Merilinna:liikennesääntöjä parannettava

18 kommenttia

Tekniikan Maailma sivut 64-66.
Kirjoittaja kiinnittää huomiota siihen, kuinka Suomessa on omituisia sääntöjä, jotka poikkeaa kokonaan muusta maailmasta. Etenkin ylinopeuksia korostetaan ja niistä rankaistaan kummallisella ja muista poikkeavalla tavalla.
Tämä on huonoa hallintoa.
Tässäkin asiassa Suomen olisi globalisoiduttava.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

  
  • Kirjoitus oli tosiaan hyvä. Toive, että ihmiset tajuavat yhteisen hyvän ja alkavat käyttää pyöräilykypäriä ja heijastimia kun se pannaan oikein lakitekstiin, on naiivi. Samoin on turha luulo, että ylinopeuksissa rangaistuksen suuruus pelottaa niitä, jotka eivät ilman pelottelua suostu yhteiskunnan sääntöihin. Kiinnijäämisriski on kaikkien asiantuntijoiden mielestä se mikä ratkaisee eikä rangaistuksen kovuus. Minua ihmetyttää, että muuten tutkitun tiedon mukaan toimivat viranomaiset ovat tässä kohdassa toimineet vastoin parasta käytettävissä olevaa tutkimustietoa.

    Siinäkin Merilinna on oikeassa, että valvomattomista pykälistä on vain haittaa. Moraaliltaan heikot saavat tällaisista valvomattomista hurskaista toiveista tekosyyn olla noudattamatta itselleen epämieluisia lakeja ja sellaisiahan kuka vaan keksii vaikka kuinka monta. On siis parempi vähentää lakeja ja valvoa niitä jäljellejääviä kunnolla kuin kirjata kaikista epäkohdista laki ja toivoa parasta.

    Sivistysvaltiona meillä on lakia säätävä ja sen noudattamista valvova elin täysin toisistaan erillään hallinnollisesti. Voitaisiin siis sanoa poliisille, että mitäs ette valvoneet. Yhteys kuitenkin löytyy, koska lait säätävä eduskunta myös hyväksyy budjetit, se on siis hyväksynyt myös valvonnan alasajon. Tavoite ei ollut varmaan alasajo vaan tehokkuuden nosto, missä on onnistuttukin, mutta nyt ollaan kuin siinä vitsissä: ”Leikkaus onnistui, potilas kuoli”. Eroa on ainakin siinä, ettei paljon naurata.

    Ja siinäkin olen Merilinnan kanssa samaa mieltä, että laissa on paljon sellaista, joka on jo vanhentunut tai ei olisi sinne alunperinkään kuulunut. Tämä antaa vain lisää vettä myllyyn ihmisille, joille turha viive liikennevalojen vihreissä riittää syyksi olla välittämästä muistakaan naurettavista pykälistä.

      
  • Todella hyvä kirjoitus Merilinnalta! Asiaa!

    Tämä nyt vain osittain liittyy Merilinnan kirjoitukseen mutta minua ärsyttää pyöräilijät täällä Turussa. He ajavat kielletyillä paikoilla ( kävelijöille tarkoitetuilla alueilla), reippaasti yli puolet tekee näin. Useat heistä ajavat todella lujaa ja he tulevat todella läheltä. Pimeässäkin he osaavat yllättää.
    Sitten kun menevät maantiellä monet heistä ajavat liian keskellä tiellä, vaarallisesti. Kaupungissa joutuu kaasuttelemaan ikävästi autojaan, kun tällaisia polkee edessäni ja sitten täytyy laittaa pienempää vaihdetta ja ajaa alle 15 kilometriä tunnissa. Ja luonto saastuu kun joudun menemään ylämäkiä näiden pyöräilijöiden takana (liioittelua).
    Monet pyöräilijät ovat liian nuoria tai vanhoja liikenteeseen. Monella heistä ei ole ajokorttia joten he eivät välttämättä täysin osaa liikennesääntöjä.

    Mutta onhan niitä fiksuja pyöräilijöitäkin paljon jotka ajavat hienosti, ehkä hieman liioittelin edellisessä kappaleessani. Toivoisin pyöräilijöille tiukempia sääntöjä ja Poliisit saisivat hieman katsoa heidän peräänsä.

      
  • Otsikon artikkelia lukiessa palautui mieleen miksi aikanaan lopetin TM:n kestotilauksen; Merilinnan käsitys liikenneturvallisuuteen liittyvien asioiden käsittelystä. TM:ssa tehdään paljon hyvää työtä liikenneturvallisuuden puolesta, mutta välillä lehteen asti pääsee hannukarpomaisen yksipuolisia ja kiihkoilevia kirjoituksia. Ja valitettavasti vielä päätoimittajan tekemänä.

    Huomiota herätti esimerkiksi maininta että 'sattuu vuosittain lukuisia auton ja jalankulkijan välisiä törmäyksiä, joissa syyllinen yksikäsitteisesti on punaista valoa vastaa kävellyt jalankulkija. Liikennesuunnittelijan lääke ... autoille asetettava alempi nopeusrajoitus.' Tarkoituksellisesti M. jättää mainitsematta ne useat törmäykset joissa yksiselitteinen syyllinen on auto ja joissa tilanteissa alhaisempi nopeusrajoitus olisi voinut olla ehkäisevä tekijä.

    Toinen samantapainen asia on syytellä pyöräilijöitä suojatiellä ajamisesta muistuttamatta siitä, että pyörätien jatkeella saa ajaa. Vaikuttaa siltä, että M. tietoisesti pyrkii opettamaan liikennesääntöjä tarkemmin tuntemattomat autoilijat sotajalalle pyöräilijöitä vastaan. Tällainen kansanosan kiihottaminen toista kansanosaaa vastaan johtaisi muissa olosuhteissa syytteeseen Haagin tuomioistuimessa.

    Ja mitäpä pyöräilijät ovat lauseesta ' Jos mieli tekee, ajetaan myös autoille tarkoitetulla ajoradalla, vaikka yhteiskunnan kustannuksella on pyöräilijöille rakennettu erikseen pyörätie.'? Rivien välistä voi hyvin tulkita M.:n käsityksen siitä, että ajoradat on tehty vain autoja varten, muut pois häiritsemästä. Ja pyörätiet on tehty vieläpä autoilijoiden verorahoilla, olkaa siis onnettomat pyöräilijät tyytyväisiä.

    Ja väite että pyöräilijän erivapuksiin kuuluu ajaminen punaista vasten 'aina, kun se on mahdollista'. Hieno yleistys autoilijaleiristä. Ihan kuin autoilla ei ajettaisi aina ylinopeutta kun se on mahdollista. Ja lopuksi kaiken kruunaa vielä ehdotus, että rikesakon ja päiväsakon välistä rajaa ylöspäin ja päiväsakkoihin kohtuullisuutta (josta toki olen samaa mieltä). M. eduskuntaan!

    Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko tällaisen syyttelyn parantavan liikenneturvallisuutta millään tavalla. Päinvastoin. Sinänsä M.:n aihevalinta oli hyvä, mutta teksti meni kyllä riman alle.

    J

      
  • "Huomiota herätti esimerkiksi maininta että 'sattuu vuosittain lukuisia auton ja jalankulkijan välisiä törmäyksiä, joissa syyllinen yksikäsitteisesti on punaista valoa vastaa kävellyt jalankulkija. Liikennesuunnittelijan lääke ... autoille asetettava alempi nopeusrajoitus.' Tarkoituksellisesti M. jättää mainitsematta ne useat törmäykset joissa yksiselitteinen syyllinen on auto ja joissa tilanteissa alhaisempi nopeusrajoitus olisi voinut olla ehkäisevä tekijä."


    Tuo sama yksityiskohta herätti myös minussa pientä ihmetystä, tosin hieman eri syystä. Siinä todettiin poliisin puuttuvan ulkomailla, esimerkiksi Ruotsissa, jalankulkijoiden valojen noudattamiseeen herkemmin kuin Suomessa. Kokemukseni mukaan siellä jalankulkijat noudattavat vähintään yhtä huonosti valoja kuin Suomessa. Viranomaisiakaan ei tilanne tunnu häiritsevän. Sen sijaan poliisi puuttuu autoilijoiden väistämisvelvollisuuden noudattamiseen suojatiellä huomattavan aktiivisesti ja tiukasti, mikä olisi meilläkin suotavaa, aivan kuten Merilinnakin totesi.

      
  • Minulla Merilinnan artikkeli herätti sekavia tunteita.
    Ajan itse enimmäkseen autolla, mutta myöskin pyöräilen ja tietenkin harrastan jalankulkua. Kaupungissa.

    Myönnän, että pyöräilijöitten touhut riepovat minuakin, mutta, mutta...


    Merilinnan kirjoitushan oli täysin tuulilasin takaa olevasta arvomaailmasta ja katsantokannasta käsin;
    kirjoitus oli erittäin yksipuolinen ja tarkoitushakuinen jossa hän ei tosiaankaan ollut huolissaan ns. vahvemman osapuolen liikennesääntöjen noudattamisesta.
    Siis se osapuoli joka ottaa hengen heikommalta.

    Väite, että lukumääräisesti eniten rikotaan sääntöä (TLA28) jossa jalankulkijoita edellytetään noudattamaan liikennenvaloja on vailla todisteita/perusteita.

    Mitä tutkimustietoa Merilinnalla on väittämälleen?
    Ei ole tainnut päätoimittaja koskaan seistä valottoman suojatien reunassa toinen jalka ajotiellä yrittämässä kadun ylitystä vilkkaalla kadulla. Siinä on terveys koetuksella.
    Yksikään auto ei jarruta eikä varsinkaan pysähdy vaikka tieliikennelaki niin ohjeistaa. Määrää.
    Poliisi ei valvo eikä asiasta puhuta vaikka se on aivan samanarvoinen laki ja tehty suojattoman osapuolen turvaksi.
    Näitä "suojateitä" on Suomi pullollaan.

    Miksi Merilinna on tästä hiljaa?


    Miten näin yksinkertaisen säännön noudattaminen on kokonaan voinut unohtua vaikka sitä sääntönä rikotaan kaikkein eniten ?

    Huomautan, että puhun nyt hengenvaarallisista tilanteista joissa peltikuoren ja tappavan massan omaava osapuoli ei viitsi noudattaa sääntöjä koska ne eivät hänelle itselleen merkitse vakavaa hengenvaaraa.
    Merilinnahan hurskasteli jo muun.

    Toinen kauheus on tilanne jossa joku on kaikesta huolimatta pysähtynyt suojatien eteen esim. ruuhkan vuoksi.
    Viereistä kaistaa syöksyy useimmiten auto pysähtymättä.
    Olen muutaman kerran täällä Turussa mm. Kaskentiellä yrittänyt hidastaa ja pysäyttää auton suojatien eteen jolloin näen peilistä, että takanatuleva vaihtaa kaistaa ja aikoo pyyhkäistä suojatien yli pysähtymättä. Äärimmäisen vaarallista ja typerää. Kerran meinasi lentää lastenvaunut äidin käsistä.
    Olen yrittänyt päästää ihmisiä kadun yli kun näen, että autoletka on loputon. En yritä enää.
    Lisäksi turkulaisautoiljoilta (ehkä muiltakin) puuttuu looginen järki;
    jos vastaantulevan kaistan auto on pysähtynyt suojatien eteen niin, että takapuskuri on suojatien edessä, pitää tietenkin tällaisessakin tapauksessa suojatie ohittaa VAIN pysähtymällä. Hyvä esimerkki on torin puoli Auransillan pielessä.
    Laissa ei ole kohtaa jossa määriteltäisiin miten päin auton on oltava suojatien edessä. Ei todellakaan.

    Miksi Merilinna on tästä hiljaa ?

    Muutama vuosi sitten jouduttiin muuttamaan lakia tasa-arvoisten pyörätien ja autotien kohtaamisessa. Syynä oli se, etteivät autoilijat viitsineet noudattaa oikealta päin tulevan pyöräilijän väistämistä. Ajettiin mieluummin päälle.

    Laki muutettiin niin, että pyöräilijä väistää aina ko. tilanteessa.
    Lopputulos on se, että minullekin on vasemmalta tuleva autoilja tasa-arvoisessa risteyksessä puinut nyrkkiä vaikka hän on itse väistämisvelvollinen. (ei ollut pyörätietä...)

    Siis lopputulos on, että hyvin suuri osa autoiljoista ei enää tiedä, että pyöräilijää pitää väistää tasa-arvoisessa risteyksissä ja pyörätienjatkeilla auton kääntyessä.
    Alkuperäisestä liikennepiittaamattomuudesta on tehty hyve samalla kun lakia muutettiin.

    Miksi Merilinna on tästä hiljaa ?


    Pahinta kaikesta on varmaankin autoiljoitten täysin revennyt päin punaisia ajaminen.
    Turussa on muutamia risteyksiä joissa voi kokea kauhunhetket lähes joka valojakso;
    viimeinen auto suhahtaa melkein yli varpaitten vielä silloinkin kun jalankulkijoille palaa jo vihreät.
    Opeta tässä sitten koulumatkaa kulkevalle jälkikasvulle, että valot ovat tärkeät.
    Pakko on opettaa niin, että älä luota mihinkään vielä silloinkaan kun jalankulkijan valot ovat vihreät. Lisääkö tämä yleistä liikennevalokunnioitusta ja TLA28:n noudattajia ?
    Tervetuloa Turkuun katsomaan Stålarminkadun ja Kuninkaankartanonkadun risteykseen suojatielle joka on Uittamolle johtavalla tieosuudella ravintolan edessä.
    Ei varmasti ainoa paikka.

    Miksi Merilinna on tästäkin autoiljoiden hengenvaarallisesta törttöydestä hiljaa ?


    Entäs sitten pihakadut?
    harva autoilija tietää, että jalankulkijalla on siellä oikeus kävellä vapaasti eikä hyppiä kaahareitten takia sivuun.
    Nopeusrajoitus on 20 km/h jota vain harva noudattaa. Poliisi ei valvo koskaan. Sama juttu tässäkin; sivuikkunasta huudellaan väistämiskehoituksia, "pois ajotieltä" jne.

    Miksi Merilinna oli tästäkin hiljaa ?

    Miksi yleensä tarvitaan töyssyjä, kavennuksia yms. jopa pihakaduilla?


    Kirjoitin tähän ne törkeydet jotka vahvempi osapuoli liikenteessä kohdistaa heikompia kohtaan. Hengenvaarallisia tilanteita joissa sääntöjen rikkoja ei loukkaannu vaan selviää pikkutuomiolla, usein sakolla.
    Merilinna kirjoituksellaan henkii vain ajan tyyliä; työttömät (siis autottomat), muuten köyhät, viherpiipertäjät, tuottamattomat kakarat, vanhukset yms. ns. tehoton jengi pois alta kompuroimasta.

    Merilinnan huolihan oli autoiljoihin kohdistuvien sakkojen suuruus.
    Ilmeisesti hän on huomannut, että tappamisesta ei sittenkään rahalla selviä.


    Lopuksi.

    Jokaisen pitäisi miettiä moraalisia lähtökohtiaan:
    onko todellakin yhtä tuomittavaa rikkoa sääntöjä niin, että vaarantaa oman henkensä verrattuna siihen, että uhkaa sääntöjenrikkomisellaan toisten, suojattomien, esim. lasten henkeä ???

    Kirjoituksenihan ei ole missään vaiheessa ollut sääntöjennoudattamista vastustava. KAIKKIEN pitäisi noudattaa.
    Ihmettelen vain, että sääntöjen noudattamista vaaditaan kärkkäästi siltä osapuolelta joka teoillaan kykenee tuhoamaan VAIN itsensä.


    Jonne Hakala Turku

    ps. TM on tullut minulle jo vuodesta 1969 lähtien. Nyt on vakavan harkinnan paikka. Kunnollisia tiedejulkaisuja on muitakin. TM:ssä tiedettä edustaa kunnolla vain Osmo Wiion palsta.
    Merilinna taas myrkyttää lehden yksipuolisuudellaan; vain yhtä tielläliikkujaryhmää kumartavana päätoimittajana.
    Onko lehdellä varaa ottaa näin yksipuolinen kanta tielläliikkujiin?

      
  • Merilinnan artikkelissa oli puutteensa, myönnetään, mutta pidän sen hyviä puolia niin tärkeinä, että annan anteeksi populistisen tyylin. Hyvillä puolilla tarkoitan sitä, että hän otti puheeksi pykäläviidakon sekavuuden ja sen, että lakiin lisätään uusia asioita vaikka entisiäkään ei pystytä valvomaan.

    Molemmista asioista on haittaa kaikille tiellä liikkujille. Ilman varatuomarin oppimäärää ei tiedä, mitä tarkkaan ottaen missäkin tilanteessa lain mukaan pitäisi tehdä ja tämä latistaa monen tavallisen ihmisen innon edes yrittää pitää itsensä ajan tasalla Tieliikennelaista.

    Valvonnan puute ja suosituksen muotoon kirjoitetut pykälät saavat aikaan, että yhä useammalle tulee kuva, että kiinnijääminen on rikos, ei lain rikkominen. Läheskään kaikille ei ole valjennut, että lait eivät ole olemassa jotta poliisit saisivat käytettyä sakkolappuvihkonsa vaan niillä on syvällisempi merkitys.

    Lain mukaan eläminen vaatii ihmiseltä ponnistelua ja ihminen ei luonnostaa halua ponnistella, varsinkaan muiden vuoksi. Tästä seuraa, että ihminen etsii alitajuisesti syitä olla tekemättä ylimääräistä työtä. Kun hän huomaa, että muut eivät edes tunne saati valvonnan puutteessa noudata lakeja, hänelle tulee pakostakin mieleen, että piruako minäkään kun ei muutkaan. Lumipallo kasvaa ja jatkaa eteenpäin.

    Tämä lumipallo pitää pysäyttää ja se onnistuu vain kun asia nostetaan esiin niin usein ja kuuluvasti, että päättäjätkin saadaan heräämään. Ei kannata kiinnittää liikaa huomiota Merilinnan shokeeraavaan tyyliin tai selvään puolueellisuuteen, haukutaan mieluummin vaikka eläkeläismummot liikenteen tappajina nro. 1 kunhan keskustelu menee mahdollisimman monien korviin.

    Tuosta ihmisten tietämättömyydestä Tieliikennelain pykälistä muutama tositapaus: kaverini luulee, että tasa-arvoisessa risteyksessä väistää se, joka tulee päättyvältä tieltä. Hän ei osannut sanoa, kuinka kaukana tien pitää päättyä, jotta pykälää ei tarvitse noudattaa tai mistä kuskit tietävät, kumman tie päättyy ensin, mutta mielipide on silti vankka. Toinen sanoi, että jos jompi kumpi risteävistä teistä päättyy sanaan ”kuja”, on sillä ajava väistämisvelvollinen. Eräs tuttu on sitä mieltä, että lain mukaan liikenneympyrässä pitää vilkuttaa VASEMMALLE niin kauan kuin jatkaa kaartamista, kyseli huolissaan että enkö tunne lakia vaikka ajan autoa, kun sanoin kuulevani asiasta ensimmäistä kertaa.

    Kaikissa tapauksissa mielipide on niin vahva, etten ole edes yrittänyt väittää vastaan, kaikki kolme ovat 30-45-vuotiaita miehiä ja tuntevat mielestään lain aika hyvin. Meillä on siis muitakin ongelmia kuin pyöräilijöitä sorsiva päätoimittaja.

      
  • J H, puhut asiaa. Merilinnan suppea maailmankäsitys ja näköalattomuus on tullut esille myös eräissä pääkirjoituksissa siinä määrin, että olen joutunut harkitsemaan vuonna 1978 alkaneen tilaussuhteen lopettamista.

    Miksi muuten tällaisessa lehdessä on oltava pääkirjoitus?

      
  • Ilmeisesti valtaväestö ajattelee, että liikennesäännöt on luotu noudattamista varten. Minusta ne ovat turvallisuuden parantamista varten. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Liikennesääntöjä kannattaa rikkoa silloin kun se on vaihtoehtona turvallisempaa.

    Jalankulkija, joka tietoisesti kulkee punaista päin, ei ole vaaraksi itselleen tai muille verrattuna sellaiseen henkilöön, joka huomaamattaan kulkee punaista päin (koska on ajatuksissaan tai seuraa jotain muuta asioaa). Siksi kannattaa ennemmin seurata jalankulkijana valppaana muuta liikennettä ja päättää itse, milloin mennä yli tien milloin ei. Silloin tulee myös tarkkailluksi muita liikkujia siltä varalta, että joku muu tekee huomaamattaan virheen - vaikkapa lähestyvä autoilija, joka jostain syystä luulee ajavansa vihreällä valolla vaikka valo hänelle todellisuudessa näyttääkin punaista.

    Minusta liikennevaloihin ei pitäisi suhtautua kuten STOP-merkkiin, vaan ennemminkin kuin varoituskolmioon, joka näyttää väistämisvelvollisuutta vuoron perään eri suuntiin. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö edelleenkin tarvittaisi tietyissä paikoissa myös ehdotonta pysähtymisvaloa.

    Sama koskee mielestäni myös nopeusrajoituksia. Silloin kun nopeusrajoitus on liian alhainen vaarantaen liikenneympäristön jatkuvan valppaan seuraamisen, on mielestäni turvallisempaa ajonoeutta - ja siis ajaa harkitusti ylinopeutta. Kun ajaa järkevällä nopeudella, pysyy pirteänä. Se mahdollistaa valppaan ennakoivan ajon.

    Jo polvenkorkuisena, kohta pyöräilemaan opittuani, hoksasin ettei alhainen ajonopeus takaa turvallisuutta vaan se, että tarkkailee muuta liikennettä ja toimii sen mukaisesti.

      
  • Loistava avaus Merilinnalta. Näin pitää ottaa kantaa liikennevalvontaan eikä siinä mielestäni mitenkään syyllistetty muita tielläliikkujia. Merilinna peräsi mielestäni tasapuolisuutta valvontaan koska näkeehän sen sokeakin ettei jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tekemisiä valvo kukaan eikä minkäänlaisia seuraamuksia törttöilystä aiheudu, enkä tarkoita sitä että sakkoja pitäisi vielä aloittaa jakamaan näillekin ryhmille eiköhän se riitä että valtion budjettia varmaan pääasialisesti tulevaisuudessa rahoitetaan sakkotuotolla ja leimataan Suomalaiset idiooteiksi muun maailman silmissä. Olisiko niin että ne Suomalaiset jotka löysivät puolueellisuutta jutusta ovat joko katkeroituneita,kateellisia,muitten osoittelijoita, kaikitietäviä maailmanparantajia, vahingoniloisia mitäs minä sanoin ihmisiä. Ps.Hävettää olla Suomalainen, silti edelleen vahvasti TM:n yleisteknisen ei tiedelehden kestotilaaja.

      
      • *

    [whiic muokkasi tätä viestiä 22.09.2004 klo 17:34]
      
  • Sanoisin vielä tähän että useat pyöräiljät ovat vaarallisia kaikille autoille, koska ajavat liikenteen seassa. Kävelijöille pyöräilevät kävelykaduilla ja kävelytiellä ajelevat. Ja pyöräteillä monet ajavat väärää puolta. Pakko vielä mainita noista pyöräiljiöistä kun ne koko ajan koettelevat hermojani. Varsinkin kävellessäni.

      
  • On normaalia että kun ajan autolla, niin pyöräiljät ja kävelijät nyppivät. Kun pyöräilen nyppii autoilijoiden ja kävelijöiden käytös ja kun kävelen nyppii autoilijoiden ja pyöräilijöiden käytös. Olettaisin että tällainen ajatusmaailma on meille kaikille sisäänrakennettu ominaisuus. Yksilöiden erot tulevatkin siinä esiin, kuinka kovaa missäkin tilanteessa metelöidään omasta oikeassa olemisesta.

    Ymmärrän että joku Tuomas saattaa olla sen verran kapeakatseinen että ei osaa ollenkaan asennoitua pyöräilijän asemaan. Mutta odotan kyllä näin laajalevikkisen lehden päätoimittajalta sen verran laajakatseisuutta, että ei sorru tuohon samaan räksytykseen.

      
  • http://www.ytv.fi/liikenne/julk/lturv.pdf

    Tähänkin kannattaa perehtyä.

    1999 Helsingin keskustassa, (annankatu/Kansakoulunkatu) punaista päin ajaminen oli varsin yleistä: lähes 30% punaisista vaiheista sisälsi rikkomuksen.... (sivulla 15)

      
  • Jos olisin lehtitoimittaja kameran kanssa, tarvitsisi vain seistä yhdessä risteyksessä napsimassa kuvia jolloin letkan viimeinen auto ajaa päin punaisia. Monta kertaa auto ajaa vihreällä, liikenne edessä ei vedäkään ajatellulla tavalla, risteykseen ei voi tietenkään jäädä, joten punainen palaa. Tämän näkee toistuvasti esim. Helsingissä. Vihreillä auto useimmiten on ajanut. Harvemmat ajavat suoraan punaisen palaessa jo. Suuren risteyksen yli on joidenkin ehkä vaikea tiirakoida ja ennakoida oikeaa tilannetta. Kolareita näissä tilanteissa ei juuri synny. Autoilijat tietävät, että pysähtyneen auton päälle ei saa ajaa, paloi minkävärinen valo tahansa. Syyllinen on päälleajaja.

      
  • Lainaus:
    22.09.2004 klo 14:55 Myyrmaki kirjoitti
    Jo polvenkorkuisena, kohta pyöräilemaan opittuani, hoksasin ettei alhainen ajonopeus takaa turvallisuutta vaan se, että tarkkailee muuta liikennettä ja toimii sen mukaisesti.


    Myyrmaki osuu asian ytimeen tuossa, vaikkakin koko kirjoitushan on tarkoituksellisen provokatiivinen. Itse ihmettelen esim tätä HF pakkoa (Taas pykälä jota ei valvota, mutta on säädetty...). Aika mielenkiintoinen ajatus on tuo että matkpuhelimen kädessäpitäminen on se mikä vaarantaa liikennettä, ainakin itse väitän että tuo fyysinen suoritus tuossa autollaajaessa puhumisessa on se helpoin osa, ja itse puhelu on usein se joka vaarantaa liikennettä! Itselläni on kiinteä HF ollut jo monessa autossa, ihan mukavuus syistä (latausmahd. teline mihin laittaa luuri jne...), mutta siitä huolimatta huomaan että on todella vaaralllista ajaa autolla kun puhuu esim työpuhelua joka vaatii keskittymistä (tiedän silloin tulisi ajaa sivuun ja...aina se ei vain heti onnistu esim. moottoriteillä), tällöin huomaa puhelun päätyttyä ajaneensa mitä nopeutta sattuu (yleensä virran mukana, mutta entäs tyhjällä tiellä?) Ja siis puhelut ovat vain yksi monista asioista jotka saattavat herpaannutta keskittymistä liikenteestä. Kuinka usein olette nähneet ihmisiä jotka "katsovat maisemia" autolla ajaessaan, itse en pysty seuraamaan mitään muuta kuin liikennettä (ja syynä ei ole se että minulla on ollut kortti liian vähän aikaa tai että olen kokematon liikenteessä liikkuja), minulle tärkeintä on todellakin muun liikenteen seuraaminen ja asioiden ennakoiminen (lapset, vanhukset, kääntyvät autot) -> isoin ongelma liikenteessä on ihmiset jotka eivät keskity 100% ajamiseen ja muun liikenteen seuraamiseen! Ylinopeus ei aina ole paha muuten kuin että se on vaarallista siksi että muu liikenne ei välttämättä osaa varautua siihen (ja ongelmana on tällöin rajut ylinopeudet joita useinmiten ajavat rattijuopot (tai muun huumaaavan aineen vaikutuksenalaisena ajavat), näihinhän eivät nopeusrajoitukset päde muutenkaan)...mikä onkaan ratkaisu liikenneturvallisuuden parantamiseksi, niin alennetaan rajoituksia lisää. EI EI ja EI, ratkaisu on saada ihmiset keskittymään ajamiseen ja vain ajamiseen, valitetttavasti alhaisemmilla nopeuksilla on vain päinvastainen vaikutus, ihmisten tarkkaavaisuus herpaantuu entisestään kun alhaisempi nopeus vaatii entistä vähemmän keskittymistä itse ajamiseen!!!!!

    PS. Kiitos MM kirjoituksesta, se oli aivan mainio ja toivon että se herättää juuri tällaista keskustelua muillakin foorumeilla kuin täällä.

    PPS. Ja en muuten katso että MMn kirjoitus loukkasi minua pyöräilijänä (olen myös aktiinen pyöräilijä ja monien pyöräilijöiden touhu on todella edesvastuutonta).

    PPPS. Anteeksi monet kirjoitusvirheet jne. sekä sekavat lauseet;)

      
  • -----:” Ylinopeus ei aina ole paha muuten kuin että se on vaarallista siksi että muu liikenne ei välttämättä osaa varautua siihen (ja ongelmana on tällöin rajut ylinopeudet joita useinmiten ajavat rattijuopot (tai muun huumaaavan aineen vaikutuksenalaisena ajavat), näihinhän eivät nopeusrajoitukset päde muutenkaan)...mikä onkaan ratkaisu liikenneturvallisuuden parantamiseksi, niin alennetaan rajoituksia lisää.”

    Tiedän aiemmista, muiden kanssa käydyistä keskusteluista, että et muuta mielipidettäsi vaikka perustelisin miten, mutta tyylistäni kiinni pitäen lainaan kuitenkin yhtä Suomen johtavaa liikennetutkijaa, V-P Kallbergia, osaa hänen 2001 Silja Symphonyllä pitämäänsä esitelmästä, kohdasta, missä hän listaa yleisiä harhaluuloja:


    3. Kokeneet kuljettajat osaavat itse päätellä mikä on turvallinen nopeus kussakin tilanteessa
    ja osaavat valita nopeutensa sen mukaisesti


    Turvallisella tilannenopeudella tarkoitettaneen yleensä sitä, että kuljettaja sopeuttaa nopeutensa
    vallitsevaan liikennetilanteeseen siten, että liikkuminen on ”turvallista”. Tunnustetaan
    nopeuden vaikutus turvallisuuteen, mutta samalla uskotaan, että kuljettaja kykenee luotettavasti
    tunnistamaan ja arvioimaan liikennetilanteen riskit ja omat liikennetaitonsa sekä sopeuttamaan
    käyttäytymistään niitä vastaavasti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, mistä
    löytyy runsaasti näyttöä. Kuljettajat arvioivat mm. keliin liittyviä riskejä puutteellisesti, pimeässä
    ajetaan liian suurella nopeudella näkyvissä olevaan tieosaan nähden, toisten tienkäyttäjien
    ennakoinnissa tapahtuu virheitä aivan tavallisissakin tilanteissa, onnettomuuksia tapahtuu
    runsaasti ns. tavallisillekin kuljettajille eikä vain joillekin riskiryhmille jne. Liikenneonnettomuudet
    sinänsä osoittavat, että kuljettajat eivät osaa luotettavasti arvioida liikennetilanteiden
    riskejä ja sopeuttaa ajonopeuttaan tilanteiden vaativuuden mukaan. Tarkoituksellisia
    kolareitahan on suhteellisen vähän.

    Oikean tai turvallisen tilannenopeuden käsite on kaiken kaikkiaan epämääräinen. Onnettomuusriski
    kasvaa jatkuvasti nopeuden kasvaessa, eikä ole olemassa selvää rajaa turvallisen ja
    turvattoman nopeuden välillä. Ei myöskään ole olemassa olosuhteita, joissa nopeuden kasvu
    ei heikentäisi turvallisuutta, vaikka heikkenemisen määrä absoluuttisesti mitaten vaihtelee.
    Kaikki kuljettajat ovat aina alttiina nopeuden kasvun turvallisuutta huonontaville vaikutuksille,
    vaikka riskit yksittäisen kuljettajan kohdalla realisoituvat harvoin (Kallberg & Luoma
    1996, Kallberg & Rathmayer 1996).


    4. Onnettomuudet ovat pienen riskikuljettajajoukon aiheuttamia, eikä ajonopeuksilla ole vaikutusta
    tavallisten, vastuuntuntoisten kuljettajien onnettomuusriskiin


    Liikennekäyttäytymistä säätelevät tietyt lainalaisuudet, jotka koskevat kaikkia kuljettajia
    (Häkkinen & Luoma 1990). Ajoneuvon liiketilaa säätelevät fysiikan lait ja törmäyksissä vapautuvasta
    energiasta riippuvat vammautumismekanismit koskevat kaikkia riippumatta kuljettajien
    riskinotosta tai vastuuntuntoisuudesta (Kallberg & Rathmayer 1996). Niin sanotuilla
    riskikuljettajilla onnettomuusriski on kautta linjan muita korkeampi. Ajonopeuden kasvu kuitenkin
    lisää kaikkien kuljettajien onnettomuus- ja vammautumisriskiä suhteellisesti likimain
    samalla tavalla.

    Liian suuri ajonopeus on riskikuljettajan tavallisin tuntomerkki. Se on myös keskeinen syy
    riskikuljettajien suureen onnettomuusriskiin (Rajalin 1989). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä,
    etteikö ajonopeus vaikuttaisi kaikkien kuljettajien onnettomuusriskiin. Vastaavalla tavalla alkoholi
    vaikuttaa kaikkien, eikä pelkästään jonkun riski- tai ongelmakäyttäjäryhmän liikennekäyttäytymiseen.
    Lisäksi on huomattava, että jokaisen kuljettajan ajotavat vaihtelevat tilanteesta
    riippuen, ja jokainen voi joissakin olosuhteissa olla riskikuljettaja.


    5. Hyvä ajoneuvon käsittelytaito mahdollistaa muita korkeamman nopeuden käytön turvallisuutta
    vaarantamatta


    Hyvä ajoneuvon käsittelytaito voi auttaa selviytymään vaaratilanteista. On kuitenkin esimerkkejä
    siitä, että ajoneuvon käsittelytaitojen parantuminen lisää riskinottoa. Ajetaan entistä kovempaa,
    jolloin vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin joudutaan aiempaa useammin (esim. Elvik
    ym. 1997, Keskinen ym. 1992). Nopeuden kasvaessa havaintojen tekoon, niiden tulkintaan,
    ratkaisuihin ja ajosuoritukseen käytettävissä oleva aika pienenee. Aina ei väistöliikkeitä eh-
    ditä edes yrittää, eikä ajoneuvon hallintataidosta silloin ole mitään hyötyä. Muita selvästi korkeamman
    nopeuden käyttö lisäksi vaikeuttaa muiden liikkujien tilannearvioita (Häkkinen &
    Luoma 1990) ja lisää heidän onnettomuusriskiään esimerkiksi kohtaamis- ja risteystilanteissa.
    Vaikka ajoneuvon hyvän käsittelytaidon ansiosta saattaa joskus välttyä onnettomuudelta, se ei
    aina auta: kaikki onnettomuuksiin joutuneet eivät ole taidoiltaan keskimääräistä huonompia.
    6. Autojen ja teiden parantuminen mahdollistaa aiempaa suurempien nopeuksien käytön turvallisuuden huonontumatta
    Autojen rakenne ja turvalaitteet ovat kehittyneet siten, että ne törmäyksen tapahtuessa suojaavat
    matkustajia entistä paremmin. Myös autojen hallittavuus kriittisissä tilanteissa on parantunut,
    mm. ohjauskäyttäytymisen, renkaiden ja jarrujen osalta. Teitä on parannettu niin, että
    turvallinen ajaminen on entistä helpompaa ja ympäristöstä on karsittu onnettomuuksien seurauksia
    pahentavia törmäyskohteita. Tällaisen kehityksen ansiosta onnettomuuksia tapahtuu
    tietyllä nopeudella ajettaessa aiempaa vähemmän ja ne ovat seurauksiltaan entistä lievempiä.
    Tietyn suuruisesta nopeuden kasvusta seuraava turvallisuuden huononeminen on siis pienentynyt
    absoluuttisesti. Suhteellisesti turvallisuuden huononeminen ei kuitenkaan ole olennaisesti
    muuttunut. Jos aiemmin nopeuden kasvu vaikkapa 10 km/h lisäsi henkilövahinkoonnettomuuksien
    riskiä miljoonaa ajokilometriä kohden 0,15:stä 0,18:aan, vastaava muutos
    voisi nykyisin olla esimerkiksi 0,10:stä 0,12:een. Riskin suhteellinen kasvu on pysynyt 20
    %:ssa, vaikka sen absoluuttinen kasvu on pienentynyt 0,03:sta 0,02:een. Ajoneuvojen ja teiden
    paraneminen eivät siis merkittävästi vaikuta ajonopeuden ja turvallisuuden väliseen suhteelliseen
    riippuvuuteen (Kallberg 1996).


    Jos jaksoit lukea tänne asti asia kiinnostaa sinua oikeasti. Siinä tapauksessa kannattaa naputella Googleen noita lähteinä mainittuja nimiä, sieltä löytyy hyvin paljon tietoa siitä, että tuo alussa lainaamani väitteesi ylinopeuden vaarasta ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Sinun asiasi sitten on päättää annatko tämän tiedon vaikuttaa ajokäytökseesi. Aika harva antaa, valitettavasti, yleensä on löytynyt joku oma havainto, johon on luotettu enemmän kuin tutkimustietoon. ”Miljoona kilometriä olen ajanut ylinopeutta eikä yhtään ruumista, ylinopeus ei VOI olla vaarallista.”

    Kun luvut menee isoiksi unohtuu äkkiä suhteet, Suomessa ajetaan autolla miljoona km keskimäärin joka neljäs minuutti. Tutkimusten aineistot ovat vuosien, joskus yli 10 vuoden ajalta ja usein meitä paljon väkirikkaampien maiden liikenteestä, miljoonan kilometrin kokemus on mitätön otos vaikka siltä matkalta olisi tehnyt tarkat dokumentit ja käsitellyt ne tieteellisin menetelmin.

      
  • Löysin seuraavaa: RAPORTTI
    liikennevahinkojen tutkijalautakuntien
    tutkimista moottoriajoneuvossa
    kuolleiden onnettomuuksista vuonna 2002

    Siellä on muutama heti silmiin pistävä asia (kuolemaan johtaneista onnettomuuksista):
    -Alkoholionnettomuuksia (0,20 ‰ tai enemmän) oli 79 kpl (29 %). Rattijuopumusonnettomuuksia
    (0,50 ‰ tai enemmän) oli 71 kpl (26 %).
    -Ylinopeutta (yli 9 km/h) ajaneita kuljettajia onnettomuuden aiheuttajina
    oli 99 (36 %) .

    Valitettavasti en löytänyt tietoa jossa olisi mainittu kuinka moni noista, ylinopeutta ajaneista oli nauttinut alkoholia tai muita huumaavia aineita.

    jokainen voi itse jo tuon perusteella miettiä mistä suurin osa pahoista onnettomuuksista johtuu, ylinopeudesta vai jostain aivan muusta...

      
  • Viivamiehen mainitsema artikkeli löytyy netistä osoitteesta http://www.vakes.fi/lvk/LVK_PDF/Raportit/vuosiraportti2002.pdf

    Siellä on luettavaa sivulla 55, mm. diagrammi "Aiheuttajan nopeusrajoituksen ylittäminen ja ikä".

    Ikä siinä toki on myös nähtävissä, mutta pointtini kuitenkaan ei siihen perustu vaan pylväiden kokonaiskorkeuksiin, eli onnettomuuksiin/vuosi. Kullekin ylitykselle on viisi pylvästä (viiden eri vuoden tiedot).

    Sallitun puitteissa tai korkeintaan 9 km/h ylinopeutta --- noin 180 onnettomuutta.
    10-19 km/h ylinopeutta --- noin 25 onnettomuutta
    20-29 km/h --- 20 onnettomuutta
    30+ km/h --- 34...58 onnettomuutta.

    Muiden pylväiden korkeudet vaihtelevat satunnaisen oloisesti, mutta jälkimmäisen pylvään korkeus vaikuttaisi olevan nousussa. Huomioitavaa on, että valtaosa autoilijoista kuuluu kahteen ensimmäiseen ryhmään, joten kahden jälkimmäisen ryhmän riski on huomattavasti kasvanut. 10-19 km/h ylittäjiä kuitenkin vielä riittää ja eikö todellakaan ketään ihmetytä miksi heistä tuota ei useampi ole joutunut onnettomuuksiin?

    Minua nimittäin ainakin ihmetyttäisi ELLEN uskoisi ylinopeussaarnaamisen perustuvan liioitteluihin. Kun puhutaan ylinopeuden lisäävän riskiä, puhutaan kaikista ylinopeutta ajavista usein yhtenä ryhmänä eli summataan ryhmät 2, 3 ja 4 eikä tehdä pesäeroa ylinopeuksien välille (kunhan sitä on vähintään 10 km/h ettei kuulu ryhmään 1). Tällöin voidaan väittää ryhmään 2 kuulumisen olevan liikenneterroriin rinnastettava teko.

    Lisäksi, jos väännetään tästä tilastotiedosta väkisin jokin lineaarinen, puhtaasti imaginäärinen nopeuden noston ja riskin kasvun välinen suhde, niin miten 30+ kuljettajat tätä suhdetta muuttavat? Pieni määrä ihmisiä, usein samalla myös humalassa, päätyvät usein ojaan tai sivulliseen tienkäyttäjään. Totta kai he nostavat tätä suhdetta. Mutta miten heidän esiintymisensä liikenteessä voi nostaa sitä nopeuden ja riskin suhdetta, jonka minä otan esimerkiksi muuttaessa nopeutta 5 ja 15 km/h ylinopeuden välillä ilman alkoholin osallisuutta ajosuoritukseeni, en kyllä ymmärrä.

    Toinen kiinnostava seikka raportissa on "Turvallisuusehdotukset". Siellä nopeusrajoituksen alentaminen kys. tieosuudella oli vuonna 2002 17 kpl onnettomuuksista ja vuosien 97-01 keskimäärin 8/vuosi. Aika harvassa, kun ottaa huomioon, että muita tien ohjauksellisia ehdotuksia oli vuonna 2002 63 kpl! Tien ohjauksen lisäksi tien leveyden, kaiteiden, jne parantamista samana vuonna 199 kpl! Tien kunnossapitoa 36 kpl. Valvonnan parantamista ehdotettiin 250 kertaa riskien pienentämiseksi (näihin 250:sta 53 oli nopeudenvalvonnan tehostamisehdotuksia, loput ajotavan ja ajokunnon).

    Yhteensä 1599 kpl parannusehdotuksia kertynyt vuoden 2002 aikana eri onnettomuusraportteja laadittaessa.

    Ehdotukset ovat perin erilaisia, kun ei ole omasta budjetista kyse toteuttamisessa. Ymmärrettävähän se on, että turvallisuusasioista päättävät tahot kuitenkin haluavat laskea ajonopeuksia. Se on ehkä ymmärrettävä budjetin kannalta, mutta onko pakko valehdella sen olevan tehokas tapa?

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit