Osaatko ajaa nykyautolla turvallisesti kaikkine ajoavustimineen
Nyt tuli varoitus nykyautojen petollisesta ominaisuudesta – Voi lähteä yllättäen kuljettajan hanskasta
19.8.202109:29päivitetty 19.8.202109:29AUTOLIIKENNE
LähiTapiolan liikenneturvallisuudesta vastaavan johtajan mukaan riittävän moni ei osaa hyödyntää autonsa turvallisuutta parantavia järjestelmiä.
Puute. LähiTapiolan kyselytutkimuksen mukaan 30 prosenttia vastanneista kertoi, että ei tunne nykyisen autonsa kuljettajaa avustavia turvajärjestelmiä. ANU KIVISTÖ
Lukuaika noin 1 min
Autojen turvateknologia on kehittynyt nopeasti, ja useissa autoissa on esimerkiksi parkkiavustin, kaistavahti ja automaattinen törmäyksen esto.
Vakuutusyhtiö LähiTapiolan kyselytutkimuksen mukaan joka toinen autoileva suomalainen ajattelee, että turvateknologian kehitys tuottaa liiallista turvallisuuden tunnetta autoilijoille.
”Mielestäni huoli on ihan oikeutettu. Autojen turvateknologian kehitys on ollut viime vuosina huimaa, mutta paraskaan turvateknologia ei kumoa fysiikan lakeja. Vastuu ajoneuvon hallinnasta on aina viimekädessä kuljettajalla”, autopalveluista ja liikenneturvallisuudesta vastaava johtaja Tapani Alaviiri kertoo LähiTapiolan verkkosivuilla.
Alaviirin mukaan liiallista turvallisuuden tunnetta voi tulla esimerkiksi siitä, että kuljettajan on vaikea havaita tienpinnan liukkautta, jos auto tekee ajoa vakauttavia toimenpiteitä kuljettajan huomaamatta. Silloin auto voi jopa lähteä tiukassa paikassa yllättäen luistoon.
LähiTapiolan kyselytutkimuksen mukaan 30 prosenttia vastanneista kertoi, että ei tunne autonsa kuljettajaa avustavia turvajärjestelmiä.
Alaviiri kehottaa jokaista tutustumaan autonsa turvateknologiaan.
”Autoliikkeiden myyjät tuntevat turvateknologiaa hyvin ja esittelevät mielellään sitä auton ostajalle. Myös auton ohjekirjaan kannattaa tutustua huolella”, Alaviiri kertoo.
”Valitettavasti vaikuttaa siltä, että aika harva tuntee autonsa ominaisuuksia riittävän hyvin, jotta voisi täysin hyödyntää turvallisuutta parantavia järjestelmiä. Esimerkiksi ABS-jarrujen avulla paras pysähtyvyys saavutetaan vasta, kun jarrupoljin painetaan todella lujaa, lähes potkaisemalla, pohjaan asti. Onneksi hätäjarruavustimet korjaavat tilannetta useissa uudemmissa autoissa.”
LähiTapiolan kyselytutkimukseen vastasi toukokuussa 1 018 suomalaista. Kyselyn toteutti Kantar TNS ja sen virhemarginaali on noin 3,1 prosenttiyksikköä.
En saisi lain mukaan edes ajaa nykyautolla, ilman monen tunnin perehtymistä aiheeseen.
"Ajoneuvossa ei saa ajon aikana käyttää teknistä laitetta tai järjestelmää siten, että sen käyttäminen haittaa tai vaarantaa ajoneuvolla ajamista."
Noo - jos otetaan vaikka ajonvakautus, monissa autoissa on sellainen. Pitää olla todella hurja kuski joka vakautuksen saa aktivoitua kesäkelissä, vaikka olisi märkä asfaltti alla. Kokeilin 15 vuotta sitten S60 ajonvakautusta, oli rauhallinen mutkainen asfaltti ja hyvä näkyvyys. Niin lujaa kurviin ei uskaltanut ajaa, että auto olisi yrittänyt lähteä käsistä. Yritin vielä ”ajovirheitä”, nopeita ohjausliikkeitä ja lisää kaasua kurvissa, en saanut pitoa irtoamaan. Renkaat ovat parantuneet noista ajoista. Talvella nuo härpäkkeet auttavat jos tilanne on fysiikan lakien rajoissa.
Ihminen tekee kaikessa "viisaudessaan" autolla ajamisesta niin vaarallista, että pitää oikein erikseen mainita mitä ajon aikana ei saa tehdä. Vanha viisaus keskity vain ja ainoastaan ajamiseen!
@tracktest kirjoitti:
Vahvaa liioittelua. Ja yhtä lailla - samasta syystä - pitää erikseen mainita myös, mitä tulee tehdä.
Autokoulu oli ennen hyvin perusteellinen koulu, samaa ei voi sanoa tämän päivän autokoulusta. Ajotuntien määrä puolittui, ajosimulaattorit tulivat tilalle. Liukkaan kelin ajoharjoittelua ei opi kuin ajamalla liukkaan kelin ajoharjoitteluradalla. Ajokorttiuudistusten vaikutukset liikenneturvallisuuteen ovat vasta tutkinnassa. Yhä useampi autokoulua käyvä nuori valitsee ajosimulaattorin vaikka tulokset eivät vakuuta.
Erilaiset turvajärjestelmät ovat kiistatta vähentäneet auton hallinnan menetyksiä hyvin merkittävästi.
Tämä perusteellinen koulu turvotti B-kortin hinnan yli 2000€ , kalleimmillaan lähelle 3000€.
Lisäksi venytti kolmivaiheisuudellaan ajallisesti tutkinnon mahdottomaksi himmeliksi.
2018 voimaan tullutta uudistusta tervehdin ilolla. Esikoisen ikäpoikkeuslupa, ja sitä myöten vähentynyt kyyditysten tarve, lisäsi perheen kalenteriin isosti yhteistä aikaa. Ajokortin hinnassa säästynyt raha meni tietenkin auton ostobudjetin lisäksi. Tämä mahdollisti hankkimaan tuoreelle kuskille uudemman, paremmilla turvavarusteilla olevan kulkineen.
Liukkaankelin ajoharjoitteluradalla esikoinen käytettiin uudistetussa opetuksessakin.
80-luvun lopulla itse ABC-korttia suorittaessani autokoulu oli tiivis intensiivinen rypistys, josta voisin jopa sanoa että se oli perusteellinen. Kallis toki silloinkin. Ainut reunaehto hyväksytyn inssin jälkeen oli vuoden ajan "80"-lätkä.
Eikä ollut liukkaankelin ratoja muuta kuin kotitiellä.
Samaa mieltä! Ajonvakutusjärjestelmä on näistä parhain edistysaskel kohti parempaa liikenneturvallisuutta. Järjestelmän ainoa huono puoli on se että tämä saattaa yllyttää kuljettajaa ottamaan enemmän riskejä jos luottaa liikaa tähän ominaisuuteen. Tulosten mukaan älykkäät ajoneuvojärjestelmät parantavat merkittävästi liikenneturvallisuutta eikä päinvastoin!
Ajonvakautusjärjestelmän toiminta!
Ajonvakautusjärjestelmä valvoo ohjauspyörän asentoa ja vertaa sitä auton kulkusuuntaan. Jos auton kulkusuunta poikkeaa kuljettajan haluamasta, järjestelmä jarruttaa pyöräjarruja valikoidusti.Luiston havaittuaan järjestelmä jarruttaa automaattisesti sitä pyörää, jota tarvitaan hallinnan palauttamiseen. Samaan aikaan luistonestojärjestelmä laskee moottorin tehoa. Vasemmalle kääntyvässä kaarteessa auto pyrkii kulkemaan ohjauksesta huolimatta suoraan eli aliohjautuu. Tällöin ajonvakautusjärjestelmä jarruttaa vasenta takapyörää palauttaakseen halutun kulkusuunnan.
Yliohjautuvassa autossa perä luistaa ulkokaarteen suuntaan, jolloin järjestelmä jarruttaa oikeaa etupyörää.
Tutkimusten mukaan ajonvakautusjärjestelmä on tehokas hallinnanmenetysten ja onnettomuuksien vähentäjä. Ajonvakautusjärjestelmä ei kuitenkaan kumoa fysiikan lakeja.
@tracktest kirjoitti:
Mistä ajanjaksosta mahdat kirjoittaa? Minun autolukuni aikana ei ollut liukkaan kelin ajoharjoitteluratoja, tulivat paljon myöhemmin. Ovatko ne taas kadonneet jossakin välissä, vai? "Ennen" ja "perusteellisuus" on siis suhteellista.
Ensin vastaus otsikon kysymykseen: "En, mutta jatkan opiskelua".
Jutun luettuani en keksinyt, mikä avustimien toiminnassa oikeuttaa väitteeseen "voi lähteä yllättäen kuljettajan hanskasta"? En nimittäin hoksaa tilannetta, jossa avustimista olisi haittaa täysin avustimista tietämättömällekään kuljettajalle? Päinvastoin, useimmiten ne toimivat täysin automaattisesti kuljettajan turvaksi. Se on sitten eri asia, että rakkine voi lähteä äkkinäisen suharin lapasista avustimista huolimatta.
Arvioion prosenttiluvun noinkin pieneksi pelkästään siksi, että haastatellut yliarvoivat omat taitonsa. Tässä saattaa toki olla eroja siinäkin, mitä järjestelmän "tunteminen" merkitsee eri ihmisille?
Parkkiavustin ja kaistapäävahti on tietenkin kokeiltu saman tien kun auton sai kynsiinsä, mutta missä kokeilisin automaattisen törmäyksen eston toiminnan turvallisesti? Miksi kuljettajan muuten pitäisi osata automaattisen törmäyksen eston toiminta? Nähdäkseni kuljettajan vastuulla ei ole "osata" käyttää automaattista törmäyksen estoa vaan päinvastoin ajaa siten, ettei ikinä edes huomaa sen aktivoituvan.
Aika usein tosiaan kuulee arvioita, joissa virheellisesti luullaan avustimien tarkoittavan kuljettajan vapaapäivää harjoittelusta.
Fysiikan lakien ihmettely on jatkunut niin kauan kuin minä olen ajanut 1970-luvulta lähtien. En edes teeskentele tuntevani ajoavustimia yleisesti, koska havaintoni viime vuosilta rajoittuvat vain yhteen merkkiin. Mutta ainakin ESP:n keksijän nykyisissä versioissa ajonhallinta esittää minulle niin tiukan haasteen, että joudun keskittymään aivan täysillä ajaakseni omin käsin saman kierrosajan kuin avustimien tukemana. ESP:n rajaamassa menossa on hienoa sen ääretön helppous ja toistettavuus. Suojelusenkelin avulla vetää helposti niin kovan kierrosajan, että omin käsin sitä tavoitellessani olen koko ajan aivan veitsen terällä omalla limitilläni ja jo yksi aivastus pilaa kierrosaikani. Mutta tämä on vain yksi näkökulma siitä, kuka ajaa nopeimman ajan silloin kun mikään ei mene pieleen. Liioilla luistoilla menee kierrosaika pilalle, mutta ei se hallinnan menetykseen johda.
Kierrosaika menettää merkityksensä sitten kun tullaan harjoitusradalta pois. Kun arkiliikenteessä auto sutaisee kaikki avustimet päällä tihkusateessa jääpolanteella itsensä leveään luisuun, silloin kiinnostaa omalla kaistalla pysyminen täysin piittaamatta siitä, ettei kahva edellä ajo ole nopein tapa edetä. Suojelusenkeli vetää säätövaransa tappiin, säikäyttää kuljettajan ja matkustajan kiristämällä turvavyöt tulevaa törmäystä varten, mutta ei se tarkoita fysiikan lakien ylittyneen. Päinvastoin, vaikka ajonhallinta ei enää yksin saakaan autoa hallintaansa, tuossakin tilanteessa se auttaa kuljettajaa jos tämä on tilanteen tasalla. Jos on, silloin luistojen levitessä ensin ylitetään ajonhallinnan rajat, sitten kuljettajan rajat ja vasta näiden jälkeen aletaan vaatia fysiikan lakien venyttämistä.
Millainen kuljettaja ei huomaa ajonhallinnan toimintaa? Ilman mitään varoituksiakin hereillä ja tajuissaan oleva kuljettaja tuntee selvästi miten ajonhallinta manipuloi auton kaarretasapainoa. Kun lisäksi samaan aikaan kojetaulu loistaa keltaisena varoituksista, vakionopeussäätimen kytkeytyessä luistoneston aktivoituessa pois toiminnasta hälytysäänen kera ja varmuuden vuoksi vielä ESP varoitusvalo vilkkuu kojetaulussa.
Ei se ole aina niin helppoa. Tavallisesti olen lukenut koko kirjan ennen kuin näen autoa, mutta nyt olen menossa vasta sivulla 222 / 614. Tehdas perui tilauksen eikä heti tajuttu, että ei ole olemassa mitään E-sarjan farkun käyttöohjetta, vaan se pitää tilata auton VIN-koodilla, että voivat lähettää auton avustinjärjestelmiin, rattiin ja kojetauluversioon sopivan kirjan. Lukeminen on hidasta, kun muutaman sivun välein pitää kävellä parkkipaikalle näpelöimään asetuksia.
Voin luvata, että en tule kirjan luettuanikaan muistamaan automaattisen hätäjarrutusavustimen toiminnan rajanopeuksia eri kohteita väistellessä.
Samaa mieltä. Ja sitten kun kirja on luettu, pitää vielä ajaa aika paljon että tuntee sen toiminnan. Sen jälkeen tarvitaan enää muutama tuhat toistoa, että oikea toiminta lähtee autopilotilla ennen tietoista toimintaa. Milläs tavoin muuten nykyinen mielipide-ilmapiiri kannustaa Suomessa tärkeän talviajon harjoitteluun? Yritäpä aurata jäärata järvelle, niin saman tien on kasa viherpeippoja traktorissa kiinni. Harjoittelemisen tärkeyden mainostaminen on turhaa, ellei siihen tarjota realistisia mahdollisuuksia kutakuinkin kaikille kuljettajille.
Oli kiva nähdä, että ABS mainittiin jutussa aivan oikein, koska sehän todella on ESP:n ohella avustin, joka ei toimi optimaalisesti itsestään ellei kuljettaja sitä osaa hyödyntää. Tämän olen itsekin kokenut ammattilaisen vetämässä talviajokoulutuksessa, jonka teoria oli täysin tuttua minulle. Tiesin miten olisi pitänyt toimia, mutta luutunut rutiini painoi päälle väkisin myös turvallisessa harjoitustilanteessa, johon sai valmistautua rauhassa. Vedin keilarivien välistä kuten 740 GLE:llä, jonka ainoa ajonhallinta istuu ratin takana, vaikka uudehkon Mersun pitkäsiipinen suojelusenkeli olisi ollut koko oajan valmiina auttamaan. Jos tila olisi loppunut kesken, avustimien käyttämättömyys olisi johtanut tarpeettoman suureen törmäysnonpeuteen.
Mutta melko huonot hoksottimet pitää olla kuskilla, ellei hän tunne suojelusenkelin varpaita jarrupolkimella apunaan nopeasti kaasulta jarrulle siirryttyään. Ajamistaan tarkkaileva kuljettaja tuntee tämän kyllä ihan itse ilman käyttöohjettakin. Ehkä tapani jarruttaa vasemmalla jalalla alentaa suojelusenkelin puuttumiskynnystä, koska kyllä minä tunnen tuon ilman hätäjarrutustakin?
Itselläni on rattia kääntävä kaista-avustin. Hyvin toimii mutta vaatii ilmeisesti että tiessä on valkoiset viivat.
Myös on peruutuskamera joten voi pakittaa turvallisesti vaikkapa marketin pihalla missä jotkut kuskit ajelevat liian lujaa kuvitellen että lujaa ajamisesta ei olisi mitään haittaa peruuttajan kannalta.