minulla ei tietenkään ole mitään vastaan eikä valtuuksia estää liikenneturvallisuuden lisäämiseen tehtyjä lainmuutoksia ja valvontaan ryhtiä olen paasannut vuosia.
Enhän minä edes väittänyt, tai ole väittämässäkään, että saksalainen pisteytys itsessään "parantaisi liikenneturvallisuutta"!
Vertailin vain rangaistuskäytäntöjä, kuten Willekin. Yleensähän muualla kuin Suomessa asiat on "paremmin", mutta haluttaisiinko esim. Saksan linjalle edes lähteä jne.
Jos olisit a) lukenut b) ymmärtänyt mistä kirjoitettiin, niin olisit huomannut ensinnäkin että en kirjoittanut minun olevan sitä mieltä. Toisekseen, uskon edelleen että taisit Ruotsin liikenneasioista kirjoittaessasi ajatella jotakin ihan muuta kuin rangaistuskäytäntöjä. Viittaa tuohon kohtaan b) taas...
Quu: "Mielestäni Suomessa on hyvä sakkojärjestelmä."
Minulle tuo ainakin toimii. Tulottomana opiskelijana se rohkaisi minua käyttämään lähes ilmaista maksutonta lisänopeutta niin paljon kuin satuin milloinkin "tarvitsemaan". Näin myös tulottomalle tarjottiin tasapuolinen mahdollisuus hankkia maksullista lisänopeutta. Vasta useampi lisänopeuslasku saman vuoden aikana pudotti marssivauhtia päivien nollaamiseksi kalenterissa.
Vastavalmistuneen ja työllistyneen ajotapa jatkui samaan malliin ensimmäiseen Stop & Go penaltiin saakka. Se oli herätys, jonka jälkeen huomasin siirtyneeni yhteiskuntaluokkaan, jonka on edullisempaa ostaa maksullista lisänopeutta tukkuerinä moottoriradalla.
Sakkojärjestelmän tarkoitus lieneekin hillitä hyvätuloisten ajonopeuksia, minkä funktionsa se pelotevaikutuksellaan täyttää niin hyvin, että hyvätuloisen hajamielisyys tai piittaamattomuus ylittää aina uutiskynnyksen.
Jatkossa omistajavastuu saattaa tosin muuttaa tätä hyvää järjestelmää. Siihen varautuen moottoripyörä ja suurin osa perheen autoistakin on rekisteröity pienituloisimmille perheenjäsenille, mistä nöyrin kiitoksemme hienon järjestelmän rakentajille.
Vaikka tämä ilmeinen alennus minun maksulliseen lisänopeuteeni näin tarjotaankin, en sitä katso enää tarvitsevani. Ratakierrosten jälkeen en nimittäin enää mahdu ajamaan liikenteen seassa edes omaa kovaa (vaikka hidas olenkin). Mutta hyvä, että tämäkin vaihtoehto on käytettävissä sitä tarvitseville, jotka ovat vielä minuakin hitaampia.
Quu: "En näe mitään etua Suomen järjestelmään nähden. Suomessa Poliisi voi tarvittaessa määrätä ajokokeeseen jos rikkeet viitaa ajokyvyttömyyteen."
Perustelu on tässä mitä sanoit hieman myöhemmin: Quu: "Kyllä ajokyvyttömyys on minulle vaikea hahmottaa, eikä se ole helppoa viranomaisillekaan."
Saksan ja Britannian pistejärjestelmän etu on rikkeiden pisteyttämisessä, joka poistaa muiden muassa itsekin huomaamasi vaikeuden eri rikkeiden painoarvon ja toistuvuuden vaikutuksesta ajokykyyn. Tämä sekä varmistaa puuttumista rajaa hipoviin tapauksiin että parantaa oikeusturvaa tasapuolistamalla kohtelun.
Sen lisäksi arviointi psykon kautta on parannus, jota ei käytännössä meillä tapahdu. meillä kovimmat Vetomiehet ylpeilevät kesken ajokauden yllättäneellä mopoilukaudellaan kortin jäähtyessä.
Sen lisäksi pakollinen koulutus on parannus, jota ei meillä käytännössä tapahdu. Jopa turvallisuushakuiset kuljettajat löytävät perusteita, joiden mukaan lisäkoulutus ei heitä koske.
Onhan tuo pistejärjestelmä selkeästi parempi systeemi, vaikka ei saksalaisen moottoritien ajonopeuksia mahdollistakaan.
Lehdessä 5/18 oli jälleen käsitelty aihetta ja hyvä niin. Jutun alussa todettiin uudistusta koskevan julkisen keskustelun jääneen vähäiseksi. Toki sote yms. isot hankkeet vievät oman kapasiteettinsa, mutta osansa asialla on myös uudistuksen suuruus suhteessa vaikutuksiin. 350 sivun esitys, jossa iso osa asioista ei muutu, on varmasti monelle kovin raskas paketti käsiteltäväksi. Itsekään en sitä ole lukenut, vaan olen TM:n yms. lehtijuttujen varassa
Alussa käsitellään tien määritelmää. Toivottavasti samalla oletaan kantaa siihen, miten kuljettaja voi erottaa tieliikennelain alaisen tien ja maastoliikennelain alaisen väylän.
Äänimerkin käyttö ohitustilanteessa on jotain, mitä tuskin suomalainen ymmärtää. Mahtaisi tulla kiinnostavia reaktioita, jos ohittajana alkaisin tööttäillä. Koko asian voisi poistaa laista.
Polkupyörän takavalo ei harmita minua ollenkaan, se on hyvin tarpeellinen. Toki lain rikkojien määrä tulee kasvamaan merkittävästi, mutta ehkä vaatimus takavalosta on yksi signaali siitä, että polkupyörä on tasaveroinen ajoneuvo henkilöautojen ja tukkirekkojen rinnalla.
Pyöräkadun ideaa en ymmärrä, kun nykyään on jo olemassa kävelykatu. Mutta ehkä kaupunkikeskustojen kehittämisessä kävely- ja pyöräilypainotteisemmaksi löytyy tuollaiselle tarvetta. Yksinkertaisuus on tavoittelemisen arvoinen asia, mutta ehkä tässä tapauksessa muutos on perusteltu. Eri asia on se, miten autoilija taipuu säännöstöön, jossa pyöräilijä on tasaveroisen tienkäyttäjän sijaan kunkku.
Pyöräkypärän käyttösuosituksen palaaminen esitykseen on joutavaa puuhastelua, ei hyvä asia. Tähänkin saakka se on luonut vain väärinkäsityksiä, joten sirkus jatkuu, vaikka pellet vaihtuukin.
Ennakointivelvoitteen muutosta en minäkään pidä hyvänä asiana. Nykyisen lain 3§ on aivan riittävä velvoite huomioida toisten virheet. Suomessa hyysätään muutenkin rikollisia ihan tarpeeksi (poislukien liikenteessä maksukykyisten kansalaisten sakottaminen pienistä, usein tahattomista teoista). Lain vastaisen teon vastuuta ei pidä jakaa yhtään nykyistä enempää uhreille.
Suojatietä ei edelleenkään ole syytä osoittaa sekä tiemerkinnöin, että liikennemerkillä. Hyvä asia, muuten esim. asfalttikoneen mentyä suojatie lakkaisi olemasta voimassa. Sehän olisi täysin kestämätön tilanne, kun maalari saapuu paikalle ehkä viikon kuluttua. Keleistä riippuen (sateet) voi kestää kauemminkin. Huonoa sen sijaan on se, että tiemerkinnät riittää. Kirjaus pitäisi olla niin, että liikennemerkki pitää vähintään olla.
Jos lain 5§ tosiaan edellyttää ajoneuvon hallintaa kaikissa tilanteissa, ollaan kohtuuttoman vaatimuksen edessä. Tämä yhdistettynä ennakointivelvoitteeseen voi tuloksena olla täysi kuljettajan lainsuojattomuus.
Ryhmityssäännökset tosiaan kaipaa tarkennusta. Kuka osaa sanoa, pitääkö tai saako oikealle ryhmittyä kaistalle merkityn pysäkin kohdalla vai vasta sen jälkeen?
Normaalien sääntöjen rikkominen hälytysajoneuvoa väistettäessä tuskin on olennainen pointti. Erityistä varovaisuutta noudattavaa, mutta hetkellisesti ylinopeutta ajavaa tai punaisia päin ajavaa tuskin rangaistaan, jos teko on perusteltu väistämisen takia.
Suojatien eteen pysähtymisen epämääräisyyttä en pidä ongelmana. Laki velvoitta antamaan jalankulkijalle tietä riippumatta siitä, onko viereen pysähtynyt auto. Tällöin kiinnostavaa ei ole se, onko tuo pysähtynyt 3, 4 vai 5 metrin päähän suojatiestä. Olennaista on mahdollisuus havaita, onko suojatiellä väistettävää ja tässä etäisyyden lisäksi merkittävä vaikutus on myös pysähtyneen ajoneuvon tyypillä. Pyöräilijä peittää näkyvyyttä hiukan vähemmän kuin jakeluauto, joten tarkka metrimäärä on lopulta kovin vähäpätöinen asia. Vastuuta suojatien havaitsemisesta pitäisi kasvattaa ja ilman metrejä se toteutuu. Samalla tavoinhan suojatien taakse pysähtynyt vastaantulija peittää näkyvyyttä, mutta mikään ei tässä tapauksessa velvoita pysähtymään. Väistämisvelvollisuus on kuitenkin voimassa.
Väistämisvelvollisuuteen liittyvän määritelmän "väistettävä pyörätietä käyttävää pyöräilijää ylitäessään pyörätietä" ajatusta en minäkään ymmärrä.
Pysäköintialueen nopeusrajoitus ei ole kiinnostava juttu. Yleispätevä rajoitus vedettäisiin niin alas, ettei se olisi läheskään aina tarkoituksenmukainen. Siksi tilannenopeutta koskeva pykälä riittää.
Liikenneympyrän keskihalkaisijan määrittely ei kuulu lakiin, vaan suunnitteluohjeisiin. Ympyrä merkitään tietyllä tavalla, jolloin se joko on tai ei ole ympyrä. Määrittely toisi vain tilanteita, jossa risteys on tarkoitettu ympyräksi, mutta kolaritilanteessa joku osoittaa halkaisijan olevan sentin liian pieni. Kääntyisikö tällöin väistämissäännöt päälaelleen?
Peruskoulun ala-asteen äidinkielen tunnilla on jo 80-luvulla opetettu, että komparatiiviin liittyy vertailukohta. Jos laissa tämä periaate unohdetaan ja otetaan mallia autojen rengasmainoksista, jossa uuden renkaan kerrotaan olevan 10% parempi (kuin mikä?), ollaan todella syvällä suossa. Viittaan tällä artikkelin kohtaan, jossa käsitellään olennaisesti hitaamman väistämistä.
Miksi kevytperävaunujen 80 km/h on sotkenut vilkasta moottoritieliikennettä, mutta kuorma-autojen vastaava rajoitus ei? Toki rajoituksen nosto sataseen on ihan ok.
Pysäköinnin salliminen vastaantulijan puolelle on huono juttu. Se tekee liikenneympäristöstä sekavan ja vaikeuttaa kuljettajan tehtävien suorittamista. Lisäksi on vaikea ymmärtää, mihin tarve muuttaa sääntöjä tältä osin perustuu.
Edelleen kääntymisen jälkeinen vapaus valita kaista on huono muutos. Perustelut löytyy tämän keskusteluketjun ekalta sivulta ja kopiona tässä:
"Esimerkiksi tässä tapauksessa on liikennevalot ohjattu niin, että vasemmalle kääntyvien nuoli palaa samaan aikaan kuin vastaantulijoille palaa nuolivalo oikealle. Jatkossa se ei enää olisi mahdollista. https://goo.gl/maps/hRuUbR75xYN2 "
Arkitodellisuus ei ole hyvä peruste, tuskin 10% ylinopeus tai muukaan vallitseva tapa rikkoa lakia olisi hyvä peruste.
Ok, tarkoitit oikeuksia. Luulin sinun tarkoittaneen fyysistä tilaa, esim. pyörätien rakentamista ajoradalle.
Miten pyöräilijöiden oikeuksien lisääntymien vie tilaa autoilta varsinkin, jos pyöräily on lyhytaikainen ilmiö vuositasolla laskettuna? Ja mitä oikeuksia tarkoitat?
Lyhytaikainenkin vain pyöräilijöille varattu kadunosa on haitta.
Pyöräilijät on jalankulkijoita ja autoja kohtaan p ammuttuja (usein syystäkin kuten lopussa ilmenee), itse poukkoilevat miten sattuu.
Valtaosa meistä autoilijoista ei tiedä nykyisiäkään oikeuksia, jos niitä vielä tulee lisää pyöräilijän täytyy varmistaa että autoilija väistää jos autolla on väistämisvelvollisuus.
Mutta miten tieliikennelaki varaa kadunosan vain pyöräilijöille? Entä miksi määrittelet kadun osan varaamisen pyöräilijälle haitaksi, onko pyöräilijä liikenteessä mielestäsi vähempiarvoinen tienkäyttäjä kuin autoilija?
Minusta ei ole järkevää luokitella pyöräilijöitä tuolla tavoin. Kyse on varsin monimuotoisesta ryhmästä, kuten muutkin tienkäyttäjät. Se ei saa vaikuttaa siihen, että joku määritellään toista tärkeämmäksi. Oleellista on kehittää liikennejärjestelmää haluttuun suuntaan. Tällä hetkellä hyväksytyn strategian mukainen linjaus on lisätä pyöräilyn ja jalankulun osuutta lyhyillä matkoilla yksityisautoilun kustannuksella eli käytännössä taajamissa, jossa suurin osa markoista on alle 3 km ja vielä suurempi osa alle 5 km eli rapakuntoisenakin helposti pyöräiltävä matka. Eikö tuollaisten matkojen kulkeminen pyörää enemmän tilaa vievällä ja fossiilisia raaka-aineita kuluttavalla moottoriajoneuvolla olekin asia, jota on syytä pyrkiä vähentämään?
Tietysti pyöräilijän täytyy varmistaa, että autoilija noudattaa velvollisuuksiaan. Ei tuo seikka muutu lakiuudistuksessa mihinkään, eikä voi olla peruste olla muuttamatta lakia.
En ymmärrä. Heität pyöräilyä kritisoivan kommentin lakikeskusteluun, kysyn mität sillä tarkoitat ja vastaat siihen kieltäytyväsi lukemasta lakitekstiä. No, en minä paljon muutakaan ymmärrä.
Nyt kun kevät tulee ja pyöräilykausi alkaa kannatta pyöräilijän ottaa huomioon että meitä jotka emme tunne entistäkään lakia pilkulleen saati tulevaa on liikenteessä.
Peräilijöiden valtaenemmistö ei näytä tietävän liikennelaista edes perusasioita.
Kotilon ja kaksipyöräisen ajoneuvon kuljettajan keskustelua varten pitäisi Suomen kieleen lisätä uusi sijamuoto aggressiivi.
Kaksipyöräisellä ja 8-pyöräisellä liikkuvalle tavoite on silti häkellyttävän yksinkertainen: kaikki ne on väistettävä juridisesta syyllisyydestä riippumatta.
Kuvitelma motoristien tai polkupyöräilijöiden yhteisvastuullisuudesta on vain kuvitelmaa. Ellei aja pyörää, on ehkä vaikea ymmärtää, ettei ole mitään kollektiivista motoristin tai pyöräilijän yhteisvastuullisuutta tai "pyöräkuskin ajotaitoa tai -tapaa". Havainnollistan tätä Toyotakuskeilla, joiden monikaan ei usko yhtenä suurena jenginä aiheuttavan suurta määrää kolareita vuosittain. Motoristien ja pyöräilijöiden tapaan myös Toyotaukot liikkuvat omien vaihtelevien taitojensa turvin ja vastaavat kukin itse omasta ajamisestaan. Siksi jonkun kuljettajaryhmän syyttely on turhaa, eikä sitä voi kohdistaa yhteenkään yksilöön. Jos jotain riskiprofiileja löytyy, niitä on hyödyllisempää pohtia ennakoivan ajon näkökulmasta.
Oppi, jonka tästä voi itse kukin viedä mukaansa on, että ihmisen näkeminen on pieneltä osalta optiikkaa ja suurelta osalta aivotyötä.
Quun kannattaa olla selvillä siitä, että ihminen joka ei pyörää aja, ja jonka maailmassa ei ole pyörää, ei myöskään pyörää näe. Tämä johtuu siitä, että suuntaamme rajallisen aivokapasiteettimme omasta mielestämme olennaisen näkemiseen. Etenkin aikuinen näkee kokemuksensa nojalla sitä mitä arvelee olevan tekeillä, eikä vaivaudu prosessoimaan kaikkia havaintoja kunnolla. Jos suhtautuu pyörään kuin Quu, silloin pyörästä tulee helposti epäolennaisuus, jota ei nähdä ennen kuin kolahtaa. Pyörällä ajavan puolestaan kannattaa olla selvillä siitä, ettei Quu ole yksin.
Yleensä autoilijan "en nähnyt" tarkoittaa, että "en viitsinyt edes katsoa". Silti omaa kokemusta on myös tilanteesta, jossa suoraan minun suuntaani katsonut kotilokuski "ei nähnyt" suuren yli 300-kiloisen metallinhohtopunaisen täyskatetun moottoripyörän ylös suunnattuja keltaisia tuplavaloja. Tämä tappaja meinasi päästä yllättämään, kun en osannut kuvitella hänen ajavan kolmion takaa päälleni minua suoraan silmiin katsoen.
Siksi joka kevät tarvitaan uusi kaksipyöräisten havainnointikampanja, ajoipa sellaista itse tai ei.
Kaksipyöräisten havainnointikampanjalle on tarvetta etenkin, jos ei sellaista aja.
Lakiuudistuksen yksi tavoitteista on "ajoneuvoistaa" polkupyörä eli saada ihmiset tajuamaan polkupyörän olevan samanlainen osa liikennettä kuin henkilöautokin. Lisäksi polkupyörän käyttöä halutaan lisätä. Jos tavoitteet toteutuu ja polkupyörien määrä liikenteessä kasvaa, autolla ajavat oppivat entistä paremmin havaitsemaan polkupyöräilijät. Tämä on todettu ilmiö, jolla on turvallisuutta parantava vaikutus. Talvipyöräilyn määrän kasvu tekee sen, että keväinen shokkivaikutus, jolloin pyörien määrä liikenteessä kasvaa, jää vähäisemmäksi. Havaintokyky ei surkastu talvella.
Oletettavasti tällä on osansa myös moottoripyöräilyyn.
En näe mitään etua Suomen järjestelmään nähden. Suomessa Poliisi voi tarvittaessa määrätä ajokokeeseen jos rikkeet viitaa ajokyvyttömyyteen.
Et tietenkään näe. Jo termi ajokyvyttömyys on sinulle näköjään vaikea hahmotettava.
Saksasta ei muisteta juuri muuta kuin se, miten siellä saa autobahnilla ajaa kovaa ja kunpa täälläkin...
Haluttaisiinkohan sieltä oikeasti myös Willen mainitsemat käytännöt, joihin verrattuna suomalainen rangaistuskäytäntö, seuranta ja valvonta on aika kesyltä vaikuttavaa.
Noiden Willen listaamien lisäksi rattijuopumustapausten seuranta ja valvonta on hyvin tiukkaa sukulaismiehen kertomuksen perusteella. Hyvä jos uskalsi saunakaljan ottaa Suomessa käydessään, kun oli Saksassa puhaltanut karvanpuolikkaan verran yli rajan. Hän joutui siis käymään kuukausia seurannassa todistaakseen olevansa raitis.
Turhaa rutista siitä, mitä "laki mahdollistaa" Suomessa, jos käytäntö ei vastaa edellytyksiä ja toleransseillakin kuskit nakkaa vesilintuja. Ja jotkut täällä valittavat kuinka juuri Suomi olisi poliisivaltio!
Kyllä ajokyvyttömyys on minulle vaikea hahmottaa, eikä se ole helppoa viranomaisillekaan.
Ihan sujuvasti osaat kuitenkin liittää saksalaisen virhepisteytysjärjestelmän suomalaisen poliisin ajokyvyttömyysarviointiin, mielestäsi.
Jospa siis palaisit, kuten Wille ehdotti, ruutuun 13.08.2017, 10:11 ja sen jälkeen 13.08.2017, 13:00
Jospa palaisit Suomen liikenne/rangaistukset ja ajokorttilakiin.
Kerro sitten miltä osin Saksalain pisteytys parantaisi Suomen liikenneturvallisuutta?
Minulla ei tietenkään ole mitään vastaan eikä valtuuksia estää liikenneturvallisuuden lisäämiseen tehtyjä lainmuutoksia ja valvontaan ryhtiä olen paasannut vuosia.
Et siis käynyt lukemassa Willen kommentteja...
Enhän minä edes väittänyt, tai ole väittämässäkään, että saksalainen pisteytys itsessään "parantaisi liikenneturvallisuutta"!
Vertailin vain rangaistuskäytäntöjä, kuten Willekin. Yleensähän muualla kuin Suomessa asiat on "paremmin", mutta haluttaisiinko esim. Saksan linjalle edes lähteä jne.
Ei nyt äkkiä tule mieleen kuin Ruotsi, missä on liikenneasiat hoidettu meitä paremmin.
Oletan, että tarkoitat liikennelakeja ja etenkin rangaistuskäytäntöjä nyt tässä yhteydessä, niistä kun tässä nyt on viimeksi keskusteltu....
Antaa olla tasaraha, näin on Suomessa ihan hyvä, annoin vaan vinkin Kumppanille kun hänen mielestä ruoho on vireämpää muualla..............
Ruohon vireydestä en tiedä...
Jos olisit a) lukenut b) ymmärtänyt mistä kirjoitettiin, niin olisit huomannut ensinnäkin että en kirjoittanut minun olevan sitä mieltä. Toisekseen, uskon edelleen että taisit Ruotsin liikenneasioista kirjoittaessasi ajatella jotakin ihan muuta kuin rangaistuskäytäntöjä. Viittaa tuohon kohtaan b) taas...
Minä viittaan kintaalla koko aiheelle.
Quu: "Mielestäni Suomessa on hyvä sakkojärjestelmä."
Minulle tuo ainakin toimii. Tulottomana opiskelijana se rohkaisi minua käyttämään lähes ilmaista maksutonta lisänopeutta niin paljon kuin satuin milloinkin "tarvitsemaan". Näin myös tulottomalle tarjottiin tasapuolinen mahdollisuus hankkia maksullista lisänopeutta. Vasta useampi lisänopeuslasku saman vuoden aikana pudotti marssivauhtia päivien nollaamiseksi kalenterissa.
Vastavalmistuneen ja työllistyneen ajotapa jatkui samaan malliin ensimmäiseen Stop & Go penaltiin saakka. Se oli herätys, jonka jälkeen huomasin siirtyneeni yhteiskuntaluokkaan, jonka on edullisempaa ostaa maksullista lisänopeutta tukkuerinä moottoriradalla.
Sakkojärjestelmän tarkoitus lieneekin hillitä hyvätuloisten ajonopeuksia, minkä funktionsa se pelotevaikutuksellaan täyttää niin hyvin, että hyvätuloisen hajamielisyys tai piittaamattomuus ylittää aina uutiskynnyksen.
Jatkossa omistajavastuu saattaa tosin muuttaa tätä hyvää järjestelmää. Siihen varautuen moottoripyörä ja suurin osa perheen autoistakin on rekisteröity pienituloisimmille perheenjäsenille, mistä nöyrin kiitoksemme hienon järjestelmän rakentajille.
Vaikka tämä ilmeinen alennus minun maksulliseen lisänopeuteeni näin tarjotaankin, en sitä katso enää tarvitsevani. Ratakierrosten jälkeen en nimittäin enää mahdu ajamaan liikenteen seassa edes omaa kovaa (vaikka hidas olenkin). Mutta hyvä, että tämäkin vaihtoehto on käytettävissä sitä tarvitseville, jotka ovat vielä minuakin hitaampia.
Quu: "En näe mitään etua Suomen järjestelmään nähden. Suomessa Poliisi voi tarvittaessa määrätä ajokokeeseen jos rikkeet viitaa ajokyvyttömyyteen."
Perustelu on tässä mitä sanoit hieman myöhemmin:
Quu: "Kyllä ajokyvyttömyys on minulle vaikea hahmottaa, eikä se ole helppoa viranomaisillekaan."
Saksan ja Britannian pistejärjestelmän etu on rikkeiden pisteyttämisessä, joka poistaa muiden muassa itsekin huomaamasi vaikeuden eri rikkeiden painoarvon ja toistuvuuden vaikutuksesta ajokykyyn. Tämä sekä varmistaa puuttumista rajaa hipoviin tapauksiin että parantaa oikeusturvaa tasapuolistamalla kohtelun.
Sen lisäksi arviointi psykon kautta on parannus, jota ei käytännössä meillä tapahdu. meillä kovimmat Vetomiehet ylpeilevät kesken ajokauden yllättäneellä mopoilukaudellaan kortin jäähtyessä.
Sen lisäksi pakollinen koulutus on parannus, jota ei meillä käytännössä tapahdu. Jopa turvallisuushakuiset kuljettajat löytävät perusteita, joiden mukaan lisäkoulutus ei heitä koske.
Onhan tuo pistejärjestelmä selkeästi parempi systeemi, vaikka ei saksalaisen moottoritien ajonopeuksia mahdollistakaan.
Lehdessä 5/18 oli jälleen käsitelty aihetta ja hyvä niin. Jutun alussa todettiin uudistusta koskevan julkisen keskustelun jääneen vähäiseksi. Toki sote yms. isot hankkeet vievät oman kapasiteettinsa, mutta osansa asialla on myös uudistuksen suuruus suhteessa vaikutuksiin. 350 sivun esitys, jossa iso osa asioista ei muutu, on varmasti monelle kovin raskas paketti käsiteltäväksi. Itsekään en sitä ole lukenut, vaan olen TM:n yms. lehtijuttujen varassa
Alussa käsitellään tien määritelmää. Toivottavasti samalla oletaan kantaa siihen, miten kuljettaja voi erottaa tieliikennelain alaisen tien ja maastoliikennelain alaisen väylän.
Äänimerkin käyttö ohitustilanteessa on jotain, mitä tuskin suomalainen ymmärtää. Mahtaisi tulla kiinnostavia reaktioita, jos ohittajana alkaisin tööttäillä. Koko asian voisi poistaa laista.
Polkupyörän takavalo ei harmita minua ollenkaan, se on hyvin tarpeellinen. Toki lain rikkojien määrä tulee kasvamaan merkittävästi, mutta ehkä vaatimus takavalosta on yksi signaali siitä, että polkupyörä on tasaveroinen ajoneuvo henkilöautojen ja tukkirekkojen rinnalla.
Pyöräkadun ideaa en ymmärrä, kun nykyään on jo olemassa kävelykatu. Mutta ehkä kaupunkikeskustojen kehittämisessä kävely- ja pyöräilypainotteisemmaksi löytyy tuollaiselle tarvetta. Yksinkertaisuus on tavoittelemisen arvoinen asia, mutta ehkä tässä tapauksessa muutos on perusteltu. Eri asia on se, miten autoilija taipuu säännöstöön, jossa pyöräilijä on tasaveroisen tienkäyttäjän sijaan kunkku.
Pyöräkypärän käyttösuosituksen palaaminen esitykseen on joutavaa puuhastelua, ei hyvä asia. Tähänkin saakka se on luonut vain väärinkäsityksiä, joten sirkus jatkuu, vaikka pellet vaihtuukin.
Ennakointivelvoitteen muutosta en minäkään pidä hyvänä asiana. Nykyisen lain 3§ on aivan riittävä velvoite huomioida toisten virheet. Suomessa hyysätään muutenkin rikollisia ihan tarpeeksi (poislukien liikenteessä maksukykyisten kansalaisten sakottaminen pienistä, usein tahattomista teoista). Lain vastaisen teon vastuuta ei pidä jakaa yhtään nykyistä enempää uhreille.
Suojatietä ei edelleenkään ole syytä osoittaa sekä tiemerkinnöin, että liikennemerkillä. Hyvä asia, muuten esim. asfalttikoneen mentyä suojatie lakkaisi olemasta voimassa. Sehän olisi täysin kestämätön tilanne, kun maalari saapuu paikalle ehkä viikon kuluttua. Keleistä riippuen (sateet) voi kestää kauemminkin. Huonoa sen sijaan on se, että tiemerkinnät riittää. Kirjaus pitäisi olla niin, että liikennemerkki pitää vähintään olla.
Jos lain 5§ tosiaan edellyttää ajoneuvon hallintaa kaikissa tilanteissa, ollaan kohtuuttoman vaatimuksen edessä. Tämä yhdistettynä ennakointivelvoitteeseen voi tuloksena olla täysi kuljettajan lainsuojattomuus.
Ryhmityssäännökset tosiaan kaipaa tarkennusta. Kuka osaa sanoa, pitääkö tai saako oikealle ryhmittyä kaistalle merkityn pysäkin kohdalla vai vasta sen jälkeen?
Normaalien sääntöjen rikkominen hälytysajoneuvoa väistettäessä tuskin on olennainen pointti. Erityistä varovaisuutta noudattavaa, mutta hetkellisesti ylinopeutta ajavaa tai punaisia päin ajavaa tuskin rangaistaan, jos teko on perusteltu väistämisen takia.
Suojatien eteen pysähtymisen epämääräisyyttä en pidä ongelmana. Laki velvoitta antamaan jalankulkijalle tietä riippumatta siitä, onko viereen pysähtynyt auto. Tällöin kiinnostavaa ei ole se, onko tuo pysähtynyt 3, 4 vai 5 metrin päähän suojatiestä. Olennaista on mahdollisuus havaita, onko suojatiellä väistettävää ja tässä etäisyyden lisäksi merkittävä vaikutus on myös pysähtyneen ajoneuvon tyypillä. Pyöräilijä peittää näkyvyyttä hiukan vähemmän kuin jakeluauto, joten tarkka metrimäärä on lopulta kovin vähäpätöinen asia. Vastuuta suojatien havaitsemisesta pitäisi kasvattaa ja ilman metrejä se toteutuu. Samalla tavoinhan suojatien taakse pysähtynyt vastaantulija peittää näkyvyyttä, mutta mikään ei tässä tapauksessa velvoita pysähtymään. Väistämisvelvollisuus on kuitenkin voimassa.
Väistämisvelvollisuuteen liittyvän määritelmän "väistettävä pyörätietä käyttävää pyöräilijää ylitäessään pyörätietä" ajatusta en minäkään ymmärrä.
Pysäköintialueen nopeusrajoitus ei ole kiinnostava juttu. Yleispätevä rajoitus vedettäisiin niin alas, ettei se olisi läheskään aina tarkoituksenmukainen. Siksi tilannenopeutta koskeva pykälä riittää.
Liikenneympyrän keskihalkaisijan määrittely ei kuulu lakiin, vaan suunnitteluohjeisiin. Ympyrä merkitään tietyllä tavalla, jolloin se joko on tai ei ole ympyrä. Määrittely toisi vain tilanteita, jossa risteys on tarkoitettu ympyräksi, mutta kolaritilanteessa joku osoittaa halkaisijan olevan sentin liian pieni. Kääntyisikö tällöin väistämissäännöt päälaelleen?
Peruskoulun ala-asteen äidinkielen tunnilla on jo 80-luvulla opetettu, että komparatiiviin liittyy vertailukohta. Jos laissa tämä periaate unohdetaan ja otetaan mallia autojen rengasmainoksista, jossa uuden renkaan kerrotaan olevan 10% parempi (kuin mikä?), ollaan todella syvällä suossa. Viittaan tällä artikkelin kohtaan, jossa käsitellään olennaisesti hitaamman väistämistä.
Miksi kevytperävaunujen 80 km/h on sotkenut vilkasta moottoritieliikennettä, mutta kuorma-autojen vastaava rajoitus ei? Toki rajoituksen nosto sataseen on ihan ok.
Pysäköinnin salliminen vastaantulijan puolelle on huono juttu. Se tekee liikenneympäristöstä sekavan ja vaikeuttaa kuljettajan tehtävien suorittamista. Lisäksi on vaikea ymmärtää, mihin tarve muuttaa sääntöjä tältä osin perustuu.
Edelleen kääntymisen jälkeinen vapaus valita kaista on huono muutos. Perustelut löytyy tämän keskusteluketjun ekalta sivulta ja kopiona tässä:
"Esimerkiksi tässä tapauksessa on liikennevalot ohjattu niin, että vasemmalle kääntyvien nuoli palaa samaan aikaan kuin vastaantulijoille palaa nuolivalo oikealle. Jatkossa se ei enää olisi mahdollista.
https://goo.gl/maps/hRuUbR75xYN2 "
Arkitodellisuus ei ole hyvä peruste, tuskin 10% ylinopeus tai muukaan vallitseva tapa rikkoa lakia olisi hyvä peruste.
"Pysäköinnin salliminen vastaantulijan puolelle on huono juttu."
Päinvastoin se on hyväjuttu, ja tulee tarpeeseen etenkin Helsingin ydinkeskustan kapeilla kaduilla vapaanpaikan löytäminen on työlästä.
Pyörille vallataan liikaa tilaa Helsingin kaduilta, pyöräily on niin lyhytaikaista huvia meidän vuodenajoista.
Miten pyörille varatun tilan määrä liittyy tieliikennelakiuudistukseen?
Aiheesta toki voidaan jatkaa keskustelua, mutta mielummin vaikka pyöräilyä käsittelevässä viestiketjussa.
Minä sain sen käsityksen ylen radiojutussa että pyöräilijöille tullee lisää oikeuksia ajoradalla. Olin (onneksi) ilmeisesti väärässä.
Ok, tarkoitit oikeuksia. Luulin sinun tarkoittaneen fyysistä tilaa, esim. pyörätien rakentamista ajoradalle.
Miten pyöräilijöiden oikeuksien lisääntymien vie tilaa autoilta varsinkin, jos pyöräily on lyhytaikainen ilmiö vuositasolla laskettuna? Ja mitä oikeuksia tarkoitat?
Lyhytaikainenkin vain pyöräilijöille varattu kadunosa on haitta.
Pyöräilijät on jalankulkijoita ja autoja kohtaan p ammuttuja (usein syystäkin kuten lopussa ilmenee), itse poukkoilevat miten sattuu.
Valtaosa meistä autoilijoista ei tiedä nykyisiäkään oikeuksia, jos niitä vielä tulee lisää pyöräilijän täytyy varmistaa että autoilija väistää jos autolla on väistämisvelvollisuus.
Mutta miten tieliikennelaki varaa kadunosan vain pyöräilijöille? Entä miksi määrittelet kadun osan varaamisen pyöräilijälle haitaksi, onko pyöräilijä liikenteessä mielestäsi vähempiarvoinen tienkäyttäjä kuin autoilija?
Minusta ei ole järkevää luokitella pyöräilijöitä tuolla tavoin. Kyse on varsin monimuotoisesta ryhmästä, kuten muutkin tienkäyttäjät. Se ei saa vaikuttaa siihen, että joku määritellään toista tärkeämmäksi. Oleellista on kehittää liikennejärjestelmää haluttuun suuntaan. Tällä hetkellä hyväksytyn strategian mukainen linjaus on lisätä pyöräilyn ja jalankulun osuutta lyhyillä matkoilla yksityisautoilun kustannuksella eli käytännössä taajamissa, jossa suurin osa markoista on alle 3 km ja vielä suurempi osa alle 5 km eli rapakuntoisenakin helposti pyöräiltävä matka. Eikö tuollaisten matkojen kulkeminen pyörää enemmän tilaa vievällä ja fossiilisia raaka-aineita kuluttavalla moottoriajoneuvolla olekin asia, jota on syytä pyrkiä vähentämään?
Tietysti pyöräilijän täytyy varmistaa, että autoilija noudattaa velvollisuuksiaan. Ei tuo seikka muutu lakiuudistuksessa mihinkään, eikä voi olla peruste olla muuttamatta lakia.
Ja muutuhan se laki, lue sinä se, minä en pyörällä aja enkä tule ajamaankaan. Perehdytään siihen jos joudun konfliktiin pyöräilijän kanssa.
En ymmärrä. Heität pyöräilyä kritisoivan kommentin lakikeskusteluun, kysyn mität sillä tarkoitat ja vastaat siihen kieltäytyväsi lukemasta lakitekstiä. No, en minä paljon muutakaan ymmärrä.
Nyt kun kevät tulee ja pyöräilykausi alkaa kannatta pyöräilijän ottaa huomioon että meitä jotka emme tunne entistäkään lakia pilkulleen saati tulevaa on liikenteessä.
Peräilijöiden valtaenemmistö ei näytä tietävän liikennelaista edes perusasioita.
Kotilon ja kaksipyöräisen ajoneuvon kuljettajan keskustelua varten pitäisi Suomen kieleen lisätä uusi sijamuoto aggressiivi.
Kaksipyöräisellä ja 8-pyöräisellä liikkuvalle tavoite on silti häkellyttävän yksinkertainen: kaikki ne on väistettävä juridisesta syyllisyydestä riippumatta.
Kuvitelma motoristien tai polkupyöräilijöiden yhteisvastuullisuudesta on vain kuvitelmaa. Ellei aja pyörää, on ehkä vaikea ymmärtää, ettei ole mitään kollektiivista motoristin tai pyöräilijän yhteisvastuullisuutta tai "pyöräkuskin ajotaitoa tai -tapaa". Havainnollistan tätä Toyotakuskeilla, joiden monikaan ei usko yhtenä suurena jenginä aiheuttavan suurta määrää kolareita vuosittain. Motoristien ja pyöräilijöiden tapaan myös Toyotaukot liikkuvat omien vaihtelevien taitojensa turvin ja vastaavat kukin itse omasta ajamisestaan. Siksi jonkun kuljettajaryhmän syyttely on turhaa, eikä sitä voi kohdistaa yhteenkään yksilöön. Jos jotain riskiprofiileja löytyy, niitä on hyödyllisempää pohtia ennakoivan ajon näkökulmasta.
Oppi, jonka tästä voi itse kukin viedä mukaansa on, että ihmisen näkeminen on pieneltä osalta optiikkaa ja suurelta osalta aivotyötä.
Quun kannattaa olla selvillä siitä, että ihminen joka ei pyörää aja, ja jonka maailmassa ei ole pyörää, ei myöskään pyörää näe. Tämä johtuu siitä, että suuntaamme rajallisen aivokapasiteettimme omasta mielestämme olennaisen näkemiseen. Etenkin aikuinen näkee kokemuksensa nojalla sitä mitä arvelee olevan tekeillä, eikä vaivaudu prosessoimaan kaikkia havaintoja kunnolla. Jos suhtautuu pyörään kuin Quu, silloin pyörästä tulee helposti epäolennaisuus, jota ei nähdä ennen kuin kolahtaa. Pyörällä ajavan puolestaan kannattaa olla selvillä siitä, ettei Quu ole yksin.
Yleensä autoilijan "en nähnyt" tarkoittaa, että "en viitsinyt edes katsoa". Silti omaa kokemusta on myös tilanteesta, jossa suoraan minun suuntaani katsonut kotilokuski "ei nähnyt" suuren yli 300-kiloisen metallinhohtopunaisen täyskatetun moottoripyörän ylös suunnattuja keltaisia tuplavaloja. Tämä tappaja meinasi päästä yllättämään, kun en osannut kuvitella hänen ajavan kolmion takaa päälleni minua suoraan silmiin katsoen.
Siksi joka kevät tarvitaan uusi kaksipyöräisten havainnointikampanja, ajoipa sellaista itse tai ei.
Kaksipyöräisten havainnointikampanjalle on tarvetta etenkin, jos ei sellaista aja.
Lakiuudistuksen yksi tavoitteista on "ajoneuvoistaa" polkupyörä eli saada ihmiset tajuamaan polkupyörän olevan samanlainen osa liikennettä kuin henkilöautokin. Lisäksi polkupyörän käyttöä halutaan lisätä. Jos tavoitteet toteutuu ja polkupyörien määrä liikenteessä kasvaa, autolla ajavat oppivat entistä paremmin havaitsemaan polkupyöräilijät. Tämä on todettu ilmiö, jolla on turvallisuutta parantava vaikutus. Talvipyöräilyn määrän kasvu tekee sen, että keväinen shokkivaikutus, jolloin pyörien määrä liikenteessä kasvaa, jää vähäisemmäksi. Havaintokyky ei surkastu talvella.
Oletettavasti tällä on osansa myös moottoripyöräilyyn.