«123»
On se kumma, kun autojen alustat (pallonivelet yms.) hajoavat ja kuluvat vaihtokuntoon jo 80 000 kilometrin ajon jälkeen.
Eikös uudella autolla pitäisi voida ajella vähintään 100 000 km ennen isompia remontteja?
Vihaksi pistää, kun merkkihuolto ei lupaa, että maahantuoja tulisi korjauskuluissa mitenkään vastaan. Enpä voi siis enää suositella
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Alihankkijat on kilpailutettu henkihieveriin kuten monella mullakin alalla. Hinta ratkaisee, ei laatu!
Esim. kiinteistöhuollossakin kilpailutetaan että kuka halvimmalla jättää kaikki työt tekemättä!
Tuskinpa Peugeot on ainut merkki, jonka pallonivelet/koiranluut eivät kestä 100 000km.
Helpompi olisi laatia lista niistä merkeistä joissa todella kestää yli 100 000km, taitaisi lista jäädä aika lyhyeksi.
Niinhän se menee. Jos auto oikeasti tehtäisiin kestämään, niin hintalapussa olisi ihan toiset numerot.
Tässä tapauksessa kuluttajan on huono "äänestää jaloillaan", koska ei se merkkiä vaihtamalla parane, viat vain vaihtaa paikkaa.
Nykypäivänä autotehtaat hoitaa suunnittelun ja kokoonpanon, osat tulee pääsääntöisesti alihankkijoilta ja halvin voittaa. Jos pallonivel ei kestä, niin ei se ole valmistajan kassasta pois vaan laskun maksaa se onneton alihankkija.
Täytyy lohdutuksena sanoa, että ainakin joskus on tehty autoja jotka ovat kestäneet
Esim. omani auton alustaan (vm. 87 aj. 392000) on vaihdettu kerran iskarit, kerran pakoputken keskiosa, kaksi kertaa -takaosa sekä jarrupalat eteen ja -kengät taakse kerran. Kaikki muu on alustassa alkuperäistä.
Onneksi ainakin osa valmistajista näyttäisi tuottavan nyt parempaa laatua kuin pari vuotta sitten.
PS. Unohtui tietysti vielä että renkaita on kulunut loppuun jo lukematon määrä.
Joskus oli joskus, mutta nyt on nyt.
Kun auton todellinen käyttöikä ainakin suurissa eurooppalaisissa maissa on viitisen vuotta ja ajomäärä reilut 50 000 km. niin autot suunnitellaan kestämään tämän. Ikiautoja kaipaavien suomalaisten ja kreikkalaisten on turha odottaa saavansa muuta.
Mutta tämähän on ratkaisu autokannan nuorentamisvaatimuksiin.
80-luvulla tosiaan tehtiin parhaat autot, kehitys on kehittynyt sen jäkeen huonompaan suuntaan!
Autojen kestävyys on alistettu puhtaan markkinatalouden alttarille, jossa ainoa mittari on omistajien voiton maksimointi.
Autoja tulee tuottaa minimaalisilla kustannuksilla maksimaalinen määrä.
Kurja juttu kun eivät uudet autot (pösö) kestä. Itselläni on Peugeot 309 vm. 89, ja yritän pärjätä sillä niin kauan kuin pystyn, kun huollot ja korjaukset voi tehdä suurelta osin itse ja ranskatar tuntuu muutenkin toimivan hyvin.
Mersusta (C 220 CDI) hajosi matkamittari 82.000 km:n ajon jälkeen, eikä tehdas tiedosta itsellään olevan mitään vastuuta huonolaatuisesta tuotteesta.
kannattais varmaan katsoa sitä keula merkkiä niin ei tarviis ihmetellä kun ei kestä.
Ihan pelkästään tuosta nivelasiasta tuli sellainen mieleen, että kuinka paljon porukka kääntää auton rattia auton ollessa paikallaan?
Nykyajan autossahan ohjaustehostin tekee helpoksi ratin veivaamisen vaikka paikallaan, nivelet siitä eivät kyllä tykkää. Itse olen pyrkinyt pitämään auton aina aavistuksen liikkeessä rattia veivatessani, vanhan ajan ohjaustehostamattomista autoista aikanaan opittu "pakko".
Kerrottakoon että yhteenkään käytössä olleeseen autooni ei ole jouduttu hallinta-aikanani niveliä uusimaan. Tosin eipä mittarissakaan ole tainnut olla kuin korkeintaan 200 000 km.
Onhan sitten tietenkin noita merkkejä, joissa niveliä joudutaan vaihtamaan yleisesti jo muutaman kymmenen tuhannen km. jälkeen.
Kyllä ne uudet kestää, mutta tosiaan kannattaa katsoa ennen hankintaa myös noita laatu- ja kestävyysmittauksia. Autojen kestävyydessä on eroja, vaikka ne ovatkin kaventuneet hiukan tällä vuosikymmenellä. Lisäksi eroja on myös takuuasioiden hoidossa. Kaikilla merkeillä takuu ei lopu siihen kahteen tai kolmeen vuoteen, mikä on luvattu. Tiedän tapauksia, joissa esim. 5v vanhaan autoon on tehty takuukorjauksia, koska maahantuoja on myöntänyt valmistevirheen.
Uusissa autoissa ilmenee ongelmia ja kun jotkut vielä korjauttavat näitä uusia autoja kyläsepällä harakiriosilla, niin siitähän se riemu repeää. Oma auto on vuodelta -95 ja siitä paukahti puola, vaihdoin 2 kpl tarvikepuolia, joilla pääsin noin 30 km eteenpäin. kahden tiellejääntikerran jälkeen antauduin merkkiliikkeeseen ja sieltä hankitulla puolalla on ajettu yli 1000 km ja ainakin toistaiseksi on kestänyt.
Hieman ristiriitainen signaali tuossa kirjoituksessa. Uusia autoja tuskin korjautetaan kyläsepällä, eiköhän ne takuun nojalla viedä merkkikorjaamolle.
Jos ostaa tarvikeosan niin pitää ostaa laadukas, siis samanlainen joka on myynnissä myös merkkiliikkessä 50-100% kalliimmalla!
"korjauttavat näitä uusia autoja kyläsepällä harakiriosilla"
Kyläseppiä on turha moittia, ne ovat aikoinaan olleet oman alansa ammattimiehiä jotka ovat osanneet raudan työstämisen ja valmistamisen salat. "Hevosmobiileja" raudoittaessaan sepän tekemä pyöränkappa oli parempi ja kulutusta kestävämpi kuin vastaava tehdastekoinen kappa. Tehdastekoisessa oli vielä se vika, että ne kitisivät koska sisus oli sorvattu pyöreäksi. Seppä taasen tiesi, että kapan sisus on tehtävä hieman ovaaliksi, jolloin voiteluun käytetty vaseliini kertyy ovaalin reunalle ja voitelee aksilaa ja pyörä ei varmasti kitise.
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6nnin_mestarit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sepp%C3%A4
Toisaalta kylällä toimiva korjaajakaan ei voi määrätä, onko "kiinalainen" tarvikeosa laadukas vai ei. Asiakas voi kyllä huomauttaa, että haluaa alkuperäisen (kiinalaisen) osan autoonsa "kiinalaisen" tarvikeosan sijasta.
Millä perusteella haukut tarvikevaraosan, jos sillä korvataan alkuperäinen osa, mikä on hajonnut jo uutena?
Itse ostan aina tarvikeosia, jos vain on saatavana. Toistaiseksi osat ovat jääneet lähinnä muutamaan niveleen, pakoputkeen, kytkinpakettiin ja jarruosiin.
Autotarvikealalla olen itse työskennellyt aikanaan opintojen ohessa ja voin sanoa, että osa osista on alkuperäisiä parempia. Tämä pätee lähinnä eurooppalaisiin autoihin, kuten esim. Fiat Ducaton tarvike vetoakseli on vahvempi kuin alkuperäinen. Varsin usein paremmat tarvikeosat ovat saksalaisia ja itseasiassa aivan samoja osia kuin alkuperäiset - joskus jopa tulevat merkin logoilla varustettuina. Halvimmat ns. B-osat ovat italialaisia ja nämä eivät aina vastaa kestoltaan ja ominaisuuksiltaan alkuperäisiä (näitä osia mm. nivelissä ja jarruissa). Voisin jopa väittää, että tarvikeosien huonous näkyy lähinnä japanilaisten autojen osalla, sillä alkuperäinen japanilainen alustan osa voi kestää 300tkm mutta tilalle tuleva saksalainen vain puolet alkuperäisestä. Samoin esimerkiksi italialaiset sähköosat, kuten virranjakajankannet eivät sovi moneen japskiin, vaan alkuperäinen kestää selvästi paremmin. Japanilaiset tarvikeosat taas ovat siten paljon harvinaisempia, että usein hyvää hakevan on mentävä maksamaan merkin maahantuojan vaatima kovempi hinta. Joissakin tapauksissa se on järkevää - toisaalta esim. eurooppalaiset iskunvaimentimet kestävät yleensä "orkkisosia" paremmin. Japanilaisen osan kestoon tottuneen kannattaa siis harkita, mitä kannattaa tarvikkeena autoonsa ostaa. Euroautoissa tarvike osat ovat ok - ja kärjistäen italialaisissa (ja Eteläeurooppalaisissa yleensä) ne ei voi edes olla alkuperäisiä huonompia!
Mitä tulee vielä itse aiheeseen, niin hyvä vinkki hakea autojen tyyppivikoja on kysellä tarvikeliikkeistä, että mitä osia menee mihinkin autoihin ja kuinka paljon. Tosin aivan uusimpiin malleihin tietoa saa vasta takuiden umpeuduttua. Jos saat vastaukset tarvikemyyjiltä rehellisesti niin ymmärrät, miksi jotkut autot pärjäävät vikatilastoissa paremmin kuin toiset! Toki aina kestävyys ei ole ylin kriteeri autonhankinnassa, vaan osansa valintaan vaikuttavat myös auton muut ominaisuudet, raha ja se "tunne". Jotkut maksavat muotoilusta tai auton kotimaasta mielellään, vaikka auto seisoisi pajalla useammin kuin kilpaileva automerkki.
Voisin kuvitella että elektroniikkaviat tulevat olemaan suhteellisen yleisiä tämän vuoden autoissa,varsinkin eurooppalaisissa autoissa. ROHS-direktiivi astui voimaan tänä vuonna joten itse en ostaisi tänä vuonna valmistettua autoa vaan aikaisintaan 2007 mallin.Kannattaa seurata tilannetta...
Älkää nyt hyvt ihmiset ostako niitä ranskalaisia autoja!!!
Itse ostan aina tarvikeosia, jos vain on saatavana. Toistaiseksi osat ovat jääneet lähinnä muutamaan niveleen, pakoputkeen, kytkinpakettiin ja jarruosiin.
Tuosta tuli mieleen. Ajoin taannoin 240 Volvolla, josta alkoi jarrupääsylinteri päästämään läpi. Kävin Volvolta kysymässä sylinterin hintaa, joksi myyjä määräsi 1100 mk. Kaupat jäi tekemättä ja suuntasin "harakiri" liikkeeseen, jossa sylinteri hinnoiteltiin 240mk arvoiseksi. Ainoa ero näissä oli että, toinen oli pakattu Volvon logoilla varustettuun pakettiin ja toiseen pakettiin oli painettu Aten tuotemerkit. Siis itse sylinterit oli molemmat Aten tuotteita. Tämä on tietenkin ääripää mutta osoittaa ettei tyhjästä kannata maksaa.
Vaihdoin kesällä vaimon pirssiin lambda-anturin, hinta merkkiliikkeessä 160 ja tarvikkeena 56, ero siis yli 600 "mummoa"! Osat oli tismalleen samanlaiset ja saman valmistajan, paketoitu vain erillain. Arvatkaa kumman ostin?
Vaikka tarvike / alkuperäisosat olisivat peräisin samalta valmistajalta, ei se silti tarkoita välttämättä että ne olisivat yhtä hyviä. Kun autonvalmistaja teettää osia alihankkijalla tai partnerilla, niin se asettaa osalle tietyt tarkistettavat laatukriteerit ja specifikaatiot, joita voi esimerkiksi jonkin nivelen tapauksessa olla vaikkapa sallitut välykset. Osavalmistaja sovittaa tuotantoprosessinsa siten, että valmistajan speksiin sopivat osat menevät alkuperäisosiksi ja speksien ulkopuolelle jäävät menevät sitten tarvikeosiksi. Jos taas valmistajan erä on pelkästään tarvikeosia, niissä voidaan käyttää halvempia materiaaleja tai komponentteja, suurempia toleransseja, vanhempia muotteja jne.
Samalla tavalla eri automerkeissä voi olla suuriakin kestävyyseroja saman valmistajan toimittamissa osissa. Toiset kilpailuttavat alihankkijat viimeiseen asti, kuten Opel teki 2000-luvun vaihteessa ja toiset panostavat mahdollisimman tasaiseen laatuun (jätän mahdollisen kiihkoilun takia merkin mainitsematta, tutkimalla laatualan kirjallisuutta se selviää kuitenkin nopeasti :-) )
Varmasti totta. Väitän tosin, että myös aika on kullannut muistoja vanhojen autojen kestävyydestä. Selasin jokunen aika sitten isoisäni auton huoltolaskuja, aika paljon siellä oli isojakin korjauksia tehty. Mutta helposti ne unohtuu.
Sama tilanne oli jopa entisen autoni kohdalla. Vaikka mielestäni 200 tkm meni ilman murheita, kyllä sinne matkalle vain korjauksia mahtui. Huoltolaskut sen paljastivat, kun muisti ei riittänyt.
Kait nuo anturit on ainakin samaa laatua tunnetulla valmistajalla?
Aivan, mistä tulevatkaan jarrujen Ferrarit? Arvauksia..tiedän! Brembo.
Rahalla saa ja hevosella pääsee...näinhän se menee. Ai niin unohtui mainita Italia! Tuo autojen ihmemaa, jonka tuotteissa laatu on mitä sattuu, jonka tuotteista hajoavat ensimmäisinä Boschin osat (saksalaiset) ja on ne (japanilaiset) sytytystulpatkin jo aikansa eläneet(ajettu 5tkm) Kun haluaa italialaista (lue: parasta) laatua kannattaa valita italialainen merkki! Muut saavat sanoa mitä haluavat! Sakut on tusinatuotteita siinä missä muutkin.
No ovatko ne kestäviä? Ei paljon taida olla Brembon jarruja meikäläisillä teillä liikkuvissa autoissa, joten ei ole kokemuksiakaan.
Se, että jossain laitteessa on uutena hienot ominaisuudet, ei vielä kerro kestävyydestä. Tämähän oli otsikon aihe.
Tiedätkö, muuten mitä kuuluu Ferrarissa 50 tkm huoltoon? Vaihteiston korjaus. Se siitä laadusta.
jusus, edelleen odotan sinulta selvitystä tähän asiaan, että mikä tekee siitä alkuperäisestä osasta paremman, jos se kerran on hajonnut uudesta autosta?