Omasta mielestäni turvallisuutta on ainakin kolmea lajia.
Ensiksikin fyysistä, jossa tekniset ominaisuudet ja kunto ovat tärkeitä.
Toisekseen henkinen "kunto" - asenne.
Kolmannekseen ympäristön turvallisuus .. esim. lapset ja muut jalankulkijat, pyöräilijät etc..
Voisiko näistä jokin olla toistaan tärkeämpää ja miksi?
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Rätkätin: Voisiko näistä jokin olla toistaan tärkeämpää ja miksi?
Tärkeintä on aina se, joka on jonkun muun vastuulla. Silloin ei koskaan itse tarvitse tehdä millekään mitään, kaikki on aina seurausta muitten virheistä ja lahjattomuudesta.
Meinaat, että kun lapsi ajaa pyörällä suoraan alle ja minä olen oikeassa, niin se on lapsen vika täysin? Vaikka päällejo-oikeutta ei ole kellään? Oikeudessa muistaakseni puidaan niitä ns. "itsestäänselvyyksiä" vaikka kuinka. Ennen tuomioita jokainen osapuoli lie mielestään oikeassa .. eihän niitä tuomioistuimia muuten mihinkään tarvittaisi .. päivänselviä asioita ratkomaan .. jonniin joutavaa ajanhukkaa?
Ymmärrän ivan vai sarkasmiako lienee, mutta kuitenkin, kun käsi löysästi nyrkissä yhdellä sormella osoittaa toista niin kolme sormea osoittaa itseen päin. Ikävä juttu. Tai jos se toinen, joka onkin oikeasti tarinan konna, onkin juuri se "toinen" joka katsoo peilistä takaisin ... virtuaaliminä.
Käsitteet "turvallisuus" ja "riski" ovat toistensa vastakohtia.
Jos ympäristö on täysin riskitön jonkin tekijän suhteen, on se myös kaikkein turvallisin saman tekijän suhteen. Suurimpien riskien toiminnat ovat vastavuoroisesti kaikkein turvattomampia.
Riskejähän arvioidaan yhteiskunnassa koko ajan, mm. työelämässä liittyen työsuojeluun ja -turvallisuuteen sekä liikenteessä.
Riskin suurutta voidaan määrittää monin tavoin, mutta yksi tapa (ainakin työsuojelussa) on käyttää standardin BS8800 mukaista riskin arviointia. Tässä menetelmässä pohditaan kahta tekijää: seurausten todennäköisyys ja seurausten vakavuus.
Esim.:
Tapahtuma voi olla epätodennäköinen, mutta jos sen seuraukset ovat vakavat, on kyseessä kohtalainen riski.
Tapahtuma voi olla todennäköinen, mutta jos sen seurukset ovat vähäisiä, on kyseessä samoin kohtalainen riski.
Jos tapahtuma on mahdollinen ja seuraukset vakavia, on kyseessä merkittävä riski (vähäinen turvallisuus).
Tapahtuman ollessa epätodennäköinen ja seuraukset vähäiset, on kyseessä merkityksetön riski (suuri turvallisuus).
Yhteiskunnassa on monia toimintoja, joissa riskinhallinnan kautta pystytään turvalliseen toiminnan tasoon. Miksi ei sitten liikenteessä?
Riski liikenteessä kasvaa, kun/jos seuraukset onnettomuustilanteessa ovat vakavampia tai jos onnettomuuden todennäköisyys kasvaa. Pahin tilannehan on jos molemmat kasvavat...
Rätkätin: Tai jos se toinen, joka onkin oikeasti tarinan konna, onkin juuri se "toinen" joka katsoo peilistä takaisin ... virtuaaliminä.
Tuo loppu meni minulle liian syvälliseksi, mutta alun uskon ymmärtäneeni. Tarkoitin mitä arvelitkin, eli asia muuttuu katsojan mukaan vaikka todellisuudessahan se on mahdotonta. Siksi risteyksessä oikaisu on toiselle sujuvaa ajoa ja toiselle jatkuvaa varuillaoloa edellyttävä moka.
V12: Yhteiskunnassa on monia toimintoja, joissa riskinhallinnan kautta pystytään turvalliseen toiminnan tasoon. Miksi ei sitten liikenteessä?
Oikein hyvä kysymys. Joku liikenteessä aiheuttaa, että siihen ei kyetä suhtautumaan kuin mihin tahansa asiaan. Vastuuntuntoinen isä ei laske lastaan ampumaradalle jolla ei ole kunnon turvallisuusohjeita tai joita ei noudateta, mutta silti lukemattomat vastuuntuntoiset ihmiset laskevat lapsensa liikenteeseen, jossa heidän mielestään on liikaa ja liian tarkkoja sääntöjä jotka saa jättää huomiotta jos ne tuntuvat vääriltä tai turhilta. He laskevat lapsensa tähän liikenteeseen vaatimatta näiltä heijastimen käyttöä, eivät huolehdi että fillareissa olisi valot, jopa auttavat mopon virityksessä ja opettavat omalla esimerkillään ettei heijastinta tarvita ja että muut ovat hölmöjä ja oikeastaan joutaisivat kulkea yleisillä liikennevälineillä.
Kaikki kolme on tärkeitä, paha laittaa tärkeysjärjestykseen!
Pidetään huolta jotta kaikki on kunnossa?
"Toisekseen henkinen "kunto" - asenne. " - on ainoa oikea vastaus.
Ajoneuvon tekninen kunto on kuljettajan vastuulla vaikka auto olisi juuri tullut korjaamolta (joskus on syytetty korjaamoa, että siellä on vastuu, kun korjailuista huolimatta vikoja silti yhä on). Lisäksi ABS:ien tai joidenkin ominaisuuksien puuttuminen - esim. kehnot renkaat tai kaikki muukin - ovat seikkoja, jotka kunnon kuljettajan on osattava ottaa etukäteen huomioon ennen ajoon lähtöä. Kuinka moni esim. tarkistaa kaikki auton valot ennen ajoon lähtemistä?
Ympäristön arvaamattomuus pitää ottaa huomioon asettamalla esim. nopeus sellaiseksi, että ehtii tehdä tarpeelliset manööverit ettei tule törmäystä - tämäkin on siis kuskista riippuvainen asia. Se, että joku tulee potkimaan autonkylkiä, ei välttämättä johdu kuskista. Kaikki keliolosuhteiden ja näkyväisyyksien huomioon ottamiset ovat niin ikään kuskin osattava huomioida etukäteen ja kaiken aikaa.
Sanomattakin pitäisi olla selvää, että väsyneenä ja/tai lääke/huume tai muussakaan tokkurassa tai mielen järkytyksessä sekä sairaana ei saisi lähteä ajelemaan. Nämäkin seikat riippuvat siis kuskista. Sitäkin pitää välttää, ettei tuuppaa sitä autonsa keulaa joka rakoon vaikka se mahtuisikin
Enpä muista kuulleeni kovinkaan usein, että auto ihan yksinään olisi ollut vaaraksi ympäristölleen. Sekin, että on "unohtunut" laittaa seisontajarru ja/tai vaihde päälle ja auto on siis ikään kuin "itsekseen" lähtenyt vierimään jonnekin, on kuskin huolimattomuutta.
Kyllä omasta mielestäni ihmisellä (=kuskilla) itsellään on aivan ylivoimaisen keskeinen rooli turvallisuudessa. Myönnän, että joskus saattaa auto särkyä siten, että liikennevahinkoja sattuu, mutta kyllä nuo tapaukset ovat melkoisessa vähemmistössä kaikkien muiden vahinkojen rinnalla.
[quote title="02.12.2006 klo 15:28 Rätkätin kirjoitti"]
"Toisekseen henkinen "kunto" - asenne. " - on ainoa oikea vastaus.
Varmasti näin on, jos jotain tärkeysjärjestystä yritetään muodostaa. Riippuu tietysti siitä, mitä asioita otsikoiden alle sijoitetaan, mutta henkinen kunto muodostuu monien tekijöiden summana. Mutta ei mennä liiallisiin yksityiskohtaisuuksiin, vaan keskitytään siihen, mikä on lopputulos.
Tuon henkisen kunnon merkitys on sikäli itsestäänselvä, että kenelläkään toisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa niin paljon kuljettajan toimintaan kuin kuljettajalla itsellään. En minä ainakaan haluaisi myöntää, että joku yhteiskunta tai muu taho päättää asioitani minua enemmän ollessani auton ratissa.
Ajoneuvon tekninen kunto on kuljettajan vastuulla vaikka auto olisi juuri tullut korjaamolta (joskus on syytetty korjaamoa, että siellä on vastuu, kun korjailuista huolimatta vikoja silti yhä on).
Tuosta puolesta asiaa puuttuisin ennemmin siihen, mihin lehtien auto- ym. testit helposti johtavat, jos ei aina välillä muista yrittää nähdä metsää puilta.
Testien mukaan autoissa on eroja. Joku pysähtyy metrin lyhyemmässä matkassa kuin toinen, jollain pääsee pujotteluradan läpi 2 km/h kovemmalla nopeudella. Kolmannen ohituskiihtyvyys on parempi kuin vertailukohdan. Valistunut kuluttaja tekee tästä johtopäätöksen, että paremmin testissä menestynyt auto on parempi valinta. Varmaan näin onkin, mutta ero on käytännön liikenteessä sellainen, jota ei aina voi havaita. Vaaralliseksi tilanne muodostuu siinä vaiheessa, kun joku auto tuntuu paremmalta kuin toinen. Tämä johtaa luonnollisesti erilaiseen ajotyyliin, mutta kuten Pysähtymismatkat-ketjun tyngästä huomataan, ominaisuudet ulosmitataan helpommin kuin useimmat varmaan uskookaan.
Ajoneuvon fyysinen kunto ei siis mielestäni ole mikään absoluuttinen käsite vaan sitoutuu saumattomasti yhteen kuljettajan oletuksen kanssa. Tämä ratkaisee, miten kuljettaja tulkitsee auton antamat signaalit. Sen perusteella määräytyy ajokäytös, jolla vasta on jotain merkitystä.
Sanomattakin pitäisi olla selvää, että väsyneenä ja/tai lääke/huume tai muussakaan tokkurassa tai mielen järkytyksessä sekä sairaana ei saisi lähteä ajelemaan. Nämäkin seikat riippuvat siis kuskista.
Näin on, vaikka eilen olinkin toista mieltä. Menin ajoissa nukkumaan, mutta heräsin klo 2.00. Tämän jälkeen en enää saanut unta. Aamulla edessä oli yli 100 km työmatka. Käytännösssä en olisi voinut soittaa pomolle, etten pääsekään tänää töihin, koska olen nukkunut huonosti. Tässä vaiheessa siis astuu peliin mukaan fyysinen turvallisyys ja ympäristö. Tienpitäjä voi suunnitella liikenneympäristöä sellaiseksi, että se antaa anteeksi kuljettajan puutteita. Käytännössä hyvään lopputulokseen pyrittäessä niin pitääkin tehdä. Sen ymmärtää jokainen ihmisiä johtanut. Maksimisuorituksen perusteella ei pidä toimintaa suunnitella.
Herbert: Menin ajoissa nukkumaan, mutta heräsin klo 2.00. Tämän jälkeen en enää saanut unta. Aamulla edessä oli yli 100 km työmatka.
Olisi kiva nähdä esimiehen naama kun se kuulee aamulla puhelimessa, että en pääse töihin kun nukuttaa niin vietävästi, pitikin katsoa se myöhäisleffa, taidan tästä lähteä pitkälle kävelylenkille metsään niin tulee sitten hyvin uni ensi yönä, jos vaikka sitten huomenna pääsisi sinne työpaikalle asti, terve.
Toivottavasti aamuväsymykseen pätee sama kuin pieneen alkoholimäärään veressä, eli että kuski tunnistaa riskin, muuttaa ajotapaansa ja pystyy tällä korvaamaan haitan. Aamuisin en yritä ehtiä yhtä kapeisiin rakoihin kuin päivällä, pidän pidempää turvaväliä ja yritän muutenkin kasvattaa marginaaleja.
Tuota en ymmärtänyt.
Jos joku pysähtyy 2m ennen tai menee 2km/h nopeammin, ovat sellaisia ääriominaisuuksia, joita ei toivottavasti koskaan pitäisi tavallisellakaan ennakoimisella joutua käyttämään.
Mitä tulee väsyneenä ajamiseen, niin minun mielestäni se on aika pitkälle omantunnon kysymys, kun sen määrää ei pysty normaalioloissa mittaamaan.
Se oli koko ajatukseni pointti. Jos kuljettaja lukee testiä ja valitsee sen perusteella voittaja-auton, kuvittelee hän ehkä, että autolla voi ajaa lujempaa kuin muut. Onhan auto sentään yksi parhaita, mikä tieosuudella ajelee. Jos auto on lisäksi vähän kalliimpi kuin keskimääräinen auto, on jo perusoletuksena tämä. Kun vielä auto tuntuu tukevalta ja hyvältä ajaa, on riski Nunchakun edustamalle ajattelutavalle olemassa.
Todellisuudessa hyvät ominaisuudet on ulosmitattu jopa 5 km/h ylinopeudella perus-corollaan verrattuna. Siksi auton suorituskyvyllä ei ole merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä, minkä tunteen kuljettaja autostaan saa. Jos ei odota autostaan liikoja, ei niitä liikoja ominaisuuksiakaan voi hyödyntää.
Ainakaan mihinkään yltiöpäiseen hullutteluun moottoritien vasemmalla kaistalla ei tehnyt mieli lähteä mukaan, mutta tavallaan aika koominen oli se tilanne, kun loppumatkasta viereisellä kaistalla ajanut taksi meinasi rysäyttää edessä jarruttaneen kuorma-auton perään. Taisi olla minuakin väsyneempi. Tai sitten ajotavalla voi todellakin kompensoida muista syistä johtuvia riskejä.
Herbertin esimerkki lähdöstä aamulla ajamaa työmatkaa huonosti nukutun yön jälkeen osui ytimeen. Samantyyppisiä tilanteita voi jokainen helposti luetella lisää. Silloin tällöin sitä vaan huomaa että pitäisi mennä puikkoihin vaikka tietää että ei ole parhaassa vireessä.
Jokainen vetää rajan johonkin, ja itse kukin harkitsee tavallaan. Jos olen iloisen illan jäljiltä aamulla vähän tokkurassa, lähdenkö? Tuo kysymys on yksinkertaisemmasta päästä, siinä on lakiin kirjattu raja-arvo ja mittarit olemassa.
Mutta entäs nämä epämääräiset jutut, kuten juuri väsymys. Tai huono keli. Puheluitakin pitää välillä ottaa. Onkohan kaikki tarvittavat paperit mukana. Ja sitten kova aikataulupaine, ei saa myöhästyä. Lasikin on jäänyt sisäpuolelta pesemättä. Ehkäpä myös radiossa on häiriöitä, ja toinen lamppu sammuksissa.
Tämäntapaisista suorituskykyä alentavista rasitteista kärsiviä on liikennevirrassa varmaan koko ajan aikamoinen joukko, ehkä 10 %.
Toiset pystyvät kompensoimaan satunnaisia turvavajeita paremmin, toiset huonommin. Jotkut eivät huomaa että mitään kompensoitavaa olisikaan.
Sitten on aina niitä joiden pitää näyttää. Ja niitä jotka eivät vielä oikein osaa, taikka eivät enää oikein osaa.
Aika vaarallista hommaa. No itse asiassa kaikki kuitenkin haluavat välttää vahinkoa ja yrittävät käyttäytyä järkevästi. Halusin tai en, riskiä en voi aina ennalta välttää - juuri siksi täytyy pitäää järki mukana.
...
Jokainen vetää rajan johonkin, ja itse kukin harkitsee tavallaan. Jos olen iloisen illan jäljiltä aamulla vähän tokkurassa, lähdenkö?
...
Tai huono keli. Puheluitakin pitää välillä ottaa. Onkohan kaikki tarvittavat paperit mukana. Ja sitten kova aikataulupaine, ei saa myöhästyä. Lasikin on jäänyt sisäpuolelta pesemättä. Ehkäpä myös radiossa on häiriöitä, ja toinen lamppu sammuksissa.
Muut esimerkit ovat sellaisia, joihin voi varautua etukäteen (paitsi ehkä ulkopuolelta tuleviin aikatauluihin). Mutta jos jostain syystä ei saa nukuttua hyvin yöllä, on kuljettaja tavallaan syytön tilanteeseen. Korostan sanaa tavallaan.
Veikkaan, että useissa lapsiperheissä tällaiset päivät eivät ole harvinaisia. Mutta enhän minä tiedä, kun ei lapsiakaan ole.
Joillakin asiat on aina jotenkin hyvän näköisessä järjestyksessä, joillakin on aina joku kaaos menossa. Ja kaikki ajavat. Tämä vaan on niitä elämän kovia tosiasioita.
Olet varmaan oikeassa siinä, että on elämäntilanteita, joissa kaaosta tuppaa olemaan tavallista enemmän.
Mutta kun katsoo vastaantulijoita niin ei niillä kyllä ole mitää varoituslätkää, tyyppiä "varokaa olen nukkunut huonosti".
Suurin osa kuskeista on pikkujouluaikaankin varmaan aika normaalissa vedossa, mutta näitä sörsselsoneja on myös koko ajan mukana, eikä niitä pidä unohtaa.
Joillakin asiat on aina jotenkin hyvän näköisessä järjestyksessä, joillakin on aina joku kaaos menossa. Ja kaikki ajavat. Tämä vaan on niitä elämän kovia tosiasioita.
Olet varmaan oikeassa siinä, että on elämäntilanteita, joissa kaaosta tuppaa olemaan tavallista enemmän.
Mutta kun katsoo vastaantulijoita niin ei niillä kyllä ole mitää varoituslätkää, tyyppiä "varokaa olen nukkunut huonosti".
Suurin osa kuskeista on pikkujouluaikaankin varmaan aika normaalissa vedossa, mutta näitä sörsselsoneja on myös koko ajan mukana, eikä niitä pidä unohtaa.
Se oli koko ajatukseni pointti. Jos kuljettaja lukee testiä ja valitsee sen perusteella voittaja-auton, kuvittelee hän ehkä, että autolla voi ajaa lujempaa kuin muut.
Jaa - tuota meinasit .. no nyt ymmärsin minäkin. On itselleni nimittäin hieman vieras ajatus tuo, että nopeus on joku "siviiliauton" mitta, kun melkein millä hyvänsä kinnerillä pääsee reiluakin ylinopeutta. Nopeimmat autot eivät omasta mielestäni ole lainkaan niitä parhaita ... esim. jotkut Bentleyt, Rollssit tai Jaguarit ym ovat todella nameja ja esim. natzi mersut tai citikat olisivat todella upeita nykyään vaikka ominaisuudet nykymittapuun mukaan ovat täysin syvältä .. mutta kuitenkin ..