Vähän hassuja nuo Ilmatieteenlaitoksen varoitukset.
Viime viikolla, kun keli kenkien alla oli todellakin yllättävän liukas, oli voimassa vain oranssi pakkasvaroitus.
Nyt, kun ei ole enää tippaakaan liukasta, varoitetaan jalankulkijoita liukkaudesta.
Kukahan noita varoituksia laatii ja kuinka monesta varoituksesta on muutenkaan mitään hyötyä. Kyllä jokainen suomalainen tietää ilman varoitustakin että -35 astetta celsiusta tarkoittaa kylmää säätä.
Taitavat varoitukset tulla Ilmatieteenlaitokselta sovittujen sääntöjen mukaan ja aika paljon helsinkiläiset ovat niihin vaikuttaneet tekijöinä ja asiakkaina.
Yllättävää, jos pakkasella on liukasta, taitaa olla ihan paikallinen ongelma. Kun ilma lämpenee, liukasta tulee ja varoituskin.
Mutta onko varoituksista hyötyä, ehkä joillekin on. Vähän samaan tapaan kuin nykyään laitetaan ladulla mäkeen kuin mäkeen vaarallinen lasku -kyltti. Välillä ei edes huomaa mäkeä, laskua on pari metriä.
Pakkasella oli ihan helv.. liukasta, luultavasti siksi, kun kengönpohjat kovettuivat koppuraksi. Aivan Suomalaisilla Jalaksen "laatukengilläkin" joka askel luisti miten sattui. Nyt kun sää on lämmennyt, ilman kosteus kiteytyy lumen pintaan eikä kengänpohjat ole "lasia", niin ei ole tippaakaan liukasta.
Michelinin kitkapohjakenkä pitää pakkasella, suoja märkä jää olematon pito, niin kuin kitkarenkaillakin.
Nastaa alle, niin pito paranee huomattavasti molemmissa tapauksissa
Lisätään tuohon seuraavaan kommenttiin viitaten, ettei siinä pidä nastakaan.
Juttelin työkaverini kanssa siitä, että olimme molemmat liukastuneet joulunalusviikolla kotipihoillamme, kun sileäksi sulaneen jään päälle oli satanut pakkaslunta, eikä jäisiä kohtia pystynyt katseella havaitsemaan. Asumme etelärannikolla eri paikkakunnilla, joten "paikallinen ongelma" on surkea selitys. Vai onko pohjoisemmassa Suomessa pito parempi vastaavanlaisissa olosuhteissa?
Ei tietenkään. Täällä vain maa on pakkasen jäljiltä edelleen niin kylmää, ettei tienpitäjä edes ole pystynyt levittämään suolaa maanteille ja ilmassa oleva kosteus tarttuu pitäviksi kiteiksi liukkaaksi tiivistyneen lumen pintaan. Tiivis ja tasainen lumi reippaalla pakkassäällä vain tuntuu kengänpohjan alla yhtä liukkaalta kuin jää. Onneksi autonrenkaat ei vielä näissä pakkasissa kovetu niin paljoa että liukkaus vastaisi jäätä. Mutta selvästi liukkaampaa niilläkin on kuin lämpimämmässä. Lumen ja kengänpohjien välisen kitkan liukastuminen vaatii kylläkin useamman päivän kestävää yli 30 asteen pakkasta ja kävely/autoliikennettä.
Ps. Vaikka meilläpäin olikin aika kovaa pakkasta niin se ei kuitenkaan vielä ollut paukkupakkasta. Metsät eivät vielä paukahdelleet ollenkaan niin kuin joskus parhaimpina -80-luvun pakkasaamuina.
No on, jos keli ei ole käynyt plussalla. Pakkasella jää jää pinnaltaan niin huokoiseksi ja huuruiseksi, että ei se oikein luista. Kun siihen sataa pakkaslunta, ei se sittenkään luista. Etelässä plussakelit tekevät peilijäätä, jonka päälle satanut lumi on liukasta jopa nastojen kanssa. Jos tulee lämpimin pohjin sisältä, irtolumi tarraa kiinni ja kaataa. Ja kuten 31722 kertoo, kovaksi jäätyneet pohjat luistavat. Mutta jos on jossain oulussa, on aivan yhtä liukasta kuin etelässä.
Pakkaslumi ei luista suksienkaan alla. Paine ei riitä sulattamaan vesikerrosta, joka vaaditaan luistoon. Hiukan vettä kuitenkin pintaan tulee, joten vanha latu luistaa jollain lailla, koneen jäljillä on kuin hiekalla hiihtäisi. Kuulemma ongelmaa on luistellessakin, edes luistimen terät eivät jaksa sulattaa jäästä vettä, kun pakkanen paukkuu. Ja autolla on kiva ajaa, kun kitkaa riittää.
Kyllä niitä liukkaita jääkaljamia ja liukkaalle jäälle satanutta lunta tulee pohjoiseenkin - eri (vuoden)aikaan vain kuin etelään.
Tuleepa hyvinkin. Mutta ei tarvitse pelätä takaraivonsa ja raajojensa puolesta koko talvea kuten etelässä. Kengänpohjat pysyvät maata vasten pitkälle kevääseen, toivottavasti. Jossain voi tietysti nauttia jonkun sudittajan yllätyksestä. Vaikka talvea on kuukausikaupalla, joidenkin on pakko ajaa koko ajan kuin ensilumilla.
Ja samasta syystä kitkarenkaatkin toimivat paremmin kuin etelässä.