Oli hienoa lukea pitkästä aikaa itsekin hifiä harrastavana puolueetonta ja ammattitaitoisesti tehtyä artikkelia hifistä.
Juuri tämän takia olen TM kestotilaaja.
Kiitos TM!
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Oli hienoa lukea pitkästä aikaa itsekin hifiä harrastavana puolueetonta ja ammattitaitoisesti tehtyä artikkelia hifistä.
Juuri tämän takia olen TM kestotilaaja.
Kiitos TM!
Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista.
Jotta jutusta voisi nauttia ja sen omaksua täysillä, olisi hifiä itsekin harrastavana hyödyllistä tietää, millä laitteistolla Tekniikan Maailman kuunteluhuoneessa kuunnellaan. Varsinkin kaiuttimien merkki ja malli kiinnostaa jutun lukijaa, koska lehti itsekin ihan oikein painottaa kaiuttimien (ja akustiikan) merkitystä toiston lopputuloksessa.
Jään kiitollisena odottamaan vastausta.
Kiitos TM:lle myös täältä kestotilaajalta!
Hyvä, että hifistä kirjoitetaan, mutta muuten en kyllä voi kehuihin yhtyä. Ottaen huomioon, että kyseessä oli oikein lehden kansikuvajuttu, niin odotin paljon seikkaperäisempää analyysiä aiheesta - eritoten siitä, missä ja miten hinta vaikuttaa ääneen. Toki se olisi vaatinut enemmän työtä ja paneutumista, mutta niin vaativat varmaan rengastestit, talviautotestit, 60000 km käyttökokeet ja monet muutkin jutut, joita lehdessä on.
Hinnan vaikutusta selviteltäessä olisi ollut hyvä purkaa äänentoistoketju palasiin. Vahvistin on yksi tärkeä komponentti, mutta ketjuun tarvitaan myös kaapelointia, äänilähde ja kaiuttimet ja näiden kaikkien vaikutuksesta on alan lehdissä ja foorumeilla ollut paljon juttua. Kunkin osa-alueen kohdalla olisi sitten voitu tehdä erikseen analyysiä siitä, mitä saadaan enemmän - vai saadaanko mitään - kun rahaa lyödään enemmän tiskiin. Kuuntelukokokeiden lisäksi olisi pitänyt pyrkiä mittaamaan eroja tai niiden puutteita myös signaalitasolla. Myös tutkittavien laitteiden otoksen olisi hyvä olla tässä käytettyä isompi: erilaisella tekniikalla toteutettuja ja paremmin käytännön hintahaitaria luotaavia laitteita mukaan.
Olisi myös hyvä käsitellä tutkimuksessa käytettävää laitteistoa ja testaajia enemmän. Esim. käytettyjä kaiuttimia ei nimetty muuta kuin kotona tehdyn hifiharrastajakuuntelun osalta. Lisäksi vahvistinvertailussa esitettiin joitain varsin keskeisiä olettamuksia, joiden merkitystä ei avattu laajemmin. Artikkelissa esim. todettiin, että on tärkeää, että tehoa ei yritetä ottaa liikaa vahvistimen kykyihin nähden. Sen sijaan siinä ei otettu kantaa siihen, kuinka hyvin tämä käytännön tilanteissa toteutuu tai millaisia rajoituksia siitä aiheutuu. Missä olosuhteissa vastaan tulee kaiutinkuormia ja käyttötilanteita, jolloin vahvistimiin jo syntyy kuultavia eroja?
Artikkelissa myös esitettiin heittoja, jotka jäivät varsin epämääräisiksi ilman kunnon konkretiaa. Mitä esim. ovat ne levysoittimille suotuisat erinomaisen kalliit kaiuttimet, joiden diskanttitoisto on lähinnä markettikamaa? Jos tällaisia analyysejä on tehty ja tiedossa, niin lukijana ja potentiaalisena hifi-asiakkaana mielelläni kuulisin tarkemmin tuotteista, joita minun kannattaa kenties välttää tai jotka olisi ainakin syytä koekuunnella aivan erityisen kriittisesti.
Artikkeli nosti ihan hyviä asioita ja näkökantoja esiin, esim. Koivusalon esittämä äänittäjän näkökulma oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Kokonaisuutena artikkelista jäi kuitenkin varsin negatiivinen kuva: osittain siitä syystä, että monia keskeisiä asioita ei käsitelty riittävästi, ja osittain siksi, että artikkelista huokui hieman turhan omahyväinen asenne TM:n tapaan arvioida äänentoistoa.
Lopun kellovertaus ei myöskään osunut maaliin. Kelloista puhuttaessa voidaan hyvin sanoa, että parilla sadalla eurolla saadaan lähes millä tahansa mittapuulla arvioituna parempi kello mikäli vertailukohteena on tuhansien eurojen mekaaninen tikittäjä: tarkempi, kovempaa käsittelyä kestävä, runsaammilla toiminnoilla varustettu jne. Ainoa mikä jää uupumaan, on arvokellon tuoma tunne. Vahvistimista puhuttaessa kai jopa TM on sitä mieltä, että rahallisella panostuksella on mahdollista saada paljon 'enemmän' vahvistinta: enemmän tehoa, parempi kanavaerottelu, parempi kyky ajaa vaikeita kuormia jne. Oli näistä asioista sitten käytännössä hyötyä tai ei.
Upea hifiartikkeli TM:ssä... Pitäisköhän oikein maksaa tuo kohtuuton hinta, mitä kyseisestä julkaisusta pyydetään, kun on noin raju väite.
http://www.hifiharrastajat.org/foorumi/showthread.php/111354-Sokkotestit-yms-(TM-jatkoa)
Hyvä artikkeli!
Hifi-harrastajien keskutelu taas saa koomisia muotoja. Usko on kova, mutta perustelut löysiä hörhöillä.
Tuota:
Haluaisitko vähän yksilöidä, mitkä hifiharrastajien perustelut ovat mielestäsi heikolla pohjalla ja miksi?
Omasta mieelstäni TM:n juttu olisi vielä parempi, jos lehti haluaisi julkaista kokonaan testien yksityikohtaiset järjestelyt, esimerkiksi testilaitteiston kaiuttimet ja käytetyn testimusiikin. Hifiharrastusmaailmassa on totuttu siihen, että avoimuuden ja totuuden etsinnän vuoksi yksinkertaisinta etiikkaa on julkaista käytetty testlaitteisto ja -materiaali yksityiskohtineen. Ilman näitä tietoja oikeata arviointia ei voida tehdä, vaan jutun anti jää vajaaksi. Jos ko. selvitystä ei haluta itse juttuun luettavuuden huononemisen pelossa, ne voitaisiin julkaista esim. lehden kotisivulla.
Juttuun valitut vahvistimet, tarkoitan Cambridge Audio ja Naim eivät edusta parasta mahdolista tai edes tarpeeksi hyvää tasoa. Itse olisin valinut arvokkaampien vahvistimen edustajt esim. sellaisten merkkien parhaimmista malleista kuten Accuphase, Luxman, McIntosh, ASR, Lavardin vain muutamia mainitakseni. Kyse on tälöin mm. sellaisesta tekijästä kuin sävyjen erottelu.
Sonos ja Spotify ovat monen entisen tai nykyisen harrastajan arkipäivää, mutta niiden laatua tai tuomia etuja tai rajoitteita ei käsitelty mitenkään. Ihan mielenkiintoista omalla laitteistolla verrata samasta pisteestä saman äänityksen sointia CD soittimelta, levyn rippauksen jälkeen kovalevyltä tai Spotifyista.
Heti ensimmäisenä täytyy kiittää runsaasta palautteesta niin TM:n keskustelualueella kuin esimerkiksi Hifiharrastajien foorumeilla. Emme ole TM:ssä aikoihin käsitelleet äänentoiston perusteita, vaan edenneet ehkä turhankin tiiviisti valtavirran mukana testaten kotiteatterilaitteita, soundbar-kaiuttimia ja langattomia kaiuttimia. Juttua tehdessä kävi jo mielessä, että jos mitään keskustelua ei tämän tekstin pohjalta synny, niin hifi ei ehkä ole enää ajankohtainen aihe TM:ssä.
Keskustelussa on esitetty useita erilaisia näkökulmia eli se jatkuu samalla linjalla, josta itse juttukin lähti liikkeelle. Omasta puolestani haluan tällä erää kommentoida oikeastaan vain kolmea asiaa.
Jutussa haluttiin tuoda esiin merkittävimpiä äänentoiston laatuun vaikuttavia tekijöitä ja asettaa ne järkeviin mittasuhteisiin. Sen pohjalta syntyneet keskustelut ovat painottuneet lähes yksinomaan vahvistimien kuunteluun, mikä on helppo ymmärtää, koska sama debatti on jatkunut samoin argumentein jo vuosikymmeniä ja jatkuu varmasti edelleen.
TMnetin tiivistelmän kolmanneksi viimeinen kappale kertoo sen, mitä tämänkertaisella vahvistinkuuntelulla mielestämme saavutettiin. Muuta emme voi tulosten perusteella sanoa.
Olisi toki mielenkiintoista tehdä abx-testi esimerkiksi jollain Lapiskan ehdottamalla huippuvahvistimella, jos sellaisen omistaja haluaa moiseen ryhtyä omassa kuunteluhuoneessaan ja omalla laitteistollaan. Nyt meillä on siihen taas valmiudet, kun saimme pitkästä aikaa käyttöömme abx-testerin. Kiinnostuneet voivat ilmoittautua vaikka sivupalkissa näkyvän Palaute-painikkeen kautta.
Kuuntelutestissä käytettyjä kaiuttimia ei ollut tarkoitus millään tavoin peitellä, ja niistä otettiin jopa kuva avausaukeamaa varten. Jossain vaiheessa tekstistä vain katosi yhteys kuvan ja kuuntelun väliltä. Näin pääsi käymään, kun tekstimassaa piti lyhentää huomattavasti, jotta se olisi mahtunut edes jotenkin sille varattuun 10 sivuun. Pahoittelut tästä.
Kuunteluun valittua kaiutinta ei ole saatavilla kaupallisesti, mutta meillä on niitä TM:n kuunteluhuoneessa 7 kappaletta, eli monikanavatoistoon tarvittava kattaus. Ne ovat osoittautuneet erottelukykyisiksi muun muassa pakkausalgoritmeja ja äänitteiden ominaisuuksia tutkittaessa.
Lisäksi kaiuttimet sekä TM:n huone ovat neljälle kuuntelijallemme erittäin tuttuja muun muassa omien äänitteiden testikuuntelupaikkana, jossa lopputulosta arvioidaan muillakin kuin editointiin ja miksaukseen käytetyillä kaiuttimilla.
Kaiuttimet sisältävät refleksikotelon ja transmissiolinjan yhdistelmään sijoitetun 15 cm:n bassokeskiäänisen sekä suuntaimella varustetun metallikalottidiskantin. Soinnin miellyttävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta tämäntyyppisellä kaiuttimella pystyy tekemään luotettavasti esimerkiksi miksausratkaisuja, jotka toimivat odotetulla tavalla myös muunlaisilla kaiuttimilla.
Kuuntelijoiden nimet näkyvät jutun avausaukeamalla otsikon työryhmä alla. Pyydettyä kuunneltavien kappaleiden listausta on ikävä kyllä mahdotonta antaa edes omista kuunteluista. Niitä kun ei aina tehty tyypillisen laitearvostelun tapaan soittamalla muutamaa tuttua ja hyväksi havaittua testiraitaa.
Omassa kotikuuntelussa a, b ja x soivat jossain vaiheessa kukin muutaman tunnin päivässä (ilman vaihtoja) toistaen taustalla soittolistaa tai albumeita. Välillä kertasin intensiivisesti minuutin tai parin näytettä tai jopa yhtä rummuniskua joko abx- tai ax-strategialla (ax ei mielestäni ole oma testityyppinsä vaan yksi kuuntelustrategia, jonka laitteiden identiteetin avoimesti paljastava abx-testi mahdollistaa).
Muunkinlaista kuuntelua testeihin mahtui. Kaivoin esiin muun muassa suoraan konsertin pa-mikseristä äänittämäni jälkikäsittelemättömän cd:n. Se sisältää tutuiksi tulleiden ihmisten laulua, jota on tullut mikitettyä ja säädeltyä jo vuosien ajan. Tuttu ihmisääni on mitä parhainta testimateriaalia monenlaisten ilmiöiden esiin saamisessa.
Kolmas asia, jota haluan kommentoida, koskee jutun kuutta ensimmäistä sivua. Siellä puhutaan äänitteiden eroista, jälkikäsittelyn motiiveista ja niiden seurauksista, musiikin toistamisesta älypuhelimen kautta, paluusta monoääneen ja niin edelleen. Toisin sanoen musiikkia kuunnellaan nyt enemmän kuin koskaan ja välineet ovat parempia kuin koskaan, mutta musiikin tuotantoa, laitevalmistusta ja laitteiden valintaa ohjaavat monet muutkin asiat ja ilmiöt kuin pyrkimys hyvään äänentoistoon.
Tämän tahdoimme kertoa ja asettaa asiat järkevään mittakaavaan pikemminkin miljoonan kuin sadan musiikinystävän näkökulmasta.
P.S. En ole mielestäni ylimielinen. Koetin vain kuvailla mahdollisimman tarkasti miten äänentoistolaitteita TM:ssä tutkitaan ja millaisin eväin sitä tehdään. Joskushan esimerkiksi vahvistimien laadun arvioinnissa vedetään tiukka raja mittausten, sokkokuuntelun ja avoimen kuuntelun välille eli on insinöörejä jotka mittavat ja hifistejä jotka kuuntelevat. Halusin kertoa, että pyrimme harrastamaan tätä kaikkea tasapuolisesti. Kuten Blues Brothers -elokuvassa todetaan: Oh, we got both kinds, country AND western!. Vahvistimen virranantokykyyn ja muihin vastaaviin asioihin palataan jälleen seuraavassa vahvistinvertailussa niin mittausten kuin kuuntelukokeidenkin kautta ja samalla teemme lisää abx-testejä. Spotify, suoratoisto ja digitaalinen siirto ovat myös kiinnostavia aiheita, eikä niitäkään ole tarkoitus unohtaa.
Kiitokset Harrille pitkästä vastauksesta. En tiedä onko tämä ensimmäinen kerta TM:n historiassa kun toimitukseen kuuluva henkilö kirjoittaa jotain tällä palstalle.
Tuossa yllä jo hebuli kysyi mielestäni aivan aiheellisesti:
"Artikkelissa myös esitettiin heittoja, jotka jäivät varsin epämääräisiksi ilman kunnon konkretiaa. Mitä esim. ovat ne levysoittimille suotuisat erinomaisen kalliit kaiuttimet, joiden diskanttitoisto on lähinnä markettikamaa?"
Nämä kaiuttimet tulisi listata, ei tälläisella ilmaan heitetyllä heitolla ole mitään arvoa ilman konkretiaa.
Jutussa todettiin että metallikalotit suuntaimilla ovat parhaita ja tekstiilikalotit ovat lähinnä vääristävät ääntä. En tiedä ovatko korvani vääristyneet, mutta kotimaiset Amphion/Genelec tyyliset metallikalotit tuntuvat tuovan cd-levyihin rasittavaa sävyä joka aiheuttaa 80-90db:n huipputasoilla helposti kuunteluväsymystä normaalissa kotihuoneakustiikassa, jossa musiikkia yleensä kuunnellaan.
En ole itse vakuuttunut että tavalliseen akustoimattomaan suomalaiseen (lue pieneen) olohuoneeseen metallikalotti antaisi parhaan lopputuloksen jossa musiikista on tarkoitus nauttia ilman hermoonkäypää epämielyttävää tunnetta. Kyse voi olla myös cd-levyjen tuotantoon liittyvä asia vaikka merkittävä osa musiikista masteroida juurikin Geneleceillä maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna. Se mikä toimii hyvin studion lähikentässä, ei välttämättä toimi kotikuuntelun kaukokentässä. Hehkutetut pienimmät Genelec tuotteet eivät kokemukseni mukaan toimi enää kolmen-neljän metrin kuunteluetäisyydeltä tyydyttävästi. Tätä ei tuotu jutussa mitenkään esiin, liekö asiaa testattu/havaittu?
"Lapiska" mielestäni tässä on hyvä esimerkki:
"Onneksi on iästä huolimatta korvat siinä kunnossa, että havaitsen eroja jopa välikaapeleiden kulkusuuntien muutoksissa, saati sitten vahvistimissa...
Onnea vaan TM:lle valitsemallaan puukorvatotuuden torventoitoitustiellä. "
^ No, varmasti voimme etsimällä löytää tällaisia ääriesimerkkejä, jonka kaltaisia on varman minkä tahansa aktiviteetin parissa. Kysyessäni tarkoitin sellaisia näkemyksiä, jotka hifiharrastajien enemmistö jakaa keskenään. Hifiharrastajatkaan ei luonnollisesti ole kaikessa saman näkemyksen jakava. Tuskin millään alalla on olemassa mitään asiantuntijayhteisöäkään, mikä olisi kaikessa täysin yhtenevänäkemyksinen.
Käsittääkseni yksi näkemys, minkä harrastajien enemistö jakaa, on juri tuo, että varteenotettavien ja asiallisten vahvistinten välillä on kuultavissa eroja. Tärkeämpi kysymys on oikeastaan se, millaisia erot ovat sisällöllisesti ja mitä ne kertovat kunkin laitteen ominaissoinnista.
Erothan ovat subjektiivisiä, ja äänenlaadusta mainitut adjektiivit käsitetään eri tavoin, ei ole oikein mitään absoluuttista asteikkoa. Jollekin pieni muutos on suurta toiselle suuri muutos pientä jne.
Mieleeni kyllä tuli heikko lenkki tässä testijärjestelyssä: komparaattori. Onko kukaan testannut miten se muuttaa ääntä ketjussa. Jos nimittäin puhutaan pienistä eroista, voi huonolla komparattorilla (sen liitoksilla ja johdotuksilla) hävittää erot kuulumattomiin