«12»
Tämä ei ollut mikään yllätys, eli nyt kun tuon uusimman sukupolven Lagunoista alkaa tulla noita katsastustilastoja, niin kärkeenhän se menee! III-sukupolven Laguna tuli Suomessa myyntiin siis v. 2008.
http://static.iltalehti.fi/kuvat/liitteet/a-katsastus-vikatilasto2011.pdf
Olen ajanut 40.000 km Lagunalla vuodessa ja laatu vakuutti. Samalla kun vielä huomioidaan, että Renaultit eivät ruostu, niin tilanne on hyvässä mallissa.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Hieno homma marginaaliautolle ja sinulle. Laguna taitaa olla vielä suhteellisen hiljainen ja pikkudiiselillä taloudellinen. Megane jatkaa vielä vanhan II-Lagunan viitoittamalla tiellä.
Suurin ongelma Lagunassa on se että jos autoa ei aja loppuun niin kilometrihinta on aika kallis, koska hyvityshinta lienee edelleen huono. Aivan käsittämätöntä että renkaat vaikuttaa julkaistaviin autokohtaisiin katsastustilastoihin. Paljon ajetuista (yli 100tkm) Sonata oli paras...
Onkos pakokaasupäästöt diiseleiden vai bensojen ongelmana nykyisin katsastuksessa. Omissa bensakoneissa ei ole koskaan ollut ongelmaa katsastuksessa pakokaasujen suhteen.
Ei kyseessä ole ns. marginaaliauto, vaikka sitä myydään vähän. Sen suosio on kuitenkin ymmärrettävästi romahtanut kun ei se pärjää katsastuksissa ja jälleenmyyntiarvo on huono.
Megane on tilastossa laadukkaassa seurassa B- A- ja E-Mersujen välissä.
Uudeksi "Relluksi" nimittäisin kuitenkin Chrysler /Dodgen. Kolme vuotta vanhojen Jeeppien hylkäysmäärä on 46 %. Onko Dodgeilla kuitenkaan erityisiä hyviä ominaisuuksia kuten Renaultilla on?
"Ei kyseessä ole ns. marginaaliauto, vaikka sitä myydään vähän."
Vuodenvaihteen reippailla hinnankorotuksilla ilmeisesti tavoiteltiin vähäisen myynnin sementoimista sijoilleen.
"Onko Dodgeilla kuitenkaan erityisiä hyviä ominaisuuksia kuten Renaultilla on?"
Ainakaan Caliberilla ei tietääkseni mitään.
Auto on juurikin silloin marginaalissa kun sitä myydään vähän. Skoda oli marginaalissa mutta ei ole enää. Saab taas joutui marginaaliin loistonpäiviltään. En tieddä osataanko Fordilla iloita marginaali-Kugan menestyksestä kun myyntimallit menestyi keskinkertaisesti.
Ei tuo Lagunan 28k ole paljon hyvin varustellusta farkkudiiselistä imo. Suurin rasite myynnille taitaa olla vanha maine ja pienehköt tilat. Renaultin huoltokulut ja varaosahinnat ovat olleet myös perinteisesti korkeat. Jos noita myytäisiin Dacian hinnoilla niin myyntikäyrä voisi osoittaa vähän toiseen suuntaan...
Kantsii kuitenkin katsoa E-mersun ajokilometrejä, vm. 2008 A & B-mersut on kieltämättä epäoonistuneita tekeleitä, C-mersu oli taasen kärkipäässä. Meganen ongelmat näyttää olevan juurikin alustan ongelmia jo pienillä kilometreillä, tuttu juttu Laguna II:n ajoilta.
halko6:
Näkökulmakysymys. Hyvä hinnanalennushan on käytetyn ostajalle positiivinen asia.
Hienoa, jos Renault on parantanut laatua. Katsastustilasto ei kuitenkaan vielä yksin vakuuta minua mallin vähävikaisuudesta.
Herbert:
http://www.used-car-report.com/index.php?id=12&L=2
Vertaile tuolla eri autoja. Merkkinä Renaultin etuna muihin merkkeihin nähden on alhaisempi melutaso. Aiemmin oli edelläkävijä kolaritesteissä, ja ruosteenestossa saanut kehuja.
Henk.koht. ihmettelen miksei se myy paremmin, kaikilla ei voi olla omakohtaisia muita merkkejä huonompia kokemuksia merkistä.
Ja mitä tarkoittaa "rapea ranskalainen", vai onko se vain loppuunkulutettu vitsi perunoista (pommes frites )?
Katsastuksessa huomio kiinnittyy alustan osiin, jarruihin, valoihin ja päästöihin. Tuoreempien autojen ollessa kyseessä on merkkiä huoltavalla korjaamolla vaikutusta tilastomenestykseen.
Aika paljon kiusallisia ja kalliita vikoja jää katsastuksen ulkopuolelle, mutta en siis väitä etteikö Renault voisi nykyään olla vähävikainen.
CS2800:
Kun maine on huono niin ihmiset eivät osta. Auto on kuitenkin monelle todella suuri hankinta.
Ja maine seuraa kaukana jälkijunassa sen hetken todellisuudesta.
CS2800:
Termi tulee historian syövereistä, kultaiselta 60-luvulta. Rapeus viittaa ranskalaisen pellin laatuun muutaman suomenssa vietetyn talven jälkeen.
Ruoste oli silloin iso ongelma.
Hassua on etteivät japsit saaneet tällaisia "hauskoja" lisänimiä, vaikka niissä ruosteen kanssa taisteltiin vielä pitkään tämän jälkeen.
Herbert:
kolmen vuoden jakso on muutenkin liian lyhyt, lähes mikä tahansa auto on melko viaton tuon ajan.
Opelixi:
Joo, tällaisten katsastustilastojen pohjalta auton laadun määritteleminen on aivan täyttä huuhaata. Se ei kerro mitään siitä, miten autoa on korjattu ja huollettu katsastusten välissä.
Pauli Petteri:
Ei tarvitse mennä 60-luvulle. Esimerkkinä Citikka BX. Polttoaineen täyttöaukon ympärys ruostui irti noin kolmessa vuodessa.
Muistaakseni 80-luvulla TM:n käyytötestissä Peugeot 205:n sivuikkunan viereen ruoste teki reiän.
Herbert:
Voi olla, mutta kokonaisuutena 205 vastusti ruostetta kohtuullisen hyvin, moniin aikalaisiin verrattuna jopa erinomaisesti. Joissain tutkimuksissa se luokiteltiin tässä suhteessa parhaimpaan kastiin, yhdessä mm. Saab 9000:n kanssa. Mutta nämä ovat niin vanhoja asioita, että netistä tuskin löytyy mitään vahvistusta asialle. Itselläni oli 90-luvun lopulla yli 10 vuotta vanha 200tkm ajettu 205, ja se oli pelleiltään kova ympäriinsä. Ohjauksen ja pyöräntuennan vikojen takia piti vaihtaa uudempaan, tee-se-itse -lahjoja kun ei ole siunaantunut.
Ihan hyvän käsityksen tuosta ruostumisesta 80-90- luvuilla saat kun käyt kaivamasta joltain häkki-pihalta loppuun ajetun Pösö 405:sen ja vertaat sitä saman ikäisten Carinaan.
Ranskalaiset ovat kuuluisia vaihtelevasta laadustaan ja erkoisista yksilövioistaan, mutta ruostesuojaus oli aivan eri tasolla (80-luvusta eteen päin) kuin japanilaisissa tai monissa eurooppalaisissa kilpailijoissa.
Kaikki tuntemani kaverit, jotka kyseiseen merkkiin on eksynyt on sanonut ettei koskaan enää tuollaista kyse ei ole sitten mistään vanhoista pari näistä kavereista oli ostanut uutena.
Jos ei muuta niin vaihdossa viimeistään huomaa.
Yhdessä paikassa sanoivat ettei ota ollenkaan vie jobbarille.
Mutta jokainen tyylillään.
Kun seurasin tuossa lähipiirissä miten Laguna II:sen taival kulki, niin meni kyllä into Relluihin tai ainakin Laguna malleihein ikuiseksi ajaksi, enkä varmasti ole ainoa
Molemmat oli 1.6l bensakoneita vm2002, toinen farkku ja toinen viistoperä ja murheita oli aivan älyttömästi. Molemmista autoista mm. meni jakohihna ennen vaihtoväliä ja seurauksena moottoriremontti. Tuo viistoperä oli minun isäni auto ja se meni ensimmäistä kertaa läpi katsastuksesta vuonna 2011...sen takia isäni vei sen aina paikkaan jossa jälkitarkastus oli ilmainen koska ei se mennyt koskaan leimasta läpi ensimmäisellä kerralla.
Täyttä roskaa koko auto ja surkea maine on kyllä ihan ansaittu.
Huhujen mukaan jo tuon Laguna II:sen päivitetty malli ratkaisi nämä tekniikkaongelmat, eli Laguna III:seen asti ei tarvitsisi päivittää.
Itse olen ajanut nykyiselä autollani 100000 km. Vaikka autossa ei ole ollut kahden pienen jousen katkeamista lukuunottamatta yhtään vikaa, niin en kyllä vielä menisi tekemään kovin kummoisia johtopäätöksiä auton laadusta (tarkoitan tässä lähinnä kestävyyttä ). Edellisen vaihdoin pois kun mittarissa oli 392000 km. Noilla kilometreillä saa jo kohtuullisen kuvan auton laadusta.
Tulee mieleen, että jos 40000 km riittää vakuuttamaan, niin aikaisemmat autot ovat olleet tosi surkeita.
Ihan kiva kun kerrotte muinaistarinoita.
Missaatte kuitenkin pointin, joka on mainittu otsikossa!
Ennen oli ennen ja nyt on nyt, vai miten siinä laulussa sanottiin...
No niinhän ne sano Fordin maaliongelmistakin, mutta voin sanoa, että homma jatkuu, koska itsellä oli lähes uusi joutui vaihtaa pois.
Opeli taas testaa käyttäjillä laatunsa ja korjaa sitä mukaa kun tulee tehtaalle ilmoituksia.
Mikään ei siis ole muuttunut
Moro
Itse olen hurahtanut noihin Sitikoihin, tunnettuani kuitenkin ammattikoulun aikoina tavanomaista ja ehkä perusteltuakin vieroksuntaa ja halveksuntaa ranskan tuotteisiin autorintamalla.
Pari Beksää, yksi ihana CX 25 GTI turbo ja nyt toinen Xantia menossa tuotannon viimemetreiltä.
Näistä Xantia on selkeästi parasta laatua sinkittyine koreineen. Ei natise eikä kolise vaikka lukemia on jo 290 tkm mittarissa ja toimii mainiosti.
CX näistä menneistä himottavin, mutta se ruoste ja ne sähköviat. Eipä mennyt varmaan viikkoakaan ilman että olisi ranteet rasvassa.
On matkalle mahtunut monta muutakin merkkiä, vaan aina olen eksynyt takaisin Sitikkaleiriin.
Meissä kaikissa on omat pikku vikamme.
Ai niin. Otsikko tarkoittaa siis tuoton maksimoimista laadun kustannuksella. Bad mistake I say.
Merssutkin ruostui tuossa -90 luvun puolenvälin paikkeilla aivan käsittämättömistä paikoista sen hintaiseksi autoksi.
Tuttavani on käynyt taistelua Grand Voyagerin kanssa eikä kateeksi käy sivusta seuranneena.
Esimerkkejä on monia.
Kumppani:
Historiassa on tietty totuus. Eurooppalaiset autot on enempi tai vähempi yksilökohtaisia tapauksia. Ja mitä halvempi, sitä enemmän näitä "yksilökohtaisia tapauksia". Tämä pätee merkkiin katsomatta.
Ainoa ongelma on tässä, että mistä ostaja tietää hyvän yksilön kaupassa
Katsastustilastot eivät kerro kaikkea.
Tuntuu välillä, että eurooppalaiset tehtaat eivät halua tehdä hyvää ja halpaa pikkuautoa.
hömppä:
Pauli Petteri:
hömppä:
Tai sitten Aygo on omaa sukua PSA.
Mutta tietenkin pelkkä Toyota nimen läsnäolo tekee muistakin autoista luotettavampia, ainakin näissä "Esson baari -asiantuntijoiden" jutuissa.
Jos taas sitten tahdotaan muistella hiukan taakseppäin niin esim. Pösön 205 oli(/on) varsin luotettava ja miellyttävä pikkuauto. Näitä näkee vieläkin liikenteessä.
Samassa ikäpolvessa Fiatin UNO oli ihan mukava pikkuauto. Se voitti lukuisat vertailutestit ja niitäkin on edelleen liikenteessa.
Saman aikakauden Toyotat taitavat olla jo aika mureassa kunnossa.
Kyllä niitä Unoja ja 205 ei voi mennä kehumaan. Tuonaikaisia Toyotia on vieläkin - vaikka suurin osa on laivattu Afrikkaan takseiksi. Unoissa oli aivan tolkuttomasti sähkövikoja, rikkonaisia öljykelloja ja se jos mikä ruostui - Toyotissa ei ollut ruostetta nimeksikään Fiiuihin verraten. Pahin Unon tyyppivika oli ruostuva etupalkki ja käytännössä moni teknisesti pelaava Uno meni paaliin jo alle 10v tuon kalliin palkin ruostuttua. Et myöskään varmasti ole voinut löytää Unoa, joka ei olisi vuotanut öljyä jostain tiivisteestä. 205 sen sijaan kesti ruostetta, mutta onnettomat vetoakselit ja heiveröinen vaihteisto yhdistettynä sähkövikoihin ja siihen Pösön surullisen kuuluisaan taka-akseliin, jossa laakerit väsähtää ja pyörät alkaa mennä lintalleen. Taka-akselin uusiminen oli vääjäämättä edessä yleensä ennen 200tkm ajoa. Koneessa oli huohottimen jäätymisriski talvella ja kesällä taas kone kävi helposti "lämpimäksi" polttamalla kansipahvin. Onneksi GTI oli parempi malli ja ilokseni näin sellaisen lauantaina liikenteessä vielä.
Kumpaisestakin merkistä on itsellä kokemuksia... Uno tuli ihan omistettuakin aikanaan.
Ts. kohtuullisen roskaa nuo eteläeuroopan autot olivat 80-luvulla ja osa on vieläkin - toki monien laadussa on edistystä tapahtunut.
Aygo/C1/107 autoista sanottakoon, että tekniikka on pitkälti Toyotan toimivaa ja siitä kaiketi tuo kestävyys kumpuaa. Mutta liekkö siihen sen verran ranskalaiset saaneet sotkeuduttua, sillä näin yhden Aygon jossa oli perinteinen ranskalainen maadoitus takavaloissa...(näkyy yhä uusissakin ranskiksissa silloin tällöin). Eli vilkku päälle niin jarruvalojen vilkkuminen ja muiden valojen konsertto on valmis. Toivottavasti oli poikkeus tuo... noitahan ei ikinä näe kunnon Toyotissa
A Tapio:
Ihan aavistuksen taitaa olla nousevan auringon sävyttämät nuo lasit joilla tilannetta tarkkailet.
Jokaista autoa tulee tietenkin verrata aikalaisiinsa ja vielä mielellään saman kokoluokan kulkineisiin.
Tämä siis ominaisuuksissa ja kestävyydessä.
Kaikki Toyo-kuskitkan toki pitävät autojansa 15v ja ajavat sen puoli miljoonaa ennen vaihdon suunnittelua. Ihmekkö sitten jos eurooppalainen laatu ei tyydytä. (onneksi muut ominaisuudet eivät ole niin tärkeitä
Olisiko muuten mahdollista että vanhojen Toyojen afrikkaan menon syy olisi se ettei niitä täällä saa enään ruosteen takia kilpiin, vai onko vaan niin että rikkaat afrikkalaiset autoharrastajat vievät meiltä laatuautot pois?
Pauli Petteri:
Oma käsitykseni toistettuna vähän eri sanoin.
Minusta on positiivista, jos Rellu on siis onnistunut petraamaan tilastoissa. Historiassa on voinut olla mitä vaan, tässä päivässä mennään nyt kuitenkin.
Kyllä sinne Afrikkaan ne Toyotat viedään lähinnä lujan tekniikan ansiosta. Pelleistä ei niin väliksi siellä... osa sinne menevistä on jo pehmeitä laitteita, mutta vanhoissa Toyotassa on se hyvä puoli jotta ruoste ei yleensä pesi kantaviin rakenteisiin ja siten on enempi kosmeettinen ongelma vrt. monet muut japanilaiset mallit. Annetaan nyt ranskalaisille kuitenkin kunniaa samalla, sillä Peugeot 504 ja 505 -mallit ovat Toyotien tapaan aikanaan laivattu Afrikkaan. Ne olivat lujaksi todettuja ja halpoja korjata ja niitä liikkuu köyhemmissä maissa vieläkin paljon.
Sen sijaan nuo 205 ja uudemmat ym. on kyllä suoraan sanoen vikaisia ritsoja jotka eivät kelpaa edes köyhiin maihin - vaikkakin aikanaan ominaisuuksiltaan ihan kelpoja pelejä.
Ja myönnettäköön, että katson autoilun tärkeysjärjestyksessä luotettavuutta ja laatua ensiksi. Siksi en ehkä osaa tarpeeksi arvostaa esim. 405 Pösön mukavaa jousitusta
A Tapio:
Se on ikävä kun pelko tulevasta vie kyvyn nauttia elämästä (ja autoilusta).
Itse (reilu puoli vuotta sitten japsiin vaihtaneena) en ole kokenut (kuvitellun) paremman luotettavuuden ehostaneen muita ominaisuuksia ollenkaan tai heikomman ohjaustuntuman vieneen kykyä nauttia väljistä tiloista.
Käytettyä autoa hankittaessa vain tulee tehtyä kompromissi eri ominaisuuksien välillä, varsinkin kun kokee useamman kuin yhden ominaisuuden tärkeäksi.