...että mikäli ohituksiin tarvitaan ylinopeutta hetkeksikin, niin ohittamaan lähtemiselle ei ole oikeita perusteita ja ohittamaan ei pidä lähteä.
Minä ohittaessani moottoritiellä olen huomannut ettei tuo vaan toimi. Vaihtoehtona on kerätä vihaisia ylinopeuskuljettajia taakseen (ketjukolarivaara!) eli vaikka itse yritän ajaa ennakoiden ja turvallisesti niin liian moni aiheuttaa silloin konkreettisia vaaratilanteita.
Toinen vaihtoehto on jäädä jumiin sinne rekan taakse ja se tuntuu jo vähän vaikealta selittää esim. kyydissäolijoille miksei ohita sitä rekkaa kuten kymmenet ja sadat muut autoilijat.
...että mikäli ohituksiin tarvitaan ylinopeutta hetkeksikin, niin ohittamaan lähtemiselle ei ole oikeita perusteita ja ohittamaan ei pidä lähteä.
Minä ohittaessani moottoritiellä olen huomannut ettei tuo vaan toimi. Vaihtoehtona on kerätä vihaisia ylinopeuskuljettajia taakseen (ketjukolarivaara!) eli vaikka itse yritän ajaa ennakoiden ja turvallisesti niin liian moni aiheuttaa silloin konkreettisia vaaratilanteita.
Toinen vaihtoehto on jäädä jumiin sinne rekan taakse ja se tuntuu jo vähän vaikealta selittää esim. kyydissäolijoille miksei ohita sitä rekkaa kuten kymmenet ja sadat muut autoilijat.
Aivan .. ja vielä jotkut väittävät ettei mukamas ylinopeutta ajavista ole haittaa. Aivan kuten tuossa kerrot niin nimen omaan noista ylinopeuskuljettajista on iso riesa. Mikäli ylinopeuskuljettajia ei olisi, niin taaksesi ei ilmestyisi minkäänlaisia vihaisia ylinopeuskuljettajia.
Mitä tulee rekkojen perässä ajamiseen, niin siihen sinun ja rekan väliin voi huoletta jättää vaikka sata metriä tilaa .. ei se karkuun pääse ja mikäli muut haluavat sinusta ohi, niin siinä on edessäsi tilaa .. menkööt, jos tarvetta on.
Muistanpas hyvin, kun ennakoivan ajon kursseilla opettaja käski pitää A4-arkkia pystyssä käsi ojennettuna naaman korkeudella edessä tai jopa lähempänäkin. Se kuvaa melko mukavasti millaista on näkyvyys, kun ajetaan liian lähellä rekan perässä. Vallan mainiosti siihen voi jättää paljon pidemmän välin niin on itsellä mukavampaa ja ohittajilla myös.
Elävästä elämästäsi kertomasi tapauksen perusteella voisi siis päätellä, että pari-kolme autoa voi ruuhkauttaa koko moottoritien liikenteen niin, ettei jäljelle jää yhtään vapaata ajokaistaa.
Jos ajaa vaikka pakettiautolla sitä 100 km/h mitä sillä kesällä saa ajaa niin huomaa että nuo ohituskaistan sumat ovat kovin hetkellisiä. Kolmos- ja nelosteiden moottoritiet ovat kuitenkin niin pitkiä että sääntöjen mukaan ajavat korkeintaan tiputtavat ajo(yli)nopeudet hetkeksi suurimmman sallitun tasolle. Mahdollisen suman aiheuttavat mielestäni ne jotka painavat kaasua siihen hetkeen saakka kunnes on pakko jarruttaa peränajon välttämiseksi.
Mainittakoon että minä en ole vaikuttanut nopeusrajoitusten tasoon, minä vain noudatan niitä kuten muitakin liikennesääntöjä. Vapaaehtoisesti, koska hyödyn niistä itse ja ainoa haitta on että välillä tuntuu että kiireisemmiltä puuttuvat käytöstavat.
...välillä tuntuu että kiireisemmiltä puuttuvat käytöstavat.
Mielestäni juuri noin ja tuo juuri on tärkeä ja oikea havainto.. olenkin toitottanut useasti, että pelkällä kohteliaalla ja sivistyneellä käytöksellä liikenne saataisiin sujumaan paljonkin paremmin ja turvallisemmin, mikäli säännöt tuntuvat hankalilta noudattaa.
Hyvään käytökseen ei kuulu kenenkään uhkaaminen tai muita vaarantava ajotapa eikä viimehetken jarruttelut ja kiilaamiset ym. Hyviin tapoihin kuuluu väistämisvelvollisuuksien noudattaminen ajoissa ja selvästi, vilkkujen käyttö reilusti ajoissa, ajonopeuden valitseminen siten, että muut eivät koe tulleensa vaarannetuiksi ym ym. Hyviin tapoihin kuuluu ymmärtää, että kaikki eivät osaa, uskalla tai halua ajaa kovaa ja että hiljaa ajavien takapuskureissa roikkuminen on sopimatonta käytöstä ja hitaammillakin on oikeus ajamiseen paikasta toiseen kuten kaikilla muillakin. Hyviin tapoihin kuuluu myös että kun joku tekee virheitä, niin ei sitten ajeta liian lähellä sellaista tai itse asiassa ketään muutakaan vaan annetaan tilaa suosiolla, että heikommatkin pääsisivät turvallisesti perille. Hyvät tavat kunniaan.
Se kuvaa melko mukavasti millaista on näkyvyys, kun ajetaan liian lähellä rekan perässä. Vallan mainiosti siihen voi jättää paljon pidemmän välin niin on itsellä mukavampaa ja ohittajilla myös.
Tämä asia liittyy ajolinjojen valintaan ohitustilanteessa joten kommentoin seuraavaa: En minä halua ajaa 89 km/h (moottoritiellä ) siksi että ohitettava rekka ajaa ajoneuvokohtaista ylinopeutta (pidentää ohitusmatkaa pienemmän nopeuseron vuoksi) ja siksi että kaukaakin takaa ylinopeutta ajavat henkilöautoilijat tulevat hiostamaan ohitusta suorittavan takapuskuriin.
Ajoetäisyyteen voi A4:sen sijaan suolatulla tiellä kokeilla paljonko rapaa roiskuu tuulilasille eli ajaako vaikka 50 kilometriä kovassa raparuiskussa vaiko pitääkö turvavälin tai sellaisen ajoneuvojen välisen ajoetäisyyden jonne joku tarvittaessa mahtuu, siitä tulee helposti ympärivuotinen tapa. Lisäksi tietysti näkee sen rekan eteen tien kaartuessa.
Tämä tietysti pidentää ohitusmatkaa samalla kun ohituksen jälkeinen rapasuihkun välttäminen sen rekkamiehen (tai ohitetun henkilöauton) tuulilasiin, varsinkin moottoritiellä kun ainoa "hyvä" syy ohituksen jälkeiseen liian aikaiseen poistumiseen ohituskaistalta on takapuskurissa hiostava ylinopeuskuljettaja.
Jos on kovin ehdoton noissa ohitustilanteiden ylinopeusasioissa niin on syytä huomioda ne sadattuhannet autoilijat jotka ovat saaneet vain sen 18-vuotiaana iltakursseilla ajetun B-kortin. Ei heiltä kovin paljoa voi odottaa ymmärrystä "sunnuntaiautoilijoille" koska autokoulussa ei opetettu tietämystä esim. ajonopeuden vaikutukseen matka-aikaan ja polttoaineenkulutukseen. Pääpaino ainakin 80-luvulla taisi olla "vain" onnettomuusten välttäminen vaikka silloinkin oli öljykriisi eletty.
Autoilu ei ole pelkkää tekniikkaa vaan myös psykologiaa ja jopa se minkälaisella autolla ajamme vaikuttaa siihen mitä monet ihmiset meistä ajattelevat. Hiostetaanko hybridi-Priuksella?
Muista sitten, että et lähde ohittamaan n. 90 km/h ajavia talvirajoitetulla moottoritiellä.
En tietenkään lähde ohi ... miksi ihmeessä pitäisi?
Mikä on pienin sallittu nopeusero, jolla moottoritiellä saa ohittaa muita?
Jos ajat 100 km/h (suurin sallittu), kuinka lujaa ajavan saat ohittaa?
Kuten jo aiemmin puhuttiin, niin vastaan edelleenkin näin ..
Herbert:
Mikä on riittävän suuri nopeusero?
Rätkätin:
...viivyttelemättä ja ripeästi ja aiheuttamatta häiriötä muulle liikenteelle ...
sillä en halua antaa mitään muuta vastausta. Kuitenkin kysyn sinulta, että kuinka viisasta on pyrkiä moottoritiellä toisen rinnalle liki tasanopeudella välittämättä takana tulevista?
Kuten jo aiemmin puhuttiin, niin vastaan edelleenkin näin ..
Herbert:
Mikä on riittävän suuri nopeusero?
Rätkätin:
...viivyttelemättä ja ripeästi ja aiheuttamatta häiriötä muulle liikenteelle ...
sillä en halua antaa mitään muuta vastausta. Kuitenkin kysyn sinulta, että kuinka viisasta on pyrkiä moottoritiellä toisen rinnalle liki tasanopeudella välittämättä takana tulevista?
Selvä. 10 km/h nopeuseron tulkitsen olevan sinusta liian pieni, mutta tarkempaa vastausta et uskalla antaa.
Mutta koska olet kova lainailemaan itseäsi, pyydän lukemaan uudestaan myös sen, mitä ohitustilanteesta alunperin kirjoitin. Siinä en kertonut lähteneeni ohitukseen takanatulijoista välittämättä. Minulla ja minun takana tulevalla oli pieni nopeusero. Pienempi kuin minulla ja ohitettavalla. Muita osapuolia ei ollut. Jos ohitettava ei olisi lisännyt vauhtiansa, ei koko tilannetta olisi syntynyt. Eikä olisi muutenkaan, ellen olisi halunnut soveltaa niitä neuvoja, mitä tältä palstalta tiukimmin lakiin suhtautuvilta olen ajamiseen saanut koskien ylinopeutta.
Jopa sinä olet joskus sanonut, että minulla on oikeus olettaa muiden noudattavan lakia, vaikka tietysti virheisiinkin pitää jossain määrin varautua (vaikka ihan kaikkeen ei voikaan varautua). Eli minulla on lupa olettaa, ettei ohitettava kiihdytä kesken ohituksen. Kuitenkin nyt käänsit asian siten, että minä olin kenties suurin rikollinen koko tilanteessa. Olkoon sitten, mutta tulkintasi johtaa siihen, että moottoriteillä määräytyy suurin sallittu ajonopeus käytännössä rajoitinta vasten ajavan rekan mukaan. Tuota en ole valmis hyväksymään enkä mitään kannatusta sen suuntaiselle ajatukselle ole viranomaisten suunnaltakaan nähnyt kerrottavan. Edes autokoulussa ei muista tuollaista kerrotun. Mutta kiitos nyt kovasti, kun minua ja muita palstan lukijoita aiheesta valistit.
Viivyttelemättä ja ripeästi on suhteellinen käsitys. Minun käsitykseni 10 km/h nopeuserosta väljällä moottoritiellä ohituksessa on ihan yhtä lainmukainen kuin sinun käsityksesi tempun laittomuudesta. En myöskään ole vakuuttunut siitä, että jos takaa lähestyvä ylinopeutta ajava joutuu hetksi hidastamaan jotta saan ohitukseni tehtyä, että se katsottaisiin muulle liikenteelle aiheutetuksi häiriöksi. Olettanen, että ajan itse suurinta sallittua eikä ylinopeutta ajava ole hälytysajoneuvo. Muutenhan teillämme olisi lain myötävaikutuksella voimassa viidakon lait. Minä ajamalla ylinopeutta ja painostamalla muita vasemmalla kaistalla ajavia saisin nämä asemaan, jossa he minun toimieni takia rikkovat lakia. Eihän se voi olla mahdollista edes teoriassa?
Elävästä elämästäsi kertomasi tapauksen perusteella voisi siis päätellä, että pari-kolme autoa voi ruuhkauttaa koko moottoritien liikenteen niin, ettei jäljelle jää yhtään vapaata ajokaistaa.
Minun elämässäni luulen katselevani taustapeiliin siksi usein, että tiedän vähintään sadan metrin säteellä onko joku saavuttamassa minua varsinkin jos olen ohitusaikeissa. Ja jos ohitan niin menen myös ohi. Helppoa kun ei turhissa paikoissa edes yritä.
Minulla ei nyt satu olemaan taskulaskinta mukana, joten en jaksa laskujasi tarkistaa. Oletan niiden olevan oikein, koska joskus aiemmin olen samaa suuruusluokkaa olevia tuloksia saanut vastauksiksi. Pari pientä ja sinänsä epäoleellista yksityiskohtaa kuitenkin hämmästytti (tai ehkei sittenkään)sinun kirjoittamanasi. 50 + 50 m etäisyys on käytännössä minimi, joten se voi laskelmassa esimerkin vuoksi olla. Mutta takaa lähestyvä ei minua yleensä yllätä, se voi saavuttaa minut.
Kerran olen joutunut juuri ennen ohitusta tekemään kovan jarrutuksen, kun jossain Veikkolan kohdalla moottoritiellä kaukana takanani lähestyvä auto ajoin noin 200 km/h (mahdotonta arvioia kovin tarkasti), minä muistaakseni noin 100 km/h. Olin jo lähdossä ohitukseen, kun juuri ennen siirtymistä vasemmalle tajusin toisen lähestyvän erittäin kovaa ja ehdin perua ohitusaikeeni. Pian sen jälkeen tämä sankari suhahti ohitseni. Jos en olisi huomannut nopeuseroa, olisi peräänajo tai muu onnettomuus ollut mahdollinen. No, nyt minut varmaan tuomitaan huolimattomaksi taustapeiliin vilkuilijaksi, joka vain estelee muita. Mutta ei se mitään, kyllä minulle kenttäoikeus Rätkätin pääsyyttäjänä muutaman asiantuntijan myötävaikutuksella saa tuomioita antaa.
Mutta ruuhkautumisen suhteen tilanne on juuri kuten sanoit. Ellei sitten käytetä lievää joustoa lain ahdasmielisestä ja kirjaimellisesta tulkinnasta. Tarvetta siihen ei estä edes taustapeiliin tähyily, koska ei ne ohituspaikat siitä yhtään lisäänny.
100 m etäisyyden hallinta moottoritiellä ei riitä alkuunsakaan. Se ei ole mikään havainnon tekemisen vähimmäisraja.
Käytätkö joskus lievää ylinopeutta ohituksissa? Sanot, että "jos ohitan niin menen myös ohi".
Käytätkö joskus lievää ylinopeutta ohituksissa? Sanot, että "jos ohitan niin menen myös ohi".
Kartan mahdollisuuksien mukaan suolassa kylpeviä motareita ja isoimpia valtateitä, jolloin liikenteen vähyyden vuoksi ohitustarve on vähäinen. Kun olen vastaantulevien kaistalla, niin nopeusmittarin tarkkailu ei ole prioriteettilistani päällimmäisenä. Se tarkoittaa sitä, että kun ohitus ei ole totaalisen turha, omalle kaistalle ei tarvitse palata rankalla ylinopeudella.
Vastaantulijoiden kaistalla autoilu on melko vaarallista puuhaa. Silloin kun motarilla joku tulee vastaan niin jälki on lähes poikkeuksetta erityisen rumaa.
Lisäsin kaavoihin pari uutta aikaan liittyvää. Niistä käy ilmi eräs mielenkiintoinen seikka: Esimerkkien oletuksilla 10:n kilometrin matkalla 100 vs 90 km/h saavutettu aikavoitto on 40 sekuntia. 1-3 ohitusta kestää saman ajan tai enemmän ja silloinhan ollaan kaksikaistaisilla ajoradoilla (motarit poislukien, em. varauksin) lähes koko aika vastaantulijoiden puolella. Ohituksin saavutettu aikavoitto on siis pieni, ja senkin ajan joutuu ajamaan vastaantulijoiden kaistaa.
Saavutin edellä ajaneen ylämäkeen tultaessa ja siirryin vasemmalle. Pääsin rinnalle, mutta ylämäen lopussa ohitettava lisäsi ilmeisesti huomaamattaan nopeuttaan ja kohta ajelimme tasatahtia rinnakkain. Minut saavutti vähitellen toinen, joka jäi ajamaan 1-2 sekunnin päässä minusta.
Mikäli kaikki on noin kuin tuossa kirjoitat, niin saavutettuasi edelläajavan ja päästyäsi rinnalle takana tuleva saavutti teidät vähitellen. Tuo kertoo, että ohitus on kestänyt pitkän matkan ja aikaa paloi tuohon operaatioon melkoisesti ja kaikki ilman tuon kummempaa syytä. Mikäli teidän - sinun ja ohitetun - välinen nopeusero olisi ollut riittävä, niin ohitus olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ilman, että taaksesi olis ehtinyt ketään. Nyt se sen sijaan oli sangen hidasta ja jäit takana tulevan eteen tulpaksi. Tiedän kyllä ihan hyvin, että on tuiki tavallista, että ohittajat lähtevät sangen usein täysin perustelemattomin syin ohitse ja jäävät sitten ohitetun eteen roikkumaan ja tämä kertoo siitä, että ohitetun vauhti on ollut sangen lähellä nopeusrajoitusta. Ohittajat eivät halua pitää ohituksen jälkeen yllä jatkuvaa ylinopeutta ja jäävät siitä syystä eteen roikkumaan. No niin .. kuten sanoin niin ohittamaan lähtemisille ei ole kovinkaan usein järkeviä perusteita vauhdin ylläpidon ja/tai sen kummemmin ajan säästönkään kannalta. Kuran roiskumisen kannalta taas ohitukset eivät ole kunnollinen syy, kun edellä ajavaan voi aivan hyvin pitää hieman isompaa väliä. Jostain merkillisestä syystä tämä rallikansa vaan pyrkii aina ratkaisemaan ongelmansa pyrkimällä ohitse vaikka ei oikeasti lainkaan tarvitsisi. Mutta kuten monesti olen todennut, niin tehkääpä ihan miten haluatte.
Kuten Mikahe:n matikallakin voidaan todeta niin ohituksiin käytetyt matkat ja ajat venyvät käsittämättömän helposti tavattoman pitkiksi, joka sotii pahasti tuota "viivyttelemättä ja ripeästi" ajatusta vastaan. Ja toistanpa senkin, että mikäli "viivyttelemättä ja ripeästi" vaatisi ylinopeutta, niin silloin ohittamiseen ei saa ryhtyä. Ja onko se elämä sitten niiiin paljon parempaa sen jälkeen, jos ohitse sattuu laillisesti pääsemään?
Mikahe, et sitten vastannut kysymykseen. Eikö kantti kestänyt myöntää, että joskus tulee ajettua ylinopeutta. Jos oikein muistan, joskus väitit ajavasi virheettömästi (ilman lain rikkomista).
Rätkätin: "Mikäli kaikki on noin kuin tuossa kirjoitat, niin saavutettuasi edelläajavan ja päästyäsi rinnalle takana tuleva saavutti teidät vähitellen."
Tottahan se saavutti vähitellen, koska minun ja takaa lähestyvän nopeusero oli pieni!
"Tuo kertoo, että ohitus on kestänyt pitkän matkan ja aikaa paloi tuohon operaatioon melkoisesti ja kaikki ilman tuon kummempaa syytä."
Ei kerro, kuten äskeisestä käy ilmi.
"Mikäli teidän - sinun ja ohitetun - välinen nopeusero olisi ollut riittävä, niin ohitus olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ilman, että taaksesi olis ehtinyt ketään."
Täysin käsittämättömiä ja epäloogisia johtopäätöksiä teet. Etkö jo tajua, että ohitus olisi sujunut ilman minkäänlaista sirkusta, mikäli ohitettava ei olisi kiihdyttänyt kesken ohituksen. Yleensä olisin tuossa tilanteessa kiihdyttänyt itsekin, jotta ohitus olisi tapahtunut suurin piirtein aiotussa tahdissa, mutta nyt ihan huvikseni kokeilin, millaista on kun joustaminen nopeusrajoituksen suhteen on kiellettyä.
"Tiedän kyllä ihan hyvin, että on tuiki tavallista, että ohittajat lähtevät sangen usein täysin perustelemattomin syin ohitse ja jäävät sitten ohitetun eteen roikkumaan ja tämä kertoo siitä, että ohitetun vauhti on ollut sangen lähellä nopeusrajoitusta."
Minä ajoin vakionopeussäätimellä enkä ollut jäämässä roikkumaan ohitetun eteen. Enkä jäänyt nytkään.
"Ohittajat eivät halua pitää ohituksen jälkeen yllä jatkuvaa ylinopeutta ja jäävät siitä syystä eteen roikkumaan."
Jos minun tapauksestani puhutaan, nopeus oli asetettu arvoon 100 km/h.
Esimerkkien oletuksilla 10:n kilometrin matkalla 100 vs 90 km/h saavutettu aikavoitto on 40 sekuntia.
Jos tuo 100 on suurin sallittu niin laskelmaan pitäisi lisätä arvio minkälainen jono syntyy sen 90 ajavan perään jota kukaan ei ohita. Maantiellä tuo nopeus menettelee kun risteyksiin joutuu hidastamaan 80:een välillä ja liikennettä poistuu ja liittyy mukaan mutta moottoritiellä mielestäni ainoastaan "pisaralla pisimmälle"-ajatus tekee sen ylinopeusrekkamiehen peräänjäämisen perustelluksi.
Mikahe kyseli miksi (suoralle auratulle) moottoritielle kylvetään suolaa, en minäkään sitä ymmärrä miksi -10:ssä tie saa olla jäinen mutta -3:ssä sen pitää olla tumma ja likasuihkua tekevä.
Mikahe, et sitten vastannut kysymykseen. Eikö kantti kestänyt myöntää, että joskus tulee ajettua ylinopeutta. Jos oikein muistan, joskus väitit ajavasi virheettömästi (ilman lain rikkomista).
No uppoaisikohan AkiK-mainen retoriikka yhtään paremmin. Minua ei kiinnosta lain rikkominen.
Ja ylinopeus on yksi tapa rikkoa lakia ja ansaita siitä rangaistus. En ole samaa mieltä siitä, että pieni ylinopeus ei olisi ylinopeutta tai että ylinopeutta voisi ajaa liikenteeseen taidoiltaan sopiva kuljettaja muuten kuin tahallaan, ei siis virheen tai vahingon vuoksi.
Tai ehkä ne, jotka lievää ylinopeutta käyttävät aina kun on mahdollista riskeistä piittaamatta, tekevät sitä lievästi vastentahtoisesti ("ei kiinnosta" ). Toisaalta ei kiinnosta myöskään noudattaa nopeusrajoitusta - tässä taitaa olla jokin looginen ristiriita. Ehkä kannattaisi järjestää asiansa niin, ettei tarvitse viettää liikaa aikaa auton ratissa, jos ajaminen on pakkopullaa.
Mikahe, et sitten vastannut kysymykseen. Eikö kantti kestänyt myöntää, että joskus tulee ajettua ylinopeutta. Jos oikein muistan, joskus väitit ajavasi virheettömästi (ilman lain rikkomista).
No uppoaisikohan AkiK-mainen retoriikka yhtään paremmin. Minua ei kiinnosta lain rikkominen.
Ja ylinopeus on yksi tapa rikkoa lakia ja ansaita siitä rangaistus. En ole samaa mieltä siitä, että pieni ylinopeus ei olisi ylinopeutta tai että ylinopeutta voisi ajaa liikenteeseen taidoiltaan sopiva kuljettaja muuten kuin tahallaan, ei siis virheen tai vahingon vuoksi.
Ylinopeutta voi ajaa siten että laittaa vakionopeussäätimen rikesakon ja päiväsakon rajamaille tai siten että ylittää rajoituksen ainoastaan ohitustilanteessa tai rajoituksen laskiessa siten että jarruttamisen sijaan moottorijarruttaa.
Onkohan tarpeeksi käsitelty sitä että pyrkii ajamaan tietoisesti tavoitenopeuden yli verrattuna siihen että ajaa tilanteeseen sopivalla nopeudella joka joskus edellyttää suurimman sallitun ylittämisen jos vaihtoehtona on turhaan sen alle nykivästi ajaminen? Vähän kuin keltaisella sulkuviivalla kielletään sekä rekan että traktorin ohittaminen vaikka niiden ohittaminen on aikalailla eri juttu.
Omassa autossani on vakionopeussäätimen lisäksi jonkinlainen "suurin nopeus"-ominaisuus. Aika turhan oloinen kapistus.
Koskaan .. varmaan jokainen joskus. Huomattava ero on sillä, kun pyrkii virheensä huomattuaan aina parantamaan tapansa tai verrattuna siihen, että alun perinkin pyrkii ajamaan toleranssien maksimissa elikkä rike- ja/tai päiväsakon rajoilla tai jopa vieläkin kovempaa, jossa kummassakin on jo lähtökohtaisesti pyrkimys tahallisesti ja tarkoituksellisesti rikkoa nopusrajoituksia kaiken aikaa. Se, että 50km/h alueella ajaa vaikkapa 54km/h ja siitä ei sakotettaisikaan, niin silti se on väärin. Keskustelu lipsuu hieman sille linjalle miten eduskunnassakin keskusteltiin vaaliavustusten ilmoittamisesta, että ei sellaisia lakeja tarvtse olevinaan noudattaa, joiden rikkomisesta ei tule sanktioita. Mielestäni tuossakin yhteydessä olisi jo kaikille pitänyt kaydä selvääkin selvemmäksi, että lakeja pitää noudattaa tulipa niiden rikkomisesta sanktioita tai ei.
Vuonna 2007 näistä asioista oltiin yli 99.500.000 euron edestä eri mieltä ..
Minä ajoin vakionopeussäätimellä enkä ollut jäämässä roikkumaan ohitetun eteen. Enkä jäänyt nytkään.
Herbert:
Ajattelin, että koska TeeCeen mielestä ei ongelmia pidä välttää rikkomalla sääntöjä, en kiihdyttänyt nopeuttani laittoman puolelle vaan punaniskamaisesti totesin ajavani lain mukaan. No, kovin kauan ei tuollaista terrorismia kantti kestänyt jatkaa kun tilanne alkoi tuntua surkuhupaisalta ja varmaan yhden osapuolen mielestä raivostuttavaltakin, joten painoin kaasua ja ohitin ja siiryin oikealle purkaen koko tilanteen.
Herbert:
Tilanteen laukaisi minun käyttämä ylinopeuteni. Mutta sellaista ei tieliikennelaki salli! Minä olen rikollinen.
Niinpä niin .. seuraamalla vaikka takana tulevaa liikennettä tuollainen tilanne olisi hyvinkin voitu välttää ..
Tilanne voi syntyä siitä, että takaa tuleva tunkee liian lähelle takapuskuria ...
Aivan oikein ja miksi? Kun tiellä on vain kolme ajoneuvoa peräkkäin, joista keskimmäinen aloittaa onnettoman hitaan ohituksen kolmannen ollessa vielä huomattavan kaukana takana. Kun ohitus kestää kauan niin ohittaja lopulta tukkii takaa tulevan tien. Elikkä .. ei pidä lähteä ohittamaan mikäli ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero on olematon mistä tahansa syystä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mitättömän nopeuseron vuoksi pitkän ja hitaan ohituksen aikana kolmas oli ehtinut vähitellen takapuskurille, jolloin toisena ollut ja ohittamaan väärin perustein lähtenyt päätti ylinopeutta hyväksi käyttäen "purkaa" tilanteen. Kun tilanne oli jo lipsahtanut niin pitkälle, että hiljentäminen ja takaisin ohitettavan taakse siirtyminen ei enää sekään tuntunut käyttökelpoiselta ratkaisulta, niin kuski turvautui ylinopeuteen ohituksen jouduttamiseksi. Koko tilanteeseen ei olisi jouduttu mikäli takaa tulevasta liikenteestä oltaisiin oltu paremmin selvillä sekä ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero olisi alun perin ollut sellainen, että ohittaminen olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ja silti ylinopeuteen turvautumatta. Tässä on pidettävä merkillä, että kolmas saavutti ohittajan vähitellen, jona aikana ohittaja olisi voinut tilanteen huomatessaan siirtyä ajoissa takaisin omalle paikalleen tukkimatta takaa tulevan kulkua ja ennen kaikkea tarvitsematta itse turvautua ylinopeuteen.
Tuon kaltainen tientukkiminen on niin yleistä, että osa täälläkin kirjoittavista ei edes huomaa sitä tai pitävät sitä täysin luonnollisena. Tuo "minä-minä-minä"-asenne on tavattoman yleistä. Tämän tapauksen pohtimista edesauttaa, jos kuvittelemme, että se kolmas auto olisikin ollut poliisi. Miten olisi kukin menetellyt silloin? Olisiko ohitettava kiihdyttänyt? Olisiko poliisi tunkenut takapuskurille? Miten olisi kakkoskuski menetellyt? Tuskin olisi ylinopeuteen turvauduttu vaan silloin olisi tullut kyseeseen joku vallan muu ratkaisu.
Juu - tietenkin tuossa on kolme autokuskia (ei poliiseja), joista jokainen teki virheitä. Ykköskuski lisäsi luultavasti nopeuttaan vaikka oli ohitettavana. Kakkosen seikkailut jo selostinkin. Kolmas tunki liian lähelle vaikka varmasti näki jo kaukaa mikä tilanne oli. Kuten tuolla aiemmin selostin, niin kakkosen toimenpiteillä olisi myöskin pystytty välttämään koko ylinopeus. Lähtökohtani on, että muiden ajamiseen ei pysty vaikuttamaan ja pitää keskittyä siihen mitä itse pystyy tekemään lisäämättä rikkomusten määrää, jos on pelisilmää.
En usko, että tuossa tilanteessa kenellekään syntyi mitään vaaraa tai muuta varsinaista haittaa, joten sen suhteen tämä on täysin harmitonta. Tilanne vain on hieno esimerkki miten asioita voi nähdä ja kokea ja mukavahan noita on analysoida.
Rätkätin: "Elikkä .. ei pidä lähteä ohittamaan mikäli ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero on olematon mistä tahansa syystä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mitättömän nopeuseron vuoksi..."
Paino sanoille lähteä ohittamaan. Nopeusero ei ollut mitättömän pieni tilanteen alkaessa. Muilta osin olet ymmärtänyt tapahtumien kulun aivan oikein.
"Koko tilanteeseen ei olisi jouduttu mikäli takaa tulevasta liikenteestä oltaisiin oltu paremmin selvillä sekä ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero olisi alun perin ollut sellainen, että ohittaminen olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ja silti ylinopeuteen turvautumatta."
Nopeusero oli alunperin riittävä, mutta tilanne muuttui kesken ohituksen. Ja se ei johtunut minusta, koska vakionopeudensäädin piti nopeuden käytännössä samana koko ajan.
Takaa tulevan liikenteen tilanne oli täysin selvä minulle koko ajan. Sinun on turha minua yrittää syyttää tässä tapauksessa takaa tulevan liikenteen seuraamisen laiminlyönnistä.
"Tässä on pidettävä merkillä, että kolmas saavutti ohittajan vähitellen, jona aikana ohittaja olisi voinut tilanteen huomatessaan siirtyä ajoissa takaisin omalle paikalleen tukkimatta takaa tulevan kulkua ja ennen kaikkea tarvitsematta itse turvautua ylinopeuteen."
Jos noin pitäisi tehdä, syntyisihän siitä melkoinen kaaos. Minulla olisi ruuhkaton reitti Helsinkiin milloin tahansa, kun vain ajaisin muita kovempaa. Kaikki lakoaisivat tieltäni aivan kuin olisin hälytysajoneuvo.
Muuten tuo olisi hyvä juttu, mutta veikkaan etten olisi ainoa joka haluaisi käyttää mahdollisuutta hyödykseen.
"Tämän tapauksen pohtimista edesauttaa, jos kuvittelemme, että se kolmas auto olisikin ollut poliisi. Miten olisi kukin menetellyt silloin? Olisiko ohitettava kiihdyttänyt? Olisiko poliisi tunkenut takapuskurille? Miten olisi kakkoskuski menetellyt? Tuskin olisi ylinopeuteen turvauduttu vaan silloin olisi tullut kyseeseen joku vallan muu ratkaisu."
Jos takaa olisi tullut poliisi (ei hälytysajossa), ohitettavan reaktioita en lähde arvailemaan. Todennäköisesti poliisi ei olisi tullut perääni samalla tavalla, mutta jos olisi tullut, olisin toiminut täsmälleen samalla tavalla. Ehkä käyttämääni ylinopeutta olisin rajoittanut aavistuksen alemmas.
Tilanne olisi ollut mielenkiintoista käsitellä poliisin kanssa. En usko, että kovin heikoilla olisin siinä ollut, sen verran minulla on uskoa kenttäpoliisin ymmärtämiselle käytännönläheisen toiminnan päälle.
"Lähtökohtani on, että muiden ajamiseen ei pysty vaikuttamaan ja pitää keskittyä siihen mitä itse pystyy tekemään lisäämättä rikkomusten määrää, jos on pelisilmää."
Miten ennakoit mahdollisen ohitettavan nopeuden lisäämisen ennen ohituksen alkua?
"En usko, että tuossa tilanteessa kenellekään syntyi mitään vaaraa tai muuta varsinaista haittaa, joten sen suhteen tämä on täysin harmitonta."
Minunkaan mielestä ei vaaraa ollut, siksi tuollaiseen kokeiluun lähdinkin. Oikeastaan lopputulos oli selvillä jo etukäteen, mutta pitipähän kokeilla, jotta olisi konkreettista kokemusta asiasta.
"Tilanne vain on hieno esimerkki miten asioita voi nähdä ja kokea ja mukavahan noita on analysoida."
Juuri näin ja on myös erinomaisen opettavaista nähdä, miten muut asiat kokevat. Sekin on osa ajotaitoa, toisten ajatusten ymmärtäminen.
Hyvä on myös tietää, millaisilla eväillä kanssa-autoilijoille ajo-opetusta annetaan.
AkiK, minä ja varmaan moni muu ajamme joskus ylinopeutta, vaikkei lain rikkominen kiinnostakaan. Kuulutko samaan kerhoon meidän kanssa?
En ainakaan automatisoidun nopeusvalvonnan ja sen nollatoleranssiin suhtautumisen kanssa. Se on mielestäni hyvä asia, mutta ymmärtääkseni olette eri mieltä.
Toivotonta saada sinulta vastausta esitettyyn kysymykseen.
mikahe: "Johtuuko sen nollatoleranssin vastustus siitä, että se vähentää liikaa kiinnostusta lain rikkomiseen?"
Ei sillä ole mitään tekemistä kiinnostuksen lain rikkomiseen kanssa. Minua ei lain rikkominen kiinnosta, oli kiinnijäämisriski 0 tai 100%. Mutta sakkoriskin kasvu pienestä rikoksesta on tietysti yksi asiaan vaikuttava tekijä mielipiteessäni. Olen käsitellyt asiaa sen verran paljon, että yksi ketju on jo lukittu, joten en viitsi aloittaa prosessia uudestaan. Vastaus kyllä löytyy vanhoista kirjoituksista, jos asia oikeasti kiinnostaa.
"Tässä on pidettävä merkillä, että kolmas saavutti ohittajan vähitellen, jona aikana ohittaja olisi voinut tilanteen huomatessaan siirtyä ajoissa takaisin omalle paikalleen tukkimatta takaa tulevan kulkua ja ennen kaikkea tarvitsematta itse turvautua ylinopeuteen."
Jos noin pitäisi tehdä, syntyisihän siitä melkoinen kaaos.
"Lähtökohtani on, että muiden ajamiseen ei pysty vaikuttamaan ja pitää keskittyä siihen mitä itse pystyy tekemään lisäämättä rikkomusten määrää, jos on pelisilmää."
Miten ennakoit mahdollisen ohitettavan nopeuden lisäämisen ennen ohituksen alkua?
On muistettava, että tässä nimenomaisessa tapauksessa oli mukana vain kolme(3) ajoneuvoa. Ei siinä mitään kaaosta synny. Toisekseen tuo tilanne kehittyi vähitellen ja kuten jo tuossa ylempänä sanoin niin voisin kuvitella, että aikaa erilaisiin toimiin olisi ollut - vaikka palata takaisin taakse. Tilannetta selventänee se, jos ajatellaan, että ylinopeuteen ei todellakaan oilisi voinyt ryhtyä. Miten silloin olisi menetelty? Olisitteko ajelleet rinnakkain loputtomiin tai kunnes jommalta kummalta olisi loppunut polttoaine. Arvaukseni on, että viisaampi olisi antanut periksi.
Mitä taas tulee siihen, että tilanne ohituksen aikana muuttui kaiken aikaa, on pikemminkin oletus kuin poikkeus. Iät ajat on ohitettavien taholta jouduttu mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Tuo kiihdyttäminen on aika tavallista. Jokainen varmaan on kokenut tilanteen, kun ohituskaista vihdoin alkaa, niin alkaa melkoiset kilvanojot, jossa liki koko jono kiihdyttää, joka on täysin TLL:n vastaista, kun ohittajia riittää roppakaupalla - ja tutka on sitten ohituskaistan loppupäässä, jossa mattimyöhästen nopeudet alkavat olla melkoisen huimia, kun yritetään väkisin puikauttaa kovalla vauhdilla takaisin jonoon hirvittävän pieniin rakoihin. Minä kuuluun niihin, jotka mieluummin hiljentäisivät (en nyt kumminkaan), että kaikki halukkaat varmasti ja turvallisesti ja nopeasti pääsisivät ohitse. Olen ollut vastaavanlaisissa tilanteissa monesti - kuten varmaan te muutkin, joissa ohitettava on kiihdyttänyt ja olen oppinut, että tilanteeseen pitää reagoida heti ja varsinkin silloin, jos keskinäinen nopeusero on alkanut olla liian pieni. Mikäli jää junnaamaan siihen rinnalle, niin aikaamyöten on jotain todella tehtävä, kun siihen vierellekään ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi.
Kun on runsaasti muuta liikennettä niin tilanne on kokonaan toinen ja ne sellaiset analyysit eivät tähän tapaukseen kelpaa. Se vaan kuitenkin aina on ihmetyttänyt, kun jotkut näyttävät ajavan tyhjälläkin motarilla vaikka Helsingistä Tampereelle koko ajan siellä vasemmalla. Erikoista puuhaa. Ilmeisesti kovin monilla ei ole mitään käsitystä missä pitäisi ajella.
Herbert:
Kaikki lakoaisivat tieltäni aivan kuin olisin hälytysajoneuvo.
Mikäli ei ole varsinaisesti ruuhkia, niin juuri noin. Vai voisiko jollain olla jokin erityinen syy sulkea tie muilta? Eihän sinne vasemmalle pitäisi muutenkaan mennä kuin vain hetkeksi ja palata sitten takaisin. Oikeallahan sitä pitäisi ajella eikä vasemmalla. On jotenkin nurinkurista, kun taivaanrannassa näkyy joku, niin silloin jo siirrytään vasemmalle tai pikemminkin ei ole koskaan siirryttykään sinne oikealle takaisin edellisten ohitusten jäljiltä vaan pysytään yhä vain sitkeästi siellä vasemmalla. On nähty eräänkin kerran, kun vasemmalla on noin puolen kilometrin tyhjä tila ja kaikki ovat oikealla. Ja onpa sellaistakin nähty, että joku mp-kuski on kyllästynyt tuollaiseen pelleilyyn ja vetänyt reipasta ylinopeutta (arvio) koko letkasta ohitse pitkin vasenta kaistaa (hyi hyi).
Rätkätin: "On muistettava, että tässä nimenomaisessa tapauksessa oli mukana vain kolme(3) ajoneuvoa. Ei siinä mitään kaaosta synny."
Montako autoa tarvitaan, jotta säännöt muuttuvat toisenlaisiksi?
"Tilannetta selventänee se, jos ajatellaan, että ylinopeuteen ei todellakaan oilisi voinyt ryhtyä. Miten silloin olisi menetelty? Olisitteko ajelleet rinnakkain loputtomiin tai kunnes jommalta kummalta olisi loppunut polttoaine. Arvaukseni on, että viisaampi olisi antanut periksi."
Epäoleellinen asetelma, koska ylinopeus on mahdollinen. Mitä nyt rekat joskus vähän tuota harrastavat. Mitä minä olen huomannut, niin kyllä ohittaja on ohi päässyt ennen tankin tyhjenemistä.
"Mitä taas tulee siihen, että tilanne ohituksen aikana muuttui kaiken aikaa, on pikemminkin oletus kuin poikkeus. Iät ajat on ohitettavien taholta jouduttu mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Tuo kiihdyttäminen on aika tavallista."
Johon on syytä vastata kiihdyttämällä, ellei ohitettava kiihdytä erityisen voimakkaasti.
"Jokainen varmaan on kokenut tilanteen, kun ohituskaista vihdoin alkaa..."
Nyt ajettiin moottoritietä ilman ohituskaistan tms muutoksen tapahtumista. Mitään eritystä syytä olettaa toisen kiihdyttävän ei ollut. Ohituskaista on poikkeava tilanne, siellä kiihdyttely on yleistä. Itsekin kuulun niihin, jotka vähänkään vilkkaamman liikenteen aikana ei lähde ohi, vaan jään takariviin seuraamaan jännitysnäytelmää nimeltä "Ohituskaista päättyy".
"Mikäli jää junnaamaan siihen rinnalle, niin aikaamyöten on jotain todella tehtävä, kun siihen vierellekään ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi."
Moottoritiellä ei kiirettä kuitenkaan ole toisinkuin kaksikaistaisilla teillä tai ehkä myös ohituskaistoilla.
"Se vaan kuitenkin aina on ihmetyttänyt, kun jotkut näyttävät ajavan tyhjälläkin motarilla vaikka Helsingistä Tampereelle koko ajan siellä vasemmalla. Erikoista puuhaa."
Näin on, vaikka ei siitä yleensä suurta haittaakaan ole. Harvoin ne kuitenkaan jäävät vasemmalle, jos joku ne saavuttaa. Tuossa tapauksessahan tie on tyhjä eli tilaa oikealle siirtymiseen on.
"Mikäli ei ole varsinaisesti ruuhkia, niin juuri noin. Vai voisiko jollain olla jokin erityinen syy sulkea tie muilta?"
Jos oikealla on tilaa, tietysti sinne siirrytään. Jos siellä on vaikka rekkoja jonossa, ei ylinopeutta ajavalla ole oikeutta torpedoida muiden ohitusaikeita siksi, että suurinta sallittua ajava ei tämän menoa saisi hidastaa. Jos vaikka on kolme rekkaa jonossa joiden väliin ei turvallisesti mahdu, ei sellaista rakoa löydykään, jolloin ohituksen aikana ei ylinopeutta ajava ehtisi rajoituksen mukaan ajavan perään. Lyhyempiinkään ohituksiin tarvittavaa rakoa ei tahdo löytyä, jos noin ehdottomia ollaan.
Kummallista, että puolustat noin tiukasti ylinopeutta ajavien kuviteltuja oikeuksia.
"Eihän sinne vasemmalle pitäisi muutenkaan mennä kuin vain hetkeksi ja palata sitten takaisin."
Laki ei tuollaista määrittelyä anna.
"Oikeallahan sitä pitäisi ajella eikä vasemmalla."
Periaatteessa näin.
"On jotenkin nurinkurista, kun taivaanrannassa näkyy joku, niin silloin jo siirrytään vasemmalle tai pikemminkin ei ole koskaan siirryttykään sinne oikealle takaisin edellisten ohitusten jäljiltä vaan pysytään yhä vain sitkeästi siellä vasemmalla."
Kai tuossa on pelkona pussitetuksi joutumisesta, siksi itsekkäästi pysytään vasemmalla. Helsingin seudulla liikenne on usein sen verran vilkasta, että esimerkiksi rekan perään jääneen on vaikea kaistaa vaihtaa. Syynä tietysti on liian pienet etäisyydet, mutta koska muiden ajamiseen ei voi vaikuttaa (kasvattaa muiden etäisyyksiä ), on helpompi vaihtoehto pysyä vasemmalla.
"On nähty eräänkin kerran, kun vasemmalla on noin puolen kilometrin tyhjä tila ja kaikki ovat oikealla."
Entä sitten? Eikös tuo ole ihan tavoiteltava tilanne?
"Ja onpa sellaistakin nähty, että joku mp-kuski on kyllästynyt tuollaiseen pelleilyyn ja vetänyt reipasta ylinopeutta (arvio) koko letkasta ohitse pitkin vasenta kaistaa (hyi hyi)."
Pelleilyyn? Voi mahdoton. Että ihan uskalsi ohittaa koko letkan? Ja vielä vasemmalta!
Rätkätin:
Minä ohittaessani moottoritiellä olen huomannut ettei tuo vaan toimi. Vaihtoehtona on kerätä vihaisia ylinopeuskuljettajia taakseen (ketjukolarivaara!) eli vaikka itse yritän ajaa ennakoiden ja turvallisesti niin liian moni aiheuttaa silloin konkreettisia vaaratilanteita.
Toinen vaihtoehto on jäädä jumiin sinne rekan taakse ja se tuntuu jo vähän vaikealta selittää esim. kyydissäolijoille miksei ohita sitä rekkaa kuten kymmenet ja sadat muut autoilijat.
lawnmover:
Aivan .. ja vielä jotkut väittävät ettei mukamas ylinopeutta ajavista ole haittaa. Aivan kuten tuossa kerrot niin nimen omaan noista ylinopeuskuljettajista on iso riesa. Mikäli ylinopeuskuljettajia ei olisi, niin taaksesi ei ilmestyisi minkäänlaisia vihaisia ylinopeuskuljettajia.
Mitä tulee rekkojen perässä ajamiseen, niin siihen sinun ja rekan väliin voi huoletta jättää vaikka sata metriä tilaa .. ei se karkuun pääse ja mikäli muut haluavat sinusta ohi, niin siinä on edessäsi tilaa .. menkööt, jos tarvetta on.
Muistanpas hyvin, kun ennakoivan ajon kursseilla opettaja käski pitää A4-arkkia pystyssä käsi ojennettuna naaman korkeudella edessä tai jopa lähempänäkin. Se kuvaa melko mukavasti millaista on näkyvyys, kun ajetaan liian lähellä rekan perässä. Vallan mainiosti siihen voi jättää paljon pidemmän välin niin on itsellä mukavampaa ja ohittajilla myös.
Jos ajaa vaikka pakettiautolla sitä 100 km/h mitä sillä kesällä saa ajaa niin huomaa että nuo ohituskaistan sumat ovat kovin hetkellisiä. Kolmos- ja nelosteiden moottoritiet ovat kuitenkin niin pitkiä että sääntöjen mukaan ajavat korkeintaan tiputtavat ajo(yli)nopeudet hetkeksi suurimmman sallitun tasolle. Mahdollisen suman aiheuttavat mielestäni ne jotka painavat kaasua siihen hetkeen saakka kunnes on pakko jarruttaa peränajon välttämiseksi.
Mainittakoon että minä en ole vaikuttanut nopeusrajoitusten tasoon, minä vain noudatan niitä kuten muitakin liikennesääntöjä. Vapaaehtoisesti, koska hyödyn niistä itse ja ainoa haitta on että välillä tuntuu että kiireisemmiltä puuttuvat käytöstavat.
lawnmover:
Mielestäni juuri noin ja tuo juuri on tärkeä ja oikea havainto.. olenkin toitottanut useasti, että pelkällä kohteliaalla ja sivistyneellä käytöksellä liikenne saataisiin sujumaan paljonkin paremmin ja turvallisemmin, mikäli säännöt tuntuvat hankalilta noudattaa.
Hyvään käytökseen ei kuulu kenenkään uhkaaminen tai muita vaarantava ajotapa eikä viimehetken jarruttelut ja kiilaamiset ym. Hyviin tapoihin kuuluu väistämisvelvollisuuksien noudattaminen ajoissa ja selvästi, vilkkujen käyttö reilusti ajoissa, ajonopeuden valitseminen siten, että muut eivät koe tulleensa vaarannetuiksi ym ym. Hyviin tapoihin kuuluu ymmärtää, että kaikki eivät osaa, uskalla tai halua ajaa kovaa ja että hiljaa ajavien takapuskureissa roikkuminen on sopimatonta käytöstä ja hitaammillakin on oikeus ajamiseen paikasta toiseen kuten kaikilla muillakin. Hyviin tapoihin kuuluu myös että kun joku tekee virheitä, niin ei sitten ajeta liian lähellä sellaista tai itse asiassa ketään muutakaan vaan annetaan tilaa suosiolla, että heikommatkin pääsisivät turvallisesti perille. Hyvät tavat kunniaan.
Rätkätin:
Tämä asia liittyy ajolinjojen valintaan ohitustilanteessa joten kommentoin seuraavaa: En minä halua ajaa 89 km/h (moottoritiellä ) siksi että ohitettava rekka ajaa ajoneuvokohtaista ylinopeutta (pidentää ohitusmatkaa pienemmän nopeuseron vuoksi) ja siksi että kaukaakin takaa ylinopeutta ajavat henkilöautoilijat tulevat hiostamaan ohitusta suorittavan takapuskuriin.
Ajoetäisyyteen voi A4:sen sijaan suolatulla tiellä kokeilla paljonko rapaa roiskuu tuulilasille eli ajaako vaikka 50 kilometriä kovassa raparuiskussa vaiko pitääkö turvavälin tai sellaisen ajoneuvojen välisen ajoetäisyyden jonne joku tarvittaessa mahtuu, siitä tulee helposti ympärivuotinen tapa. Lisäksi tietysti näkee sen rekan eteen tien kaartuessa.
Tämä tietysti pidentää ohitusmatkaa samalla kun ohituksen jälkeinen rapasuihkun välttäminen sen rekkamiehen (tai ohitetun henkilöauton) tuulilasiin, varsinkin moottoritiellä kun ainoa "hyvä" syy ohituksen jälkeiseen liian aikaiseen poistumiseen ohituskaistalta on takapuskurissa hiostava ylinopeuskuljettaja.
Jos on kovin ehdoton noissa ohitustilanteiden ylinopeusasioissa niin on syytä huomioda ne sadattuhannet autoilijat jotka ovat saaneet vain sen 18-vuotiaana iltakursseilla ajetun B-kortin. Ei heiltä kovin paljoa voi odottaa ymmärrystä "sunnuntaiautoilijoille" koska autokoulussa ei opetettu tietämystä esim. ajonopeuden vaikutukseen matka-aikaan ja polttoaineenkulutukseen. Pääpaino ainakin 80-luvulla taisi olla "vain" onnettomuusten välttäminen vaikka silloinkin oli öljykriisi eletty.
Autoilu ei ole pelkkää tekniikkaa vaan myös psykologiaa ja jopa se minkälaisella autolla ajamme vaikuttaa siihen mitä monet ihmiset meistä ajattelevat. Hiostetaanko hybridi-Priuksella?
Rätkätin:
Mikä on pienin sallittu nopeusero, jolla moottoritiellä saa ohittaa muita?
Jos ajat 100 km/h (suurin sallittu), kuinka lujaa ajavan saat ohittaa?
Herbert:
Kuten jo aiemmin puhuttiin, niin vastaan edelleenkin näin ..
Herbert:
Rätkätin:
sillä en halua antaa mitään muuta vastausta. Kuitenkin kysyn sinulta, että kuinka viisasta on pyrkiä moottoritiellä toisen rinnalle liki tasanopeudella välittämättä takana tulevista?
Aina kun lähtee ohittaan niin nopeutta pitää olla vähintäin 20-40 enemmän (olosuhteista riippuen) verratuna köröttelijään?
Rätkätin:
Selvä. 10 km/h nopeuseron tulkitsen olevan sinusta liian pieni, mutta tarkempaa vastausta et uskalla antaa.
Mutta koska olet kova lainailemaan itseäsi, pyydän lukemaan uudestaan myös sen, mitä ohitustilanteesta alunperin kirjoitin. Siinä en kertonut lähteneeni ohitukseen takanatulijoista välittämättä. Minulla ja minun takana tulevalla oli pieni nopeusero. Pienempi kuin minulla ja ohitettavalla. Muita osapuolia ei ollut. Jos ohitettava ei olisi lisännyt vauhtiansa, ei koko tilannetta olisi syntynyt. Eikä olisi muutenkaan, ellen olisi halunnut soveltaa niitä neuvoja, mitä tältä palstalta tiukimmin lakiin suhtautuvilta olen ajamiseen saanut koskien ylinopeutta.
Jopa sinä olet joskus sanonut, että minulla on oikeus olettaa muiden noudattavan lakia, vaikka tietysti virheisiinkin pitää jossain määrin varautua (vaikka ihan kaikkeen ei voikaan varautua). Eli minulla on lupa olettaa, ettei ohitettava kiihdytä kesken ohituksen. Kuitenkin nyt käänsit asian siten, että minä olin kenties suurin rikollinen koko tilanteessa. Olkoon sitten, mutta tulkintasi johtaa siihen, että moottoriteillä määräytyy suurin sallittu ajonopeus käytännössä rajoitinta vasten ajavan rekan mukaan. Tuota en ole valmis hyväksymään enkä mitään kannatusta sen suuntaiselle ajatukselle ole viranomaisten suunnaltakaan nähnyt kerrottavan. Edes autokoulussa ei muista tuollaista kerrotun. Mutta kiitos nyt kovasti, kun minua ja muita palstan lukijoita aiheesta valistit.
Viivyttelemättä ja ripeästi on suhteellinen käsitys. Minun käsitykseni 10 km/h nopeuserosta väljällä moottoritiellä ohituksessa on ihan yhtä lainmukainen kuin sinun käsityksesi tempun laittomuudesta. En myöskään ole vakuuttunut siitä, että jos takaa lähestyvä ylinopeutta ajava joutuu hetksi hidastamaan jotta saan ohitukseni tehtyä, että se katsottaisiin muulle liikenteelle aiheutetuksi häiriöksi. Olettanen, että ajan itse suurinta sallittua eikä ylinopeutta ajava ole hälytysajoneuvo. Muutenhan teillämme olisi lain myötävaikutuksella voimassa viidakon lait. Minä ajamalla ylinopeutta ja painostamalla muita vasemmalla kaistalla ajavia saisin nämä asemaan, jossa he minun toimieni takia rikkovat lakia. Eihän se voi olla mahdollista edes teoriassa?
mikahe :
Minulla ei nyt satu olemaan taskulaskinta mukana, joten en jaksa laskujasi tarkistaa. Oletan niiden olevan oikein, koska joskus aiemmin olen samaa suuruusluokkaa olevia tuloksia saanut vastauksiksi. Pari pientä ja sinänsä epäoleellista yksityiskohtaa kuitenkin hämmästytti (tai ehkei sittenkään)sinun kirjoittamanasi. 50 + 50 m etäisyys on käytännössä minimi, joten se voi laskelmassa esimerkin vuoksi olla. Mutta takaa lähestyvä ei minua yleensä yllätä, se voi saavuttaa minut.
Kerran olen joutunut juuri ennen ohitusta tekemään kovan jarrutuksen, kun jossain Veikkolan kohdalla moottoritiellä kaukana takanani lähestyvä auto ajoin noin 200 km/h (mahdotonta arvioia kovin tarkasti), minä muistaakseni noin 100 km/h. Olin jo lähdossä ohitukseen, kun juuri ennen siirtymistä vasemmalle tajusin toisen lähestyvän erittäin kovaa ja ehdin perua ohitusaikeeni. Pian sen jälkeen tämä sankari suhahti ohitseni. Jos en olisi huomannut nopeuseroa, olisi peräänajo tai muu onnettomuus ollut mahdollinen. No, nyt minut varmaan tuomitaan huolimattomaksi taustapeiliin vilkuilijaksi, joka vain estelee muita. Mutta ei se mitään, kyllä minulle kenttäoikeus Rätkätin pääsyyttäjänä muutaman asiantuntijan myötävaikutuksella saa tuomioita antaa.
Mutta ruuhkautumisen suhteen tilanne on juuri kuten sanoit. Ellei sitten käytetä lievää joustoa lain ahdasmielisestä ja kirjaimellisesta tulkinnasta. Tarvetta siihen ei estä edes taustapeiliin tähyily, koska ei ne ohituspaikat siitä yhtään lisäänny.
100 m etäisyyden hallinta moottoritiellä ei riitä alkuunsakaan. Se ei ole mikään havainnon tekemisen vähimmäisraja.
Käytätkö joskus lievää ylinopeutta ohituksissa? Sanot, että "jos ohitan niin menen myös ohi".
Herbert:
Kartan mahdollisuuksien mukaan suolassa kylpeviä motareita ja isoimpia valtateitä, jolloin liikenteen vähyyden vuoksi ohitustarve on vähäinen. Kun olen vastaantulevien kaistalla, niin nopeusmittarin tarkkailu ei ole prioriteettilistani päällimmäisenä. Se tarkoittaa sitä, että kun ohitus ei ole totaalisen turha, omalle kaistalle ei tarvitse palata rankalla ylinopeudella.
Vastaantulijoiden kaistalla autoilu on melko vaarallista puuhaa. Silloin kun motarilla joku tulee vastaan niin jälki on lähes poikkeuksetta erityisen rumaa.
Lisäsin kaavoihin pari uutta aikaan liittyvää. Niistä käy ilmi eräs mielenkiintoinen seikka: Esimerkkien oletuksilla 10:n kilometrin matkalla 100 vs 90 km/h saavutettu aikavoitto on 40 sekuntia. 1-3 ohitusta kestää saman ajan tai enemmän ja silloinhan ollaan kaksikaistaisilla ajoradoilla (motarit poislukien, em. varauksin) lähes koko aika vastaantulijoiden puolella. Ohituksin saavutettu aikavoitto on siis pieni, ja senkin ajan joutuu ajamaan vastaantulijoiden kaistaa.
Herbert:
Mikäli kaikki on noin kuin tuossa kirjoitat, niin saavutettuasi edelläajavan ja päästyäsi rinnalle takana tuleva saavutti teidät vähitellen. Tuo kertoo, että ohitus on kestänyt pitkän matkan ja aikaa paloi tuohon operaatioon melkoisesti ja kaikki ilman tuon kummempaa syytä. Mikäli teidän - sinun ja ohitetun - välinen nopeusero olisi ollut riittävä, niin ohitus olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ilman, että taaksesi olis ehtinyt ketään. Nyt se sen sijaan oli sangen hidasta ja jäit takana tulevan eteen tulpaksi. Tiedän kyllä ihan hyvin, että on tuiki tavallista, että ohittajat lähtevät sangen usein täysin perustelemattomin syin ohitse ja jäävät sitten ohitetun eteen roikkumaan ja tämä kertoo siitä, että ohitetun vauhti on ollut sangen lähellä nopeusrajoitusta. Ohittajat eivät halua pitää ohituksen jälkeen yllä jatkuvaa ylinopeutta ja jäävät siitä syystä eteen roikkumaan. No niin .. kuten sanoin niin ohittamaan lähtemisille ei ole kovinkaan usein järkeviä perusteita vauhdin ylläpidon ja/tai sen kummemmin ajan säästönkään kannalta. Kuran roiskumisen kannalta taas ohitukset eivät ole kunnollinen syy, kun edellä ajavaan voi aivan hyvin pitää hieman isompaa väliä. Jostain merkillisestä syystä tämä rallikansa vaan pyrkii aina ratkaisemaan ongelmansa pyrkimällä ohitse vaikka ei oikeasti lainkaan tarvitsisi. Mutta kuten monesti olen todennut, niin tehkääpä ihan miten haluatte.
Kuten Mikahe:n matikallakin voidaan todeta niin ohituksiin käytetyt matkat ja ajat venyvät käsittämättömän helposti tavattoman pitkiksi, joka sotii pahasti tuota "viivyttelemättä ja ripeästi" ajatusta vastaan. Ja toistanpa senkin, että mikäli "viivyttelemättä ja ripeästi" vaatisi ylinopeutta, niin silloin ohittamiseen ei saa ryhtyä. Ja onko se elämä sitten niiiin paljon parempaa sen jälkeen, jos ohitse sattuu laillisesti pääsemään?
Mikahe, et sitten vastannut kysymykseen. Eikö kantti kestänyt myöntää, että joskus tulee ajettua ylinopeutta. Jos oikein muistan, joskus väitit ajavasi virheettömästi (ilman lain rikkomista).
Rätkätin: "Mikäli kaikki on noin kuin tuossa kirjoitat, niin saavutettuasi edelläajavan ja päästyäsi rinnalle takana tuleva saavutti teidät vähitellen."
Tottahan se saavutti vähitellen, koska minun ja takaa lähestyvän nopeusero oli pieni!
"Tuo kertoo, että ohitus on kestänyt pitkän matkan ja aikaa paloi tuohon operaatioon melkoisesti ja kaikki ilman tuon kummempaa syytä."
Ei kerro, kuten äskeisestä käy ilmi.
"Mikäli teidän - sinun ja ohitetun - välinen nopeusero olisi ollut riittävä, niin ohitus olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ilman, että taaksesi olis ehtinyt ketään."
Täysin käsittämättömiä ja epäloogisia johtopäätöksiä teet. Etkö jo tajua, että ohitus olisi sujunut ilman minkäänlaista sirkusta, mikäli ohitettava ei olisi kiihdyttänyt kesken ohituksen. Yleensä olisin tuossa tilanteessa kiihdyttänyt itsekin, jotta ohitus olisi tapahtunut suurin piirtein aiotussa tahdissa, mutta nyt ihan huvikseni kokeilin, millaista on kun joustaminen nopeusrajoituksen suhteen on kiellettyä.
"Tiedän kyllä ihan hyvin, että on tuiki tavallista, että ohittajat lähtevät sangen usein täysin perustelemattomin syin ohitse ja jäävät sitten ohitetun eteen roikkumaan ja tämä kertoo siitä, että ohitetun vauhti on ollut sangen lähellä nopeusrajoitusta."
Minä ajoin vakionopeussäätimellä enkä ollut jäämässä roikkumaan ohitetun eteen. Enkä jäänyt nytkään.
"Ohittajat eivät halua pitää ohituksen jälkeen yllä jatkuvaa ylinopeutta ja jäävät siitä syystä eteen roikkumaan."
Jos minun tapauksestani puhutaan, nopeus oli asetettu arvoon 100 km/h.
Jos tuo 100 on suurin sallittu niin laskelmaan pitäisi lisätä arvio minkälainen jono syntyy sen 90 ajavan perään jota kukaan ei ohita. Maantiellä tuo nopeus menettelee kun risteyksiin joutuu hidastamaan 80:een välillä ja liikennettä poistuu ja liittyy mukaan mutta moottoritiellä mielestäni ainoastaan "pisaralla pisimmälle"-ajatus tekee sen ylinopeusrekkamiehen peräänjäämisen perustelluksi.
Mikahe kyseli miksi (suoralle auratulle) moottoritielle kylvetään suolaa, en minäkään sitä ymmärrä miksi -10:ssä tie saa olla jäinen mutta -3:ssä sen pitää olla tumma ja likasuihkua tekevä.
Herbert:
No uppoaisikohan AkiK-mainen retoriikka yhtään paremmin. Minua ei kiinnosta lain rikkominen.
Ja ylinopeus on yksi tapa rikkoa lakia ja ansaita siitä rangaistus. En ole samaa mieltä siitä, että pieni ylinopeus ei olisi ylinopeutta tai että ylinopeutta voisi ajaa liikenteeseen taidoiltaan sopiva kuljettaja muuten kuin tahallaan, ei siis virheen tai vahingon vuoksi.
Tai ehkä ne, jotka lievää ylinopeutta käyttävät aina kun on mahdollista riskeistä piittaamatta, tekevät sitä lievästi vastentahtoisesti ("ei kiinnosta" ). Toisaalta ei kiinnosta myöskään noudattaa nopeusrajoitusta - tässä taitaa olla jokin looginen ristiriita.
mikahe :
No ajatko koskaan ylinopeutta vai et?
Ylinopeutta voi ajaa siten että laittaa vakionopeussäätimen rikesakon ja päiväsakon rajamaille tai siten että ylittää rajoituksen ainoastaan ohitustilanteessa tai rajoituksen laskiessa siten että jarruttamisen sijaan moottorijarruttaa.
Onkohan tarpeeksi käsitelty sitä että pyrkii ajamaan tietoisesti tavoitenopeuden yli verrattuna siihen että ajaa tilanteeseen sopivalla nopeudella joka joskus edellyttää suurimman sallitun ylittämisen jos vaihtoehtona on turhaan sen alle nykivästi ajaminen? Vähän kuin keltaisella sulkuviivalla kielletään sekä rekan että traktorin ohittaminen vaikka niiden ohittaminen on aikalailla eri juttu.
Omassa autossani on vakionopeussäätimen lisäksi jonkinlainen "suurin nopeus"-ominaisuus. Aika turhan oloinen kapistus.
ritsa:
Koskaan .. varmaan jokainen joskus. Huomattava ero on sillä, kun pyrkii virheensä huomattuaan aina parantamaan tapansa tai verrattuna siihen, että alun perinkin pyrkii ajamaan toleranssien maksimissa elikkä rike- ja/tai päiväsakon rajoilla tai jopa vieläkin kovempaa, jossa kummassakin on jo lähtökohtaisesti pyrkimys tahallisesti ja tarkoituksellisesti rikkoa nopusrajoituksia kaiken aikaa. Se, että 50km/h alueella ajaa vaikkapa 54km/h ja siitä ei sakotettaisikaan, niin silti se on väärin. Keskustelu lipsuu hieman sille linjalle miten eduskunnassakin keskusteltiin vaaliavustusten ilmoittamisesta, että ei sellaisia lakeja tarvtse olevinaan noudattaa, joiden rikkomisesta ei tule sanktioita. Mielestäni tuossakin yhteydessä olisi jo kaikille pitänyt kaydä selvääkin selvemmäksi, että lakeja pitää noudattaa tulipa niiden rikkomisesta sanktioita tai ei.
Vuonna 2007 näistä asioista oltiin yli 99.500.000 euron edestä eri mieltä ..
Herbert:
Herbert:
Herbert:
Niinpä niin .. seuraamalla vaikka takana tulevaa liikennettä tuollainen tilanne olisi hyvinkin voitu välttää ..
Rätkätin:
Mikä ihmeen tilanne? Autoja tiellä liikkumassa peräkkäin suurimmalla sallitulla nopeudella.
Ei siinä ole mitään tilannetta!
Tilanne voi syntyä siitä, että takaa tuleva tunkee liian lähelle takapuskuria ...
Maukka:
Aivan oikein ja miksi? Kun tiellä on vain kolme ajoneuvoa peräkkäin, joista keskimmäinen aloittaa onnettoman hitaan ohituksen kolmannen ollessa vielä huomattavan kaukana takana. Kun ohitus kestää kauan niin ohittaja lopulta tukkii takaa tulevan tien. Elikkä .. ei pidä lähteä ohittamaan mikäli ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero on olematon mistä tahansa syystä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mitättömän nopeuseron vuoksi pitkän ja hitaan ohituksen aikana kolmas oli ehtinut vähitellen takapuskurille, jolloin toisena ollut ja ohittamaan väärin perustein lähtenyt päätti ylinopeutta hyväksi käyttäen "purkaa" tilanteen. Kun tilanne oli jo lipsahtanut niin pitkälle, että hiljentäminen ja takaisin ohitettavan taakse siirtyminen ei enää sekään tuntunut käyttökelpoiselta ratkaisulta, niin kuski turvautui ylinopeuteen ohituksen jouduttamiseksi. Koko tilanteeseen ei olisi jouduttu mikäli takaa tulevasta liikenteestä oltaisiin oltu paremmin selvillä sekä ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero olisi alun perin ollut sellainen, että ohittaminen olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ja silti ylinopeuteen turvautumatta. Tässä on pidettävä merkillä, että kolmas saavutti ohittajan vähitellen, jona aikana ohittaja olisi voinut tilanteen huomatessaan siirtyä ajoissa takaisin omalle paikalleen tukkimatta takaa tulevan kulkua ja ennen kaikkea tarvitsematta itse turvautua ylinopeuteen.
Tuon kaltainen tientukkiminen on niin yleistä, että osa täälläkin kirjoittavista ei edes huomaa sitä tai pitävät sitä täysin luonnollisena. Tuo "minä-minä-minä"-asenne on tavattoman yleistä. Tämän tapauksen pohtimista edesauttaa, jos kuvittelemme, että se kolmas auto olisikin ollut poliisi. Miten olisi kukin menetellyt silloin? Olisiko ohitettava kiihdyttänyt? Olisiko poliisi tunkenut takapuskurille? Miten olisi kakkoskuski menetellyt? Tuskin olisi ylinopeuteen turvauduttu vaan silloin olisi tullut kyseeseen joku vallan muu ratkaisu.
Juu - tietenkin tuossa on kolme autokuskia (ei poliiseja), joista jokainen teki virheitä. Ykköskuski lisäsi luultavasti nopeuttaan vaikka oli ohitettavana. Kakkosen seikkailut jo selostinkin. Kolmas tunki liian lähelle vaikka varmasti näki jo kaukaa mikä tilanne oli. Kuten tuolla aiemmin selostin, niin kakkosen toimenpiteillä olisi myöskin pystytty välttämään koko ylinopeus. Lähtökohtani on, että muiden ajamiseen ei pysty vaikuttamaan ja pitää keskittyä siihen mitä itse pystyy tekemään lisäämättä rikkomusten määrää, jos on pelisilmää.
En usko, että tuossa tilanteessa kenellekään syntyi mitään vaaraa tai muuta varsinaista haittaa, joten sen suhteen tämä on täysin harmitonta. Tilanne vain on hieno esimerkki miten asioita voi nähdä ja kokea ja mukavahan noita on analysoida.
Rätkätin: "Elikkä .. ei pidä lähteä ohittamaan mikäli ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero on olematon mistä tahansa syystä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mitättömän nopeuseron vuoksi..."
Paino sanoille lähteä ohittamaan. Nopeusero ei ollut mitättömän pieni tilanteen alkaessa. Muilta osin olet ymmärtänyt tapahtumien kulun aivan oikein.
"Koko tilanteeseen ei olisi jouduttu mikäli takaa tulevasta liikenteestä oltaisiin oltu paremmin selvillä sekä ohittajan ja ohitettavan keskinäinen nopeusero olisi alun perin ollut sellainen, että ohittaminen olisi voinut tapahtua ripeästi ja viivyttelemättä ja silti ylinopeuteen turvautumatta."
Nopeusero oli alunperin riittävä, mutta tilanne muuttui kesken ohituksen. Ja se ei johtunut minusta, koska vakionopeudensäädin piti nopeuden käytännössä samana koko ajan.
Takaa tulevan liikenteen tilanne oli täysin selvä minulle koko ajan. Sinun on turha minua yrittää syyttää tässä tapauksessa takaa tulevan liikenteen seuraamisen laiminlyönnistä.
"Tässä on pidettävä merkillä, että kolmas saavutti ohittajan vähitellen, jona aikana ohittaja olisi voinut tilanteen huomatessaan siirtyä ajoissa takaisin omalle paikalleen tukkimatta takaa tulevan kulkua ja ennen kaikkea tarvitsematta itse turvautua ylinopeuteen."
Jos noin pitäisi tehdä, syntyisihän siitä melkoinen kaaos. Minulla olisi ruuhkaton reitti Helsinkiin milloin tahansa, kun vain ajaisin muita kovempaa. Kaikki lakoaisivat tieltäni aivan kuin olisin hälytysajoneuvo.
Muuten tuo olisi hyvä juttu, mutta veikkaan etten olisi ainoa joka haluaisi käyttää mahdollisuutta hyödykseen.
"Tämän tapauksen pohtimista edesauttaa, jos kuvittelemme, että se kolmas auto olisikin ollut poliisi. Miten olisi kukin menetellyt silloin? Olisiko ohitettava kiihdyttänyt? Olisiko poliisi tunkenut takapuskurille? Miten olisi kakkoskuski menetellyt? Tuskin olisi ylinopeuteen turvauduttu vaan silloin olisi tullut kyseeseen joku vallan muu ratkaisu."
Jos takaa olisi tullut poliisi (ei hälytysajossa), ohitettavan reaktioita en lähde arvailemaan. Todennäköisesti poliisi ei olisi tullut perääni samalla tavalla, mutta jos olisi tullut, olisin toiminut täsmälleen samalla tavalla. Ehkä käyttämääni ylinopeutta olisin rajoittanut aavistuksen alemmas.
Tilanne olisi ollut mielenkiintoista käsitellä poliisin kanssa. En usko, että kovin heikoilla olisin siinä ollut, sen verran minulla on uskoa kenttäpoliisin ymmärtämiselle käytännönläheisen toiminnan päälle.
"Lähtökohtani on, että muiden ajamiseen ei pysty vaikuttamaan ja pitää keskittyä siihen mitä itse pystyy tekemään lisäämättä rikkomusten määrää, jos on pelisilmää."
Miten ennakoit mahdollisen ohitettavan nopeuden lisäämisen ennen ohituksen alkua?
"En usko, että tuossa tilanteessa kenellekään syntyi mitään vaaraa tai muuta varsinaista haittaa, joten sen suhteen tämä on täysin harmitonta."
Minunkaan mielestä ei vaaraa ollut, siksi tuollaiseen kokeiluun lähdinkin. Oikeastaan lopputulos oli selvillä jo etukäteen, mutta pitipähän kokeilla, jotta olisi konkreettista kokemusta asiasta.
"Tilanne vain on hieno esimerkki miten asioita voi nähdä ja kokea ja mukavahan noita on analysoida."
Juuri näin ja on myös erinomaisen opettavaista nähdä, miten muut asiat kokevat. Sekin on osa ajotaitoa, toisten ajatusten ymmärtäminen.
Hyvä on myös tietää, millaisilla eväillä kanssa-autoilijoille ajo-opetusta annetaan.
mikahe :
Ei uppoa.
AkiK, minä ja varmaan moni muu ajamme joskus ylinopeutta, vaikkei lain rikkominen kiinnostakaan. Kuulutko samaan kerhoon meidän kanssa?
Herbert:
En ainakaan automatisoidun nopeusvalvonnan ja sen nollatoleranssiin suhtautumisen kanssa. Se on mielestäni hyvä asia, mutta ymmärtääkseni olette eri mieltä.
Kummallisen vaikeata on yksinkertaiseen kysymykseen vastaaminen.
Kyse oli ylinopeuden käyttämisestä, ei suhteesta nollatoleranssiin ja automaattiseen nopeusvalvontaan.
Herbert:
Minusta noilla on kiinnostava yhteys. Johtuuko sen nollatoleranssin vastustus siitä, että se vähentää liikaa kiinnostusta lain rikkomiseen?
Toivotonta saada sinulta vastausta esitettyyn kysymykseen.
mikahe: "Johtuuko sen nollatoleranssin vastustus siitä, että se vähentää liikaa kiinnostusta lain rikkomiseen?"
Ei sillä ole mitään tekemistä kiinnostuksen lain rikkomiseen kanssa. Minua ei lain rikkominen kiinnosta, oli kiinnijäämisriski 0 tai 100%. Mutta sakkoriskin kasvu pienestä rikoksesta on tietysti yksi asiaan vaikuttava tekijä mielipiteessäni. Olen käsitellyt asiaa sen verran paljon, että yksi ketju on jo lukittu, joten en viitsi aloittaa prosessia uudestaan. Vastaus kyllä löytyy vanhoista kirjoituksista, jos asia oikeasti kiinnostaa.
Herbert:
On muistettava, että tässä nimenomaisessa tapauksessa oli mukana vain kolme(3) ajoneuvoa. Ei siinä mitään kaaosta synny. Toisekseen tuo tilanne kehittyi vähitellen ja kuten jo tuossa ylempänä sanoin niin voisin kuvitella, että aikaa erilaisiin toimiin olisi ollut - vaikka palata takaisin taakse. Tilannetta selventänee se, jos ajatellaan, että ylinopeuteen ei todellakaan oilisi voinyt ryhtyä. Miten silloin olisi menetelty? Olisitteko ajelleet rinnakkain loputtomiin tai kunnes jommalta kummalta olisi loppunut polttoaine. Arvaukseni on, että viisaampi olisi antanut periksi.
Mitä taas tulee siihen, että tilanne ohituksen aikana muuttui kaiken aikaa, on pikemminkin oletus kuin poikkeus. Iät ajat on ohitettavien taholta jouduttu mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Tuo kiihdyttäminen on aika tavallista. Jokainen varmaan on kokenut tilanteen, kun ohituskaista vihdoin alkaa, niin alkaa melkoiset kilvanojot, jossa liki koko jono kiihdyttää, joka on täysin TLL:n vastaista, kun ohittajia riittää roppakaupalla - ja tutka on sitten ohituskaistan loppupäässä, jossa mattimyöhästen nopeudet alkavat olla melkoisen huimia, kun yritetään väkisin puikauttaa kovalla vauhdilla takaisin jonoon hirvittävän pieniin rakoihin. Minä kuuluun niihin, jotka mieluummin hiljentäisivät (en nyt kumminkaan), että kaikki halukkaat varmasti ja turvallisesti ja nopeasti pääsisivät ohitse. Olen ollut vastaavanlaisissa tilanteissa monesti - kuten varmaan te muutkin, joissa ohitettava on kiihdyttänyt ja olen oppinut, että tilanteeseen pitää reagoida heti ja varsinkin silloin, jos keskinäinen nopeusero on alkanut olla liian pieni. Mikäli jää junnaamaan siihen rinnalle, niin aikaamyöten on jotain todella tehtävä, kun siihen vierellekään ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi.
Kun on runsaasti muuta liikennettä niin tilanne on kokonaan toinen ja ne sellaiset analyysit eivät tähän tapaukseen kelpaa. Se vaan kuitenkin aina on ihmetyttänyt, kun jotkut näyttävät ajavan tyhjälläkin motarilla vaikka Helsingistä Tampereelle koko ajan siellä vasemmalla. Erikoista puuhaa. Ilmeisesti kovin monilla ei ole mitään käsitystä missä pitäisi ajella.
Herbert:
Mikäli ei ole varsinaisesti ruuhkia, niin juuri noin. Vai voisiko jollain olla jokin erityinen syy sulkea tie muilta? Eihän sinne vasemmalle pitäisi muutenkaan mennä kuin vain hetkeksi ja palata sitten takaisin. Oikeallahan sitä pitäisi ajella eikä vasemmalla. On jotenkin nurinkurista, kun taivaanrannassa näkyy joku, niin silloin jo siirrytään vasemmalle tai pikemminkin ei ole koskaan siirryttykään sinne oikealle takaisin edellisten ohitusten jäljiltä vaan pysytään yhä vain sitkeästi siellä vasemmalla. On nähty eräänkin kerran, kun vasemmalla on noin puolen kilometrin tyhjä tila ja kaikki ovat oikealla. Ja onpa sellaistakin nähty, että joku mp-kuski on kyllästynyt tuollaiseen pelleilyyn ja vetänyt reipasta ylinopeutta (arvio) koko letkasta ohitse pitkin vasenta kaistaa (hyi hyi).
Rätkätin: "On muistettava, että tässä nimenomaisessa tapauksessa oli mukana vain kolme(3) ajoneuvoa. Ei siinä mitään kaaosta synny."
Montako autoa tarvitaan, jotta säännöt muuttuvat toisenlaisiksi?
"Tilannetta selventänee se, jos ajatellaan, että ylinopeuteen ei todellakaan oilisi voinyt ryhtyä. Miten silloin olisi menetelty? Olisitteko ajelleet rinnakkain loputtomiin tai kunnes jommalta kummalta olisi loppunut polttoaine. Arvaukseni on, että viisaampi olisi antanut periksi."
Epäoleellinen asetelma, koska ylinopeus on mahdollinen. Mitä nyt rekat joskus vähän tuota harrastavat. Mitä minä olen huomannut, niin kyllä ohittaja on ohi päässyt ennen tankin tyhjenemistä.
"Mitä taas tulee siihen, että tilanne ohituksen aikana muuttui kaiken aikaa, on pikemminkin oletus kuin poikkeus. Iät ajat on ohitettavien taholta jouduttu mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Tuo kiihdyttäminen on aika tavallista."
Johon on syytä vastata kiihdyttämällä, ellei ohitettava kiihdytä erityisen voimakkaasti.
"Jokainen varmaan on kokenut tilanteen, kun ohituskaista vihdoin alkaa..."
Nyt ajettiin moottoritietä ilman ohituskaistan tms muutoksen tapahtumista. Mitään eritystä syytä olettaa toisen kiihdyttävän ei ollut. Ohituskaista on poikkeava tilanne, siellä kiihdyttely on yleistä. Itsekin kuulun niihin, jotka vähänkään vilkkaamman liikenteen aikana ei lähde ohi, vaan jään takariviin seuraamaan jännitysnäytelmää nimeltä "Ohituskaista päättyy".
"Mikäli jää junnaamaan siihen rinnalle, niin aikaamyöten on jotain todella tehtävä, kun siihen vierellekään ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi."
Moottoritiellä ei kiirettä kuitenkaan ole toisinkuin kaksikaistaisilla teillä tai ehkä myös ohituskaistoilla.
"Se vaan kuitenkin aina on ihmetyttänyt, kun jotkut näyttävät ajavan tyhjälläkin motarilla vaikka Helsingistä Tampereelle koko ajan siellä vasemmalla. Erikoista puuhaa."
Näin on, vaikka ei siitä yleensä suurta haittaakaan ole. Harvoin ne kuitenkaan jäävät vasemmalle, jos joku ne saavuttaa. Tuossa tapauksessahan tie on tyhjä eli tilaa oikealle siirtymiseen on.
"Mikäli ei ole varsinaisesti ruuhkia, niin juuri noin. Vai voisiko jollain olla jokin erityinen syy sulkea tie muilta?"
Jos oikealla on tilaa, tietysti sinne siirrytään. Jos siellä on vaikka rekkoja jonossa, ei ylinopeutta ajavalla ole oikeutta torpedoida muiden ohitusaikeita siksi, että suurinta sallittua ajava ei tämän menoa saisi hidastaa. Jos vaikka on kolme rekkaa jonossa joiden väliin ei turvallisesti mahdu, ei sellaista rakoa löydykään, jolloin ohituksen aikana ei ylinopeutta ajava ehtisi rajoituksen mukaan ajavan perään. Lyhyempiinkään ohituksiin tarvittavaa rakoa ei tahdo löytyä, jos noin ehdottomia ollaan.
Kummallista, että puolustat noin tiukasti ylinopeutta ajavien kuviteltuja oikeuksia.
"Eihän sinne vasemmalle pitäisi muutenkaan mennä kuin vain hetkeksi ja palata sitten takaisin."
Laki ei tuollaista määrittelyä anna.
"Oikeallahan sitä pitäisi ajella eikä vasemmalla."
Periaatteessa näin.
"On jotenkin nurinkurista, kun taivaanrannassa näkyy joku, niin silloin jo siirrytään vasemmalle tai pikemminkin ei ole koskaan siirryttykään sinne oikealle takaisin edellisten ohitusten jäljiltä vaan pysytään yhä vain sitkeästi siellä vasemmalla."
Kai tuossa on pelkona pussitetuksi joutumisesta, siksi itsekkäästi pysytään vasemmalla. Helsingin seudulla liikenne on usein sen verran vilkasta, että esimerkiksi rekan perään jääneen on vaikea kaistaa vaihtaa. Syynä tietysti on liian pienet etäisyydet, mutta koska muiden ajamiseen ei voi vaikuttaa (kasvattaa muiden etäisyyksiä ), on helpompi vaihtoehto pysyä vasemmalla.
"On nähty eräänkin kerran, kun vasemmalla on noin puolen kilometrin tyhjä tila ja kaikki ovat oikealla."
Entä sitten? Eikös tuo ole ihan tavoiteltava tilanne?
"Ja onpa sellaistakin nähty, että joku mp-kuski on kyllästynyt tuollaiseen pelleilyyn ja vetänyt reipasta ylinopeutta (arvio) koko letkasta ohitse pitkin vasenta kaistaa (hyi hyi)."
Pelleilyyn? Voi mahdoton. Että ihan uskalsi ohittaa koko letkan? Ja vielä vasemmalta!