Eli onhan sinullekin sitten sattunut noita läheltä piti tilanteita aivan kuten muillekin. Kaupungeissa ja taajamissahan niitä lähinnä sattuu, maantiellä yllätyksiä tulee harvemmin eikä niihin juuri voi omalla ajotavalla kummemmin vaikuttaa.
Maantielläkin voi aivan yhtälailla vaikuttaa turvallisuuteensa. Pidätkö turvaväliä, jarrutatko varoittamatta, seuraatko liikennettä, miten ohitat, ajatko kovaa vaaranpaikoissa, ...
Ja aika usein toisen käytöksestä voi aavistaa tämän aikeet, vaikka mitään ei vielä olisi tapahtunutkaan. Veikkaan, että siitä syntyy suuria eroja kuljettajien onnettomuusherkkyyden suhteen. Toisille joku tilanne tulee täysin yllättäen ja pyytämättä, kun taas toiset tunnistavat sen hyvissä ajoin, jolloin aika riittää mainiosti vaaran välttämiseen. Noita merkkejä on vaikea määritellä, joku intuitio kai se on, jolla ne tunnistaa. Sen lisäksi, että ihan oikeasti on hereillä eikä "vain aja".
Noihin vaaratilanteiden esiintymiseen vielä. Pitäisi kai laskea mukaan sellaisetkin, joissa jotain jää havaitsematta tai tarkistamatta, mutta sattumalta sillä ei ole merkitystä, koska tilanteessa ei muita ollut. Esimerkiksi kaistan vaihto. Moniko voi varmuudella sanoa, että joka kerta tuli varmistettua myös kuollut kulma? Joskus peiliin vilkaisu ja katseella kuolleen kulman varmistaminen voi olla niin huolimaton, ettei mahdollista toista autoa tai moottoripyörää olisi huomannut. Koska sitä ei ollut, ei vaaratilannettakaan tullut eikä kuski edes tajunut tehneensä pahaa virhettä. Tuo vain ihan helppona esimerkkinä, muita vastaavan kaltaisia tilanteita on ääretön määrä.
Ja nyt astuu peliin se käsite aina. Voi ajatella, että virhe tulee jossain asiassa 0,1% suorituksista eli todennäköisyys on aika pieni ja kaikki hyvin. Liikenne on kuitenkin sellaista toimintaa, että toistoja tulee paljon ja tuo 0,1% sattuu kohdalle aika usein. Vakavan kolarin todennäköisyydessä puhutaan kuitenkin satojen tuhansien kilometrien väleistä keskimäärin. Jos riskin (eli virheen todennäköisyyden) kaksinkertaistaa (-> 0,2%), ei kuski sitä itse voi huomata näppituntumalla, mutta valtakunnan mittakaavaan tilastoissa se saattaa näkyä. Ja noin pienistä luvuista puhuttaessa kaksinkertaistuminen on mahdottoman helppoa, moninkertaistuminenkaan ei paljon vaadi.
Viikot vierii ja talvikeliä ei kuulu. Rallitermein voisi kysyä, menikö nyt rengasvalinta täysin kohdalleen? Pölyä, kuraa ja uraa ainakin tuntuu riittävän.
Helsingissäkin on joulukuussa ollut reilun viikon verran lämpötila pakkasella tai nollassa eli pahin mahdollinen keli. Joten lieneekö havaitokyvyssäsi parantamisen varaa, jos et talvikeliä ole huomannut?
Itseen ole tosiaan liukkautta huomannut kitkoilla. Ei ole peilijäitä paljon näkynyt. Välillä kyllä kuuluu vierestä kova nastojen ropina, johtuneeko sitten niiden huonosta pidosta vai ajajan ajotyylistä?
Itseen ole tosiaan liukkautta huomannut kitkoilla. Ei ole peilijäitä paljon näkynyt. Välillä kyllä kuuluu vierestä kova nastojen ropina, johtuneeko sitten niiden huonosta pidosta vai ajajan ajotyylistä?
Ropina johtuu siitä että nastoja on vielä jäljellä ja renkaat eivät ole siksi muuttuneet kitkoiksi!
K-10:
Ja aika usein toisen käytöksestä voi aavistaa tämän aikeet, vaikka mitään ei vielä olisi tapahtunutkaan. Veikkaan, että siitä syntyy suuria eroja kuljettajien onnettomuusherkkyyden suhteen. Toisille joku tilanne tulee täysin yllättäen ja pyytämättä, kun taas toiset tunnistavat sen hyvissä ajoin, jolloin aika riittää mainiosti vaaran välttämiseen. Noita merkkejä on vaikea määritellä, joku intuitio kai se on, jolla ne tunnistaa. Sen lisäksi, että ihan oikeasti on hereillä eikä "vain aja".
Noihin vaaratilanteiden esiintymiseen vielä. Pitäisi kai laskea mukaan sellaisetkin, joissa jotain jää havaitsematta tai tarkistamatta, mutta sattumalta sillä ei ole merkitystä, koska tilanteessa ei muita ollut. Esimerkiksi kaistan vaihto. Moniko voi varmuudella sanoa, että joka kerta tuli varmistettua myös kuollut kulma? Joskus peiliin vilkaisu ja katseella kuolleen kulman varmistaminen voi olla niin huolimaton, ettei mahdollista toista autoa tai moottoripyörää olisi huomannut. Koska sitä ei ollut, ei vaaratilannettakaan tullut eikä kuski edes tajunut tehneensä pahaa virhettä. Tuo vain ihan helppona esimerkkinä, muita vastaavan kaltaisia tilanteita on ääretön määrä.
Ja nyt astuu peliin se käsite aina. Voi ajatella, että virhe tulee jossain asiassa 0,1% suorituksista eli todennäköisyys on aika pieni ja kaikki hyvin. Liikenne on kuitenkin sellaista toimintaa, että toistoja tulee paljon ja tuo 0,1% sattuu kohdalle aika usein. Vakavan kolarin todennäköisyydessä puhutaan kuitenkin satojen tuhansien kilometrien väleistä keskimäärin. Jos riskin (eli virheen todennäköisyyden) kaksinkertaistaa (-> 0,2%), ei kuski sitä itse voi huomata näppituntumalla, mutta valtakunnan mittakaavaan tilastoissa se saattaa näkyä. Ja noin pienistä luvuista puhuttaessa kaksinkertaistuminen on mahdottoman helppoa, moninkertaistuminenkaan ei paljon vaadi.
Viikot vierii ja talvikeliä ei kuulu. Rallitermein voisi kysyä, menikö nyt rengasvalinta täysin kohdalleen? Pölyä, kuraa ja uraa ainakin tuntuu riittävän.
Jäätä on ollut useampaan otteeseen, joten ei se ihan pieleen mennyt. Siis etelärannikolla.
http://www.ilmatieteenlaitos.fi/saa/tilastot_66.html#2
Helsingissäkin on joulukuussa ollut reilun viikon verran lämpötila pakkasella tai nollassa eli pahin mahdollinen keli. Joten lieneekö havaitokyvyssäsi parantamisen varaa, jos et talvikeliä ole huomannut?
Oli tänään vettä jään päällä, liukasta jollain, mutta ei minulla!
Itseen ole tosiaan liukkautta huomannut kitkoilla. Ei ole peilijäitä paljon näkynyt. Välillä kyllä kuuluu vierestä kova nastojen ropina, johtuneeko sitten niiden huonosta pidosta vai ajajan ajotyylistä?
K-10:
Ropina johtuu siitä että nastoja on vielä jäljellä ja renkaat eivät ole siksi muuttuneet kitkoiksi!