kolarit

Moottori-lehden kuolonkolariraporttien mukaan kuskin kunto eli humala-, vireys- ja terveystila on merkittävimpia syitä ainakin kuolonkolareihin, ja miksei sitten muihinkin. Arviointivirhe taitaa johtua pitkälti edellisistä syistä ja ajoneuvon hallinnan menetys tulee jossain kaukana perässä ja on paremminkin seurausta em. seikoista kuin itse varsinainen syy.

Rätkätin:

Näytti olevan lehdissä otsikoita, että "Talvi tyhmentää."
Saattaapa olla tottakin ...

Ja siltikin kesällä ajetaan enemmän kolareita. Ei siis riitä että talvi tyhmentää, vaan että sen vaikutuskin ilmenee puolen vuoden viiveellä.

Käydessäni viikonloppuna Keski-Suomessa täytyi ihmetellä, kuinka hullunrohkeita ohituksia monet tekivät pöllyävän lumipilven sisällä. Vaikka moottoritiellä onkin tilaa normaalia enemmän eikä vastaantulijoistakaan ole vaaraa, luottavat ihmiset kirjaimellisen sokeasti siihen, että lumipilven seassa ei ole esim. toista hieman hitaampaa ohittajaa edessä. No tuolla Tampereen ja Oriveden välillä olikin sitten joku maasturi mahdollisesti osunut aura-autoon ohituskaistalla. Auto oli oikea etukulma kurtussa parkissa keskikaiteen vieressä poliisin ja paloauton seurassa ja vähän matkan päässä näkyi hylätty lumiaura tienpenkalla. En tosin ole varma liittyivätkö nämä samaan tapaukseen, kun paikalla ei enää näkynyt kolarin toista osapuolta.



Varsinkin rekan ohittamiseen lumen peittämän ohituskaistan kohdalla olisi todellakin tarvittu "valkoinen keppi" tai pari, että olisi voinut tunnustella kuinka lähellä keskikaidetta tai ohitettavaa ohittaja kulki. Paljon parempi ohitusnäkyvyys oli normaalilla kaksikaistaisella tiellä, kun vastaantuleva liikenne oli putsannut oman kaistansa irtolumesta.



Tuossa em. listassa tämä varmaankin menisi arviointi virheen tiliin, mutta lisäisin vielä, että yhtä HUONOA NÄKYVYYTTÄ ei ole yleensä edes pahimmassa hernerokkasumussa. Takasumuvalolle oli todellakin tarvetta. Tuli mieleen, että olisiko syytä sulkea jollain kaistavaloilla tai muuten noita ohituskaistoja, jos niitä ei saa puhdistettua riittävästi. Hitaan traktorin siinä kyllä varmaan voisi ohittaa, se kun ei kovin paljon lunta pöllytä, mutta onneksi niitäkään ei tällä kertaa ysitiellä näkynyt.

FARwd:n kuvailema ilmiö on tosiaan yllättävän yleistä ja ehkä jonkinlainen indikattori kuskien ajattelutavasta. Aluksi ajattelin äänestää listan kärkeen havaintovirhettä, mutta ehkä parempi määritelmä olisi kyvyttömys tunnistaa riskejä. Tai sitten niiden ottaminen tahallaan.



Jos liukkaalla tiellä ajetaan lähes nollanäkyvyydessä 80-100 km/h, jopa lähdetään ohitukseen tuossa tilanteessa, ei paljon tulevaa osata ennakoida. Monesti myös tuolloin näkee ajettavan tiiviissä jonossa. Edellisen takavalot ovat ainoa, mitä kuski näkee, sillä kai aivan sairaalla tavalla paikataan huonoa näkyvyyttä. Jos tuossa sattuu jotain yllättävää, selitellään varmaan syyksi huonoa näkyvyyttä ja ettei mitään ollut enää tehtävissä. Siitä huolimatta, että laki määrää sovittamaan nopeuden näkyvyyttä vastaavaksi ja ehdottomasti kieltää ohituksen näkyvyyden ollessa heikko. Kuskeilta taitaa unohtua, että laki on voimassa myös moottoriteillä.



Alkoholin aiheuttamat havainto- ja käsittelyvirheet ovat listalla myös korkealla.

AkiK:

1) känni
2) riskikasautuma: alle 25-v mies + yli 10-vuotias auto + pieni ego + kaveriporukka + kesäinen perjantai-ilta jne
3) Riittämätön vireystila eli ikä/sairaus/väsymys tms.

Muut onkin sitten jo marginaalia.

Mä vaihtaisin kakkosen ja kolmosen keskenään. Vaikka nuorison kaahailusta kirjoitetaan paljon enemmän niin todellisuudessa kolmosvaihtoehto on useammin syynä ainakin vakaviin onnettomuuksiin.

Oletan, että tässä puhutaan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Peltikolhut mukaanlukien suurin syy varmaan olisi huono auton käsittelytaito, koska vakuutusyhtiöiden mukaan muistaakseni yleisin kolari tapahtuu parkkipaikalla pysäköintitilanteessa peruuttamalla.



Slowgear, alkoholi ei nouse ykköseksi siksi, että vuonna 2007 moottoriajoneuvojen onnettomuuksista alkoholitapauksia olisi ollut puolet tai kolmasosa. Niitä oli 26%. Tuo on vuosiraportin mukaan tarkastelujakson (?) korkeimpia lukuja.



74% onnettomuuksista ajetaan selvänä. Ehkä noille löytyy jokin yli 26% edustava nimittäjä.

Rattijuoppoja on 1/600 eli 0,16% liikennevirrasta. Pilkkuvirhe sinulla.



Jos teon vakavuutta yksittäisen kuskin kannalta katsottuna arvioidaan, rattijuoppo (törkeä ) pääsee rankingissa aika korkealle. Tosin jos minä ajan kaupungissa 100 km/h ja tapan itseni, luultavasti saan vähintään yhtä hyvän riskikertoimen. Eli näin saadaan ylinopeus kärkeen. Mutta se ei käy, joten tarkastellaan asiaa eri tavalla.



Pitää ajatella sitä, mikä tappaa liikenteessä riippumatta yksittäisen riskin vakavuudesta. Silloin rattijuopumus ei ole itsestäänselvä voittaja, koska "vain" 26% edustaa tätä ryhmää.



Uskoisin, että selvien kolareista löytyy yhteinen tekijä, joka kattaa yli 26% liikennevirrasta ja joka poistamalla kolari jäisi tapahtumatta.

Yksi asia ylitse muiden, mistä tuskin koskaan puhutaan tai että sitä pidettäisiin edes riskitekijänä, on olemattomat turvavälit joka aikaansaa sen ettei mahdollisuutta välttää kolari edes ole olemassa.



Tämä nykyisin, jopa yleisin tapa liikennöidä osoittaa valtaosan autoilijoista olevan täysin vailla itsetuntoa, ja todella pienimunaista porukkaa.



Sille ei voi keksiä ainuttakaan järkevää selitystä, vaan kaikki kyseiseen ajotapaan liittyvä on kaikenkaikkiaan pelkästään negatiivista. Uskoisin että tämän tavan totaalinen lopettaminen, vähentäisi kuolintapauksia puolella ja kolareita kaksi kolmasosaa.

misar:

Yksi asia ylitse muiden, mistä tuskin koskaan puhutaan tai että sitä pidettäisiin edes riskitekijänä, on olemattomat turvavälit joka aikaansaa sen ettei mahdollisuutta välttää kolari edes ole olemassa.

En haluaisi rajata ilmiöitä noin tiukasti, koska minusta niissä on monesti kyse yhdestä ja samasta asiasta. Se vain ilmenee monin eri tavoin.



Edellä oli juttua lumipöllyssä ajamisesta. No, yhdestäkään tilastosta ei saa kaivettua tietoa, jonka mukaan puutteellisessa näkyvyydessä liian lujaa ajaminen olisi merkittävä riski. Samoin roikkumista ei löydy riskinä. Näissä on kuitenkin taustalla yhteinen nimittäjä eli kuljettajan puutteellinen kyky havaita ja/tai kunnioittaa riskiä. Joku ihmeellinen voima estää ottamasta noita asioita huomioon ajotavassa. Nyt talvella on lukemattomia kertoja esiintynyt tilanne, jossa näkyvyys on lumen pöllyämisen takia välillä huonontunut lähes nollaan (esim. edellä joku siirtyy vasemmalle kaistalle tai metsäisellä osuudella tielle on kertynyt lunta enemmän kuin aukealla osuudella). Kun tuossa tilanteessa hidastaa, takana ajava lähes poikkeuksetta lähtee ohitukseen (siis moottoritiellä ).



Minusta tuo osoittaa mitä suurinta ääliömäisyyttä, koska jos näkyvyys häviää nollaan, edessä voi olla mitä tahansa alkaen spinnanneesta rekasta. Mutta tällainen ei taida tulla mieleen niille, jotka suinpäin pölypilveen syöksyvät. Luultavasti samojen tyyppien mielestä maantiellä alle 2 sekunnin etäisyyksillä ajaminen on ihan ok. Ja paljon muuta.

Edelleenkin kaikki riippuu pelkästään kuskeista.



Mutta ...

Näyttää olevan melkoisen paljon erilaisia käsityksiä siitä, mikä on ylimalkaan riskiä ja tuon lisäksi mikä on suurta riskiä.



Taitaa mennä vielä melkoinen joukko vuosia ennen kuin tajutaan etteivät maantiet ole kilparatoja tai jonkinlaisia keskinäisen paremmuuden mittauspaikkoja. Jopa niinkin yksinkertainen kuin jonossa-ajo, on joillekin täysin ylivoimaisen tuntuista. Rekkojen taakse ei voi periaatteessa jäädä. Pitäisikö ohittaa, kun ollaan ihan kohta taajamassa tai saapumassa nelikaistateille tai ylimalkaankaan ei pystytä "voittamaan" kuin jokunen vaivainen sekunti. Onko hoppu todella tuon kaiken vaivan arvoista vai onko kyse siitä, että kun kun on auto, joka kulkee reippaasti, niin sitä reippautta on kiva käyttää, kun siitä on kerran maksettukin?

No siinähän se AUTON ja hevoskärryn ero tulikin todettua!