Näin eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa sähköavusteisen fatbiken, jossa oli napamoottorit sekä etu- että takapyörässä.Ilmeisesti itse rakennettu.Onko kukaan nähnyt tai onko kokemuksia kyseisestä ratkaisusta?Osia löytyy maailmalta pilvin pimein,olisi mielenkiintoista ruveta toteuttamaan tuollaista projektia.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Tilaa tuolta: https://www.rambobikes.com/electric-bike/the-megatron/
Aika jännä sähköpyörän rakenne osa.
https://moottori.fi/ajoneuvot/jutut/mullistaako-tama-laite-sahkopyorailyn-yhdella-lisalaitteella-tavallinen-polkupyora-muuntuu-helposti-sahkopyoraksi/
Saako lain vaatiman polkemisen kytkeä pelkästään ohjelmallisesti vai meneekö tuo ylempään luokkaan?
On melkoisen iso mötikkä arassa paikassa. Kun tuon alle saa kiven tai rotvallin, voi harmittaa.
Kotisivuilta (FAQ): "Skarper is designed to work with 26-29" wheels including (700c)." Näin ollen saa olla melko korkea rotvallin reuna, että ottaisi osumaa. Aktiivisempaan maastoajoon tuota ei liene tarkoitettukaan. Tehon ja enimmäisnopeuden puolesta ainakin menee alempaan luokkaan.
Maastopyöräni on vanhanaikainen 26" ja ei siinä takapyörän keskiö hurjan ylhäällä ole ja laite on siitä alaspäin takahaarukassa. Ei kallistamallakaan osu helpolla maahan, mutta varsinkin yhdessä rotvallin kanssa voi olla toimiva kolauttaja. Ei sen takavaihtajankaan pitäisi mihinkään osua, mutta osuu silti.
Tekniikkapornoa. Mitä hyötyä kaksivetoisesta polkupyörästä voisi olla? Haittoja löytyy ainakin sekä jousittamattoman, että kokonaismassan kasvusta. Varsinkaan maastoajossa tuo ei etenemiskykyä paranna yhtään.
Minun FTP on niin säälittävän alhainen, että parin kilowatin avustus epäilemättä parantaisi mäennousukykyäni heti kierroksen alussa Pytkynharjun nousuissa, joissa Polar kysyi kolmella peräkkäisellä reissulla joka kerta kävikö mittausvirhe vai saako nostaa iän perusteella laskettua maksimisykettä mitattuun todelliseen. Myös lenkin lopussa Pikku-Syötteen ylitse mökille päin palatessani saattaisi moottoreista olla apua? Vakioreitit menisivät mitä todennäköisemmin kovempaa moottoripyörällä?
Se on sitten eri asia, tarviiko tuollaista itselle. Minulla on sähkömaasturi edelleen ajatuksen tasolla reservissä siltä varalta että tulen joskus niin vanhaksi etten jaksa enää ajaa polkupyörällä.
Noin reipas teho etupyörässä todennäköisesti vaatii ajotapaan muutosta, kuten etuveto yleensäkin?
Parin kilowatin avustus? Tuo selittäneekin miksi Syötteen ja muut metsäpolut ovat kuin traktorikisan jäljiltä. Ja polut leviävät metrin vuodessa, kun ihrapyörällä ei voi ajaa kurassa, pitää mennä mättäiden yli. En toki tarkoita 740GLE:tä, joka ottaa maaston/luonnon huomioon.
Niin tuossa Rambobiken esitteessä luvattiin. Hetkellinen maksimi olisi peräti 3 kW:
"Introducing Rambo’s first Dual 1000w motors with a combined peak rating of 3000 watts of power gives you maximum performance"
Tuo ylittää aika monen kuljettajan taidot maastopolulla.
Aika usein vanhoilla poljetuilla reiteillä "keskeltä yli" on ihan kohtuullinen strategia. Kengät saattavat kastua, mutta reunoja kierrellen on hyvä mahdollisuus heittäytyä rähmälleen siihen lätäkköön jota yrittää kiertää.
Mutakuopat ja muut reitin kulumat ovat lajiin kuuluvia haasteita, jotka tulee pyrkiä ylittämään eikä riskeerata mainettaan kiertämällä. Kovalla yrityksellä epäonnistuminenkin heikentää kuljettajan kasvoindeksiä vähemmän kuin raukkamainen esteen kiertäen periksi antaminen
Onhan se silti fakta, että polut kuluvat. Mutta onko syynä pyöräily, pyöräilyn sähköavustus vai suoritemäärät? Kun tavallinen sunnuntairetkeilijä tekee mukavan 10 kilsan päiväkävelyn, pyöräilijä heittää pituudeltaan 2-3 kertaisen lenkin. Tällöin polun käyttöastekin kasvaa pyöräilijän osalta 2-3 kertaiseksi kävellen liikkuvaan verrattuna. Kun lisäksi pyöräilyn suosio on kasvanut/pyöräily on sallittu ennen kielletyillä alueilla eli pyöräilijöiden määrä kasvanut, se on lisännyt käyttöastetta entisestään. Ei ihme, että polut kuluu. Sama olisi lopputulos, jos kävelijöiden määrä kasvaisi vastaavan käyttöasteen verran.
Itse veikkaan suoritusmääriä? Maastopyöräily lajina on tuonut suosituille reiteille valtavat määrät väkeä, jota siellä ei ennen näkynyt. Näen tämän selvästi mökkini ympäristössä, jossa olen liikkunut jo yli 40 vuoden ajan ja mökkeillytkin jo parikymmentä vuotta. Tällä ajalla pelkästä talviurheilukeskuksesta on tullut myös kesäinen kohde. Ennen ei edes kyläkauppa meinannut pysyä hengissä kun asiakkaat katosivat lumen sulaessa.
Sama harrastajamäärä hevosella liikkuen aiheuttaisi aivan yhtä kovan kulumisen. Heppa kopsuttelee ikävää rompoolia maahan. Satun tietämään kun liikun ulkoilualueella jossa kuljetaan jalan, pyörällä, hevosella ja moottoripyörällä. Moottoripyörä kaivaa polut irtohiekalle, hevonen hakkaa ne täyteen kuoppia ja polkupyörät sutivat pehmeät paikat vielä pehmeämmiksi.
Hevosesta on se hyöty, että pyörän asetukset voi kalibroida kuntoon. Jos onnistuu ajamaan pyörällä kaviouraa yli 20 km/h nopeudella ilman että sielu irtoaa ruumiista, niin sitten alustan säädöt ja rengaspaineet ovat suhteellisen kohdillaan
Omin voimin maastossa suttaaminen on hävettävän hidasta. Kun on riittävästi sopivia ylämäkiä, reitin juoksee nopeammin, mutta ei tietenkään kävele. Sähköavustus auttanee moninkertaistamaan lenkin mitan ja sora lentää vähällä voimalla, on kiva kiihdytellä ja jarrutella jatkuvasti. Ja lukittu leveä rengas jättää jälkensä.
Minä en saa pyörällä soraa lentoon kuin jarruttamalla. Siihen ei sähköavustusta tarvita.
Lyhyt vaihde päälle ja ainakin vähän lentää. Kampien noustessa pystyyn homma vaikeutuu, varmaan sähköavustus auttaa siitä läpi. Takapyörän lukkojarrutus kaivaa uraa maastoon ja heittää maata sivuun, siitä on varmaan ratojen rakenne keksitty.
Silti leveä rengas kaivaa vähemmän kuin kapea. En usko, että läskipyörät olisivat ongelma, jos verrataan tavallisiin n. 2" renkailla oleviin maastopyöriin. Läskejä näkyy vuokraamoissa varmaan siksi, että niillä on osaamattomankin ulkoilureiteillä helppo ajaa. Lisäksi niillä on edelleen jonkinlainen erikoisuuden status. Kun tullaan kansallispuistoon pyöräilemään, halutaan jotain omasta pyörästä poikkeavaa. Läskissä erilaisuus näkyy tarpeeksi hyvin päälle päin ja siksi läskipyöräretkeltä on kiva ottaa valokuvia.
Leveä kaivaa leveämmältä ja kun tehoa tai lukkojarrutus on käytössä, myös syvältä. Kapea kaivaa kapeaa uraa. Pehmeällä pinnalla leveä rullaa liki jälkeä jättämättä, kunhan ei ole luistoa, kapea voi upota samassa kohtaa. Molemmista voi jäädä nappuloiden jäljet.
Kansallispuistoissa pitäisi ymmärtää liikkua jälkiä minimoiden, samoin puistoissa. Laskettelurinteessä kesällä ja sallitussa talousmetsässä pitäisi saada rällätä kunnolla, ettei muualla tarvitse.
Läskipyörä on hyvä kansallispuistoissa, joissa osa reitistä menee pitkoksilla, joissa on kaksi lankkua ja 2" väli. Etupyörä akselia myöten raossa hidastaa vauhtia kummasti, mutta suohon on pehmeä kaatua.
Jäykkä läskäri ilman jousitusta sisältää myös täysjoustoa vähemmän huolto- ja säätökohteita. Läskärin rengaspainetta voi säätää käyttäjän mukaan 0.1 bar ja pyörä on valmis reitille. Usein vuokraamopyörät tarjotaan varalta kenelle tahansa riittävällä (=suurella) rengaspaineella, eli asiakaskohtainen säätö jää satulan korkeuteen.
Keskustelu osoittaa kuinka hyvät olosuhteet Syötteellä on maastopyöräilyyn. Pitkokset pääosin kunnossa ja kaikille renkaille sopivina. Reittejä on sorastettu jonkin verran, mikä on mielestäni ymmärrettävää vilkkaiden reittien kulumisen vuoksi vaikka ei varsinaisesti lajiin kuulukaan. Tässä tapauksessa sorastus on hyväksyttävää, koska reitit ovat vilkkaassa yhteiskäytössä. Ainakin omasta näkökulmastani näyttää myös toimivan hyvin, koska reitillä ei tule vastaan mököttäjiä vaan lähinnä iloisia naurunaamoja ja hymiöitä jotka sopivat samalle reitille ja samoille taukopaikoille yhdessäkin.
Väistän toki patikoijaa, jos minulle annetaan siihen tilaisuus. Useimmiten niin ei käy, koska he yleensä kuulevat minun ensin ja väistävät vapaaehtoisesti. Tilanne kääntyy päinvastaiseksi pitkoksilla, joilla rinkka selässä patikoivat eivät kuule omaan tahtiinsa hidastavaa pyörää. Sitten mennään tietenkin peräkkäin suon ylitse, koska ei ole kohtuullista vaatia ketään väistämään lankulta. Kohdattaessa on helppo nojata suohon paiskattuun pyörään varpaat lankulla että kävelijät mahtuvat ohittamaan isonkin rinkan kanssa. Talvireiteillä ei ole edes teoreettista ongelmaa, koska pyöräreitit on vedetty laduista erilleen eikä yhteiskäyttöreittejä ole kuin joitain satoja metrejä autiotupien pihaan saavuttaessa.
Syötteen äkäisemmät reitit ovat muistaakseni kansallispuiston ulkopuolella, mikä erikoisliikunta-alue olikaan. Niillä voi olla väljempi meno kuin kansallispuiston puolella luonnon kulumisen kannalta. Kaikkialla pyöräilijä on vastuussa väistämisestä, mutta ainakin itse väistän mieluummin aina, kuljen sitten jalan tai pyörällä. Hyvin on sujunut ja kaikkia morjenstetaan. Hämmentynyt vastaantulija useimmiten jopa vastaa.
Totta. Vauhdikkaimmat reitit ovat tunturin ympäristössä ja siitä etelään. Näillä on myös eniten liikennettä. Kansallispuiston alueelle Ahmatuvan ja Toraslammin suuntaan menevillä reiteillä on vähemmän sorastuksia ja enemmän juurakoita. Nämä reitit ovat enemmän luontoreittejä, minkä huomaa myös kulkijoista. Yön yli rinkka pakattuna liikkujat kulkevat yleensä näillä reiteillä.
Taitaa mennä laittomaksi , etupyörään on vaikea liittää polkuvoima-anturia, ja tehokin saattaa ylittää sallitun , tulee mopo.