Jotenkin ei tee mieli hiljentää, kun perässätulija on kiinni takapuskurissa. Ja jos yrittää vaihtaa kaistaa rinnalla-ajavan taakse, takanatulija onkin siirtynyt jo sinne.
Tunnistan tilanteen. Edessäni on auto, jonka kuljettajalla ei ole täysi kontrolli päällä siinä, mitä takana tapahtuu, tai sitten hänellä ei ole aikomustakaan siirtyä oikealle, vaikka näkee, että takana tulee joku, joka pyrkii ohi. Oma vaihto-ehtoni on silloin: ajaa hänen perässään koko matka, tai mennä oikeaa kaistaa pitkin ohi. Takana tulevana, minulle oudon ihmisen perässä, minulla on mahdoton tietää, tekeekö edessä ajava kiusaa, onko hän vanha ukko joka ei näe, vai käyttääkö hän taustapeiliä lainkaan. Henkilökohtaisesti en vaivaa tällä päätäni niin kauan, ellei hän siirry heti, oletan, että hän on päättänyt ajaa koko ajan vasenta kaistaa pitkin ja saatan ohittaakin oikeaa kaistaa pitkin, mikäli se on itselleni edullista.
Lisäksi on huomattava, että nopeammin ajava on päästettävä ohi. Sellainenkin sääntö on olemassa. Siinä ei puhuta siitä lainkaan, että ajaako joku ylinopeutta vai ei vaan silti on päästettävä nopeammin ajava ohitse. Erityisesti on mainittu esim. hälytysajoneuvot. Kuinka moni "viitsii" jäädä ambulanssin jarruksi vaikka heillä ei pillejä soiteltaisi ja valoja vilkuteltaisi, kun selvästi näkee, että sellainen tulee nopeasti perässä ja on tilaa väistää sitä. Kaiken kaikkiaan on taaskin kyse kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista olla tekemättä muille tahallista kiusaa.
Onko Maukka sinusta oikein, että pyrkimällä noudattamaan tarkasti jotain sääntöjä - vaikka itse oikeaksi luulemiaan sääntöjä - voi ikäänkuin laillisesti tehdä muille kiusaa? Onko koko asenne jo lähtökohtaisesti syvältä?
Kun on kyse yleisestä liikenteestä, on aivan sama onko ajoneuvoina auto, bussi, rekka, mp tai mikä tahansa tasavertainen kulkupeli, joten miksi ihmeessä joitakin ajoneuvomuotoja kohtaan pitäisi käyttäytyä kummallisesti? Jos joku menee kovaa, niin annettakoon hänen mennä tai mikä vielä tärkeämpää - jos joku haluaa ajaa hiljaisemmin, niin annettakoon hänen ajaa hiljaisemmin. Antaa viranomaisten hoitaa huomauttelu - oikea poliisikaan ei pidä kotipoliiseista - siitäkin voi saada lapun. Räpsyttelemällä vaikka valoja sopivissa paikoissa, joutuu hyvin herkästi poliisin puhutteluun.
Minusta kotipoliisi on se, joka tulee rajoituksen mukaan ajavan takapuskuriin välkyttelemään valojaan. Hän omii itselleen hälytysajoneuvon (tässä tapauksessa poliisiauton tai -moottoripyörän) oikeuksia.
Ole hyvä ja osoita se liikennesääntöjen kohta, joka velvoittaa rajoitusnopeutta ajavan väistämään muita kuin tehtävässä olevia (pillit ja vilkut) hälytysajoneuvoja.
Sellainen sääntö oli edellisessä tieliikennelainsäädännössä, joka korvattiin nykyisellä 1980-luvun alussa. Nykyisissä säännöissä tuollaista kohtaa ei ole.
Poliisin puhutteluun joutumisen riski on hyvin teoreettinen. Valvonnan määrä on sen verran surkealla tasolla.
[Maukka muokkasi tätä viestiä 27.03.2006 klo 16:39]
Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne. Ryhmittymistä pitäisi tehdä yksikaistaisellakin. Periaatteessa pitäisi ajaa kaistan oikeaa reunaa - sanoo säännöt - aika hullua, mutta eipä sitä sääntöä pahemmin noudateta. Periaatteessa voi saada sakon, kun ajelee tyhjällä tiellä vasemmalla kaistalla. Harvemmin siitä sakotetaan, mutta olen kyllä nähnyt, kun siitä poliisi pysäyttää ja huomauttaa. Toisaalta voi vain ihmetellä sitä liikennetajua ja liikennesilmää, joka panee ajamaan vasemmalla, kun muita ei ole paikalla ja välitöntä vasemmalle kääntymistäkään ei ole. Kertoohan se ihmisestä aika paljon. Pilkuntarkkaan ajatellen vasemmalla kaistalla ajo on kiellettyä tyhjällä tiellä vaikka siitä ei rangaistakaan. Ei ole hyväksyttävää ryhmittyä jo Helsingissä vain siksi, että Tampereella joutuu kääntymään vasemmalle.
Tässä kirjoituksessa olen puhunut täysistä teistä.
Säännöt eivät määrää ajamaan oikeassa reunassa vaan sanovat viisaasti, että pitää ajaa niin oikealla kuin se turvallisesti on mahdollista.
Näin jätetään kevyelle liikenteelle tilaa ja mahdollistetaan pimeällä keskemmällä ajaminen ja kevyen liikenteen turvallisuus.
Ehkä ne säännöt kannattaisi tarkistaa ennen kuin niistä alkaa kirjoittelemaan "totuuksia" tänne.
[Maukka muokkasi tätä viestiä 27.03.2006 klo 16:46]
Tunnistan tilanteen. Edessäni on auto, jonka kuljettajalla ei ole täysi kontrolli päällä siinä, mitä takana tapahtuu, tai sitten hänellä ei ole aikomustakaan siirtyä oikealle, vaikka näkee, että takana tulee joku, joka pyrkii ohi. Oma vaihto-ehtoni on silloin: ajaa hänen perässään koko matka, tai mennä oikeaa kaistaa pitkin ohi. Takana tulevana, minulle oudon ihmisen perässä, minulla on mahdoton tietää, tekeekö edessä ajava kiusaa, onko hän vanha ukko joka ei näe, vai käyttääkö hän taustapeiliä lainkaan. Henkilökohtaisesti en vaivaa tällä päätäni niin kauan, ellei hän siirry heti, oletan, että hän on päättänyt ajaa koko ajan vasenta kaistaa pitkin ja saatan ohittaakin oikeaa kaistaa pitkin, mikäli se on itselleni edullista.
Tyypillinen tilanteentunnistaja ei malta odottaa, että oikealle kaistalle syntyisi riittävä turvaväli, johon vasemmalla kaistalla oleva voisi siirtyä.
Siitä sitten tungetaan vasen takakulma vasemmalla kaistalla olevan oikeaa etukulmaa viistäen ja oikea etukulma oikealla kaistalla olevan vasenta takakulmaa hipoen ahtaasta raosta vaaraa uhmaten läpi, huomattavasti muun liikenteen nopeutta suuremmalla vauhdilla.
Jos nopeus on rajoituksen mukainen, ei ole mitään tarvetta eikä oikeutta ohittaa. Mutta kun on se "kaikki mulle nyt ja heti" -mentaliteetti, niin kaistatilanteen selkiytymisen odottaminen on luonnollisesti mahdotonta.
Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että motoristikohelot eivät ole ainoa tuota ajotyyliä harrastava laji, toinen yhtä näkyvä laji on rekkakuskikohelot. Kohelot näkyvät, asiallisia ei huomaa.
Noh, ei hätää. Onneksi siellä on sentään yksi, joka osaa käyttäytyä liikenteessä. Sinä.
Lukutaidossa vikaa ehkä?
Lauseenihan tarkoittaa, että hyvin käyttäytyviä on valtaosa. Kohelot ovat valitettavan hyvin erottuva vähemmistö.
Eli kyllä hyvin käyttäytyviä on muitakin kuin minä ja onneksi olemme enemmistö.
Tyypillinen tilanteentunnistaja ei malta odottaa, että oikealle kaistalle syntyisi riittävä turvaväli, johon vasemmalla kaistalla oleva voisi siirtyä.
Siitä sitten tungetaan vasen takakulma vasemmalla kaistalla olevan oikeaa etukulmaa viistäen ja oikea etukulma oikealla kaistalla olevan vasenta takakulmaa hipoen ahtaasta raosta vaaraa uhmaten läpi, huomattavasti muun liikenteen nopeutta suuremmalla vauhdilla.
Jos nopeus on rajoituksen mukainen, ei ole mitään tarvetta eikä oikeutta ohittaa. Mutta kun on se "kaikki mulle nyt ja heti" -mentaliteetti, niin kaistatilanteen selkiytymisen odottaminen on luonnollisesti mahdotonta.
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla autolla, omaa kaistaa pitkin, eivätkä siirry, koska ajavat nopeusrajoituksen mukaan ja viittaavat sitten siihen, että myös lopun Suomen tulee pitää kiinni tästä. Ihmettelen. He pitävät kiinni jostain, mitä eivät saa pitää, jostain, joka on kadonnut, kun he pääsevät päämääräänsä, eikä sillä ole ollut mitään merkitystä, onko perässä roikkunut joku, vain onko se joku viilettänyt ohi.
Erittäin usein puhumme samaan aikaan herrasmiehistä, jotka eivät epäröi avata naiselle ovea. Herrasmiehistä, joilla on aina tikkuaski taskussa, jos nainen sattuu tarvitsemaan tulta. Mutta omassa autossa he muuttuvat. Joillekin auto ei toimi työkaluna kohteliaisuudessa, vaan itsekkyyden todisteena. Nämä herrasmiehet pyyhkivät jopa kusipisaran pois huoltamon vessanpöntön reunalta ja nostavat hattua naapurin rouvalle. He ovat hyvän käytöksen esikuvia ja aina valmiita todistamaan tämän - niin kauan kun saavat pitää sen oman kaistansa, yleensä sen vasemman. Tässä kulkee se raja ja reviiri. Sinne ei ole asiaa.
Tämä tyypillinen tilanteentunnistaja saattaa olla myös sellainen, joka tunnistaa usein toistuvan tilanteen, kerta toisensa jälkeen. Olet Maukka varmasti itsekin saanut joskus tunteen, jonkun toisen liikennöitsijän ajoa seuratessasi: Tuo tulee kyllä pian eteen.. tuo vaihtaa kyllä kohta kaistaa, tuosta ei kyllä tiedä mitä se tekee...
Moottoripyörän sarvissa oppii myös asioita, koska onnettomuuden sattuessa sen kuljettaja on aina häviöllä. On kertakaikkiaan oltava aina varuillaan ja pidettävä mielessä, että edessä saatta olla juuri se yllä mainittu herrasmies, joka ajaa omalla autolla.
Moottoripyöräilijä hakee katseellaan tämän herrasmiehen silmiä ja näkeekin monesti edellä ajavan pupillit peileissä. Pupillit, joiden mulkaisu taustapeiliin ei johda mihinkään toimenpiteisiin. Hän jotenkin tunnistaa jo kaukaa, milloin se edellä ajava on päättänyt pitää sen veromarkoilla rahoitetun kaistansa. Tarkka kuljettaja, jonka yksi ohje on joustavuus, näkee jo kaukaa takaa tulevan ja pyrkii antamaan hänelle tietä, oli se sitten hälytysajoneuvo, Lipposen taksi, tai moottoripyörä. Sen jälkeen hän sitten siirtyy takaisin vasemmalle kaistalle, tarpeen vaatiessa - eikä ole menettänyt mitään, sillä yleensä nämä hätäilijät seisovat kuitenkin seuraavissa valoissa, paitsi se moottoripyörä, joka livahti ja on kokonaan poissa, häiritsemästä...
En voi olla ihmettelemättä kulttuurieroa. Mikä suomalaista niin viehettää siinä "omassa" kaistassa, josta pitää pitää kiinni kynsin ja hampain?
Oletko ajanut paljon muualla Euroopassa Maukka? Minä olen. Olen myös törmännyt - varsinkin pohjois-Saksassa usein Suomen kilvissä oleviin autoihin ja pannut merkille jotain mielenkiintoista; suomalaiset omaksuvat paikallisen liikennekulttuurin todella helposti ja käyttäytyvät yhtä joustavasti, vähintään, kuin veli Guntterikin - mutta palaavat mielellään siihen omaan, Maukan kuvailemaan, heti kun pääsevät takaisin kotimaahan. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku muu pannut merkille tämän suomalaisten hienon käyttäytymisen liikenteessä, ulkomailla.
Yksi syy lienee se, että myös se kaikkein fiksuinkin herrasmies ymmärtää, että varsinkin Saksassa sen takaa nopeasti lähestyvän prätkäilijän näkökentän alareuna saattaa näyttää tällaiselta:
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla autolla, omaa kaistaa pitkin, eivätkä siirry, koska ajavat nopeusrajoituksen mukaan ja viittaavat sitten siihen, että myös lopun Suomen tulee pitää kiinni tästä.
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla tai lainatulla autolla tai moottoripyörällä, mitä sattuu kaistaa pitkin, eivätkä hiljennä vauhtiaan, vaan joko ajavat kiinni takapuskuriin tai ohittavat oikealta tai muutoin painostamalla tai sääntöjenvastaisesti, koska ajavat mielestään joustavasti ja katsovat omistavansa tien sillä perusteella, että heillä on kallis auto tai nopea moottoripyörä. Lopun Suomen pitää heidän mielestään väistää heitä.
Näissä jutuissa on se ero, että toisessa ajetaan liikennesääntöjen mukaan ja toisessa ajetaan itse keksittyjen sääntöjen mukaan.
Oletko sinä kotipoliisi, joka ei malta odottaa, että edessäajava siirtyy oikealle, kun oikealla kaistalla ajava kiihdyttää ylinopeuteen vaan tuikkaat ajopelisi sääntöjenvastaisesti heti oikealle kun sieltä vähänkään tilaa löytyy?
Eli jos joudut hetkeksikin hiljentämään nopeutesi rajoituksen mukaiseksi, palaa päreesi ja ryhdyt turvallisuutta vaarantavaan koheltamiseen? Niinkö?
Mikä on sinun ratkaisusi tilanteeseen, jossa kaksi ajoneuvoa ajaa rinnakkain useampikaistaisella tiellä suurinta sallittua nopeutta?
[Maukka muokkasi tätä viestiä 27.03.2006 klo 19:35]
Tämä tyypillinen tilanteentunnistaja saattaa olla myös sellainen, joka tunnistaa usein toistuvan tilanteen, kerta toisensa jälkeen. Olet Maukka varmasti itsekin saanut joskus tunteen, jonkun toisen liikennöitsijän ajoa seuratessasi: Tuo tulee kyllä pian eteen.. tuo vaihtaa kyllä kohta kaistaa, tuosta ei kyllä tiedä mitä se tekee...
Moottoripyörän sarvissa oppii myös asioita, koska onnettomuuden sattuessa sen kuljettaja on aina häviöllä. On kertakaikkiaan oltava aina varuillaan ja pidettävä mielessä, että edessä saatta olla juuri se yllä mainittu herrasmies, joka ajaa omalla autolla.
Moottoripyörä ei ole ainoa ajopeli, jolla voi opetella ennakoivaa ajoa. Uskoisin pärjääväni ennakoinnin puolesta moottoripyörän ohjaimissa mainiosti.
Niinsanottuihin tilanteisiin joutuminen on mielestäni todella paljon kiinni siitä, millaisia nopeuksia verrattuna muihin käyttää ja millaisia turvavälejä käyttää. Jos liikkuu samalla nopeudella kuin muut ja jättää reilut turvavälit, tilanteita ei juurikaan tule.
Väitän, että motoristien huonot kokemukset autoilijoista johtuvat melko suurelta osalta siitä, että pienellä ja huonosti näkyvällä ajopelillä koetetaan edetä huomattavasti liikennevirtaa nopeammin.
Uskoisin pärjääväni ennakoinnin puolesta moottoripyörän ohjaimissa mainiosti.
Tuollaisella vasemmankaistanritari-asenteella en usko sinun pärjäävän alkuunkaan saatikka pysyvän hengissä. Se, että vainaa oli oikeassa, on hurja ajatus.
[Rätkätin muokkasi tätä viestiä 27.03.2006 klo 23:01]
Mikä on sinun ratkaisusi tilanteeseen, jossa kaksi ajoneuvoa ajaa rinnakkain useampikaistaisella tiellä suurinta sallittua nopeutta?
Peraatteessa vasemmalla ajava tekee vääri, kun ei kerran ohikaan pääse (ilman ylinopeutta siis) ja kuitenkin on oikeanpuoleinen liikenne, joten himmaamalla hieman pääsisi sen toisen valmiiksi oikealla olevan taakse turvallisen välimatkan päähän. Tässä on toinenkin näkökohta, nimittäin se, että mitä vasemmalla ajava kuvittelee ajalliseksi säästökseen tulevan tai yhtään mitään muutakaan voittavan roikkumalla siellä vasemmalla? Se, että onko tässä vasemmalla ajava tekemässä sellaisen virheen, että sakottaa pitäisi, niin siihen en usko. Asia on lähinnä periaatteellinen ... oikeanpuoleisen liikenteen periaate. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että pitää alunperinkään sinne vasemmalle tunkea pääsemättä kuitenkaan ohitse ilman ylinopeutta. Erittäin huonoa arviointikykyä. Mitä sillä vasemmalla roikkumisella voittaa? Tukkii vain tien. Jos ja kun kuitenkin melkoisella varmuudella joku kolmas osapuoli ajelee ylinopeutta, niin annettakoon hänen se tehdä .. ehkä hänellä on siihen omat syynsä .. viemässä vaikka lastansa saiiraalaan tai jotain, mutta se on hänen asiansa, eikä minulla ole yhtään tarvetta ryhtyä kotipoliisiksi estämällä hänen menoansa .. siitä estämisestä saa sitten oikea poliisi pitää huolen, mikäli tarpeelliseksi katsoo.
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla autolla, omaa kaistaa pitkin, eivätkä siirry, koska ajavat nopeusrajoituksen mukaan ja viittaavat sitten siihen, että myös lopun Suomen tulee pitää kiinni tästä.
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla tai lainatulla autolla tai moottoripyörällä, mitä sattuu kaistaa pitkin, eivätkä hiljennä vauhtiaan, ... tai ohittavat oikealta tai muutoin painostamalla tai sääntöjenvastaisesti, koska ajavat mielestään joustavasti
Kehno yritys Maukka ja joltain toiselta kopioitukin.
Ensinnäkin, olen täällä kertonut sinulle paljon ajatuksia, moottoripyöräilijän näkökulmasta katsoen. On kuitenkin sinun puoleltasi virheellistä olettaa, että ajan tavalla, josta keskustelemme. Itse asiassa en ole kertonut paljonkaan omasta tavastani ajaa, joka mielestäni ei ole tässä keskustelussa niin valtavan mielenkiintoista.
"Näissä jutuissa on se ero, että toisessa ajetaan liikennesääntöjen mukaan ja toisessa ajetaan itse keksittyjen sääntöjen mukaan."
- Sinä puhut jäykistä säännöistä ja itse keksityistä säännöistä. Olkoon menneeksi, puhutaan vaan. Minä taas olen puhunut joustavuudesta ja kohteliaisuudesta, liikenteessäkin. Jos kaikki soveltaisivat tätä, ajo olisi paljon helpompaa, eikä meidän tarvitsisi aina nojautua joihinkin pykäliin. Voisimme jopa käyttää omia aivoa ja maalaisjärkeä.
"Oletko sinä kotipoliisi, joka ei malta odottaa, että edessäajava siirtyy oikealle, kun oikealla kaistalla ajava kiihdyttää ylinopeuteen vaan tuikkaat ajopelisi sääntöjenvastaisesti heti oikealle kun sieltä vähänkään tilaa löytyy?"
- Lähdet jälleen arvailemaan. Tunnet termin kotipoliisi. Minä en. Tarkenna siis vähän tätä itsellesi mieluisaa termiä. Voin kuitenkin kertoa, että jos edessä roikkuu joku hidas, niin hidas, että naapurikin jo ajelee ohi oikealta, oletan, että hän tulee myös pysymään siellä "omalla" vasemmalla kaistallaan. Vanha totuus on, ettei se ole ensimmäinen ajoneuvo, joka kerää jonoja, vaan se toinen, joka juuttuu taakse. Henkilökohtaisesti anna kyllä edellä ajavalle mahdollisuuden palata oikealla kaistalle, mutta huomaan kyllä yleensä nopeasti, milloin kuljettajalla ei ole aikomustakaan tehdä sitä. Miksi jäisin silloin kyttäämään hänen taakseen ja vieläpä ärsyttämään häntä?
"Eli jos joudut hetkeksikin hiljentämään nopeutesi rajoituksen mukaiseksi, palaa päreesi ja ryhdyt turvallisuutta vaarantavaan koheltamiseen? Niinkö?"
- Arvailet jälleen. Mutta jos nyt kerran puhutaan minun ajotavoistani, niin kysymyksessä on yleensä matkavauhti. Ajan yleensä aina jotain tiettyä matkavauhtia, tasaisesti. Varsinkin moottoripyörän ollessa kysymyksessä, matkavauhtini on yleensä aina sama. Siihen kuuluu sitten automaattisesti kaikkien hitaampien ajoneuvojen ohittaminen. Ja ohittaminen voi olla myös turvallista, ei se aina vaaranna mitään, eikä ketään.
Päreitäni en polta koskaan liikenteessä. Ja pyrin aina olemaan kohtelias kaikille ihmisille, liikenteessäkin.
"Mikä on sinun ratkaisusi tilanteeseen, jossa kaksi ajoneuvoa ajaa rinnakkain useampikaistaisella tiellä suurinta sallittua nopeutta?"
- Ensinnäkin, ihmettelen kauhiasti, mitä se vasemmalla kaistalla oleva tekee ohituskaistalla. Toiseksi, ratkaisuni on pysyä perässä ja odottaa kiltisti, kunnes se vasemmalla kaistalla oleva herää päiväuniltaan ja tajuaa, että hän kerää taakseen jonoa. Jos taas tarkoitat usempikaistaisella tiellä tietä, jossa on enemmän kuin kaksi kaistaa, painan luonnollisesti ohi sitä vasenta kaistaa. Jos taas siellä ei ole tilaa, mutta oikealla, kolmannella kaistalla on, odotan todennäköisesti kuitenkin, että se vasen aukeaa. Kolmella kaistalla pujottelussa ei ole mitään mieltä. Jos taas näyttää siltä, että joudun tekemään koko matkani näiden kahden auton takana, käytän sitä oikeanpuoleista kaistaa.
Tilanne on tosin hypoteettinen. Jos kaistoja on enemmän kuin kaksi, niin se vasemmalla kaistalla roikkuva, samaa nopeutta ajava on äärimmäisen harvinainen tapaus.
"ja katsovat omistavansa tien sillä perusteella, että heillä on kallis auto tai nopea moottoripyörä."
- On yllättävää, että liität tähän auton arvon. Mitä sillä on tässä tekemistä? Nopeaa moottoripyörää voi taas käyttää aivan samalla tavalla kuin nopeaa autoakin. Oikea käsi ja kahvan asento ratkaisee ja näitä asentoja on 360.
"vaan joko ajavat kiinni takapuskuriin"
- Tästä olen halunnut kirjoittaa jo pari kertaa ennemminkin. Mikä on sinusta se paras tapa ilmoittaa edellä ajavalle, että haluaa ohi? Jotkut ovat erittäin allergisia valoja vilkuttavalle. Toiset näkevät punaista, jos panee vasemman vilkun päälle. Neljäs hikeentyy, jos tulee liian lähelle. Se viides ei siirry sitten koskaan, jos pysyy turvallisen etäisyyden päässä, eikä tee mitään. Omasta mielestäni luettelimistani yksikään keino ei ole hyvä, eikä todennäköisesti tämä vasemmalla kaistalla roikkuva hyväksykään mitään, koska hänen maailmaansa ei mahdu se, että takaa tuleva pitäisi päästää ohi. Tilanne on siis mahdoton ja ainoa mahdollinen ratkaisu on haihtua pois sieltä takaa, ilmaan, tai huolto-asemalle kahville. Muussa tapauksessa joutuu ajamaan tämän hitaan perässä Ivalon kirkolle asti.
Lopun Suomen pitää heidän mielestään väistää heitä.
- Moni liikenteessä puhuu yhteispelistä ja joustavuudesta. Toiset taas puhuvat etuilusta, pakosta väistää jne. Liikenteessä asiat voidaan voidaan kokea monella eri tavalla. Joku kertoi, että ratin takana ihminen paljastaa sen oman minänsä. En tiedä. Väite on tosin mielenkiintoinen.
Moottoripyörä ei ole ainoa ajopeli, jolla voi opetella ennakoivaa ajoa. Uskoisin pärjääväni ennakoinnin puolesta moottoripyörän ohjaimissa mainiosti.
Niinsanottuihin tilanteisiin joutuminen on mielestäni todella paljon kiinni siitä, millaisia nopeuksia verrattuna muihin käyttää ja millaisia turvavälejä käyttää. Jos liikkuu samalla nopeudella kuin muut ja jättää reilut turvavälit, tilanteita ei juurikaan tule.
Väitän, että motoristien huonot kokemukset autoilijoista johtuvat melko suurelta osalta siitä, että pienellä ja huonosti näkyvällä ajopelillä koetetaan edetä huomattavasti liikennevirtaa nopeammin.
Näin on. Ennakoiva ajotyyli koskee jokaista ajoneuvoa, mutta riippuen siitä ajoneuvosta itsestään, on otettava huomioon eri asioita. Esim. traktorinkuljettaja katsoo liikkumistaan kokonaan eri näkökulmasta, verrattuna muihin tiellä liikkujiin. Tästä voimme sitten lähteä ja liikennehän saattaa olla todella epätasaista, koska tietä käyttää niin monta erilaista ajoneuvoa ja tähän sitten vielä erilaiset asenteet päälle.
Oikea turvaväli on hyvä takuu siihen, että pärjää liikenteessä. Sitten vaan peukut pystyyn, että myös naapuri pitää oman osansa sopimuksesta. Näihin turvaväleihin voi myös itse vaikuttaa. Jos esim. minä saan taakseni jonkun, joka ei pidä turvaväliä niin tärkeänä, yritän tehdä asialle jotain. Joko lisään vauhtia, vaihdan kaistaa ja/tai päästän hänet ohitse. Joustavuudella voi lisätä myös omaa turvallisuuttaan ja myös tässä voidaan puhua annakoinnista. Tulppana oleminen ei ole sitä.
Rekka-linja-auto-henkilöauto-moottoripyörä... tässä yhdistelmä, joka herättää aina tunteita, kun on kysymys nopeuksista. Henkilökohtaisesti en näe tässä yhdistelmässä mitään ongelmia, vaikka kaikki käyttävät yleensä täysin eri nopeuksia, samalla tieosuudella. Esim. rekat ovat yleensä erittäin hyvätapaisia ja antavat tietä takaa tulevalle. Linja-autot eivät ole yhtä kohteliaita. Syy lienee siinä, ettei kuski halua vaarantaa matkustajien henkeä tsombailemalla pientareella. Henkilöautot antavat myös usein tietä ja joustavat. Eivät tosin kaikki. Jotkut tekevät takana tulevien elämästä vähän vaikempaa, eri syistä johtuen.
Moottoripyöräilijä ajaa todellakin usein muita nopeammin. Yleensä tässä ei ole muita ongelmia, kuin se ärtymys, jota tämä aiheuttaa autoilijoissa. Ohi viilettävä motoristi saattaa nostaa autoilijan karvat pystyy, vaikka välissä olisi tyhjä kaista ja he olisivat ne ainoa tiellä liikkujat.
Moottoripyörä ei ole ainoa ajopeli, jolla voi opetella ennakoivaa ajoa. Uskoisin pärjääväni ennakoinnin puolesta moottoripyörän ohjaimissa mainiosti.
Niinsanottuihin tilanteisiin joutuminen on mielestäni todella paljon kiinni siitä, millaisia nopeuksia verrattuna muihin käyttää ja millaisia turvavälejä käyttää. Jos liikkuu samalla nopeudella kuin muut ja jättää reilut turvavälit, tilanteita ei juurikaan tule.
Väitän, että motoristien huonot kokemukset autoilijoista johtuvat melko suurelta osalta siitä, että pienellä ja huonosti näkyvällä ajopelillä koetetaan edetä huomattavasti liikennevirtaa nopeammin.
Ennakoida voi (ja pitää!!!) toki kaikilla ajokeilla, mutta kyllä ne erilaisten ominaisuuksiensa takia myös asettavat ennakoinnille eri vaatimuksia. Periaatteessa näin ei tietysti ole, kaikillahan pitäisi ennakoida samalla tavalla, mutta käytännössä ero on aika suuri. MP:llä ajaessa joutuu aivan eri tavalla kiinnittämään huomiota ajolinjoihin, tien pintaan, kelioloihin jne. MP:llä täytyy myös aivan eri tavalla huomioida autot, koska olet itse aina heikommalla ja kumman usein autoilijat eivät esim. risteyksistä tielle tullessaan huomaa (ja joskus eivät halua huomata) moottoripyöräilijää.
Väitän, että varsin suuri osa nykyautoilijoista ei ymmärrä todellisesta ennakoinnista juuri mitään. Ajetaan vaan jääräpäisesti aina samaa uraa katselematta kunnolla edes eteensä, saati että huomioitaisiin muut liikennöitsijät. Onnettomuustilastot tukevat aika mukavasti tätä väitettäni.
Se, että moottoripyöräilijä on aina heikommalla kohtaustilanteessa, näkyy hyvin liikenteessä. Sillä on selkeä psykologinen vaikutus - nimenomaan vielä autoilijoiden kannalta. Autoilija tietää ainakin alitajuisesti että hän on se joka on vahvoilla. Esim. juuri risteyksistä eteentulo: jos tietä tulee MP, ei kun eteen vaan. Jos sieltä tulee samaa vauhtia rekka, eivät varmasti lähde pieneen rakoon sen eteen koska tietävät että heikosti käy jos se tulee päälle.
Toinen ilmiö on, ettei ymmärretä mitään moottoripyörällä ajamisesta. Esim. sadekelillä ohitetaan surutta aivan mp:n keulan eteen, samalla viedään pyöräkuskilta näkyvyys täysin. Ei tämä ole mukava temppu autonkaan kohdalla, mutta tuskin kovin vaarallinen kuitenkaan. MP:n kohdalla asia on toisin. Mutta mitäs väliä, eihän minulle autossani istuessani voi käydä mitään. Myös törkeä tunkeminen ohi saman kaistan puolelta on yleistä autoilijoiden taholta, toki sitä tekevät myös jotkut moottoripyöräilijät. Erona tässä on vain se, että moottoripyöräilijä vaarantaa tunkiessaan vain itsensä. Autoilija taas vaarantaa "vain" tuntemattoman moottoripyöräilijän hengen, hänelleähän ei kylkikosketuksessa voi käydä yhtään mitään. Siinä on aika iso ero ja se kyllä näkyy käytöksessä.
Tottakai moottoripyöräilijöitä on monenlaisia. Mutta niiden suhteen tuntuu toimivan myös luonnollinen karsinta - kaiken pahimmat kahjot eivät montaa kesää ajele.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että pitää alunperinkään sinne vasemmalle tunkea pääsemättä kuitenkaan ohitse ilman ylinopeutta. Erittäin huonoa arviointikykyä. Mitä sillä vasemmalla roikkumisella voittaa? Tukkii vain tien. Jos ja kun kuitenkin melkoisella varmuudella joku kolmas osapuoli ajelee ylinopeutta, niin annettakoon hänen se tehdä .. ehkä hänellä on siihen omat syynsä .. viemässä vaikka lastansa saiiraalaan tai jotain, mutta se on hänen asiansa, eikä minulla ole yhtään tarvetta ryhtyä kotipoliisiksi estämällä hänen menoansa .. siitä estämisestä saa sitten oikea poliisi pitää huolen, mikäli tarpeelliseksi katsoo.
Tuohon tilanteeseen joutuu helposti, jos haluaa ajaa tasaisella nopeudella. Pienessäkin ylämäessä monen vauhti hidastuu alle rajoituksen.
Vaihdan siis vasemmalle kaistalle ja aloitan ohituksen. Mäen päälle päästyään tuo aikaisemmin hidastanut päättääkin kiihdyttää ajopelinsä ylinopeuteen. Jään sitten siihen rinnalle rajoitusnopeuteen odottelemaan, että oikealle tulisi tilaa.
Ongelma alkaa siinä vaiheessa, kun perääni tullut ylinopeuskohkaaja huomaa, että oikealla ajavan edessä on riittämätön metrin turvaväli. Hän vaihtaa kaistaa oikealle, ajaa turvavälin kiinni ja estää oman kaistanvaihtoni. Pahimmassa tapauksessa noita koheltajia on useampia. Kun oikealla kaistalla edempänä olevan ja oman autoni väliin syntyy juuri ja juuri autonmentävä rako, ääliö änkeää siihen.
Jos tämänkaltaisista tilanteista syy laitetaan sen ainoan tasaista vauhtia ajavan niskaan, niin sanoisin että väärään osoitteeseen menee.
- Sinä puhut jäykistä säännöistä ja itse keksityistä säännöistä. Olkoon menneeksi, puhutaan vaan. Minä taas olen puhunut joustavuudesta ja kohteliaisuudesta, liikenteessäkin. Jos kaikki soveltaisivat tätä, ajo olisi paljon helpompaa, eikä meidän tarvitsisi aina nojautua joihinkin pykäliin. Voisimme jopa käyttää omia aivoa ja maalaisjärkeä.
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
Vaihdan siis vasemmalle kaistalle ja aloitan ohituksen. Mäen päälle päästyään tuo aikaisemmin hidastanut päättääkin kiihdyttää ajopelinsä ylinopeuteen. Jään sitten siihen rinnalle rajoitusnopeuteen odottelemaan, että oikealle tulisi tilaa.
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
KUN on noin pieni nopeusero, niin ohittaminen ei tule kysymykseenkään, varsinkin ja oikein erityisesti siksi, että ohitus pitää tehdä vitkastelematta. Ohitukseen ei ikinä pidä ryhtyä, mikäli se edellyttää ylinopeutta. Tuommoiseen tilanteeseen voi joutua vain pitämällä hullunlailla kiinni tasaisesta nopeudesta. Tasainen nopeus - sanottakoon se nyt selvästi - ei ole elämän perusasioita vaan paikoitellen suorastaan tyhmyyttä.
Liikenteen normaali pumppausliike ei saa olla ohituksen syy. Kaiken kukkuraksi se "oma" rako, josta ohitus alkoi on tukittu ja ohikaan ei ole vielä päästy, osoittaa huonoa arviointikykyä. Entäpä jos tuollainen tapahtuu tilanteessa, jolloin ohittaminen tapahtuu vastaantulevien puolella - toivotavasti ei.
Sääntöjen noudattaminen, kohteliaisuus sekä joustavuus edellyttää vaihtelevia nopeuksia. Tämä monestakin syystä, mutta mainittakoot vaikka tilanne, jossa kohteliaasti ja joustavasti päästetään joku meidän itsemme eteen ja silloin aika monesti tämä tapahtuu hiljentämällä omaa nopeutta ja jättämällä tulijale tilaa.
[Rätkätin muokkasi tätä viestiä 28.03.2006 klo 11:37]
Myös törkeä tunkeminen ohi saman kaistan puolelta on yleistä autoilijoiden taholta, toki sitä tekevät myös jotkut moottoripyöräilijät. Erona tässä on vain se, että moottoripyöräilijä vaarantaa tunkiessaan vain itsensä. Autoilija taas vaarantaa "vain" tuntemattoman moottoripyöräilijän hengen, hänelleähän ei kylkikosketuksessa voi käydä yhtään mitään. Siinä on aika iso ero ja se kyllä näkyy käytöksessä.
Tässä on se syy siihen, että ajan aina vähän lujempaa, kuin autoilijat. Jos noudatan täsmälleen nopeusrajoituksia tavallisella maantiellä, minut ohitetaan koko ajan ja suuri osa autoilijoista laskee kylmästi, että mahdun pientareelle. Niin mahdunkin, mutta kaksipyöräisellä on hankalampi ajaa pientareella, johtuen hiekasta, pölystä ja epätasaisuuksista, eikä koskaan tiedä taluttaako joku mummo polkypyörää pientareella, kurvin takana.
Siirryn siis vapaa-ehtoisesti pientareelle, jos olosuhteet sallivat. Jos en tee sitä, niin ennemmin tai myöhemmin joku minut ohittanut näyttää keskaria. Näin vaikka ajan "Maukkamaisen" laillisesti.
Moottoripyörää ei voi kertakaikkiaan verrata kaikessa autoon, kun on pykälistä ja rajotuksista kysymys. Tilaa omalle arvioinnille täytyy olla, muuten ompi henki plöysällä.
- Sinä puhut jäykistä säännöistä ja itse keksityistä säännöistä. Olkoon menneeksi, puhutaan vaan. Minä taas olen puhunut joustavuudesta ja kohteliaisuudesta, liikenteessäkin. Jos kaikki soveltaisivat tätä, ajo olisi paljon helpompaa, eikä meidän tarvitsisi aina nojautua joihinkin pykäliin. Voisimme jopa käyttää omia aivoa ja maalaisjärkeä.
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
Minusta on ihan ookoo, että viittaa sääntöihin ja myös noudattaa niitä, mutta on paljon pahempaa, jos nuodattaa sääntöjä ja pykäliä tavalla, joka haittaa liikenteen joustavuutta. Jos roikkuu vasemmalla kaistalla, eikä päästä ketään ohi vain sen varjolla, kun se oma nopeus on "oikea" - onko tämä silloin jotain joustavuutta?
Moottoripyörää ei voi kertakaikkiaan verrata kaikessa autoon, kun on pykälistä ja rajotuksista kysymys. Tilaa omalle arvioinnille täytyy olla, muuten ompi henki plöysällä.
KUN on noin pieni nopeusero, niin ohittaminen ei tule kysymykseenkään, varsinkin ja oikein erityisesti siksi, että ohitus pitää tehdä vitkastelematta. Ohitukseen ei ikinä pidä ryhtyä, mikäli se edellyttää ylinopeutta. Tuommoiseen tilanteeseen voi joutua vain pitämällä hullunlailla kiinni tasaisesta nopeudesta. Tasainen nopeus - sanottakoon se nyt selvästi - ei ole elämän perusasioita vaan paikoitellen suorastaan tyhmyyttä.
Liikenteen normaali pumppausliike ei saa olla ohituksen syy. Kaiken kukkuraksi se "oma" rako, josta ohitus alkoi on tukittu ja ohikaan ei ole vielä päästy, osoittaa huonoa arviointikykyä. Entäpä jos tuollainen tapahtuu tilanteessa, jolloin ohittaminen tapahtuu vastaantulevien puolella - toivotavasti ei.
Sääntöjen noudattaminen, kohteliaisuus sekä joustavuus edellyttää vaihtelevia nopeuksia. Tämä monestakin syystä, mutta mainittakoot vaikka tilanne, jossa kohteliaasti ja joustavasti päästetään joku meidän itsemme eteen ja silloin aika monesti tämä tapahtuu hiljentämällä omaa nopeutta ja jättämällä tulijale tilaa.
Sanopas miksi se nopeuden vaihtamisvaade ei koske niitä vasemmalla kaistalla ylinopeudella päästelijöitä?
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
Tottakai voisi, mutta käytännössä tämä näyttää aiheuttavan suunnattomia vaikeuksia johtuen sääntöjen tulkinnasta ja suomalaisten tavasta toimia.
Meillä on olemassa kyttäys- ja kateuskulttuuri, joka ei ainakaan edistä mitään joustavuutta. Poliisin osalta tämä on ollut pitkään jo menossa parempaan suuntaan, mutta nyt automaattivalvonnan ym takia joustavuus ollaan taas (ilmeisesti lopullisesti) hävittämässä. Suomalainen sääntöjen noudattaminenhan on sitä, että kun itse ajat sääntöjen mukaan, sinä et taatusti jousta. Tämä siksi, koska jos kaikki ajaisivat sinun "oikean" sääntötulkintasi mukaan, sinun ei sitä tarvitsisi tehdä. Muut ovat siis rikollisia, joille ei missään nimessä saa antaa tilaa.
Esimerkkejä sääntöjen pilkulleen noudattamisen vaarallisuudesta ja sen tuottamasta joustamattomuudesta on monia, tässä muutama: - Jalankulkijalle tilan antaminen. Pysähdyt suojatien reunaan kuten sääntöjen mukaan pitääkin, viereistä kaistaa tuleva sitten "viimeistelee" tilanteen ajamalla pysähtymättä ohitsesi ja jalankulkijan yli. Omalta osaltasi olet täysin oikeassa, kuten on jalankulkijakin. Hänhän saa mennä yli, ja sinun kuuluu pysähtyä kuten sen toista kaistaa tulevankin. Mutta oletko koskaan miettinyt, tajuaako esim. lapsi ettei se toinen setä siinä toisella kaistalla välttämättä pysähdy vaikka sinä niin teetkin? Tai miten auto pysähtyy talviliukkaalla?
- Ohittaminen. Tietä pitkin ajaa joku esim. 70 km/h. Jos lähdet 80km/h alueella tästä ohi, et voi tehdä sitä helposti sääntöjen puitteissa, koska nopeusrajoitusta ei saa missään tilanteessa ylittää. Vaihtoehtoja on kolme: 1) Olet "joustava" ja jäät ajamaan perässä, ja tukit samalla ohitusväylän muilta. Tyypillinen tapa synnyttää jono. 2) Ohitat auton sääntöjen mukaan, mikä saattaa olla vaikeaa ja vaatia parin kilometrin vastaantulijattoman suoran. Hitaasti ajava myös yleensä kiihdyttää vauhtiaan kun sitä alkaa ohittaa. Mutta ainakin teet niin kuin sääntö sanoo, vaikka vaarannatkin vastakkaisella kaistalla kauan roikkuen aika paljon. 3) Ohitat ko. auton reippaasti ja turvallisesti, ja jatkat matkaasi rajoituksen mukaan. Rikot kuitenkin liikennesääntöjä.
- Tilan antaminen toiselle. Kaupunkiristeyksessä klo 16 kolmion takaa tielle pääsyä odottaa rekka. Sen takana on n mittainen jono, joista kukaan ei pääse tielle, koska rekka ei voi sääntöjen mukaan mennä kenenkään eteen kolmion takaa, eikä kukaan pääväylää pitkin tuleva toisaalta saa pysähtyä (ilman syytähän ei saa stopata, siitä joutuu maksumieheksi jos joku täräyttää perääsi). Liikenne on täysin jumissa, jollei a) rekka tule röyhkeästi jonkun eteen ja syyllisty samalla väistämisvelvollisuuden rikkomiseen ja liikenteen vaarantamiseen tai b) joku pääväylälllä ole sen verran fiksu, että antaa isommalle tilaa ja päästää sen tielle. Sääntöjen mukaan toimiessa rekka saa odottaa klo 17-18 asti, joustavasti ajettaessa se pääsee liikkeelle jo klo 16.01. Esim Saksassa tämän kaltainen joustavuus pelaa todella hyvin, Suomessa ei lainkaan.
Suomalaiset ovat maailman kovimpia kyttäämään toisten sääntöjen noudattamista. Suomalaiset myös noudattavat sääntöjä pilkun tarkasti, niissä ei jousteta koska säännöt ovat meillä vakava asia. Jopa niin vakava, että ollaan valmiita kuolemaan sen takia, että oltiin oikeassa...
Ironista tässä asiassa on se, että yli 70% autoilijoista ei tunne edes kaikkia liikennemerkkejä, nykyisistä liikennesäännöistä nyt puhumattakaan. Hyvähän niitä on silti kytätä toisten osalta.
Minusta on ihan ookoo, että viittaa sääntöihin ja myös noudattaa niitä, mutta on paljon pahempaa, jos nuodattaa sääntöjä ja pykäliä tavalla, joka haittaa liikenteen joustavuutta. Jos roikkuu vasemmalla kaistalla, eikä päästä ketään ohi vain sen varjolla, kun se oma nopeus on "oikea" - onko tämä silloin jotain joustavuutta?
Minun tapauksessani ei ole kysymys roikkumisesta, vaan siitä, että takapuskuriin ylinopeudella ilmestyneen kärsivällisyys ei riitä odottaa että pääsisin siirtymään oikealle kaistalle.
Tottakai voisi, mutta käytännössä tämä näyttää aiheuttavan suunnattomia vaikeuksia johtuen sääntöjen tulkinnasta ja suomalaisten tavasta toimia.
Meillä on olemassa kyttäys- ja kateuskulttuuri, joka ei ainakaan edistä mitään joustavuutta. Poliisin osalta tämä on ollut pitkään jo menossa parempaan suuntaan, mutta nyt automaattivalvonnan ym takia joustavuus ollaan taas (ilmeisesti lopullisesti) hävittämässä. Suomalainen sääntöjen noudattaminenhan on sitä, että kun itse ajat sääntöjen mukaan, sinä et taatusti jousta. Tämä siksi, koska jos kaikki ajaisivat sinun "oikean" sääntötulkintasi mukaan, sinun ei sitä tarvitsisi tehdä. Muut ovat siis rikollisia, joille ei missään nimessä saa antaa tilaa.
Esimerkkejä sääntöjen pilkulleen noudattamisen vaarallisuudesta ja sen tuottamasta joustamattomuudesta on monia, tässä muutama: - Jalankulkijalle tilan antaminen. Pysähdyt suojatien reunaan kuten sääntöjen mukaan pitääkin, viereistä kaistaa tuleva sitten "viimeistelee" tilanteen ajamalla pysähtymättä ohitsesi ja jalankulkijan yli. Omalta osaltasi olet täysin oikeassa, kuten on jalankulkijakin. Hänhän saa mennä yli, ja sinun kuuluu pysähtyä kuten sen toista kaistaa tulevankin. Mutta oletko koskaan miettinyt, tajuaako esim. lapsi ettei se toinen setä siinä toisella kaistalla välttämättä pysähdy vaikka sinä niin teetkin? Tai miten auto pysähtyy talviliukkaalla?
- Ohittaminen. Tietä pitkin ajaa joku esim. 70 km/h. Jos lähdet 80km/h alueella tästä ohi, et voi tehdä sitä helposti sääntöjen puitteissa, koska nopeusrajoitusta ei saa missään tilanteessa ylittää. Vaihtoehtoja on kolme: 1) Olet "joustava" ja jäät ajamaan perässä, ja tukit samalla ohitusväylän muilta. Tyypillinen tapa synnyttää jono. 2) Ohitat auton sääntöjen mukaan, mikä saattaa olla vaikeaa ja vaatia parin kilometrin vastaantulijattoman suoran. Hitaasti ajava myös yleensä kiihdyttää vauhtiaan kun sitä alkaa ohittaa. Mutta ainakin teet niin kuin sääntö sanoo, vaikka vaarannatkin vastakkaisella kaistalla kauan roikkuen aika paljon. 3) Ohitat ko. auton reippaasti ja turvallisesti, ja jatkat matkaasi rajoituksen mukaan. Rikot kuitenkin liikennesääntöjä.
- Tilan antaminen toiselle. Kaupunkiristeyksessä klo 16 kolmion takaa tielle pääsyä odottaa rekka. Sen takana on n mittainen jono, joista kukaan ei pääse tielle, koska rekka ei voi sääntöjen mukaan mennä kenenkään eteen kolmion takaa, eikä kukaan pääväylää pitkin tuleva toisaalta saa pysähtyä (ilman syytähän ei saa stopata, siitä joutuu maksumieheksi jos joku täräyttää perääsi). Liikenne on täysin jumissa, jollei a) rekka tule röyhkeästi jonkun eteen ja syyllisty samalla väistämisvelvollisuuden rikkomiseen ja liikenteen vaarantamiseen tai b) joku pääväylälllä ole sen verran fiksu, että antaa isommalle tilaa ja päästää sen tielle. Sääntöjen mukaan toimiessa rekka saa odottaa klo 17-18 asti, joustavasti ajettaessa se pääsee liikkeelle jo klo 16.01. Esim Saksassa tämän kaltainen joustavuus pelaa todella hyvin, Suomessa ei lainkaan.
Suomalaiset ovat maailman kovimpia kyttäämään toisten sääntöjen noudattamista. Suomalaiset myös noudattavat sääntöjä pilkun tarkasti, niissä ei jousteta koska säännöt ovat meillä vakava asia. Jopa niin vakava, että ollaan valmiita kuolemaan sen takia, että oltiin oikeassa...
Ironista tässä asiassa on se, että yli 70% autoilijoista ei tunne edes kaikkia liikennemerkkejä, nykyisistä liikennesäännöistä nyt puhumattakaan. Hyvähän niitä on silti kytätä toisten osalta.
Täytyykö minun tulkita kirjoituksesi näin:
- Et anna tilaa suojatiellä jalankulkijoille - Ohittelet tarpeettomasti ylinopeudella
Säännöt eivät kiellä antamasta ruuhkassa tietä sivutieltä tulijalle ja suojatien käyttäjille. Teen itse niin päivittäin. Homma hoituu helposti riittävän pitkällä turvavälillä ja kaasun nostolla. Sitä paitsi jos ei aja välejä ylinopeudella kiinni, jää sivuteiltä tulijoille "luonnollisia" aukkoja liikennevirtaan.
Tuosta sääntöjen tuntemisesta olen samaa mieltä kanssasi. Moni näilläkin palstoilla (sinä mukaanlukien) tuntuu ajattelevan, että säännöt ovat niin huonot, että niitä noudattamalla liikenne ei sujuisi ollenkaan. Moinen osoittaa todella huonoa sääntötuntemusta.
Silti pidän sääntöihin pohjautuvaa liikennöintiä huomattavasti parempana ja sujuvampana vaihtoehtona kuin täysin säännötöntä.
Tai no kyllähän se täysin säännötön eteneminenkin olisi varmaan mahdollista, tosin nopeus ja sujuvuus siinä varmasti kärsisi jo yksin kolareiden suuren määrän vuoksi.
Minun tapauksessani ei ole kysymys roikkumisesta, vaan siitä, että takapuskuriin ylinopeudella ilmestyneen kärsivällisyys ei riitä odottaa että pääsisin siirtymään oikealle kaistalle.
En tietenkään voi varmuudella päätellä sitä, miten sinä ajat, mutta mieleeni tulee väistämättä ne niin monet vasemmalla kaistalla roikkujat, joilla ei oikeastaan ole siellä mitään tekemistä.
Kirjoitat turvavälistä ja liikennesäännöistä, joita meidän kaikkien tulisi noudattaa. Siksi ihmettelen hieman, jos se nopeampi takaa tuleva ottaa niin paljon sinua ohimoon - miksi et voi pysyä oikealla kaistalla, pitää se turvaväli ja ajella hissukseen nopeusrajoituksien mukaan? Siis sillä tavoin, kuin itse esität? Miksi sinun sitten pitää pyrkiä sinne vasemmalle kaistalle etuilemaan?
Vaihto-ehtoisesti voit odottaa kärsivällisesti tilaisuuttasi, kunnollista sellaista ja - aktiivisesti - ohittaa sitten se edellä ajava. Kyllä sinulla pitäisi olla tähän aikaa, ainakin olet antanut minun ymmärtää näin tähän mennessä kirjoittamissasi viesteissä.
- Et anna tilaa suojatiellä jalankulkijoille - Ohittelet tarpeettomasti ylinopeudella
Säännöt eivät kiellä antamasta ruuhkassa tietä sivutieltä tulijalle ja suojatien käyttäjille. Teen itse niin päivittäin. Homma hoituu helposti riittävän pitkällä turvavälillä ja kaasun nostolla. Sitä paitsi jos ei aja välejä ylinopeudella kiinni, jää sivuteiltä tulijoille "luonnollisia" aukkoja liikennevirtaan.
Tuosta sääntöjen tuntemisesta olen samaa mieltä kanssasi. Moni näilläkin palstoilla (sinä mukaanlukien) tuntuu ajattelevan, että säännöt ovat niin huonot, että niitä noudattamalla liikenne ei sujuisi ollenkaan. Moinen osoittaa todella huonoa sääntötuntemusta.
Silti pidän sääntöihin pohjautuvaa liikennöintiä huomattavasti parempana ja sujuvampana vaihtoehtona kuin täysin säännötöntä.
Tai no kyllähän se täysin säännötön eteneminenkin olisi varmaan mahdollista, tosin nopeus ja sujuvuus siinä varmasti kärsisi jo yksin kolareiden suuren määrän vuoksi.
Sinulla nyt tuntuu olevan tuollainen musta-valkoinen linja asioissa. Eli joko joku noudattaa sääntöjä tai sitten ei noudata niitä lainkaan. Noudatan kyllä pääosin sääntöjä, ja itse asiassa ajelen hyvin rauhallisesti. Joskus vähän sovellan:
- Minä en anna jalankulkijalle nelikaistalla tilaa, jollen ole varma että se on hänelle turvallista.
- Ohitan tilanteeseen nähden tarpeellisella nopeudella, oli se sitten ylinopeutta tai ei. En todellakaan yritä ohittaa muun liikenteen seassa rekkaa 100km/h vauhdilla, koska 110-115 km/h sen ohi pääsee paljon nopeammin eikä tarvitse pelätä ehtiikö vaiko ei. Tämä ei kuitenkaan Maukka hyvä tarkoita, että ajan jatkuvasti ylinopeutta tai ohittelen holtittomasti tai että roikun 5 m päässä edellä ajavasta tai kärkyn ohitusta keskiviivan vieressä.
- Ajan kyllä joskus ylinopeutta ja teen sen täysin tietoisesti. Järkyttävää eikö? Kun ajelee 40 tkm vuodessa ja etelästä Pohjois-Karjalaan, Pohjanmaalle tai Lappiin, niin en viitsi vedellä iltasaikaan tai ennen kukonlaulua tyhjiä leveitä hyväpintaisia suoria 80km/h. Kyllä siellä tulee ajettua vähän kovempaa. Ovat poliisit minut kerran tällaisessa pysäyttäneet muutama vuosi sitten. Keskustelimme siinä hetken autoista ja muista kuulumisista, totesimme että on kaunis kesäaamu eikä juurikaan liikennettä. En selitellyt mitään, totesin että en jaksanut näissä oloissa ja näin hyvällä autolla köröttää ihan sääntöjen mukaan. Matka jatkui huomautuksella ja turvallisen matkan toivotuksella. Se oli minusta sitä järkevää joustavuutta ja tilannetajua.
Normaalisti ja muun liikenteen seassa pyrin pitämään tasaista matkavauhtia. Ohitan ihan periaatteestakin kaikki alle 80km/h ja 100 km/h köröttelijät, jos liikenne sen mahdollistaa ja se on järkevää. En kuitenkaan ohittele mihinkään tiukkoihin rakoihin enkä siis lähde ohittamaan jotain 20 auton jonoa koska se ei ole järkevää. Lyhyillä matkoilla en viitsi juuri edes ohitella, mutta kun ajan pitkiä matkoja, niin en todellakaan ala ajamaan 70 km/h kaikkien syrjäkylän kiireettömien perässä, koska niitä riittää koko Suomen matkalle. Taaskaan Maukka, minä en hermostu, enkä nuohoa kiinni takapuskurissa. Ohitan selkeästi ja tyylikkäästi kun siihen tulee sopiva turvallinen tilanne.
Väitän tuntevani säännöt varsin hyvin, aina on tietysti parantamisen varaa. En ole kuitenkaan missään väittänyt, että säännöt olisivat huonot. En ole myöskään kannattanut säännötöntä liikennettä.
Kirjoitat turvavälistä ja liikennesäännöistä, joita meidän kaikkien tulisi noudattaa. Siksi ihmettelen hieman, jos se nopeampi takaa tuleva ottaa niin paljon sinua ohimoon - miksi et voi pysyä oikealla kaistalla, pitää se turvaväli ja ajella hissukseen nopeusrajoituksien mukaan? Siis sillä tavoin, kuin itse esität? Miksi sinun sitten pitää pyrkiä sinne vasemmalle kaistalle etuilemaan?
Vaihto-ehtoisesti voit odottaa kärsivällisesti tilaisuuttasi, kunnollista sellaista ja - aktiivisesti - ohittaa sitten se edellä ajava. Kyllä sinulla pitäisi olla tähän aikaa, ainakin olet antanut minun ymmärtää näin tähän mennessä kirjoittamissasi viesteissä.
Siksi, koska minä haluan ajaa nopeusrajoituksen mukaan. Ohitan hitaamman, koska tiellä on välityskapasiteettia jäljellä. Vasen kaista on siis vajaa, sinne mahtuu lisää autoja.
Täydellä tiellä en ohita enkä vaihtele kaistaa tarpeettomasti matkatekoa nopeuttaakseni.
Olisi järjetöntä varata vasen kaista vain ylinopeutta ajavien käyttöön. Se heikentäisi väylän välityskykyä ratkaisevasti ja aiheuttaisi turhaa pumppausta oikealla kaistalla, kun örveltäjät kuitenkin jossakin vaiheessa haluavat leikata kaistojen yli omaan liittymäänsä.
Useampikaistaisella tiellä ei tarvita "aktiivista" ohittamista eikä nopeuden nostoa ohitusta varten.
Veikkaan, että en ole lähellekään ainoa, jota ottaa ohimoon kun takapuskuriin tunkeva aiheuttaa malttamattomuuksissaan vaaratilanteen.
[Maukka muokkasi tätä viestiä 28.03.2006 klo 16:55]
Veikkaan, että en ole lähellekään ainoa, jota ottaa ohimoon kun takapuskuriin tunkeva aiheuttaa malttamattomuuksissaan vaaratilanteen.
Tuo on totta... suomalaisia eniten liikenteessä ärsyttävä seikka on liian lähellä perässä ajava. Tutkittu juttu.
Yleistä valistusta tuon asian suhteen voi kyllä tehdä, mutta ainoa johon voi oikeasti ja nopeasti tuossa asiassa vaikuttaa on oma itsensä - elikkä pitää huoli, että itse ei ainakaan aja liian lähellä etummaista.
Jotenkin ei tee mieli hiljentää, kun perässätulija on kiinni takapuskurissa. Ja jos yrittää vaihtaa kaistaa rinnalla-ajavan taakse, takanatulija onkin siirtynyt jo sinne.
Tunnistan tilanteen. Edessäni on auto, jonka kuljettajalla ei ole täysi kontrolli päällä siinä, mitä takana tapahtuu, tai sitten hänellä ei ole aikomustakaan siirtyä oikealle, vaikka näkee, että takana tulee joku, joka pyrkii ohi. Oma vaihto-ehtoni on silloin: ajaa hänen perässään koko matka, tai mennä oikeaa kaistaa pitkin ohi.
Takana tulevana, minulle oudon ihmisen perässä, minulla on mahdoton tietää, tekeekö edessä ajava kiusaa, onko hän vanha ukko joka ei näe, vai käyttääkö hän taustapeiliä lainkaan.
Henkilökohtaisesti en vaivaa tällä päätäni niin kauan, ellei hän siirry heti, oletan, että hän on päättänyt ajaa koko ajan vasenta kaistaa pitkin ja saatan ohittaakin oikeaa kaistaa pitkin, mikäli se on itselleni edullista.
Kaiken kaikkiaan on taaskin kyse kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista olla tekemättä muille tahallista kiusaa.
Onko Maukka sinusta oikein, että pyrkimällä noudattamaan tarkasti jotain sääntöjä - vaikka itse oikeaksi luulemiaan sääntöjä - voi ikäänkuin laillisesti tehdä muille kiusaa? Onko koko asenne jo lähtökohtaisesti syvältä?
Kun on kyse yleisestä liikenteestä, on aivan sama onko ajoneuvoina auto, bussi, rekka, mp tai mikä tahansa tasavertainen kulkupeli, joten miksi ihmeessä joitakin ajoneuvomuotoja kohtaan pitäisi käyttäytyä kummallisesti? Jos joku menee kovaa, niin annettakoon hänen mennä tai mikä vielä tärkeämpää - jos joku haluaa ajaa hiljaisemmin, niin annettakoon hänen ajaa hiljaisemmin. Antaa viranomaisten hoitaa huomauttelu - oikea poliisikaan ei pidä kotipoliiseista - siitäkin voi saada lapun. Räpsyttelemällä vaikka valoja sopivissa paikoissa, joutuu hyvin herkästi poliisin puhutteluun.
Minusta kotipoliisi on se, joka tulee rajoituksen mukaan ajavan takapuskuriin välkyttelemään valojaan. Hän omii itselleen hälytysajoneuvon (tässä tapauksessa poliisiauton tai -moottoripyörän) oikeuksia.
Ole hyvä ja osoita se liikennesääntöjen kohta, joka velvoittaa rajoitusnopeutta ajavan väistämään muita kuin tehtävässä olevia (pillit ja vilkut) hälytysajoneuvoja.
Sellainen sääntö oli edellisessä tieliikennelainsäädännössä, joka korvattiin nykyisellä 1980-luvun alussa. Nykyisissä säännöissä tuollaista kohtaa ei ole.
Poliisin puhutteluun joutumisen riski on hyvin teoreettinen. Valvonnan määrä on sen verran surkealla tasolla.
Epähuomiossa perässähiihtävä oppii jo jarruvalon tai takasumuvalon väläytyksestä, nopeudella ei tarvitse opettaa.
Sen sijaan ammattimaiset raskaat perässähiihtäjät eivät välitä mistään.
Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne. Ryhmittymistä pitäisi tehdä yksikaistaisellakin. Periaatteessa pitäisi ajaa kaistan oikeaa reunaa - sanoo säännöt - aika hullua, mutta eipä sitä sääntöä pahemmin noudateta. Periaatteessa voi saada sakon, kun ajelee tyhjällä tiellä vasemmalla kaistalla. Harvemmin siitä sakotetaan, mutta olen kyllä nähnyt, kun siitä poliisi pysäyttää ja huomauttaa. Toisaalta voi vain ihmetellä sitä liikennetajua ja liikennesilmää, joka panee ajamaan vasemmalla, kun muita ei ole paikalla ja välitöntä vasemmalle kääntymistäkään ei ole. Kertoohan se ihmisestä aika paljon. Pilkuntarkkaan ajatellen vasemmalla kaistalla ajo on kiellettyä tyhjällä tiellä vaikka siitä ei rangaistakaan. Ei ole hyväksyttävää ryhmittyä jo Helsingissä vain siksi, että Tampereella joutuu kääntymään vasemmalle.
Tässä kirjoituksessa olen puhunut täysistä teistä.
Säännöt eivät määrää ajamaan oikeassa reunassa vaan sanovat viisaasti, että pitää ajaa niin oikealla kuin se turvallisesti on mahdollista.
Näin jätetään kevyelle liikenteelle tilaa ja mahdollistetaan pimeällä keskemmällä ajaminen ja kevyen liikenteen turvallisuus.
Ehkä ne säännöt kannattaisi tarkistaa ennen kuin niistä alkaa kirjoittelemaan "totuuksia" tänne.
Takana tulevana, minulle oudon ihmisen perässä, minulla on mahdoton tietää, tekeekö edessä ajava kiusaa, onko hän vanha ukko joka ei näe, vai käyttääkö hän taustapeiliä lainkaan.
Henkilökohtaisesti en vaivaa tällä päätäni niin kauan, ellei hän siirry heti, oletan, että hän on päättänyt ajaa koko ajan vasenta kaistaa pitkin ja saatan ohittaakin oikeaa kaistaa pitkin, mikäli se on itselleni edullista.
Tyypillinen tilanteentunnistaja ei malta odottaa, että oikealle kaistalle syntyisi riittävä turvaväli, johon vasemmalla kaistalla oleva voisi siirtyä.
Siitä sitten tungetaan vasen takakulma vasemmalla kaistalla olevan oikeaa etukulmaa viistäen ja oikea etukulma oikealla kaistalla olevan vasenta takakulmaa hipoen ahtaasta raosta vaaraa uhmaten läpi, huomattavasti muun liikenteen nopeutta suuremmalla vauhdilla.
Jos nopeus on rajoituksen mukainen, ei ole mitään tarvetta eikä oikeutta ohittaa. Mutta kun on se "kaikki mulle nyt ja heti" -mentaliteetti, niin kaistatilanteen selkiytymisen odottaminen on luonnollisesti mahdotonta.
Noh, ei hätää. Onneksi siellä on sentään yksi, joka osaa käyttäytyä liikenteessä. Sinä.
Lukutaidossa vikaa ehkä?
Lauseenihan tarkoittaa, että hyvin käyttäytyviä on valtaosa. Kohelot ovat valitettavan hyvin erottuva vähemmistö.
Eli kyllä hyvin käyttäytyviä on muitakin kuin minä ja onneksi olemme enemmistö.
Tyypillinen tilanteentunnistaja ei malta odottaa, että oikealle kaistalle syntyisi riittävä turvaväli, johon vasemmalla kaistalla oleva voisi siirtyä.
Siitä sitten tungetaan vasen takakulma vasemmalla kaistalla olevan oikeaa etukulmaa viistäen ja oikea etukulma oikealla kaistalla olevan vasenta takakulmaa hipoen ahtaasta raosta vaaraa uhmaten läpi, huomattavasti muun liikenteen nopeutta suuremmalla vauhdilla.
Jos nopeus on rajoituksen mukainen, ei ole mitään tarvetta eikä oikeutta ohittaa. Mutta kun on se "kaikki mulle nyt ja heti" -mentaliteetti, niin kaistatilanteen selkiytymisen odottaminen on luonnollisesti mahdotonta.
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla autolla, omaa kaistaa pitkin, eivätkä siirry, koska ajavat nopeusrajoituksen mukaan ja viittaavat sitten siihen, että myös lopun Suomen tulee pitää kiinni tästä. Ihmettelen. He pitävät kiinni jostain, mitä eivät saa pitää, jostain, joka on kadonnut, kun he pääsevät päämääräänsä, eikä sillä ole ollut mitään merkitystä, onko perässä roikkunut joku, vain onko se joku viilettänyt ohi.
Erittäin usein puhumme samaan aikaan herrasmiehistä, jotka eivät epäröi avata naiselle ovea. Herrasmiehistä, joilla on aina tikkuaski taskussa, jos nainen sattuu tarvitsemaan tulta. Mutta omassa autossa he muuttuvat. Joillekin auto ei toimi työkaluna kohteliaisuudessa, vaan itsekkyyden todisteena. Nämä herrasmiehet pyyhkivät jopa kusipisaran pois huoltamon vessanpöntön reunalta ja nostavat hattua naapurin rouvalle. He ovat hyvän käytöksen esikuvia ja aina valmiita todistamaan tämän - niin kauan kun saavat pitää sen oman kaistansa, yleensä sen vasemman. Tässä kulkee se raja ja reviiri. Sinne ei ole asiaa.
Tämä tyypillinen tilanteentunnistaja saattaa olla myös sellainen, joka tunnistaa usein toistuvan tilanteen, kerta toisensa jälkeen. Olet Maukka varmasti itsekin saanut joskus tunteen, jonkun toisen liikennöitsijän ajoa seuratessasi: Tuo tulee kyllä pian eteen.. tuo vaihtaa kyllä kohta kaistaa, tuosta ei kyllä tiedä mitä se tekee...
Moottoripyörän sarvissa oppii myös asioita, koska onnettomuuden sattuessa sen kuljettaja on aina häviöllä. On kertakaikkiaan oltava aina varuillaan ja pidettävä mielessä, että edessä saatta olla juuri se yllä mainittu herrasmies, joka ajaa omalla autolla.
Moottoripyöräilijä hakee katseellaan tämän herrasmiehen silmiä ja näkeekin monesti edellä ajavan pupillit peileissä. Pupillit, joiden mulkaisu taustapeiliin ei johda mihinkään toimenpiteisiin. Hän jotenkin tunnistaa jo kaukaa, milloin se edellä ajava on päättänyt pitää sen veromarkoilla rahoitetun kaistansa. Tarkka kuljettaja, jonka yksi ohje on joustavuus, näkee jo kaukaa takaa tulevan ja pyrkii antamaan hänelle tietä, oli se sitten hälytysajoneuvo, Lipposen taksi, tai moottoripyörä. Sen jälkeen hän sitten siirtyy takaisin vasemmalle kaistalle, tarpeen vaatiessa - eikä ole menettänyt mitään, sillä yleensä nämä hätäilijät seisovat kuitenkin seuraavissa valoissa, paitsi se moottoripyörä, joka livahti ja on kokonaan poissa, häiritsemästä...
En voi olla ihmettelemättä kulttuurieroa. Mikä suomalaista niin viehettää siinä "omassa" kaistassa, josta pitää pitää kiinni kynsin ja hampain?
Oletko ajanut paljon muualla Euroopassa Maukka? Minä olen. Olen myös törmännyt - varsinkin pohjois-Saksassa usein Suomen kilvissä oleviin autoihin ja pannut merkille jotain mielenkiintoista; suomalaiset omaksuvat paikallisen liikennekulttuurin todella helposti ja käyttäytyvät yhtä joustavasti, vähintään, kuin veli Guntterikin - mutta palaavat mielellään siihen omaan, Maukan kuvailemaan, heti kun pääsevät takaisin kotimaahan.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku muu pannut merkille tämän suomalaisten hienon käyttäytymisen liikenteessä, ulkomailla.
Yksi syy lienee se, että myös se kaikkein fiksuinkin herrasmies ymmärtää, että varsinkin Saksassa sen takaa nopeasti lähestyvän prätkäilijän näkökentän alareuna saattaa näyttää tällaiselta:
http://users.tkk.fi/~tuusinii/332KMH.jpg
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla tai lainatulla autolla tai moottoripyörällä, mitä sattuu kaistaa pitkin, eivätkä hiljennä vauhtiaan, vaan joko ajavat kiinni takapuskuriin tai ohittavat oikealta tai muutoin painostamalla tai sääntöjenvastaisesti, koska ajavat mielestään joustavasti ja katsovat omistavansa tien sillä perusteella, että heillä on kallis auto tai nopea moottoripyörä. Lopun Suomen pitää heidän mielestään väistää heitä.
Näissä jutuissa on se ero, että toisessa ajetaan liikennesääntöjen mukaan ja toisessa ajetaan itse keksittyjen sääntöjen mukaan.
Oletko sinä kotipoliisi, joka ei malta odottaa, että edessäajava siirtyy oikealle, kun oikealla kaistalla ajava kiihdyttää ylinopeuteen vaan tuikkaat ajopelisi sääntöjenvastaisesti heti oikealle kun sieltä vähänkään tilaa löytyy?
Eli jos joudut hetkeksikin hiljentämään nopeutesi rajoituksen mukaiseksi, palaa päreesi ja ryhdyt turvallisuutta vaarantavaan koheltamiseen? Niinkö?
Mikä on sinun ratkaisusi tilanteeseen, jossa kaksi ajoneuvoa ajaa rinnakkain useampikaistaisella tiellä suurinta sallittua nopeutta?
Moottoripyörän sarvissa oppii myös asioita, koska onnettomuuden sattuessa sen kuljettaja on aina häviöllä. On kertakaikkiaan oltava aina varuillaan ja pidettävä mielessä, että edessä saatta olla juuri se yllä mainittu herrasmies, joka ajaa omalla autolla.
Moottoripyörä ei ole ainoa ajopeli, jolla voi opetella ennakoivaa ajoa. Uskoisin pärjääväni ennakoinnin puolesta moottoripyörän ohjaimissa mainiosti.
Niinsanottuihin tilanteisiin joutuminen on mielestäni todella paljon kiinni siitä, millaisia nopeuksia verrattuna muihin käyttää ja millaisia turvavälejä käyttää. Jos liikkuu samalla nopeudella kuin muut ja jättää reilut turvavälit, tilanteita ei juurikaan tule.
Väitän, että motoristien huonot kokemukset autoilijoista johtuvat melko suurelta osalta siitä, että pienellä ja huonosti näkyvällä ajopelillä koetetaan edetä huomattavasti liikennevirtaa nopeammin.
Saimme näköjään tänne vedätyspoliisin. No ihan hyvä, minähän kannatan tunnetusti kaikenlaista valvontaa ...
No tiedä nyt tuosta poliisista tai valvonnasta sitte.
Jokaanenhan saa kirjoottaa mitä mielehen tulee ku vaan pysyy asias.
Minä en ehkä pysyny?
Säännöt eivät määrää ajamaan oikeassa reunassa vaan sanovat viisaasti, että pitää ajaa niin oikealla kuin se turvallisesti on mahdollista.
Suora lainaus sinulta itseltäsi:
Maukka: Vasenta kaistaa saa ajaa, mikään sääntö ei sitä kiellä, paitsi moottoritiellä.
Jaa-a .. mitähän tuosta pitäisi sanoa.
Kovin on häilyväiset mielipiteet.
Tuollaisella vasemmankaistanritari-asenteella en usko sinun pärjäävän alkuunkaan saatikka pysyvän hengissä. Se, että vainaa oli oikeassa, on hurja ajatus.
Peraatteessa vasemmalla ajava tekee vääri, kun ei kerran ohikaan pääse (ilman ylinopeutta siis) ja kuitenkin on oikeanpuoleinen liikenne, joten himmaamalla hieman pääsisi sen toisen valmiiksi oikealla olevan taakse turvallisen välimatkan päähän. Tässä on toinenkin näkökohta, nimittäin se, että mitä vasemmalla ajava kuvittelee ajalliseksi säästökseen tulevan tai yhtään mitään muutakaan voittavan roikkumalla siellä vasemmalla?
Se, että onko tässä vasemmalla ajava tekemässä sellaisen virheen, että sakottaa pitäisi, niin siihen en usko. Asia on lähinnä periaatteellinen ... oikeanpuoleisen liikenteen periaate. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että pitää alunperinkään sinne vasemmalle tunkea pääsemättä kuitenkaan ohitse ilman ylinopeutta. Erittäin huonoa arviointikykyä. Mitä sillä vasemmalla roikkumisella voittaa? Tukkii vain tien. Jos ja kun kuitenkin melkoisella varmuudella joku kolmas osapuoli ajelee ylinopeutta, niin annettakoon hänen se tehdä .. ehkä hänellä on siihen omat syynsä .. viemässä vaikka lastansa saiiraalaan tai jotain, mutta se on hänen asiansa, eikä minulla ole yhtään tarvetta ryhtyä kotipoliisiksi estämällä hänen menoansa .. siitä estämisestä saa sitten oikea poliisi pitää huolen, mikäli tarpeelliseksi katsoo.
On aika mielenkiintoista tavata näin TM:n keskustelupalstan välityksellä joku, joka todellakin menettelee siten, kuin olen aina arvellut. Olen nimittäin aina väittänyt, että liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka ajavat omalla tai lainatulla autolla tai moottoripyörällä, mitä sattuu kaistaa pitkin, eivätkä hiljennä vauhtiaan, ... tai ohittavat oikealta tai muutoin painostamalla tai sääntöjenvastaisesti, koska ajavat mielestään joustavasti
Kehno yritys Maukka ja joltain toiselta kopioitukin.
Ensinnäkin, olen täällä kertonut sinulle paljon ajatuksia, moottoripyöräilijän näkökulmasta katsoen. On kuitenkin sinun puoleltasi virheellistä olettaa, että ajan tavalla, josta keskustelemme. Itse asiassa en ole kertonut paljonkaan omasta tavastani ajaa, joka mielestäni ei ole tässä keskustelussa niin valtavan mielenkiintoista.
"Näissä jutuissa on se ero, että toisessa ajetaan liikennesääntöjen mukaan ja toisessa ajetaan itse keksittyjen sääntöjen mukaan."
- Sinä puhut jäykistä säännöistä ja itse keksityistä säännöistä. Olkoon menneeksi, puhutaan vaan. Minä taas olen puhunut joustavuudesta ja kohteliaisuudesta, liikenteessäkin. Jos kaikki soveltaisivat tätä, ajo olisi paljon helpompaa, eikä meidän tarvitsisi aina nojautua joihinkin pykäliin. Voisimme jopa käyttää omia aivoa ja maalaisjärkeä.
"Oletko sinä kotipoliisi, joka ei malta odottaa, että edessäajava siirtyy oikealle, kun oikealla kaistalla ajava kiihdyttää ylinopeuteen vaan tuikkaat ajopelisi sääntöjenvastaisesti heti oikealle kun sieltä vähänkään tilaa löytyy?"
- Lähdet jälleen arvailemaan. Tunnet termin kotipoliisi. Minä en. Tarkenna siis vähän tätä itsellesi mieluisaa termiä.
Voin kuitenkin kertoa, että jos edessä roikkuu joku hidas, niin hidas, että naapurikin jo ajelee ohi oikealta, oletan, että hän tulee myös pysymään siellä "omalla" vasemmalla kaistallaan. Vanha totuus on, ettei se ole ensimmäinen ajoneuvo, joka kerää jonoja, vaan se toinen, joka juuttuu taakse.
Henkilökohtaisesti anna kyllä edellä ajavalle mahdollisuuden palata oikealla kaistalle, mutta huomaan kyllä yleensä nopeasti, milloin kuljettajalla ei ole aikomustakaan tehdä sitä. Miksi jäisin silloin kyttäämään hänen taakseen ja vieläpä ärsyttämään häntä?
"Eli jos joudut hetkeksikin hiljentämään nopeutesi rajoituksen mukaiseksi, palaa päreesi ja ryhdyt turvallisuutta vaarantavaan koheltamiseen? Niinkö?"
- Arvailet jälleen. Mutta jos nyt kerran puhutaan minun ajotavoistani, niin kysymyksessä on yleensä matkavauhti. Ajan yleensä aina jotain tiettyä matkavauhtia, tasaisesti. Varsinkin moottoripyörän ollessa kysymyksessä, matkavauhtini on yleensä aina sama. Siihen kuuluu sitten automaattisesti kaikkien hitaampien ajoneuvojen ohittaminen. Ja ohittaminen voi olla myös turvallista, ei se aina vaaranna mitään, eikä ketään.
Päreitäni en polta koskaan liikenteessä. Ja pyrin aina olemaan kohtelias kaikille ihmisille, liikenteessäkin.
"Mikä on sinun ratkaisusi tilanteeseen, jossa kaksi ajoneuvoa ajaa rinnakkain useampikaistaisella tiellä suurinta sallittua nopeutta?"
- Ensinnäkin, ihmettelen kauhiasti, mitä se vasemmalla kaistalla oleva tekee ohituskaistalla.
Toiseksi, ratkaisuni on pysyä perässä ja odottaa kiltisti, kunnes se vasemmalla kaistalla oleva herää päiväuniltaan ja tajuaa, että hän kerää taakseen jonoa.
Jos taas tarkoitat usempikaistaisella tiellä tietä, jossa on enemmän kuin kaksi kaistaa, painan luonnollisesti ohi sitä vasenta kaistaa. Jos taas siellä ei ole tilaa, mutta oikealla, kolmannella kaistalla on, odotan todennäköisesti kuitenkin, että se vasen aukeaa. Kolmella kaistalla pujottelussa ei ole mitään mieltä.
Jos taas näyttää siltä, että joudun tekemään koko matkani näiden kahden auton takana, käytän sitä oikeanpuoleista kaistaa.
Tilanne on tosin hypoteettinen. Jos kaistoja on enemmän kuin kaksi, niin se vasemmalla kaistalla roikkuva, samaa nopeutta ajava on äärimmäisen harvinainen tapaus.
"ja katsovat omistavansa tien sillä perusteella, että heillä on kallis auto tai nopea moottoripyörä."
- On yllättävää, että liität tähän auton arvon. Mitä sillä on tässä tekemistä?
Nopeaa moottoripyörää voi taas käyttää aivan samalla tavalla kuin nopeaa autoakin. Oikea käsi ja kahvan asento ratkaisee ja näitä asentoja on 360.
"vaan joko ajavat kiinni takapuskuriin"
- Tästä olen halunnut kirjoittaa jo pari kertaa ennemminkin. Mikä on sinusta se paras tapa ilmoittaa edellä ajavalle, että haluaa ohi? Jotkut ovat erittäin allergisia valoja vilkuttavalle. Toiset näkevät punaista, jos panee vasemman vilkun päälle. Neljäs hikeentyy, jos tulee liian lähelle. Se viides ei siirry sitten koskaan, jos pysyy turvallisen etäisyyden päässä, eikä tee mitään.
Omasta mielestäni luettelimistani yksikään keino ei ole hyvä, eikä todennäköisesti tämä vasemmalla kaistalla roikkuva hyväksykään mitään, koska hänen maailmaansa ei mahdu se, että takaa tuleva pitäisi päästää ohi. Tilanne on siis mahdoton ja ainoa mahdollinen ratkaisu on haihtua pois sieltä takaa, ilmaan, tai huolto-asemalle kahville. Muussa tapauksessa joutuu ajamaan tämän hitaan perässä Ivalon kirkolle asti.
Lopun Suomen pitää heidän mielestään väistää heitä.
- Moni liikenteessä puhuu yhteispelistä ja joustavuudesta. Toiset taas puhuvat etuilusta, pakosta väistää jne. Liikenteessä asiat voidaan voidaan kokea monella eri tavalla. Joku kertoi, että ratin takana ihminen paljastaa sen oman minänsä. En tiedä. Väite on tosin mielenkiintoinen.
Moottoripyörä ei ole ainoa ajopeli, jolla voi opetella ennakoivaa ajoa. Uskoisin pärjääväni ennakoinnin puolesta moottoripyörän ohjaimissa mainiosti.
Niinsanottuihin tilanteisiin joutuminen on mielestäni todella paljon kiinni siitä, millaisia nopeuksia verrattuna muihin käyttää ja millaisia turvavälejä käyttää. Jos liikkuu samalla nopeudella kuin muut ja jättää reilut turvavälit, tilanteita ei juurikaan tule.
Väitän, että motoristien huonot kokemukset autoilijoista johtuvat melko suurelta osalta siitä, että pienellä ja huonosti näkyvällä ajopelillä koetetaan edetä huomattavasti liikennevirtaa nopeammin.
Näin on. Ennakoiva ajotyyli koskee jokaista ajoneuvoa, mutta riippuen siitä ajoneuvosta itsestään, on otettava huomioon eri asioita. Esim. traktorinkuljettaja katsoo liikkumistaan kokonaan eri näkökulmasta, verrattuna muihin tiellä liikkujiin. Tästä voimme sitten lähteä ja liikennehän saattaa olla todella epätasaista, koska tietä käyttää niin monta erilaista ajoneuvoa ja tähän sitten vielä erilaiset asenteet päälle.
Oikea turvaväli on hyvä takuu siihen, että pärjää liikenteessä. Sitten vaan peukut pystyyn, että myös naapuri pitää oman osansa sopimuksesta. Näihin turvaväleihin voi myös itse vaikuttaa. Jos esim. minä saan taakseni jonkun, joka ei pidä turvaväliä niin tärkeänä, yritän tehdä asialle jotain. Joko lisään vauhtia, vaihdan kaistaa ja/tai päästän hänet ohitse. Joustavuudella voi lisätä myös omaa turvallisuuttaan ja myös tässä voidaan puhua annakoinnista. Tulppana oleminen ei ole sitä.
Rekka-linja-auto-henkilöauto-moottoripyörä... tässä yhdistelmä, joka herättää aina tunteita, kun on kysymys nopeuksista. Henkilökohtaisesti en näe tässä yhdistelmässä mitään ongelmia, vaikka kaikki käyttävät yleensä täysin eri nopeuksia, samalla tieosuudella. Esim. rekat ovat yleensä erittäin hyvätapaisia ja antavat tietä takaa tulevalle. Linja-autot eivät ole yhtä kohteliaita. Syy lienee siinä, ettei kuski halua vaarantaa matkustajien henkeä tsombailemalla pientareella. Henkilöautot antavat myös usein tietä ja joustavat. Eivät tosin kaikki. Jotkut tekevät takana tulevien elämästä vähän vaikempaa, eri syistä johtuen.
Moottoripyöräilijä ajaa todellakin usein muita nopeammin. Yleensä tässä ei ole muita ongelmia, kuin se ärtymys, jota tämä aiheuttaa autoilijoissa. Ohi viilettävä motoristi saattaa nostaa autoilijan karvat pystyy, vaikka välissä olisi tyhjä kaista ja he olisivat ne ainoa tiellä liikkujat.
Moottoripyörä ei ole ainoa ajopeli, jolla voi opetella ennakoivaa ajoa. Uskoisin pärjääväni ennakoinnin puolesta moottoripyörän ohjaimissa mainiosti.
Niinsanottuihin tilanteisiin joutuminen on mielestäni todella paljon kiinni siitä, millaisia nopeuksia verrattuna muihin käyttää ja millaisia turvavälejä käyttää. Jos liikkuu samalla nopeudella kuin muut ja jättää reilut turvavälit, tilanteita ei juurikaan tule.
Väitän, että motoristien huonot kokemukset autoilijoista johtuvat melko suurelta osalta siitä, että pienellä ja huonosti näkyvällä ajopelillä koetetaan edetä huomattavasti liikennevirtaa nopeammin.
Ennakoida voi (ja pitää!!!) toki kaikilla ajokeilla, mutta kyllä ne erilaisten ominaisuuksiensa takia myös asettavat ennakoinnille eri vaatimuksia. Periaatteessa näin ei tietysti ole, kaikillahan pitäisi ennakoida samalla tavalla, mutta käytännössä ero on aika suuri. MP:llä ajaessa joutuu aivan eri tavalla kiinnittämään huomiota ajolinjoihin, tien pintaan, kelioloihin jne. MP:llä täytyy myös aivan eri tavalla huomioida autot, koska olet itse aina heikommalla ja kumman usein autoilijat eivät esim. risteyksistä tielle tullessaan huomaa (ja joskus eivät halua huomata) moottoripyöräilijää.
Väitän, että varsin suuri osa nykyautoilijoista ei ymmärrä todellisesta ennakoinnista juuri mitään. Ajetaan vaan jääräpäisesti aina samaa uraa katselematta kunnolla edes eteensä, saati että huomioitaisiin muut liikennöitsijät. Onnettomuustilastot tukevat aika mukavasti tätä väitettäni.
Se, että moottoripyöräilijä on aina heikommalla kohtaustilanteessa, näkyy hyvin liikenteessä. Sillä on selkeä psykologinen vaikutus - nimenomaan vielä autoilijoiden kannalta. Autoilija tietää ainakin alitajuisesti että hän on se joka on vahvoilla. Esim. juuri risteyksistä eteentulo: jos tietä tulee MP, ei kun eteen vaan. Jos sieltä tulee samaa vauhtia rekka, eivät varmasti lähde pieneen rakoon sen eteen koska tietävät että heikosti käy jos se tulee päälle.
Toinen ilmiö on, ettei ymmärretä mitään moottoripyörällä ajamisesta. Esim. sadekelillä ohitetaan surutta aivan mp:n keulan eteen, samalla viedään pyöräkuskilta näkyvyys täysin. Ei tämä ole mukava temppu autonkaan kohdalla, mutta tuskin kovin vaarallinen kuitenkaan. MP:n kohdalla asia on toisin. Mutta mitäs väliä, eihän minulle autossani istuessani voi käydä mitään. Myös törkeä tunkeminen ohi saman kaistan puolelta on yleistä autoilijoiden taholta, toki sitä tekevät myös jotkut moottoripyöräilijät. Erona tässä on vain se, että moottoripyöräilijä vaarantaa tunkiessaan vain itsensä. Autoilija taas vaarantaa "vain" tuntemattoman moottoripyöräilijän hengen, hänelleähän ei kylkikosketuksessa voi käydä yhtään mitään. Siinä on aika iso ero ja se kyllä näkyy käytöksessä.
Tottakai moottoripyöräilijöitä on monenlaisia. Mutta niiden suhteen tuntuu toimivan myös luonnollinen karsinta - kaiken pahimmat kahjot eivät montaa kesää ajele.
Tuohon tilanteeseen joutuu helposti, jos haluaa ajaa tasaisella nopeudella. Pienessäkin ylämäessä monen vauhti hidastuu alle rajoituksen.
Vaihdan siis vasemmalle kaistalle ja aloitan ohituksen. Mäen päälle päästyään tuo aikaisemmin hidastanut päättääkin kiihdyttää ajopelinsä ylinopeuteen. Jään sitten siihen rinnalle rajoitusnopeuteen odottelemaan, että oikealle tulisi tilaa.
Ongelma alkaa siinä vaiheessa, kun perääni tullut ylinopeuskohkaaja huomaa, että oikealla ajavan edessä on riittämätön metrin turvaväli. Hän vaihtaa kaistaa oikealle, ajaa turvavälin kiinni ja estää oman kaistanvaihtoni. Pahimmassa tapauksessa noita koheltajia on useampia. Kun oikealla kaistalla edempänä olevan ja oman autoni väliin syntyy juuri ja juuri autonmentävä rako, ääliö änkeää siihen.
Jos tämänkaltaisista tilanteista syy laitetaan sen ainoan tasaista vauhtia ajavan niskaan, niin sanoisin että väärään osoitteeseen menee.
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
KUN on noin pieni nopeusero, niin ohittaminen ei tule kysymykseenkään, varsinkin ja oikein erityisesti siksi, että ohitus pitää tehdä vitkastelematta. Ohitukseen ei ikinä pidä ryhtyä, mikäli se edellyttää ylinopeutta. Tuommoiseen tilanteeseen voi joutua vain pitämällä hullunlailla kiinni tasaisesta nopeudesta. Tasainen nopeus - sanottakoon se nyt selvästi - ei ole elämän perusasioita vaan paikoitellen suorastaan tyhmyyttä.
Liikenteen normaali pumppausliike ei saa olla ohituksen syy.
Kaiken kukkuraksi se "oma" rako, josta ohitus alkoi on tukittu ja ohikaan ei ole vielä päästy, osoittaa huonoa arviointikykyä. Entäpä jos tuollainen tapahtuu tilanteessa, jolloin ohittaminen tapahtuu vastaantulevien puolella - toivotavasti ei.
Sääntöjen noudattaminen, kohteliaisuus sekä joustavuus edellyttää vaihtelevia nopeuksia. Tämä monestakin syystä, mutta mainittakoot vaikka tilanne, jossa kohteliaasti ja joustavasti päästetään joku meidän itsemme eteen ja silloin aika monesti tämä tapahtuu hiljentämällä omaa nopeutta ja jättämällä tulijale tilaa.
Tässä on se syy siihen, että ajan aina vähän lujempaa, kuin autoilijat. Jos noudatan täsmälleen nopeusrajoituksia tavallisella maantiellä, minut ohitetaan koko ajan ja suuri osa autoilijoista laskee kylmästi, että mahdun pientareelle. Niin mahdunkin, mutta kaksipyöräisellä on hankalampi ajaa pientareella, johtuen hiekasta, pölystä ja epätasaisuuksista, eikä koskaan tiedä taluttaako joku mummo polkypyörää pientareella, kurvin takana.
Siirryn siis vapaa-ehtoisesti pientareelle, jos olosuhteet sallivat. Jos en tee sitä, niin ennemmin tai myöhemmin joku minut ohittanut näyttää keskaria. Näin vaikka ajan "Maukkamaisen" laillisesti.
Moottoripyörää ei voi kertakaikkiaan verrata kaikessa autoon, kun on pykälistä ja rajotuksista kysymys. Tilaa omalle arvioinnille täytyy olla, muuten ompi henki plöysällä.
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
Minusta on ihan ookoo, että viittaa sääntöihin ja myös noudattaa niitä, mutta on paljon pahempaa, jos nuodattaa sääntöjä ja pykäliä tavalla, joka haittaa liikenteen joustavuutta.
Jos roikkuu vasemmalla kaistalla, eikä päästä ketään ohi vain sen varjolla, kun se oma nopeus on "oikea" - onko tämä silloin jotain joustavuutta?
Tasan näin ..
Liikenteen normaali pumppausliike ei saa olla ohituksen syy.
Kaiken kukkuraksi se "oma" rako, josta ohitus alkoi on tukittu ja ohikaan ei ole vielä päästy, osoittaa huonoa arviointikykyä. Entäpä jos tuollainen tapahtuu tilanteessa, jolloin ohittaminen tapahtuu vastaantulevien puolella - toivotavasti ei.
Sääntöjen noudattaminen, kohteliaisuus sekä joustavuus edellyttää vaihtelevia nopeuksia. Tämä monestakin syystä, mutta mainittakoot vaikka tilanne, jossa kohteliaasti ja joustavasti päästetään joku meidän itsemme eteen ja silloin aika monesti tämä tapahtuu hiljentämällä omaa nopeutta ja jättämällä tulijale tilaa.
Sanopas miksi se nopeuden vaihtamisvaade ei koske niitä vasemmalla kaistalla ylinopeudella päästelijöitä?
Joustavuudesta puhuvilta unohtuu usein se, että myös sääntöjen mukaisesti voi ajaa joustavasti ja toiset huomioiden. Ja se on se ajotyyli johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
Tottakai voisi, mutta käytännössä tämä näyttää aiheuttavan suunnattomia vaikeuksia johtuen sääntöjen tulkinnasta ja suomalaisten tavasta toimia.
Meillä on olemassa kyttäys- ja kateuskulttuuri, joka ei ainakaan edistä mitään joustavuutta. Poliisin osalta tämä on ollut pitkään jo menossa parempaan suuntaan, mutta nyt automaattivalvonnan ym takia joustavuus ollaan taas (ilmeisesti lopullisesti) hävittämässä. Suomalainen sääntöjen noudattaminenhan on sitä, että kun itse ajat sääntöjen mukaan, sinä et taatusti jousta. Tämä siksi, koska jos kaikki ajaisivat sinun "oikean" sääntötulkintasi mukaan, sinun ei sitä tarvitsisi tehdä. Muut ovat siis rikollisia, joille ei missään nimessä saa antaa tilaa.
Esimerkkejä sääntöjen pilkulleen noudattamisen vaarallisuudesta ja sen tuottamasta joustamattomuudesta on monia, tässä muutama:
- Jalankulkijalle tilan antaminen. Pysähdyt suojatien reunaan kuten sääntöjen mukaan pitääkin, viereistä kaistaa tuleva sitten "viimeistelee" tilanteen ajamalla pysähtymättä ohitsesi ja jalankulkijan yli. Omalta osaltasi olet täysin oikeassa, kuten on jalankulkijakin. Hänhän saa mennä yli, ja sinun kuuluu pysähtyä kuten sen toista kaistaa tulevankin. Mutta oletko koskaan miettinyt, tajuaako esim. lapsi ettei se toinen setä siinä toisella kaistalla välttämättä pysähdy vaikka sinä niin teetkin? Tai miten auto pysähtyy talviliukkaalla?
- Ohittaminen. Tietä pitkin ajaa joku esim. 70 km/h. Jos lähdet 80km/h alueella tästä ohi, et voi tehdä sitä helposti sääntöjen puitteissa, koska nopeusrajoitusta ei saa missään tilanteessa ylittää. Vaihtoehtoja on kolme: 1) Olet "joustava" ja jäät ajamaan perässä, ja tukit samalla ohitusväylän muilta. Tyypillinen tapa synnyttää jono. 2) Ohitat auton sääntöjen mukaan, mikä saattaa olla vaikeaa ja vaatia parin kilometrin vastaantulijattoman suoran. Hitaasti ajava myös yleensä kiihdyttää vauhtiaan kun sitä alkaa ohittaa. Mutta ainakin teet niin kuin sääntö sanoo, vaikka vaarannatkin vastakkaisella kaistalla kauan roikkuen aika paljon. 3) Ohitat ko. auton reippaasti ja turvallisesti, ja jatkat matkaasi rajoituksen mukaan. Rikot kuitenkin liikennesääntöjä.
- Tilan antaminen toiselle. Kaupunkiristeyksessä klo 16 kolmion takaa tielle pääsyä odottaa rekka. Sen takana on n mittainen jono, joista kukaan ei pääse tielle, koska rekka ei voi sääntöjen mukaan mennä kenenkään eteen kolmion takaa, eikä kukaan pääväylää pitkin tuleva toisaalta saa pysähtyä (ilman syytähän ei saa stopata, siitä joutuu maksumieheksi jos joku täräyttää perääsi). Liikenne on täysin jumissa, jollei a) rekka tule röyhkeästi jonkun eteen ja syyllisty samalla väistämisvelvollisuuden rikkomiseen ja liikenteen vaarantamiseen tai b) joku pääväylälllä ole sen verran fiksu, että antaa isommalle tilaa ja päästää sen tielle. Sääntöjen mukaan toimiessa rekka saa odottaa klo 17-18 asti, joustavasti ajettaessa se pääsee liikkeelle jo klo 16.01. Esim Saksassa tämän kaltainen joustavuus pelaa todella hyvin, Suomessa ei lainkaan.
Suomalaiset ovat maailman kovimpia kyttäämään toisten sääntöjen noudattamista. Suomalaiset myös noudattavat sääntöjä pilkun tarkasti, niissä ei jousteta koska säännöt ovat meillä vakava asia. Jopa niin vakava, että ollaan valmiita kuolemaan sen takia, että oltiin oikeassa...
Ironista tässä asiassa on se, että yli 70% autoilijoista ei tunne edes kaikkia liikennemerkkejä, nykyisistä liikennesäännöistä nyt puhumattakaan. Hyvähän niitä on silti kytätä toisten osalta.
Jos roikkuu vasemmalla kaistalla, eikä päästä ketään ohi vain sen varjolla, kun se oma nopeus on "oikea" - onko tämä silloin jotain joustavuutta?
Minun tapauksessani ei ole kysymys roikkumisesta, vaan siitä, että takapuskuriin ylinopeudella ilmestyneen kärsivällisyys ei riitä odottaa että pääsisin siirtymään oikealle kaistalle.
Meillä on olemassa kyttäys- ja kateuskulttuuri, joka ei ainakaan edistä mitään joustavuutta. Poliisin osalta tämä on ollut pitkään jo menossa parempaan suuntaan, mutta nyt automaattivalvonnan ym takia joustavuus ollaan taas (ilmeisesti lopullisesti) hävittämässä. Suomalainen sääntöjen noudattaminenhan on sitä, että kun itse ajat sääntöjen mukaan, sinä et taatusti jousta. Tämä siksi, koska jos kaikki ajaisivat sinun "oikean" sääntötulkintasi mukaan, sinun ei sitä tarvitsisi tehdä. Muut ovat siis rikollisia, joille ei missään nimessä saa antaa tilaa.
Esimerkkejä sääntöjen pilkulleen noudattamisen vaarallisuudesta ja sen tuottamasta joustamattomuudesta on monia, tässä muutama:
- Jalankulkijalle tilan antaminen. Pysähdyt suojatien reunaan kuten sääntöjen mukaan pitääkin, viereistä kaistaa tuleva sitten "viimeistelee" tilanteen ajamalla pysähtymättä ohitsesi ja jalankulkijan yli. Omalta osaltasi olet täysin oikeassa, kuten on jalankulkijakin. Hänhän saa mennä yli, ja sinun kuuluu pysähtyä kuten sen toista kaistaa tulevankin. Mutta oletko koskaan miettinyt, tajuaako esim. lapsi ettei se toinen setä siinä toisella kaistalla välttämättä pysähdy vaikka sinä niin teetkin? Tai miten auto pysähtyy talviliukkaalla?
- Ohittaminen. Tietä pitkin ajaa joku esim. 70 km/h. Jos lähdet 80km/h alueella tästä ohi, et voi tehdä sitä helposti sääntöjen puitteissa, koska nopeusrajoitusta ei saa missään tilanteessa ylittää. Vaihtoehtoja on kolme: 1) Olet "joustava" ja jäät ajamaan perässä, ja tukit samalla ohitusväylän muilta. Tyypillinen tapa synnyttää jono. 2) Ohitat auton sääntöjen mukaan, mikä saattaa olla vaikeaa ja vaatia parin kilometrin vastaantulijattoman suoran. Hitaasti ajava myös yleensä kiihdyttää vauhtiaan kun sitä alkaa ohittaa. Mutta ainakin teet niin kuin sääntö sanoo, vaikka vaarannatkin vastakkaisella kaistalla kauan roikkuen aika paljon. 3) Ohitat ko. auton reippaasti ja turvallisesti, ja jatkat matkaasi rajoituksen mukaan. Rikot kuitenkin liikennesääntöjä.
- Tilan antaminen toiselle. Kaupunkiristeyksessä klo 16 kolmion takaa tielle pääsyä odottaa rekka. Sen takana on n mittainen jono, joista kukaan ei pääse tielle, koska rekka ei voi sääntöjen mukaan mennä kenenkään eteen kolmion takaa, eikä kukaan pääväylää pitkin tuleva toisaalta saa pysähtyä (ilman syytähän ei saa stopata, siitä joutuu maksumieheksi jos joku täräyttää perääsi). Liikenne on täysin jumissa, jollei a) rekka tule röyhkeästi jonkun eteen ja syyllisty samalla väistämisvelvollisuuden rikkomiseen ja liikenteen vaarantamiseen tai b) joku pääväylälllä ole sen verran fiksu, että antaa isommalle tilaa ja päästää sen tielle. Sääntöjen mukaan toimiessa rekka saa odottaa klo 17-18 asti, joustavasti ajettaessa se pääsee liikkeelle jo klo 16.01. Esim Saksassa tämän kaltainen joustavuus pelaa todella hyvin, Suomessa ei lainkaan.
Suomalaiset ovat maailman kovimpia kyttäämään toisten sääntöjen noudattamista. Suomalaiset myös noudattavat sääntöjä pilkun tarkasti, niissä ei jousteta koska säännöt ovat meillä vakava asia. Jopa niin vakava, että ollaan valmiita kuolemaan sen takia, että oltiin oikeassa...
Ironista tässä asiassa on se, että yli 70% autoilijoista ei tunne edes kaikkia liikennemerkkejä, nykyisistä liikennesäännöistä nyt puhumattakaan. Hyvähän niitä on silti kytätä toisten osalta.
Täytyykö minun tulkita kirjoituksesi näin:
- Et anna tilaa suojatiellä jalankulkijoille
- Ohittelet tarpeettomasti ylinopeudella
Säännöt eivät kiellä antamasta ruuhkassa tietä sivutieltä tulijalle ja suojatien käyttäjille. Teen itse niin päivittäin. Homma hoituu helposti riittävän pitkällä turvavälillä ja kaasun nostolla. Sitä paitsi jos ei aja välejä ylinopeudella kiinni, jää sivuteiltä tulijoille "luonnollisia" aukkoja liikennevirtaan.
Tuosta sääntöjen tuntemisesta olen samaa mieltä kanssasi. Moni näilläkin palstoilla (sinä mukaanlukien) tuntuu ajattelevan, että säännöt ovat niin huonot, että niitä noudattamalla liikenne ei sujuisi ollenkaan. Moinen osoittaa todella huonoa sääntötuntemusta.
Silti pidän sääntöihin pohjautuvaa liikennöintiä huomattavasti parempana ja sujuvampana vaihtoehtona kuin täysin säännötöntä.
Tai no kyllähän se täysin säännötön eteneminenkin olisi varmaan mahdollista, tosin nopeus ja sujuvuus siinä varmasti kärsisi jo yksin kolareiden suuren määrän vuoksi.
Minun tapauksessani ei ole kysymys roikkumisesta, vaan siitä, että takapuskuriin ylinopeudella ilmestyneen kärsivällisyys ei riitä odottaa että pääsisin siirtymään oikealle kaistalle.
En tietenkään voi varmuudella päätellä sitä, miten sinä ajat, mutta mieleeni tulee väistämättä ne niin monet vasemmalla kaistalla roikkujat, joilla ei oikeastaan ole siellä mitään tekemistä.
Kirjoitat turvavälistä ja liikennesäännöistä, joita meidän kaikkien tulisi noudattaa. Siksi ihmettelen hieman, jos se nopeampi takaa tuleva ottaa niin paljon sinua ohimoon - miksi et voi pysyä oikealla kaistalla, pitää se turvaväli ja ajella hissukseen nopeusrajoituksien mukaan? Siis sillä tavoin, kuin itse esität? Miksi sinun sitten pitää pyrkiä sinne vasemmalle kaistalle etuilemaan?
Vaihto-ehtoisesti voit odottaa kärsivällisesti tilaisuuttasi, kunnollista sellaista ja - aktiivisesti - ohittaa sitten se edellä ajava. Kyllä sinulla pitäisi olla tähän aikaa, ainakin olet antanut minun ymmärtää näin tähän mennessä kirjoittamissasi viesteissä.
Täytyykö minun tulkita kirjoituksesi näin:
- Et anna tilaa suojatiellä jalankulkijoille
- Ohittelet tarpeettomasti ylinopeudella
Säännöt eivät kiellä antamasta ruuhkassa tietä sivutieltä tulijalle ja suojatien käyttäjille. Teen itse niin päivittäin. Homma hoituu helposti riittävän pitkällä turvavälillä ja kaasun nostolla. Sitä paitsi jos ei aja välejä ylinopeudella kiinni, jää sivuteiltä tulijoille "luonnollisia" aukkoja liikennevirtaan.
Tuosta sääntöjen tuntemisesta olen samaa mieltä kanssasi. Moni näilläkin palstoilla (sinä mukaanlukien) tuntuu ajattelevan, että säännöt ovat niin huonot, että niitä noudattamalla liikenne ei sujuisi ollenkaan. Moinen osoittaa todella huonoa sääntötuntemusta.
Silti pidän sääntöihin pohjautuvaa liikennöintiä huomattavasti parempana ja sujuvampana vaihtoehtona kuin täysin säännötöntä.
Tai no kyllähän se täysin säännötön eteneminenkin olisi varmaan mahdollista, tosin nopeus ja sujuvuus siinä varmasti kärsisi jo yksin kolareiden suuren määrän vuoksi.
Sinulla nyt tuntuu olevan tuollainen musta-valkoinen linja asioissa. Eli joko joku noudattaa sääntöjä tai sitten ei noudata niitä lainkaan. Noudatan kyllä pääosin sääntöjä, ja itse asiassa ajelen hyvin rauhallisesti. Joskus vähän sovellan:
- Minä en anna jalankulkijalle nelikaistalla tilaa, jollen ole varma että se on hänelle turvallista.
- Ohitan tilanteeseen nähden tarpeellisella nopeudella, oli se sitten ylinopeutta tai ei. En todellakaan yritä ohittaa muun liikenteen seassa rekkaa 100km/h vauhdilla, koska 110-115 km/h sen ohi pääsee paljon nopeammin eikä tarvitse pelätä ehtiikö vaiko ei. Tämä ei kuitenkaan Maukka hyvä tarkoita, että ajan jatkuvasti ylinopeutta tai ohittelen holtittomasti tai että roikun 5 m päässä edellä ajavasta tai kärkyn ohitusta keskiviivan vieressä.
- Ajan kyllä joskus ylinopeutta ja teen sen täysin tietoisesti. Järkyttävää eikö? Kun ajelee 40 tkm vuodessa ja etelästä Pohjois-Karjalaan, Pohjanmaalle tai Lappiin, niin en viitsi vedellä iltasaikaan tai ennen kukonlaulua tyhjiä leveitä hyväpintaisia suoria 80km/h. Kyllä siellä tulee ajettua vähän kovempaa. Ovat poliisit minut kerran tällaisessa pysäyttäneet muutama vuosi sitten. Keskustelimme siinä hetken autoista ja muista kuulumisista, totesimme että on kaunis kesäaamu eikä juurikaan liikennettä. En selitellyt mitään, totesin että en jaksanut näissä oloissa ja näin hyvällä autolla köröttää ihan sääntöjen mukaan. Matka jatkui huomautuksella ja turvallisen matkan toivotuksella. Se oli minusta sitä järkevää joustavuutta ja tilannetajua.
Normaalisti ja muun liikenteen seassa pyrin pitämään tasaista matkavauhtia. Ohitan ihan periaatteestakin kaikki alle 80km/h ja 100 km/h köröttelijät, jos liikenne sen mahdollistaa ja se on järkevää. En kuitenkaan ohittele mihinkään tiukkoihin rakoihin enkä siis lähde ohittamaan jotain 20 auton jonoa koska se ei ole järkevää. Lyhyillä matkoilla en viitsi juuri edes ohitella, mutta kun ajan pitkiä matkoja, niin en todellakaan ala ajamaan 70 km/h kaikkien syrjäkylän kiireettömien perässä, koska niitä riittää koko Suomen matkalle. Taaskaan Maukka, minä en hermostu, enkä nuohoa kiinni takapuskurissa. Ohitan selkeästi ja tyylikkäästi kun siihen tulee sopiva turvallinen tilanne.
Väitän tuntevani säännöt varsin hyvin, aina on tietysti parantamisen varaa. En ole kuitenkaan missään väittänyt, että säännöt olisivat huonot. En ole myöskään kannattanut säännötöntä liikennettä.
Vaihto-ehtoisesti voit odottaa kärsivällisesti tilaisuuttasi, kunnollista sellaista ja - aktiivisesti - ohittaa sitten se edellä ajava. Kyllä sinulla pitäisi olla tähän aikaa, ainakin olet antanut minun ymmärtää näin tähän mennessä kirjoittamissasi viesteissä.
Siksi, koska minä haluan ajaa nopeusrajoituksen mukaan. Ohitan hitaamman, koska tiellä on välityskapasiteettia jäljellä. Vasen kaista on siis vajaa, sinne mahtuu lisää autoja.
Täydellä tiellä en ohita enkä vaihtele kaistaa tarpeettomasti matkatekoa nopeuttaakseni.
Olisi järjetöntä varata vasen kaista vain ylinopeutta ajavien käyttöön. Se heikentäisi väylän välityskykyä ratkaisevasti ja aiheuttaisi turhaa pumppausta oikealla kaistalla, kun örveltäjät kuitenkin jossakin vaiheessa haluavat leikata kaistojen yli omaan liittymäänsä.
Useampikaistaisella tiellä ei tarvita "aktiivista" ohittamista eikä nopeuden nostoa ohitusta varten.
Veikkaan, että en ole lähellekään ainoa, jota ottaa ohimoon kun takapuskuriin tunkeva aiheuttaa malttamattomuuksissaan vaaratilanteen.
Tuo on totta... suomalaisia eniten liikenteessä ärsyttävä seikka on liian lähellä perässä ajava. Tutkittu juttu.
Yleistä valistusta tuon asian suhteen voi kyllä tehdä, mutta ainoa johon voi oikeasti ja nopeasti tuossa asiassa vaikuttaa on oma itsensä - elikkä pitää huoli, että itse ei ainakaan aja liian lähellä etummaista.