Minusta SO2001:n kirjoituksesta hienolla tavalla käy ilmi, miten vahinko syntyy moniportaisen tapahtumaketjun tuloksena. Itse olen tässä ketjussa kertomaani tapausta pureskellut sen verran, että riski joutua vastaavaan tilanteeseen uudestaan on paljon pienempi kuin ennen. Samalla tavoin SO2001:n tapauksesta kannattaa mielestäni ottaa irti se hyöty, mikä siitä on saatavissa. Ensimmäinen on tiedostaa se, miten havaintojen teko vaikeutuu, jos on joko todellinen tai sellaiseksi koettu kiire. Vaikka ei varsinaisesti ajaisikaan ylinopeutta, kiire tuo mukaan turhaan ajamiseen keskittymisen kapasitettia rasittavaa stressiä ja sen seurauksena tulee tehtyä vääriä ratkaisuja (vs. esimerkin Mersu).
Toinen on se, että jos valitsee huonon ajotavan, se vie muiltakin kapasiteettia. Oletetaan, että SO2001:llä ei olisi ollut kiire, mutta Mersun käytöksen seuraaminen olisi vienyt niin suuren osan huomiokyvystä, että virhe suojatiellä olisi tapahtunut tässäkin tapauksessa. Kolaritilanteessa tuskin olisi ollut hyvä selitys, että takana ajava auto vei huomiotani liikaa. Kuitenkin perässä roikkuminen tai muu huono käytös huomiota vie ja kasvattaa muiden riskiä tehdä virhe. Vaikka itse olisikin niin lostava kuski, että hallitsisi ottamansa riskit, ne muut edessä olevat tunarit eivät ehkä hallitse tästä johtuaa riskiä ja vaikkei siitä itse vastuuseen joudukaan, kannattaa tuollainenkin riskin kasvattaminen jättää toteuttamatta.
Kolmas on riittävän turvavälin pito. Viime hetkellä tehty havainto joi johtaa tarpeeseen jarruttaa tavallista nopeammin ja tällöin on toivottavaa, että auton takana on riittävästi tyhjää tilaa. Oma turvaväli luonnollisesti myös antaa myös aikaa välttää äkkijarrutuksia ja esim. havaiata suojatie ajoissa, kun katseella on tilaa tehdä havaintoja. Ei tarvitse seurata pelkästään edessä ajavan takavaloja tai yrittää kurkistella näkymiä sen sivusta.
Neljäs tärkeä asia, mikä ei varsinaisesti SO2001:n tapaukseen liity kuin epäsuorasti on vilpitön pyrkimys noudattaa sääntöjä. Tällöin oikeat ratkaisut muodostuvat enemmän automaatioksi kuin että joka kerta tarvitsisi miettiä, onko esim. tällä kertaa tarkoituksenmukaista päästää jalankulkija suojatielle. Kun nollavaihtoehto on pysäyttää auto, sujuvoittaa se omaa ajamista huomattavasti.
Minun ja SO2001:n esimerkeistä tuli minulle varsin läheinen asia siksi, että eilen näin yhden elämäni vaarallisimmista tilanteista, jonka luulin päättyvän todella huonosti.
Samassa paikassa, missä itse tein virheeni, ajosuunnassani ollut linja-auto pysähtyi suojatien eteen oikealla kaistalla. En ole varma, oliko syynä jalankulkijat, vai edessä olleen jonon pysähtyminen. Se on nyt samantekevää. Itse ajoin vasenta kaistaa ja edessäni ollut auto pysähtyi nätisti bussin viereen. Vastaantulijoista heidän ajosuunnassaan oikealla kaistalla ajava pysähtyi myös, jolloin tämän puolelta kaksi n. 10 vuotiasta tyttöä astui suojatielle. Lapsi ehkä kokee tällaisen tilanteen pelottavana, joten he alkoivat juosta tien yli. Samalla vastaantulevasta suunnasta ajosuunnastaan katsottuna vasenta kaistaa tulija (harmaata mersua ajanut mies) ei pysähtynyt. Onneksi tytöt eivät aivan ehtineet juosta tuon eteen, vaan mersu suhahti heidän edestään. Tuskin sekunnista oli osumalta välttyminen kiinni.
Itse olen reilun 10 vuoden ajan kiinnittänyt eritystä huomiota suojatiekäytökseeni saaden siitä jopa kommentteja matkustajiltani (esim. en mä vaan noin paljon pysähtele suojatien eteen), mutta silti tein tässä viestiketjussa mainitsemani virheen. Uskon, ettei SO2001 tahallaan rikkonut tuota sääntöä omassa tilanteessaan, joten mielestäni jokaisen kannatta ihan vakavasti pohtia, onko jotain tehtävissä sen eteen, ettei itse ole seuraavaksi vuorossa. Nyt on käsitelty kolme tapausta, jossa tuuri on pelastanut tilanteen. Itse en halua nähdä tilannetta tai kuulla sellaisesta, jossa tuuri loppuu. Siksi tarvitaan jotain muutakin. Väärä vastaus tilanteeseen ensimmäisena tullessaan on olla pysähtymättä, jottei aiheuta tällaista ansaa keskittymisestään herpaantuneille tai asennevammaisille kuskeille.
Kommentista "en mä vaan noin paljon pysähtele suojatien eteen" tuli mieleeni eräs tärkeä asia. Tuon esittäjänä on n. 50-vuotias mies, joka vaikuttaa fiksulta ja suoriutuu vaativasta työstää hyvin. Kahvipöytätason keskustelujen perusteella olen saanut käsityksen, että hän pitää itseään vastuullisena kuljettajana. Kuitenkin hän vahingossa tunnusti minulle, ettei noudata tällaista väistämissääntöä.
Kyseistä kaveria sen enempää syllistämättä tämäkin on mielestäni loistava esimerkki monille, kun pohditaan omia ajotapoja. Lähes kaikkihan vastaavat kysyttäessä pysähtyvänsä antamaan jalankulkijoille tilaa. Todellisuus saattaa kuitenkin olla toinen jatällöin luultavasti on kyse siitä, että kuski kehittää joka kerta itselleen alibin, miksi tässäkään tapauksessa ei tarvinnut pysähtyä. Todellisuudessa alibeja tarvitaan niin paljon, että se estää automaattisen refleksin syntymisen, joka ohjaa suojatien eteen pysähtymistä. Lisäksi kyse on itsensä pettämisestä. Uskotaan sellaiseen, jota ei ole. Miten tällainen kaveri voi kehittyä ajamisessaan?
Ei tarvi vastata, mutta moniko tunnistaa itsessään vastaavan piirteen, kun rehellisesti itseään tarkastelee? Liikenteessä suojatiekäytöstä seuraten tällaisia täytyy olla paljon.
SO2001:”Jos autoilija huristelee 81 kilometrin tuntinopeudella paikassa, jossa ei ole muita tiellä liikkujia ja jossa on tietyöstä johtuva 30 km/h nopeusrajoitusmerkki, nykyisin voimassa olevan laintulkinnan mukaan hän syyllistyy törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Todellisuudessa hän ei vaaranna kenenkään turvallisuutta.”
Tässä kaivattaisiin nyt vähän abstraktia ajattelua. Laki on yhteiskunnan työväline, jolla pyritään johonkin haluttuun vaikutukseen. Esimerkiksi Tieliikennelailla pyritään yhdenmukaistamaan yksilöiden tekoja ja vähentämään onnettomuuskustannuksia. Samoin lain rikkomisesta seuraava rangaistus on vain väline, jolla pyritään lisäämään lain noudattamista. Se on looginen pyrkimys, koska TLL tuottaa halutun tuloksen sitä todennäköisemmin, mitä paremmin sitä noudatetaan.
Sinä näet vain yksittäisiä irrallisia tapahtumia, ja alitajuiset motiivisi saavat mieleesi pälkähtämään vain sellaisia tapauksia, joissa nopeusrajoitukset ja niiden valvonta eivät esiinny edukseen. Sinulla on kova sisäinen tarve vältellä sen ymmärtämistä, että turvallisessa paikassa ylinopeutta ajavaa ei rangaista nopeudesta, vaan lain rikkomisesta. Jotta lait voisivat tuottaa sitä hyötyä mitä niillä haetaan, niillä pitää olla auktoriteettia, minkä vuoksi jo niiden pelkkä rikkominen kannattaa kriminalisoida, vaikka mitään konkreettista vahinkoa tai haittaa ei juuri sillä kerralla olisi aiheutunutkaan.
Tällainen logiikka ei tietenkään uppoa ihmiseen joka harkitsee omia nopeuksiaan sen perusteella miten se vähentää hänen sairautensa aiheuttamaa stressiä, hänen väsymystään ja tylsistymistään. Sinun olisi mahdollista tajuta tuon ihmettelemäsi asian syyt järjelläsi vaikka oletkin eri mieltä, mutta et harhasi estävät sinua käsittelemästä tätä asiaa tietämiesi tosiasioiden perusteella.
SO2001:” Minua ei erityisemmin kiinnosta lain henki, sillä laki on niin kuin se luetaan. Kun on saanut tuomion, mitä väliä sillä on, mitä lakikirjassa lukee, tai mikä on lain henki.”
Lain henki auttaa kuljettajaa päättämään missä hengessä hän itse toimii, kun hänen on pakko soveltaa Tieliikennelakia. Sinä olet paheksunut ajattelutapaa, että kaiken saa tehdä minkä pystyy. Minusta tuo ajattelutapa ilmenee liikenteessä asenteena, että jos liikennesääntöä ei jostain syystä voi noudattaa pilkulleen, kuskilla on vapaat kädet päättää mitä tekee. Minusta kuskia sitoo noissa tilanteissa lain henki, eli mihin sillä säännöllä pyritään, jota hän ei voi juuri siinä tilanteessa noudattaa.
Olet sanonut olevasi lakiateisti, joten sinua tällaiset asiat eivät henkilökohtaisesti kiinnosta. Olet kuitenkin sanonut myös että sellaiset lait ovat perusidealtaan hyviä, jotka pyrkivät estämään ihmisiä tuottamasta kärsimystä toisilleen. Tieliikennelaki on mielestäni hengeltään juuri tuollainen, joten sitä pakon edessä sovellettaessa kuskin pitäisi mielestäni säilyttää sama henki.
SO2001: "Toinen keskeinen periaate olisi se, että rikosseuraamusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen...”
Tuo ei sinulta onnistu ennen kuin ymmärrät mihin rikosseuraamuksilla pyritään, eli mikä on se tekojen haitallisuus jota rangaistuksilla pyritään vähentämään. Mutta jos tajuaisit sen, sinun olisi hyväksyttävä että poliisi on hyvällä asialla vahtiessaan sinunkin tekojasi liikenteessä. Tuon tajuamisesta seuraisi kuitenkin valtava henkinen ristiriita: poliisi on peto, hirviö ja sika, mutta tekee silti kansalaisten kannalta hyödyllistä työtä. Päässä naksahtaisi vähemmästäkin, joten sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää kiinni harhoissasi.
Herbert:"moniko tunnistaa itsessään vastaavan piirteen"
Liikennevalojen suhteen olen joutunut tietoisesti kääntämään pääni valoristeystä lähestyessäni muotoon:
"Vieläkö ehdin PYSÄHTYÄ!"
Tämä ei onnistunut edes pelkällä mielikuvaharjoituksella, vaan vaati ajoharjoittelun toistoilla tehtyä tietoista automatisointia.
Prosessiorientoitunutta lähestymistapaani kuvaa, etten ole tehnyt loogisesti samaa muutosta suojatien osalle, koska "mielestäni kunnioitan suojatietä" eikä tätä käsitystä muuttamaan pakottaneita läheltä-piti tilanteita ole sattunut. Voisi olla hyvä seuraava tietoinen ajoharjoitus?
SO2001:”Jos autoilija huristelee 81 kilometrin tuntinopeudella paikassa, jossa ei ole muita tiellä liikkujia ja jossa on tietyöstä johtuva 30 km/h nopeusrajoitusmerkki”
TeeCee: "Tässä kaivattaisiin nyt vähän abstraktia ajattelua. Laki on yhteiskunnan työväline, jolla pyritään johonkin haluttuun vaikutukseen."
Yhdessä te sanotte, että jos haluaa saada aikaan positiivisen vaikutuksen, ei kovia tehokeinoja kannata käyttää hukkaan ettei käy kuten Pekalle ja sudelle. Eli heitetään h*****tiin ne tietyömerkit kun lähdetään viikonlopun viettoon.
Ja päinvastoin, en panisi yhtään pahakseni amerikkalaisesta lähestymistavasta, joka kertoo jo ennen käynnissä olevaa tietyömaata ennakkovaroituksen: "kaikka rangaistukset tuplattu, kun työ on käynnissä"
@SO2001: mitä mieltä olet, ratkaiseeko tämä ongelmasi (tältä osin)?
740 GLE: ” Prosessin ohjauksen kannalta on lähestulkoon yhdentekevää, millaisin motiivein prosessia noudatetaan. Pääasia on, että noudatetaan, olipa sisäinen tavoite mukavuudenhalu, saada itselle enemmän, tai tarve näyttää hyvältä pariutumishaluisten naaraiden silmissä.”
Liikenteeseen siirrettynä näytämme olevan samaa mieltä. Oleellista on e miten kuski ajaa, sillä ei ole väliä, millä hän sai itsensä ajamaan hyvin.
Kun puhutaan prosessin ohjauksesta, niin on tärkeää olla selvillä siitä, mikä on se prosessi, jonka ohjauksesta puhutaan. Minä puhun liikenteestä, puhummeko samasta aiheesta? Liikenteen tavoitteet on asettanut yhteiskunta, ja käsittääkseni nämä tavoitteet ovat kiteytettynä, että liikenteen pitää tuottaa yhteiskunnan tarpeisiin riittävä kuljetussuorite mahdollisimman pienin kustannuksin. Omalta osaltani olen ajatellut niin, että minulla ei kuljettajana saa olla omia tavoitteita, jotka ovat tuon ”kaikkien prosessien äidin” kanssa ristiriidassa. Tai onhan minulla niitä tietenkin, mutta en saa antaa niiden vaikuttaa ajatteluuni, jos aion olla liikenteessä ratkaisu enkä ongelma.
Mukavuudenhalu on yhtä kuin laiskuus, lisää haluaminen on yhtä kuin ahneus, ja tarve näyttää hyvältä naaraiden silmissä on yhtä kuin uho. Väitän, että jos sitä tärkeintä eli liikenteen tarkoitusta pohtiessa antaa laiskuuden, ahneuden, uhon tai muiden vastaavien meissä jokaisessa piilevien alitajuisten motiivien vaikuttaa ajatteluun, päätyy todennäköisesti ihan toisenlaisiin lopputuloksiin liikenteen perimmäisestä tarkoituksesta kuin itse päädyin. Väitän myös, että vain pieni osa kuljettajista on miettinyt koko asiaa, eikä heistäkään kovin moni ole varmaankaan lukenut kuinka paljon ihmisen alitajuiset motiivinsa ohjailevat hänen ajatteluaan.
Noilla perusteilla olen sitä mieltä, että kyse ei niinkään ole siitä millaisten sisäisten tavoitteiden perusteella prosesseja noudatetaan tai ollaan noudattamatta, vaan siitä että kuinka paljon sisäiset tarpeet pääsevät määräämään siitä, miten henkilö valitsee prosessit joita aikoo noudattaa.
740 GLE: Ellei prosessia ole mallinnettu riittävän hyvin eri motiivein nodatettavaksi, silloin se ei tule toimimaan ihmisillä, jotka reagoivat samaan ärsykkeeseen tai poikkeamaan eri tavoin.”
Varmasti ihan totta, mutta liikenteestä puhuttaessa voidaan jo lähtökohtaisesti mielestäni olla varmoja, että edes prosessin tavoite ei tule koskaan olemaan enemmistölle selvillä. Siksi eri ihmisten erilaiset reagoinnit eri ärsykkeisiin eivät ole käytännön ongelma. Se kyllä aiheuttaa liikenteen kannalta huonoja päätöksiä, mutta enemmistöllä päätökset olisivat liikenteen kannalta huonoja vaikka he kaikki reagoisivatkin samoihin ärsykkeisiin samalla tavalla, koska heillä ei ole tiedossa mikä on se tavoite, johon heidän päätöstensä pitäisi tähdätä. Siksi liikenteeseen vaikuttaa niin paljon kuskien pakottaminen noudattamaan liikennesääntöjä.
740 GLE: ”Useimmmat, useimmiten tietävätkin mitä ajattelevat, mutta harvemmin miksi.”
Hyvä tarkennus. Se on helppoa tietää mitä ajattelee, mutta ainakin itselläni on ollut kova työ opetella analysoimaan että miksi ylipäätään ajattelen jotain asiaa ja miksi ajattelen siitä juuri niin kuin ajattelen. Vaikeus johtuu tämänhetkisen tietoni mukaan siitä, että sen asian penkomisesta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä ihmislajin aiemmissa kehitysvaiheissa.
Esitin näkemyksen, että rikosseuraamusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen. TeeCee kommentoi näkemystäni näin:
Tuo ei sinulta onnistu ennen kuin ymmärrät mihin rikosseuraamuksilla pyritään, eli mikä on se tekojen haitallisuus jota rangaistuksilla pyritään vähentämään.
Minulle jää hieman epäselväksi, mitä TeeCee tarkoittaa “tuon” onnistumisella. Sitäkö, että rikosseuraamukset ovat jo oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, mutta en vain onnistu ymmärtämään asiaa?
Lähestytään asiaa käytännön esimerkkien kautta.
Kuvitellaan, että autokorjaamon mekaanikko käy koeajolla huollossa olevalla Ferrarilla ja ajaa suojatiellä kulkevan jalankulkijan päälle. Kuljettajan veren alkoholipitoisuudeksi mitataan yli 1,5 promillea. Kuljettajan arvioidaan lisäksi ajaneen huomattavaa ylinopeutta. Oikeus tuomitsee kuljettajan vankilaan useista eri rikosnimikkeistä ja määrää rikosvälineen eli ajoneuvon tuomittavaksi valtiolle. Koska Ferrari ei ole kuljettajan oma, se ei päädy valtiolle. Se sijaan kuljettaja tuomitaan maksamaan valtiolle rikosvälineen eli auton arvona 400.000 euroa.
Seuraavalla viikolla työtön alkoholisti Reiska lainaa kaverinsa vanhaa katsastamatonta Nissania ja ajaa jalkakäytävällä seisovan ihmisen päälle. Reiska on vahvassa humalassa, ja vauhtiakin arvellaan olleen vähintään kaksinkertaisesti nopeusrajoituksen sallimaan nopeuteen verrattuna. Oikeus tuomitsee kuljettajan vankilaan useista rikoksista sekä rikosvälineen menetettäväksi valtiolle. Koska tässäkään tapauksessa auto ei ole kuljettajan oma, valtiosta ei tule sen omistajaa. Sen sijaan Reiska määrätään maksavaksi valtiolle auton arvo, joka katsastamattoman Nissanin kohdalla arvioidaan kahdeksisadaksi euroksi.
Muutaman vuoden päästä mekaanikko ja Reiska ovat vapaalla jalalla. Reiska on rangaistuksensa suorittanut ja voi jatkaa tukien varassa elämistään ja ryyppäämistään. Mekaanikko sen sijaan joutuu elämään lopun elämänsä omaisuudettomana ulosottomiesten roikkuessa kintereillä. 400.000 euron maksu on jo ehtinyt kasvaa korkoakin Reiskan vankilavuosina, ja vapaaksi päästyään Reiska maksaa sitä palkasta ulosmitattavina osuuksina.
Jos edellä kuvatut rikosseuraamukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, tällöin uudella laina-Ferrarilla tehdyn rikoksen täytyy olla haitallisempi kuin vanhalla laina-Nissanilla tehdyn. Mihin tämä perustuu? TeeCee on oikeassa siinä, että minulle tuottaa vaikeuksia onnistua mieltämään tällainen tuomiopolitiikka oikeudenmukaiseksi.
Poimin toisen esimerkin vesiltä, koska siellä tapahtuu kaikkein vastenmielisin kansalaisten simputtaminen. Esimerkki on vanha tuttu eli poliisin tekemät jauhesammutinratsiat.
Olisi mielenkiintoista lukea, miten TeeCee perustelee sen, että 30-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa veneessä ei katsota tarvittavan lainkaan jauhesammutinta, kun taas 35-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa sammutin sakon uhalla vaaditaan, ja lisäksi vaaditaan, että siihen on tehtävä vuosittain maksullinen tarkastus valtuutetussa huoltoliikkeessä.
Jos veneet ovat täsmälleen samanlaiset, ja niiden polttoainetankit ovat samankokoiset, miten muutama hevosvoima lisää tehoa moottorissa vaikuttaa niin paljon, että tällöin edellytetään sammutin, joka on kaiken lisäksi tarkastettava vuoden välein. Eihän veneiden palamisherkkyydessä tuntuisi olevan mitään eroa. Veneethän voivat kaiken lisäksi olla alumiinia jonka ei kovin herkästi tiedetä syttyvän palamaan. Sammutin ja tarkastus vaaditaan silti sakon uhalla alumiiniveneessäkin.
Sisävesillä liikuttaessa lähimpään rantaan on harvoin matkaa yli kilometri. Google-kartasta mittaamalla käy ilmi, että ainoastaan muutamalla järvellä on paikkoja, joissa lähimpään rantaan on matkaa yli kaksi kilometriä. Vaikka Saimaa on Suomen suurin järvi, sielläkään ei missään paikassa lähin ranta ole 1,7 kilometriä kauempana. Yli kolmen kilometrin matka lähimpään rantaan on mitattavissa ainoastaan Oulujärven ja Pyhäjärven seliltä.
Olivatpa etäisyydet lähimpiin rantoihin mitä tahansa, ne ovat samoja riippumatta siitä, miten monta hevosvoimaa veneen moottorissa on. Korkeintaan merialueella tehon voidaan ajatella liittyvän etäisyyksiin siinä mielessä, että suurempi kone yleensä merkitsee suurempaa venettä, ja suuremmalla veneellä saatetaan mennä kauemmaksi rannasta. Järvialueella näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
TeeCee ei väsy muistuttamasta kielteisistä asenteistani virkavaltaa kohtaan, joiden hän katsoo olevan perimmäisenä syynä siihen, että en koe lakeja oikeudenmukaisina ja niitä valvovan virkavallan toimia hyväksyttävinä.
Minun olisi turha kiistää negatiivisia asenteitani. Kiistän kuitenkin sen TeeCeen esittämän väitteen, että asenteideni taustalla olisivat traumani ja harhani ja mitä kaikkia syitä TeeCe on keksinyt. Kielteisen asenteeni syy on yksinkertaisesti se, mitä virkavalta tekee, ja miten se vähitellen lisää valtaansa yhteiskunnassa ja tulee yhä näkyvämmäksi ja merkittävämmäksi mahtitekijäksi. Tällainen kehityssuunta on huolestuttava ainakin sen arvomaailman näkökulmasta katsottuna, jota kannatan. Toisenlaisen arvomaailman kannattaja – totalitarismista ja diktatuurista haaveileva - voi tietenkin nähdä nykyisen kehityksen positiivisena.
Näistä asioista ei Suomessa paljon keskustella. Toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa poliisin vallankäyttöä seurataan ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien näkökulmasta, ja jossa poliisin voimankäytön raaistumisesta ja militarisoitumisesta kirjoitetaan lukemattomilla nettisivuilla. Suomessa tällaisia näkökantoja saa etsimällä etsiä. Omien blogieni lisäksi en ole juuri muita löytänyt. Tarkoittaako tämä sitä, että Suomessa on kaikki hyvin, eikä mitään ongelmia ole eikä tule? Arvelen, että tämä tarkoittaa juuri päinvastaista, eli suomalaiset on onnistuttu aivopesemään niin täydellisesti, etteivät he huomaa, mitä on tapahtumassa.
”Axe to the Root” nimisellä sivulla artikkelissa ”The reality of the police state” kirjoitetaan Yhdysvaltojen kehittymisestä poliisivaltioksi mm. seuraavaa:
The conspiracy that the US law enforcement would become much like Soviet Russia, Red China, and Cuba, has been around for quite awhile, and even speaking about it now can cause some to lower their expectations about you. With the rise of the Internet, video technology, and libertarian social pressure, police activity, or more clearly brutality, has become a clear, undeniable reality right here in the US.
Kirjoittaja arvioi syitä kehitykselle ja päättelee, että poliisin militarisoituminen on osa prosessia, jossa Yhdysvaltain sisällä ja ulkopolitiikassa arvot ja asenteet ovat koventuneet. Hän kirjoittaa toisessa artikkelissaan ”Why I'm afraid of the police” muutaman sanan ylinopeuksistakin, jollaisesta hän kertoo jääneensä kiinni. Koska tämä sopii hyvin käsiteltävään aiheeseen, lainaan kokonaisen kappaleen.
Police officers know that people really don’t know their rights, much less exercise them, and will use that to their advantage to get the information they want. An officer wants to know that he/she is safe, so they want very personal information, such as your name, a license to run a background check, to know what you’re carrying, where you’re going, etc. What they do not want is to respect your private property and privacy. Just because you get pulled over for speeding does not mean that to tell the officer where you’re going. And this is the scary part; once you show them that you aren’t willing to give them personal information, demonstrating that you know your rights, they will immediately become suspicious and devise a plan on the spot to get that information out of you. It’s almost like they transform from man to beast. They’re no longer the stoic cop trying to get you to confess that you were speeding, now they’re the domineering Nazi that wants to throw you up against the car and search you. Some of it can be a response to make themselves feel safe, but when I see an officer with sunglasses on, body armor, and intimidating, impersonal interaction with me, I’m the one that feels unsafe. I do not feel safe around police officers, because I know that they have legal authority to hurt me unreasonably, at their own discretion.
Edellä olevan tekstin johdosta esitän omana mielipiteenäni, että poliisin toimenpiteiden kohteena ollessa maantien varressa ei liene paras hetki ja paikka kansalaisoikeustoimintaan tai omien ”oikeuksien” puolustamiseen. Ehkä tällaisia asioita on turvallisinta käsitellä kirjoittamalla niistä myöhemmin nettiin, kuten minä teen.
740 GLE: ” Pelätä, himoita tai raivota saa niin paljon kuin katsoo tarpeelliseksi, kunhan esittää oman roolinsa ennustettavasti. Oikeaan toimintaan johtanut motiivi on lopputuloksen kannalta vähemmän tärkeä.”
Olen aika pitkälle samaa mieltä yksittäisten asioiden suhteen, mutta keskustelun vuoksi purnaan edelleen tuon mielipiteen sopivuudesta liikenteeseen. Itseäni ja muita tarkkailemalla sekä aihetta sivuavien asiantuntijoiden kommenttien perusteella olen tullut siihen luuloon, että liikenteen kuskiperäiset ongelmat kiteytyvät ihmisten ja yhteiskunnan mielipide-eroon liikenteen tarkoituksesta. Ihmisillä on kullakin omat, yleensä aika vähän mietityt ja tilanteesta riippuvat tarkoitusperät, yhteiskunnan tavoite on saada liikenteeltä sen tarpeisiin riittävää kuljetussuoritetta mahdollisimman pienillä kustannuksilla.
Puhuit oikeaan toimintaan johtavasta motiivista. Minusta kuskin oikeaa toimintaa on ajaa yhteiskunnan liikenteelle asettamia tavoitteita edistäen. Vasta kun tämä suuri linja on valittu, on järkevää miettiä motiivia, jolla itsensä saa haluamaan sen tavoitteen saavuttamista. Liikenteen tavoitteisiin pyrkiminen on yksilölle luonnostaan vastenmielistä, koska se merkitsee hänelle ajanhukkaa ja vaivannäköä, ja se edellyttää häneltä kurinalaisuutta ja epäitsekkyyttä. Kuskit eivät miellä liikennettä tuollaiseksi pinnistelyksi, useimmille se on vain välttämätön paha joka täytyy sietää jotta HÄN pääsisi siirtymään paikasta toiseen.
Tämä asettaa mielestäni melkoisia vaatimuksia motiivin valintaan, joten allekirjoitan mielipiteesi vain jos puhutaan pienistä ajamisen yksityiskohdista. Mutta miksi säätää yksityiskohtia, miksi ei saman tien käsittele samalla logiikalla oma suhtautumisensa ajamiseen kokonaisuutena?
Tätä edelsi taas tyypillisen pitkä SO2001-jaarittelu...
SO2001: Minun olisi turha kiistää negatiivisia asenteitani. Kiistän kuitenkin sen TeeCeen esittämän väitteen, että asenteideni taustalla olisivat traumani ja harhani ja mitä kaikkia syitä TeeCe on keksinyt. Kielteisen asenteeni syy on yksinkertaisesti se, mitä virkavalta tekee, ja miten se vähitellen lisää valtaansa yhteiskunnassa ja tulee yhä näkyvämmäksi ja merkittävämmäksi mahtitekijäksi.
Eikös virkavalta-termillä tarkoiteta poliiseja?
Kun minä ymmärrän sen niin, että heillä ei ole niin yhtikäs mitään tekemistä ferrarikuskin ja nissanikuskin rikosseuraamusten kanssa. Eihän?
Silti loppukaneettisi on: Joilla on aseet, niillä on valta. Minusta tuossa on ajatuksellisesti ristiriitaa, joka palauttaa mieleen kysymyksiä...
Ja vielä: törttöiletkö sinä vähemmän liikenteessä vain siksi, että poliisisedällä on pyssy? Tai miksei toisin päin: lasettaisitko huolettomammin menemään, jos ei olisi?
Olivatpa etäisyydet lähimpiin rantoihin mitä tahansa, ne ovat samoja riippumatta siitä, miten monta hevosvoimaa veneen moottorissa on.
Niin on, mutta mitä sitten? Poliisi on paha, vai? Minusta heillä ei ole tekemistä edes tuon asian kanssa, vaan asiasta päättää ihan joku muu. Keksitkö keitä tarkoitan? Poliiseja et voi valita, mutta näistä päättäviä sinäkin varmaan olet ollut äänestämässä. Huomaa yksi tärkeä asia: heilläkään ei ole pyssyä.
740 GLE: Siksi hyvät aikeet vailla taitoa ja tilannetajua eivät riitä, vaikka motiivit onkin hyvä ymmärtää oman opiskelun perusteena.”
Ihminen pitää hyvänä aikeena sellaisia, jotka toteuttavat asioita joihin hän on motivoitunut. Tämä ei vielä kerro, ovatko hänen aikeensa hyviä muilta kuin hänen motiiviensa kannalta katsoen. Tämän motiivin varaan rakentuu koko kuljettajan ajotapa, mielipiteet liikenteestä ja vastaavat perusasiat. Ne motiivit, joita kuski käyttää manipuloidessaan hyväksi näkemiään asioita ajotapaansa, ovat paljon vähemmän kuskin ajamiseen vaikuttava tekijä kuin se motiivi, joka määrää mitä kuski pitää hyvinä aikeina liikenteessä.
Olen samaa mieltä siitä että hyvät aikeet eivät riitä, johtuen juuri tuosta että aikeiden hyvyys peilailee useimmiten vain kuskin omia motiiveita. Hyvin harva pysähtyy ajattelemaan ihan alusta asti ja omat motiivinsa tietoisesti sivuun siirtäen, että mistä liikenteessä hänen mielestään on perimmältään kysymys, ja sen jälkeen mieti että aikooko toimia tämän tarkoituksen edistämiseksi vai sitä vastaan. Jos tätä ei ole miettinyt, kuskin hyvät aikeet voivatkin olla liikenteen kannalta huonoja, eikä tuota asiaa pelasta kuskin taidot tai tilannetaju. Päinvastoin siitä voi olla jopa haittaa, koska ihmisellä on luonnostaan liiallisen itseluottamuksen harha (over-confidence effect), jota koulutus tai asiaan vihkiytyminen vielä lisäävät. Siitä seuraa, että jos tätä ajatusvinoumaansa ei tietoisesti varo, kuskin taidot ja tilannetaju voivat vain lisätä hänen sokeuttaan omia ”hyviä aikeitaan” kohtaan.
TeeCee: ”Tuo ei sinulta onnistu ennen kuin ymmärrät mihin rikosseuraamuksilla pyritään, eli mikä on se tekojen haitallisuus jota rangaistuksilla pyritään vähentämään.”
SO2001: ”Minulle jää hieman epäselväksi, mitä TeeCee tarkoittaa “tuon” onnistumisella. Sitäkö, että rikosseuraamukset ovat jo oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, mutta en vain onnistu ymmärtämään asiaa?”
Tarkoitin ettet voi ymmärtää onko rikosseuraamusten ja tekojen haitallisuuden suhde oikeudenmukainen ennen kuin sisäistät, mistä asiasta ne rikosseuraamukset johtuvat. Et tunnu tajuavan, että rangaistuksilla ei ole tarkoituskaan olla suoraa yhteyttä tekoihin, joista rangaistus annetaan, siksi niiden välisen epäsuhdan itkeminen on turhaa. Rattijuoppo ei useimmiten tapa tai vammauta ketään, joten hän ei useimmiten saa rangaistusta muusta kuin riskin laittomasta tilastollisesta kasvattamisesta.
Rikosseuraamusten oikeudenmukaisuudesta en sano mitään. Minä en tiedä missä oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden raja menee, mutta sen tiedän että rikosseuraamuksilla uhkaaminen säästää liikenteessä joka vuosi ihmishenkiä. Jos itse aiot pähkäillä tuota rajaa, niin muista ottaa tämäkin asia huomioon.
SO2001: ”Olisi mielenkiintoista lukea, miten TeeCee perustelee sen, että 30-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa veneessä ei katsota tarvittavan lainkaan jauhesammutinta, kun taas 35-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa sammutin sakon uhalla vaaditaan, ja lisäksi vaaditaan, että siihen on tehtävä vuosittain maksullinen tarkastus valtuutetussa huoltoliikkeessä.”
Minulla ei ole pakkomielteitä yhteiskunnan säännöistä, sääntöviidakko vain potuttaa minua lievästi, lasken sen järjestäytyneen yhteiskunnan plus-merkkisten asioiden lievästi harmilliseksi sivutuotteeksi. Ymmärrän että vaivasi vuoksi et voi suhtautua tuohon asiaan yhtä kevyesti, mutta luulisi sinun oppivan vähitellen muistamaan tuntemustesi todellisen syyn. Jos sinulla olisi puna-vihersokeus, niin et sinä varmaan montaa kymmentä vuotta kiihdyttäisi aina uudelleen risteykseen punaisen syttyessä.
SO2001: ” TeeCee ei väsy muistuttamasta kielteisistä asenteistani virkavaltaa kohtaan, joiden hän katsoo olevan perimmäisenä syynä siihen, että en koe lakeja oikeudenmukaisina ja niitä valvovan virkavallan toimia hyväksyttävinä.”
Minustakin olisi parempi että sinä itse muistaisit tämän. Ymmärrän tuntemuksesi enkä missään tapauksessa halua estää sinua kirjoittamasta niistä koska se nähtävästi tuo sinulle helpotusta, mutta toivon sinun muistavan ilman muistuttamistakin mikä on todellinen syy kirjoituksiisi.
SO2001: ” Kiistän kuitenkin sen TeeCeen esittämän väitteen, että asenteideni taustalla olisivat traumani ja harhan i ja mitä kaikkia syitä TeeCe on keksinyt. Kielteisen asenteeni syy on yksinkertaisesti se, mitä virkavalta tekee, ja miten se vähitellen lisää valtaansa yhteiskunnassa ja tulee yhä näkyvämmäksi ja merkittävämmäksi mahtitekijäksi.”
No anna sitten uskottava selitys sille, miksi olet sanonut että sinusta tuli esivaltaa ja kuria halveksiva kapinoitsija kotikasvatuksesi vuoksi. Olet puhunut samansuuntaisesti muissakin yhteyksissä, joten oletin sinun puhuvan totta. Jos et puhunut, niin miksi valehtelit?
Mihin perustuu ennustuksesi että virkavalta lisää valtaansa? Mistä tiedät että se ylipäätään lisääntyy? Montako prosenttia se on lisääntynyt esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana eri maissa? Kuka sitä tutki? Mistä tiedät että se oli nimenomaan virkavalta joka lisäsi valtaansa, mistä tiedät että sitä ei lisännyt yhteiskunta vastaamaan sen tarpeita? Mitä tarkkaan ottaen tarkoitat virkavallan vallalla, oletko varma että et sotke virkavallan valtaa ja virkavallan työmäärää toisiinsa? Jos yhteiskunta lisää virkavallan tehtäviä, niin sehän ei ole sama kuin virkavallan vallan lisääntyminen. Vallankäyttö on osa virkavallan työtä, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta se valta on yhteiskunnan, ei virkavallan. Summa summarum: ole hupsimati.
Kun aihe on "omat mokat", pystyisin kirjoittamaan siitä vaikka kirjan, kun alkaisin muistella, mitä kaikkea on tapahtunut. Kirja olisi ehkä vähän tylsää luettavaa. Monet tarinoista olisivat ehkä hieman outoja.
Omituisiin kertomuksiin saattaisi kuulua se, kun lähdin ajamaan autolla virta-avain takaluukun lukossa kiinni, ja rattilukko jumiintui kesken ajamisen sillä seurauksella, että auto ohjautui vastaan tulevien kaistalle, jossa onneksi ei tullut ketään juuri tuolloin vastaan.
Miten autolla ylipäätään voi ajaa ilman virta-avainta, vaatinee selityksen. Lyhyesti kerrottuna tilanne oli seuraava. Vedimme moottoripalon kokenutta autoa korjaamolle toisella autolla, kun hinausköysi katkesi hankalassa paikassa keskellä valtatietä. Avasin takaluukun etsiäkseni uutta köyttä. Kun sitä ei löytynyt, avasin nokkapellin ja kytkin akun johdon saadakseni hätävilkut toimimaan. Yllättäen moottori käynnistyi johtoa kytkettäessä, joten sain ajatuksen, että auton voi ehkä viedä ajamalla korjaamolle, joka oli vain parin kilometrin päässä. Ja niin menin kuljettajan paikalle ja lähdin ajamaan. Ja virta-avain roikkui siis takaluukun kannessa. Ja hetken päästä rattilukko napsahti kiinni. Kiusallinen ja vaarallinen tilanne, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Vaikka nyt ei ole tarkoitus kirjoittaa kirjaa, annan pienen näytteen siitä, millaisista tarinoista se voisi koostua. Yhden näytteen edellä jo annoinkin. Jatkan kertomuksella siitä, kun yritin vetää raskasta Imperialia autotalliin toisen auton avulla. Ja miten sitten kävikään.
Käytin pitkää köyttä, joka kiersi tallin takaseinässä olevan rissan kautta. Kun köysi kiristyi, Imperial lähti liikkumaan lievää ylämäkeä pitkin kohti autotallia niin kuin pitikin, mutta yhtäkkiä se pysähtyi, ja tallista kuului rominaa. Lämpöpatteri, johon rissa oli kiinnitetty, oli revennyt irti seinästä. Vesijohto oli poikki, ja vettä suihkusi lattialle. Koska kyseessä oli monta asuntoa käsittävä iso talo, lämmitys loppui kaikilta asukkailta ennen kuin putket oli korjattu. Sattui vielä olemaan viikonloppu, joten ihmiset taisivat joutua värjöttelemään maanantaihin asti viluissaan. Tämä nyt ei varsinaisesti ollut liikenteeseen liittyvä tarina, mutta eräänlainen autoihin liittyvä "moka" kuitenkin. Tällaisia olisi niin paljon, että kyllä niistä helposti jonkinlaisen kirjan saisi.
Jo pelkästään auton vetämiseen ja työntämiseen liittyviä tarinoita olisi muutaman kappaleen verran. Näihin tarinoihin kuuluu sekin, kun käänsimme tien varteen sammunutta Saab 99 autoa työntämällä sitä ja työnsimme sen vahingossa perä edellä syvään ojaan. Olimme tulleet toisella autolla hinaamaan sammunen auton pois. Syvästä ojasta pois vetäminen ei kuitenkaan onnistunut. Onneksi lähistöllä ollut ystävällinen "farmari" suostui auttamaan. Hän veti automme ojasta traktorilla. Hän ihmetteli, miten se oli onnistuttu ajamaan ojaan perä edellä nokka tulosuuntaan. No, ei sitä ollutkaan ajettu, vaan se oli työnnetty.
Autoon oli tullut vika muutama tunti aikaisemmin (vika osoittautui löystyneeksi puolan johdoksi), kun olin ollut matkalla kesäyliopiston luennolle sadan kilometrin päähän. Olin juuri ohittanut Moskvistin valtatien suoralla, kun oma autoni alkoi paukkua ja pätkiä savupilvien tupruttaessa pakoputkesta. Onnistuin ohjaamaan auton linja-autopysäkille. Juuri tuolloin huomasin, että vastaan tuli kaukana sukulaismiehen rekka-auto, joka oli menossa kotini suuntaan. Juoksin tien toiselle puolelle ja liftasin autoon. Tämä muuten onkin toistaiseksi viimeisin kerta, kun olen ollut minkäänlaisen rekan kyydissä. Auto oli pitkänokkainen perinteinen Scania.
Kotiin tultuani otin pikavauhtia toisen automme Chevroletin avaimet, tankkasin sen omasta tankistamme (jollainen meillä tuohon aikaan oli) ja ajoin niin kovaa kuin kehtasin ja uskalsin sinne, minne olin ollut menossa. Vaikka aikaa kului auton vaihtamiseen ja tankkaamiseen, ehdin juuri ja juuri luennolle. Nimilista kiersi jo salissa. Kurssilla oli 100 % osallistumispakko. Jos en olisi päässyt paikalle, se olisi hylätty, ja kaikki edelliset matkat ja luennoilla käynnit olisivat menneet hukkaan. Ylinopeudelle, jota oli ajoittain melko paljonkin, oli tässä tilanteessa tavallista suurempi syy. Pidän muuten “isolohko” V8:lla varustettua Chevrolettia edelleenkin mukavimpana autona, joita meillä on ollut. Valitettavasti se ei ole tällä hetkellä ajokunnossa.
Kerron vielä yhden hieman erikoisemman tapauksen, vaikka niitä muistuu mieleeni lähes loputtomasti.
Automme jäi kerran penkkaan kiinni, kun käänsin sitä kapealla pikkutiellä ison mäen alla. Kääntöpaikka oli leveämpi kuin tie muuten, mutta auton takapyörät jäivät silti kiinni lumeen. Minä sekä matkustajana ollut silloinen tyttökaverini nousimme kumpikin työntämään autoa ovien raoista. Kun auto lopulta irtosi nitkuttamalla lumesta, hyppäsimme saman tien kyytiin, ja kiihdytin ylämäkeen. Tie oli luminen, joten piti ottaa vauhtia, jotta auto ei juuttuisi kiinni matkalla vaan etenisi mäen päälle asti (jonne on Google kartan mukaan matkaa 1,5 - 2 kilometriä mittauspaikasta riippuen). Puhuin ylämäkeen ajaessani tyttökaverilleni ja selostin, että nyt pitää painaa kaasua, jotta auto etenee eikä jää kiinni. Kun jyrkin osuus ylämäestä oli ohi, ja voin jo vähän hellittää, vilkaisin sivulle ja huomasin, ettei kyydissä ollutkaan ketään. Olin hetken aikaa aivan järkyttynyt. Luulin, että tyttökaverini on pudonnut matkalla kyydistä. Käänsin auton ja ajoin uudelleen lähtöpaikkaan odottaen löytäväni tyttökaverini jostakin matkan varrelta mahdollisesti loukkaantuneena. Löysinkin hänet lopulta sieltä mistä olin lähtenyt kiihdyttämään. Hän ei ollutkaan noussut autoon, kun olimme työntäneet sitä, vaikka niin olin luullut, kun olin kuullut oven menevän kiinni.
Joku ehkä miettii, miten tällainen voi olla mahdollista. Selitys on erittäin vaativissa olosuhteissa. Tie oli todella huonossa kunnossa, ja lumen läpi puskettaessa ajamiseen piti keskittyä sataprosenttisesti. Auto vikuroi ja tempoi lumen alla olevissa urissa sen lisäksi, että se oli vähällä koko ajan jäädä kiinni. Ei tuollaisessa tilanteessa katsota sivulle vaan suoraan eteenpäin. Oli iltahämärä, ja auton valot olivat käytännössä ainoa valonlähde, joka epämääräisen metsätien valaisi. Vasta kun vaativin vaihe oli ohi, käänsin katseeni vieressä istujaa kohti, eikä hän ollutkaan siinä. Pimeys oli todennäköisesti yksi syy myös siihen, miksi en aikaisemmin huomannut hänen puuttumistaan.
Tarkoitukseni oli kertoa aivan uudesta “mokasta” eli viime maanantaina sattuneesta. Se liittyi liukkaaseen keliin. Kiintiö taisi kuitenkin tulla täyteen vanhoja muistellessa, joten jätän kertomisen myöhempään kertaan. Ehkä otan myöhemmin kantaa myös TeeCeen edellä esittämiin asiohin. Ne ovat pyörineet mielessäni pitkin päivää.
SO2001: Axe to the Root” nimisellä sivulla artikkelissa ”The reality of the police state” kirjoitetaan Yhdysvaltojen kehittymisestä poliisivaltioksi mm. seuraavaa:...”
Aivan. Ja sivustosta valonpolku.com oppii mitä hyötyä enkelit tuovat elämääsi. Opin samoilta sivuilta myös että ”yksisarviset ovat ylösnousseita hevosia, jotka palvelevat meitä henkisellä tiellämme. He ovat enkelimäisiä, hyvin korkeavärähteisiä ja voimallisia olentoja, jotka kasvattavat vahvasti yhteyttämme korkeimpaan ja oman sielumme viisauteen. Kun vastaanotamme apua yksisarvisilta, voimme odottaa unelmiemme toteutuvan helpommin ja suuremman valon sekä rakkauden saapuvan elämäämme.”
Löydän netistä paljon muutakin vastaavaa tietoutta, ihan niin kuin sinäkin löysit. Meidän löydöillämme on se yhteinen piirre, että ne kertovat mielipiteistä, jota kertoja väittää tiedoksi. Valehtelitko sinä tietoisesti silloin kun väitit arvostavasi tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa? Vai oletko muuttanut mielesi? Vai etkö sinä tiedä mitä tieteellinen maailmankuva tarkoittaa?
Kirjoitin vastausta TeeCeen kommentteihin niin pitkään, että vastaaminen taitaa olla jo myöhäistä.
Kevätpuuhat painavat päälle, ja ajatukset ovat aivan muissa asioissa kuin yhteiskunnallisten asioiden miettimisessä. Ei siis oikein ollut fiilistä kirjoittaa, ja tulos on sen mukainen eli sekava ja haparoiva. No, sitähän se on tietysti aina. Halusin saada keskeneräisen homman pois käsistä. Lukekoon, ken haluaa. Liian pitkä ja aiheesta sivuun menevä suoraan tässä julkaistavaksi.
”SO2001: ”Näissä asioissa, jotka TeeCee on nostanut pinnalle, ei ole olemassa oikeata ja väärää vaihtoehtoa ainakin, jos niitä arvioidaan tieteellisesti. ”
En puhu oikeasta ja väärästä, puhun mielipiteistäsi, jotka ovat vastoin tieteen- tai sinun toisessa yhteydessä esittämääsi omaa kantaa samasta asiasta. Puhun tapauksista, joissa annat mielipiteillesi perusteluiksi toisia omia mielipiteitäsi tai jonkun toisen henkilön mielipiteitä. Puhun tapauksista, joissa jätät vastaamatta suoriin kysymyksiin, kun niihin vastaaminen paljastaisi mielipiteesi perustelujen onttouden.
SO2011: ”Kiinassa uskotaan autoritääriseen hallintoon. Ruotsissa luotetaan demokratiaan. Jotta voitaisiin sanoa, kumpi kahdesta vaihtoehdosta on parempi, tarvitaan jokin selkeästi määritelty tavoitearvo sekä mittari, joka mittaa, miten hyvin arvo toteutuu. Ongelma on tässäkin tapauksessa se, että kaikki eivät välttämättä jaa samoja arvoja.
Juuri tästä syystä olen pyytänyt sinua puhumaan liikenneasioissa jostain muusta kuin omista arvoistasi. Tästä samasta syystä en ole moittinut ajotapojasi vaan tapaasi keskustella niistä. Jos sanot ajavasi ylinopeudella aikaa säästääksesi, niin et voi keskusteluissa sanoa että ajatkin ylinopeutta protestina yhteiskunnan muuttamiselle diktatuuriksi. Tai kapinoidaksesi auktoriteetteja kohtaan. Tai siksi, että nopeuden pitäminen rajoituksen mukaisena on sinulle henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen raskasta. Arvosi liittyvät tähän vain jos sanot että on arvojesi mukaista puhua mitä sylki suuhun tuo.
SO2011: ”TeeCee näyttää edustavan nykyisin yleistynyttä ajattelutapaa jonka mukaan yhteiskunnan tärkein tehtävä on taata kansalaistensa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. ”
Minulla ei ole tuosta asiasta mielipidettä, en ole edes ajatellut asiaa, joten miksi sinusta näyttää että minulla on siitä juuri tuo mielipide? Nyt kun ajattelen asiaa liikenteen osalta, niin mielestäni yhteiskunnan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu liikenteen järjestäminen. Yksi tämän tehtävän osa-alueista on määritellä tavoiteltava turvallisuustaso. Yhtenä kuljettajan tärkeimmistä tehtävistä pidän pidättäytymistä teoista, jotka tieteellisen tiedon mukaan haittaavat yhteiskunnan liikenteelle asettamia tavoitteita.
Jos sinulla on liikenneturvallisuutta koskevista mielipiteistäni näkemyksiä jotka eivät sovi tuohon yllä sanomaani, niin näkemyksesi on väärä. Muusta turvallisuudesta en ole puhunut mitään, joten käsityksesi minun mielipiteistäni siitä kuvastavat lähinnä sinun omia ajatuksiasi, eivät minun.
SO2011: ”Minun poliittisen näkemykseni mukaan länsimaisiin yhteiskuntiin on iskenyt sairaus nimeltä ”turvallisuususkonto”.
Tekisi mieli kysellä, että miksi tuota asiaa pohtii nimimerkki, joka on sanonut että ”Minun mielestäni tärkein asia on yleinen turvallisuus ja nimenomaan tavallisten kansalaisten turvallisuus.” Historia on kuitenkin osoittanut, että et kykene kantamaan vastuuta mielipiteistäsi, vaan selittelet sekoilusi muiden syyksi. Et ole antanut tälle kykenemättömyydellesi kuin yhden selityksen, joten sillä on mentävä: sait kuulemma erittäin pahan allergian kritiikkiä kohtaan vuosikausia jatkuneen arvostelun vuoksi.
Sinun mukaasi siitä seurasi tuon lisäksi myös yleinen kapinahenki kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Tämä herättää jatkokysymyksen, johon et ole yrityksistä huolimatta vastannut. Puheittesi mukaan kronologinen järjestys oli se, että ENSIN sinulla oli lapsuus, jonka aikana sait nuo kertomasi traumat, ja vasta SITTEN tajusit tuon mainitsemasi yhteiskuntia riivaavan turvallisuussairauden. Moitit kykyäni kysellä, mutta meistä kahdesta kuitenkin vain minä olen kysellyt yhteyttä kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan kokemasi kapinahengen ja turvallisuutta koskevien poliittisten näkemystesi välillä.
Tuskin sinä nytkään antaudut keskusteluun tästä aiheesta, mutta minusta se juuri on se vastaus jota tuossa alussakin tarkoitin: et kykene vastaamaan mielipiteitäsi, ne ovat sinulle kuin uskonto, pyhä asia jonka perään kyseleminen on kritiikkiä, jolle olet pahasti allerginen. Mutta kirjoittelet kuitenkin KESKUSTELUpalstalla ja yllytät muita kyselemään.
SO2001: ” Se, että suomailaisista suuri enemmistö kannattaa nykyisen kaltaisen poliisin olemassaoloa ja vallankäyttöä, johtuu samasta syystä kuin sosialismin kannatus niissä maissa, joissa se on vallitsevana järjestelmänä.”
Niin, tai sitten suuri enemmistö kannattaa poliisia siksi, että meillä on hyvä poliisi. Jätät tämän vaihtoehdon aina pois pohdiskeluistasi. Miksi? Ei kai vaan siksi, että sinulle iskostui jo lapsuudessa alitajuntaan yleinen kapinahenki esivaltaa vastaan? Näyttäisit vähän mallia siitä puhumastasi kyselemisen ideologiasta pohtimalla, kumpi on todennäköisempää, sekö, että kokonainen kansa aivopestään pitämään poliisia pätevänä vai sekö, että ADHD:ta poteva kokee poliisin vastenmielisenä ja keksii sille sen vuoksi kaikenlaisia vikoja? Kuten tiedät, ADHD:n oireisiin kuuluu järjestyksen ymmärtämisen heikkoutta ja vaikeuksia yhteisten pelisääntöjen noudattamisessa, ja poliisi on juuri se taho jonka tehtäväksi yhteiskunta on antanut järjestyksen- ja pelisääntöjen noudattamisen valvonnan.
Mutta ei, sinä et itse huomaa kysellä mielipiteittesi perusteiden järkevyyttä, etkä vastaa kun muut kysyvät niistä. Etkä edes tiedosta näin tapahtuvan, vaikka olet selvästikin ajatellut paljon sitä miten aivopesu eli alitajuntaan vaikuttaminen on vaikuttanut heidän mielipiteisiinsä.
SO2001: ” Turvallisuuden tietä diktatuuriin... Miten aivopesu käytännössä tapahtuu?
.. Miksi yhteiskunta on ajautumassa kohti diktatuuria?..”
Sinä sanoit kirjoittavasi vastauksen kommentteihini. Olin kommentoinut mm. sitä kun olit esittänyt jonkun mielipiteitä todisteeksi poliisin demokratialle aiheuttamasta vaarasta. Vastasin että mielipide ei kelpaa oman mielipiteen perusteluksi, esimerkkinä annoin löytämäni ”tosiasian”, että yksisarviset ovat ylösnousseiden hevosien henkiä, jotka palvelevat meitä henkisellä tiellämme. Sekin oli jonkun ihan tosissaan kirjoittama mielipide, joten nyt sitten tiedämme mitä yksisarviset ovat.
Toisessa kommentissani pyysin sinulta uskottavaa selitystä sille, miksi olet sanonut että sinusta tuli esivaltaa ja kuria halveksiva kapinoitsija kotikasvatuksesi vuoksi. On nimittäin hyvin oleellista kirjoitteletko purkaaksesi sisäisiä traumojasi (kuten sanot) vai kirjoitteletko koska poliisi on kaappaamassa vallan.
Kolmannessa kommentissa ihmettelin muistiasi. Olet kertonut vastustavasi yhteiskunnan sääntöjä nuoruudessa kokemiesi asioiden vuoksi ja olet kertonut sairastavasi ADHD:ta, jonka oireisiin kuuluu auktoriteettien vastustaminen. Unohdat kuitenkin nämä asiat kirjoitellessasi hirmuisista juonitteluista, joilla yhteiskunta suistetaan synkkään kohtaloon.
Mihin noista kommenteistani tämä tämänkertainen tuomiopäivän julistuksesi sinun mielestäsi vastasi? Sinähän vain toistit samat puheet, jotka saivat minut nuo kommenttini alun perin kirjoittamaan. Niihin kommentteihini vastaamalla pitäisi minun laskujeni mukaan selvitä että monet mielipiteesi perustuvat harhoihin, joten ymmärrän miksi välttelet vastaamasta, mutta mielestäni olet puhunut niin paljon MUIDEN kyvyttömyydestä kyseenalaista asioita, että sinulla on suorastaan velvollisuus näyttää kuinka se käytännössä tapahtuu. Jos et kykene tähän, vahvistat väitettäni että nuo mielipiteesi perustuvat harhoihin. Pelkästään jo se kertoo harhoistasi paljon, että vastaat harhojasi koskeviin kommentteihin toistamalla samat harhat. Jälleen kerran.
Jos yhteiskunnalliset näkemykset ja mahdollinen puolue valittaisiin pelkän henkilökohtaisen järkeilyn avulla, tällöin yhteiskuntaluokalla ja perhetaustalla ja elämänkokemuksilla ei ehkä olisi yhtä voimakasta yhteyttä näkemyksiin ja puoluekantaan kuin nykyisin. Tällä hetkellähän työväenluokkataustainen äänestää todennäköisemmin vasemmistopuolueita ja yrittäjäperhetaustainen oikeistopuolueita. Tietysti voidaan ajatella, että nämä puolueet ajavat joko työväestön tai yrittäjien asioita, joten puoluekanta selittyy sillä. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea.
Ihmisen kokemukset ja elinpiiri vaikuttavat hänen näkemyksiinsä. Niinpä työväenluokkataustainen saattaa äänestää vasemmistoa, vaikka hänen yhteiskunnallinen asemansa olisi sellainen, että oikeiston äänestäminen olisi hänelle järkevämpää. Hän ei vain henkisesti pysty äänestämään oikeistoa, koska vasemmistolainen “sukurasite” vaikuttaa hänen syvimmässä arvomaailmassaan. Ja sama tietysti toisin päin. Varakkaasta oikeistolaissuvusta lähtöisin olevan on vaikea äänestää vasemmistoa, vaikka hän olisi pudonnut työväenluokkaan, ja vasemmisto saattaisi olla hänelle parempi vaihtoehto kuin oikeisto.
Sama asia lyhyemmin sanottuna.
Ihmisen yhteiskunnallisiin näkemyksiin vaikuttavat monet eri asiat sosiaalisesta taustasta ja kokemuksista lähtien.
Seuraavaksi muutamia nimimerkki TeeCeen kommentteja ja vastauksiani niihin
TeeCee: En puhu oikeasta ja väärästä, puhun mielipiteistäsi, jotka ovat vastoin tieteen- tai sinun toisessa yhteydessä esittämääsi omaa kantaa samasta asiasta.
Asioita voi tarkastella monelta kannalta, eivätkä väitteet, jotka tuntuvat olevan vastoin aikaisempia väitteitä, välttämättä ole sitä. Pitää osata nähdä kokonaisuus. Autojen koeajoissakin voidaan sanoa, että auto tuntuu hyvältä, vaikka samalla esitettäisiin joitakin auton huonoja puolia. Ei kaikki ole mustavalkoista. Yksi väite ei välttämättä kumoa kokonaan toista väitettä.
Esitin olettamuksen, että TeeCee edustaisi nykyisin yleistynyttä ajattelutapaa jonka mukaan yhteiskunnan tärkein tehtävä on taata kansalaistensa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Tähän TeeCee vastasi näin:
TeeCee: Minulla ei ole tuosta asiasta mielipidettä, en ole edes ajatellut asiaa, joten miksi sinusta näyttää että minulla on siitä juuri tuo mielipide?
Tuollainen käsitys minulle vain on tullut.
Luulen, että jos Suomen kansalaisille esitettäisiin kyselyssä väite "yhteiskunnan tärkein tehtävä on taata kansalaistensa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus", ja vaihtoehdot olisivat täysin samaa mieltä, jonkin verran samaa mieltä, en osaa sanoa, jonkin verran eri mieltä ja täysin eri mieltä, suurin osa kansalaisista olisi joko täysin samaa mieltä tai ainakin jokin verran samaa mieltä. Tämä on tietysti pelkkää arvailua.
Silläkin olisi todennäköisesti ainakin jonkin verran vaikutusta, mihin aihepiiriin liittyen kysely tehtäisiin ja kenen toimesta. Sopivasti sunnitelluilla ja muotoilluilla edellisillä kysymyksillä ihmisten ajattelua voidaan johdatella, jotta he vastaisivat tärkeimpään kysymykseen "oikein".
Katsotaanpa, mitä internetistä löytyy.
Bloginpitäjä Lauri Järvilehto kirjoittaa blogissaan seuraavasti:
”Minut pysäytti, kun juttelin taannoin politiikasta amerikkalaisen professorin kanssa. Hän kysyi: eikö valtion tehtävä ole taata kansalaisten turvallisuus?
Ja minä kun olen aina ajatellut, että valtion tehtävä on taata kansalaisten hyvinvointi.”
Kumpikaan ei sano, että valtion tehtävä olisi taata kansalaistensa vapaus.
Häkissä elävä broilerikanakin on turvassa ja hyvinvoiva. Pedot eivät uhkaa, ja ruoka tulee ajallaan. Mistään ei tarvitse välittää. Mistään ei tarvitse päättää. Huolenpito on ulkoistettu sataprosenttisesti. Eikä vapauttaa osaa kaivata, kun sitä ei ole koskaan kokenut. Sininen taivas on tuntematon asia. Ainoa kanan tuntema valo on kelmeä halogeeni.
Nimimerkki Kaptah vastaa hommaforumilla seuraavasti kysymykseen, mitkä ovat valtion tärkeimmät tehtävät:
”Tärkein tehtävä on mielestäni turvata sisäinen turvallisuus...”
”Toiseksi tärkein, melkein yhtä tärkeä velvollisuus, on taata kansalaistensa ulkoinen turvallisuus, jotta sisäinen turvallisuus toteutuu.”
”Kolmanneksi tärkein velvoite on mielestäni pitää huolta niistäkin, jotka eivät siihen itse pysty. ”
Valtioneuvoston turvallisuusstrategia 2010 alkaa seuraavilla sanoilla:
”Yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtiminen on valtiovallan keskeisimpiä tehtäviä.”
Ettei tästä kirjoituksestani tulisi liian pitkä, lopetan tällä kerralla tähän.
Tässä lopussa annan linkin juttuun, jossa käsitellään ohituskaistojen ahdistavuutta 12.4.2017 tapahtuneen esimerkkitilanteen kautta. Esimerkkejä olisi muitakin, mutta tämä on siitä poikkeuksellinen, että se perustuu tekstiin, joka on peräisin tapahtumahetkeltä. Tästä syystä kirjoitus on hieman hapuilevaa.
Sattumalta myös Helsingin Sanomissa oli tänään juttua ohituskaistoista. Artikkeli oli otsikoitu seuraavasti:
Suomessa ohituskaistasta tulee usein kiihdytyskaista – ”Köyhän miehen moottoritie” voi jopa hidastaa liikennettä, sanoo asiantuntija
Jutussa ihmeteltiin sitä, miksi autoilijat, jotka ennen ohituskaistaa ovat ajaneet rauhallisesti muiden perässä 80 kilometrin nopeudella, ohituskaistalla intoutuvat ohittamaan, vaikka heillä ennen sitä ei ole ollut ”tarve” ohittaa ketään. Mistä artikkelissa haastateltu asiantuntija voi tietää, mikä on autoilijoiden tarve.
Olisikohan ohitusten syynä yksinkertaisesti vain se, että ohituskaistalla suurin sallittu nopeus nousee sataan kilometriin tunnissa, eikä vastaan tule ketään.
Helsingin Sanomat:
”Liikenteen virta sujuu. Kaikki ajavat nopeusrajoitusten mukaan 80 kilometriä tunnissa, turvavälit ovat kunnossa ja radio soittaa harmittomia hittejä 1990-luvulta.
Kunnes eteen tulee ohituskaista. Sitä ennen kenelläkään autoletkassa ei ole ollut tarve ohittaa ketään, mutta yhtäkkiä kaikki autoilijat painavatkin kaasua kuin harjoitellussa koreografiassa. Ohituskaistasta tulee kiihdytyskaista, ja jos joku haaveilikin ohituksesta, siitä tuli juuri vaikeampaa, koska kaikki päättivät jostain syystä kiihdyttää yhtä aikaa.”
Tässä kuitenkin vähän erilainen tarina ja näkökulma. Yhteistä kertomuksille on se, että ohituskaista todellakin on kiihdytyskaista, jossa tehot punnitaan.
SO2001: ”Asioita voi tarkastella monelta kannalta, eivätkä väitteet, jotka tuntuvat olevan vastoin aikaisempia väitteitä, välttämättä ole sitä. Pitää osata nähdä kokonaisuus.”
Sinä varmaan näet sen kokonaisuuden, joten kerro muillekin mikä versio pitää paikkansa, sekö jossa sanoit ajotapojesi ilmentävän kapinaasi auktoriteetteja vastaan vai sekö, jossa kerrot rikkovasi nopeusrajoituksia koska et kykene noudattaman niitä ADHD:n vuoksi, vai sekö, jossa kerrot rikkovasi nopeusrajoituksia säästääksesi aikaa.
Minusta SO2001:n kirjoituksesta hienolla tavalla käy ilmi, miten vahinko syntyy moniportaisen tapahtumaketjun tuloksena. Itse olen tässä ketjussa kertomaani tapausta pureskellut sen verran, että riski joutua vastaavaan tilanteeseen uudestaan on paljon pienempi kuin ennen. Samalla tavoin SO2001:n tapauksesta kannattaa mielestäni ottaa irti se hyöty, mikä siitä on saatavissa. Ensimmäinen on tiedostaa se, miten havaintojen teko vaikeutuu, jos on joko todellinen tai sellaiseksi koettu kiire. Vaikka ei varsinaisesti ajaisikaan ylinopeutta, kiire tuo mukaan turhaan ajamiseen keskittymisen kapasitettia rasittavaa stressiä ja sen seurauksena tulee tehtyä vääriä ratkaisuja (vs. esimerkin Mersu).
Toinen on se, että jos valitsee huonon ajotavan, se vie muiltakin kapasiteettia. Oletetaan, että SO2001:llä ei olisi ollut kiire, mutta Mersun käytöksen seuraaminen olisi vienyt niin suuren osan huomiokyvystä, että virhe suojatiellä olisi tapahtunut tässäkin tapauksessa. Kolaritilanteessa tuskin olisi ollut hyvä selitys, että takana ajava auto vei huomiotani liikaa. Kuitenkin perässä roikkuminen tai muu huono käytös huomiota vie ja kasvattaa muiden riskiä tehdä virhe. Vaikka itse olisikin niin lostava kuski, että hallitsisi ottamansa riskit, ne muut edessä olevat tunarit eivät ehkä hallitse tästä johtuaa riskiä ja vaikkei siitä itse vastuuseen joudukaan, kannattaa tuollainenkin riskin kasvattaminen jättää toteuttamatta.
Kolmas on riittävän turvavälin pito. Viime hetkellä tehty havainto joi johtaa tarpeeseen jarruttaa tavallista nopeammin ja tällöin on toivottavaa, että auton takana on riittävästi tyhjää tilaa. Oma turvaväli luonnollisesti myös antaa myös aikaa välttää äkkijarrutuksia ja esim. havaiata suojatie ajoissa, kun katseella on tilaa tehdä havaintoja. Ei tarvitse seurata pelkästään edessä ajavan takavaloja tai yrittää kurkistella näkymiä sen sivusta.
Neljäs tärkeä asia, mikä ei varsinaisesti SO2001:n tapaukseen liity kuin epäsuorasti on vilpitön pyrkimys noudattaa sääntöjä. Tällöin oikeat ratkaisut muodostuvat enemmän automaatioksi kuin että joka kerta tarvitsisi miettiä, onko esim. tällä kertaa tarkoituksenmukaista päästää jalankulkija suojatielle. Kun nollavaihtoehto on pysäyttää auto, sujuvoittaa se omaa ajamista huomattavasti.
Minun ja SO2001:n esimerkeistä tuli minulle varsin läheinen asia siksi, että eilen näin yhden elämäni vaarallisimmista tilanteista, jonka luulin päättyvän todella huonosti.
Samassa paikassa, missä itse tein virheeni, ajosuunnassani ollut linja-auto pysähtyi suojatien eteen oikealla kaistalla. En ole varma, oliko syynä jalankulkijat, vai edessä olleen jonon pysähtyminen. Se on nyt samantekevää. Itse ajoin vasenta kaistaa ja edessäni ollut auto pysähtyi nätisti bussin viereen. Vastaantulijoista heidän ajosuunnassaan oikealla kaistalla ajava pysähtyi myös, jolloin tämän puolelta kaksi n. 10 vuotiasta tyttöä astui suojatielle. Lapsi ehkä kokee tällaisen tilanteen pelottavana, joten he alkoivat juosta tien yli. Samalla vastaantulevasta suunnasta ajosuunnastaan katsottuna vasenta kaistaa tulija (harmaata mersua ajanut mies) ei pysähtynyt. Onneksi tytöt eivät aivan ehtineet juosta tuon eteen, vaan mersu suhahti heidän edestään. Tuskin sekunnista oli osumalta välttyminen kiinni.
Itse olen reilun 10 vuoden ajan kiinnittänyt eritystä huomiota suojatiekäytökseeni saaden siitä jopa kommentteja matkustajiltani (esim. en mä vaan noin paljon pysähtele suojatien eteen), mutta silti tein tässä viestiketjussa mainitsemani virheen. Uskon, ettei SO2001 tahallaan rikkonut tuota sääntöä omassa tilanteessaan, joten mielestäni jokaisen kannatta ihan vakavasti pohtia, onko jotain tehtävissä sen eteen, ettei itse ole seuraavaksi vuorossa. Nyt on käsitelty kolme tapausta, jossa tuuri on pelastanut tilanteen. Itse en halua nähdä tilannetta tai kuulla sellaisesta, jossa tuuri loppuu. Siksi tarvitaan jotain muutakin. Väärä vastaus tilanteeseen ensimmäisena tullessaan on olla pysähtymättä, jottei aiheuta tällaista ansaa keskittymisestään herpaantuneille tai asennevammaisille kuskeille.
Kommentista "en mä vaan noin paljon pysähtele suojatien eteen" tuli mieleeni eräs tärkeä asia. Tuon esittäjänä on n. 50-vuotias mies, joka vaikuttaa fiksulta ja suoriutuu vaativasta työstää hyvin. Kahvipöytätason keskustelujen perusteella olen saanut käsityksen, että hän pitää itseään vastuullisena kuljettajana. Kuitenkin hän vahingossa tunnusti minulle, ettei noudata tällaista väistämissääntöä.
Kyseistä kaveria sen enempää syllistämättä tämäkin on mielestäni loistava esimerkki monille, kun pohditaan omia ajotapoja. Lähes kaikkihan vastaavat kysyttäessä pysähtyvänsä antamaan jalankulkijoille tilaa. Todellisuus saattaa kuitenkin olla toinen jatällöin luultavasti on kyse siitä, että kuski kehittää joka kerta itselleen alibin, miksi tässäkään tapauksessa ei tarvinnut pysähtyä. Todellisuudessa alibeja tarvitaan niin paljon, että se estää automaattisen refleksin syntymisen, joka ohjaa suojatien eteen pysähtymistä. Lisäksi kyse on itsensä pettämisestä. Uskotaan sellaiseen, jota ei ole. Miten tällainen kaveri voi kehittyä ajamisessaan?
Ei tarvi vastata, mutta moniko tunnistaa itsessään vastaavan piirteen, kun rehellisesti itseään tarkastelee? Liikenteessä suojatiekäytöstä seuraten tällaisia täytyy olla paljon.
SO2001:”Jos autoilija huristelee 81 kilometrin tuntinopeudella paikassa, jossa ei ole muita tiellä liikkujia ja jossa on tietyöstä johtuva 30 km/h nopeusrajoitusmerkki, nykyisin voimassa olevan laintulkinnan mukaan hän syyllistyy törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Todellisuudessa hän ei vaaranna kenenkään turvallisuutta.”
Tässä kaivattaisiin nyt vähän abstraktia ajattelua. Laki on yhteiskunnan työväline, jolla pyritään johonkin haluttuun vaikutukseen. Esimerkiksi Tieliikennelailla pyritään yhdenmukaistamaan yksilöiden tekoja ja vähentämään onnettomuuskustannuksia. Samoin lain rikkomisesta seuraava rangaistus on vain väline, jolla pyritään lisäämään lain noudattamista. Se on looginen pyrkimys, koska TLL tuottaa halutun tuloksen sitä todennäköisemmin, mitä paremmin sitä noudatetaan.
Sinä näet vain yksittäisiä irrallisia tapahtumia, ja alitajuiset motiivisi saavat mieleesi pälkähtämään vain sellaisia tapauksia, joissa nopeusrajoitukset ja niiden valvonta eivät esiinny edukseen. Sinulla on kova sisäinen tarve vältellä sen ymmärtämistä, että turvallisessa paikassa ylinopeutta ajavaa ei rangaista nopeudesta, vaan lain rikkomisesta. Jotta lait voisivat tuottaa sitä hyötyä mitä niillä haetaan, niillä pitää olla auktoriteettia, minkä vuoksi jo niiden pelkkä rikkominen kannattaa kriminalisoida, vaikka mitään konkreettista vahinkoa tai haittaa ei juuri sillä kerralla olisi aiheutunutkaan.
Tällainen logiikka ei tietenkään uppoa ihmiseen joka harkitsee omia nopeuksiaan sen perusteella miten se vähentää hänen sairautensa aiheuttamaa stressiä, hänen väsymystään ja tylsistymistään. Sinun olisi mahdollista tajuta tuon ihmettelemäsi asian syyt järjelläsi vaikka oletkin eri mieltä, mutta et harhasi estävät sinua käsittelemästä tätä asiaa tietämiesi tosiasioiden perusteella.
SO2001:” Minua ei erityisemmin kiinnosta lain henki, sillä laki on niin kuin se luetaan. Kun on saanut tuomion, mitä väliä sillä on, mitä lakikirjassa lukee, tai mikä on lain henki.”
Lain henki auttaa kuljettajaa päättämään missä hengessä hän itse toimii, kun hänen on pakko soveltaa Tieliikennelakia. Sinä olet paheksunut ajattelutapaa, että kaiken saa tehdä minkä pystyy. Minusta tuo ajattelutapa ilmenee liikenteessä asenteena, että jos liikennesääntöä ei jostain syystä voi noudattaa pilkulleen, kuskilla on vapaat kädet päättää mitä tekee. Minusta kuskia sitoo noissa tilanteissa lain henki, eli mihin sillä säännöllä pyritään, jota hän ei voi juuri siinä tilanteessa noudattaa.
Olet sanonut olevasi lakiateisti, joten sinua tällaiset asiat eivät henkilökohtaisesti kiinnosta. Olet kuitenkin sanonut myös että sellaiset lait ovat perusidealtaan hyviä, jotka pyrkivät estämään ihmisiä tuottamasta kärsimystä toisilleen. Tieliikennelaki on mielestäni hengeltään juuri tuollainen, joten sitä pakon edessä sovellettaessa kuskin pitäisi mielestäni säilyttää sama henki.
SO2001: "Toinen keskeinen periaate olisi se, että rikosseuraamusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen...”
Tuo ei sinulta onnistu ennen kuin ymmärrät mihin rikosseuraamuksilla pyritään, eli mikä on se tekojen haitallisuus jota rangaistuksilla pyritään vähentämään. Mutta jos tajuaisit sen, sinun olisi hyväksyttävä että poliisi on hyvällä asialla vahtiessaan sinunkin tekojasi liikenteessä. Tuon tajuamisesta seuraisi kuitenkin valtava henkinen ristiriita: poliisi on peto, hirviö ja sika, mutta tekee silti kansalaisten kannalta hyödyllistä työtä. Päässä naksahtaisi vähemmästäkin, joten sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää kiinni harhoissasi.
Herbert:"moniko tunnistaa itsessään vastaavan piirteen"
Liikennevalojen suhteen olen joutunut tietoisesti kääntämään pääni valoristeystä lähestyessäni muotoon:
"Vieläkö ehdin PYSÄHTYÄ!"
Tämä ei onnistunut edes pelkällä mielikuvaharjoituksella, vaan vaati ajoharjoittelun toistoilla tehtyä tietoista automatisointia.
Prosessiorientoitunutta lähestymistapaani kuvaa, etten ole tehnyt loogisesti samaa muutosta suojatien osalle, koska "mielestäni kunnioitan suojatietä" eikä tätä käsitystä muuttamaan pakottaneita läheltä-piti tilanteita ole sattunut. Voisi olla hyvä seuraava tietoinen ajoharjoitus?
SO2001:”Jos autoilija huristelee 81 kilometrin tuntinopeudella paikassa, jossa ei ole muita tiellä liikkujia ja jossa on tietyöstä johtuva 30 km/h nopeusrajoitusmerkki”
TeeCee: "Tässä kaivattaisiin nyt vähän abstraktia ajattelua. Laki on yhteiskunnan työväline, jolla pyritään johonkin haluttuun vaikutukseen."
Yhdessä te sanotte, että jos haluaa saada aikaan positiivisen vaikutuksen, ei kovia tehokeinoja kannata käyttää hukkaan ettei käy kuten Pekalle ja sudelle. Eli heitetään h*****tiin ne tietyömerkit kun lähdetään viikonlopun viettoon.
Ja päinvastoin, en panisi yhtään pahakseni amerikkalaisesta lähestymistavasta, joka kertoo jo ennen käynnissä olevaa tietyömaata ennakkovaroituksen: "kaikka rangaistukset tuplattu, kun työ on käynnissä"
@SO2001: mitä mieltä olet, ratkaiseeko tämä ongelmasi (tältä osin)?
740 GLE: ” Prosessin ohjauksen kannalta on lähestulkoon yhdentekevää, millaisin motiivein prosessia noudatetaan. Pääasia on, että noudatetaan, olipa sisäinen tavoite mukavuudenhalu, saada itselle enemmän, tai tarve näyttää hyvältä pariutumishaluisten naaraiden silmissä.”
Liikenteeseen siirrettynä näytämme olevan samaa mieltä. Oleellista on e miten kuski ajaa, sillä ei ole väliä, millä hän sai itsensä ajamaan hyvin.
Kun puhutaan prosessin ohjauksesta, niin on tärkeää olla selvillä siitä, mikä on se prosessi, jonka ohjauksesta puhutaan. Minä puhun liikenteestä, puhummeko samasta aiheesta? Liikenteen tavoitteet on asettanut yhteiskunta, ja käsittääkseni nämä tavoitteet ovat kiteytettynä, että liikenteen pitää tuottaa yhteiskunnan tarpeisiin riittävä kuljetussuorite mahdollisimman pienin kustannuksin. Omalta osaltani olen ajatellut niin, että minulla ei kuljettajana saa olla omia tavoitteita, jotka ovat tuon ”kaikkien prosessien äidin” kanssa ristiriidassa. Tai onhan minulla niitä tietenkin, mutta en saa antaa niiden vaikuttaa ajatteluuni, jos aion olla liikenteessä ratkaisu enkä ongelma.
Mukavuudenhalu on yhtä kuin laiskuus, lisää haluaminen on yhtä kuin ahneus, ja tarve näyttää hyvältä naaraiden silmissä on yhtä kuin uho. Väitän, että jos sitä tärkeintä eli liikenteen tarkoitusta pohtiessa antaa laiskuuden, ahneuden, uhon tai muiden vastaavien meissä jokaisessa piilevien alitajuisten motiivien vaikuttaa ajatteluun, päätyy todennäköisesti ihan toisenlaisiin lopputuloksiin liikenteen perimmäisestä tarkoituksesta kuin itse päädyin. Väitän myös, että vain pieni osa kuljettajista on miettinyt koko asiaa, eikä heistäkään kovin moni ole varmaankaan lukenut kuinka paljon ihmisen alitajuiset motiivinsa ohjailevat hänen ajatteluaan.
Noilla perusteilla olen sitä mieltä, että kyse ei niinkään ole siitä millaisten sisäisten tavoitteiden perusteella prosesseja noudatetaan tai ollaan noudattamatta, vaan siitä että kuinka paljon sisäiset tarpeet pääsevät määräämään siitä, miten henkilö valitsee prosessit joita aikoo noudattaa.
740 GLE: Ellei prosessia ole mallinnettu riittävän hyvin eri motiivein nodatettavaksi, silloin se ei tule toimimaan ihmisillä, jotka reagoivat samaan ärsykkeeseen tai poikkeamaan eri tavoin.”
Varmasti ihan totta, mutta liikenteestä puhuttaessa voidaan jo lähtökohtaisesti mielestäni olla varmoja, että edes prosessin tavoite ei tule koskaan olemaan enemmistölle selvillä. Siksi eri ihmisten erilaiset reagoinnit eri ärsykkeisiin eivät ole käytännön ongelma. Se kyllä aiheuttaa liikenteen kannalta huonoja päätöksiä, mutta enemmistöllä päätökset olisivat liikenteen kannalta huonoja vaikka he kaikki reagoisivatkin samoihin ärsykkeisiin samalla tavalla, koska heillä ei ole tiedossa mikä on se tavoite, johon heidän päätöstensä pitäisi tähdätä. Siksi liikenteeseen vaikuttaa niin paljon kuskien pakottaminen noudattamaan liikennesääntöjä.
TeeCee:”Kai minä nyt itse tiedän mitä ajattelen.”
740 GLE: ”Useimmmat, useimmiten tietävätkin mitä ajattelevat, mutta harvemmin miksi.”
Hyvä tarkennus. Se on helppoa tietää mitä ajattelee, mutta ainakin itselläni on ollut kova työ opetella analysoimaan että miksi ylipäätään ajattelen jotain asiaa ja miksi ajattelen siitä juuri niin kuin ajattelen. Vaikeus johtuu tämänhetkisen tietoni mukaan siitä, että sen asian penkomisesta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä ihmislajin aiemmissa kehitysvaiheissa.
Esitin näkemyksen, että rikosseuraamusten tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen. TeeCee kommentoi näkemystäni näin:
Tuo ei sinulta onnistu ennen kuin ymmärrät mihin rikosseuraamuksilla pyritään, eli mikä on se tekojen haitallisuus jota rangaistuksilla pyritään vähentämään.
Minulle jää hieman epäselväksi, mitä TeeCee tarkoittaa “tuon” onnistumisella. Sitäkö, että rikosseuraamukset ovat jo oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, mutta en vain onnistu ymmärtämään asiaa?
Lähestytään asiaa käytännön esimerkkien kautta.
Kuvitellaan, että autokorjaamon mekaanikko käy koeajolla huollossa olevalla Ferrarilla ja ajaa suojatiellä kulkevan jalankulkijan päälle. Kuljettajan veren alkoholipitoisuudeksi mitataan yli 1,5 promillea. Kuljettajan arvioidaan lisäksi ajaneen huomattavaa ylinopeutta. Oikeus tuomitsee kuljettajan vankilaan useista eri rikosnimikkeistä ja määrää rikosvälineen eli ajoneuvon tuomittavaksi valtiolle. Koska Ferrari ei ole kuljettajan oma, se ei päädy valtiolle. Se sijaan kuljettaja tuomitaan maksamaan valtiolle rikosvälineen eli auton arvona 400.000 euroa.
Seuraavalla viikolla työtön alkoholisti Reiska lainaa kaverinsa vanhaa katsastamatonta Nissania ja ajaa jalkakäytävällä seisovan ihmisen päälle. Reiska on vahvassa humalassa, ja vauhtiakin arvellaan olleen vähintään kaksinkertaisesti nopeusrajoituksen sallimaan nopeuteen verrattuna. Oikeus tuomitsee kuljettajan vankilaan useista rikoksista sekä rikosvälineen menetettäväksi valtiolle. Koska tässäkään tapauksessa auto ei ole kuljettajan oma, valtiosta ei tule sen omistajaa. Sen sijaan Reiska määrätään maksavaksi valtiolle auton arvo, joka katsastamattoman Nissanin kohdalla arvioidaan kahdeksisadaksi euroksi.
Muutaman vuoden päästä mekaanikko ja Reiska ovat vapaalla jalalla. Reiska on rangaistuksensa suorittanut ja voi jatkaa tukien varassa elämistään ja ryyppäämistään. Mekaanikko sen sijaan joutuu elämään lopun elämänsä omaisuudettomana ulosottomiesten roikkuessa kintereillä. 400.000 euron maksu on jo ehtinyt kasvaa korkoakin Reiskan vankilavuosina, ja vapaaksi päästyään Reiska maksaa sitä palkasta ulosmitattavina osuuksina.
Jos edellä kuvatut rikosseuraamukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, tällöin uudella laina-Ferrarilla tehdyn rikoksen täytyy olla haitallisempi kuin vanhalla laina-Nissanilla tehdyn. Mihin tämä perustuu? TeeCee on oikeassa siinä, että minulle tuottaa vaikeuksia onnistua mieltämään tällainen tuomiopolitiikka oikeudenmukaiseksi.
Poimin toisen esimerkin vesiltä, koska siellä tapahtuu kaikkein vastenmielisin kansalaisten simputtaminen. Esimerkki on vanha tuttu eli poliisin tekemät jauhesammutinratsiat.
Olisi mielenkiintoista lukea, miten TeeCee perustelee sen, että 30-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa veneessä ei katsota tarvittavan lainkaan jauhesammutinta, kun taas 35-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa sammutin sakon uhalla vaaditaan, ja lisäksi vaaditaan, että siihen on tehtävä vuosittain maksullinen tarkastus valtuutetussa huoltoliikkeessä.
Jos veneet ovat täsmälleen samanlaiset, ja niiden polttoainetankit ovat samankokoiset, miten muutama hevosvoima lisää tehoa moottorissa vaikuttaa niin paljon, että tällöin edellytetään sammutin, joka on kaiken lisäksi tarkastettava vuoden välein. Eihän veneiden palamisherkkyydessä tuntuisi olevan mitään eroa. Veneethän voivat kaiken lisäksi olla alumiinia jonka ei kovin herkästi tiedetä syttyvän palamaan. Sammutin ja tarkastus vaaditaan silti sakon uhalla alumiiniveneessäkin.
Sisävesillä liikuttaessa lähimpään rantaan on harvoin matkaa yli kilometri. Google-kartasta mittaamalla käy ilmi, että ainoastaan muutamalla järvellä on paikkoja, joissa lähimpään rantaan on matkaa yli kaksi kilometriä. Vaikka Saimaa on Suomen suurin järvi, sielläkään ei missään paikassa lähin ranta ole 1,7 kilometriä kauempana. Yli kolmen kilometrin matka lähimpään rantaan on mitattavissa ainoastaan Oulujärven ja Pyhäjärven seliltä.
Olivatpa etäisyydet lähimpiin rantoihin mitä tahansa, ne ovat samoja riippumatta siitä, miten monta hevosvoimaa veneen moottorissa on. Korkeintaan merialueella tehon voidaan ajatella liittyvän etäisyyksiin siinä mielessä, että suurempi kone yleensä merkitsee suurempaa venettä, ja suuremmalla veneellä saatetaan mennä kauemmaksi rannasta. Järvialueella näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
TeeCee ei väsy muistuttamasta kielteisistä asenteistani virkavaltaa kohtaan, joiden hän katsoo olevan perimmäisenä syynä siihen, että en koe lakeja oikeudenmukaisina ja niitä valvovan virkavallan toimia hyväksyttävinä.
Minun olisi turha kiistää negatiivisia asenteitani. Kiistän kuitenkin sen TeeCeen esittämän väitteen, että asenteideni taustalla olisivat traumani ja harhani ja mitä kaikkia syitä TeeCe on keksinyt. Kielteisen asenteeni syy on yksinkertaisesti se, mitä virkavalta tekee, ja miten se vähitellen lisää valtaansa yhteiskunnassa ja tulee yhä näkyvämmäksi ja merkittävämmäksi mahtitekijäksi. Tällainen kehityssuunta on huolestuttava ainakin sen arvomaailman näkökulmasta katsottuna, jota kannatan. Toisenlaisen arvomaailman kannattaja – totalitarismista ja diktatuurista haaveileva - voi tietenkin nähdä nykyisen kehityksen positiivisena.
Näistä asioista ei Suomessa paljon keskustella. Toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa poliisin vallankäyttöä seurataan ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien näkökulmasta, ja jossa poliisin voimankäytön raaistumisesta ja militarisoitumisesta kirjoitetaan lukemattomilla nettisivuilla. Suomessa tällaisia näkökantoja saa etsimällä etsiä. Omien blogieni lisäksi en ole juuri muita löytänyt. Tarkoittaako tämä sitä, että Suomessa on kaikki hyvin, eikä mitään ongelmia ole eikä tule? Arvelen, että tämä tarkoittaa juuri päinvastaista, eli suomalaiset on onnistuttu aivopesemään niin täydellisesti, etteivät he huomaa, mitä on tapahtumassa.
”Axe to the Root” nimisellä sivulla artikkelissa ”The reality of the police state” kirjoitetaan Yhdysvaltojen kehittymisestä poliisivaltioksi mm. seuraavaa:
The conspiracy that the US law enforcement would become much like Soviet Russia, Red China, and Cuba, has been around for quite awhile, and even speaking about it now can cause some to lower their expectations about you. With the rise of the Internet, video technology, and libertarian social pressure, police activity, or more clearly brutality, has become a clear, undeniable reality right here in the US.
Kirjoittaja arvioi syitä kehitykselle ja päättelee, että poliisin militarisoituminen on osa prosessia, jossa Yhdysvaltain sisällä ja ulkopolitiikassa arvot ja asenteet ovat koventuneet. Hän kirjoittaa toisessa artikkelissaan ”Why I'm afraid of the police” muutaman sanan ylinopeuksistakin, jollaisesta hän kertoo jääneensä kiinni. Koska tämä sopii hyvin käsiteltävään aiheeseen, lainaan kokonaisen kappaleen.
Police officers know that people really don’t know their rights, much less exercise them, and will use that to their advantage to get the information they want. An officer wants to know that he/she is safe, so they want very personal information, such as your name, a license to run a background check, to know what you’re carrying, where you’re going, etc. What they do not want is to respect your private property and privacy. Just because you get pulled over for speeding does not mean that to tell the officer where you’re going. And this is the scary part; once you show them that you aren’t willing to give them personal information, demonstrating that you know your rights, they will immediately become suspicious and devise a plan on the spot to get that information out of you. It’s almost like they transform from man to beast. They’re no longer the stoic cop trying to get you to confess that you were speeding, now they’re the domineering Nazi that wants to throw you up against the car and search you. Some of it can be a response to make themselves feel safe, but when I see an officer with sunglasses on, body armor, and intimidating, impersonal interaction with me, I’m the one that feels unsafe. I do not feel safe around police officers, because I know that they have legal authority to hurt me unreasonably, at their own discretion.
Edellä olevan tekstin johdosta esitän omana mielipiteenäni, että poliisin toimenpiteiden kohteena ollessa maantien varressa ei liene paras hetki ja paikka kansalaisoikeustoimintaan tai omien ”oikeuksien” puolustamiseen. Ehkä tällaisia asioita on turvallisinta käsitellä kirjoittamalla niistä myöhemmin nettiin, kuten minä teen.
Joilla on aseet, niillä on valta.
740 GLE: ” Pelätä, himoita tai raivota saa niin paljon kuin katsoo tarpeelliseksi, kunhan esittää oman roolinsa ennustettavasti. Oikeaan toimintaan johtanut motiivi on lopputuloksen kannalta vähemmän tärkeä.”
Olen aika pitkälle samaa mieltä yksittäisten asioiden suhteen, mutta keskustelun vuoksi purnaan edelleen tuon mielipiteen sopivuudesta liikenteeseen. Itseäni ja muita tarkkailemalla sekä aihetta sivuavien asiantuntijoiden kommenttien perusteella olen tullut siihen luuloon, että liikenteen kuskiperäiset ongelmat kiteytyvät ihmisten ja yhteiskunnan mielipide-eroon liikenteen tarkoituksesta. Ihmisillä on kullakin omat, yleensä aika vähän mietityt ja tilanteesta riippuvat tarkoitusperät, yhteiskunnan tavoite on saada liikenteeltä sen tarpeisiin riittävää kuljetussuoritetta mahdollisimman pienillä kustannuksilla.
Puhuit oikeaan toimintaan johtavasta motiivista. Minusta kuskin oikeaa toimintaa on ajaa yhteiskunnan liikenteelle asettamia tavoitteita edistäen. Vasta kun tämä suuri linja on valittu, on järkevää miettiä motiivia, jolla itsensä saa haluamaan sen tavoitteen saavuttamista. Liikenteen tavoitteisiin pyrkiminen on yksilölle luonnostaan vastenmielistä, koska se merkitsee hänelle ajanhukkaa ja vaivannäköä, ja se edellyttää häneltä kurinalaisuutta ja epäitsekkyyttä. Kuskit eivät miellä liikennettä tuollaiseksi pinnistelyksi, useimmille se on vain välttämätön paha joka täytyy sietää jotta HÄN pääsisi siirtymään paikasta toiseen.
Tämä asettaa mielestäni melkoisia vaatimuksia motiivin valintaan, joten allekirjoitan mielipiteesi vain jos puhutaan pienistä ajamisen yksityiskohdista. Mutta miksi säätää yksityiskohtia, miksi ei saman tien käsittele samalla logiikalla oma suhtautumisensa ajamiseen kokonaisuutena?
Tätä edelsi taas tyypillisen pitkä SO2001-jaarittelu...
SO2001:
Minun olisi turha kiistää negatiivisia asenteitani. Kiistän kuitenkin sen TeeCeen esittämän väitteen, että asenteideni taustalla olisivat traumani ja harhani ja mitä kaikkia syitä TeeCe on keksinyt. Kielteisen asenteeni syy on yksinkertaisesti se, mitä virkavalta tekee, ja miten se vähitellen lisää valtaansa yhteiskunnassa ja tulee yhä näkyvämmäksi ja merkittävämmäksi mahtitekijäksi.
Eikös virkavalta-termillä tarkoiteta poliiseja?
Kun minä ymmärrän sen niin, että heillä ei ole niin yhtikäs mitään tekemistä ferrarikuskin ja nissanikuskin rikosseuraamusten kanssa. Eihän?
Silti loppukaneettisi on: Joilla on aseet, niillä on valta. Minusta tuossa on ajatuksellisesti ristiriitaa, joka palauttaa mieleen kysymyksiä...
Ja vielä: törttöiletkö sinä vähemmän liikenteessä vain siksi, että poliisisedällä on pyssy? Tai miksei toisin päin: lasettaisitko huolettomammin menemään, jos ei olisi?
Olivatpa etäisyydet lähimpiin rantoihin mitä tahansa, ne ovat samoja riippumatta siitä, miten monta hevosvoimaa veneen moottorissa on.
Niin on, mutta mitä sitten? Poliisi on paha, vai? Minusta heillä ei ole tekemistä edes tuon asian kanssa, vaan asiasta päättää ihan joku muu. Keksitkö keitä tarkoitan? Poliiseja et voi valita, mutta näistä päättäviä sinäkin varmaan olet ollut äänestämässä. Huomaa yksi tärkeä asia: heilläkään ei ole pyssyä.
740 GLE: Siksi hyvät aikeet vailla taitoa ja tilannetajua eivät riitä, vaikka motiivit onkin hyvä ymmärtää oman opiskelun perusteena.”
Ihminen pitää hyvänä aikeena sellaisia, jotka toteuttavat asioita joihin hän on motivoitunut. Tämä ei vielä kerro, ovatko hänen aikeensa hyviä muilta kuin hänen motiiviensa kannalta katsoen. Tämän motiivin varaan rakentuu koko kuljettajan ajotapa, mielipiteet liikenteestä ja vastaavat perusasiat. Ne motiivit, joita kuski käyttää manipuloidessaan hyväksi näkemiään asioita ajotapaansa, ovat paljon vähemmän kuskin ajamiseen vaikuttava tekijä kuin se motiivi, joka määrää mitä kuski pitää hyvinä aikeina liikenteessä.
Olen samaa mieltä siitä että hyvät aikeet eivät riitä, johtuen juuri tuosta että aikeiden hyvyys peilailee useimmiten vain kuskin omia motiiveita. Hyvin harva pysähtyy ajattelemaan ihan alusta asti ja omat motiivinsa tietoisesti sivuun siirtäen, että mistä liikenteessä hänen mielestään on perimmältään kysymys, ja sen jälkeen mieti että aikooko toimia tämän tarkoituksen edistämiseksi vai sitä vastaan. Jos tätä ei ole miettinyt, kuskin hyvät aikeet voivatkin olla liikenteen kannalta huonoja, eikä tuota asiaa pelasta kuskin taidot tai tilannetaju. Päinvastoin siitä voi olla jopa haittaa, koska ihmisellä on luonnostaan liiallisen itseluottamuksen harha (over-confidence effect), jota koulutus tai asiaan vihkiytyminen vielä lisäävät. Siitä seuraa, että jos tätä ajatusvinoumaansa ei tietoisesti varo, kuskin taidot ja tilannetaju voivat vain lisätä hänen sokeuttaan omia ”hyviä aikeitaan” kohtaan.
TeeCee: ”Tuo ei sinulta onnistu ennen kuin ymmärrät mihin rikosseuraamuksilla pyritään, eli mikä on se tekojen haitallisuus jota rangaistuksilla pyritään vähentämään.”
SO2001: ”Minulle jää hieman epäselväksi, mitä TeeCee tarkoittaa “tuon” onnistumisella. Sitäkö, että rikosseuraamukset ovat jo oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen haitallisuuteen, mutta en vain onnistu ymmärtämään asiaa?”
Tarkoitin ettet voi ymmärtää onko rikosseuraamusten ja tekojen haitallisuuden suhde oikeudenmukainen ennen kuin sisäistät, mistä asiasta ne rikosseuraamukset johtuvat. Et tunnu tajuavan, että rangaistuksilla ei ole tarkoituskaan olla suoraa yhteyttä tekoihin, joista rangaistus annetaan, siksi niiden välisen epäsuhdan itkeminen on turhaa. Rattijuoppo ei useimmiten tapa tai vammauta ketään, joten hän ei useimmiten saa rangaistusta muusta kuin riskin laittomasta tilastollisesta kasvattamisesta.
Rikosseuraamusten oikeudenmukaisuudesta en sano mitään. Minä en tiedä missä oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden raja menee, mutta sen tiedän että rikosseuraamuksilla uhkaaminen säästää liikenteessä joka vuosi ihmishenkiä. Jos itse aiot pähkäillä tuota rajaa, niin muista ottaa tämäkin asia huomioon.
SO2001: ”Olisi mielenkiintoista lukea, miten TeeCee perustelee sen, että 30-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa veneessä ei katsota tarvittavan lainkaan jauhesammutinta, kun taas 35-hevosvoimaisella moottorilla varustetussa sammutin sakon uhalla vaaditaan, ja lisäksi vaaditaan, että siihen on tehtävä vuosittain maksullinen tarkastus valtuutetussa huoltoliikkeessä.”
Minulla ei ole pakkomielteitä yhteiskunnan säännöistä, sääntöviidakko vain potuttaa minua lievästi, lasken sen järjestäytyneen yhteiskunnan plus-merkkisten asioiden lievästi harmilliseksi sivutuotteeksi. Ymmärrän että vaivasi vuoksi et voi suhtautua tuohon asiaan yhtä kevyesti, mutta luulisi sinun oppivan vähitellen muistamaan tuntemustesi todellisen syyn. Jos sinulla olisi puna-vihersokeus, niin et sinä varmaan montaa kymmentä vuotta kiihdyttäisi aina uudelleen risteykseen punaisen syttyessä.
SO2001: ” TeeCee ei väsy muistuttamasta kielteisistä asenteistani virkavaltaa kohtaan, joiden hän katsoo olevan perimmäisenä syynä siihen, että en koe lakeja oikeudenmukaisina ja niitä valvovan virkavallan toimia hyväksyttävinä.”
Minustakin olisi parempi että sinä itse muistaisit tämän. Ymmärrän tuntemuksesi enkä missään tapauksessa halua estää sinua kirjoittamasta niistä koska se nähtävästi tuo sinulle helpotusta, mutta toivon sinun muistavan ilman muistuttamistakin mikä on todellinen syy kirjoituksiisi.
SO2001: ” Kiistän kuitenkin sen TeeCeen esittämän väitteen, että asenteideni taustalla olisivat traumani ja harhan i ja mitä kaikkia syitä TeeCe on keksinyt. Kielteisen asenteeni syy on yksinkertaisesti se, mitä virkavalta tekee, ja miten se vähitellen lisää valtaansa yhteiskunnassa ja tulee yhä näkyvämmäksi ja merkittävämmäksi mahtitekijäksi.”
No anna sitten uskottava selitys sille, miksi olet sanonut että sinusta tuli esivaltaa ja kuria halveksiva kapinoitsija kotikasvatuksesi vuoksi. Olet puhunut samansuuntaisesti muissakin yhteyksissä, joten oletin sinun puhuvan totta. Jos et puhunut, niin miksi valehtelit?
Mihin perustuu ennustuksesi että virkavalta lisää valtaansa? Mistä tiedät että se ylipäätään lisääntyy? Montako prosenttia se on lisääntynyt esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana eri maissa? Kuka sitä tutki? Mistä tiedät että se oli nimenomaan virkavalta joka lisäsi valtaansa, mistä tiedät että sitä ei lisännyt yhteiskunta vastaamaan sen tarpeita? Mitä tarkkaan ottaen tarkoitat virkavallan vallalla, oletko varma että et sotke virkavallan valtaa ja virkavallan työmäärää toisiinsa? Jos yhteiskunta lisää virkavallan tehtäviä, niin sehän ei ole sama kuin virkavallan vallan lisääntyminen. Vallankäyttö on osa virkavallan työtä, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta se valta on yhteiskunnan, ei virkavallan. Summa summarum: ole hupsimati.
Kun aihe on "omat mokat", pystyisin kirjoittamaan siitä vaikka kirjan, kun alkaisin muistella, mitä kaikkea on tapahtunut. Kirja olisi ehkä vähän tylsää luettavaa. Monet tarinoista olisivat ehkä hieman outoja.
Omituisiin kertomuksiin saattaisi kuulua se, kun lähdin ajamaan autolla virta-avain takaluukun lukossa kiinni, ja rattilukko jumiintui kesken ajamisen sillä seurauksella, että auto ohjautui vastaan tulevien kaistalle, jossa onneksi ei tullut ketään juuri tuolloin vastaan.
Miten autolla ylipäätään voi ajaa ilman virta-avainta, vaatinee selityksen. Lyhyesti kerrottuna tilanne oli seuraava. Vedimme moottoripalon kokenutta autoa korjaamolle toisella autolla, kun hinausköysi katkesi hankalassa paikassa keskellä valtatietä. Avasin takaluukun etsiäkseni uutta köyttä. Kun sitä ei löytynyt, avasin nokkapellin ja kytkin akun johdon saadakseni hätävilkut toimimaan. Yllättäen moottori käynnistyi johtoa kytkettäessä, joten sain ajatuksen, että auton voi ehkä viedä ajamalla korjaamolle, joka oli vain parin kilometrin päässä. Ja niin menin kuljettajan paikalle ja lähdin ajamaan. Ja virta-avain roikkui siis takaluukun kannessa. Ja hetken päästä rattilukko napsahti kiinni. Kiusallinen ja vaarallinen tilanne, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Vaikka nyt ei ole tarkoitus kirjoittaa kirjaa, annan pienen näytteen siitä, millaisista tarinoista se voisi koostua. Yhden näytteen edellä jo annoinkin. Jatkan kertomuksella siitä, kun yritin vetää raskasta Imperialia autotalliin toisen auton avulla. Ja miten sitten kävikään.
Käytin pitkää köyttä, joka kiersi tallin takaseinässä olevan rissan kautta. Kun köysi kiristyi, Imperial lähti liikkumaan lievää ylämäkeä pitkin kohti autotallia niin kuin pitikin, mutta yhtäkkiä se pysähtyi, ja tallista kuului rominaa. Lämpöpatteri, johon rissa oli kiinnitetty, oli revennyt irti seinästä. Vesijohto oli poikki, ja vettä suihkusi lattialle. Koska kyseessä oli monta asuntoa käsittävä iso talo, lämmitys loppui kaikilta asukkailta ennen kuin putket oli korjattu. Sattui vielä olemaan viikonloppu, joten ihmiset taisivat joutua värjöttelemään maanantaihin asti viluissaan. Tämä nyt ei varsinaisesti ollut liikenteeseen liittyvä tarina, mutta eräänlainen autoihin liittyvä "moka" kuitenkin. Tällaisia olisi niin paljon, että kyllä niistä helposti jonkinlaisen kirjan saisi.
Jo pelkästään auton vetämiseen ja työntämiseen liittyviä tarinoita olisi muutaman kappaleen verran. Näihin tarinoihin kuuluu sekin, kun käänsimme tien varteen sammunutta Saab 99 autoa työntämällä sitä ja työnsimme sen vahingossa perä edellä syvään ojaan. Olimme tulleet toisella autolla hinaamaan sammunen auton pois. Syvästä ojasta pois vetäminen ei kuitenkaan onnistunut. Onneksi lähistöllä ollut ystävällinen "farmari" suostui auttamaan. Hän veti automme ojasta traktorilla. Hän ihmetteli, miten se oli onnistuttu ajamaan ojaan perä edellä nokka tulosuuntaan. No, ei sitä ollutkaan ajettu, vaan se oli työnnetty.
Autoon oli tullut vika muutama tunti aikaisemmin (vika osoittautui löystyneeksi puolan johdoksi), kun olin ollut matkalla kesäyliopiston luennolle sadan kilometrin päähän. Olin juuri ohittanut Moskvistin valtatien suoralla, kun oma autoni alkoi paukkua ja pätkiä savupilvien tupruttaessa pakoputkesta. Onnistuin ohjaamaan auton linja-autopysäkille. Juuri tuolloin huomasin, että vastaan tuli kaukana sukulaismiehen rekka-auto, joka oli menossa kotini suuntaan. Juoksin tien toiselle puolelle ja liftasin autoon. Tämä muuten onkin toistaiseksi viimeisin kerta, kun olen ollut minkäänlaisen rekan kyydissä. Auto oli pitkänokkainen perinteinen Scania.
Kotiin tultuani otin pikavauhtia toisen automme Chevroletin avaimet, tankkasin sen omasta tankistamme (jollainen meillä tuohon aikaan oli) ja ajoin niin kovaa kuin kehtasin ja uskalsin sinne, minne olin ollut menossa. Vaikka aikaa kului auton vaihtamiseen ja tankkaamiseen, ehdin juuri ja juuri luennolle. Nimilista kiersi jo salissa. Kurssilla oli 100 % osallistumispakko. Jos en olisi päässyt paikalle, se olisi hylätty, ja kaikki edelliset matkat ja luennoilla käynnit olisivat menneet hukkaan. Ylinopeudelle, jota oli ajoittain melko paljonkin, oli tässä tilanteessa tavallista suurempi syy. Pidän muuten “isolohko” V8:lla varustettua Chevrolettia edelleenkin mukavimpana autona, joita meillä on ollut. Valitettavasti se ei ole tällä hetkellä ajokunnossa.
Kerron vielä yhden hieman erikoisemman tapauksen, vaikka niitä muistuu mieleeni lähes loputtomasti.
Automme jäi kerran penkkaan kiinni, kun käänsin sitä kapealla pikkutiellä ison mäen alla. Kääntöpaikka oli leveämpi kuin tie muuten, mutta auton takapyörät jäivät silti kiinni lumeen. Minä sekä matkustajana ollut silloinen tyttökaverini nousimme kumpikin työntämään autoa ovien raoista. Kun auto lopulta irtosi nitkuttamalla lumesta, hyppäsimme saman tien kyytiin, ja kiihdytin ylämäkeen. Tie oli luminen, joten piti ottaa vauhtia, jotta auto ei juuttuisi kiinni matkalla vaan etenisi mäen päälle asti (jonne on Google kartan mukaan matkaa 1,5 - 2 kilometriä mittauspaikasta riippuen). Puhuin ylämäkeen ajaessani tyttökaverilleni ja selostin, että nyt pitää painaa kaasua, jotta auto etenee eikä jää kiinni. Kun jyrkin osuus ylämäestä oli ohi, ja voin jo vähän hellittää, vilkaisin sivulle ja huomasin, ettei kyydissä ollutkaan ketään. Olin hetken aikaa aivan järkyttynyt. Luulin, että tyttökaverini on pudonnut matkalla kyydistä. Käänsin auton ja ajoin uudelleen lähtöpaikkaan odottaen löytäväni tyttökaverini jostakin matkan varrelta mahdollisesti loukkaantuneena. Löysinkin hänet lopulta sieltä mistä olin lähtenyt kiihdyttämään. Hän ei ollutkaan noussut autoon, kun olimme työntäneet sitä, vaikka niin olin luullut, kun olin kuullut oven menevän kiinni.
Joku ehkä miettii, miten tällainen voi olla mahdollista. Selitys on erittäin vaativissa olosuhteissa. Tie oli todella huonossa kunnossa, ja lumen läpi puskettaessa ajamiseen piti keskittyä sataprosenttisesti. Auto vikuroi ja tempoi lumen alla olevissa urissa sen lisäksi, että se oli vähällä koko ajan jäädä kiinni. Ei tuollaisessa tilanteessa katsota sivulle vaan suoraan eteenpäin. Oli iltahämärä, ja auton valot olivat käytännössä ainoa valonlähde, joka epämääräisen metsätien valaisi. Vasta kun vaativin vaihe oli ohi, käänsin katseeni vieressä istujaa kohti, eikä hän ollutkaan siinä. Pimeys oli todennäköisesti yksi syy myös siihen, miksi en aikaisemmin huomannut hänen puuttumistaan.
Tarkoitukseni oli kertoa aivan uudesta “mokasta” eli viime maanantaina sattuneesta. Se liittyi liukkaaseen keliin. Kiintiö taisi kuitenkin tulla täyteen vanhoja muistellessa, joten jätän kertomisen myöhempään kertaan. Ehkä otan myöhemmin kantaa myös TeeCeen edellä esittämiin asiohin. Ne ovat pyörineet mielessäni pitkin päivää.
SO2001: Axe to the Root” nimisellä sivulla artikkelissa ”The reality of the police state” kirjoitetaan Yhdysvaltojen kehittymisestä poliisivaltioksi mm. seuraavaa:...”
Aivan. Ja sivustosta valonpolku.com oppii mitä hyötyä enkelit tuovat elämääsi. Opin samoilta sivuilta myös että ”yksisarviset ovat ylösnousseita hevosia, jotka palvelevat meitä henkisellä tiellämme. He ovat enkelimäisiä, hyvin korkeavärähteisiä ja voimallisia olentoja, jotka kasvattavat vahvasti yhteyttämme korkeimpaan ja oman sielumme viisauteen. Kun vastaanotamme apua yksisarvisilta, voimme odottaa unelmiemme toteutuvan helpommin ja suuremman valon sekä rakkauden saapuvan elämäämme.”
Löydän netistä paljon muutakin vastaavaa tietoutta, ihan niin kuin sinäkin löysit. Meidän löydöillämme on se yhteinen piirre, että ne kertovat mielipiteistä, jota kertoja väittää tiedoksi. Valehtelitko sinä tietoisesti silloin kun väitit arvostavasi tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa? Vai oletko muuttanut mielesi? Vai etkö sinä tiedä mitä tieteellinen maailmankuva tarkoittaa?
Kirjoitin vastausta TeeCeen kommentteihin niin pitkään, että vastaaminen taitaa olla jo myöhäistä.
Kevätpuuhat painavat päälle, ja ajatukset ovat aivan muissa asioissa kuin yhteiskunnallisten asioiden miettimisessä. Ei siis oikein ollut fiilistä kirjoittaa, ja tulos on sen mukainen eli sekava ja haparoiva. No, sitähän se on tietysti aina. Halusin saada keskeneräisen homman pois käsistä. Lukekoon, ken haluaa. Liian pitkä ja aiheesta sivuun menevä suoraan tässä julkaistavaksi.
http://kaikenlaistakamaa.blogspot.fi/
”SO2001: ”Näissä asioissa, jotka TeeCee on nostanut pinnalle, ei ole olemassa oikeata ja väärää vaihtoehtoa ainakin, jos niitä arvioidaan tieteellisesti. ”
En puhu oikeasta ja väärästä, puhun mielipiteistäsi, jotka ovat vastoin tieteen- tai sinun toisessa yhteydessä esittämääsi omaa kantaa samasta asiasta. Puhun tapauksista, joissa annat mielipiteillesi perusteluiksi toisia omia mielipiteitäsi tai jonkun toisen henkilön mielipiteitä. Puhun tapauksista, joissa jätät vastaamatta suoriin kysymyksiin, kun niihin vastaaminen paljastaisi mielipiteesi perustelujen onttouden.
SO2011: ”Kiinassa uskotaan autoritääriseen hallintoon. Ruotsissa luotetaan demokratiaan. Jotta voitaisiin sanoa, kumpi kahdesta vaihtoehdosta on parempi, tarvitaan jokin selkeästi määritelty tavoitearvo sekä mittari, joka mittaa, miten hyvin arvo toteutuu. Ongelma on tässäkin tapauksessa se, että kaikki eivät välttämättä jaa samoja arvoja.
Juuri tästä syystä olen pyytänyt sinua puhumaan liikenneasioissa jostain muusta kuin omista arvoistasi. Tästä samasta syystä en ole moittinut ajotapojasi vaan tapaasi keskustella niistä. Jos sanot ajavasi ylinopeudella aikaa säästääksesi, niin et voi keskusteluissa sanoa että ajatkin ylinopeutta protestina yhteiskunnan muuttamiselle diktatuuriksi. Tai kapinoidaksesi auktoriteetteja kohtaan. Tai siksi, että nopeuden pitäminen rajoituksen mukaisena on sinulle henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen raskasta. Arvosi liittyvät tähän vain jos sanot että on arvojesi mukaista puhua mitä sylki suuhun tuo.
SO2011: ”TeeCee näyttää edustavan nykyisin yleistynyttä ajattelutapaa jonka mukaan yhteiskunnan tärkein tehtävä on taata kansalaistensa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. ”
Minulla ei ole tuosta asiasta mielipidettä, en ole edes ajatellut asiaa, joten miksi sinusta näyttää että minulla on siitä juuri tuo mielipide? Nyt kun ajattelen asiaa liikenteen osalta, niin mielestäni yhteiskunnan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu liikenteen järjestäminen. Yksi tämän tehtävän osa-alueista on määritellä tavoiteltava turvallisuustaso. Yhtenä kuljettajan tärkeimmistä tehtävistä pidän pidättäytymistä teoista, jotka tieteellisen tiedon mukaan haittaavat yhteiskunnan liikenteelle asettamia tavoitteita.
Jos sinulla on liikenneturvallisuutta koskevista mielipiteistäni näkemyksiä jotka eivät sovi tuohon yllä sanomaani, niin näkemyksesi on väärä. Muusta turvallisuudesta en ole puhunut mitään, joten käsityksesi minun mielipiteistäni siitä kuvastavat lähinnä sinun omia ajatuksiasi, eivät minun.
SO2011: ”Minun poliittisen näkemykseni mukaan länsimaisiin yhteiskuntiin on iskenyt sairaus nimeltä ”turvallisuususkonto”.
Tekisi mieli kysellä, että miksi tuota asiaa pohtii nimimerkki, joka on sanonut että ”Minun mielestäni tärkein asia on yleinen turvallisuus ja nimenomaan tavallisten kansalaisten turvallisuus.” Historia on kuitenkin osoittanut, että et kykene kantamaan vastuuta mielipiteistäsi, vaan selittelet sekoilusi muiden syyksi. Et ole antanut tälle kykenemättömyydellesi kuin yhden selityksen, joten sillä on mentävä: sait kuulemma erittäin pahan allergian kritiikkiä kohtaan vuosikausia jatkuneen arvostelun vuoksi.
Sinun mukaasi siitä seurasi tuon lisäksi myös yleinen kapinahenki kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Tämä herättää jatkokysymyksen, johon et ole yrityksistä huolimatta vastannut. Puheittesi mukaan kronologinen järjestys oli se, että ENSIN sinulla oli lapsuus, jonka aikana sait nuo kertomasi traumat, ja vasta SITTEN tajusit tuon mainitsemasi yhteiskuntia riivaavan turvallisuussairauden. Moitit kykyäni kysellä, mutta meistä kahdesta kuitenkin vain minä olen kysellyt yhteyttä kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan kokemasi kapinahengen ja turvallisuutta koskevien poliittisten näkemystesi välillä.
Tuskin sinä nytkään antaudut keskusteluun tästä aiheesta, mutta minusta se juuri on se vastaus jota tuossa alussakin tarkoitin: et kykene vastaamaan mielipiteitäsi, ne ovat sinulle kuin uskonto, pyhä asia jonka perään kyseleminen on kritiikkiä, jolle olet pahasti allerginen. Mutta kirjoittelet kuitenkin KESKUSTELUpalstalla ja yllytät muita kyselemään.
.
SO2001: ” Se, että suomailaisista suuri enemmistö kannattaa nykyisen kaltaisen poliisin olemassaoloa ja vallankäyttöä, johtuu samasta syystä kuin sosialismin kannatus niissä maissa, joissa se on vallitsevana järjestelmänä.”
Niin, tai sitten suuri enemmistö kannattaa poliisia siksi, että meillä on hyvä poliisi. Jätät tämän vaihtoehdon aina pois pohdiskeluistasi. Miksi? Ei kai vaan siksi, että sinulle iskostui jo lapsuudessa alitajuntaan yleinen kapinahenki esivaltaa vastaan? Näyttäisit vähän mallia siitä puhumastasi kyselemisen ideologiasta pohtimalla, kumpi on todennäköisempää, sekö, että kokonainen kansa aivopestään pitämään poliisia pätevänä vai sekö, että ADHD:ta poteva kokee poliisin vastenmielisenä ja keksii sille sen vuoksi kaikenlaisia vikoja? Kuten tiedät, ADHD:n oireisiin kuuluu järjestyksen ymmärtämisen heikkoutta ja vaikeuksia yhteisten pelisääntöjen noudattamisessa, ja poliisi on juuri se taho jonka tehtäväksi yhteiskunta on antanut järjestyksen- ja pelisääntöjen noudattamisen valvonnan.
Mutta ei, sinä et itse huomaa kysellä mielipiteittesi perusteiden järkevyyttä, etkä vastaa kun muut kysyvät niistä. Etkä edes tiedosta näin tapahtuvan, vaikka olet selvästikin ajatellut paljon sitä miten aivopesu eli alitajuntaan vaikuttaminen on vaikuttanut heidän mielipiteisiinsä.
.
SO2001: ” Turvallisuuden tietä diktatuuriin... Miten aivopesu käytännössä tapahtuu?
.. Miksi yhteiskunta on ajautumassa kohti diktatuuria?..”
Sinä sanoit kirjoittavasi vastauksen kommentteihini. Olin kommentoinut mm. sitä kun olit esittänyt jonkun mielipiteitä todisteeksi poliisin demokratialle aiheuttamasta vaarasta. Vastasin että mielipide ei kelpaa oman mielipiteen perusteluksi, esimerkkinä annoin löytämäni ”tosiasian”, että yksisarviset ovat ylösnousseiden hevosien henkiä, jotka palvelevat meitä henkisellä tiellämme. Sekin oli jonkun ihan tosissaan kirjoittama mielipide, joten nyt sitten tiedämme mitä yksisarviset ovat.
Toisessa kommentissani pyysin sinulta uskottavaa selitystä sille, miksi olet sanonut että sinusta tuli esivaltaa ja kuria halveksiva kapinoitsija kotikasvatuksesi vuoksi. On nimittäin hyvin oleellista kirjoitteletko purkaaksesi sisäisiä traumojasi (kuten sanot) vai kirjoitteletko koska poliisi on kaappaamassa vallan.
Kolmannessa kommentissa ihmettelin muistiasi. Olet kertonut vastustavasi yhteiskunnan sääntöjä nuoruudessa kokemiesi asioiden vuoksi ja olet kertonut sairastavasi ADHD:ta, jonka oireisiin kuuluu auktoriteettien vastustaminen. Unohdat kuitenkin nämä asiat kirjoitellessasi hirmuisista juonitteluista, joilla yhteiskunta suistetaan synkkään kohtaloon.
Mihin noista kommenteistani tämä tämänkertainen tuomiopäivän julistuksesi sinun mielestäsi vastasi? Sinähän vain toistit samat puheet, jotka saivat minut nuo kommenttini alun perin kirjoittamaan. Niihin kommentteihini vastaamalla pitäisi minun laskujeni mukaan selvitä että monet mielipiteesi perustuvat harhoihin, joten ymmärrän miksi välttelet vastaamasta, mutta mielestäni olet puhunut niin paljon MUIDEN kyvyttömyydestä kyseenalaista asioita, että sinulla on suorastaan velvollisuus näyttää kuinka se käytännössä tapahtuu. Jos et kykene tähän, vahvistat väitettäni että nuo mielipiteesi perustuvat harhoihin. Pelkästään jo se kertoo harhoistasi paljon, että vastaat harhojasi koskeviin kommentteihin toistamalla samat harhat. Jälleen kerran.
.
Jos yhteiskunnalliset näkemykset ja mahdollinen puolue valittaisiin pelkän henkilökohtaisen järkeilyn avulla, tällöin yhteiskuntaluokalla ja perhetaustalla ja elämänkokemuksilla ei ehkä olisi yhtä voimakasta yhteyttä näkemyksiin ja puoluekantaan kuin nykyisin. Tällä hetkellähän työväenluokkataustainen äänestää todennäköisemmin vasemmistopuolueita ja yrittäjäperhetaustainen oikeistopuolueita. Tietysti voidaan ajatella, että nämä puolueet ajavat joko työväestön tai yrittäjien asioita, joten puoluekanta selittyy sillä. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea.
Ihmisen kokemukset ja elinpiiri vaikuttavat hänen näkemyksiinsä. Niinpä työväenluokkataustainen saattaa äänestää vasemmistoa, vaikka hänen yhteiskunnallinen asemansa olisi sellainen, että oikeiston äänestäminen olisi hänelle järkevämpää. Hän ei vain henkisesti pysty äänestämään oikeistoa, koska vasemmistolainen “sukurasite” vaikuttaa hänen syvimmässä arvomaailmassaan. Ja sama tietysti toisin päin. Varakkaasta oikeistolaissuvusta lähtöisin olevan on vaikea äänestää vasemmistoa, vaikka hän olisi pudonnut työväenluokkaan, ja vasemmisto saattaisi olla hänelle parempi vaihtoehto kuin oikeisto.
Sama asia lyhyemmin sanottuna.
Ihmisen yhteiskunnallisiin näkemyksiin vaikuttavat monet eri asiat sosiaalisesta taustasta ja kokemuksista lähtien.
Seuraavaksi muutamia nimimerkki TeeCeen kommentteja ja vastauksiani niihin
TeeCee: En puhu oikeasta ja väärästä, puhun mielipiteistäsi, jotka ovat vastoin tieteen- tai sinun toisessa yhteydessä esittämääsi omaa kantaa samasta asiasta.
Asioita voi tarkastella monelta kannalta, eivätkä väitteet, jotka tuntuvat olevan vastoin aikaisempia väitteitä, välttämättä ole sitä. Pitää osata nähdä kokonaisuus. Autojen koeajoissakin voidaan sanoa, että auto tuntuu hyvältä, vaikka samalla esitettäisiin joitakin auton huonoja puolia. Ei kaikki ole mustavalkoista. Yksi väite ei välttämättä kumoa kokonaan toista väitettä.
Esitin olettamuksen, että TeeCee edustaisi nykyisin yleistynyttä ajattelutapaa jonka mukaan yhteiskunnan tärkein tehtävä on taata kansalaistensa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Tähän TeeCee vastasi näin:
TeeCee: Minulla ei ole tuosta asiasta mielipidettä, en ole edes ajatellut asiaa, joten miksi sinusta näyttää että minulla on siitä juuri tuo mielipide?
Tuollainen käsitys minulle vain on tullut.
Luulen, että jos Suomen kansalaisille esitettäisiin kyselyssä väite "yhteiskunnan tärkein tehtävä on taata kansalaistensa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus", ja vaihtoehdot olisivat täysin samaa mieltä, jonkin verran samaa mieltä, en osaa sanoa, jonkin verran eri mieltä ja täysin eri mieltä, suurin osa kansalaisista olisi joko täysin samaa mieltä tai ainakin jokin verran samaa mieltä. Tämä on tietysti pelkkää arvailua.
Silläkin olisi todennäköisesti ainakin jonkin verran vaikutusta, mihin aihepiiriin liittyen kysely tehtäisiin ja kenen toimesta. Sopivasti sunnitelluilla ja muotoilluilla edellisillä kysymyksillä ihmisten ajattelua voidaan johdatella, jotta he vastaisivat tärkeimpään kysymykseen "oikein".
Katsotaanpa, mitä internetistä löytyy.
”Minut pysäytti, kun juttelin taannoin politiikasta amerikkalaisen professorin kanssa. Hän kysyi: eikö valtion tehtävä ole taata kansalaisten turvallisuus?
Ja minä kun olen aina ajatellut, että valtion tehtävä on taata kansalaisten hyvinvointi.”
Kumpikaan ei sano, että valtion tehtävä olisi taata kansalaistensa vapaus.
Häkissä elävä broilerikanakin on turvassa ja hyvinvoiva. Pedot eivät uhkaa, ja ruoka tulee ajallaan. Mistään ei tarvitse välittää. Mistään ei tarvitse päättää. Huolenpito on ulkoistettu sataprosenttisesti. Eikä vapauttaa osaa kaivata, kun sitä ei ole koskaan kokenut. Sininen taivas on tuntematon asia. Ainoa kanan tuntema valo on kelmeä halogeeni.
”Tärkein tehtävä on mielestäni turvata sisäinen turvallisuus...”
”Toiseksi tärkein, melkein yhtä tärkeä velvollisuus, on taata kansalaistensa ulkoinen turvallisuus, jotta sisäinen turvallisuus toteutuu.”
”Kolmanneksi tärkein velvoite on mielestäni pitää huolta niistäkin, jotka eivät siihen itse pysty. ”
”Yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtiminen on valtiovallan keskeisimpiä tehtäviä.”
Ettei tästä kirjoituksestani tulisi liian pitkä, lopetan tällä kerralla tähän.
Tässä lopussa annan linkin juttuun, jossa käsitellään ohituskaistojen ahdistavuutta 12.4.2017 tapahtuneen esimerkkitilanteen kautta. Esimerkkejä olisi muitakin, mutta tämä on siitä poikkeuksellinen, että se perustuu tekstiin, joka on peräisin tapahtumahetkeltä. Tästä syystä kirjoitus on hieman hapuilevaa.
Sattumalta myös Helsingin Sanomissa oli tänään juttua ohituskaistoista. Artikkeli oli otsikoitu seuraavasti:
Suomessa ohituskaistasta tulee usein kiihdytyskaista – ”Köyhän miehen moottoritie” voi jopa hidastaa liikennettä, sanoo asiantuntija
Jutussa ihmeteltiin sitä, miksi autoilijat, jotka ennen ohituskaistaa ovat ajaneet rauhallisesti muiden perässä 80 kilometrin nopeudella, ohituskaistalla intoutuvat ohittamaan, vaikka heillä ennen sitä ei ole ollut ”tarve” ohittaa ketään. Mistä artikkelissa haastateltu asiantuntija voi tietää, mikä on autoilijoiden tarve.
Olisikohan ohitusten syynä yksinkertaisesti vain se, että ohituskaistalla suurin sallittu nopeus nousee sataan kilometriin tunnissa, eikä vastaan tule ketään.
Helsingin Sanomat:
”Liikenteen virta sujuu. Kaikki ajavat nopeusrajoitusten mukaan 80 kilometriä tunnissa, turvavälit ovat kunnossa ja radio soittaa harmittomia hittejä 1990-luvulta.
Kunnes eteen tulee ohituskaista. Sitä ennen kenelläkään autoletkassa ei ole ollut tarve ohittaa ketään, mutta yhtäkkiä kaikki autoilijat painavatkin kaasua kuin harjoitellussa koreografiassa. Ohituskaistasta tulee kiihdytyskaista, ja jos joku haaveilikin ohituksesta, siitä tuli juuri vaikeampaa, koska kaikki päättivät jostain syystä kiihdyttää yhtä aikaa.”
Tässä kuitenkin vähän erilainen tarina ja näkökulma. Yhteistä kertomuksille on se, että ohituskaista todellakin on kiihdytyskaista, jossa tehot punnitaan.
http://ajelut.blogspot.fi/
SO2001: ”Asioita voi tarkastella monelta kannalta, eivätkä väitteet, jotka tuntuvat olevan vastoin aikaisempia väitteitä, välttämättä ole sitä. Pitää osata nähdä kokonaisuus.”
Sinä varmaan näet sen kokonaisuuden, joten kerro muillekin mikä versio pitää paikkansa, sekö jossa sanoit ajotapojesi ilmentävän kapinaasi auktoriteetteja vastaan vai sekö, jossa kerrot rikkovasi nopeusrajoituksia koska et kykene noudattaman niitä ADHD:n vuoksi, vai sekö, jossa kerrot rikkovasi nopeusrajoituksia säästääksesi aikaa.