«123»
Silmiin sattui uutinen:Merkkiuskollisuus Kuinka moni palstalaisista on merkkiuskollinen? Ollut samaa merkkiä peräkkäin vaikka kolmesta ylöspäin?
Itse en koe merkkiuskollisuutta. Tosin on merkkejä mihin en koskisi viisi metriä pitkällä kepilläkään.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Eipä ole minkään sortin merkkiuskollisuutta. Ostan sen auton, joka sillä hetkellä miellyttää eniten merkistä riippumatta.
Ei ole myöskään mitään merkkiä jota erityisesti vierastaisin. Italialaisista jenkkiautojen kautta Toyotaan ja kaikkea siltä väliltä voisin ostaa, mikäli tuote minua miellyttää.
Meikäläisellä menossa yhdeksäs auto 21 vuoden aikana. Sama merkki on ollut peräkkäin vain kahdesti. Polon vaihdoin Golfiin vuonna -98 ja nyt vaihdoin Octavian Superbiin. Kolmea samanmerkkistä ei siis vielä ole peräkkäin ollut. Tosin nyt tuntuu siltä että taitaa olla oikea merkki löytynyt. Helpottaahan se autonvaihtoprosessiakin kun ei tarvitse etsiä uutta autoa 20 eri merkin mallistoista...
Enpä ole minäkään merkkiuskollinen, vaikka Volvo 340:tä on ollut neljä kappaletta, ei tosin ihan peräperää. Kaksi oli loistoyksilöitä, yksi koko ajan risaava onneton. 28 vuoden aikana on ollut kuutta eri merkkiä ja 10 mallia. Olen oppinut, että italialaisiin ja ranskalaisiin ei pidä koskea. Ovat ehkä ihan päteviä Etelä-Euroopan oloissa parin vuoden välein vaihdettuna. Kerran oli Ford ja siitä jäi sellainen kammo (ajo-ominaisuuksien takia), ettei merkki ole enää kiinnostanut. Remonttien suhteen huolettomimpia ovat olleet japanilaiset, vaikka itse en vielä 1980-luvun alussa japanilaiseen suostunut. Mutta niin muuttuvat ajat ja laatu.
Toyota. Viiden kympin villitys pösöineen on koettu. Ei enää koskaan pösöä vaan Toyotalla ajellaan hautaan saakka.
En ole. Kaikki autoni ovat olleet eri merkkisiä. Enemmän tulee suosittua merkin alkuperämaata. Tosin siinäkään ei ideologia ole mitenkään ehdoton. Kuten muutamilla muillakin, tietyt merkit (lue: alkuperämaat) kierrän kaukaa.
Merkkiuskollisuudesta en koe saavani hyötyä. Ei se autokauppias minulle mitään erityisiä etuja tarjoa, jos pysyn samassa merkissä. Jossain harrasteautopuolella merkkiuskollisuudesta saattaisi olla etua, kun omaa varaosavarastoa ylläpitää. Tulee paremmin tutuksi merkin osien yhteensopivuus jne. Mutta nyt ei valitettavasti ole mahdollisuutta harrasteautoon.
Joitain merkkejä on kyllä pyörinyt mulla useammin, mutta mitään sellaista että ''aina sama merkki seuraavaksi autoksikin pitää saada''- ei ole.
Nyt olen tyytyväinen Subaruun, seuraava auto on kenties eri merkkinen, koska subarulta ei löydy sellaista tuotetta jota kentis suunnittelen seuraavaksi autoksi. Mene ja tiedä
Tuon linkin takaa löytyvän uutisen mukaan Kian omistajat ovat merkkiuskollisimpia. Jos olisi pitänyt veikata, en olisi ensimmäiseksi Kiaa arvannut laittaa. Tuntuu siltä, mikä on aivan ymmärrettävää, että autoista keskivertoa enemmän kiinostuneet eivät ole aivan merkkiuskollisinta väkeä.
Meidän perheessä ollaan oltu merkkiuskollisia pitkään. Porukoilla on menossa jo 11 Opel (tällä hetkellä molemmilla "omat", Vectra 05 ja Astra 99). Siskolla ovat veljellä (2) on myös Opelit. Itselläni on A4. Päätin kokeilla toista merkkiä ihan vaihtelun vuoksi. Eipä tuo Audi ole sen ihmeellisempi, kuin Opelit. Tietysti Audini on jo vanha (98), joten uudemmista ei ole vertailupohjaa.
Tiedä häntä, mikä noissa Ooppeleissa on pitänyt. Ne on "yllättävää kyllä" toimineet todella hyvin ja niihin ollaan oltu ylipäätään tyytyväisiä (mm. pieni kulutus, hyvä ajaa...). Kun ostettiin viimeisin Vectra, niin käytiin koeajamassa Passattia (04), mutta ei sytyttänyt sitten yhtään. Eli vielä ainakaan ei näköpiirissä ole, että merkki vaihtuisi. Mutta jos vaihtuu, niin Saksalainen se tulee joka tapauksessa olemaan.
Kun tulee aika vaihtaa oma autoni, niin saa nähdä pysyykö merkki Audina. Siihen on tehty vaikka mitä remonttia, joten saa nähdä... Mutta valmistusmaa tulee ainakin olemaan Saksa. Maauskollisuus on tärkeämpi, kuin merkkiuskollisuus. Jostain syystä, varsinkin japanilaiset autot "etovat" todella paljon.
teemuval:
Sinulla siis ei ole ollut japanilaista autoa. Remonttiakin olet saksalaisiin tehnyt kuten kerroit. Sinulle tunne merkitsee enemmän autoissa, kuin toimivuus. Kokeile esim. avensista, saattaa tunteet muuttua, kuten myös toimivuus.
Olen autoillut nuoren ikäni takia vasta noin 14 vuotta. Autoja on ollut seitsemän, viittä eri merkkiä (Peugeot, Nissan, Fiat, Citroen ja Toyota). Lisäksi on ollut pari työsuhdeautoa, jotka eivät ole mainittuja merkkejä. Eli aika ennakkoluuloton olen ollut, en siis lainkaan merkkiuskollinen. Sydäntäni lähellä ovat myös ainakin Mersut (erityisesti 70-80 -lukulaiset), Saabit ja Volvot. Vanhemmista amerikkalaisista pidän kautta linjan samoin Alfa-Romeoista jne.
Suhtaudun autoihin avoimen kiinnostuneesti riippumatta valmistusmaasta, konsernista, merkistä tai muista vastaavista seikoista.
En ole kovin merkkiuskollinen ollut. Taloutemme autot kahta viimeisintä lukuunottamatta ovat olleet käytettyinä hankittuja. Niinpä merkkiuskollinen sen enempää kuin merkkiliikeuskollinenkaan en ole ollut. Kohdallani merkki on vaihtunut, jos korjaustarve on mielestäni liiallista.
Ainoaa uskollisuutta on ollut näkemykseni, jonka mukaan Pohjois- ja Keski-Euroopassa tehdyt autot soveltuvat parhaiten tarpeisiini (ja näkemyksiini). Työpaikkojeni käytössä on ollut myös etelä-eurooppalaisia ja japanilaisia. Eivät ole "sytyttäneet" erästä Fiat 132 lukuunottamatta. Siinä oli temperamenttia ja tasauspyörästön lukko!
Uusin hankintani on saksalainen ja se on nyt "koeajalla". 14 000 km:n jälkeenkään en vielä ole oikein sinut hankintani käyttöliittymän kanssa. Myös muutama talviolosuhteisiin liittyvä ratkaisu kiusaa...
Kokemukseni mukaan merkkiliikkeet eivät paljon taida painottaa ja panostaa tavallisen kansalaisen kohdalla merkkiuskollisuuteen. Tämä koske niin myyntiä kuin after sales-toimintoja. Ja nyt monimerkkitalot entistä vähemmän?
Merkkejä ollut minulla ainakin 10, korkeintaan 2 samaa minulla, vaimolla sama juttu, mutta jos lasketaan nuo yhteen, niin on ollut 4 samaa merkkiä taloudessamme!
Olen kait lähinnä "erimerkkiuskollinen"?
Tuntuu ainakin palstan kirjoittelun perusteella että porukka olisi TODELLA merkkiuskollista ja sokeita sille että "joku muu" merkki voisi yllättää. Määritelmää voinee laajentaa "merkkiryhmäuskollisuuteen", eli joidenkin mielestä esim pari kolme premiumia ovat ainoita autoja jotka tarjoavat "sitä jotain". Tämä siis kirjoittelun tason perusteella.
Itse kuulun ryhmään "antimerkkisukolliset". Tämä ei ole hakemalla haettua, mutta autoluokka (koko) jota olen tarvinnut, on pysynyt aikalailla vakiona. Vaihdan autoa kolmen vuoden välein, ja jos merkiltä ei ole tullut faceliftiin rinnastettavasti mitään merkittävästi uutta, minulle on über-boringia ottaa sama auto uudelleen.
Noh, asiaan...
Näin on käynyt Mitsulle, Toyotalle, Audille, Subarulle, BMW'lle, Hondalle jne. Olen vaihtanut merkkiä vaikka mikään ei varsinaisesti ärsyttänyt silloisessa autossa. Mikään merkki ei ole tarjonnut mitään ainutlaatuista jonka vuoksi olisin merkissä pysynyt.
Ainoat merkit jotka olen omistanut kaksi kertaa ovat Mitsu ja Tojo, nekään eivät peräkkäin.
koivuniemen herra:
Hyviä autoja ne Japanilaiset varmaan ovat, ei siinä mitään. On japanilaisiakin tullut kokeiltua, mutta jostain syystä ei vaan iske. Ja sama pätee ranskalaisiinkin. Ja on saksalaisissakin yksi merkki, jota en ostaisi, nimittäin Ford. Siinäkään ei vaan jokin natsaa.
Eli aika tunnepitostahan taitaa olla, mutta niinhän se on monessa muussakin asiassa
Olen merkkiuskollinen. Se on niin paljon helpompaa ostaa ns tuttu merkki, vaikka autolla ei oikeasti olekkaan mitään tekemistä sen edellisen samanmerkkisen kanssa.
Uusi auto on aina uusi auto, oli se samaa merkkiä tai ei.
Mulle hek.koht. jo pelkästään Saabin kojelauta/penkit on ollut riittävä syy pysyä merkissä edelleen. Moni niitä myös moittii, mutta mulle ne sopii. Kojelauta erityisesti on todella millyttävä matkakumppani kun yskin ajelee talvipimeillä. Nightpanel päälle ja stereot isolle! Ei ole vielä toinen merkki miellyttänyt MINUA yhtä paljon.
Aeronautti:
Minusta on ihan kunnioitettavaa, että joku haluaa tukea tuollaista pientä automerkkiä kuin Saab ja on sille merkkiuskollinen. Jotain Toyota-merkkiuskollisuutta en ymmärrä miltään kantilta ja sellaisen massatuotteen kuin Toyota kerta toisensa jälkeen ostavalle auton on pakko olla pelkkä kulkuväline, kun ei vaihtelunhalu ja kokemukset eri merkeistä kiinnosta ollenkaan. Onhan se auton vaihto toisaalta tietysti helpompaa, kun Toyota-myyjästä on tullut perhetuttu.
Saabin kojelauta on minusta jäänne menneiltä vuosikymmeniltä ja ihmettelen miten eivät ole yhtään viitsineet sen ulkonäköön panostaa. Nightpanelin kopiointi ei jostain syystä ole muita autonvalistajia kiinnostanut, joten ilmeisesti sen todelliset hyödyt on vähissä ja en ole itsekään kokenut tarpeelliseksi koskaan himmentää mittarivaloja. Hieman ihmettelen myös Saabin vihreää taustavaloa mittareissa eli onko jossain tutkimuksissa todettu, että se olisi silmille hyvä väri? Ainakaan se ei ole kovin tyylikäs väri.
Oma kokemus Saabista on edellisestä 9-3 mallista juuri ennen uuden korimallin esittelyä ja ajettavuus oli mallikasta ja 1,8t moottori ihan riittävän ruudikas, mutta se sisätilojen vaikutelma ja pysty tuulilasi oli ihan eri vuosikymmeneltä ja virta-avain oli vaihdekepin vieressä eikä sitä saanut irti kuin laittamalla peruutusvaihde päälle. Olin hetken ihmeissäni miten se virta-avain oikein lähtee irti, mutta sitten onneksi mieleen muistui tuo sen erikoisuus. Noita omituisia Saabismeja en vaan ymmärrä. Uusi 9-3 on ulkoisesti ihan ok, mutta sisätilat on edelleen aika karut. Saab 9-5 taas on jostain ihan muulta vuosikymmeneltä kotoisin kaikin puolin muotoilullisesti kuin sen kilpailijat.
Mutta valmistaja, jolla on vain 2 mallia tarvitsee merkkiuskollisia, koska uusia asiakkaita on vaikea saada, joten jatka Aeronautti samaan malliin jatkossakin.
Juuri noin. Meilläkin on nyt vähän jo merkkiuskollisuuden oireita - toinen Saab peräkkäin. Aiemmin vaihdettiin merkkiä joka kerta. Nuo A-utoilijan kommentit jätän omaan arvoonsa (omistajan oikeus?) mutta minusta on kiva että auto TUNTUU jollekin. Saabissa on fiilistä ja ainakaan suomalaisiin talviolosuhteisiin ei juuri parempaa kaksivetoista löydä. Eikö se ole vaan rikkautta, että on niin monennäköisiä ja tuntuisia kulkineita eikä mikään ole kaikessa paras.
Minusta on kiva napsauttaa marketin parkkipaikalla alueen parhaan näköinen auto auki kaikkkien bemareiden ja mersujen välistä
Saabin kojelaudoissa on ergonomia kohdallaan, ja kun katsoo monen uuden automallin kojelautoja, niin huh huh, mitä hirvityksiä.Ja ulkomuodoltaan Saabit ovat ajattomia kuten esim. mersut ja bemarit ennen, sekä audit.
mikkot:
-Huomauttaisin että monen mielestä nimenomaan Saabissa on aivan järkyttävän KARMEA tuo kojelauta-mittaristot-ratti.
Namiskat kylläkin luontevilla paikoilla ja materiaalit laadukkaita, mutta monien silmää ei tuo ''design'' mielytä.
-Toyotan merkkiuskollisuutta en ihmettele yhtään: jos on tarkoituksena olla kohtuuominaisuuksilla oleva idioottivarma ja viaton auto, toyotassa sen saa yksilö toisen perään.
Tiedän useita toyotamiehiä, joilla on toyotaa ollut ties kuinka monta ja mainittavia vikoja ei juuri koskaan ole. Ei ole siis ihme jos ei tee mieli vaihdatella.
Nuo saabismit ovat omasta mielestäni vain positiivinen asia.
Eihän tämä uusin 159 Alfakaan olisi mikään alfa jos ohjaustehostin ei huutaisi kylmäkäynnistyksesä niin että koko naapurusto raikaa. Samoin bensankulutus on taattua alfaa, vaikka Holden-lohkoiset koneet vielä toistaiseksi onkin. Tänä vuonna pitäisi Alfalta tulla kuulemma kokonaan uusi koneperhe, mukaanlukien uusi hartaasti odotettu V6.
Kuvaavaa on, että eräällä urheiluautofoorumilla eräs ferrarikuski oli huolissaan Californiasta, että eihän se voi Ferrari olla, kun on kulutus niin pieni
Omassakin Jaguarissa olleet muutamat varoitusvaloviat saavat kummasti tuntemaan auton englantilaiseksi.
Sitikka on toinen merkki, joka mielestäni tekee rohkeasti erottuvia autoja. Varsinkin C6 sitikasta tietää saman tien, minkä merkkisestä autosta on kysymys. Hieno laitos kaikenkaikkiaan. C5 on sekin sisältä taattu sitikka, vaikka ulkopuolen muotoilu ei ole niin erottuva kuin isossa veljessään.
Porschea lukuunottamatta saksalaisia urheiluautoja vaivaa liiallinen kliinisyys ja ne tuntuvat jotenkin steriileiltä. Teknisesti voivat olla vaikka kuinka hyviä, mutta tuon hintaisissa vehkeissä pitää myös tunnepuolen saada ravintoa. 6-sarja varsinkin floppaa tuolla tunnepuolella ihan totaalisesti, SL on vähän parempi.
Palstan Volvoguru A-Autoilija sitten päätti vaihtaa aiheen "merkkiuskollisuus" aiheeseen "Saab sucks". Kumma kun ei vielä lisätty "Volvo Driving Rocks"
Mielipiteensä kullakin.
Bugracer:
Millä hemmetin tavalla Volvo liittyy Saabiin ja olenko kirjoittanut jotain Volvosta tässä ketjussa? Olenko jotenkin loukannut mr Bugracerin herkkää itsetuntoa, kun kommentoin Saabin karua sisustan muotoilua, jossa ei luulisi olevan mitään uutta ja ihmeellistä.
Mua varmaan voi sitten "haukkua" merkkiuskolliseksi kun toi sama saksalaismerkki on kyydittänyt jo kolmatta kierrosta (leasing-kierros).
Viime kesänä kun edellisen kerran vaihdoin niin tosissani hain vaihtoehtoa, ajoin uuden C5:n, Mondeon, MB C:n, uuden Accordin, uudenA4:n. Valitettavasti jäi ajamatta Saab 9-3 koska kollegallani se on ja heitin lenkin äskettäin. Hauska peli oli. Mutta päätöksentekoon valinta oli helppo. Sama myyjä, hyvä kamppanja jossa sain kaikennäköistä varustetta kaupan päälle ja ajamiseen liittyvä fiilils jota noista muista ei lyhyen yli yön koeajon jälkeen saanut. Kokeillaan taas 2,5 vuoden jälkeen uudelleen.
En ole kovin merkkiuskollinen. Massamerkkien suhteen en oikein tuota merkkiuskollisuutta ymmärrä - tuotteilla ei ole juuri mitään luonnetta, miksi ei katselisi muitakin välillä. Se että samalle merkille sattuisi peräjälkeen monta oikein onnistunutta mallia on epätodennäköistä, ja vaihtelukin virkistää.
Perheen parempi auto on yleensä ollut kuitenkin ns. premium, ja sitä kautta saksalaistaustainen kulkupeli. Muitakin hyviä on ja nekin käy, jos on kilpailukykyisiä. Esim. Volvolla ei tällä hetkellä ole kilpailuykyistä sopivan kokoista farmaria. Lexuksen voisin ostaa, jos olisi minulle sopiva malli tarjolla. Ei ole. Seuraava parempi auto tulee siis hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan M-B, BMW tai Audi.
Perheen tavallisempi auto on sitten monivivahteisempi asia. Auto on aika paljon ajossa, mutta kahta kallistakaan ei viitsi pitää. Välillä on ollut pienemmän keskiluokan edustaja, välillä isomman. On ollut saksalaisia, ranskalaisia ja japseja. Nyt jos Hondan vaihtoa arvelee, niin uusi Golfkin saattaisi ajaa saman asian. Pitänee käydä jossain vaiheessa kokeilemassa. Dieselistä olen ajatellut tämän auton osalta luopua, kunhan tilalle tulee taloudellinen bensakone.
Merkkiuskollisuutta lisää tietysti tyytyväisyys tuotteeseen. Muita yleisiä syitä merkkiuskollisuuteen ovat kuluttajan ikä, mitä vanhempi sitä vähemmän on yleensä halua kokeilla uutta. Sekä tietysti taloudelliset syyt, tärkeää on oman vanhan auton hyvityshinta sekä ostetaanko auto omalla rahalla vai onko kyseessä työsuhdeauto.
A-utoilija:
Tarkoitatko nyt vuosina 98-02 valmistettua ysikolmosta vai 2002 esiteltyä uutta mallia?
AkiK:
Mikä luonne on vaikkapa mersulla? Kuinka siinä on enemmän luonnetta kuin vaikkapa sitikassa, Subarussa tai jossain muussa "tavis"merkissä?
Nyt tähän väliin varmaan MMS tulee ja toteaa, että mersu on mersu, eikä mersukuski muulla ajele. Ok, mutta mistä se niin erikoinen luonne rakentuu?
Mielestäni C5 sitikassa on enemmän luonnetta kuin C-merkkerissä ja C6 sitikassa aivan helvetisti enemmän luonnetta kuin tässä nykyisessä eemelissä.
premi-merkeistä mun mielestä Jaguarilla ja bemarilla on jonkinlainen luonne ja ehdottomasti Alfa Romeolla.
Tulisiko se luonne siitä yhdestä viiksestä?
Vakavasti puhuen, kun minulla oli kerran Veholta päivän ajan sijaisautona C5 (nykyistä edeltävä korimalli), niin siihen viiksiviidakkoon meinasi eksyä. Ei helkkari - paitsi että löytyi kaksi normiviikseä vilkulle ja pyyhkijöille, niin lisäksi radiota ja cd-soitinta ohjattiin viiksillä, ja olisiko vielä jokin muukin toiminto ollut viiksestävedettävää mallia. En tiedä, en ehtinyt päästä asiasta täydellisesti perille, sillä vein auton äkkiä Veholle ja hain yksiviiksiseni takaisin.
Onko muuten Jaguarissa paljon viiksiä, kun sehän on kissaeläin?
Meidän perheessä on ollut yhteensä 13 autoa, jotka ovat olleet yhdeksää eri merkkiä. Fordeja on ollut eniten, joista ensimmäinen oli englantilainen, toinen saksalainen ja nykyinen Belgiassa valmistettu. Japanilaisia on ollut yhteensä kuusi, viittä eri merkkiä, ja joista kaksi oli valmistettu Englannissa. Tällä kokemuksella en voi väittää mitään merkkiä toista huonommaksi, vaan kaikki ovat täyttäneet tehtävänsä autona. Luulen, että seuravakin auto ostetaan muilla kriteereillä, kuin merkin perusteella.
simppa:
-no, vaikka sinulla on huonoja kokemuksia mesestä, kyllähän se on maineikas ja hieno auto, ja siinä on fiilistä enemmän kuin jossain massapulkassa.
Hopeanuoli, AMG, huikea arvostus kautta maailman, perinteinen takaveto, luxus, edustavuus....
Mersulla ei kuitenkaan pääse mainittavasti erottumaan persoonallisuudessa. Mutta eihän se olekkaan sama asia kuin positiivinen fiilis.
Jaguar on myös säväyttävä ja hieno auto. Samoin Porsche.
Samoin tuo simpan mainitsema citikka.
Bemuissa on myös kutoskone-takaveto-bemun ohjaamo-tunnelmaltaan hienoa särmää.
Toki muiltakin eri merkeiltä tietyt mallit erottuvat myös edukseen, vaikka muu mallisto olisi tylsää ja ei-hauskaa.
Subaru ei ole luxusmerkki, mutta se ei ole tavisautoa nähnytkään, ja siinä on luonnetta ja persoonallisuutta. Sisätilat ei ole hienot kuin parhaissa malleissa, mutta tykkäänkin leikkiä mielummin tommi mäkistä kuin paavo väyrystä