Jo pidempään itänyt idea että "joskus aikanaan" eläkeukkona hankin keinutuolin sijasta sähköläskärin. Huvikseni tarjontaa selatessani idea otti kimmokkeen yllättävään suuntaan. Ensin sähköläskärin hinnalla löytyi sähkövetoinen täysjousto lievän plussakoon renkailla (Canyon Neuron ON). Jumankekka, tuollaisellahan kehtaisi ajaa vaikka ennen eläkeikääkin!
Hetken harkinnan jälkeen huomasin, että kun työmatkaa ajan pyörällä vain harvoin ja työmatkatkin loppuvat alle vuoden kuluessa kokonaan ja ensimmäinen 100 km menee edelleen luomuna kovempaa kuin sähkärillä, niin en minä juuri NYT sitä sähköä tarvi.
Täysjousto jäi silti vaivaamaan, koska ajan 3.0" plussakoolla pyörän pehmeyden vuoksi. Vain jäykkäperäisellä ajanut tarvitsee nyt apuja valintaan.
L-kokoisen Big Honzon ajogeometria ja ohjaamon geometria ovat vanhanaikaiset, siis pieni satulatolpan kulma ja iso emäputken kulma. Kuski istuu takapyörän päällä ja etupyörää painotetaan rähmällään nojaten kaarteissa. Jyrkissä nousuissa sutimisen ja keulimisen välinen stabiili alue on katoamassa olemattomiin. Tuo ajoasento rasittaa käsiä ja harteita, minkä vuoksi asennettu raiseristemmi pahentaa takapyörän päällä istumisen efektiä.
Oletusvalinta olisi Canyon Neuron 7, jossa on mahdollisesti tuohon hintaan ylittämätön osasarja ja jota koeajajat kehuvat pehmeäksi juurakoiden yli lipuvaksi taikamatoksi. Tämä kuulostaa plussakoon sen elastisuuden vuoksi valinneen korvaan hyvältä.
Mutta sitten iskee epäilys vanhanaikaisesta ajoasennosta? Ohjauskulma, tolppakulma, stack ja reach ovat samaa tyylilajia kuin Big Honzossakin. Honzon erikoisuus on kokoisekseen ja pitkään akseliväliinsä nähden lyhyt takahaarukka. Uusia Canyon Spectralin ja Giant Trancen tapaisia vaihtoehtoja katsoessa pystympi tolppakulma ja loivempi haarukkakulma sijoittavat kuljettajan paremmin pyörän keskelle ja ohjauskulma ja jättö vakauttavat menoa pitkän akselivälin ohella. Ero on merkittävä, koska M-kokoinen Spectral on pidemmällä akselivälillä kuin L-kokoinen Big Honzo tai L Neuron.
Takajoustosta ei ole mitään käsitystä ja Spectral kuulostaa hurjalta, kun oma pää ei kestä yli metrisiä hyppyreitä kuitenkaan ja alustaa moititaan kevyessä ajossa kovaksi eikä oma 65 kg paino riitä jousipaineiden säätötaulukossa kuin ensimmäiselle riville. Toisaalta sekä ohjausgeometria että ohjaamon geometria ovat erittäin houkuttelevia. Spectralista on tehty myös lyhytjoustoinen 125 versio, joka kuulostaa vähän siltä, kuin valmistaja olisi valinnut halvan tavan päivittää Neuronin vanha geometria uuteen vaihtamalla vain Spectraliin halvempi alusta? Hintakin on lähes tasoissa (vaikka XT osasarja vaihtuukin samalla SLX:n). Jarrut ovat maastopyörässä olennainen osa, ja kaksi sormea jarrulla on ehdoton maksimi.
Missä näitä voi koeajaa? Mitä pitää tarkistaa seuraavaksi?
Vauhtia on sen verran, että Syöte MTB-reitin kisaa edeltävänä päivänä ajetulla ajallani olisin lyhyellä reitillä hävinnyt voittajalle puoli tuntia ja voittanut viimeisiä maaliin tulijoita puolitoista tuntia. Vauhtia siis on sen verran että kisaan kehtaa lähteä, mutta en kilpaile mitalisijoista millään matkalla enkä missään olosuhteissa.
Vatulointi loppui. Luomupyörä Canyon Neuron AL 7.0 tilattu. Lupasivat toimituksen saman tien, eli paketti on käsittääkseni jo matkalla.
Osasarja on niin hyvä, etten keksi mitään vaihdettavaa. Geometria on vanhanaikainen, mutta sen kanssa olen jo oppinut elämään ja vanhanaikaisen pitkän stemmin pituudessa ja kulmassa on ajoasennon säätövaraa.
Nyt on sitten kalustoa joka lähtöön. On kevyt maastopyörä, kun haluaa herkutella pyörän hallittavuudella pienipiirteisessä maastossa ilman kelloa. Sitten on monipuolinen yleispyörä pääsääntöisesti jonkinlaisella tiellä tapahtuvaan ajoon. Nyt vielä tuo.
Itselläni ongelmaksi tuli autotallin koko. Auto ei sinne ole mahtunut pitkään aikaan, eikä enää mahdu lisää pyöriäkään, kun taloudessa niitä on muillakin kuin minulla useampi. Yksi pyörä on kiekkoja vaille valmiina. Ei vaan ole selkeää käyttötarvetta tuolle, niin en ole viitsinyt Saksan tilausta tehdä. 26-kiekkoja en enempää viitsi tilata, kun pojan maasturikin jää jossain vaiheessa pieneksi ja siitä yhdet DT Swissit vapautuu.
Meillä oli taloa ostettaessa yhtenä kolmesta pääkriteeristä autotallin koko ja työtilat
Aiemmin moottoripyörätallina toimineen autotallista palo-ovella erotetun työtilan ovat nyt vallanneet polkupyörät.
Big Honzo ei lähde vielä ennen kesää yhtään minnekään, koska se tuntuu olevan 3.0" leveillä plussarenkailla aika lailla optimaalinen laite Syötteen talvireiteille, joita pidetään niin hyvässä kunnossa että nopein kulkine on läskäriä kapearenkaisempi. Vaikka eri reittiä kulkevan tunturin kierroksen aika kesällä ja talvella ei olekaan suoraan vertailukelpoinen, talvireitin kunnosta kertoo aika paljon se, että talvinen keskinpeus nousee vaivatta yli kesäisen tietoisena ennätyskokeena ajetun keskinopeuden. Rengas siis kantaa kunnolla eikä varmasti pilaa reittiä, vaikkei läskäri olekaan.
Ajan vielä tämän kevättäalven Honzolla ja mietin sitten onko talvipyörälle oikeasti niin paljon käyttöä, että pidän sen vai laitanko myyntiin?
Autotalliinhan meillä ei talvella mahdu ylimääräistä tavaraa kuin hyllyille, kun tallissa on talviuninen 740 GLE odottamassa ylösnousemusta huhtikuussa.
Kovalla polulla 3" plussakoon rengas on nopein mahdollinen, mutta annas olla kun on yhtään irtolunta!
Jos 5 tuuman (4.8") läskäri kantaa 90-kiloisen miehen sähköpyörällä ja reppu selässä ja 4 tuuman läskäri kantaa 80-kiloisen pyöräilijän, niin kyllä 3 tuuman rengas 0.6 bar rengaspaineella kantaa 60-kiloisen.
Mutta kun ei se onneton pidä yhtään! Jos läskärin rengaskuviossa on sokeripalan kokoiset nappulat, niin plussarenkaassa on hieman sokerikidettä isommat. Ja kesäkeliin suunniteltu kumiseos, jonka seurauksena on luistin.
Koska plussakoosta ei ollutkaan talvipyöräksi, vihjaisin sen olevan myynnissä ja ostajia löytyi jonoksi asti jo enne tori.fi ilmoitusta. Big Honzo lähtee myyntiin heti kun pääsen täältä kinosten keskeltä sen luovuttamaan seuraavalle polkijalle. Tilalle tuli saman tien torista löytynyt White 8FAT luomuläskäri hinnat-alkaen osasarjalla, mutta jo valmiiksi litkutetuilla Schwalbe Jumbo Jim 4.8" renkailla.
Joudun pudottamaan rengaspaineet pehmeällä kelillä aivan renkaan valmistajan suosituksen alarajalle 0.4 bar, mutta nyt kulkee suoraan pyöräreitillä lumituiskun jälkeen ja myös eilisellä lumikengän jäljillä sekä tietenkin kaikilla kelkan jäljillä.
Pyörän kulutusosista näkee, että viime vuonna ostetulla pyörällä on ajettu vain vähän ja talvella. Shimano Deore 10-vaihteista pidän tähän käyttöön riittävänä. Kasetin ja vaihtajan voisi päivittää 11-vaihteiseksi, mutta ääripäät ovat molemmissa samat, joten en koe vaihtoa tarpeelliseksi. Pienin ratas riittää siihen vauhtiin mitä läskärillä jaksan polkea ja isoin 46 tarjoaa momenttia sen mitä Jumbo Jimissä riittää pitoa.
Halvoille jarruille tehdään jossain vaiheessa jotain. Ainakin alkuperäiset huonot levyt lähtevät vaihtoon. Etunen oli kiero jo lähtiessä ja nyt on takanenkin. En mielestäni kolauttanut sitä, mutta joko Ahmatuvalta alas tullessa pari kilometriä niin kovaa kuin uskaltaa käytti jarrut lämpimänä. Mahdollisesti joko kunnollinen kuumennus tai heti sen jälkeen levyn hautaaminen kinokseen kuperkeikan kera vetäisi takalevyn kieroksi kun oli yhdessä mutkassa jarrumerkki vähän myöhässä? Tai sitten onnistuin ensimmäisen kerran kolhimaan levyn kieroon kaadossa?
Raskasta hommaa, mutta hauskaa! Tulisi nyt pääsiäiseksi hyvä (=kova) keli, että pääsisi kaahottamaan tutut reitit vauhdilla?