Alkaa taas olla melkoista hiusten halkomista. Luonnollisesti kaikilta vaaditaan varovaisuutta eikä kenenkään yli saa tarkoituksella ajaa. Kaikille välillä virheitä sattuu, mitä ei pidä piittaamattomuuteen sekoittaa.
Helpointa/turvallisinta liikkuminen olisi, jos noudatettasiin pääosin niitä väistämissääntöjä, jotka laki asettaa, vaikka säännöt tyhmiä olisivatkin. Näinhän autoilijat keskenäänkin yleensä toimivat.
Mielestäni suurin ongelma on se, että suuri osa autoilijoista ei kunnioita jalankulkijan tai pyöräilijän lakisääteisiä oikeuksia.
Varsinkin suojateillä autoilijalle on säädetty hyvin ankara velvollisuus jalankulkijoita kohtaan, josta suurempi nopeus tai massa ei anna mitään vapautusta.
Minusta asiasta tekee mielenkiintoisen, kun hieman laajemmin tarkastellaan eri kulmista ...
- yhtäällä todetaan, että päälleajo on aina kiellettyä
- toisaalla sanotaan, että suojatietä lähestyttäessä on aseteltava nopeus sellaiseksi, että vaaraa ei tule
- samoin risteyksiä lähestyttäessä on nopeus asetettava sellaiseksi, että vaaraa ei tule.
- kolmanneksi väistämisen velvollisuuden osittaminen ...
TLL:
15 § Väistämisen osoittaminen. Kuljettajan, joka liikennesääntöjen tai liikennemerkin mukaan on väistämisvelvollinen, on hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä selvästi osoitettava, että hän aikoo noudattaa velvollisuuttaan. Hän saa jatkaa matkaa vain, jos hän muiden ajoneuvojen sijainti, etäisyys ja nopeus huomioon ottaen ei aiheuta vaaraa eikä estettä.
Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen.
Kiinnostavaa tulee silloin, kun väistämisvelvollinen ei osoitakaan selvästi, että aikoo noudattaa velvollisuuttaan. Kun nyt sitten nähdään, että tuo ei sitten väistäkään, niin siitä huolimatta, että me saataisiin mennä ensin se ei käykään päinsä, kun me olemme huomanneet, että väistämisvelvollinen ei väistäkään. Kun päällekään ei saa ajaa, niin silloin me väistämme tai muussa tapauksessa vauhtimme oli liian kova tai teko oli tahallinen.
Samalla kun stop-merkin takaa tulevalla on väistämisvelvollisuus, on risteävällä tiellä ajavalla tietysti myös velvollisuus varautua ennalta arvattaviin tilanteisiin. Oikeuskäytännössä stop-merkin takaa tuleva on kuitenkin syyllistetty. Etuajo-oikeus ratkaisee, säännön rikkomiseen ei tarvitse varautua, vaikka se toki on ennalta arvattavissa.
Vastaavasti pyöräilijä on ajaessaan ajoradalle suojatietä, pyörätien jatketta tai muualta maastosta lain mukaan väistämisvelvollinen, ellei laista muuta johdu. Autoilijalla ei ole tällöin velvollisuutta varautua liikennesääntöä räikeästi rikkovaan pyöräilijään.
Tietenkin väistämisvelvollisuus on kaikilla. Tahallaan tai uhmalla ei saisi aiheuttaa vahinkoa tietenkään.
Mielenkiintoista on tuo "selvästi osoittaminen" ja sitten jos tuo puuttuu, niin mikä signaali meidän silloin siitä pitää saada täysin riippumatta minkälaisia liikennemerkkejä on ripoteltu ympäriinsä.
Kun rekka tulee sivutieltä STOP-merkin takaa eikä näytä todellakaan siltä, että sillä on aikomustakaan väistellä, niin aivan varmasti vaikka minulla olisi "etuajo-oikeus", niin väistän täysin vapaaehtoisesti ihan ilman eri komentoa. En todellakaan aja sekaan ajatellen, että, jummi jammi, sen on merkkien mukaan pakko väistää tai se saa maksaa viulut.
Huomaatko jotain eroa seuraavien lauseiden sanamuodoissa:
1) pyöräilijä käyttää suojatien jatketta
2) pyöräilijä on käyttämässä suojatien jatketta
1) tapauksessa pyöräilijä saattaa väistää, kuten hänen kuuluukin
2) tapauksessa jos autoilija joutuu väistämään, pyöräilijä ei ole ollut tietoinen liikennesäännöistä tai piitannut niistä.
Suomen kieli on paikoin hieman epätäsmällinen. Jos jonkin asian muotoilu jää epäselväksi kielellisen monimerkityksellisyyden takia, pitäisi teksti muotoilla yksiselitteisempään muotoon.
Kyllähän se kieli tietysti muuttuu epätäsmälliseksi, tässä sinun tapauksessasi ehkä johtuu siitä ettet käytä edes samaa tarkoittavaa verbiä kuin lakitekstissä.
Laki ei puhu tuosta käyttää-sanasta yhtään mitään.
14§ ...
Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä.
...
Kummassakin sinun esimerkissäsi on väärä verbi, tosin eri sijamuodossa. Tekemisen aika, paikka ja tapa ovat samat, eli väistämisissäkään ei ole eroa. Lisäksi tuo versio 1 on hyvää suomen kieltä ja versio 2 ei.
Minä väistän kykyni mukaan kaikki jalankulkijat, pyöräilijät, autoilijat yms. liikkujat tulivat sitten oikealta tai vasemmalta, sääntöjä noudattaen tai ei, sama pätee kait moneen muuhunkin autoilijaan?
Paljon on puhuttu asiaa, mutta yksi periaatteellinen juttu ihmetyttää. Nimittäin se, että kuljettajien leväperäistä suhtautumista liikennesääntöihin ihmettelevät myös sellaiset nimimerkit, jotka ovat muissa yhteyksissä puhuneet siitä miten suotavaa kuskin on soveltaa omaa maalaisjärkeä liikennetilanteisiin liikennesääntöjen noudattamisen sijaan. Ja kun kuskit sitten tekevät niin arvottamalla oman kiireen kevyen liikenteen oikeuksien edelle, niin se onkin yhtä äkkiä huono juttu. Eihän se noin voi mennä. Liikennetilanteisiin kannattaa reagoida joko liikennesääntöjen tai oman mielen mukaan. Jos on sitä mieltä että niihin kannattaa reagoida oman maalaisjärjen mukaan, niin sitten on vaan kestettävä rutisematta kun muutkin ihmiset tekevät niin.
Olen puhunut tästä monet kerrat ennekin ja aina on tullut lunta tupaan. On alettu ihmettelemään mihin se johtaa jos ei enää käytettäisi omaa järkeä. Sanon jo valmiiksi että en tiedä, mutta näistä pyöräilykommenteistakin näkee että lähes kaikki tietävät mitä seuraa, kun iso porukka reagoi tilanteisiin niin kuin oman järjen mukaan tuntuu hyvältä. Minä puhun nyt liikennetilanteista, en järjenkäytöstä yleensä. Kyllähän minä itsekin yritän järkeillä sen minkä rahkeet antaa myöten, mutta vastaan tulee ani harvoin tilanne jossa liikennesäännön mukainen toiminta olisi kokonaistilanteen kannalta huonompi kuin itseni kannalta helpoin toimintatapa. Ja sitä itselle helpointa toimintatapaahan se maalisjärjen käyttö nimenomaan suurimmalla osalla näyttää tarkoittavan.
Kun minä käytän maalaisjärkeäni, niin se sanoo että huonojenkin sääntöjen noudattaminen on parempi toimintatapa kuin se, että jokainen yrittää päästä helpoimmalla tai yrittää omien vajavaisten tietojensa perusteella päätellä mikä olisi kokonaisuuden kannalta hyvä toimintatapa kussakin tilanteessa.
Paljon on puhuttu asiaa, mutta yksi periaatteellinen juttu ihmetyttää. Nimittäin se, että kuljettajien leväperäistä suhtautumista liikennesääntöihin ihmettelevät myös sellaiset nimimerkit, jotka ovat muissa yhteyksissä puhuneet siitä miten suotavaa kuskin on soveltaa omaa maalaisjärkeä liikennetilanteisiin liikennesääntöjen noudattamisen sijaan. Ja kun kuskit sitten tekevät niin arvottamalla oman kiireen kevyen liikenteen oikeuksien edelle, niin se onkin yhtä äkkiä huono juttu. Eihän se noin voi mennä. Liikennetilanteisiin kannattaa reagoida joko liikennesääntöjen tai oman mielen mukaan. Jos on sitä mieltä että niihin kannattaa reagoida oman maalaisjärjen mukaan, niin sitten on vaan kestettävä rutisematta kun muutkin ihmiset tekevät niin.
Olen puhunut tästä monet kerrat ennekin ja aina on tullut lunta tupaan. On alettu ihmettelemään mihin se johtaa jos ei enää käytettäisi omaa järkeä. Sanon jo valmiiksi että en tiedä, mutta näistä pyöräilykommenteistakin näkee että lähes kaikki tietävät mitä seuraa, kun iso porukka reagoi tilanteisiin niin kuin oman järjen mukaan tuntuu hyvältä. Minä puhun nyt liikennetilanteista, en järjenkäytöstä yleensä. Kyllähän minä itsekin yritän järkeillä sen minkä rahkeet antaa myöten, mutta vastaan tulee ani harvoin tilanne jossa liikennesäännön mukainen toiminta olisi kokonaistilanteen kannalta huonompi kuin itseni kannalta helpoin toimintatapa. Ja sitä itselle helpointa toimintatapaahan se maalisjärjen käyttö nimenomaan suurimmalla osalla näyttää tarkoittavan.
Kun minä käytän maalaisjärkeäni, niin se sanoo että huonojenkin sääntöjen noudattaminen on parempi toimintatapa kuin se, että jokainen yrittää päästä helpoimmalla tai yrittää omien vajavaisten tietojensa perusteella päätellä mikä olisi kokonaisuuden kannalta hyvä toimintatapa kussakin tilanteessa.
Sääntöjen noudattaminen on tietenkin hyvä ja oikea lähtökohta ajamiselle. Sen pitäisi olla perusoletus, ja poikkeaminen tapahtuisi vain harkiten. Sääntöjen noudattamattomuudessa ongelma on ennemminkin se ettei järkeä käytetä, kuin että sitä käytettäisiin liikaa.
Siinä ei ole mitään pahaa, jos kevyenliikenteenväylän ja kadun risteyksessä lähden punaisia päin liikkeelle, kun ketään ei tule mistään. Mutta se on ongelma, jos samaisissa valoissa kiihdytän ehtiäkseni myöhäisillä vihreillä, kun lapset odottavat tien ylitystä. Kevyt liikenne yleisesti ottaen ymmärtää tämän hyvin. He eivät odota punavaloissa, jos yli voi mennä. Se tuntuu ihan luonnolliselta jokamiehenoikeudelta ja liikkumisenvapaudelta.
Kun minä käytän maalaisjärkeäni, niin se sanoo että huonojenkin sääntöjen noudattaminen on parempi toimintatapa kuin se, että jokainen yrittää päästä helpoimmalla tai yrittää omien vajavaisten tietojensa perusteella päätellä mikä olisi kokonaisuuden kannalta hyvä toimintatapa kussakin tilanteessa.
Käytännön esimerkki:
Täysperävaunuyhdistelmä nousee liukkaalta sivutieltä päätielle STOP-merkin takaa. Kuski näkee korkealta ohjaamostaan esteettömästi, ettei ketään ole lähestymässä päätiellä. Sinun mielestä rekkakuskin on parempi pysäyttää raskas yhdistelmä kokonaan liukkaaseen ylämäkeen ja yrittää junnata pikkuhiljaa risteysalueelle, kuin pienellä vauhdilla kääntää sujuvasti päätielle ja kiihdyttää reippaasti normaalinopeuteen.
Aikaerossa puhutaan minuuteista ja matkassakin useista sadoista metreistä, ennenkuin yhdistelmä on saavuttanut 80 km/h nopeuden verrattuna orjallisen sääntöjennoudattamisen ja kokonaisuuden kannalta parhaan maalaisjärjen käytön välillä. Siinä ajassa kerkiää monta päätiellä kulkijaa saavuttamaan hiljaa ryömivän rekan ja tekemään hätäjarrutuksia välttääkseen törmäämisen. Varsinkin, jos tiellä on mäennyppylöitä, mutkia tai muita näkemäesteitä kohtuullisen lähellä tuota risteystä.
Sanomattakin lienee selvää, että minä en tuollaisessa tapauksessa - ihan jo liikenneturvallisuuden takia - noudattaisi pysähtymissääntöä.
Paljon on puhuttu asiaa, mutta yksi periaatteellinen juttu ihmetyttää. Nimittäin se, että kuljettajien leväperäistä suhtautumista liikennesääntöihin ihmettelevät myös sellaiset nimimerkit, jotka ovat muissa yhteyksissä puhuneet siitä miten suotavaa kuskin on soveltaa omaa maalaisjärkeä liikennetilanteisiin liikennesääntöjen noudattamisen sijaan.
Itse ihmettelen lähinnä sitä, että eräiltä lain tiukkaa noudattamista ja kovia tuomioita tiukasti vaativilta nimimerkeiltä on alkanyt löytyä lakipykäliä joiden perusteella löytyy perustelu ajaa jonkun päälle. Riippumatta siitä noudattaako lakia tai joustaako siitä jollain päätieosuudella nopeuden osalta vähän pitäisi lain perussanoman olla kyllä aika selvä, eikä toisenkaan virhe tai se ettei vaan tykkää esim. fillaristeista anna oikeutta päälleajoon.
Oikeastaan vahvistaa sen, minkä olen tien päällä havainnoinut: pääteitä valvotaan ja rajoituksia kiristellään, taajamissa eletään kuin pellossa ja tiemerkinnätkin on niin ja näin kuten tässä "jatke" tapauksessa. Tilastoista näkyy seuraukset, vain jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä tilastot menevät kohti kaakkoa. Mopoilijoilla tietysti myös, mutta siihen vaikuttaa muutama muukin seikka.
Tilastoista näkyy seuraukset, vain jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä tilastot menevät kohti kaakkoa. Mopoilijoilla tietysti myös, mutta siihen vaikuttaa muutama muukin seikka.
Pieni välikysymys: onko kompassissa ilmansuunnat sekaisin?
drive: Sääntöjen noudattaminen on tietenkin hyvä ja oikea lähtökohta ajamiselle. Sen pitäisi olla perusoletus, ja poikkeaminen tapahtuisi vain harkiten.
Näin on, mutta tässä piilee ansa. Kun aletaan puhua että kuski voi rikkoa liikennesääntöjä harkiten, niin moni käsittää sen niin että harkintaa voi suorittaa omilla tiedoilla, logiikalla järjellä ja tavoitteilla. Ihmisten tiedot ovat liikenneasioista aika olemattomat kun taas luulot omista tiedoista ovat pilvissä. Logiikka tuntuu olevan aika valikoivaa, asia joka toisen tekemänä tuomitaan jyrkin sanoin, onkin suorastaan palvelus muita kohtaan kun saman tekee itse. Ja vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, lopputulos voi olla todella huono jos järki ei riitä asioiden pohdintaan. Eikä sekään vielä riitä että nuo kolme asiaa olisivat kohdallaan jos yksilön omat tavoitteet liikenteen suhteen ovat eri kuin yhteiskunnalla. Ja näin näyttää kommenttien perusteella aika monella olevan. Yhteiskunta korostetaan liikaa turvallisuutta, säännöissä on liikaa turvamarginaalia, monelle riittää että hänelle ei satu mitään tai vaikka sattuisikin, niin todennäköisyys on häviävän pieni, liikennettä ei pitäisi mitoittaa niin paljon heikoimpien mukaan, jos ei pujottelu ja vauhti maistu niin hehän ovat vapaita menemään julkisilla. Ja niin edelleen.
Jos edes yksi noista asioista on heikoissa kantimissa, on aika pieni todennäköisyys että yksilön harkinta tuottaisi samanhenkisen lopputuloksen mitä hänen harkintansa mukaan rikkomalla liikennesäännöllä alun perin haettiin. Siksi olen sitä mieltä, että mitä vähemmän liikenteessä harkitaan että kuinkas tätä liikennesääntöä rikkoisi, niin sitä parempi. Ei maailma siitä paratiisiksi muuttuisi, mutta liikenteessä kuolisi vähemmän ihmisiä tahallaan otettujen laittomien riskien vuoksi.
Tiedän jääväni tässä asiassa vähemmistöön, koska enemmistö ei ota edes harkintaan mahdollisuutta että he voisivat olla liikenteen ongelmia. Viathan on aina toisissa ihmisissä ja valtiossa. Minun logiikkani mukaan jo se, ettei epäile voivansa itse olla muille ongelma liikenteessä tekee ihmisestä ongelman liikenteessä. Liikenteen suurin ongelma ei ole huonot kuskit, suurin ongelma on että siellä on aivan liikaa hyviä kuskeja. Heillä ei ole mielestään mitään opittavaa ja heillä on mielestään taito valita juuri oikeat tilanteet liikennesääntöjen rikkomisille. Tämä ajatustapa ei häviä koskaan mihinkään, joten minulla ei ole mitään mahdollisuutta voittaa tätä kinaa.
Täysperävaunuyhdistelmä nousee liukkaalta sivutieltä päätielle STOP-merkin takaa. Kuski näkee korkealta ohjaamostaan esteettömästi, ettei ketään ole lähestymässä päätiellä. Sinun mielestä rekkakuskin on parempi pysäyttää raskas yhdistelmä kokonaan liukkaaseen ylämäkeen ja yrittää junnata pikkuhiljaa risteysalueelle, kuin pienellä vauhdilla kääntää sujuvasti päätielle ja kiihdyttää reippaasti normaalinopeuteen.
Aikaerossa puhutaan minuuteista ja matkassakin useista sadoista metreistä, ennenkuin yhdistelmä on saavuttanut 80 km/h nopeuden verrattuna orjallisen sääntöjennoudattamisen ja kokonaisuuden kannalta parhaan maalaisjärjen käytön välillä. Siinä ajassa kerkiää monta päätiellä kulkijaa saavuttamaan hiljaa ryömivän rekan ja tekemään hätäjarrutuksia välttääkseen törmäämisen. Varsinkin, jos tiellä on mäennyppylöitä, mutkia tai muita näkemäesteitä kohtuullisen lähellä tuota risteystä.
Sanomattakin lienee selvää, että minä en tuollaisessa tapauksessa - ihan jo liikenneturvallisuuden takia - noudattaisi pysähtymissääntöä.
Edit: Meni "vähän" ohi aiheen...
Onkohan maailmassa yhtään täydellistä ihmisen kehittämää järjestelmää, en usko. Myös liikennesäännöissä on omat puutteensa. Löytyy loputtomiin esimerkkejä siitä, miten liikennesääntöjen rikkominen jossain tietyssä sopivasti valitussa tilanteessa on parempi vaihtoehto kuin niiden noudattaminen. Mutta samaan aikaan on kuitenkin yhtä selvää, että mitä useammin ihmiset rikkovat liikennesääntöjä, sitä useampi kuolee liikenteessä. Teoriassa voi tietysti on olemassa piste, jolloin rikotaan liikennesääntöjä vain sellaisissa tilanteissa joissa niiden noudattamisesta on enemmän haittaa, mutta se päivä ei ole IHAN heti käsillä. Ei ainakaan niin lähellä, että sille asialle kannattaisi kovin paljoa pistää painoa kun miettii että jatkaisiko liikennesääntöjen tahallista rikkomista vai yrittäisikö olla rikkomatta niitä tahallaan.
Onkohan maailmassa yhtään täydellistä ihmisen kehittämää järjestelmää, en usko.
Entäpä matematiikka, erityisesti tilastomatematiikka? Sehän kertoo vastauksen kaikkeen, noin tilastollisesti, muttei kuitenkaan mihinkään yksittäiseen pulmaan yhtään mitään.
PS. Entä jos Mooses olisi saanut käskynsä täten: 1) 1+1=2. 2) ...
Olisiko se tehnyt matematiikasta epäluotettavan uskonnon?
Alkaa taas olla melkoista hiusten halkomista. Luonnollisesti kaikilta vaaditaan varovaisuutta eikä kenenkään yli saa tarkoituksella ajaa. Kaikille välillä virheitä sattuu, mitä ei pidä piittaamattomuuteen sekoittaa.
Helpointa/turvallisinta liikkuminen olisi, jos noudatettasiin pääosin niitä väistämissääntöjä, jotka laki asettaa, vaikka säännöt tyhmiä olisivatkin. Näinhän autoilijat keskenäänkin yleensä toimivat.
Mielestäni suurin ongelma on se, että suuri osa autoilijoista ei kunnioita jalankulkijan tai pyöräilijän lakisääteisiä oikeuksia.
Varsinkin suojateillä autoilijalle on säädetty hyvin ankara velvollisuus jalankulkijoita kohtaan, josta suurempi nopeus tai massa ei anna mitään vapautusta.
Minusta asiasta tekee mielenkiintoisen, kun hieman laajemmin tarkastellaan eri kulmista ...
- yhtäällä todetaan, että päälleajo on aina kiellettyä
- toisaalla sanotaan, että suojatietä lähestyttäessä on aseteltava nopeus sellaiseksi, että vaaraa ei tule
- samoin risteyksiä lähestyttäessä on nopeus asetettava sellaiseksi, että vaaraa ei tule.
- kolmanneksi väistämisen velvollisuuden osittaminen ...
TLL:
Kiinnostavaa tulee silloin, kun väistämisvelvollinen ei osoitakaan selvästi, että aikoo noudattaa velvollisuuttaan. Kun nyt sitten nähdään, että tuo ei sitten väistäkään, niin siitä huolimatta, että me saataisiin mennä ensin se ei käykään päinsä, kun me olemme huomanneet, että väistämisvelvollinen ei väistäkään. Kun päällekään ei saa ajaa, niin silloin me väistämme tai muussa tapauksessa vauhtimme oli liian kova tai teko oli tahallinen.
Samalla kun stop-merkin takaa tulevalla on väistämisvelvollisuus, on risteävällä tiellä ajavalla tietysti myös velvollisuus varautua ennalta arvattaviin tilanteisiin. Oikeuskäytännössä stop-merkin takaa tuleva on kuitenkin syyllistetty. Etuajo-oikeus ratkaisee, säännön rikkomiseen ei tarvitse varautua, vaikka se toki on ennalta arvattavissa.
Vastaavasti pyöräilijä on ajaessaan ajoradalle suojatietä, pyörätien jatketta tai muualta maastosta lain mukaan väistämisvelvollinen, ellei laista muuta johdu. Autoilijalla ei ole tällöin velvollisuutta varautua liikennesääntöä räikeästi rikkovaan pyöräilijään.
Tietenkin väistämisvelvollisuus on kaikilla. Tahallaan tai uhmalla ei saisi aiheuttaa vahinkoa tietenkään.
Mielenkiintoista on tuo "selvästi osoittaminen" ja sitten jos tuo puuttuu, niin mikä signaali meidän silloin siitä pitää saada täysin riippumatta minkälaisia liikennemerkkejä on ripoteltu ympäriinsä.
Kun rekka tulee sivutieltä STOP-merkin takaa eikä näytä todellakaan siltä, että sillä on aikomustakaan väistellä, niin aivan varmasti vaikka minulla olisi "etuajo-oikeus", niin väistän täysin vapaaehtoisesti ihan ilman eri komentoa. En todellakaan aja sekaan ajatellen, että, jummi jammi, sen on merkkien mukaan pakko väistää tai se saa maksaa viulut.
mikahe:
Kyllähän se kieli tietysti muuttuu epätäsmälliseksi, tässä sinun tapauksessasi ehkä johtuu siitä ettet käytä edes samaa tarkoittavaa verbiä kuin lakitekstissä.
Laki ei puhu tuosta käyttää-sanasta yhtään mitään.
14§ ...
Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä.
...
Kummassakin sinun esimerkissäsi on väärä verbi, tosin eri sijamuodossa. Tekemisen aika, paikka ja tapa ovat samat, eli väistämisissäkään ei ole eroa. Lisäksi tuo versio 1 on hyvää suomen kieltä ja versio 2 ei.
Minä väistän kykyni mukaan kaikki jalankulkijat, pyöräilijät, autoilijat yms. liikkujat tulivat sitten oikealta tai vasemmalta, sääntöjä noudattaen tai ei, sama pätee kait moneen muuhunkin autoilijaan?
Paljon on puhuttu asiaa, mutta yksi periaatteellinen juttu ihmetyttää. Nimittäin se, että kuljettajien leväperäistä suhtautumista liikennesääntöihin ihmettelevät myös sellaiset nimimerkit, jotka ovat muissa yhteyksissä puhuneet siitä miten suotavaa kuskin on soveltaa omaa maalaisjärkeä liikennetilanteisiin liikennesääntöjen noudattamisen sijaan. Ja kun kuskit sitten tekevät niin arvottamalla oman kiireen kevyen liikenteen oikeuksien edelle, niin se onkin yhtä äkkiä huono juttu. Eihän se noin voi mennä. Liikennetilanteisiin kannattaa reagoida joko liikennesääntöjen tai oman mielen mukaan. Jos on sitä mieltä että niihin kannattaa reagoida oman maalaisjärjen mukaan, niin sitten on vaan kestettävä rutisematta kun muutkin ihmiset tekevät niin.
Olen puhunut tästä monet kerrat ennekin ja aina on tullut lunta tupaan. On alettu ihmettelemään mihin se johtaa jos ei enää käytettäisi omaa järkeä. Sanon jo valmiiksi että en tiedä, mutta näistä pyöräilykommenteistakin näkee että lähes kaikki tietävät mitä seuraa, kun iso porukka reagoi tilanteisiin niin kuin oman järjen mukaan tuntuu hyvältä. Minä puhun nyt liikennetilanteista, en järjenkäytöstä yleensä. Kyllähän minä itsekin yritän järkeillä sen minkä rahkeet antaa myöten, mutta vastaan tulee ani harvoin tilanne jossa liikennesäännön mukainen toiminta olisi kokonaistilanteen kannalta huonompi kuin itseni kannalta helpoin toimintatapa. Ja sitä itselle helpointa toimintatapaahan se maalisjärjen käyttö nimenomaan suurimmalla osalla näyttää tarkoittavan.
Kun minä käytän maalaisjärkeäni, niin se sanoo että huonojenkin sääntöjen noudattaminen on parempi toimintatapa kuin se, että jokainen yrittää päästä helpoimmalla tai yrittää omien vajavaisten tietojensa perusteella päätellä mikä olisi kokonaisuuden kannalta hyvä toimintatapa kussakin tilanteessa.
TeeCee:
Sääntöjen noudattaminen on tietenkin hyvä ja oikea lähtökohta ajamiselle. Sen pitäisi olla perusoletus, ja poikkeaminen tapahtuisi vain harkiten. Sääntöjen noudattamattomuudessa ongelma on ennemminkin se ettei järkeä käytetä, kuin että sitä käytettäisiin liikaa.
Siinä ei ole mitään pahaa, jos kevyenliikenteenväylän ja kadun risteyksessä lähden punaisia päin liikkeelle, kun ketään ei tule mistään. Mutta se on ongelma, jos samaisissa valoissa kiihdytän ehtiäkseni myöhäisillä vihreillä, kun lapset odottavat tien ylitystä. Kevyt liikenne yleisesti ottaen ymmärtää tämän hyvin. He eivät odota punavaloissa, jos yli voi mennä. Se tuntuu ihan luonnolliselta jokamiehenoikeudelta ja liikkumisenvapaudelta.
TeeCee:
Käytännön esimerkki:
Täysperävaunuyhdistelmä nousee liukkaalta sivutieltä päätielle STOP-merkin takaa. Kuski näkee korkealta ohjaamostaan esteettömästi, ettei ketään ole lähestymässä päätiellä. Sinun mielestä rekkakuskin on parempi pysäyttää raskas yhdistelmä kokonaan liukkaaseen ylämäkeen ja yrittää junnata pikkuhiljaa risteysalueelle, kuin pienellä vauhdilla kääntää sujuvasti päätielle ja kiihdyttää reippaasti normaalinopeuteen.
Aikaerossa puhutaan minuuteista ja matkassakin useista sadoista metreistä, ennenkuin yhdistelmä on saavuttanut 80 km/h nopeuden verrattuna orjallisen sääntöjennoudattamisen ja kokonaisuuden kannalta parhaan maalaisjärjen käytön välillä. Siinä ajassa kerkiää monta päätiellä kulkijaa saavuttamaan hiljaa ryömivän rekan ja tekemään hätäjarrutuksia välttääkseen törmäämisen. Varsinkin, jos tiellä on mäennyppylöitä, mutkia tai muita näkemäesteitä kohtuullisen lähellä tuota risteystä.
Sanomattakin lienee selvää, että minä en tuollaisessa tapauksessa - ihan jo liikenneturvallisuuden takia - noudattaisi pysähtymissääntöä.
Edit: Meni "vähän" ohi aiheen...
TeeCee:
Itse ihmettelen lähinnä sitä, että eräiltä lain tiukkaa noudattamista ja kovia tuomioita tiukasti vaativilta nimimerkeiltä on alkanyt löytyä lakipykäliä joiden perusteella löytyy perustelu ajaa jonkun päälle. Riippumatta siitä noudattaako lakia tai joustaako siitä jollain päätieosuudella nopeuden osalta vähän pitäisi lain perussanoman olla kyllä aika selvä, eikä toisenkaan virhe tai se ettei vaan tykkää esim. fillaristeista anna oikeutta päälleajoon.
Oikeastaan vahvistaa sen, minkä olen tien päällä havainnoinut: pääteitä valvotaan ja rajoituksia kiristellään, taajamissa eletään kuin pellossa ja tiemerkinnätkin on niin ja näin kuten tässä "jatke" tapauksessa. Tilastoista näkyy seuraukset, vain jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä tilastot menevät kohti kaakkoa. Mopoilijoilla tietysti myös, mutta siihen vaikuttaa muutama muukin seikka.
AkiK:
Pieni välikysymys: onko kompassissa ilmansuunnat sekaisin?
drive: Sääntöjen noudattaminen on tietenkin hyvä ja oikea lähtökohta ajamiselle. Sen pitäisi olla perusoletus, ja poikkeaminen tapahtuisi vain harkiten.
Näin on, mutta tässä piilee ansa. Kun aletaan puhua että kuski voi rikkoa liikennesääntöjä harkiten, niin moni käsittää sen niin että harkintaa voi suorittaa omilla tiedoilla, logiikalla järjellä ja tavoitteilla. Ihmisten tiedot ovat liikenneasioista aika olemattomat kun taas luulot omista tiedoista ovat pilvissä. Logiikka tuntuu olevan aika valikoivaa, asia joka toisen tekemänä tuomitaan jyrkin sanoin, onkin suorastaan palvelus muita kohtaan kun saman tekee itse. Ja vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, lopputulos voi olla todella huono jos järki ei riitä asioiden pohdintaan. Eikä sekään vielä riitä että nuo kolme asiaa olisivat kohdallaan jos yksilön omat tavoitteet liikenteen suhteen ovat eri kuin yhteiskunnalla. Ja näin näyttää kommenttien perusteella aika monella olevan. Yhteiskunta korostetaan liikaa turvallisuutta, säännöissä on liikaa turvamarginaalia, monelle riittää että hänelle ei satu mitään tai vaikka sattuisikin, niin todennäköisyys on häviävän pieni, liikennettä ei pitäisi mitoittaa niin paljon heikoimpien mukaan, jos ei pujottelu ja vauhti maistu niin hehän ovat vapaita menemään julkisilla. Ja niin edelleen.
Jos edes yksi noista asioista on heikoissa kantimissa, on aika pieni todennäköisyys että yksilön harkinta tuottaisi samanhenkisen lopputuloksen mitä hänen harkintansa mukaan rikkomalla liikennesäännöllä alun perin haettiin. Siksi olen sitä mieltä, että mitä vähemmän liikenteessä harkitaan että kuinkas tätä liikennesääntöä rikkoisi, niin sitä parempi. Ei maailma siitä paratiisiksi muuttuisi, mutta liikenteessä kuolisi vähemmän ihmisiä tahallaan otettujen laittomien riskien vuoksi.
Tiedän jääväni tässä asiassa vähemmistöön, koska enemmistö ei ota edes harkintaan mahdollisuutta että he voisivat olla liikenteen ongelmia. Viathan on aina toisissa ihmisissä ja valtiossa. Minun logiikkani mukaan jo se, ettei epäile voivansa itse olla muille ongelma liikenteessä tekee ihmisestä ongelman liikenteessä. Liikenteen suurin ongelma ei ole huonot kuskit, suurin ongelma on että siellä on aivan liikaa hyviä kuskeja. Heillä ei ole mielestään mitään opittavaa ja heillä on mielestään taito valita juuri oikeat tilanteet liikennesääntöjen rikkomisille. Tämä ajatustapa ei häviä koskaan mihinkään, joten minulla ei ole mitään mahdollisuutta voittaa tätä kinaa.
FARwd: Käytännön esimerkki:
Täysperävaunuyhdistelmä nousee liukkaalta sivutieltä päätielle STOP-merkin takaa. Kuski näkee korkealta ohjaamostaan esteettömästi, ettei ketään ole lähestymässä päätiellä. Sinun mielestä rekkakuskin on parempi pysäyttää raskas yhdistelmä kokonaan liukkaaseen ylämäkeen ja yrittää junnata pikkuhiljaa risteysalueelle, kuin pienellä vauhdilla kääntää sujuvasti päätielle ja kiihdyttää reippaasti normaalinopeuteen.
Aikaerossa puhutaan minuuteista ja matkassakin useista sadoista metreistä, ennenkuin yhdistelmä on saavuttanut 80 km/h nopeuden verrattuna orjallisen sääntöjennoudattamisen ja kokonaisuuden kannalta parhaan maalaisjärjen käytön välillä. Siinä ajassa kerkiää monta päätiellä kulkijaa saavuttamaan hiljaa ryömivän rekan ja tekemään hätäjarrutuksia välttääkseen törmäämisen. Varsinkin, jos tiellä on mäennyppylöitä, mutkia tai muita näkemäesteitä kohtuullisen lähellä tuota risteystä.
Sanomattakin lienee selvää, että minä en tuollaisessa tapauksessa - ihan jo liikenneturvallisuuden takia - noudattaisi pysähtymissääntöä.
Edit: Meni "vähän" ohi aiheen...
Onkohan maailmassa yhtään täydellistä ihmisen kehittämää järjestelmää, en usko. Myös liikennesäännöissä on omat puutteensa. Löytyy loputtomiin esimerkkejä siitä, miten liikennesääntöjen rikkominen jossain tietyssä sopivasti valitussa tilanteessa on parempi vaihtoehto kuin niiden noudattaminen. Mutta samaan aikaan on kuitenkin yhtä selvää, että mitä useammin ihmiset rikkovat liikennesääntöjä, sitä useampi kuolee liikenteessä. Teoriassa voi tietysti on olemassa piste, jolloin rikotaan liikennesääntöjä vain sellaisissa tilanteissa joissa niiden noudattamisesta on enemmän haittaa, mutta se päivä ei ole IHAN heti käsillä. Ei ainakaan niin lähellä, että sille asialle kannattaisi kovin paljoa pistää painoa kun miettii että jatkaisiko liikennesääntöjen tahallista rikkomista vai yrittäisikö olla rikkomatta niitä tahallaan.
TeeCee:
Entäpä matematiikka, erityisesti tilastomatematiikka? Sehän kertoo vastauksen kaikkeen, noin tilastollisesti, muttei kuitenkaan mihinkään yksittäiseen pulmaan yhtään mitään.
PS. Entä jos Mooses olisi saanut käskynsä täten: 1) 1+1=2. 2) ...
Olisiko se tehnyt matematiikasta epäluotettavan uskonnon?