Lauri Larmela: Korjaamot kiroavat sähköautoja, koska niitä ei tarvitse huoltaa
Muinaisella 1970-luvulla autoilu oli varsinkin talviaikaan niin haasteellista, että nykyiset heimopäällikkö Elon Muskin seuraajat eivät olisi millään selvinneet kevääseen asti, kirjoittaa Larmela kolumnissaan.
TEKSTI
Lauri Larmela
Julkaistu: 22.4.2022
Sähköautoilu on aivan liian helppoa, kunhan akussa vain on virtaa. Tietysti renkaissa olisi hyvä olla ilmaa myös alapuolella. Rengaspaineiden seuraaminen on vaivalloista puuhaa, jossa näpit likaantuvat. Ei hyvä, ei sovi nykyautoilijalle. Ehkäpä sähköautot kannattaisi varustaa ihan rehellisesti umpikumirenkailla.
Mutta monta huolenaihetta on nyt kyllä jäämässä pois. Moottoriöljyn määrää ei tarvitse seurata, eikä öljyjä vaihtaa – ikinä. Sähkömoottorissa ei ole ilmansuodattimia eikä polttoaineensuodattimia. Kuluttaja kiittää, mutta korjaamot kiroavat: laskutusta menee. Näin käy myös niiden kuuluisien sytytystulppien kohdalla. Niitäkään ei sähkömoottorissa ole. Ajatelkaa nyt sitä ihanuutta, että Alfa Romeolla oli ohjelmassaan aikanaan auto, jonka mallimerkinnässä oli termi Twin Spark, eli kaksi kipinää. Tämä tarkoitti sitä, että moottorin jokaisessa sylinterissä oli kaksi tulppaa. Tuo kone oli nelipyttyinen, joten aina kun kynttilät vaihdettiin, huoltoliike sai tilaisuuden myydä kahdeksan kappaletta NGK:n tai Bosch:in tuotteita.
Bensiini- ja dieselautoilla saa katsastuksessa jännittää aina sitä päästömittausta: tuleeko putkesta liikaa töhnää? Sähköautoilijoita tämä murhe ei kosketa millään lailla.
Muinaisella 1970-luvulla autoilu oli varsinkin talviaikaan niin haasteellista, että nykyiset heimopäällikkö Elon Muskin seuraajat eivät olisi millään selvinneet kevääseen asti.
Kaasutinsprii – mitä ihmettä se on? Spriitä, jota lisättiin bensiinin sekaan sopivassa suhteessa. Näin estettiin kaasuttimen jäätyminen. Jäähdytysnesteen pakkaskestävyys oli ainainen murhe. Jos kesällä järjestelmään oli lisätty syystä tai toisesta vettä, viimeistään lokakuussa piti selvittää, että kestääkö neste hyytymättä -30 °C.
Dieselautojen käynnistäminen talvella oli jännittävää. Espoon Viherlaaksossa vaikutti vielä 1970-luvun lopulla legendaarinen liikunnanopettaja Samuel Natanael Kangas. Olin hänen oppilaansa. Tämä pelätty veteraani liikkui vanhalla sauhu-Mersulla. Kun Samppa tuli talviaamuna töihin, hän nosti Mersun konepellin pystyyn, ja pinosi moottorin päälle paksun pinon vilttejä ja sulki konepellin niin hyvin kuin pystyi. Lounasaikaan herra pisti puolilämpimänä säilyneen dieselin käyntiin ja heitti 15 kilometrin lenkin. Sitten taas viltit päälle. Näin hän varmisti, että kotimatkalle päästiin päivän päätteeksi ilman hinausautoa.
Tavataan pikalaturin jonossa!
https://www.apu.fi/artikkelit/sahkoautot-eivat-korjaamojen-mieleen-kirjoittaa-lauri-larmela
Vanha juttu. TL 04/2022.
Ei tuo nyt kovin vanha juttu ole:
Julkaistu: 22.4.2022
Korjaamoilla on loistava tulevaisuus vielä vuosikymmeniä, pitää kolmemiljoonaa fossiilista autoa liikenteessä.
Merkkiliikkeet pärjää, kun Peran Muikku, Metalli ja autohuolto ei ole ensimmäisten joukossa sähköautoja korjaamassa.
Lisäksi merkkiliikkeet pärjää takuukorjausten ansiosta.
Toki tuntivelotus on sen takia asiakkaille aika korkea, mutta ei se haittaa.
Jos ajatellaan dieseliä niin kaikki muu pitää edelleen huoltaa paitsi moottoriöljy, ilma- pa- ja ö-suodattimen vaihto. Huolto-ohjelmassa lukee pitkä lista tarkistettavia kohteita, ei huollosta muuten kehtaa satasia laskuttaa.
Jarrujen jumiutuminen sähköisissä on todennäköisempää - käytön puutteessa. Alusta, koiranluut, alatukivarret, iskarit - painava auto rasittaa enemmän. Sähköauton akusto vaatii jäähdytystä, eletroniikassa on puhaltimia, konkkia yms jotka eivät ole ikuisia. Olen sitä mieltä, että rev 1.0 autojen kilpailu on niin kovaa, ettei uskalleta ottaa huoltolistaa esiin vielä - takuun ehtona.
Tämä on vähän kaksipiippuinen asia. On totta etteivät itsenäiset pikkukorjaamot kovin isolla joukolla pysty korjaamaan sähköautoja, vielä. Näitä korjaamoita kuitenkin suojelee vanha autokanta, josta riittää korjattavaa vielä pitkäksi aikaa. Pikkuhiljaa tästäkin joukosta nousee niitä jotka korjaavat sähköautoja, ja paino sanalla korjaavat, isojen osakokonaisuuksien vaihdon sijaan.
Merkkiliikkeiden ongelma on akuutimpi. Myyntiä syö valmistajien halu ottaa myyntiprosessia omiin käsiinsä (Tesla, Polestar), mikä ei toki ole voimalinjasidonnainen asia, mutta kuitenkin. Sähköautoissa (yleisesti ottaen) huoltoväli on pidempi, ja huoltokohteita vähemmän. Toisin sanoen, käyntikerrat harvenevat ja ostoskerran keskimääräinen ostos pienenee. Aika raju vaikutus liikevaihtoon.
Tehtaan takuukorjauksista maksama korvaus on jotain ihan muuta kuin korjaamon listahinta, joten niillä ei rikastumaan pääse.
Maahantuoja (valmistaja) suostuu n. 80% tuntiveloitukseen takuukorjauksissa.
Korjaamossa lasketaan haluttu tuntiveloitus takuutöille ja sen perusteella lätkästään sitten asiakashinta.
Haluttu takuutuntiveloitus 100€/h, niin asiakashinta on 125€/h.
Meinaatko että tehdas suostuu korjaamon vapaasti asettamaan hintaan, kunhan se on 80% asiakashinnasta? Minä en.
Ei ole pakko uskoa.
Näissä voi tietysti olla eroja, mutta suhtautuisin hyvin skeptisesti tuollaiseen "vapaaseen hinnoitteluun" mikä perustuu korjaamon itse ilmoittamaan tuntiveloitukseen.
Tehdas ilmoittaa töille myös ohjeajat, jos joku homma on 12 minuuttia niin sitten se on, ihan sama mitä korjaamon oma kello näyttää.
Minun näkemykseni vapaan hinnoittelun epätodennäköisyydestä perustuu siihen että olen parin edellisen viikon aikana tehnyt töitä parinkin eri automerkin kanssa, jossa tehdas on määritellyt sentilleen mitä korjaamo voi tietyistä asioista veloittaa. Kyse ei ole tuntihinnoista, joten päätäni en pistä pantiksi, pikkuvarpaan voin laittaa.
Millä se valmistaja määräisi merkkikorjaamon tuntiveloituksen?
Jo pelkästään Suomen alueella on siinä on eroa.
Joten korjaamolla on tuntiveloitus, jonka perusteella valmistaja maksaa takuutöistä sitten sovitun (yleensä valmistajan yksin sopiman) verran.
Se, että takuutöissä käytetään ohjeaikoja, ei liity mitenkään tuntiveloitukseen.
No vaikka syöttämällä takuujärjestelmään työstä maksettavan hinnan?
En sano etteikö eroja voisi olla, EDIT: en sano etteikö niistä voisi jopa neuvotellakin, sanon että korjaamo ei voi vapaasti määritellä hintaansa, josta valmistaja mukisematta maksaa jonkun prosenttiosuuden.
Ohjeajat eivät tietenkään liity tuntiveloitukseen, mutta liittyy laskun loppusummaan.
Sovitaan sitten niin.
Vaikka en autokorjaamoista mitään tiedä, niin kyllä äänestän sen puolesta, että korjaamo ei saa vapaasti hinnoitella tekemisiään. Jos on rehellinen toimija, joka tekee tuntiveloituksella, niin voinee luottaa tehdyn tuntimäärän olevan se, minkä toimija ilmoittaa. Mutta kysymys onkin sitten, että kumpi maksaa ylimääräisen tupeksinnan. Vapaissa tuntitöissä sen maksaisi asiakas, joka varmasti kokee, ettei hänen kuulu maksaa siitä, että esim. korjaamo ei osaa tehdä hommaa normiajassa. Luulisi melkein, että valmistaja/maahantuoja ja korjaamo soveltavat jotain puolikiinteää veloitusta ja korjaamo saa laskuttaa työn normihinnan päälle, jos pystyy perustelemaan, miksi hinta sillä kertaa oli korkeampi kuin etukäteen on toimenpiteelle oleva "normihinta". Ainahan voi olla jotain yllättäviä syitä, joiden takia hommaan menee enemmän tunteja kuin oli ennakoitu.
Kommentissasi oli ehkä 1 + 2 eri aspektia.
Korjaamon hinnoittelu suhteessa asiakkaaseen. Se on vapaata, ja täytyykin olla, koska muutoin kyse on kilpailun rajoittamisesta jos joku "ylhäältä" sanelee hinnat. Tässä varmasti liikkuvia osia ja tulkintakysymyksiä, mutta periaatteessa näin.
Suhteessa valmistajaan ja/tai maahantuojaan korjaamolla on joku sovittu tuntihinta. Samantekevää onko se ylhäältä määrätty* vaiko erikseen sovittu, mutta vapaa se hinnoittelu ei ole.
Takuutöissä tehtaan ohjeajasta on vaikea poiketa, ainakaan jos kyseessä on yksiselitteisesti joku tietty määritelty työ. Varmaan on tilanteita jossa joudutaan etsimään vikaa / etenemään "syvemmälle", ja niistä toimenpiteistä saa sitten laskuttaa. Fakta on myös ettei tehdas välttämättä hyväksy kaikkea sitä mitä korjaamo yhdessä tai erikseen maahantuojan kanssa korvaa asiakkaalle. Takuuna voidaan siis joutua hoitamaan töitä joita tehdas ei maksa täysimääräisesti
*silloin kun kyseessä on maksajan sanelu, ei kyseessä ole kilpailun rajoittaminen.
Ja lopuksi, takuutöiden pienempi kannattavuus johtuu myös siitä että asiakkaille myytäessä varaosilla on myyntikate. Tehtalle tuskin kovin isot katteet menevät läpi, jos mitkään.
Autokorjaamossa käytetään eri hintoja, riippuen siitä, mitä ETUKÄTEEN asiakkaan kanssa sovitaan.
Yleisempiä vaihtoehtoja on kolme.
AUNE osaa kertoa asiakashinnoittelusta enemmän.
Takuuhinnoittelussa taas ohjeaika on kiveen hakattu.
Joskus on saanut eka kerralla vianetsinnästä veloittaa jotain, mutta jos vika on tunnettu ja siitä löytyy jotain infoa jostain valmistajan systeemistä, niin silloin on turha parkua sen perään, että asentaja ei osaa.
Takuukorjauksissa mennään monesti testerillä testipolkua orjallisesti eteen päin ja jossain kohdassa joku komponentti todetaan vialliseksi ja sitten sille on oma vaihtoaika.
Testerin naputelulle on oma aikanansa ja yleensä ne tiedot lähtee siitä testeristä suoraan valmistajalle.
Tuntuu hassulta, että pyörän pultin takuukorjaukseen auto pitää käyttää testerissä, mutta kun yhteys otetaan valmistajan päätyyn, niin sinne menee samalla kaikki tärkeät tiedot, jolloin valmistaja tietää, että ko. auto on ollut väitettynä ajankohtana pajalla siinä ja siinä korjauksessa.
Se on vaan niin digitaalista nykyään ja kuten kaikessa, niin eri valmistajilla on eri tapa toimia.
Ps. Markkinataloudessa korjaamo saa vapaasti hinnoitella tekemiset.
Juu, hinnoittelu on vapaata ja niin myös se kuka tilaa mistäkin. Siinä mielessä hinnoittelu ei ole vapaata, että markkina pakottaa johonkin hintaan, joka riippuu tarjoajan (hinnoittelijan) aseman vahvuudesta markkinalla.
Tarkoitin asiakkaalla korjaamon asiakasta eli valmistajaa/maahantuojaa.
Minun tulkintani tästä keskustelusta on että olemme samaa mieltä.
Teenköhän minä jotain väärin, kun en piittaa öljyn lisäyksistä, tulppien vaihdosta, rengaspaineista, käynnistymisestä, kaasutinspriistä enkä jännitä katsastusta enkä peittele autoa vilttien alle vaan ajelen rauhallisin mielin minne huvittaa?
Elämänsä voi tehdä vaikeaksi, jos haluaa. Onneksi ei ole pakko.
Samoin. Eikä keskusteluissa tarvitsekaan lähtökohaisesti olla eri mieltä, vaikka silloin kyllä syntyy pidempiä jaaritteluja🙂
Tuulilasi 4/22 ilmestyi 6.4.2022.
Jaa.
Vai on paperilehden lukijat noin etuoikeutettuja.
No, pitäähän rahalle saada vastinetta.
Kirjasto. Digiversiokin löytyy.
"aina kun kynttilät vaihdettiin, huoltoliike sai tilaisuuden myydä kahdeksan kappaletta NGK:n tai Bosch:in tuotteita"
1980-luvulla olin lähisuhteessa erääseen merkkikorjaamoon ja jos en ihan väärin muista, niin suositellut tulpat Twin Spark -moottoriin sisälsivät jalometallia (platina?), joiden yksikköhinta oli moninkertainen - tai ainakin huomattavasti korkeampi - verrattuna "normitulppiin".
Vanha juttu vuosituhannen alusta.
Mökkinaapurin kaima käytti datsun maximan huollossa ja siihen vaihdettiin sytytystulpat.
Laskussa on sytytystulpat 60€, mutta vähän ajan päästä soi puhelin.
Oli merkattu vain yksi tulppa, oikea hinta tulpille oli 360€
Jälkikäteen tuli tieto, että kyseessä oli korjaamossa vasta aloittanut henkilö, joka luuli, että ne kuusi tulppaa maksaa 60€. Siitä johtui virhe.
Mökkinaapurin kaima maksoi ne loputkin viisi tulppaa.
Myöhemmin ko. liikkeessä tarjottiin asiakkaalle 10€ tulppia / 30 000km vaihtoväli ja 60€ tulppia / 90 000km vaihtoväli...