«12»
Koska kriminalisoidaan turvallisuusetäisyyden riisto? Kun jätät huonossa säässä tarpeeksi etäisyyttä edellä ajavaan niin siihen väliin kiilaa ihan varmasti joku. Jos ei taksi tai jakeluauto niin sitten joku muu jolla on niin kiire, että se sekunti pitää puristaa jostain. Tietysti sitä on mahdoton valvoa, mutta mitä sitten. Eihän kännykän käyttöäkään kukaan valvo.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Toisaalta "sekunnissa" saa aikaan uuden turvaetäisyyden?
Tieliikennelaissa höpistään seuraavaa:
10 §
Ajoneuvojen välinen etäisyys
Etäisyys edellä kulkevaan ajoneuvoon on sovitettava sellaiseksi, ettei päälleajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään.
Taajaman ulkopuolella muuta liikennettä selvästi hitaammin ajavien moottorikäyttöisten ajoneuvojen on pidettävä toisiinsa sellaiset etäisyydet, että ohittava ajoneuvo voi vaaratta ajaa niiden väliin.
Jotenka jokaisen on jätettävä eteensä sellainen väli edelläajavaan, että päälleajovaaraa ei sitten ole ja silloin siihen mahtuu ohittajakin vaaratta. Kaiken kaikkiaan on niin, että joka kerran kun siihen eteen änkee joku, niin sitä rakoa pitää sitten jättää uudestaan ja uudestaan. Tällä ei ole juurikaan merkitystä siihen milloin saavutaan perille, joten tätä voi huoletta harjoittaa aina. Ja totuus on, että ei siihen eteesi aivan mahdottomasti ole väkeä pyrkimässä ellet aivan hirveästi ole muuta liikennettä hitaampi. Jos olet kamalasti hitaampi, niin tieliikennelaki kehottaa jo muutenkin antamaan tietä muille ja veikkaisimpa, että silloin käyttämäsi vauhti huomioon ottaen matkaasi varaama aika ei ehkä olekaan se itsellesi tärkein juttu vaan pikemminkin ehjänä perillepääsy. Iso osa niistä, jotka ajavat nopeusrajoitus +10km/h, ovat niitä, jotka roikkuvat melkein edelläajavan puskurissa kiinni ja kuten §10 kertoo, niin tuo puskurissa roikkuva sakki rikkoo tieliikennelakia oikein urakalla.
Mikäli joku tulee perääsi aivan liian lähelle, niin likimain ainoa mitä oikeasti pystyy tekemään - paitsi väistämällä pysäkeille tai jonnekin - on pitää itsesi edessä niin suurta tilaa, että itse ei joudu äkkiliikkeisiin sillä omilla äkkiliikkeillä voi saada sen puskurissaroikkujan kopsahtamaan ihan oikeasti sinne perääsi. Ihan kunnollinen turvaväli on sangen hyvä ja tieliikennelainkin vaatimusten mukainen.
Kun kaupunkiliikennettä tarkkailee, niin oikeista turvaväleistä ei ole mitään hajuakaan.
Ei se käytännössä ihan noin ole. Kun hidastan esimerkiksi alemman rajoituksen takia, takana tuleva liimautuu puskuriini ja yrittää ohittaa. Kun tämä on kerran päättänyt, että olen häntä hitaampi, ohi on mentävä. Surullista on, ettei tämä tajua, mistä hidastus johtuu. Risteyksen jälkeenhän vauhti taas paranisi.
Kun sankari sitten menee ohi ja joudun jättämään lisää väliä, ihmettelee seuraava takana tuleva minun hidasteluani ja menee ohi. Taas joudun hidastamaan jne. Kovin nopeasti ei siis kannata palauttaa etäisyyttä ennalleen. Tästä hyötyy muuten koko takana tuleva jono, koska haitariliike ei ole niin voimakas.
On parempi, ettei anna ajattelemattomille aihetta turhaan ohitella.
Rätkätin: Kun kaupunkiliikennettä tarkkailee, niin oikeista turvaväleistä ei ole mitään hajuakaan.
Vastoin yleistä käsitystä, kaupunkiliikenteessä turvavälille on myös paljon käyttöä. Siellä ne turvaväliin tuppaajat ovat yhtä kuin liikenteen sujuvuus, jokainen jonottamatta uuden paikan liikennevirrassa löytänyt on pois kymmenien tai satojen takanatulevien jaloista. Kaupunkiliikenne ei tosiaankaan jumitu vaikka autojen väliin jää hiukan lisää tilaa, päin vastoin risteykset imevät paljon paremmin ja kaistanvaihdot onnistuvat ilman että koko kaistallinen autoja odottaa että yksi löytää tilaa naapurikaistalta. Tämän teorian toimivuutta voi testata vaikka miettimällä miten paljon pukemista jouduttaisi jos vetoketjun nipsukat olisivat eri puolilla samassa kohdassa.
Tässäkin on taas se sama ikävä piirre kuin niin monessa muussakin asiassa liikenteessä; ensimmäiset paremmin ajavat eivät itse saa nauttia kasvaneesta sujuvuudesta yhtä paljon kuin vanhaa nenä-#&%£$!*-tyyliä suosivat, joten motivaatio parempaan ajamiseen pitää kehittää oman päänsä sisällä. Houkutus ajaa muiden lailla on suuri, koska eteensä tyhjää jättävä saa osakseen keskimääräistä enemmän peräpään haistelijoita jotka näkevät että edessä on tyhjää johon nyt pääsee joku toinen. Sehän ei tietenkään käy, koska liikenne ei voi olla sujuvaa jos se sujuu jonkun toisen eikä minun kohdalla, joten ei kun painostamaa törppöä ajamalla tavallistakin lähemmäs sen perää.
Aina on aikaa jonottaa risteyksessä tai kaistanvaihdossa mutta ei koskaan aikaa antaa tietä kaistalle tulevalle.
Niinpä .. tärkeintä on, että "minä" pääsen ja sillä, mitenkä paljon tämä aiheuttaa muille ongelmia tai ruuhkaa, on täysin samantekevää. Ja sitten vielä jotkut ihmettelevät, että miksi tämä ei suju ..
Turvaväli-idiotismista oivana esimerkkinä jokaisen pääväylän liittymän kohdalle syntyvät järjettömät ruuhkarysät. Tätä jaksan ihmetellä vieläkin, miten voi olla vaikea tajuta auton verran tilan antamisen auttavan kaikkien perillepääsyä. Joka ruuhka-aamu on myös näitä "minun ei tartte jonottaa" liittymästä jonon kärkeen kiilaajia. Auttaa myös näiden umpiluupäiden kohdalla. Jättäkää väliä edellä ajavaan. Meno on tasaista ja keskinopeus ei taatusti laske. Jotkut tietysti tykkää jurrata pienellä vaihteella ja painella jatkuvasti jarrua. Hupinsa kullakin.
Joku päivä se parin vuoden takainen(?) kolarirysä toistuu.
Itse ainakin haluaisin halvemmat liikennevakuutusmaksut.
Jälleen liukkaita odotellessa.
Herbert: Ei se käytännössä ihan noin ole. Kun hidastan esimerkiksi alemman rajoituksen takia, takana tuleva liimautuu puskuriini ja yrittää ohittaa.
Vaikka tuo pitääkin paikkansa, silti Rätkättimen kommentti ettei se juurikaan vaikuta omaan matka-aikaan, pitää mielestäni myös paikkansa.
Tässä tullaan mielenkiintoiseen moraaliseen kysymykseen: kuinka hyvin kannattaa ajaa kun hyvä yksilösuoritus houkuttelee muita tekemään tyhmyyksiä? Mainitsemasi ohitukset lisäävät onnettomuusriskiä ja jos tiedän, että rikkomalla liikennesääntöjä olisin voinut estää ne, olenko osavastuussa kohonneesta riskistä kun en estänyt? Samaa aihetta on sivuttu muutamia kertoja ylinopeuskeskusteluissa, missä useampikin keskustelija on sanonut ettei omatunto millään salli lisätä ohitustarvetta ajamalla lain puitteissa kun takaa tulee nopeampi.
Minun kantani on, että en voi samaan aikaan ottaa vastuuta sekä toisten ajamisesta että omastani. Tähän sopii myös totuus, että ei ole olemassa vastuuta ilman valtaa, eli en ole vastuussa asioista joita en ole mukana päättämässä.
Periaatetasolla kuulostaa ihan järkevältä ainakin omaan korvaan, mutta käytäntöön sovellettaessa tulee eteen rajanvetoja jotka eivät ole helppoja. Totutanko sääntöjen mukaisella ajollani jalankulkijan olemaan varomatta kuskeja, jotka eivät kunnioita muiden oikeuksia, mistä taas voi seurata onnettomuus?
Toisaalta olen myös silloin mukana lisäämässä riskiä liikenteessä, jos en toimi liikennesääntöjen mukaan. Oikeastaan siis valittavana on vaihtoehto, joka lisää riskiä nyt mutta vähentää pitkässä juoksussa ja vaihtoehto, joka pitää riskin nykytasolla myös tulevaisuudessa. Pidän ensimmäistä parempana.
Erinomainen keskustelu osoittamaan että "joukossa tyhmyys tiivistyy" . Vaikka laumassa siis liikenteessä olisi jokunen fiksumpi, kuten tälläkin palstalla näyttäisi olevan, monet heistäkin heittävät pyyhkeen kehään, ja polttavat päreensä alussa mainitun lain voimaansaattamiseksi. Me emme kertakaikkiaan siedä ryhmässämme "edelläkävijöitä" koska ei auman äly, moraali, eikä etiikka siedä poikkeavia. Olkaamme siis tyynesti kaikki yhtä tyhmiä tai viisaita
Tapani
Mitä ihmeen valtaa? Valtaa on viranomaisilla. Tienkäyttäjillä on vain velvollisuuksia ja oikeuksia, kuten etuajo-oikeus siinä missä toisella vastaavasti väistämisvelvollisuus.
Nämä besserwisserit jotka päättävät milloin heidät sopii ohittaa ja milloin ei haluaisivat ilmeisesti jonkinlaista valtaa, mutta pyrkikööt sitten vaikka poliisikouluun jos vielä on edellytyksiä. Muut kerratkoon liikennesäännöt ennenkuin lähtevät taas tientukoksi muiden ohituksia vaarantamaan.
Siitä huolimatta, että ajamalla itse sääntöjen puitteissa aiheutan joillekin, jotka eivät tyydy sääntöjen rajoituksiin, vaaratilanteen taikka kohonneen riskin, pidän siltikin kiinni oikeudestani noudattaa sääntöjä. Ja syy on se, että en mitenkään voi olla edes moraalisesti vastuussa muiden aikuisten ihmisten vääristä päätöksistä ja seurauksista, olivatpa ne tahattomia tai tahallisia. Oma lähtökohtani on, että ihan jokainen hyväksytysti korttinsa saanut kyllä tietää tasan tarkkaan miten säännöt menevät vaikka eivät niistä ehkä välittäisikään. Jos vielä telovat itsensä, niin todella surkeaa. Kuitenkin esim. suistumiset edustavat isohkoa joukkoa onnettomuustyyypeistä ja en katso olevani syyllinen siihen, että joku ajaessaan liian lujaa suistuu tieltä.
Mitä tulee sitten vaikka suojatien eteen pysähtymisestä, niin itse pyrin jättäytymään melko pitkälle siitä, että näkyvyys olisi mahdollisimman hyvä, että muutkin huomaisivat, että suojatie on käytössä. Mikäli sitten kuitenkin jotain sattuu, niin en syyllistä itseäni, vaan sen stupidon, joka törttöilee.
TeeCee: "Mainitsemasi ohitukset lisäävät onnettomuusriskiä ja jos tiedän, että rikkomalla liikennesääntöjä olisin voinut estää ne, olenko osavastuussa kohonneesta riskistä kun en estänyt?"
Oikeastaan en ajattele onnettomuusriskiä silloin, kun jätän turvavälin hitaammin kuin voisi. Ajattelen ainoastaan sujuvuutta. Käyttäytymällä tietyllä tavalla en provosoi hätäisimpiä turhiin suorituksiin.
mikahe: "Nämä besserwisserit jotka päättävät milloin heidät sopii ohittaa ja milloin ei haluaisivat ilmeisesti jonkinlaista valtaa, mutta pyrkikööt sitten vaikka poliisikouluun jos vielä on edellytyksiä."
Minuunko viittasit? Ks. vastaukseni TeeCee:n kommenttiin. Liikenteessä tapaa hyvin usein samoja käyttäytymismalleja. Eräs näistä on edellä mainitsemani ärsyke ohitukselle. Ehket ole havainnut sellaista. Jos ärsykkeen antamisen voi välttää, miksi mielestäsi niin ei pitäisi tehdä? Pitääkö liikenteessä tahallaan manipuloida muita tekemään tarpeettomia juttuja?
Todellakin usein siihen jätettyyyn turvaväliin kiilaa joku. Mutta tätä käytetään myös perusteluna sille, ettei tarvitsisi pitää riittävää turvaväliä !
Taajamaliikenteessä on tilanne usein sellainen varsinkin ruuhka-aikana, ettei ohittamiseen ole juuri mahdollisuutta. Tässä tapauksessa voit itse pitää sen kunnollisen turvavälin. Mikäli sitten ihan puskuriisi kiinni tulee joku. Voit tästä huomauttaa hidastamalla vauhtia (ei tietenkään äkkijarrutuksella). Pitäähän nopeuden olla hitaampi, jos takana tulija ei pidä riittävää turvaväliä. Saattaapa hyvinkin käydä niin, että takana tulija huomaa mistä on kysymys ja väli pitenee. Päivän hyvä teko?
Kun ajelet moottoritiellä niin sielläkin kannattaa ainakin itse pitää sitä turvaväliä. Ellei takana maailla halmeilla ole ketään pysyy se väli pitkään. Ja pysyy joskus muutenkin.
Turvaväliä tulee toki pitää hyvälläkin säällä ja hyvissä olosuhteissa.
Huonoimmissa olosuhteissa tietenkin enemmän. Esimerkiksi tämän päivän liukkaalla kelillä (täällä oli) alensin taajama-ajossa nopeuteni 50 km/h alueella ehkäpä noin 45 km/h:iin ja pidin myös vähän pidemmät välit. Eipä sovittanut nopeuttaan ja turvaväliään takanani tullut. Kun pysähdyin jalankulkijan ylittäessä tietä. Kaveri painoi penkkaaseen niin, että kova lumi kolisti auton muoveja ja peltejä...
Onneksi suurin osa liikenteeseen osallistujista ei provosoidu sääntöjen mukaisesta ja muut tiellä liikkujat huomioon ottavasta toiminnasta liikenteestä. Mm. Itä-Helsingissä on suuri osa jalankulkijoista jo iät päivät sitten oppinut siihen, että monien autoilijoiden ajotapa on kuin itärajan toisella puolen (nykyisin osa autoilijoistakin on sieltä), ja heidän on vaikea ymmärtää tilannetta, jossa joku tarjoaa heille oikeuden käyttää suojatietä hidastamalla tai jopa pysäyttämällä ennen sitä. Aion jatkossakin toimia tässä sääntöjen mukaisesti, ottaen kuitenkin huomioon sen, että monikaistaisella tiellä viereisellä kaistalla voi liikkua huume-, rattijuoppo- dementikko- ja muuten vain puupäinen tai dynaamisesti kiireinen ääliökuljettaja, joista osalta em. puutteiden lisäksi joskus voi puuttua myös tilapäisesti tai kokonaan ajokortti, ja jotka eivät muutenkaan älyä liikenteessä yhtään sen enempää kuin mistään muustakaan.
Jos on vähän valtaa (=järkeä) niin sitä pitää käyttää paljon.
Jos on paljon valtaa (=järkeä) niin vähälläkin käytöllä pärjää.
Itsellä on valtaa pitää turvaväli riittävänä ja siksi pidänkin aina!
Hyvä JOXA! Toivon, että pysyis järki päässä mullakin enemmän kuin joskus ennen liikenteessä ja muutenkin. Absoluuttista valtaa ei ole paljon ollut eikä paljon muutakaan, mutta itse kukin voi osaltaan vaikuttaa, edes sen hitusen verran.
Tuohan on yksi turvavälin tarkoituksista: tehdä ohittamisesta turvallisempaa. Se ei ole turvallista, että ohittaja joutuu palamaan aivan puskurien väliin.
TeeCee:... ei ole olemassa vastuuta ilman valtaa, eli en ole vastuussa asioista joita en ole mukana päättämässä.
mikahe: Mitä ihmeen valtaa? Valtaa on viranomaisilla. Tienkäyttäjillä on vain velvollisuuksia ja oikeuksia, kuten etuajo-oikeus siinä missä toisella vastaavasti väistämisvelvollisuus.
Kun kuski tekee ehkä satoja päätöksiä liikenteessä päivittäin, hän käyttää paljon valtaa. Jos hän ei luonteensa vuoksi halua tai tietämättömyyttään ymmärrä kantaa käyttämänsä vallan tuomaa vastuuta, hän on käyttänyt valtaansa väärin ja vasta siinä vaiheessa tulevat kuvioon mukaan mainitsemasi viranomaiset.
Oikeuksiin ja velvollisuuksiin pätee sama kuin valtaan ja vastuuseen; toista ei voi todellisuudessa olla olemassa ilman toista. Viranomainen käyttää valtaansa vasta kun joku ottaa liikenteessä itselleen enemmän oikeuksia kuin velvollisuuksia eli rikkoo liikennesääntöjä.
mikahe: Nämä besserwisserit jotka päättävät milloin heidät sopii ohittaa ja milloin ei haluaisivat ilmeisesti jonkinlaista valtaa, mutta pyrkikööt sitten vaikka poliisikouluun jos vielä on edellytyksiä. Muut kerratkoon liikennesäännöt ennenkuin lähtevät taas tientukoksi muiden ohituksia vaarantamaan.
Nopeus on yksi monista päätöksistä, joita kuski liikenteessä tekee. Jos päätöksesi sen suhteen usein johtaa sinut sellaisen auton taakse, josta et pääse ohi, mitä se mielestäsi kertoo tekemästäsi päätöksestä? Se kertoo tietysti paljon niiden ohitettavienkin ajoasenteista, mutta sinä et vastaa heidän päätöksistään, sinulla on valta ja siksi myös vastuu vain omista teoistasi.
Siis mitä sinä voit tehdä toisin jotta näin ei tapahtuisi? Jos ei tule mitään mieleen, niin miten eroat niistä besserwissereistä?
Herbert: Käyttäytymällä tietyllä tavalla en provosoi hätäisimpiä turhiin suorituksiin.
Tätä minäkin ajoin takaa pohdinnoissani siitä, missä menee moraalisen vastuun raja ja kuinka hämärä se on. Jokaisen pitää luovia noilla hämärillä alueilla parhaan kykynsä mukaan, suhtautumistapaa pitää muuttaa vaistonvaraisesti sen mukaan miten tulkitsee muiden liikkujien toimia. Mielipiteelläni etten ota liikaa pulttia muiden hölmöilyistä en tarkoita, etteikö silti voi parhaansa mukaan auttaa hölmöjä tekemään hyviä päätöksiä tai anakin olemaan provosoimatta heitä tekemään huonoja päätöksiä.
JOXA: Jos on vähän valtaa (=järkeä) niin sitä pitää käyttää paljon.
Jos on paljon valtaa (=järkeä) niin vähälläkin käytöllä pärjää.
Tuossa piilee looginen ongelma. Nimittäin mitä siitä seuraa kun vähäjärkinen ajattelee paljon? Aivot on kuin kone joka tuottaa ajatuksia. Hyvä kone tuottaa hyvää tavaraa ja huono huonoa. Kun huonoa konetta eli tyhmiä aivoja käytetään paljon, ne tuottavat paljon huonoja ajatuksia. Eikö olisi kaikkien kannalta parempi kun sellainen kone toimisi niin vähän kuin mahdollista?
Sama pätee toisin päin hyviin aivoihin; jos niitä käyttää vain sen verran, että yltää keskiarvoiseen suoritukseen, tulee samalla tuhlanneeksi arvokasta kapasiteettia. Tyhmä vie keskiarvoa alaspäin, keskiverto pystyy vain keskivertoon suoritukseen, eli hyvään suoritukseen pystyvä on ainoa, joka voi parantaa kokonaisuutta, tässä tapauksessa liikennettä.
Samaa toimii tiedon suhteen. Jos hyvä kone saa huonoa raaka-ainetta, tuote on huono. Älykkäätkin aivot tuottavat tyhmiä johtopäätöksiä jos sen yhdistelemät tiedot ovat puutteellisia tai vääriä.
Liikenne on kuin jalkapallopeli. Kaikki, jotka ovat joskus koulun liikuntatunnilla sitä pelanneet, pitävät loppuiän itseään asiantuntijana ja jakelevat sujuvasti hyviä neuvoja Litmasille ja Bechameille huomaamatta asiassa mitään outoa.
Liikenteessä tämä johtaa tunteeseen, että kaikki muut tuntuvat onnettomilta toheloilta ja minä olen ainoa, joka tietää miten homma pitää hoitaa.
Oikeuksiin ja velvollisuuksiin pätee sama kuin valtaan ja vastuuseen; toista ei voi todellisuudessa olla olemassa ilman toista. Viranomainen käyttää valtaansa vasta kun joku ottaa liikenteessä itselleen enemmän oikeuksia kuin velvollisuuksia eli rikkoo liikennesääntöjä.
Suomessa ei ole yksittäisillä kansalaisilla (eikä ulkomaalaisilla) valtaa päättää siitä, noudattaako Suomen lakeja vai ei. Rikkomuksista on säädetty erikseen, eikä vapautukseksi tai lieventäväksi asianhaaraksi katsota tietämättömyyttä.
Lait säädetään kansanvaltaisessa Suomessa edustuksellisen demokratian kautta, joten siinä mielessä pitkässä juoksussa jokainen äänioikeutettu voi vaikuttaa lainsäädännön kehittymiseen.
Minulle ei oikein äkkiseltään tule mieleen, miten esimerkiksi liikenteessä voisi toimia paremmin kuin pelkästään noudattamalla tieliikennelakia, eli missä suhteessa laki ja sitä täydentävät asetukset olisivat riittämättömät.
TEECEEllä taitaa olla looginen ongelma?
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tieliikennelaki
TLL:n 10 § Ajoneuvojen välinen etäisyys. <clip> "Etäisyys edellä kulkevaan ajoneuvoon on sovitettava sellaiseksi, ettei päälleajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään." <clip>
Autotestien perusteella parhaimmat pysähtyvät kesäkelillä 100 km/h nopeudesta 39 m:n matkalla, huiput ehkä jopa 38 m:ssä.
Epäilemättä talvirenkain ja talvella jarrutusmatka venyy vähintään samaan myös 80 km/h:ssa.
Tällainen valovuosi on niin huikea välimatka, että sen turvin voi ohituksen aloittaa melkein paikassa kuin paikassa. Surullisen usein ajoneuvojen välimatkat ovat käytännössä hieman lyhempiä, mikä tekee ohituksista vaarallisempia.
TeeCee: "Nopeus on yksi monista päätöksistä, joita kuski liikenteessä tekee. Jos päätöksesi sen suhteen usein johtaa sinut sellaisen auton taakse, josta et pääse ohi, mitä se mielestäsi kertoo tekemästäsi päätöksestä? Se kertoo tietysti paljon niiden ohitettavienkin ajoasenteista, mutta sinä et vastaa heidän päätöksistään, sinulla on valta ja siksi myös vastuu vain omista teoistasi.
Siis mitä sinä voit tehdä toisin jotta näin ei tapahtuisi? Jos ei tule mitään mieleen, niin miten eroat niistä besserwissereistä?"
Aika nopsaan tulee mieleen, että -98 -malliset kitkarenkaat, jotka palvelevat yhdeksättä talvea ja ainakin tulevaa neljättä kesää, olisi hyvä päästää kierrätykseen. Sakkorajakin talvirenkaina alkaa olla lähellä, eikä näillä kumeilla ole järkevää ohittaa niin useasti kuin paremmillaan. Nyt auto vikuroi jopa kiihdytyksissä eikä pelkästään oikuttele jarrutuksissa.
En ole periaatteesta rengastanut autoa nastoitetuilla kumeilla (enkä aio tehdä niin vastaisuudessakaan), sillä se toisi biiliin paitsi vaarallisen turvallisuudentunteen myös sietämättömän melun.
Radiosta kuulin juuri katsastuspäällikön kertovan, että renkaiden vuoksi hylätään vain 4%. Renkaiden kunto on jonkinlainen ongelma muiden mukana, mutta tyhmä pää on edelleenkin se suurin syyllinen.
Tuo pykälä §10 Tieliikennelaissa on sangen mielenkiintoinen ja sitä auki purkaessa se antaa vastauksen aika moneen kysymykseen, joita tässäkin foorumissa on jauhettu melkoisesti.
Loppujen lopuksi se vastaa siihenkin, että kovin pienillä marginaaleilla ei kannata eikä saa lähteä ohittelemaan. Siis sekin, että esim. (heikkotehoisella autolla) kerätään ensin kunnon vauhti ja sitten, kun ollaan tarpeeksi lähellä, niin päätetään "go-nogo" elikkä joko mennään tai sitten vetäydytään takaisin. Tuolla vauhdinkeräystaktiikalla ajaudutaan liian lähelle, joten hässäkän sattuessa ei enää ehdi pysähtyä tai väistää kuin aivan rajuilla tempuilla. Pitäisi vaihtoehtoisesti harkita, että onko ohitukselle ihan oikeita perusteita, koskapa lujaa puristamalla voi päästä jokun ohitse, mutta seuraavan kanssa on sitten taas samat ongelmat. Miksi nähdä mokomaa vaivaa, kun sillä ei lopputuloksen kannalta ole juurikaan merkitystä ja kaiken kukkuraksi ajaminen käy rasittavaksi. Ajorata ei ole kilparata, eikä sillä mitään palkintoja jaeta - paitsi pikavoittoja.
En eritysesti kaipaa mitään laajempaa kannanottoa tästä, mutta olen havainnut eroja meikäläiseen ajokulttuuriin verrattuna ympäri Eurooppaa ja varsinkin Saksassa. Ohitukset alkavat oikeaoppisesti ensin vilkulla ja sitten ohittamaan lähdetään jo huomattavan kaukaa eikä ajeta ihan takamuksiin kiinni ennen varsinaista koukkausta. Näiden lisäksi aika monet vilkuttavat koko ohituksen ajan. Tämä ohituksenaikainen jatkuva vilkku auttaa huonoissa ja tuhruisissa keleissä muita näkemään huomattavasti paremmin, että jollain on ohitusmanööveri meneillään ja sinne ei ole syytä mennä kammottavan kovalla vauhdilla sekaan. Olen pitänyt sitä hienona ajatuksena, kunnes jossain palstoilla se tyrmättiin. En tarkoita, että ohitettaessa piiiitkiä jonoja vilkku palaisi kaiken aikaa , mutta ihan auton tai parin ohituksessa pidin ja edelleenkin pidän sitä hienona ideana. Sekä takaatulijat, että vastaantulijat näkevät jo kaukaa, että homma on kaynnissä tai ainakin jotain siellä on tekeillä. Siis jompi kumpi vilkuista on kaiken aikaa päällä, joko ohituksen kestäessä vasemmalle tai jo palattaessa takaisin omalle kaistalle elikkä vilkku oikealle. Tämä siis isommilla teillä ainoastaan. Kinttupoluillahan tämä olisi hämäävää, kun siellä on ihan oikeasti mahdollisuus todella kääntyä vasemmalle. Isoilla teillähän vasemmalle ei pääse mistään poistumatta ensin oikealle.
Mutta, jos teillä on mielipiteitä, niin kertokaapa.
mikahe: Suomessa ei ole yksittäisillä kansalaisilla (eikä ulkomaalaisilla) valtaa päättää siitä, noudattaako Suomen lakeja vai ei.
Kyllä on, jatkuvastihan ihmiset tekevät niin. Väitätkö tosiaan, ettet itse ole koskaan rikkonut lakia? Tai etkö ole kuullut kenestäkään sellaisesta?
mikahe: ...eikä vapautukseksi tai lieventäväksi asianhaaraksi katsota tietämättömyyttä.
Sinustako pitäisi?
Miten nämä sanomasi asiat liittyvät noihin lainaamisi kommentteihini tai esittämiini kysymyksiin? Kun kysyin sinulta Siis mitä sinä voit tehdä toisin jotta näin ei tapahtuisi (=saat kiinni huonosti tietä antavia kuskeja)?" vastaat että, voisit vaihtaa renkaat ja kerrot kuinka autosi vikuroi nastarenkauilla?!?! Hain kysymykselläni ennemminkin sitä, että kuka teki päätöksen joka johti sinut odottamaan ohituspaikkaa sen moittimasi kuskin taakse. Kaappasiko se edellämenevä sinut jotenkin peräänsä, houkutteliko hän sinut siihen vai miten se tapahtui?
Minun teoriani tapahtumista on, että sinä päätit ajaa nopeutta, joka oli isompi kuin kiinni saamasi kuskin käyttämä. Uskon myös, että sinä teit päätöksen ohittaa sen hitaamman kuskin ja aiheutit vaarallisen ohituksen, josta syytätä sitä toista. Sinä käytit valtaasi.
Yritetään uudelleen: mitä sinä mielestäsi voit tehdä jotta tuo ei tapahtuisi enää? Oletetaan, että olet jo vaihtanut renkaat.
Rätkätin: Ohitukset alkavat oikeaoppisesti ensin vilkulla ja sitten ohittamaan lähdetään jo huomattavan kaukaa eikä ajeta ihan takamuksiin kiinni ennen varsinaista koukkausta.
Opetin itseni käyttämään tätä ohitustapaa verrattuani sitä vanhaan, eli siihen missä kiihdytetään omalla kaistalla ja heittäydytään vastaantulijoiden kaistalle juuri ennen ohitettavaa. Hyvissä ajoin vastaantulijoiden kaistalle siirtymisessä on monta hyvää puolta:
- Näen tilanteen paljon paremmin kun ohitettava ei ole aivan edessä.
- Minulla on paljon enemmän aikaa perua mahdollisesti vääräksi päätökseksi osoittautunut ohitus.
- Mahdollinen väistö takaisin johtaa epätodennäköisemmin vaaralliseen heiluriliikkeeseen jos käännyn vain kerran nopeasti oikealle enkä ensin vasemmalle ja heti perään oikealle.
- Tämä tapa ei sovi alkuunkaan mäkiselle tai mutkaiselle tielle, joten ohitukset siellä vähenivät reilusti.
Vanhat tavat ovat sitkeitä, jos en keskity, huomaan ohittavani vanhalla tyylillä.
Epäilemättä talvirenkain ja talvella jarrutusmatka venyy vähintään samaan myös 80 km/h:ssa.
Tällainen valovuosi on niin huikea välimatka, että sen turvin voi ohituksen aloittaa melkein paikassa kuin paikassa. Surullisen usein ajoneuvojen välimatkat ovat käytännössä hieman lyhempiä, mikä tekee ohituksista vaarallisempia.
Mitä tarkoitat tuolla? Onko 40 m etäisyys mielestäsi siis riittävä hyvissä olosuhteissa?
Opetin itseni käyttämään tätä ohitustapaa verrattuani sitä vanhaan, eli siihen missä kiihdytetään omalla kaistalla ja heittäydytään vastaantulijoiden kaistalle juuri ennen ohitettavaa. Hyvissä ajoin vastaantulijoiden kaistalle siirtymisessä on monta hyvää puolta
Tuota 'heittäytymistä' käytetään, jos on vastaantulijoita. Kauempaa kiihdytetään, saavutetaan edelläajava juuri kun vastaantulijat ovat kohdalla, ja 'heittäydytään' vauhdilla vastaantulijoiden kaistalle. Ellei vastaantulijoita ole, ei pidä pelätä mennä vastaantulijoiden kaistalle jo aikaisemmin.
K10: Tuota 'heittäytymistä' käytetään, jos on vastaantulijoita. Kauempaa kiihdytetään, saavutetaan edelläajava juuri kun vastaantulijat ovat kohdalla, ja 'heittäydytään' vauhdilla vastaantulijoiden kaistalle. Ellei vastaantulijoita ole, ei pidä pelätä mennä vastaantulijoiden kaistalle jo aikaisemmin.
Yksi tämän opettelemani ohitustyylin hyviä puolia on juuri se, että sitä käyttäessä ei voi ohittaa jos autoja tulee vastaan niin paljon että ohitus vaatisi heittäytymistä. Koska suurin vaara ohittaessa on juuri vastaantulevaan törmääminen, pidän tätä piirrettä ajotavassani hyvänä asiana.
Kun kokeilen näitä juttuja, yritän selvittää myös niiden huonoja puolia. Koska ohituspaikkani automaattisesti harvenevat, joudun ajamaan sen ohittamatta jääneen takana hänen nopeuttaan. Ainakaan vielä en ole havainnut matka-ajoissani mitään muutosta, ei ainakaan niin isoa, että yhden tuntikilometrin tarkkuudella näyttävä ajotietokoneeni olisi siihen reagoinut.
Yksi tämän opettelemani ohitustyylin hyviä puolia on juuri se, että sitä käyttäessä ei voi ohittaa jos autoja tulee vastaan niin paljon että ohitus vaatisi heittäytymistä. Koska suurin vaara ohittaessa on juuri vastaantulevaan törmääminen, pidän tätä piirrettä ajotavassani hyvänä asiana.
En ajatellut, että vastaantulijoita olisi ohituksen alkamisen jälkeen ja olisi jotenkin kiire palata omalle kaistalle. Tarkoitus on vain kelata vauhti ohitusta varten ja aloittaa ohitus aikaisin, jotta ohitus on mahdollinen autolla, jonka 0-100 kiihtyvyys on luokkaa 20s. Ilman vauhdinottoa ei kiihdy rinnalle eikä ohi.
Minä otan kans yleensä reilun nopeuseron ohitettavaan, mutta en "heittäydy", vaan ohitan harkitusti ja turvallisesti.
Suurin syy nopeuseroon on ohitettava joka joskus tuppaa nostaan nopeuttaan jos huomaa jonkun yrittävän ohi!