@Intelligentsia: me olemme löytäneet jotain sellaista, mitä Kumppani näytä löytävän.
Kerron tämän nyt vielä kerran, mutta sitten saa riittää. Lyhyt vastaus Kumppanille on, että tuloista riippumatta säästää voi vain se, joka säilyttää taloudellisen liikkumavaransa eikä kuluta kaikkia tulojaan.
Kumppani: Tuo 700/kk voi olla ihan normi kustannus autosta yhdellä, kun toisella se on vaikka 400/kk. Ei siihen tarvitse liittää mitään ajatusta, että vedettäisiin talous äärirajoille, jos sitä tarkoitit?
Ei talouden liikkumavara ole mikään yksi numero, vaan se tulee siitä, että kuluttaa vähemmän kuin tienaa olivatpa tienestit mitä tahansa.
Luulin näiden kommenttiesi kuvastavan liikumavaran (=irtorahan) vähyyttä: Kumppani: Kuinkas moni nuori ostaa uuden auton (merkistä viis, eikö vain) noin ylipäätään? Sekö, joka säästää omistusasunnon ostaakseen ja makselee opintovelkojaan? Kumppani: Moniko oletuksena repii vielä saman 700€ sijoituksiin liisarihinnan päälle Kumppani: Asuntolainaakin on ja menoja riittää toki muuallekin
Vuosikymmenien asuntolainan tavoin nuo kaikki ovat omia valintoja. Sen valinnan seurauksena asutaan ja ajetaan tänään leveämmin, mutta tuleva ostovoima on jo syöty. Se valinta voi olla perusteltu, kunhan pystyy elämään sen seurausten kanssa, jotka ovat itse aiheutettuja.
Kumppani: Säästyneellä rahalla? Miksi minusta sinulla on vieläkin vähän hahmottamista tässä suhteessa. Ehkä tod.näköisesti hyvät tulosi vähän vääristävät tilannetta? Sen lisäksi sama talous saattaa nimittäin laskea, että sille ”säästölle” on jokin muu kohde jo mietittynä normikotitalouden menoissa jo
Työnnä demarijargon sinne mistä sen löysitkin.
Minun taloudessani oli liikkumavaraa ensi palkastani lähtien, vaikka nuoren insinöörin tavoin jouduin aloittamaan pakan pohjalta. Se on teollisuuden ammattimiehen liittojen neuvottelemia alempana. Sairaanhoitajat olivat 30 vuotta ennen tämän vuosituhannen tasokorotustaan mielestään palkkakuopassa. Ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani mietin keinoja sinne kuopan pohjalle pääsemiseksi, mutta silloinkin taloudessani oli liikkumavaraa, josta merkittävän osan tein poistumalla kalliilta ruutukaavalta halvalla paljon ajetulla Opel Kadetilla.
Viime vuodet olen seurannut seuraavaa kierrosta aloittaneiden nuorempien teknokraattien elämää heidän aloittaessaan alle taulukkopalkan puuttuvalla viimeisellä opinnäytetyöllä ja muodollisella valmistumisella kiristettynä. Kumpikin sai tosin työn ohessa valmistuttuaan korotuksen ja pääsi alkupalkkaan. Suomalaisten mediaanipalkkaan on vielä matkaa. Suotuisten perheolojen seurauksena nämä nuoret veijarit vetävät vanhempiaan paremmin ja toinen itseään vanhemmalla Mersulla halvasta vuokra-asunnostaan kulkien ja toinen polkupyörällä kesät talven työmatkoja kulkien säästää osakeindeksirahastoihin.
Sää et vaan osaa!
Kumppani: Kyllähän tuo monella vaikkapa nuorella ruuhkavuoden pariskunnalla, jolla on asunto hankittu, pari lasta pyörimässä jaloissa, auto hommattuna jne. varmaan ihan nurkan takana häämöttää...
Tämä peli hukkaa elämän valttikortit. Vähän kauempana vuokralla asunut ja vuokra-asuntonsa turvin työn perässä paikkakuntaa vaihtanut ja samalla määrätietoisesti säästänyt naapuri saattaa parinkymmenen vuoden jälkeen ostaa naapurikämppäsi edes lainaa kysymättä.
Velkaa kannattaa ottaa vain välttämättömyyteen ja tuottavaan sijoitukseen. Asuntolainan ymmärrän, koska sen välttäminen vaatii kohtuullisen hyvää palkkatasoa ja pitkäjännitteisyyttä tai kohtuuttoman kovaa askeesia tai kaikkia kolmea. Fiksuimmat tosin juonivat itsensä asumaankin lainatta.
Kaikki muu laina osuu maksajan puolelle Einsteinin teemaan maailman kahdeksannesta ihmeestä. On oma valinta haluaako osallistua lainoitetun tulevaisuuden maksajan vai saajan puolelle:
"Compound Interest is the 8th wonder of the world. The one who understands it, earns it...the one who does not, pays it.
-- Albert Einstein
Sinulla on valintoihisi varmaan hyvät syysi, joita en halua kiistää. Mutta niiden syiden vuoksi olet lihavoidussa osassa Albert Einsteinin havaintoa.
Kumppanille vastaus, ei firma päätä yksin mitään kyllä se vaatii duunarin hyväksynnän.
Minä eikä kukaan minun tuttavapiirissä ole hyväksynyt sellaista työsuhde etu sopimusta mikä vähennetään aikaisemmin sovitusta palkasta.
Edelleen se ei ole tarkoittavani täysimääräinen etu mikä vähennetään aikaisemmin sovitusta palkasta kokonaan tai osittain.
Kyllä ne kulut on vessaharjasta johtajan Mersuun ja silta väliltä jyvitetty asiakkaalle tehtyyn tarjoukseen ja siitä laskutukseen.
Hyvin näkyy vielä jäävän yli osingonjakoon.
Kumppani: Laskepas, mitä tuo tekee mielestäsi silloin, kun et saa vapaata autoa etua palkan lisäksi vaan pois siitä.
Esimerkkiauto Opel Astra näyttäisi maksavan minulle noin 270 €/kk.
Itselleni en tuollaista tarvitse, mutta pitääpä kuulostella mitä Rouva tykkäisi alati vaihtuvasta uudesta pikkuautosta? Hänen Volvonsa myynnistä saatavat tonnit voisi lisätä vaikka OMXH25ETF:n, joka on kummankin salkun pitopapereita jo ennestään.
740GLE: Sää et vaan osaa! Sinulla on valintoihisi varmaan hyvät syysi, joita en halua kiistää
Voi olla, että osaan, voi olla etten. Minähän en ole kertonut kommenteissa itsestäni, vaan kertonut yleisellä tasolla siitä, millaisia vaihtoehtoja talouksissa on punnittavana. Sinä yrität sitten opettaa minua, mutta voi toki olla, ettet tarkoittanut sitä niin.
Kiitos kuitenkin tapasi mukaisesta laajasta argumentoinnista taas - arvostan! Oli mielenkiintoista seurata näkemyksiäsi, vaikka jargoniahan sekin sisälsi paikoin - oli sekä demaria että kapitalistia :-)
740GLE ...ei firma päätä yksin mitään kyllä se vaatii duunarin hyväksynnän.
Firma päättää tasan yksin miten se autoetunsa tarjoaa.
Duunari tekee laskelmansa ja ottaa auton tai ei ota. Meidän firmassa jo vuosittaiset km-rajoitukset tekevät pähkinnän edun ottamisesta tarpeettomaksi monelle.
Minä eikä kukaan minun tuttavapiirissä ole hyväksynyt sellaista työsuhde etu sopimusta mikä vähennetään aikaisemmin sovitusta palkasta.
Minun tuttavapiirissäni ei muita olekaan. Näin se menee, katsos, vaikka siihen asemaan on vaikea asettuakin parempaan tottuneena.
Minä en sitten viime vuosituhannen ole ollut töissä työpaikalla, joka tarjoaisi yhtä hyvää etua kuin sinulla. Se ei ole oma valinta työntekijöille. Autoetu on usein katsottu lisäksi kuuluvan työnkuvaan liittyväksi tarpeeksi: jos majailet toimistolla, niin et tarvitse, eikä sitä tarjota jne.
Työpaikan koolla ei ole autorahoituksen kanssa juuri mitään tekemistä.
Asian pihvi on siinä, että vaikkapa 269 € / kk hintaiseen työsuhdeautoon oikeutettu voisi ostaa saman auton omaksikin, mutta ei kannata, koska se maksaisi enemmän ja liisarilla ajava voi säästää omasta autosta säästyneen erotuksen.
Onko kellään mitään näyttöä siitä, että yllä oleva arvio olisi väärä?
Ensinnäkin työsuhdeautoja ei ole vain yhtä lajia, vaan vapaa- tai käyttöeduin.
Autoetuja tarjotaan palkan päälle, tai palkasta pois.
Autoeduissa on firmakohtaisia rajoituksia mm. kilometrien suhteen, samoin kait verottajallakin. Mikä vaikutus on yli menevillä kilometreillä, jos tiedät että varmasti ylität vaikka 10tkm:llä joka vuosi?
En tiedä minkälaisen auton ja kummalla edulla saa hintaan "vaikkapa 269€/kk". Miksi esität ylläolevia arvioita moisella summalla, tarkentamatta niinkin perusasiaa, onko kyseessä käyttöetu vai vapaa autoetu - molemmat ovat yhtä lailla työsuhdeautoja.
Jos voidaan osoittaa, että autoetu kannattaa aina - kummalla tahansa vaihtoehdosta ja firmasta riippumatta - niin sitten lienee ihan sama mikä se summa on, vai mitä? Mutta niin se ei taida mennä.
Meidän firman autopolitiikallakaan kaikki autot ei kannata ollenkaan, kuten ei-hybridit Volvot. Niissä vuokrahinta on järjetön eikä lopputulemaa saa omaa halvemmaksi millään keinolla.
Moni muu merkki ja mali sitten taas on oikein kannattava. Esimerkiksi BMWn hybridit (330e ja 530e). Edullisus liisarina johtuu autojen pienistä päästöistä.
Meidän firmassa ei ole km-rajoituksia mutta liisari vuokra muuttuu vuosittaisen ajomäärän mukaan.
Mutta juu, ei ole olemassa yleissääntöä mikä kannattaa ja mikä ei.
Lisäksi omat preferensit vaikuttaa myös Näiden jatkuvien YT:den ja irtisanomisien kanssa liisari vaikka periaatteessa jopa omaa kalliimpi voi olla kannattava varsinkin jos auto on vähän arvokkaamman puoleinen. Nimittäin kun hommat loppuu niin loppuu auton kulutkin.
Sitäpaitsi nyt kun on ilmassa pientä dieselien arvon alenemaa puhumattakaan VAG konsernin mtöppäilyistä niin ei haittaa yhtään. Arvonaleneman kasvanut tappio kun menee liisarifirmalle.
Lisäys: sitten vielä tämä takuu asia. Ei haittaa sekään että autossa on 2v takuu ja nytkin justiinsa takuun jälkeen taas kerran räpellettiin DSG:tä ja purettiin ovia helinöiden vuoksi. Kumpikaan ei vieläkään silti ole kunnossa joten liisarifirma maksaa vielä lisää pajakäyntejä.
Omaksi ei tulisi mieleenkään ostaa moista nyt kun tietää mistä on kyse. Voikin siis ainakin omasta vinkkelistä sanoa että liisaus mahdollistaa merkkejä mitkä muuten ei olisi vaihtoehtoja.
Quu: kerro nyt miten autoedun ymmärrät, kun ei oikein tunnu uppovan omistusauton ja autoetuauton taloudelliset erot.
Mistä päättelet ettei uppoaisi? Sinähän et edes tiedä kumpi minulla on!
Sinulle ei uppoa ne vaihtoehdot, joita muille tarjoillaan, eikä se, ettei sinun saamasi etu ole se ainoa. Kunhan ylimielisesti heittelet duunareitasi ja nyrkkipajoja.
Et siis tiennyt:
Autoetu
17 §
Jos palkansaaja tai hänen perheensä käyttää yksityisajoihin työnantajan henkilö- tai pakettiautoa, verovelvollisen saama etu katsotaan autoeduksi. Autoedun arvo vahvistetaan auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella eri ikäryhmissä seuraavasti:
a) Ikäryhmä A (vuosina 2016 - 2018 käyttöönotetut autot)
Vapaa autoetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 255 eurolla tai 17 sentillä kilometriltä.
Auton käyttöetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 105 eurolla tai 7 sentillä kilometriltä
Verotusta toimitettaessa autoedun arvoa voidaan korottaa, jos on ilmeistä, että autolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen määrä ylittää 18 000 kilometriä.
No miten on Kumppani laskelmat, kannattaako "kaverin" kasvattaa omaisuudenmassaa ja ostaa oma uusi arvonsa pikkuhiljaa menettävä c Mersu, vai sijoittaa rahat niin että ne säilyttää arvonsa ja ottaa työnantajan tarjoama vapaa autoetu.
Tottakai vapaa autoetu kannattaa ottaa, jos työnantaja tällaista hyväntekeväisyyttä harjoittaa, ja tarjoaa työntekijälle vapaata autoetua ilman vastaavaa rahapalkan menetystä. Jos taas rahapalkasta leikataan tuo Golf Farmarin autoetua vastaava rahapalkka 899 e/kk (kolmethattta kilsaa kuussa), niin tilanne on toinen.
Jos yrittäjä tai työntekijä pystyy nostamaan paljon kilometrikorvauksia, niin tällöin oma auto kannattaa ja näillä km-korvauksilla voi jopa tienata jos autossa ei ole enää pääomakuluja.
"Mitkä asiat vaikuttavat, kumpi vaihtoehto on edullisempi: Veronmaksajain Keskusliiton johtavan lakimiehen Juha Koposen muistilistalla on kahdeksan kohtaa.
Työajojen määrä, paljonko voisi saada kilometrikorvauksia.
Auton arvo ja sen aleneminen pääomakustannuksena.
Miten ajot jakautuvat taajama- ja maantieajoon: vaikuttaa kulutukseen.
Polttoaineen kulutus, kilometrikorvaukset kattavat helpommin pienen kulutuksen.
Ylläpitokustannukset, paljonko ne ovat.
Miten auto rahoitetaan, paljonko siitä tulee pääomakuluja.
Autoilijan ansiotulojen kokonaismäärä ja veroprosentti.
Johtopäätöksiä:
a. Työsuhdeauto kannattaa monessa tapauksessa, varsinkin jos yksityisajoja on merkittävästi, mutta ei aina.
b. Mikäli kilometrikorvattavia työajoja on paljon, oma auto on usein edullisempi, koska todelliset kulut jäävät pienemmiksi kuin saatava kilometrikorvaus.
c. Yrityksen osakkaalla ansiotulojen suuruudella tai pienuudella on iso merkitys."
No ei todellakaan kannata jos työnantaja maksaa omanautonkäytöstä enemmän mitä siitä on kuluja ja arvonalenema.
Työsuhdeautoja on yleensä ylemmällä johdolla ja konttorihenkilökunnalla ja niillä autoilla ei ole mitään osaa työn suorituksessa.
Kumppani: En tiedä minkälaisen auton ja kummalla edulla saa hintaan ”vaikkapa 269€/kk”. Miksi esität ylläolevia arvioita moisella summalla
Tarvittavat tiedot on annettu, enkä voi auttaa ellet niitä ymmärrä.
Sinun lukutaidottomuutesi tai -halutyomuutesi ei muuta sitä tosiasiaa, että autosta säästävälle jää enemmän taloudellista liikkumavaraa ja työsuhdeauto voi olla yksi niistä työkaluista, joilla voi vapauttaa pääomaa rattaiden päältä tuottavampaan. Muitakin on.
740GLE: Tarvittavat tiedot on annettu, enkä voi auttaa ellet niitä ymmärrä.
Täsmällinen ilmaisu olisi tietysti ihan kiva, mutta mahdollisesti tarkoitit nettovaikutusta?
...autosta säästävälle jää enemmän taloudellista liikkumavaraa ja työsuhdeauto voi olla yksi niistä työkaluista, joilla voi vapauttaa pääomaa rattaiden päältä tuottavampaan. Muitakin on.
Paino sanoilla voi olla, mutta sana "työsuhdeauto" ei ole kaiken kattava taikasana (vrt. intelligentsian lainaus). Muitakin konsteja varmasti on, totta ja niitä on jo esitelty tässä yhteydessä. Autosta säästäminenkin on tosiaan yksi: vaihda julkisiin, säästät vielä enemmän (jos haluat), heh.
Quu: Työsuhdeautoja on yleensä ylemmällä johdolla ja konttorihenkilökunnalla ja niillä autoilla ei ole mitään osaa työn suorituksessa.
Niinpä.
...eihän työntekijän palkka ja edut ole mitään hyväntekeväisyyttä, kyllä työntekijä tuottaa joka euron omalla työsuorituksellaan
Toivoa sopii, että jeesustelu pätee. Autoetuhan myönnetään jo työsuhteen alkaessa, jolloin asian pitävyydestä ei varsinaisesti vielä edes tiedetä. Mutta se on jo toinen keskustelu.
Kumppani: mahdollisesti tarkoitit nettovaikutusta?
No osaathan sinä lukea, kun oikein yrität.
Joillekin lukijoille ilmaisu "esimerkkiauto näyttäisi maksavan minulle" ei muita tulkintoja jätäkään, mutta keskustelutapasi vuoksi ymmärrän epävarmuutesi.
Luulenpa ymmärtäväni Kumppanin vertauksen. Eiköhän työelämässä ole kohtalaisen paljonkin mukana väkeä, joidan saama korvaus etuineen ei välttämättä vastaa heidän työpanoksensa arvoa yritykselle. Mutta kun yritys ei tule toimeen ilman työntekijöitä, niin on löydettävä tasapaino työntekijästä aiheutuvien kulujen ja yrityksen taloudellisten edellytysten välillä. Vaikka penaaliin ei oikein teräviä kyniä olisikaan löytynyt.
Quun ajatus, että työntekijän kulut on laskettu mukaan yrityksen tuottoihin jo etukäteen, on turhan yksinkertaistettu.
Pääomavaltaisissa firmoissa, kuten vaikka paperitehtaissa, työntekijöiden kulut tai panos ei lopulta vaikuta paljoakaan tehtaan menestymiseen, mutta vaikkapa tehtaan kunnossapitotöitä tekevällä firmalla työntekijöistä aiheutuva kulu on lähes ainoa merkittävä kulu.
Skaala on laaja eikä aito vapaa autoetu voi ollakaan työntekijöiden itsensä valittavissa oleva palkanosa. Vapaa autoetuhan on kallis työnantajalle, koska työnantaja maksaa auton pääomakulun joko leasingvuokrina tai ostamalla auton ja lisäksi kaikki auton käyttökulut ja vielä päälle autoedun verotusarvolla korotetun palkan sivukustannukset (eläke-, työttömyysvakuutus- ja sotumaksut).
Minusta vapaa autoetu, jossa työntekijän bruttopalkasta vähennetään leasingvuokra, on hyvä kompromissi, koska työntekijä saa palkan päälle kaikki auton pitämisestä aiheutuvat kulut. Siitäkin tulee työnantajalle ylimääräisiä kuluja varsinkin, jos työntekijä ei tarvitse autoa työajoja varten, mutta osan kuluista maksaa työntekijä. Jokainenhan voi omalta kohdaltaan päättää, käyttääkö tuota tapaa rahoittaa kulkine vai ei. Auto on ainakin aina uusi ja riskitön. Ymmärrän hyvin, että moni käyttä tuon hyödyksi.
Alunperinhän tämä autoetukeskustelu taisi lähteä Quun pohdiskelusta hankkia yksityisleasingauto. Yksityisleasing on minusta paljon huonompi vaihtoehto kuin osamaksulla hankittu auto.
Kumppani: Autoetuhan myönnetään jo työsuhteen alkaessa, jolloin asian pitävyydestä ei varsinaisesti vielä edes tiedetä.
Ei välttämättä myönnetä ja totta kai sovitut asiat tiedetään. Siksihän se sopimus tehdään. Ei autoetua mikään estä ansaitsemasta työpaikkaa vaihtamatta. Niin minäkin ensimmäisen autoetuun oikeuttavan työni sain, kun pomo kertoi uuden tehtäväni oikeuttavan korkeamman vaatimusluokituksen myötä mm. työsuhdeautoon, jos sellaisen haluan. Se ensimmäinen tarjolla ollut työsuhdeautoni oli muuten rajattu siten, että se olisi mahdollistanut Volvo S80:n jonka muutama vuosi myöhemmin ostimme itselle myös todellisuudessa. Se Volvo selättää muutaman kuukauden kuluttua viidennen työsuhdeautonsa, minkä vuoksi uutena 45.000 € maksanut autokin alkaa olla säästöä liisariin verrattuna. Tämä vihjeeksi niille, joille ei työsuhdeautoa tarjota.
Aiemmin Quun kanssa keskustelemasi käytäntö jakaa työsuhdeautoja vain autoa työssään tarvitseville ja johtajille on vain yksi toimintatapa. Minun alani yrityksissä auto osana palkkaa on ammattimiehen palkkauksen luonnollinen osa ilman yhtään alaistakin, eli käytännöt vaihtelevat.
Kumppani: Firma päättää tasan yksin miten se autoetunsa tarjoaa.
Ehkä virkamiehelle voi näin käydäkin, mutta tuo on vain osatotuus. Yksityisellä sektorilla halutun työntekijän kanssa ollaan valmiita neuvottelemaan. Jos avattuun tehtävään hakee päteväksi tunnettu kaveri kilpailijalta ja muista asioista vallitsee yksimielisyys, ei sopimus kaadu työn hakijan vuosi sitten liisattuun BMW 500-sarjaan (tosielämän esimerkki kollegastani, jonka tunsimme ennen hänen taloon tuloaan).
Minun työyhteisössäni on yleisempää, että työpaikkaa vaihtava työntekijä vie leasingautonsa mukanaan kuin että palauttaa ja liisaa uuden. Sen vanhan auton sopimus siirtyy uuden firman maksettavaksi ja sillä selvä. Oikeus autoetuun kirjoitetaan sopimukseen ja henkilöstöosasto antaa liisarifirmaan uuden laskutusosoitteen, siinä kaikki.
Firma toki päättää millä autoedulla se tulee neuvottelupöytään, mutta riippuu alasta, firmasta ja työntekijöistä, millainen vipuvarsi työntekijöillä on muuttaa normia, tai poiketa siitä esimiehen kanssa neuvoteltuaan. Tiedän yksittäistapauksia, joissa auto on tavalla tai toisella raamiin sopimaton, vaikkapa halpa mutta tilava yli 3-vuotias liisari. Jos Rouvan nyt on pakko se Lexus saada, niin saatan joutua itsekin perustelemaan valinnan tarjolla olevan merkkivalikoiman ulkopuolelta. Mersu ja Opel on helppo, koska on listalla jo valmiiksi.
Olen muuten itsekin kerran vaikuttanut liisarisopimuksiin, vaikka omalla ajankin. Kerran aiemmin liisaria budjetoidessani nimittäin törmäsin niin härskiin vedätykseen, että vein sen firman autosoppareita tekeville valmiina numeroina autofirman kanssa neuvoteltavaksi. Kun automyyjät toivat Business-mallistot verokikkailuilla kaksoishinnoiteltuina Suomeen, oli useilla merkeillä businesshinta muutamin lisävarustein jopa halvempi kuin perusvarusteisen auton (näitä on vieläkin). Laitoin työnantajan puolelta liisariesta neuvotteleville tiedoksi esimerkkilaskelman, jossa liisarifirma veti välistä ostamalla autot alennetulla businesshinnalla ja purki varustepaketit auki yksittäisiksi lisävarusteiksi, joista perittiin sekä työnantajalta lisämaksu että auton käyttäjältä lisävero. Asia näyttää sen jälkeen korjaantuneen tuon kyseisen liisarifirman hinnoittelussa, mihin varmaan myös auttaa se, että työnantajallani on nykyään muutama eri liisarifirma kierroksessa, ja ne kilpailutetaan jokaisen auton osalta keskenään. Auton käyttäjän vero määräytyy auton mukaan, mutta myöskään työnantajan ei kannata maksaa autosta liikaa.
Autopolitiikkaa ja sopimuksiakin siis voi perustellusti säätää myös työsopimuksen tehtyään. Ei tämä ole kuin normaalia liike-elämää, jossa asiat toimivat kuten ne sovitaan ja kaikki lailliset asiat on mahdollista sopia, jos sopimus on todellinen tasapuolinen win-win. Ymmärrän toki, että kaikki työsopimuset eivät näin ole, mutta silloin kannattaa muistaa se kolmen tonnin Volvo. Useimmat säästävät silläkin, ja hyvin valitessaan ajavat lisäksi melko hyvällä autolla.
@Intelligentsia: me olemme löytäneet jotain sellaista, mitä Kumppani näytä löytävän.
Kerron tämän nyt vielä kerran, mutta sitten saa riittää. Lyhyt vastaus Kumppanille on, että tuloista riippumatta säästää voi vain se, joka säilyttää taloudellisen liikkumavaransa eikä kuluta kaikkia tulojaan.
Kumppani: Tuo 700/kk voi olla ihan normi kustannus autosta yhdellä, kun toisella se on vaikka 400/kk. Ei siihen tarvitse liittää mitään ajatusta, että vedettäisiin talous äärirajoille, jos sitä tarkoitit?
Ei talouden liikkumavara ole mikään yksi numero, vaan se tulee siitä, että kuluttaa vähemmän kuin tienaa olivatpa tienestit mitä tahansa.
Luulin näiden kommenttiesi kuvastavan liikumavaran (=irtorahan) vähyyttä:
Kumppani: Kuinkas moni nuori ostaa uuden auton (merkistä viis, eikö vain) noin ylipäätään? Sekö, joka säästää omistusasunnon ostaakseen ja makselee opintovelkojaan?
Kumppani: Moniko oletuksena repii vielä saman 700€ sijoituksiin liisarihinnan päälle
Kumppani: Asuntolainaakin on ja menoja riittää toki muuallekin
Vuosikymmenien asuntolainan tavoin nuo kaikki ovat omia valintoja. Sen valinnan seurauksena asutaan ja ajetaan tänään leveämmin, mutta tuleva ostovoima on jo syöty. Se valinta voi olla perusteltu, kunhan pystyy elämään sen seurausten kanssa, jotka ovat itse aiheutettuja.
Kumppani: Säästyneellä rahalla? Miksi minusta sinulla on vieläkin vähän hahmottamista tässä suhteessa. Ehkä tod.näköisesti hyvät tulosi vähän vääristävät tilannetta? Sen lisäksi sama talous saattaa nimittäin laskea, että sille ”säästölle” on jokin muu kohde jo mietittynä normikotitalouden menoissa jo
Työnnä demarijargon sinne mistä sen löysitkin.
Minun taloudessani oli liikkumavaraa ensi palkastani lähtien, vaikka nuoren insinöörin tavoin jouduin aloittamaan pakan pohjalta. Se on teollisuuden ammattimiehen liittojen neuvottelemia alempana. Sairaanhoitajat olivat 30 vuotta ennen tämän vuosituhannen tasokorotustaan mielestään palkkakuopassa. Ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani mietin keinoja sinne kuopan pohjalle pääsemiseksi, mutta silloinkin taloudessani oli liikkumavaraa, josta merkittävän osan tein poistumalla kalliilta ruutukaavalta halvalla paljon ajetulla Opel Kadetilla.
Viime vuodet olen seurannut seuraavaa kierrosta aloittaneiden nuorempien teknokraattien elämää heidän aloittaessaan alle taulukkopalkan puuttuvalla viimeisellä opinnäytetyöllä ja muodollisella valmistumisella kiristettynä. Kumpikin sai tosin työn ohessa valmistuttuaan korotuksen ja pääsi alkupalkkaan. Suomalaisten mediaanipalkkaan on vielä matkaa. Suotuisten perheolojen seurauksena nämä nuoret veijarit vetävät vanhempiaan paremmin ja toinen itseään vanhemmalla Mersulla halvasta vuokra-asunnostaan kulkien ja toinen polkupyörällä kesät talven työmatkoja kulkien säästää osakeindeksirahastoihin.
Sää et vaan osaa!
Kumppani: Kyllähän tuo monella vaikkapa nuorella ruuhkavuoden pariskunnalla, jolla on asunto hankittu, pari lasta pyörimässä jaloissa, auto hommattuna jne. varmaan ihan nurkan takana häämöttää...
Tämä peli hukkaa elämän valttikortit. Vähän kauempana vuokralla asunut ja vuokra-asuntonsa turvin työn perässä paikkakuntaa vaihtanut ja samalla määrätietoisesti säästänyt naapuri saattaa parinkymmenen vuoden jälkeen ostaa naapurikämppäsi edes lainaa kysymättä.
Velkaa kannattaa ottaa vain välttämättömyyteen ja tuottavaan sijoitukseen. Asuntolainan ymmärrän, koska sen välttäminen vaatii kohtuullisen hyvää palkkatasoa ja pitkäjännitteisyyttä tai kohtuuttoman kovaa askeesia tai kaikkia kolmea. Fiksuimmat tosin juonivat itsensä asumaankin lainatta.
Kaikki muu laina osuu maksajan puolelle Einsteinin teemaan maailman kahdeksannesta ihmeestä. On oma valinta haluaako osallistua lainoitetun tulevaisuuden maksajan vai saajan puolelle:
"Compound Interest is the 8th wonder of the world. The one who understands it, earns it...the one who does not, pays it.
-- Albert Einstein
Sinulla on valintoihisi varmaan hyvät syysi, joita en halua kiistää. Mutta niiden syiden vuoksi olet lihavoidussa osassa Albert Einsteinin havaintoa.
Kumppanille vastaus, ei firma päätä yksin mitään kyllä se vaatii duunarin hyväksynnän.
Minä eikä kukaan minun tuttavapiirissä ole hyväksynyt sellaista työsuhde etu sopimusta mikä vähennetään aikaisemmin sovitusta palkasta.
Edelleen se ei ole tarkoittavani täysimääräinen etu mikä vähennetään aikaisemmin sovitusta palkasta kokonaan tai osittain.
Kyllä ne kulut on vessaharjasta johtajan Mersuun ja silta väliltä jyvitetty asiakkaalle tehtyyn tarjoukseen ja siitä laskutukseen.
Hyvin näkyy vielä jäävän yli osingonjakoon.
Kumppani: Laskepas, mitä tuo tekee mielestäsi silloin, kun et saa vapaata autoa etua palkan lisäksi vaan pois siitä.
Esimerkkiauto Opel Astra näyttäisi maksavan minulle noin 270 €/kk.
Itselleni en tuollaista tarvitse, mutta pitääpä kuulostella mitä Rouva tykkäisi alati vaihtuvasta uudesta pikkuautosta? Hänen Volvonsa myynnistä saatavat tonnit voisi lisätä vaikka OMXH25ETF:n, joka on kummankin salkun pitopapereita jo ennestään.
740GLE:
Sää et vaan osaa! Sinulla on valintoihisi varmaan hyvät syysi, joita en halua kiistää
Voi olla, että osaan, voi olla etten. Minähän en ole kertonut kommenteissa itsestäni, vaan kertonut yleisellä tasolla siitä, millaisia vaihtoehtoja talouksissa on punnittavana. Sinä yrität sitten opettaa minua, mutta voi toki olla, ettet tarkoittanut sitä niin.
Kiitos kuitenkin tapasi mukaisesta laajasta argumentoinnista taas - arvostan! Oli mielenkiintoista seurata näkemyksiäsi, vaikka jargoniahan sekin sisälsi paikoin - oli sekä demaria että kapitalistia :-)
740GLE
...ei firma päätä yksin mitään kyllä se vaatii duunarin hyväksynnän.
Firma päättää tasan yksin miten se autoetunsa tarjoaa.
Duunari tekee laskelmansa ja ottaa auton tai ei ota. Meidän firmassa jo vuosittaiset km-rajoitukset tekevät pähkinnän edun ottamisesta tarpeettomaksi monelle.
Minä eikä kukaan minun tuttavapiirissä ole hyväksynyt sellaista työsuhde etu sopimusta mikä vähennetään aikaisemmin sovitusta palkasta.
Minun tuttavapiirissäni ei muita olekaan. Näin se menee, katsos, vaikka siihen asemaan on vaikea asettuakin parempaan tottuneena.
Minä en sitten viime vuosituhannen ole ollut töissä työpaikalla, joka tarjoaisi yhtä hyvää etua kuin sinulla. Se ei ole oma valinta työntekijöille. Autoetu on usein katsottu lisäksi kuuluvan työnkuvaan liittyväksi tarpeeksi: jos majailet toimistolla, niin et tarvitse, eikä sitä tarjota jne.
Minua ei kiinnosta nyrkkipajojen palkkapolitiikka.
Kaikki viimeiset ovat olleet tosiaan sellaisia muutaman sadan työntekijän pikkupajoja - Suomessa.
Työpaikan koolla ei ole autorahoituksen kanssa juuri mitään tekemistä.
Asian pihvi on siinä, että vaikkapa 269 € / kk hintaiseen työsuhdeautoon oikeutettu voisi ostaa saman auton omaksikin, mutta ei kannata, koska se maksaisi enemmän ja liisarilla ajava voi säästää omasta autosta säästyneen erotuksen.
Onko kellään mitään näyttöä siitä, että yllä oleva arvio olisi väärä?
Ei ehkä moisella pelkistetyllä esimerkillä.
Ensinnäkin työsuhdeautoja ei ole vain yhtä lajia, vaan vapaa- tai käyttöeduin.
Autoetuja tarjotaan palkan päälle, tai palkasta pois.
Autoeduissa on firmakohtaisia rajoituksia mm. kilometrien suhteen, samoin kait verottajallakin. Mikä vaikutus on yli menevillä kilometreillä, jos tiedät että varmasti ylität vaikka 10tkm:llä joka vuosi?
En tiedä minkälaisen auton ja kummalla edulla saa hintaan "vaikkapa 269€/kk". Miksi esität ylläolevia arvioita moisella summalla, tarkentamatta niinkin perusasiaa, onko kyseessä käyttöetu vai vapaa autoetu - molemmat ovat yhtä lailla työsuhdeautoja.
Jos voidaan osoittaa, että autoetu kannattaa aina - kummalla tahansa vaihtoehdosta ja firmasta riippumatta - niin sitten lienee ihan sama mikä se summa on, vai mitä? Mutta niin se ei taida mennä.
Meidän firman autopolitiikallakaan kaikki autot ei kannata ollenkaan, kuten ei-hybridit Volvot. Niissä vuokrahinta on järjetön eikä lopputulemaa saa omaa halvemmaksi millään keinolla.
Moni muu merkki ja mali sitten taas on oikein kannattava. Esimerkiksi BMWn hybridit (330e ja 530e). Edullisus liisarina johtuu autojen pienistä päästöistä.
Meidän firmassa ei ole km-rajoituksia mutta liisari vuokra muuttuu vuosittaisen ajomäärän mukaan.
Mutta juu, ei ole olemassa yleissääntöä mikä kannattaa ja mikä ei.
Lisäksi omat preferensit vaikuttaa myös Näiden jatkuvien YT:den ja irtisanomisien kanssa liisari vaikka periaatteessa jopa omaa kalliimpi voi olla kannattava varsinkin jos auto on vähän arvokkaamman puoleinen. Nimittäin kun hommat loppuu niin loppuu auton kulutkin.
Sitäpaitsi nyt kun on ilmassa pientä dieselien arvon alenemaa puhumattakaan VAG konsernin mtöppäilyistä niin ei haittaa yhtään. Arvonaleneman kasvanut tappio kun menee liisarifirmalle.
Lisäys: sitten vielä tämä takuu asia. Ei haittaa sekään että autossa on 2v takuu ja nytkin justiinsa takuun jälkeen taas kerran räpellettiin DSG:tä ja purettiin ovia helinöiden vuoksi. Kumpikaan ei vieläkään silti ole kunnossa joten liisarifirma maksaa vielä lisää pajakäyntejä.
Omaksi ei tulisi mieleenkään ostaa moista nyt kun tietää mistä on kyse. Voikin siis ainakin omasta vinkkelistä sanoa että liisaus mahdollistaa merkkejä mitkä muuten ei olisi vaihtoehtoja.
Mistä nämä luvut 269 e/kk tulevat ?
Tällaisia summia veloitetaan farmari-Golfin leasingista kilometreillä 3.000 e/kk.
"3000km/kk - alk. 899€ (sis. alv. 24%)"
Eli alkaen 899 e/kk.
Kumppani: "onko kyseessä käyttöetu vai vapaa autoetu – molemmat ovat yhtä lailla työsuhdeautoja".
Tietääkö Kumppani mikä ero noissa on kun niin usein pidät sitä niin merkittävänä erona.
Miksi kysyt, etkö itse tiedä? Katso googlella. Tuttavapiirisikään tod.näk. ei tiedä asiasta.
Kumppani kerro nyt miten autoedun ymmärrät, kun ei oikein tunnu uppovan omistusauton ja autoetuauton taloudelliset erot.
Quu:
kerro nyt miten autoedun ymmärrät, kun ei oikein tunnu uppovan omistusauton ja autoetuauton taloudelliset erot.
Mistä päättelet ettei uppoaisi? Sinähän et edes tiedä kumpi minulla on!
Sinulle ei uppoa ne vaihtoehdot, joita muille tarjoillaan, eikä se, ettei sinun saamasi etu ole se ainoa. Kunhan ylimielisesti heittelet duunareitasi ja nyrkkipajoja.
Et siis tiennyt:
Autoetu
17 §
Jos palkansaaja tai hänen perheensä käyttää yksityisajoihin työnantajan henkilö- tai pakettiautoa, verovelvollisen saama etu katsotaan autoeduksi. Autoedun arvo vahvistetaan auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella eri ikäryhmissä seuraavasti:
a) Ikäryhmä A (vuosina 2016 - 2018 käyttöönotetut autot)
Vapaa autoetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 255 eurolla tai 17 sentillä kilometriltä.
Auton käyttöetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 105 eurolla tai 7 sentillä kilometriltä
Verotusta toimitettaessa autoedun arvoa voidaan korottaa, jos on ilmeistä, että autolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen määrä ylittää 18 000 kilometriä.
Et siis ymmärtänyt. Haukotus....
No miten on Kumppani laskelmat, kannattaako "kaverin" kasvattaa omaisuudenmassaa ja ostaa oma uusi arvonsa pikkuhiljaa menettävä c Mersu, vai sijoittaa rahat niin että ne säilyttää arvonsa ja ottaa työnantajan tarjoama vapaa autoetu.
Tottakai vapaa autoetu kannattaa ottaa, jos työnantaja tällaista hyväntekeväisyyttä harjoittaa, ja tarjoaa työntekijälle vapaata autoetua ilman vastaavaa rahapalkan menetystä. Jos taas rahapalkasta leikataan tuo Golf Farmarin autoetua vastaava rahapalkka 899 e/kk (kolmethattta kilsaa kuussa), niin tilanne on toinen.
Jos yrittäjä tai työntekijä pystyy nostamaan paljon kilometrikorvauksia, niin tällöin oma auto kannattaa ja näillä km-korvauksilla voi jopa tienata jos autossa ei ole enää pääomakuluja.
"Mitkä asiat vaikuttavat, kumpi vaihtoehto on edullisempi: Veronmaksajain Keskusliiton johtavan lakimiehen Juha Koposen muistilistalla on kahdeksan kohtaa.
Yksityisajojen määrä, paljonko työsuhdeautosta hyötyy.
Työajojen määrä, paljonko voisi saada kilometrikorvauksia.
Auton arvo ja sen aleneminen pääomakustannuksena.
Miten ajot jakautuvat taajama- ja maantieajoon: vaikuttaa kulutukseen.
Polttoaineen kulutus, kilometrikorvaukset kattavat helpommin pienen kulutuksen.
Ylläpitokustannukset, paljonko ne ovat.
Miten auto rahoitetaan, paljonko siitä tulee pääomakuluja.
Autoilijan ansiotulojen kokonaismäärä ja veroprosentti.
Johtopäätöksiä:
a. Työsuhdeauto kannattaa monessa tapauksessa, varsinkin jos yksityisajoja on merkittävästi, mutta ei aina.
b. Mikäli kilometrikorvattavia työajoja on paljon, oma auto on usein edullisempi, koska todelliset kulut jäävät pienemmiksi kuin saatava kilometrikorvaus.
c. Yrityksen osakkaalla ansiotulojen suuruudella tai pienuudella on iso merkitys."
Voi hyvänen aika eihän työntekijän palkka ja edut ole mitään hyväntekeväisyyttä, kyllä työntekijä tuottaa joka euron omalla työsuorituksellaan.
Se mihinkä verottaja käyttää eduista perittävät verot on nykypäivänä monelle elintärkeä toimeentulon kannalta.
No ei todellakaan kannata jos työnantaja maksaa omanautonkäytöstä enemmän mitä siitä on kuluja ja arvonalenema.
Työsuhdeautoja on yleensä ylemmällä johdolla ja konttorihenkilökunnalla ja niillä autoilla ei ole mitään osaa työn suorituksessa.
Kumppani: En tiedä minkälaisen auton ja kummalla edulla saa hintaan ”vaikkapa 269€/kk”. Miksi esität ylläolevia arvioita moisella summalla
Tarvittavat tiedot on annettu, enkä voi auttaa ellet niitä ymmärrä.
Sinun lukutaidottomuutesi tai -halutyomuutesi ei muuta sitä tosiasiaa, että autosta säästävälle jää enemmän taloudellista liikkumavaraa ja työsuhdeauto voi olla yksi niistä työkaluista, joilla voi vapauttaa pääomaa rattaiden päältä tuottavampaan. Muitakin on.
740GLE:
Tarvittavat tiedot on annettu, enkä voi auttaa ellet niitä ymmärrä.
Täsmällinen ilmaisu olisi tietysti ihan kiva, mutta mahdollisesti tarkoitit nettovaikutusta?
...autosta säästävälle jää enemmän taloudellista liikkumavaraa ja työsuhdeauto voi olla yksi niistä työkaluista, joilla voi vapauttaa pääomaa rattaiden päältä tuottavampaan. Muitakin on.
Paino sanoilla voi olla, mutta sana "työsuhdeauto" ei ole kaiken kattava taikasana (vrt. intelligentsian lainaus). Muitakin konsteja varmasti on, totta ja niitä on jo esitelty tässä yhteydessä. Autosta säästäminenkin on tosiaan yksi: vaihda julkisiin, säästät vielä enemmän (jos haluat), heh.
Quu:
Työsuhdeautoja on yleensä ylemmällä johdolla ja konttorihenkilökunnalla ja niillä autoilla ei ole mitään osaa työn suorituksessa.
Niinpä.
...eihän työntekijän palkka ja edut ole mitään hyväntekeväisyyttä, kyllä työntekijä tuottaa joka euron omalla työsuorituksellaan
Toivoa sopii, että jeesustelu pätee. Autoetuhan myönnetään jo työsuhteen alkaessa, jolloin asian pitävyydestä ei varsinaisesti vielä edes tiedetä. Mutta se on jo toinen keskustelu.
Kumppani: "Toivoa sopii, että jeesustelu pätee"
Sinulla näkyykin olevan hyvin hallussa, miksi työntekijä palkataan.
Ne työnantajat jotka ovat pyörittäneet firmaa sosiaalitoimiston opeilla, löytyy konkurssilistalta.
En minä kirjoittanut mitään sosiaalitoimen opeista. Sinä sen teit.
Kuten sanottu, tällaiset onkin jo toisen keskustelun juttuja, mutta ehkä ymmärsit pointin. Eikö?
Ei
Kumppani: mahdollisesti tarkoitit nettovaikutusta?
No osaathan sinä lukea, kun oikein yrität.
Joillekin lukijoille ilmaisu "esimerkkiauto näyttäisi maksavan minulle" ei muita tulkintoja jätäkään, mutta keskustelutapasi vuoksi ymmärrän epävarmuutesi.
Luulenpa ymmärtäväni Kumppanin vertauksen. Eiköhän työelämässä ole kohtalaisen paljonkin mukana väkeä, joidan saama korvaus etuineen ei välttämättä vastaa heidän työpanoksensa arvoa yritykselle. Mutta kun yritys ei tule toimeen ilman työntekijöitä, niin on löydettävä tasapaino työntekijästä aiheutuvien kulujen ja yrityksen taloudellisten edellytysten välillä. Vaikka penaaliin ei oikein teräviä kyniä olisikaan löytynyt.
Quun ajatus, että työntekijän kulut on laskettu mukaan yrityksen tuottoihin jo etukäteen, on turhan yksinkertaistettu.
Pääomavaltaisissa firmoissa, kuten vaikka paperitehtaissa, työntekijöiden kulut tai panos ei lopulta vaikuta paljoakaan tehtaan menestymiseen, mutta vaikkapa tehtaan kunnossapitotöitä tekevällä firmalla työntekijöistä aiheutuva kulu on lähes ainoa merkittävä kulu.
Skaala on laaja eikä aito vapaa autoetu voi ollakaan työntekijöiden itsensä valittavissa oleva palkanosa. Vapaa autoetuhan on kallis työnantajalle, koska työnantaja maksaa auton pääomakulun joko leasingvuokrina tai ostamalla auton ja lisäksi kaikki auton käyttökulut ja vielä päälle autoedun verotusarvolla korotetun palkan sivukustannukset (eläke-, työttömyysvakuutus- ja sotumaksut).
Minusta vapaa autoetu, jossa työntekijän bruttopalkasta vähennetään leasingvuokra, on hyvä kompromissi, koska työntekijä saa palkan päälle kaikki auton pitämisestä aiheutuvat kulut. Siitäkin tulee työnantajalle ylimääräisiä kuluja varsinkin, jos työntekijä ei tarvitse autoa työajoja varten, mutta osan kuluista maksaa työntekijä. Jokainenhan voi omalta kohdaltaan päättää, käyttääkö tuota tapaa rahoittaa kulkine vai ei. Auto on ainakin aina uusi ja riskitön. Ymmärrän hyvin, että moni käyttä tuon hyödyksi.
Alunperinhän tämä autoetukeskustelu taisi lähteä Quun pohdiskelusta hankkia yksityisleasingauto. Yksityisleasing on minusta paljon huonompi vaihtoehto kuin osamaksulla hankittu auto.
Kumppani: Autoetuhan myönnetään jo työsuhteen alkaessa, jolloin asian pitävyydestä ei varsinaisesti vielä edes tiedetä.
Ei välttämättä myönnetä ja totta kai sovitut asiat tiedetään. Siksihän se sopimus tehdään. Ei autoetua mikään estä ansaitsemasta työpaikkaa vaihtamatta. Niin minäkin ensimmäisen autoetuun oikeuttavan työni sain, kun pomo kertoi uuden tehtäväni oikeuttavan korkeamman vaatimusluokituksen myötä mm. työsuhdeautoon, jos sellaisen haluan. Se ensimmäinen tarjolla ollut työsuhdeautoni oli muuten rajattu siten, että se olisi mahdollistanut Volvo S80:n jonka muutama vuosi myöhemmin ostimme itselle myös todellisuudessa. Se Volvo selättää muutaman kuukauden kuluttua viidennen työsuhdeautonsa, minkä vuoksi uutena 45.000 € maksanut autokin alkaa olla säästöä liisariin verrattuna. Tämä vihjeeksi niille, joille ei työsuhdeautoa tarjota.
Aiemmin Quun kanssa keskustelemasi käytäntö jakaa työsuhdeautoja vain autoa työssään tarvitseville ja johtajille on vain yksi toimintatapa. Minun alani yrityksissä auto osana palkkaa on ammattimiehen palkkauksen luonnollinen osa ilman yhtään alaistakin, eli käytännöt vaihtelevat.
Kumppani: Firma päättää tasan yksin miten se autoetunsa tarjoaa.
Ehkä virkamiehelle voi näin käydäkin, mutta tuo on vain osatotuus. Yksityisellä sektorilla halutun työntekijän kanssa ollaan valmiita neuvottelemaan. Jos avattuun tehtävään hakee päteväksi tunnettu kaveri kilpailijalta ja muista asioista vallitsee yksimielisyys, ei sopimus kaadu työn hakijan vuosi sitten liisattuun BMW 500-sarjaan (tosielämän esimerkki kollegastani, jonka tunsimme ennen hänen taloon tuloaan).
Minun työyhteisössäni on yleisempää, että työpaikkaa vaihtava työntekijä vie leasingautonsa mukanaan kuin että palauttaa ja liisaa uuden. Sen vanhan auton sopimus siirtyy uuden firman maksettavaksi ja sillä selvä. Oikeus autoetuun kirjoitetaan sopimukseen ja henkilöstöosasto antaa liisarifirmaan uuden laskutusosoitteen, siinä kaikki.
Firma toki päättää millä autoedulla se tulee neuvottelupöytään, mutta riippuu alasta, firmasta ja työntekijöistä, millainen vipuvarsi työntekijöillä on muuttaa normia, tai poiketa siitä esimiehen kanssa neuvoteltuaan. Tiedän yksittäistapauksia, joissa auto on tavalla tai toisella raamiin sopimaton, vaikkapa halpa mutta tilava yli 3-vuotias liisari. Jos Rouvan nyt on pakko se Lexus saada, niin saatan joutua itsekin perustelemaan valinnan tarjolla olevan merkkivalikoiman ulkopuolelta. Mersu ja Opel on helppo, koska on listalla jo valmiiksi.
Olen muuten itsekin kerran vaikuttanut liisarisopimuksiin, vaikka omalla ajankin. Kerran aiemmin liisaria budjetoidessani nimittäin törmäsin niin härskiin vedätykseen, että vein sen firman autosoppareita tekeville valmiina numeroina autofirman kanssa neuvoteltavaksi. Kun automyyjät toivat Business-mallistot verokikkailuilla kaksoishinnoiteltuina Suomeen, oli useilla merkeillä businesshinta muutamin lisävarustein jopa halvempi kuin perusvarusteisen auton (näitä on vieläkin). Laitoin työnantajan puolelta liisariesta neuvotteleville tiedoksi esimerkkilaskelman, jossa liisarifirma veti välistä ostamalla autot alennetulla businesshinnalla ja purki varustepaketit auki yksittäisiksi lisävarusteiksi, joista perittiin sekä työnantajalta lisämaksu että auton käyttäjältä lisävero. Asia näyttää sen jälkeen korjaantuneen tuon kyseisen liisarifirman hinnoittelussa, mihin varmaan myös auttaa se, että työnantajallani on nykyään muutama eri liisarifirma kierroksessa, ja ne kilpailutetaan jokaisen auton osalta keskenään. Auton käyttäjän vero määräytyy auton mukaan, mutta myöskään työnantajan ei kannata maksaa autosta liikaa.
Autopolitiikkaa ja sopimuksiakin siis voi perustellusti säätää myös työsopimuksen tehtyään. Ei tämä ole kuin normaalia liike-elämää, jossa asiat toimivat kuten ne sovitaan ja kaikki lailliset asiat on mahdollista sopia, jos sopimus on todellinen tasapuolinen win-win. Ymmärrän toki, että kaikki työsopimuset eivät näin ole, mutta silloin kannattaa muistaa se kolmen tonnin Volvo. Useimmat säästävät silläkin, ja hyvin valitessaan ajavat lisäksi melko hyvällä autolla.