http://www.autobild.fi/artikkeli/28986/suomalaistutkimus-paljasti-raa%e2%80%99an-totuuden-nailla-merkeilla-ajat-pisimmalle/
Nissan kärkipäässä,mutta Toyota ei?? Muuten kärkipää kohdallaan.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
http://www.autobild.fi/artikkeli/28986/suomalaistutkimus-paljasti-raa%e2%80%99an-totuuden-nailla-merkeilla-ajat-pisimmalle/
Nissan kärkipäässä,mutta Toyota ei?? Muuten kärkipää kohdallaan.
En tiedä vaikuttaako, mutta jonkunmerkkiset vanhat autot kyllä aika hyvin ostetaan Afrikaan ja niistä tarjotaan aivan oikeaa rahaakin.
Merkkilista on hyvin lyhyt ylipäätään, mitä enemmän on ajettu.
Artikkeli on oikein kiinnostava, kuten tilastot usein ovat. Olen ihmetellyt, miksei joku lehti, esimerkiksi TM, toimittaisi vakituisesti lehdessään jotakin tilastopalstaa. Pelkästään autoista riittäisi nykyisen tietojenkäsittelyn aikana kiinnostavaa tilastoa vaikka joka numeroon.
kannasta oli puolet poistunut liikenteestä. Tämäkään tilasto ei tietenkään kertonut koko totuutta; siihen vaikutti varmaan ainakin maahantuojan varaosapolitiikka, huoltohinnoittelu ja auton jälleenmyyntiarvon kehittyminen.
Joskus taannoin autojen kestävyyttä arvioitiin niiden ikääntymisen perusteella. Tilastosta saattoi lukea, milloin minkin merkin tai mallin alkuperäisestä (tiettynä vuonna rekisteröidystä
Kilometriperustainen kestävyysarviointi on myöskin hataralla pohjalla. Naapurini osti aikanaan Fiat Unon, jolla oli ajettu kahden vuoden aikana 196 000 kilometrä - siis taksilukemat, vaikka auto ei toki ollutkaan ammattikäytössä. Tämä Fiat liikkuu edelleen, mutta vain kymppitonnin vuodessa. Eräs vaari ajoi Jalta-autollaaan säännöllisesti 20 vuotta; 80-luvulla se romutettiin ja mittarissa oli 12500 km.
Mercedekset ostetaan usein taksikäyttöön, samoin Volvot. Autot ovat toki kestäviä, mutta vähemmällä käytöllä nekin pääsevät korjailtavaan kuntoon parissakymmenessä vuodessa riippumatta ajokilometreistä. Uskoisin, että kertyvien ajokilometrien määrä kertoo enemmän auton käyttöprofiilista kuin kestävyydestä. Toinen asia on sitten se, että luottamus automerkin kestävyyteen määrittää varmaankin sen aiottua käyttöä.
Kyllä tuossa on paljon muuttujia. Yksi tekijä on varmaan dieseleiden osuus. Niillä ajetaan enemmän ja ne olivat ainakin aiemmin kestävämpiä. Esim. juuri Mersut on pääosin olleet dieseleitä, mikä osittain selittää menestystä. Myös Volkkarien osalta nuo pisimmälle päässeet lie dieseleitä. Sen sijaan bensa-autoissa varmaan Toyota, Nissan ja Volvo ovat olleet niitä lujimpia kilsojen nielijöitä.
Tietysti tähän vaikuttaa myös Toyotien vienti Afrikkaan loppuunajettaviksi, mutta samalla tavalla myös esim. autojen jälleenmyyntiarvoilla on merkitystä, joka auttaa esim. Mersua, Volvoa, Toyotaa ja Volkkaria. Esim. tuttavan vajaa 10v Citroen meni romutettavaksi kalliin vian vuoksi alle 200tkm ajettuna - syynä siis vika, jonka korjaaminen olisi kalliimpaa kuin auton myyntiarvo. Jos kyse olisi ollut vastaavanikäinen Mersusta niin tuollainen 1600,- remppa olisi varmaan ihan tavallista ja hyväksyttävää auton arvon kannalta.
Jokatapauksessa Mersu on selkeä ykkönen ja ainakin vielä 80- ja 90-luvuilla auto oli suunniteltu myös korjaamista ajatellen eli yksittäiset osat oli vaihdettavissa vrt. kalliimpien komponenttien vaihto muissa. Volvo nauttii myös vahvaa luottamusta ja on ollut luja auto, joten menestys on ollut taattu. Toyota on yksinkertaisesti vaan kestävä hintaisekseen ja siksi se on listalla (olisi varmaan vielä korkeammallakin jos niitä ei vietäisi maasta niin paljoa). Volkkarissa on lujat pellit ja vanhat dieselit kestivät, joten se selittää hyvän tuloksen. Myös Nissanin tekniikka on lujaa, joten aivan suuri ihme ei ole senkään menestys. Mutta tuo Opel on hiukan mysteeri - sillä sen arvo ei pahemmin kestä ja etenkin 90-luvun mallit olivat lähinnä surkeita laadultaan.
Ehkä niitä sitten vaan korjataan ja ajetaan uskollisesti - ainakin ajomukavuus niissä lienee tämän joukkion parhaita tai sitten omistajat syytävät niihin rahaa tolkuttomasti.
Jokusen yli 200000 km ajetun auton perusteella olen tullut siihen tulokseen, että jollei ole mobilisti, teeseitse -mies tai autofriikki, ei kannata ajella paljon yli 200000:n millään merkillä. Tai toisaalta siinä vaihessa kun iskarit, jouset ja pakoputki alkavat olla vaihtokypsiä, parempi vaihtaa koko auto. Mitä näitten kanssa alkaa pinnistelemään, käyttöesineitä ne vain ovat.
Ellei jatkuva uuden vaihtaminen aiheuta minkäänlaista pinnistelyä, niin miksipä tosiaan?
740 GLE:
Avainkysymys on mikä on jatkuvaa, edellisen vaihtoväli oli kahdeksan vuotta ja 250000 km, mikä jälkikäteen osoittautui liian pitkäksi, sen olen nyt oppinut. Olisi pitänyt vaihtaa 4-6 vuoden tienoilla. Minulle se ei ole jatkuvaa eikä aiheuta pinnistelyä.
Pisimpään ajetaan autolla josta on pidetty hyvää huolta ja ajettu järkevällä tavalla.
Zagarat:
Vaihtopäätös riippuu tietenkin siitä, millä ajaa ja millaisin vaatimuksin, mutta miksi katsot tuon ajomäärän liialliseksi?
Olet varmaan tehnyt itsellesi oikean päätelmän, mutta en usko sen olevan yleispätevä "kannattavuuden" raja, en rahallisesti enkä käyttövarmuuden suhteen. Turvallisuuden suhteen voi ollakin?
Zagarat:
Kuukeri kertoi yllä kuinka reilusti vanhemmallakin voi ajaa huoletta. Ei kaikilla, ei aina, mutta hyvässä tilanteessa se on mahdollista. Eikä uusienkaan luotettavuutta voi tietää ennalta.
Yksi äärimmäinen tapaus muuan vuosi takaperin ostamani 14-vuotias ex-taksi. Tein neljällä tonnilla ostamaani autoon heti isoimman määräaikaishuollon ja sen aikana vakuutuin aiemmasta säännöllisestä hoidosta laatuosin, joten jatkoin samaa. Samalla korjasin kaikki löytämäni pikkuviatkin kojetaulun katkaisimien valaistuksia myöden. Lisätöitä tuli jatkossa joka huoltoon, mutta kolmessa vuodessa ei yhtään ainoaa ylimääräistä teknistä varikkopysäkkiä tai hylsyä katsastuksesta (tai edes ns. "katsastusremonttia" ).
Myydessäni sen muutaman vuoden kuluttua edelleen toimivana oli taulussa noin 300.000 ja 17 vuotta ikää. Auton minulta ostanut kaveri kertoi tehneensä vuotta myöhemmin hyväkuntoisen auton myydessään jopa pienen voitonkin.
Tämä on tietenkin äärimmäinen tapaus, mutta osoittaa, että vanhallakin autolla voi olla jopa miellyttävämpää liikkua kuin paljon kalliimmalla uudella.
Monenlaisia esimerkkejä toki on ja kai melkein millä tahansa ajaa miten pitkään tahnsa jos sitä peruskorjaa kuin lentokonetta.
Minulle tuli mitta täyteen, kun piti tehdä pari isoa remonttia (sattui tuonne 250 tkm paikkeille) ja näillä bensahinnoilla auton kulutus oli liikaa. Eikä enää ollut tarvetta pitää sen kokoista (niin suurta autoa).
Kun ei ole harrastusta vaalia ikäautoja, aion vast´edes vaihtaa ennen kuin isojen kuluvien osakokonaisuuksien vaihto koittaa.
Vaan mistä sitä tietää jos vielä alle osuu sellainen johon ihastuu loppuiäkseen...