TM:n keskustelupalstalla korostuu nyt kovasti merkkitietoisuus autonvalinnan perusteena. Tarjoan toista lähtökohtaa. Nykyautot ovat merkistä riippumatta kohtalaisen luotettavia ja sijoituksina enemmän tai vähemmän huonoja. Kuitenkin useimmat elävät ostoksensa kanssa vuosikausia ja kohtaavat arjessaan kaikki niiden suunnittelusta johtuvat hyvät ja huonot ominaisuudet. Kysynkin, mitkä viisi ominaisuutta ovat autonvalinnassa tärkeimmät? Vastausten perusteluissa selviävät varmaankin ne lukemattomat autonkäyttäjien odotusten erilaisuudesta johtuvat seikat, jotka tekevät tästä tiedustelusta enemmän viihdettä kuin tiedettä. Tarjoan esimerkiksi omat kriteerini:
1. Auton on oltava tilava. 5 henkeä ja matkatavarat. Tavaratilaa vähintään n. 500 litraa, kääntyvät ja mieluummin poistettavat takapenkit. Kääntyvä repsikan istuin, kolmemetristen listojen ja lautojen yms. pitää mahtua sisään.
2. Auton on oltava mukava ja hiljainen. Satasen nopeudessa 68 dB on maksimi, mitä voi sietää.
3. Auton on oltava taloudellinen. 5 litraa satasella yhdistetty kulutus on maksimi.
4. Auton tulee olla ergonomisesti mahdollisimman käytettävä. Tämä tarkoittaa minulle korkeakattoista korimallia (maasturi tai tila-auto). Astuminen autoon/nouseminen pois on luontevaa, näkyvyys autosta on hyvä. Autossa on riittävästi korkeustilaa kaikille, kuskille, matkustajille ja tavaroille.
5. Subjektiivinen, tunneasia. Auto tuntuu minusta sympaattiselta ja turvalliselta.
Perustelen vielä sen, miksi mukana ei ole ajettavuutta ja suorituskykyä. Kaikkia nykyautoja on helppo ajaa. Jos ajaminen on vaikeaa, syy ei varmaankaan ole autossa. Myöskin suorituskyky lienee kaikissa uusissa autoissa riittävä. Jos ajatellaan, että 0-100km/t taittuu alle 15 sekunnin ja ohituskiihtyvyys suurimmalla vaihteella 60-120 km/t alle 30 sekunnin, ei pitäisi olla huolta. Väittäisin, että näihin raameihin mahtuu ainakin 9 kymmenestä uudesta autosta. Hitaammillakin pärjää mainiosti. Useimmat suorituskyvyn riittävyyteen perustuvat ohitukset ovat riskiohituksia.
Ja sitten se arvon säilyminen. Tämä riippuu autonvaihtotiheydestä. Jos vaihtaa autoa 3-4 vuoden välein, automerkillä on merkitystä. Jos harvemmin, lisävarusteiden tarve ja hinta sekoittavat asiaa. Monissa merkeissä varustekattaus on jo perushinnassa niin hyvä, että jonkin toisen merkin parempi arvonsäilyvyys ei kompensoi varusteiden hintaa vuosien kuluessa. Ja tämä taas palauttaa kysymyksen: mitä ominaisuuksia haluat?
Nämä ovat siis omat lähtökohtani, miten muilla?
Oma kriteerini ovat sen verran epämääräiset, etteivät ne oikein taitu listaksi. Auton pitää vain herättää omistamisen halua. Tekniset asiat ovat olennaisessa osassa. Auto voi olla maasturia tai tila-autoa lukuunottamatta melkein minkä mallinen tahansa. Nuo jäävät pois laskuista, koska korkeus heikentää dramaattisesti ajettavuuden juositusmukavuuden kompromissia.
Sodomka:
Helppoahan se ajaminen on ollut jo pitkään, mutta minulle olennaisempi kysymys on viihtyvyys ratin takana. Ajaminen on noin lähtökohtaisesti hyvin tylsää ja aikaa tuhlaavaa hommaa, joten jos siitä voi saada vähän siedettävämpää nautinnollisella ajettavuudella, niin valinta on helppo.
Perusteluasi voisi myös käyttää myös moneen muuhun ominaisuuteen. Kaikki nykyautot ovat mukavia, hiljaisia, ergonomisia, turvallisia, tilavia...
Ajan paljon matkaa, joten iso hiljainen ja mukava auto sen olla pitää. Ei paljoa decibelejä eikä kivireki jousitusta. Penkit on syytä olla myös tukevat eikä kovat kirkonpenkit. Koska kilsoja tulee paljon, niin luotettava tekniikka.
Kaikki muu on toissijaista ja kompromissia esim. Suorituskyvyn, kulutuksen, varustelun ja hinnan suhteen.
Hiljainen, hyvä jousitusmukavuus, suorituskyky vähintään 8 - 9 sek 0-100 km/h, sedan tai 5 ovinen, riittävän tilava myös satunnaisiin kuljetustarpeisiin ja kokohan tuo myös lisää turvallisuutta. Lisäksi auton pitää olla sellainen, joka miellyttää silmää ja herättää jotain omistushaluja.
Nuo rajaa jo omalla kohdallani valikoiman aika suppeaksi ns. premium-merkkeihin, koska nuo vaatimukset ei ns. kansanauto-malleissa helpolla täyty.
Sodomka:
Eli autossa pitäisi olla takana 3 erillistä istuinta? Monen auton takapenkki on suunniteltu kahdelle, eli keskellä on se palli.
Allekirjoitan aloittajan idean täysin ja jopa asioiden järjestys on aika tuttu. Oman kuljetustarpeeni vuoksi joudun tosin omalta osaltani hieman säätämään numeroituja kohtia. Meille riittää tilat neljälle, kunhan päätilaa on riittävästi, eikä auton korkeuden maksimointi ole suksilaatikon kanssa käytännöllistä. Viidennen fiiliskohdan päättelen lähinnä ajettavuudesta.
No-kian ja A-utoilijan kommentit allekirjoitan sellaisenaan.
Ajan autolla, joka täyttää kaikki vaatimukseni, enkä tiedä sille kuin yhden realistisen vaihtoehdon. Valintaani näiden kahden löytämäni vaihtoehdon välillä en osaa perustella.
Oma lista:
1.Ylläpitokulut (arvon säilyminen,huollot,vakuutukset jne.)
2. Edes kohtuullinen suorituskyky ja varusteet
3.Luotettavuus käytössä (oltava myös hyvä lämpenemään)
4. Ajettavuus (takaveto melko ehdoton)
5. Tilat ovat täysin merkityksettömät, jos tarvii jotain suurta kuskata sitä varten on olemassa pakut,kuorma-autot jne. Mitä vähemmän sen parempi ajot kuitenkin 99% yksin ja ilman suuria tavaroita. Moni ostaa täysin turhaa tilaa ja ei sitä juurikaan tarvitse. Halvemaksi olisi tullut ostaa se todellisten tarpeiden mukainen auto ja mennä sitten säästyneillä rahoilla sinne vuositaiselle lapin reissulle vaikka helikopterilla.
Ensimmäisenä mukavuus joka lähtee siitä että autossa jaksaa istua 6-8 tuntia päivässä. Eli penkin/ratin säädöt pitää saada kohdalleen. Pienenä yksityiskohtana olen alkanut kiinittää huomiota jopa siihen miten oikea jalka lepää ajaessani vakionopeussäädin kytkettynä. Pari viime aikoina ajamaani automallia on reputtanut sen takia että kaasupoljin nivelöity lattiaan eikä jalkaterälle löydy luonnollista asentoa. Mukavuuteen liittyy myös jousitusmukavuus ja melutaso. Käytännöllisyys seuraavaksi eli helppo kulku/lastaus ja kohtuullinen kuljetskapasiteetti. Nuo kun on kunnossa niin vielä päälle 4-veto automaatilla. Aktiivinen vakionopeussäädin on se varuste minkä lisäksi haluan seuraavaan autooni. Ja vielä kun hinta on kohdallaan niin kaupat syntyy.
Merkki on hyvin tärkeä asia, esim. Peugeotissa ja Toyotassa on samanmittainen takuu. Kopiota myydään silti paremmin kuin alkuperäistä, ja käytettynä Toyota säilyttää prosenteissa mitattuna arvonsa kaikkein parhaiten (hs.fi ), käänteisesti sanottuna tuo positiivinen ominaisuus tarkoittaa että se on kallis käytettynä.
"Toyota Proace on käytännössä sama auto kuin Peugeot Expert, Citroën Jumpy ja Fiat Scudo. Merkillepantavaa alkuvuoden osalta on se, Peugeot-, Citroën- ja Fiat-pakettiautoja on yhteensä myyty selvästi vähemmän kuin Toyota-merkkisiä."
http://auto.fi.msn.com/koeajot/autotoday-koeajo-toyota-proace-20-d-128-active
Itse vaihdoin aikoinaan merkkiä sellaiseen käytettyyn jonka arvo säilyi huonosti. Ja vaikka vaihtohyvitys oli huono vaihdoin 80 tkm ja reilun 4 vuoden pitoajan jälkeen taas samaan arvonsa huonosti säilyttävään merkkiin koska sen päivitetytkin ominaisuudet olivat mieluisat. Vertailun tein TM-tuloksiin luottaen, en käynyt koeajamassa muita. Sitä en tiedä miksi muut suomalaiset eivät arvosta ko. automerkin ominaisuuksia.
E2800:
Minä en ainakaan osta automerkkiä, vaan itselleni sopivan mallin. Sekä nykyisen että aiempien autoni valmistaja tekee minulle kelvottoman sopimattomia malleja, joita en edes harkitsisi suurellakaan alennuksella.
Jopa saman näköisinäköisissä kuorissa voi olla erilaista tekniikkaa malliversiosta ja vuosimallista riippuen.
Päätelmäsi vaihtoarvosta on hyvä näkökulma, joka jää monilta huomaamatta. Nopea arvon alennus on käytetyn ostajan etu. Mutta sekin pitää laskea mallikohtaisesti. Ei Priuksen ja Yariksen mainio arvon säilyminen auta uuden Land Cruiserin ostajaa, jonka rahaa palaa Yariksen verran ensimmäisenä vuonna, vaikka myös LC säilyttääkin arvonsa prosentuaalisesti hyvin. Erikoisten mallien hintakehitys on niiden omaa.
En osta edes nykyisen autoni seuraavaa mallia, ellei se täytä vaatimuksiani. Eli avauksen periaatteilla, mutta tietenkin omilla vaatimuksilla mennään.
2. Taloudellinen, pienenpuoleinen kulutus ja ylläpitokulut
3. Tilaa 4 hengelle ja 450 l tavaroille, max. pituus n. 4,3 metriä
4. Korkea matkustamo ja maavara, samoin kunnon istumakorkeus lattiasta edessä ja takana, vararengas pitää olla
5. Neliveto ja automaattivaihteisto olisivat kivoja, mutta eivät välttämättömiä
6. Ei kattokaiteita, suhisevat ja keräävät loskaa
MasterOfPuppets:
Minulla ainakin autonvalinta helpottui nykyistä autoa valitessa kummasti, kun kriteerinä oli 6 henkeä ja matkatavarat - vaihtoehdot vähenivät murto-osaan.
Kun ikää tulee, niin painotukset muuttuvat. Lisäksi ajot eivät enää ole säännöllisiä, joten lista on muokkautunut seuraavaksi:
1. Autoon pitää nousta ja sieltä on pystyttävä laskeutumaan. Tarkoittaa kohtuullisen korkeaa maavaraa ja/tai tarpeeksi korkeussäätöjä etupenkeissä
2. Automaattivaihteisto, ei enää vatkata. Onko kaksoiskytkin, robotti vai CVT, ei paljon väliä.
3. Etu- ja takatutka, mukautuva nopeudensäädin ja muita ajamista helpottavia hilavitkuttimia.
4. Alhaiset päästöt, koska sen myötä voi hankkia kalliimman perusauton, kun on pienemmät verot. Ei mielellään viitsisi laittaa autoon kuin jotain 35000 euroa
5. Sähkökäyttöinen takaluukku, on se vaan niin niin mukava. Samoin polttoainetoiminen lisälämmitin.
Tuon listan perusteella taitaa löytyä yhden käden sormilla laskettava määrä.
LMJ:
No mihin merkkiin ja malliin päädyit?
ilmari10:
Minä päädyin Renault Scenic automaattidieseliin. Siinä on kolme erillisistuinta takana, kaikki riittävän isoja. Rellun jälleenmyyntiarvon aleneminen ei haittaa, koska vaihdan autoa 8-10 vuoden välein. Kymmenvuotiaiden hyvityserot ovat niin pieniä, että ne hukkuvat varusteiden hintaeroihin. Toinen relluvalintaa vastustava argumentti olisi auton vikaherkkyys. Minulla on ollut 4 Renaultia, joista ainoastaan ensimmäisessä (21GTS) oli ylimääräisiä vikoja. Muut ovat menneet määräaikaishuolloilla ja alapallonivelten vaihdoilla sadan tonnin kohdalla.
Kakkosvalintani olisi Toyota Verso, siis tässä hintaluokassa. Jos haluaisin käyttää rahaa autoiluun enemmän, puhuttaisiin muista merkeistä.