Vakavasti puhuen, kun minulla oli kerran Veholta päivän ajan sijaisautona C5 (nykyistä edeltävä korimalli), niin siihen viiksiviidakkoon meinasi eksyä. Ei helkkari - paitsi että löytyi kaksi normiviikseä vilkulle ja pyyhkijöille, niin lisäksi radiota ja cd-soitinta ohjattiin viiksillä, ja olisiko vielä jokin muukin toiminto ollut viiksestävedettävää mallia. En tiedä, en ehtinyt päästä asiasta täydellisesti perille, sillä vein auton äkkiä Veholle ja hain yksiviiksiseni takaisin.
Sohaistaanpa nyt sitten muurahaispesää. Kukaan, sen paremmin Vehon myyjät kuin Mersukuskitkaan eivät ole kyenneet selittämään, miksi tuo yksiviiksisyys olisi jotenkin parempi kuin "tavallinen" kahden viiksen käyttöliittymä.
Ymmärrän toki sen, että käyttäjä tottuu tuohon pian mutta kun minun mielestäni se ei ole mitenkään parempi. Jos haluaa käyttää pyyhkimiä, on käsi irrotettava ratista noin esimerkkinä.
P.S. Onhan Mersutkin nykyään "kaksiviiksisiä" - se vaan se vakkarin viiksi on sattunut samalle puolelle ja helpommin tavoitettavaksi kuin...
Varmasti on viiksien suhteen parempia toteutuksia kuin Mercedeksessä, mutta ei tosiaan ole edes ajattelemisen arvoinen aihe omistajalle. Liittyisikö sitten enempi vahnanaikaiseen perinteeseen ja sitä myötä merkkiuskollisuuteen...
Omasta mielestäni Mercedes tarjoaa juuri tiettyä tunnetta ja perinteitä. Jotkut eivät pidä, mutta minä pidin vaikka merkki vaihtuikin. Toivon että Mercedes ei joudu joidenkin muiden merkkien tavoin heittopussiksi tässä maailmantilanteessa.
Massapulkka? Eikö mersu ole ihan silkka massapulkka jos vertaa Jaguariin tai Alfaan?
Ja tälle Claudiukselle sanoisin, että uusi C5 on aivan eri maata kuin vanha. Vanhempi malli ei mielestäni ollut millään mittapuulla kummoinen auto. Tämä uusi sen sijaan tarjoaa omanlaisensa vaihtoehdon tuohon luokkaan.
Itse en mersusta mitään varsinaista luonnetta löydä samalla tavalla kuin vaikkapa Alfoista tai isommista jaggeista. Esimerkiksi XF:n sisusta tekee autosta selkeästi omanlaisensa. E-mersun sisusta sen sijaan on mielestäni ihan hieno, muttei millään tavalla erotu kilpailijoistaan.
Ainoa mersu jossa on mielestäni vähän luonnetta on SL. Bemarit menevät sitä luonteettomammiksi, mitä isommista malleista puhutaan. 6-sarja tuntuu monen kilpailijan rinnalla todelliselta sarjatuotantopulkalta.
En ole varmaan ainoa, jonka mielestäni C6 tarjoaa helvetisti enemmän luonnetta kuin vaikkapa eemeli.
Ei siinä mitään, yhtä luonteettomia suuri osa mersun kilpailijoistakin on.
Sohaistaanpa nyt sitten muurahaispesää. Kukaan, sen paremmin Vehon myyjät kuin Mersukuskitkaan eivät ole kyenneet selittämään, miksi tuo yksiviiksisyys olisi jotenkin parempi kuin "tavallinen" kahden viiksen käyttöliittymä.
Ymmärrän toki sen, että käyttäjä tottuu tuohon pian mutta kun minun mielestäni se ei ole mitenkään parempi. Jos haluaa käyttää pyyhkimiä, on käsi irrotettava ratista noin esimerkkinä.
P.S. Onhan Mersutkin nykyään "kaksiviiksisiä" - se vaan se vakkarin viiksi on sattunut samalle puolelle ja helpommin tavoitettavaksi kuin...
Mersuja löytyy nyt myös 3-viiksisiä, uudessa E:ssä näyttää automaattilaatikon vaihteenvalitsin olevan = oikea viiksi. Aivan kuin vanhoissa jenkeissä Sais Mersu mennä standardeihin viiksipuolella!
Toinen asia mitä en mersussa käsitä on jalka-käsijarru. Se extra pedaali vasemmalla jalkatilassa ja mekaaninen vapautuskahva kojelaudassa. Jotenkin noista uuden E:een kuvista näyttäisi, että perinne jatkuu ??!!? Voisi tässä kohtaa harkita kyllä sähköistä ratkaisua ja kytkintä keskikonsoliin.
-no, vaikka sinulla on huonoja kokemuksia mesestä, kyllähän se on maineikas ja hieno auto, ja siinä on fiilistä enemmän kuin jossain massapulkassa.
Ei noin voi sanoa. Minulla Mersun fiilistä laskee tehokkaasti tietoisuus siitä, paljonko rahaa palaa auton hankintaan. Ylläpitokaan tuskin on tavisautoja halvempaa.
Nykyiset tavisautoni tuovat mukavaa fiilistä myös huoltojen aikana, kun määräaikaishuollon loppusumma jää alle 200 euron, isommatkin huollot enintään 250 e. En minä kaipaa jotain automerkin perinteisyydestä kumpuavaa tms. abstraktia tunnetta. Kun auto on riittävän mukava (vaikka ei markkinoiden paras olisikaan) edullinen ja huoleton, se tuo fiilistä.
Vanhalla Hiluxillakin ajamisessa oli omanlaisensa fiilis, vaikka perinteisen mittapuun mukaan auto oli epämukava, laiska, meluisa, karu jne. Vastapainoksi tietyssä käytössä auto oli huoleton ja tarkoituksenmukainen, mikä riitti tekemään autosta hauskan. Vain ylläpitokulut lähestyivät karmeata (kulutus 9 l/100 km ja vanhan auton kaipaamat satunnaiset korjaukset kalliita, maasturin tekniikka ei ole halpaa). Mutta parempaakaan kompromissia ei sellaiseen käyttöön, jossa auto oli, ei ole olemassa, joten tuo kustannuspuoli meni hampaita kiristellessä.
Toisin on minun tapauksessani henkilöautojen kohdalla. Tavisauto tekee tehtävänsä siinä missä joku kalliimpikin. Erot syntyvät minulle kustannuksista, jos vertailukohtana on kaksi paperilla samantyyppistä autoa. Tietysti tavistenkin välillä on eroja makuasioissa, mutta ne on pikkujuttuja siihen verrattuna, että auto maksaa 30 vs 45 ke. Eikä imagoakaan voi sivuuttaa. "Liian hienon" auton imago on minulle ennemmin negatiivinen kuin positiivinen asia. Lähipiiristä on esimerkkejä siitä, mitä merkitystä on sillä, jos auto on ikäänkuin liian hieno omistajansa asemaan verrattuna. Jatkuvaa naljailua tms siitä vain syntyy. Tietysti ongelma on siinä muiden kuin omistajan, mutta ei tilanteesta mitään iloakaan omistajalle ole.
-no, vaikka sinulla on huonoja kokemuksia mesestä, kyllähän se on maineikas ja hieno auto, ja siinä on fiilistä enemmän kuin jossain massapulkassa.
Ei noin voi sanoa.
-no ei voikkaan, puhuin luonnollisesti omalta kantiltani.
Eihän näistä fiilisjutuista voi toistenkin puolesta puhua.
Ymmärrän kyllä että mersu voi joitain etoa.
Mutta samallalailla joku ei voi käsittää taas mitä hienoa on muka jaguarissa, tai subarussa jne.
Lähipiiristä on esimerkkejä siitä, mitä merkitystä on sillä, jos auto on ikäänkuin liian hieno omistajansa asemaan verrattuna. Jatkuvaa naljailua tms siitä vain syntyy. Tietysti ongelma on siinä muiden kuin omistajan, mutta ei tilanteesta mitään iloakaan omistajalle ole.
Itselläni ei myöskään merkkiuskollisutta ole, viimeksi vaihtui merkki. Tosin maauskollisuus on omalla osallani aika vankkaa. Se tuskin tulee muttumaan ihan helposti. Jostain syystä omaan makuuni soveltuvia autoja tehdäan Saksassa. Näin jälkikäteen ajatellen tämä on hieman outoa, en ole aikaisemmin ajatellut koko asiaa tältä kantilta. Jos täpäkkää olisi reilusti enemmän, niin silloin voisin havitella jotain hieman eksoottisempia merkkejä.
20 vuoden aikana 5 Opelia, lisäksi rouvalle hankitut 3 kpl kaikkine vikoineen ja puutteineen . Kadett E oli mielestäni hyvä. (ruostumisen sai kuriin alustan suojauksella) Näitä oli kaksi, tavallinen 1,3s ja 2.0 gsi. Nykyinen B- Vectra vm.- 00 sport on palvellut vuodesta -04 noin 75tkm ja taka-akselin helat sekä turvatyynyn merkkivalo on ollut murheena.( helat kerran, valo 2 kertaa). Merkkiuskollisuudessa tosin on horjumisen merkkejä koska jo vectraa katsellessa Saab kiinnosti kovasti. Rouvan auto vaihtui Dieselin tarpeessa Volvoon pari vuotta sitten.
Jostain syystä omaan makuuni soveltuvia autoja tehdäan Saksassa.
Samoin. Totesin kuitenkin että vaihdettuani pois vapaiden nopeuksien maan tuotteista en enää kuullut paljoakaan rengasmelua urista. Ennen tuli ajettua urien vieressä ja nykyisin ei asiaan helposti kiinnitä huomiota. Nykyisillä nopeusrajoituksilla kovien nopeuksien ajo-ominaisuuksilla ei tee paljoakaan vaan pehmeä matkanteko kiinnostaa enemmän. Merkkiuskollisuus vaihtui kun tuotteen ominaisuudet eivät enää olleet sopivat.
Esim. renkaat 205/55-16 Astraluokan 1,4 moottorilla on huono ratkaisu koska halvempi rengas on mukavampi eikä tuo 1,4 mikään rata-auto muutenkaan ole. Jos haluaa 15" renkaat putoaa myös ilmastointi varusteena pois ja se on ostettava yli 1000 eurolla erikseen?
Muihin Astran moottoreihin ei ilmeisesti 15" tarjota ja tuote on sitten isorenkaisena otettava tai jätettävä. Valitsin jälkimmäisen vaikkei renkaat ainoa ratkaiseva juttu ollutkaan.
Merkkiuskollisuus voi olla pienestä poikki. 10 vuotta Hondilla ja vannoin, että tämä on minun merkkini, kunnes... Veho kehtasi nyhtää 10min työstä pyöreäksi menneen ruuvin vaihdossa 68eur. Työnjohtajatkin olivat asiakasta vastaan. Siihen loppui Honda suhde ja Vehossa en aio asioida koskaan. Eli 68eur vs. merkkiuskollisuus.
Toinen asia mitä en mersussa käsitä on jalka-käsijarru. Se extra pedaali vasemmalla jalkatilassa ja mekaaninen vapautuskahva kojelaudassa. Jotenkin noista uuden E:een kuvista näyttäisi, että perinne jatkuu ??!!? Voisi tässä kohtaa harkita kyllä sähköistä ratkaisua ja kytkintä keskikonsoliin.
Miksi kaikkien autojen tulisi olla samanlaisia? Eipä tuo viiksihomma mitään sen kummempaa häiritse. Toimiva ratkaisu sinänsä, etenkin automaattipyyhkijöiden kanssa. Kummempia perustelujakaan tuolle ei ehkä ole, varmaan se että se on alun alkujaan noin ollut ja jotain persoonallisuuttakin on haluttu säilyttää. Vastaavia ratkaisuja esim. Saabissa ym.
Jalkajarru taas on esimerkki asiasta, joka on Mersussa toteutettu järkevästi jo aikana ennen sähkösysteemejä. Sähköisellä käsijarrulla pyritään käytön helppouden lisäksi siihen, että penkkien väliin saadaan tilaa muulle, esim. kyynärnojalle, lokerolle, informaatiojärjestelmän namiskoille. MB:ssä tuo tila on järjestetty jo paljon aiemmin, ja ihan toimivasti. M-B:n kaltaisia toteutuksia on ollut myös joissain muissakin autoissa. Tavallaan loogistakin, mitä järkeä on KÄSIjarrussa, kun muuten jarrut toimivat JALKAjarrulla?
Kaikilta osin nuo sähkösysteemit ei ole kummoisia. Jaksan ihmetellä noita sähköisiä käynnistyksiä, joissa avain pitää ensin tunkea johonkin, sitten painaa starttia jne. Aika hankalaa ja työlästä, ainoa etu on siinä että virtalukko on saatu pois murskaamasta polvia, tosin Saabissa näin on aina ennenkin ollut ja Mersuissakin se on jo jonkin aikaa ollut sijoitettuna muualle kuin jalkojen vaaravyöhykkeelle.
Itse en kyllä tuota mersun viiksilogiikkaa ymmärrä pätkän vertaa. Miksi niiden piti mennä pyörä keksimään uudestaan? Jos jotku hallintalaitteet nyt ovat lähes standardisoituja, miksi yhden valmistajan pitää niitä mennä muuttamaan. Olisi varmaan tosi kiva opetella käyttämään kaikkia hallintalaitteita uudestaa, jos muutkin valmistajat lähtisivät tuolle mersun linjalle.
Samantienhän vaikkapa suuntavilkun käyttökytkimet voisi sijoittaa rattiin vaikkapa sitikassa. Siitä sitten paineiltaisiin oikealla ja vasemmalla puolellava olevia nappeja. Jos ei ole tottunut nykyiseen systeemiin, niin tuo on varmasti aivan yhtä helppo. Mitä järkeä? Ei mitään.
Kohta varmaan pitää eri merkkisiin autoihinkin hankkia ajokortin lisäksi tyyppikoulutus, mikäli tuollainen yleistyy.
Sadetunnistin on onneksi tehnyt vahvasti tuloaan, eikä näinollen tuo mersun viiksilogiikkakaan vaadi samanlaista opettelua kuin ennen.
Saabin ja vaikkapa Porschen virtalukot ovat pientä tuon rinnalla. Ne eivät erillistä opettelua vaadi.
Saab Sportcombilla mennään, Oli Saabeja aiemminkin ja kymmenisen vuotta muita ( Vw T4 caravelle,Opel Astra ja Ford Puma) ja taas on kotoinen olo ajellessa.Kun olosuhteet huononee niin Saab pääsee näyttämään todellisen suoriutumiskykynsä. Kun taivaalta tulee jalkarätin kokoisia lumihiutaleita, maassa on kymmenen senttiä auraamatonta sotkettua lunta ja keskivalli kunnollisen kokoinen, niin tiellä on vain vastaantulijoita - molemmilla kaistoilla.
ps. se vihreä mittarivalaistus on tutkitusti autossa paras silmälle, punainen sopii lentokoneisiin (täyspimeä ohjaamo, ulos ei tarvitse nähdä, mutta ei liikenneolosuhteisiin. Ja sininen on jo vitsi, vaikkei kuskia kyllä naurata.
Ollaan keskustelussa poikettu monille raiteille! Merkkiuskollisuudesta puheenollen, niin tärkeintä lienee maahantuojan asenne ja myyjäliikkeen asenne! Jos ostaja kokee tulleensa hyvin palvelluksi ja huomioiduksi, niin lienee erikoista, jos hän vaihtaa autonsa merkkiä!
tarkoittaako maauskollisuus valmistus vai suunittelu maata????
suunnittelu, valmistustahan on ties missä nykypäivänä....tai tiedä tosta suunnittelustakaan miissä se tehdään...
Minulle maauskollisuus tarkoittaa merkin alkuperämaata. Tietysti siinäkin voidaan lähteä halkomaan hiuksia muutamien kohdalla, mutta eiköhän esimerkiksi täkäläiset Fordit luokitella saksalaisiksi ja Chevroletit korealaisiksi. Yhteistyömallit (sama auto kahdella tai useammalla merkillä ) on sitten luku erikseen. Niistä ei enää tiedä, mitä ovat.
Kortti on ollut 24 vuotta. Yli 20 vuoden ajan oli Opeleita. Tosin vain 5 erilaista. Opeleissa kun oli se hyvä puoli, että ne sopivat meikäläiselle. Heti tunsi olevansa kuin kotonaan Opelin ratin takana. Ei merkittäviä teknisiä huolia, eikä kalliita remonttejakaan tehty montaa. Tosin toiseen käytettynä hankkimaani Kadettiin, joka oli vuoden -79 etuvetoinen malli vaihdettiin moottori. Tehdaskunnostettu vaihtomoottori maksoi paikalleen asennettuna 4000 mk. Onhan tuosta jo aikaa, mutta ei nyt hirveän kalliiksi voi operaatiota mainita. Ruoste oli kuitenkin se syy miksi sitten tuli merkin vaihto.
Tuli ostettua 3 vuotta sitten Sitikka ja vuosi sitten vaihdettua se isompaan nestekaasujousitettuun C5:een. Ja taas näyttää siltä, että tähän koukuttuu niin, ettei ihan heppoisin perustein merkkiä vaihdeta.
Minä olen ollut havaitsevinani merkkiuskollisuudessa paljon positiivista. Jotenkin tuntuu, että pitää nostaa hattua niille jotka ajaa samalla merkillä aina. Siinä on jotain "tyyliä" mielestäni. Merkillä ei niin kovin paljon tässä ole merkitystä.
Usein ne uskolliset osaavat nauttia juuri niistä oman merkkinsä hyvistä puolista ja jättää huonot puolet taka-alalle. Merkkiuskolliset osaavat ehkä löytää ja käyttääkin niitä merkkikohtaisia ominaisuuksia kuten ne on tarkoitettu?
Minusta tuossa on jotain opittavaa. Eli ei tuijota sitä mikä omassa autossa on huonosti, vaan nauttii niistä asioista jotka on hyvin toteutettu. Löydän tästä ihan naapurustosta pari hyvää esimerkkiä aiheesta. Ja aina olen mielessäni heitä arvostanut tästä seikasta.
Minä olen ollut havaitsevinani merkkiuskollisuudessa paljon positiivista. Jotenkin tuntuu, että pitää nostaa hattua niille jotka ajaa samalla merkillä aina. Siinä on jotain "tyyliä" mielestäni. Merkillä ei niin kovin paljon tässä ole merkitystä.
Usein ne uskolliset osaavat nauttia juuri niistä oman merkkinsä hyvistä puolista ja jättää huonot puolet taka-alalle. Merkkiuskolliset osaavat ehkä löytää ja käyttääkin niitä merkkikohtaisia ominaisuuksia kuten ne on tarkoitettu?
Minusta tuossa on jotain opittavaa. Eli ei tuijota sitä mikä omassa autossa on huonosti, vaan nauttii niistä asioista jotka on hyvin toteutettu. Löydän tästä ihan naapurustosta pari hyvää esimerkkiä aiheesta. Ja aina olen mielessäni heitä arvostanut tästä seikasta.
Mikä järki se nyt tuollaisessa kommentissa. Seesteinen, toisia arvostava ja ihan perusjärkevä juttu. Eihän täällä tuollaista suvaita
Oon kanssasi täsmälleen samaa mieltä - tylsää olisi jos kaikki autot (ne ei ole vain koneita) olisi samanlaisia.
Ollaan keskustelussa poikettu monille raiteille! Merkkiuskollisuudesta puheenollen, niin tärkeintä lienee maahantuojan asenne ja myyjäliikkeen asenne! Jos ostaja kokee tulleensa hyvin palvelluksi ja huomioiduksi, niin lienee erikoista, jos hän vaihtaa autonsa merkkiä!
Palvelu on totta kai merkittävä tekijä. On käynyt niinkin että se A-autoilijan mainitsema lähes perhetutuksi tullut Corollamyyjä onkin vaihtanut firmaa, siirtynyt VW:n myyjäksi ja merkkiuskollisuus on karissut siihen paikkaan vanhoilla asiakkailla. Volkkarikaupassa on piakkoin ihmetelty mihin kaikki vanhat Corollat laitetaan!
Tottahan tuo vaikuttaa. Kotikylässä on eräs merkkihuolto, johon en jalallani astu. Se karsii heti kaksi merkkiä pois valikoimasta. Harmi, koska ihan hyviäkin malleja niillä olisi tarjolla. Onneksi nykyisten autojen huollot toimii suht asiallisesti.
Tota noin, toisaalta eikös se juuri kerro että automerkistä ei erityisemmin perusteta, jos merkkiä vaihdetaan sen takia että jossain huollossa kusetetaan muutamalla kympillä ( tai jokin muu vastaava episodi ) ?
Autohan on edelleen se AUTO, vaikka huolto/myynti ei niin mallikkaasti pelaisikaan?
Itse en ainakaan omaa merkkiäni hylkäisi, jos sellaista tulisi. Juuri kyseisen auton ja merkin omistamiseen on vankat syyt olemassa, eikä ne mihikään muuttuisi, jos paikallinen huolto/myynti tyrisi.
Alfa Romeo kuskien vuodatusta Delta-Auton töppäilyistä on kyllä silloin tällöin mukava lukea merkkifoorumilta. Sinnikästä väkeä, kun sietävät tuota Deltan touhuilua.
Autohan on edelleen se AUTO, vaikka huolto/myynti ei niin mallikkaasti pelaisikaan?
Kyllä, mutta osa autoon liittyvää kokonaisuutta on huolto. Minun kokemukseni huollon tyrimisestä ei ole parin kympin k***tuksesta. Ekalla kerralla pyydetyn lisätyön eteen ei tehty mitään. Toisella kerralla auto oli viikon huollossa, silti autoa hakiessani ko. lisätyö oli jätetty kesken. Siellä se seisoi ensin viikonlopun yli ja sitten vielä pari päivää. Yhteensä puolitoista viikkoa. Lisäksi varsinainen huolto osoittautui kelvottomaksi. Mm. takavalo ei palanut, turvavyön toimimattomuutta ei huomattu ja pari viikkoa huollosta auto ei mennyt edes katsastuksesta läpi (jarrut). Muitakin juttuja oli, mitä nyt en muista. Reklamoin asiasta, mutta mitään mielenkiintoa ei edes yrityksen laatuvastaavalta asiaan liittynyt. "Kiitos yhteydenotostanne. Koska nyt huoltoon kuuluvat työt on tehty, katsomme laskun aiheelliseksi". Muuten hyvä, mutta minä tein itse tai teetin puutteet muualla.
Alfa Romeo kuskien vuodatusta Delta-Auton töppäilyistä on kyllä silloin tällöin mukava lukea merkkifoorumilta. Sinnikästä väkeä, kun sietävät tuota Deltan touhuilua.
Minun kokemukseni Deltan huollosta ovat etupäässä hyvät. Varsinkin työnjohdolla on yritystä palvella asiakasta. Mutta merkki onkin Mazda, ei Alfa. Ehkä Alfa on niin hankala huollettava ja/tai vaatii enemmän korjausta, jos töppäilyjä tulee huomattavan paljon. Ainakin se on harvinainen auto, joten sen tuntemus ymmärrettävästi on heikkoa liikkeessä, jossa on puolisen tusinaa merkkejä edustettuna.
Kyllä, mutta osa autoon liittyvää kokonaisuutta on huolto. Minun kokemukseni huollon tyrimisestä ei ole parin kympin k***tuksesta. Ekalla kerralla pyydetyn lisätyön eteen ei tehty mitään. Toisella kerralla auto oli viikon huollossa, silti autoa hakiessani ko. lisätyö oli jätetty kesken. Siellä se seisoi ensin viikonlopun yli ja sitten vielä pari päivää. Yhteensä puolitoista viikkoa. Lisäksi varsinainen huolto osoittautui kelvottomaksi. Mm. takavalo ei palanut, turvavyön toimimattomuutta ei huomattu ja pari viikkoa huollosta auto ei mennyt edes katsastuksesta läpi (jarrut). Muitakin juttuja oli, mitä nyt en muista. Reklamoin asiasta, mutta mitään mielenkiintoa ei edes yrityksen laatuvastaavalta asiaan liittynyt. "Kiitos yhteydenotostanne. Koska nyt huoltoon kuuluvat työt on tehty, katsomme laskun aiheelliseksi". Muuten hyvä, mutta minä tein itse tai teetin puutteet muualla.
onhan nämä ikäviä, ja ymmärrän jos joku näistä syistä vaihtaa jopa merkkiä.
Itse en kyllä osaa kuvitella että vaihtaisin merkkiäni sen takia että paikallinen liike tyrii. Veisin sitten vaikka toiseen puljuun huoltoon asioimaan. No, käytän itseasissa nykyiselläänkin huoltoa joka on 80 kilometrin päässä kotikulmilta.
Sohaistaanpa nyt sitten muurahaispesää. Kukaan, sen paremmin Vehon myyjät kuin Mersukuskitkaan eivät ole kyenneet selittämään, miksi tuo yksiviiksisyys olisi jotenkin parempi kuin "tavallinen" kahden viiksen käyttöliittymä.
Ymmärrän toki sen, että käyttäjä tottuu tuohon pian mutta kun minun mielestäni se ei ole mitenkään parempi. Jos haluaa käyttää pyyhkimiä, on käsi irrotettava ratista noin esimerkkinä.
P.S. Onhan Mersutkin nykyään "kaksiviiksisiä" - se vaan se vakkarin viiksi on sattunut samalle puolelle ja helpommin tavoitettavaksi kuin...
Varmasti on viiksien suhteen parempia toteutuksia kuin Mercedeksessä, mutta ei tosiaan ole edes ajattelemisen arvoinen aihe omistajalle. Liittyisikö sitten enempi vahnanaikaiseen perinteeseen ja sitä myötä merkkiuskollisuuteen...
Omasta mielestäni Mercedes tarjoaa juuri tiettyä tunnetta ja perinteitä. Jotkut eivät pidä, mutta minä pidin vaikka merkki vaihtuikin. Toivon että Mercedes ei joudu joidenkin muiden merkkien tavoin heittopussiksi tässä maailmantilanteessa.
Massapulkka? Eikö mersu ole ihan silkka massapulkka jos vertaa Jaguariin tai Alfaan?
Ja tälle Claudiukselle sanoisin, että uusi C5 on aivan eri maata kuin vanha. Vanhempi malli ei mielestäni ollut millään mittapuulla kummoinen auto. Tämä uusi sen sijaan tarjoaa omanlaisensa vaihtoehdon tuohon luokkaan.
Itse en mersusta mitään varsinaista luonnetta löydä samalla tavalla kuin vaikkapa Alfoista tai isommista jaggeista. Esimerkiksi XF:n sisusta tekee autosta selkeästi omanlaisensa. E-mersun sisusta sen sijaan on mielestäni ihan hieno, muttei millään tavalla erotu kilpailijoistaan.
Ainoa mersu jossa on mielestäni vähän luonnetta on SL. Bemarit menevät sitä luonteettomammiksi, mitä isommista malleista puhutaan. 6-sarja tuntuu monen kilpailijan rinnalla todelliselta sarjatuotantopulkalta.
En ole varmaan ainoa, jonka mielestäni C6 tarjoaa helvetisti enemmän luonnetta kuin vaikkapa eemeli.
Ei siinä mitään, yhtä luonteettomia suuri osa mersun kilpailijoistakin on.
KonstaKoo:
Mersuja löytyy nyt myös 3-viiksisiä, uudessa E:ssä näyttää automaattilaatikon vaihteenvalitsin olevan = oikea viiksi. Aivan kuin vanhoissa jenkeissä
Toinen asia mitä en mersussa käsitä on jalka-käsijarru. Se extra pedaali vasemmalla jalkatilassa ja mekaaninen vapautuskahva kojelaudassa. Jotenkin noista uuden E:een kuvista näyttäisi, että perinne jatkuu ??!!? Voisi tässä kohtaa harkita kyllä sähköistä ratkaisua ja kytkintä keskikonsoliin.
Mitäs pahaa jalkakäyttöisessä seisontajarrussa on? Ajaa mielestäni asiansa siinä missä muutkin seisontajarrut.
petos:
Ei noin voi sanoa. Minulla Mersun fiilistä laskee tehokkaasti tietoisuus siitä, paljonko rahaa palaa auton hankintaan. Ylläpitokaan tuskin on tavisautoja halvempaa.
Nykyiset tavisautoni tuovat mukavaa fiilistä myös huoltojen aikana, kun määräaikaishuollon loppusumma jää alle 200 euron, isommatkin huollot enintään 250 e. En minä kaipaa jotain automerkin perinteisyydestä kumpuavaa tms. abstraktia tunnetta. Kun auto on riittävän mukava (vaikka ei markkinoiden paras olisikaan) edullinen ja huoleton, se tuo fiilistä.
Vanhalla Hiluxillakin ajamisessa oli omanlaisensa fiilis, vaikka perinteisen mittapuun mukaan auto oli epämukava, laiska, meluisa, karu jne. Vastapainoksi tietyssä käytössä auto oli huoleton ja tarkoituksenmukainen, mikä riitti tekemään autosta hauskan. Vain ylläpitokulut lähestyivät karmeata (kulutus 9 l/100 km ja vanhan auton kaipaamat satunnaiset korjaukset kalliita, maasturin tekniikka ei ole halpaa). Mutta parempaakaan kompromissia ei sellaiseen käyttöön, jossa auto oli, ei ole olemassa, joten tuo kustannuspuoli meni hampaita kiristellessä.
Toisin on minun tapauksessani henkilöautojen kohdalla. Tavisauto tekee tehtävänsä siinä missä joku kalliimpikin. Erot syntyvät minulle kustannuksista, jos vertailukohtana on kaksi paperilla samantyyppistä autoa. Tietysti tavistenkin välillä on eroja makuasioissa, mutta ne on pikkujuttuja siihen verrattuna, että auto maksaa 30 vs 45 ke. Eikä imagoakaan voi sivuuttaa. "Liian hienon" auton imago on minulle ennemmin negatiivinen kuin positiivinen asia. Lähipiiristä on esimerkkejä siitä, mitä merkitystä on sillä, jos auto on ikäänkuin liian hieno omistajansa asemaan verrattuna. Jatkuvaa naljailua tms siitä vain syntyy. Tietysti ongelma on siinä muiden kuin omistajan, mutta ei tilanteesta mitään iloakaan omistajalle ole.
Herbert:
-no ei voikkaan, puhuin luonnollisesti omalta kantiltani.
Eihän näistä fiilisjutuista voi toistenkin puolesta puhua.
Ymmärrän kyllä että mersu voi joitain etoa.
Mutta samallalailla joku ei voi käsittää taas mitä hienoa on muka jaguarissa, tai subarussa jne.
Lähipiiristä on esimerkkejä siitä, mitä merkitystä on sillä, jos auto on ikäänkuin liian hieno omistajansa asemaan verrattuna. Jatkuvaa naljailua tms siitä vain syntyy. Tietysti ongelma on siinä muiden kuin omistajan, mutta ei tilanteesta mitään iloakaan omistajalle ole.
-pitää myös paikkansa.
Itselläni ei myöskään merkkiuskollisutta ole, viimeksi vaihtui merkki. Tosin maauskollisuus on omalla osallani aika vankkaa. Se tuskin tulee muttumaan ihan helposti. Jostain syystä omaan makuuni soveltuvia autoja tehdäan Saksassa. Näin jälkikäteen ajatellen tämä on hieman outoa, en ole aikaisemmin ajatellut koko asiaa tältä kantilta. Jos täpäkkää olisi reilusti enemmän, niin silloin voisin havitella jotain hieman eksoottisempia merkkejä.
20 vuoden aikana 5 Opelia, lisäksi rouvalle hankitut 3 kpl kaikkine vikoineen ja puutteineen
. Kadett E oli mielestäni hyvä. (ruostumisen sai kuriin alustan suojauksella) Näitä oli kaksi, tavallinen 1,3s ja 2.0 gsi. Nykyinen B- Vectra vm.- 00 sport on palvellut vuodesta -04 noin 75tkm ja taka-akselin helat sekä turvatyynyn merkkivalo on ollut murheena.( helat kerran, valo 2 kertaa). Merkkiuskollisuudessa tosin on horjumisen merkkejä koska jo vectraa katsellessa Saab kiinnosti kovasti. Rouvan auto vaihtui Dieselin tarpeessa Volvoon pari vuotta sitten.
Samoin. Totesin kuitenkin että vaihdettuani pois vapaiden nopeuksien maan tuotteista en enää kuullut paljoakaan rengasmelua urista. Ennen tuli ajettua urien vieressä ja nykyisin ei asiaan helposti kiinnitä huomiota. Nykyisillä nopeusrajoituksilla kovien nopeuksien ajo-ominaisuuksilla ei tee paljoakaan vaan pehmeä matkanteko kiinnostaa enemmän. Merkkiuskollisuus vaihtui kun tuotteen ominaisuudet eivät enää olleet sopivat.
Esim. renkaat 205/55-16 Astraluokan 1,4 moottorilla on huono ratkaisu koska halvempi rengas on mukavampi eikä tuo 1,4 mikään rata-auto muutenkaan ole. Jos haluaa 15" renkaat putoaa myös ilmastointi varusteena pois ja se on ostettava yli 1000 eurolla erikseen?
Muihin Astran moottoreihin ei ilmeisesti 15" tarjota ja tuote on sitten isorenkaisena otettava tai jätettävä. Valitsin jälkimmäisen vaikkei renkaat ainoa ratkaiseva juttu ollutkaan.
Merkkiuskollisuus voi olla pienestä poikki. 10 vuotta Hondilla ja vannoin, että tämä on minun merkkini, kunnes... Veho kehtasi nyhtää 10min työstä pyöreäksi menneen ruuvin vaihdossa 68eur. Työnjohtajatkin olivat asiakasta vastaan. Siihen loppui Honda suhde ja Vehossa en aio asioida koskaan. Eli 68eur vs. merkkiuskollisuus.
tarkoittaako maauskollisuus valmistus vai suunittelu maata????
suunnittelu, valmistustahan on ties missä nykypäivänä....tai tiedä tosta suunnittelustakaan miissä se tehdään...
Andrea:
Miksi kaikkien autojen tulisi olla samanlaisia? Eipä tuo viiksihomma mitään sen kummempaa häiritse. Toimiva ratkaisu sinänsä, etenkin automaattipyyhkijöiden kanssa. Kummempia perustelujakaan tuolle ei ehkä ole, varmaan se että se on alun alkujaan noin ollut ja jotain persoonallisuuttakin on haluttu säilyttää. Vastaavia ratkaisuja esim. Saabissa ym.
Jalkajarru taas on esimerkki asiasta, joka on Mersussa toteutettu järkevästi jo aikana ennen sähkösysteemejä. Sähköisellä käsijarrulla pyritään käytön helppouden lisäksi siihen, että penkkien väliin saadaan tilaa muulle, esim. kyynärnojalle, lokerolle, informaatiojärjestelmän namiskoille. MB:ssä tuo tila on järjestetty jo paljon aiemmin, ja ihan toimivasti. M-B:n kaltaisia toteutuksia on ollut myös joissain muissakin autoissa. Tavallaan loogistakin, mitä järkeä on KÄSIjarrussa, kun muuten jarrut toimivat JALKAjarrulla?
Kaikilta osin nuo sähkösysteemit ei ole kummoisia. Jaksan ihmetellä noita sähköisiä käynnistyksiä, joissa avain pitää ensin tunkea johonkin, sitten painaa starttia jne. Aika hankalaa ja työlästä, ainoa etu on siinä että virtalukko on saatu pois murskaamasta polvia, tosin Saabissa näin on aina ennenkin ollut ja Mersuissakin se on jo jonkin aikaa ollut sijoitettuna muualle kuin jalkojen vaaravyöhykkeelle.
Itse en kyllä tuota mersun viiksilogiikkaa ymmärrä pätkän vertaa. Miksi niiden piti mennä pyörä keksimään uudestaan? Jos jotku hallintalaitteet nyt ovat lähes standardisoituja, miksi yhden valmistajan pitää niitä mennä muuttamaan. Olisi varmaan tosi kiva opetella käyttämään kaikkia hallintalaitteita uudestaa, jos muutkin valmistajat lähtisivät tuolle mersun linjalle.
Samantienhän vaikkapa suuntavilkun käyttökytkimet voisi sijoittaa rattiin vaikkapa sitikassa. Siitä sitten paineiltaisiin oikealla ja vasemmalla puolellava olevia nappeja. Jos ei ole tottunut nykyiseen systeemiin, niin tuo on varmasti aivan yhtä helppo. Mitä järkeä? Ei mitään.
Kohta varmaan pitää eri merkkisiin autoihinkin hankkia ajokortin lisäksi tyyppikoulutus, mikäli tuollainen yleistyy.
Sadetunnistin on onneksi tehnyt vahvasti tuloaan, eikä näinollen tuo mersun viiksilogiikkakaan vaadi samanlaista opettelua kuin ennen.
Saabin ja vaikkapa Porschen virtalukot ovat pientä tuon rinnalla. Ne eivät erillistä opettelua vaadi.
Saab Sportcombilla mennään, Oli Saabeja aiemminkin ja kymmenisen vuotta muita ( Vw T4 caravelle,Opel Astra ja Ford Puma) ja taas on kotoinen olo ajellessa.Kun olosuhteet huononee niin Saab pääsee näyttämään todellisen suoriutumiskykynsä. Kun taivaalta tulee jalkarätin kokoisia lumihiutaleita, maassa on kymmenen senttiä auraamatonta sotkettua lunta ja keskivalli kunnollisen kokoinen, niin tiellä on vain vastaantulijoita - molemmilla kaistoilla.
ps. se vihreä mittarivalaistus on tutkitusti autossa paras silmälle, punainen sopii lentokoneisiin (täyspimeä ohjaamo, ulos ei tarvitse nähdä, mutta ei liikenneolosuhteisiin. Ja sininen on jo vitsi, vaikkei kuskia kyllä naurata.
Ollaan keskustelussa poikettu monille raiteille! Merkkiuskollisuudesta puheenollen, niin tärkeintä lienee maahantuojan asenne ja myyjäliikkeen asenne! Jos ostaja kokee tulleensa hyvin palvelluksi ja huomioiduksi, niin lienee erikoista, jos hän vaihtaa autonsa merkkiä!
alfred100:
Minulle maauskollisuus tarkoittaa merkin alkuperämaata. Tietysti siinäkin voidaan lähteä halkomaan hiuksia muutamien kohdalla, mutta eiköhän esimerkiksi täkäläiset Fordit luokitella saksalaisiksi ja Chevroletit korealaisiksi. Yhteistyömallit (sama auto kahdella tai useammalla merkillä ) on sitten luku erikseen. Niistä ei enää tiedä, mitä ovat.
Kortti on ollut 24 vuotta. Yli 20 vuoden ajan oli Opeleita. Tosin vain 5 erilaista. Opeleissa kun oli se hyvä puoli, että ne sopivat meikäläiselle. Heti tunsi olevansa kuin kotonaan Opelin ratin takana. Ei merkittäviä teknisiä huolia, eikä kalliita remonttejakaan tehty montaa. Tosin toiseen käytettynä hankkimaani Kadettiin, joka oli vuoden -79 etuvetoinen malli vaihdettiin moottori. Tehdaskunnostettu vaihtomoottori maksoi paikalleen asennettuna 4000 mk. Onhan tuosta jo aikaa, mutta ei nyt hirveän kalliiksi voi operaatiota mainita. Ruoste oli kuitenkin se syy miksi sitten tuli merkin vaihto.
Tuli ostettua 3 vuotta sitten Sitikka ja vuosi sitten vaihdettua se isompaan nestekaasujousitettuun C5:een. Ja taas näyttää siltä, että tähän koukuttuu niin, ettei ihan heppoisin perustein merkkiä vaihdeta.
Terve,
Minä olen ollut havaitsevinani merkkiuskollisuudessa paljon positiivista. Jotenkin tuntuu, että pitää nostaa hattua niille jotka ajaa samalla merkillä aina. Siinä on jotain "tyyliä" mielestäni. Merkillä ei niin kovin paljon tässä ole merkitystä.
Usein ne uskolliset osaavat nauttia juuri niistä oman merkkinsä hyvistä puolista ja jättää huonot puolet taka-alalle. Merkkiuskolliset osaavat ehkä löytää ja käyttääkin niitä merkkikohtaisia ominaisuuksia kuten ne on tarkoitettu?
Minusta tuossa on jotain opittavaa. Eli ei tuijota sitä mikä omassa autossa on huonosti, vaan nauttii niistä asioista jotka on hyvin toteutettu. Löydän tästä ihan naapurustosta pari hyvää esimerkkiä aiheesta. Ja aina olen mielessäni heitä arvostanut tästä seikasta.
Mikä järki se nyt tuollaisessa kommentissa. Seesteinen, toisia arvostava ja ihan perusjärkevä juttu. Eihän täällä tuollaista suvaita
Oon kanssasi täsmälleen samaa mieltä - tylsää olisi jos kaikki autot (ne ei ole vain koneita) olisi samanlaisia.
KonstaKoo:
-sanos muuta.
Tämä boxerdieselin viesti oli tosiaan harvinaisen hyvä
Nasse:
Palvelu on totta kai merkittävä tekijä. On käynyt niinkin että se A-autoilijan mainitsema lähes perhetutuksi tullut Corollamyyjä onkin vaihtanut firmaa, siirtynyt VW:n myyjäksi ja merkkiuskollisuus on karissut siihen paikkaan vanhoilla asiakkailla. Volkkarikaupassa on piakkoin ihmetelty mihin kaikki vanhat Corollat laitetaan!
Tottahan tuo vaikuttaa. Kotikylässä on eräs merkkihuolto, johon en jalallani astu. Se karsii heti kaksi merkkiä pois valikoimasta. Harmi, koska ihan hyviäkin malleja niillä olisi tarjolla. Onneksi nykyisten autojen huollot toimii suht asiallisesti.
Tota noin, toisaalta eikös se juuri kerro että automerkistä ei erityisemmin perusteta, jos merkkiä vaihdetaan sen takia että jossain huollossa kusetetaan muutamalla kympillä ( tai jokin muu vastaava episodi ) ?
Autohan on edelleen se AUTO, vaikka huolto/myynti ei niin mallikkaasti pelaisikaan?
Itse en ainakaan omaa merkkiäni hylkäisi, jos sellaista tulisi. Juuri kyseisen auton ja merkin omistamiseen on vankat syyt olemassa, eikä ne mihikään muuttuisi, jos paikallinen huolto/myynti tyrisi.
Alfa Romeo kuskien vuodatusta Delta-Auton töppäilyistä on kyllä silloin tällöin mukava lukea merkkifoorumilta. Sinnikästä väkeä, kun sietävät tuota Deltan touhuilua.
petos:
Kyllä, mutta osa autoon liittyvää kokonaisuutta on huolto. Minun kokemukseni huollon tyrimisestä ei ole parin kympin k***tuksesta. Ekalla kerralla pyydetyn lisätyön eteen ei tehty mitään. Toisella kerralla auto oli viikon huollossa, silti autoa hakiessani ko. lisätyö oli jätetty kesken. Siellä se seisoi ensin viikonlopun yli ja sitten vielä pari päivää. Yhteensä puolitoista viikkoa. Lisäksi varsinainen huolto osoittautui kelvottomaksi. Mm. takavalo ei palanut, turvavyön toimimattomuutta ei huomattu ja pari viikkoa huollosta auto ei mennyt edes katsastuksesta läpi (jarrut). Muitakin juttuja oli, mitä nyt en muista. Reklamoin asiasta, mutta mitään mielenkiintoa ei edes yrityksen laatuvastaavalta asiaan liittynyt. "Kiitos yhteydenotostanne. Koska nyt huoltoon kuuluvat työt on tehty, katsomme laskun aiheelliseksi". Muuten hyvä, mutta minä tein itse tai teetin puutteet muualla.
simppa:
Minun kokemukseni Deltan huollosta ovat etupäässä hyvät. Varsinkin työnjohdolla on yritystä palvella asiakasta. Mutta merkki onkin Mazda, ei Alfa. Ehkä Alfa on niin hankala huollettava ja/tai vaatii enemmän korjausta, jos töppäilyjä tulee huomattavan paljon. Ainakin se on harvinainen auto, joten sen tuntemus ymmärrettävästi on heikkoa liikkeessä, jossa on puolisen tusinaa merkkejä edustettuna.
Herbert:
onhan nämä ikäviä, ja ymmärrän jos joku näistä syistä vaihtaa jopa merkkiä.
Itse en kyllä osaa kuvitella että vaihtaisin merkkiäni sen takia että paikallinen liike tyrii. Veisin sitten vaikka toiseen puljuun huoltoon asioimaan. No, käytän itseasissa nykyiselläänkin huoltoa joka on 80 kilometrin päässä kotikulmilta.
Onhan tuota suomessakin tutkittu. Kärjessä löytyi ainakin Volvo ja BMW.