Liitty osittain tuohon 90 km/h juttuun. Matkalla Hankoon eteni jono 100/h sallitulla alueella hieman alle 90/h. Kas kummaa siinä ajelivat naiset peräkkäin ja pakettiauton perässä ! Päätin ohittaa letkan koska tie oli suora ja tyhjä vastaantulijoista. Kun olin ohituskaistalla päätti keskimmäinen auto kääntyä vasemmalla olevalle yksityistielle. (ei siis keltaista viivaa). Vilkutin valoja varoitukseksi ja uskoin tilanteen olevan ohi. Vaan eipä ollutkaan samanaikaisesti takana ollut auto kiihdytti vilkkua näyttävän auton oikealta puolelta (rikkoen viivasääntöä) jolloin meitä oli jo kolme rinnakkain. Tämän oikealta ohittavan kiihdytys oli nyt sen verran tehokasta että ajelimmekin rinnakkain. Hän ei luonnollisesti katsonut kuin eteensä ! Jotta tilanne olisi vielä jännittävämpi myös vastaantulo kaistalle ilmestyi auto !
Nyt oli oikealla tämä vauhtia kiihdyttävä auto ja sen edessä paketti auto ja tämä väli oli nyt kiinni ! Minä jarrutin voimakkaasti ja menin tämän leidin taakse ajamaan taas sitä alle 90 nopeutta !
Kysymyksiä teille tietoviisaille. Myönnän että autokoulustani on kulunut runsaasti aikaa ja joskus ainakin oli sellainen sääntö että yksityistielle kääntyvä väistää muuta liikennettä ? Edellä kuvatussa tapauksessa tapahtui paljon muutakin, jota voisitte kommentoida ! Arvaan että joku naisautoilija antaa ohjeen: Älä ohittele kusipää, vaan pysy jonossa ! 
Empä ole minä ainakaan kuullut tuosta yksityistielle kääntymisestä mitään?! Eiköhän siinä koske ihan samat väistämissäännöt kuin kaikissa muissakin teissä.
Teitihän käy aika kuumana näitten naisautoilijoiden takia, kun useamman topicin olet aiheesta kirjoitellut. Ajeleehan ne naiset varovasti, mutta parempi niin, että ajelee kuitenkin omien taitojensa mukaan.
Vasemmalle kääntyvän (=vilkku vasempaan) ohittaminen vasemmalta on kiellettyä. Sen sijaan oikealta saa ohittaa myös pientareen kautta.
Kääntyjän taas pitää laittaa vilkku päälle riittävän ajoissa ennen kääntymistä.
Vaikea sanoa oikeen mitään kuka oli oikeassa ja kuka väärässä antamasi kuvauksen perusteella.
Ketään syyllistämättä tai em. tilanteeseen viittaamatta voisi kuitenkin todeta, että joillakin on tapana ohittaa ja vasta sitten miettiä syytä muiden hitauteen. Varsinkin jonossa on joskus vaikeata nähdä muiden mahdollisia vilkkuja, jos itse lähtee takimmaisena ohittamaan useampaa autoa kerralla.
Toisinpäin ajateltuna usein kokee jännittäviä hetkiä, kun on tulossa sivutieltä päätielle ja tarkoitus kääntyä oikealla. Yllättävän harva kuljettaja katsoo myös oikealle ennen kääntymistä, eihän sieltä voi autoja tulla. Näillä ei kuitenkaan sitä keltaista viivaa ole, joten ohittajia voi aivan hyvin olla liikkeellä. Todennäköisesti vauhtiakin on silloin tarpeeksi.
Enpä pässyt aranuin tekstistä ihan perille kuka sitten teki väärin ja mitä. Jos vasemmalle kääntyjä valmistautui kääntymään ilman vilkkua...aika iso ja vaarallinen rike mielestäni. Entä jos aranui et huomannut edellä välissä olevan vilkkua ajoissa keskittyessäsi itse ohitukseen.
Itse olen melko varma että kyseisessä tilanteessa en olisi lähtenyt oikealta ohittamaan jos edessä jo oli kaksi autoa rinnakkain. silloin pitäisi jo hälytyskellojen soida että nyt ei kaikki ole menossa taiteen sääntöjen mukaan. Kaikkineen paha paikka ja tällaiset tilanteet tulee yleensä niin nopeasti että vasta jälkiviisaana kerkeää paremmin miettimään.
Tuo herbertin kommentti oli myös paikallaan. Tosin risteysalueella ohittaminen on kielletty, joten isommassa risteyksessä oikealle kääntyjän eteen ei "pitäisi" tömähtää ohittajaa...mutta kyllähän tämäkin on mahdollista. Eri asia on pienet sivutiet joita ei välttämättä ohittaja edes havaitse ajoissa.
Liikenteessä liikkuessa pitäisi koko ajan miettiä eri toimintamalleja jos jotain yllättävää tapahtuu...eli ajatusleikit pitää kuskin valppaana ja refleksit kunnossa.
Ottamatta sen kummemmin kantaa itse tapahtumaan, niin tuosta kuvauksesta tuli mielestäni esiin aika tyypillinen piirre monissa naisautoilijoissa. Vaikuttaa siltä, että heidän mielestään peilit ovat yksinomaan kaunistautumista varten. Ainakin takana tulevan liikenteen seuraaminen auton taustapeileistä tuntuu olevan aivan käsittämätön konsepti useille naiskuljettajille. Vai lieneekö kysymys siitä, että kaikki tarmo ja keskittyminen on suunattava edessä olevien tapahtumien seuraamiseen?
Mielenkiintoinen, mutta vaarallinen tilanne !
Ainakaan se oikealta ohittanut toinen autoilija ei tehnyt tilanteessa pahaa virhettä, normaali tilanteessahan, joka tapauksessa sitä valkoista reunaviivaa ylitetään jos joku kääntyy vasemmalle edessä.
Yleensä noudatetaan liikenteessä sellaista järjestystä, että hitaampi edellä kulkija ohitetaan siinä järjestyksessä kuin siinä jonossa ollaan.
Jonohan on saattanutkin syntyä siksi, että hitaimman auton takana oleva onkin siihen " jäänyt " vähäksi aikaa, koska aikoo kääntyä. Mutta tämähän on liikenteessä ihan normaali tilanne ! Jonka kokeneet autoilijat tietävät. Esim. se edellä ajanut nainen oli saattanut huomata kääntymisaikeet, esim. vilkun !
Kirjoittajan tekstin perusteella olisin taipuvainen kyllä syyllistämään tapauksesta kirjoittajan, koska hänen edessäänhän (eikä takana) se auto oli, joka ohitti oikealta edellä olleen kääntyjän. " Edellä ajavallahan on oikeus valita ajolinjansa !"
Kirjoittaja itse saattoi varmistaa ansan siirtymällä peilien katveeseen juuri semmoisessa tilanteessa, jossa hänen edellään oleva autoilija joutui todella keskittymään edellään olevan auton kääntymisen aiheuttamaan tilanteeseen, eikä kerennyt vahtia sekä edessä että takana pyöriskeleviä esteitä.
Ihan normaalistikin syntyvä tilanne, jos rupeaa ohittamaan jonoa. Jonosta voi joku kääntyä vasemmalle tai oikealle, eikä siinä ole mitään laitonta. Pitäisikö sen jonon kanssa ajaa Rovaniemelle, jos on menossa vain Jyväskylään ???
Ja se sivutie liikennesääntö on kumottu jo ajat sitten !
Anteeksi, että syyllistän nyt Aranuita, mutta ethän sinä varmaan halunnut vain itsellesi mieluisia kommentteja tänne !
Lisäys:
Luin tuon Aranuin tekstin uudelleen, ja huomasin, että Aranui saattoi yllättää tuon kääntyjän tulemalla valoja vilkuttaen takana olleen auton katveesta. Yllättynyt kääntyjä keskeytti kääntymisensä ja aiheutti paniikkiväistön takana tulleelle autolle, jonka kuljettaja oli rauhassa odottanut, että kääntyjä poistuu edestä kääntymällä.
Tarkoitan vain, että tuo hiuksia nostattava tilanne oli varmasti sellainen myös näille kahdelle "uhriksi" joutuneelle naishenkilölle.
Vähän tämäkin on offtopic, mutta lähes hiuksia nostattava tilanne tämäkin. Juhannus sunnuntaina puoliltapäivin Lusin pohjoispuolella, ekalla ohituskaistalla pohjoiseen päin.
Tavoitimme hieman ohituskaistan alusta muutama sata metriä ison punaisen auton, joka veti asuntovaunua. Ensin siitä meni ohi pakettiauto, kauempaa katsoin outoa liikennöintiä, kun se koukkasi vielä hieman keltaisen viivan yli, vaikka vastaankin tuli porukkaa. Seuraava havainto oli toisen ajoneuvon pieni koukkaus asuntovaunun oikelle puolelle, mutta ei kuitenkaan rinnalle asti. Samalla pitikin jo polkea itse jarrua, kun se asuntovaunu olikin PYSÄHTYNYT ja sen vierellä muuten normaalilla tyylillä ohittavakin ajoi todella hitaasti.
Ja syy selvisi, kun saavuimme vaunun rinnalle, sorsapoikue matkalla tien yli. Kaikki onnistuivat loukkaantumatta, ja sen pakettiauton liikekin näin selvisi, se oli väistänyt sitä porukan pienintä ja viimeistä poikasta. Meidän ollessa vaunun rinnalla ohituskaistalla se viimeinenkin oli päässyt lähes sen asuntovaunun eteen "turvaan" ja jatkoi matkaa muun porukan perässä tien yli.
Taas tuli todistettua se tosiasia, että ei koskaan voi olla varma, mitä muut tekevät ja miksi? Onneksi kukaan ei loukkaantunut (ei edes ne sorsat), vaikka se asuntovaunuilija ei onnistunutkaan muiden huomiota herättämään millään keinoin. Tässä olisi taas paikka niille "oikealla tavalla käytetyille" varoitusvilkuille, mutta se typerä lainsäädäntö kun estää?? Jarruvalot kun näkyivät tuossakin tilanteessa todella huonosti. Ja niiden sorsien paikalla oloa ei osannut ennakoida kai kukaan, se asuntovaunuilija kai näki ne parhaiten, mutta muut takana tulevat vasta viime hetkellä.
Kaksi hyvää esimerkkiä siitä, mitä liikenteessä voi tapahtua. Väittäisin, että niiden opetus ei ole se, kuka mitäkin pykälää rikkoi vaan se, että ihan mitä tahansa voi sattua koska tahansa.
Kokemattomat eivät osaa odottaa odottamatonta ja kokeneet taas tietävät sellaisten tapausten harvinaisuuden ja luottavat liikaa taitoihinsa. Harva esimerkiksi reagoi edes hirvimerkkeihin ja rajoituksetkin on huonoja varten.
Monien vastaavien omien kokemusten jälkeen aloin pitää pidempää väliä edessäoleviin ja välttää kahden auton ohituksia. Jos edellä ajavista kahdesta autosta viimeinen ei ohita, jään sata metriä sen taakse ja annan rohkeammille tilaa. Sieltä on nähnyt paljon tapauksia, jotka näyttävät enemmän itsemurhaiskulta kuin liikenteeltä. Ne ovat vahvistaneet käsitystäni, että liikenteessä ei saa luottaa muihin pätkääkään, arvaamattomasti joustavat, sokeat, suuttuneet, kokemattomat, itsekkäät, ajatuksissaan ajelevat jne. eivät toimi rationaalisesti.
Olisi kiva jos tämä vaiva olisi vain muilla, mutta minulle sattui toissapäivänä vuoden ensimmäinen läheltäpiti-tilanne ja kokonaan omasta syystä. Ja vartin päästä toinen. Kummallakin kerralla puhuin puhelimeen, kädet oli vapaat mutta järki ja havaintokyky ei. Ensin meinasin ajaa risteyksessä auton nokkaan ja sitten olin vähällä peruuttaa pyöräilijän päälle. Hävettää niin pirusti.
Tätä mieltä olen ollut alusta alkaen. Handsfree-tsydeemit ovat mielestäni p**seestä, eivätkä auta ongelmaan pätkääkään. Keskusteluun keskittyminen on paljon vaarallisempaa kuin kännykän kädessä pitäminen (yhdellä kädellä ohjaaminen). Kuitenkin "kylmää" luuria saa pitää kädessä ajaesssaan ja enemmistö sitäpaitsi viis veisaa koko asetuksesta muutenkaan.
Ajatus on tietenkin muualla tuossakin tilanteessa, mutta samalla pitäisi kai kieltää matkustajienkin kanssa keskustelu, vai kuinka monta kolaria on tullut "perheneuvottelun" seurauksena? Samoin kuinka monta vahinkoa on tullut, kun on kuunneltu intensiivisesti radiota/kasettia/CD:tä tai näpelöity radion säätimiä?
Kaikki ylimääräinen touhu kun häiritsee ajamista ihan oikeasti, vaikka sitä lienee itselleenkin vaikea myöntää. Vanhemmat muistavat kai vielä kyltin ennen vanhaan linja-autoissa kuljettajan vieressä "puhelu kuljettajan kanssa kielletty".
Muistan vielä nuorena opiskelijana kaverini, joka saattoi keskustella "sujuvasti" takapenkillä istuvan matkustajan kanssa pää taakse kääntyneenä pitkiäkin aikoja, onneksi ei silloin sattunut mitään, arkana ei silloin asiasta tohtinut huomauttaakaan valitettavasti.
Timo Salonen kertoi joskus 80-luvulla haastattelussa, ettei hän milloinkaan kuuntele autossa radiota. Se häiritsee ajamiseen keskittymistä. Siis ihan siviilissä, ei ainoastaan rallissa. Tämä taitaa olla vähän äärimmäisyyteen viety esimerkki eikä välttämättä ole paras mahdollinen käytäntö. Tuleehan radiosta nykyään hyödyllisiä tiedoituksiakin.
Kuitenkin periaatteessa Timo varmasti on oikeassa. Miten kuljettaja vain tajuaisi sillä hetkellä, ettei juuri nyt ole keskittynyt ajamiseen? Jos ajatukset ovat muualla kuin ajamisessa, miten voi samanaikaisesti kontrolloida itseään? Vasta kun jotain tapahtuu, voi kriittinen kaveri ymmärtää, että vika oli tämän oma. Silloin voi kuitenkin olla jo myöhäistä, vaikka usein hyvän kuskin ominaisuuksia lueteltaessa tärkeimmiksi nouseekin hyvä auton hallintataito. Mielestäni tärkeämpää olisi omata kyky välttää tiukkoja tilanteita, mikäli tällaisia asioita ylipäätään voi verrata. Se vain on vaikeata, ellei kuski ymmärrä, mitkä asiat vaikuttavat keskittymiskykyyn. Vähän sama, jos kuvittelisi jäisellä tai märällä tiellä olevan saman kitkan kuin kuivalla asvaltilla.
Onhan tutkimuksellakin todistettu (muistaakseni eng. keväällä) että puhelimeen puhuminen vie ihan eritavalla huomiota kuin esim. matkustajan kanssa puhuminen tai radion kuuntelu, lienee monelle itsestään selvyys moinen asia. Joten noita ei voi verrata ja siten 'vaatia' myös radion kuuntelua kiellettäväksi kun kännykin on kielletty, ja taas se on sitten eri asia jos räplää cd:n nappuloita tai katselee takapenkille kun ajaa!
Eikä se tee askaretta hyväksyttäväksi että joku toinenkin askare on vaarallinen ja ei-hyväksyttävä.
Onneksi monet kännykkään puhujat erottaa liikenteessä jo kaukaa suurista toleransseista (valitettavasti ei kaikkia) ja siten pystyy varautumaan tilanteeseen.
Säälin noita kuskeja, jotka ovat joko niin köyhiä ettei heillä ole varaa ostaa kunnollista handsfreetä tai sitten ovat niin tumpeloita etteivät osaa käyttää sitä!
- vaikka handsfreenkin kanssa ajatus karkailee muualle, niin ovat ne kuitenkin vähemmän vaarallisia kuin ilman handsfreetä ajelevat
...
- vaikka handsfreenkin kanssa ajatus karkailee muualle, niin ovat ne kuitenkin vähemmän vaarallisia kuin ilman handsfreetä ajelevat
En aivan ymmärtänyt mikä on käytännön ero ajaako autoa yhdellä vai kahdella kädellä, jos ajatus on kuitenkin langan toisessa päässä? Taajamassa saavutettu etu on hiuksen hieno, kun puhelinta ei tarvitse tilanteiden mukaan vaihtaa korvalta toiselle, mutta entäpä maantiellä?
Jäin vielä miettimään tuota alussa mainittua tilannetta. Keskittymistä haittaavan toiminnan myötä tuntuma liikennetilanteeseen tavallistakin helpommin katoaa, joten mikä olisi hyvä keino estää sellainen?
Itse olen monesti miettinyt, miksi läheltä piti-tilanteiden tai onnettomuuksien jälkeen osapuolet toteavat, ettei nähnyt jotain, mitä olisi pitänyt nähdä välttääkseen onnettomuus. Olenkin ottanut tavaksi kysyä itseltäni, että huomasinko jonkin asian, jota ei ollut tai tapahtunut. Esimerkiksi jalankulkijaa, jota ei ollut. Kuulostaa klassisilta vakuutusyhtiöiden keräämiltä selityksiltä, mutta minusta tämä on ainoa oikea tapa toimia. Vain silloin kun huomaa, ettei jalankulkijaa ole tulossa, voi ajaa autolla suojatielle. Vain silloin kun huomaa, etteivät edessä ajavat vilkuta vasemmalle, voi heidät ohittaa vasemmalta. Vain silloin kun huomaa, ettei kukaan ole ohittamassa minua, voin valmistautua kääntymään vasemmalle. Ei siis riitä toteamus, että en näe kenenkään olevan tulossa suojatielle, edessä olevan vilkkua tai minua ohittavaa autoa. Jos ei huomaa puuttuvia asioita, ei voi olla varma oman toiminnan oikeellisuudesta.
Perinteinenhän tapa on ajatella, että jalankulkija, toisen vilkku tai ohittaja havaitaan, jolloin jotain ei voi tehdä tai pitää väistää. Silloin vain ollaan täysin tuurin varassa, koska ei voida sulkea pois omaa havaintovirhettä. Pieni, mutta ratkaiseva ero. Työelämässä on moninkertaisia varojärjestelmiä ainakin toimintasuunnitelmissa ja laatujärjestelmissä virheiden välttämiseksi. Siviilissä näiden systeemien noudattamistakin työpaikoilla vaativat tuntuvat periaatteen soveltamisen unohtavan. Hieman ärsytti taannoin, kun turvallisuutta kaikilla tasoilla korostavan vastapelurin edustaja ohitti minut tietyömaan kohdalla 50 km/h rajoitusalueella, vaikka itsekin ajoin 60 km/h.
Heitänpä tähän yhden melko hiuksia nostattavan tilanteen jonka nettilehdestä huomasin...jotenkin yleistyneet nämä häirikkömotoristien järjettömät ajelut. Muutamat mädät omenat taitavat pilata kokonaisuutena kuulijaisen ja reilun moottoripyöräilyn hengen...ikävä tosiasia
Poliisi raudoitti vastarintaa tehneen motoristikaaharin
Poliisia paennut moottoripyöräilijä hurjasteli eilen illalla Mäntsälän ja Lahden välin 245 kilometrin keskinopeudella.
Liikkuvan poliisin partio kääntyi ylinopeutta ajaneen moottoripyöräilijän perään Mäntsälän eteläpuolella. Moottoritien nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Tieosuudella on siltatöiden vuoksi myös 80 kilometrin rajoitusalue. Tällä osuudella moottoripyöräilijä ajoi miltei 200 kilometrin tuntinopeutta.
Tiellä oli vilkas liikenne. Siksi poliisin moottoripyöräpartio jätti vaaratilanteita välttääkseen pakenijaan etäisyyttä. Hurjastelija ohitti muun muassa edellään ajaneen auton penkan puolelta oikealta.
Lahdessa moottoripyöräilijä kääntyi Uudenmaankadulta Ajokadulle, jonne vastaan tulleet Lahden poliisin partiot saivat hänet pysäytettyä. Vuonna 1974 syntynyt mies teki vastarintaa ja hänet jouduttiin laittamaan käsirautoihin. Alkoholilla ei ollut osuutta tapahtumiin.
06.07.2005 11:47
Herbert: Perinteinenhän tapa on ajatella, että jalankulkija, toisen vilkku tai ohittaja havaitaan, jolloin jotain ei voi tehdä tai pitää väistää. Silloin vain ollaan täysin tuurin varassa, koska ei voida sulkea pois omaa havaintovirhettä. Pieni, mutta ratkaiseva ero.
Perhana, Herbert, tuo oli viisaasti sanottu. Silloin mennään, kun havaitaan, että reitti on selvä eikä silloin, kun ei huomata syytä olla menemättä.
Kun ajaa 10 vuotta neljä kertaa päivässä samasta risteyksestä ilman yhtään säikähdystä, aivot uskottelevat, ettei mitään vaaraa ole ja kuski herpaantuu. Tutkimusten mukaan ylivoimaisesti suurin osa nukahtamisonnettomuuksista tapahtuu lähellä kotia, paluumatkalla. Tämä tosin on vain muistinvarainen juttu, en pysty todentamaan sitä.
Syynä tähän on kuulemma osittain se, että matkaa on tietysti takana sitä enemmän mitä lähemmäs määränpää tulee, mutta erityisesti se, että tutuilla teillä ei skarpata, eihän siellä ole ennenkään mitään tapahtunut. Risteyksiin ajetaan niiden tuhansien aiempien kertojen havaintojen eikä juuri nyt käsillä olevan tilanteen mukaan.
Näinhän se yleensä on.
Tähän samaan toimintamalliin perustuu se joka syksyinen ensilumien tai liukkaiden yllätäminen. Tai jäätävän sateen yllättämät autoilijat keskellä talvea.
Autoilijat ei elä ja aja tässä ja nyt vaan aamuista työmatkaa lähdetään ajamaan ajatuksiin uppoutuneena kuten niin lukemattomina kertoina aikaisemminkin...sama nopeus, samat ajolinjat ja samat "turvavälit" vaikka keli elää koko ajan.
HäRVeli: Autoilijat ei elä ja aja tässä ja nyt vaan aamuista työmatkaa lähdetään ajamaan ajatuksiin uppoutuneena kuten niin lukemattomina kertoina aikaisemminkin
Olen kokeillut keinoja kuinka saisin oman vireeni pysymään mahdollisimman hyvänä. Toistaiseksi paras keino on ollut ajaa mahdollisimman lähellä reunaviivaa ajamatta kuitenkaan viivan päällä. Minusta ainakin tuntuu, että pysyn virkeämpänä ja huomaan enemmän asioita, ajolinja muuttuu heti jos alkaa unelmoimaan.
Muun hyvän lisäksi takaa tulevat näkevät paremmin ohitseni ja vastaantulevilla on enemmän pelivaraa.
Samaa ajotyyliä käytän itsekin eli piennarviivan välittömässä läheisyydessä. Näin esim. vastaantulevan auton heittämä kivi ei yksinkertaisesti kanna sivusuunnassa omaan autooni asti tai sen voima on ainakin heikentynyt merkittävästi. Edellisen autoni uusi omistaja saikin alleen suht. vähän kiveniskujen kolhiman pelin vaikka itse ajelin sillä yli 4.5 vuotta päivittäistä työajoa.
) ajolinja tuppaa siirtymään keskemmälle. Eli tämä osoittaa että 100%:n keskittymisestä ajamiseen osa huomiosta siirtyy jo muualle.
Olen muuten huomannut että esim. jos kännykkään puhuu ajon aikana (tietenkin hands free
Muutoin piennarviivan vieressä ajaminen ei vaadi suuria ponnistuksia. Siksi ihmettelen jatkuvasti liikenteessä miksi niin useat autoilijat ajavat keskiviivan vieressä ja kohdattaessa kaikkea käytettävissä olevaa pelivaraa sivusuunnassa ei käytetä hyväksi.
Veikkaan syyksi teoriaani, jonka esitin kevättalvella otsikon Oivallus alla. Silloin oli aiheena kurvien oikominen, mutta sama mekanismi pätee tähänkin. Kun kuljettaja istuu auton vasemmalla puolella ja siellä on myös kaistaviiva katseen kiintopisteenä, ajolinja luonnostaan siirtyy lähemmäs viivaa. Lisäksi auton oikea reuna jättää suuremman katveen maahan kuin vasen reuna, joten jonkinlainen pelko tien reunasta ohjaa autoa varman päälle vasemmalle. Keskittymätön kuljettaja ehkä tämän takia ajautuu vasemmalle.
Kun kokeilee ottaa katseellaan kiinni tien reunaviivasta, pysyy auto helpommin oikeassa reunassa. Ilmiö kai vahvistaa sen, että olen tässä suhteessa oikeilla jäljillä.
Lisäys: Koskaan en ole näin montaa virhettä joutunut korjaamaan tekstistä. Nyt meni oikea ja vasen sekä katse ja katve sekaisin. Pahoittelen, jos joku ehti lukea ennen korjausta. Jutussa ei ollut silloin mitään tolkkua.
Teoriasi voi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin se sopii hyvin havaitoihin tien päällä. Meitä on kuitenkin hyvin monenlaisia, joten keskiviivan tarsastajillakin voi olla monenlaisia motiiveja.
Kuulemma jopa 80 % viestinnästämme on sanatonta, tulee pakostakin mieleen, että liikenteessä tekemämme asiat voivat olla enemmän viestejä muille kuin itse tajuammekaan. Usein edellä tai takana ajavan seuraavan liikkeen voi päätellä paljon ennen kuin hän antaa siitä tarkoituksella merkin.
Tapoin lauantaina T:re-Paraisten-T:re-reissulla aikaa päättelemällä autojen seuraavaa liikettä sanattoman viestinnän perusteella ja hämmästyin ennustusteni tarkkuutta.
Lähellä keskiviivaa ajava voi viestittää mielestäni ainakin seuraavia asioita:
-tulen kääntymään seuraavaksi vasemmalle
-mieleni tekee ohittaa
-olen epävarma, pelkään putoavani tieltä
-te muut olette riesaksi, pois minun tieltäni!
-ajat liian hiljaa!
-en juurikaan ajattele ajamista ajaessani
Tuo viimeinen voisi parhaiten sopia kuvaamaasi keskiviivan mukaan tähtäävään ryhmään.
Ihminen on rehellisimmillään kun hän ajelee ajatuksissaan. Silloin hän ei valehtele edes itselleen ja ajaa juuri siellä, mihin alitajunta ohjaa. Harvassa muussa tilanteessa aikuinen mies kaivaa nenää ja liimailee löytöjään kojelautaan tai pistelee suuhunsa. Keskiviiva voi silloin ohjata ajoa enemmän kuin luonnon suorituskykyisimmät aivot.
Mitäköhän tapahtuisi, jos keskiviivoja olisikin kaksi, metrin päässä toisistaan? Ehkä kuskit ajaisivat metrin lähempänä reunaa, luulisi sen estävän monta kohtaamis- ja ohitusonnettomuutta. Vielä kun viivoissa molemmin puolin olisi tärinäurat, luulisi puolinukuksissa vähän sinne päin ajavien määrän vähenevän.
Mitäköhän tapahtuisi, jos keskiviivoja olisikin kaksi, metrin päässä toisistaan? Ehkä kuskit ajaisivat metrin lähempänä reunaa, luulisi sen estävän monta kohtaamis- ja ohitusonnettomuutta. Vielä kun viivoissa molemmin puolin olisi tärinäurat, luulisi puolinukuksissa vähän sinne päin ajavien määrän vähenevän.
Ruotsissa yleinen tapa maalata markettien parkkipaikoille ahdas ruutu, mutta tämän viereinen ruutu vasta puolen metrin päähän voisi toimia periatteena ajokaistoillakin. Pysäköitäessä autot sijoitetaan tarkasti omalle paikalleen näennäisesti ahtaaseen väliin eikä naapurin auto ole niin suuressa vaarassa. Tämähän perustuu johonkin ihmisen ihmeelliseen alitajuiseen ominaisuuteen noudattaa periaatteessa turhia rajoja. Juoppoputkan lattiallekin on maalattu sängyn kokoinen suorakaide. Jokainen juoppo menee nukkumaan sen alueen sisään, vaikka betonilattia on yhtä kova muuallakin. En itse ole kokeillut, mutta näin minulle on kerrottu.
Urautumisen vähentäjänäkin ylimääräinen suuntaviiva ajoradalla voisi olla tehokas. Sellainen voitaisiin maalata tilanteen mukaan aina sopivaan kohtaan. Ainakin se olisi fiksumpi ratkaisu kuin joskus kokeillut tiehen kiinnitetyt vanerilaput. Tämän idean toimivuuden mahdollistaa valitettavasti se, että suuri osa kuljettajista luullakseni vain ajaa autoa miettimättä tilannetta sen enempää. Silloin voidaan käyttää menetelmiä, jotka vaikuttavat alitajunnassa.
Turun Sanomien viikonloppuliitteessä oli haastateltu nuoria liikenteeseen liittyvistä asioista. Päivänselvää oli se, että vika löytyi aina muista. Hyvä esimerkki oli kuitenkin juuri kortin saaneeen Nooran kommentti äänimerkin käyttötarkoituksesta. Mistä tällaiset käsitykset saavat alkunsa? Ilmeisesti käytännön luo tunnepohjalta muodostettu toiminta eikä faktaan perustuva tieto. Vähän sama juttu kuin yleisesti sekoitettu asia nelikaistaisen tien vasemman kaistan merkityksestä. Liikennesäännöt ja perustieto viisaasta toiminnasta eivät ole kiinnostava aihe eikä omaa toimintaa kukaan järjestelmällisesti arvio, joten mutu-pohjalla mennään harhaan, koska asioista ei oteta selvää eikä palautetta ei saada. Riittää, kun päästää inssistä läpi. Sen jälkeen loputkin teoriasta voidaan unohtaa, aivan kuten koulun uskonnontunnilla minulle riitti tentin läpäisy. Enää en varmasti muistaisi sanaakaan opetetuista asioista.
Vakavasti ottaen, hiiltyykö ratissa oikeasti?
- En ole edes töötännyt kellekään. Varsinkin autokouluopettajan kanssa ajaessa se vaikuttaisi aggressiiviselta. Sitä paitsi töötti on ennen kaikkea kohteliasta huomautusta varten, ei kostoväline, Noora tuumaa.
Joonakselta menee koko päivä menee pilalle, kun autokuski tööttää.
- Sitä ei voi edes kostaa mitenkään, Joonas harmittelee.
Joonaksen kommentista paistaa puolestaan läpi se, ettei omia virheitä hyväksytä, jotenkin ilmeisesti pitäisi saada osoitettua vastapuolen olevan kuitenkin syyllinen. Aika vaikeata on silloin kehittyä itse kuljettajana, joten hiuksia nostattavia tilanteita on odotettavissa jatkossakin. En usko tämän olevan mitenkään harvinaista. Itsekin olen joutunut taistelemaan tuollaista primitiivireaktiota vastaan. Ajattelen, että vahva ihminen myöntää omat virheensä, se auttaa kummasti suhtautumaan asioihin kypsästi.
Linkki koko artikkeliin.
http://www.turunsanomat.fi/extreme/?ts=1,4:11:0:0,4:11:1:1:2005-07-09,4:313318,1:0:0:0:0:
Itse aloitin kuskiurani oikean reunan tarkkana taivaltajana.
Sittemmin olen siirtynyt tietoisesti keskemmälle kaistaa (en keskiviivan tuntumaan) ja syyt ovat seuraavat:
- kevyt liikenne saa enemmän tilaa ja näkyy kauemmas taaksepäin kun en itse ole aivan kiinni reunaviivassa
- pimeällä on turvallisempaa ajaa keskemmällä, juuri kevyen liikenteen vuoksi
- liian tarkka reunaviivan tuntumassa pitäminen vie keskittymistä väärään asiaan, parempi olisi käyttää sekin tarmo varsinaisten liikenteen tapahtumien seuraamiseen
- jos on äärioikealla, ei ole enää niin paljon tilaa väistää oikealle kuin keskemmältä - keskemmältä mahdollisessa tiukassa tilanteessa on ehkä muutama mahdollisuus enemmän jäljellä, ehkä
Sittemmin olen siirtynyt tietoisesti keskemmälle kaistaa (en keskiviivan tuntumaan) ja syyt ovat seuraavat:
- kevyt liikenne saa enemmän tilaa ja näkyy kauemmas taaksepäin kun en itse ole aivan kiinni reunaviivassa
- pimeällä on turvallisempaa ajaa keskemmällä, juuri kevyen liikenteen vuoksi
- liian tarkka reunaviivan tuntumassa pitäminen vie keskittymistä väärään asiaan, parempi olisi käyttää sekin tarmo varsinaisten liikenteen tapahtumien seuraamiseen
- jos on äärioikealla, ei ole enää niin paljon tilaa väistää oikealle kuin keskemmältä - keskemmältä mahdollisessa tiukassa tilanteessa on ehkä muutama mahdollisuus enemmän jäljellä, ehkä
- kun ajan keskellä kaistaa urissa, kuten muutkin, saan talvella tuhottua tiestöämme mahdollisimman paljon
Rekkakuski ajaa samaa rataa, kun ei muuta voi. Ja tekee siinä mennessään paripyöräurat 60 tonnin kokonaismassallaan. Henkilöautolijan paikanvalinnalla ei ole paljon väliä sen jälkeen.
Sitä paitsi, tässä keskustellulla tavalla ajettaessahan urat tulisivat reunaviivan viereen.
Urien kannaltahan on nimenomaan hyvä, että osa ajaa keskellä kaistaa ja osa reunassa.
Toisaalta jos pitää valita turvallisuuden tai urien syntymisen väliltä, niin minä valitsen kyllä ensimmäisen vaihtoehdon.
Ei rekat mitään uria tee. Henkilöautojen nastarenkaat ne tiet syö. Pimeällä on viisasta ajaa lähellä keskiviivaa juuri jalankulkijoiden (jotka ei tajua käyttää heijastinta kulkiessaan valtatien reunaa säkkipimeässä) ja hirvien. Valoisalla voi sitten ajella sitä oikeaa reunaa tai ainakin siirtyä sinne auton tullessa vastaan.
Ei ihan pidä paikkaansa. Autojen nastarenkaat kyllä kuluttavat uria tiehen. Mutta me jotka asumme kehäkolmosen ulkopuolella, näemme myös uria, jotka syntyvät jo pelkästään auton painon takia.
Siis esim. nykyiset puutavara-autot ovat niin painavia, että tienpitäjät eivät osanneet kuvitellakaan moista. Todennäköisesti pahimmat urat vastamäissä ja harjanteilla on syntyneetkin molempien ilmiöiden vaikutuksesta.
Jopa nelostiellä, jota voisi pitää tietynlaisena päätienä, näkyy selviä painumia. Tienpohja ei kertakaikkiaan kestä moisia kuormia. Suuri osa Suomen päällystetystä valtatieverkosta on rakennettu 60-luvulla, jolloin ei osattu ottaa huomioon tulevaisuutta.
Taannoin sattui eräällä paikkakunnalla kolari, jossa menehtyi 4 henkilöä, osasyyksi todettiin tien "deformaatio". Valtatien pohjaus tietyllä alueella ei kestänyt liikennettä. Vasta tuo kolari nopeutti tieosan uudelleen rakennusta.
Pimeällä on viisasta ajaa lähellä keskiviivaa juuri jalankulkijoiden (jotka ei tajua käyttää heijastinta kulkiessaan valtatien reunaa säkkipimeässä) ja hirvien. Valoisalla voi sitten ajella sitä oikeaa reunaa tai ainakin siirtyä sinne auton tullessa vastaan.
Mielestäni selkeästi kaistamerkityillä pääteillä ei ole turvallisuuden kannalta kovin suurta väliä missä kohtaa tietä ajaa, kunhan ei ajele ihan keskiviivan vieressä tai sen päällä. Luontevinta ja helpointa on ajella keskellä kaistaa. Pimeällä oikeaa reunaa pitää varoa.
Sen sijaan pienillä kaistamerkinnättömillä teillä oikeassa reunassa pysyminen on elinehto. Mutkissa ja mäenharjanteilla on muistettava pysyä oikealla ja on käytettävä näkymien mukaisia nopeuksia. Mm. jyrkissä mäennyppylöissä tämä tarkoittaa nopeuden hidastamista, vaikka tiessä ei mutkaa olisikaan.
Ei ihan pidä paikkaansa. Autojen nastarenkaat kyllä kuluttavat uria tiehen. Mutta me jotka asumme kehäkolmosen ulkopuolella, näemme myös uria, jotka syntyvät jo pelkästään auton painon takia.
Siis esim. nykyiset puutavara-autot ovat niin painavia, että tienpitäjät eivät osanneet kuvitellakaan moista. Todennäköisesti pahimmat urat vastamäissä ja harjanteilla on syntyneetkin molempien ilmiöiden vaikutuksesta.
Jopa nelostiellä, jota voisi pitää tietynlaisena päätienä, näkyy selviä painumia. Tienpohja ei kertakaikkiaan kestä moisia kuormia. Suuri osa Suomen päällystetystä valtatieverkosta on rakennettu 60-luvulla, jolloin ei osattu ottaa huomioon tulevaisuutta.
Taannoin sattui eräällä paikkakunnalla kolari, jossa menehtyi 4 henkilöä, osasyyksi todettiin tien "deformaatio". Valtatien pohjaus tietyllä alueella ei kestänyt liikennettä. Vasta tuo kolari nopeutti tieosan uudelleen rakennusta.
En ole nelostiellä monesti ajellut, mutta meillä päin nämä urat on kyllä tullut henkilöautoista. Näkeehän sen urien etäisyydestäkin, ettei niihin rekkojen ja kuorma-autojen raidevälillä sovi.
Saattaahan se jollakin pikkutiellä tiesti painua, mutta kyllä nuo urat, mitkä on varsinaisia ojia sitten sateella on ainakin minun mielestäni paljon vaarallisemmat, kuin pienet heitot tai kallistukset.
..................
Ihan normaalistikin syntyvä tilanne, jos rupeaa ohittamaan jonoa. Jonosta voi joku kääntyä vasemmalle tai oikealle, eikä siinä ole mitään laitonta. Pitäisikö sen jonon kanssa ajaa Rovaniemelle, jos on menossa vain Jyväskylään ???
Tarkoitus oli vain kertoa kuinka vaaralliseksi tilanne voi muodostua so. ennalta arvaamattomaksi !
Ja se sivutie liikennesääntö on kumottu jo ajat sitten !
Niin minäkin uskoin
Anteeksi, että syyllistän nyt Aranuita, mutta ethän sinä varmaan halunnut vain itsellesi mieluisia kommentteja tänne !
En tunne syyllisyyttä enkä syyttömyyttä, yritin vain kertoa lyhyesti tapauksesta, josko joku saisi siitä pienen "opetuksen". Itse sain !
En myöskään ole ns. uusi autoilija. Miljoona kilometriä on mennyt rikki ajat sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisin hyvä kuljettaja. (niille jotka niin nyt luulisivat)
Lisäys:
Jos olisin kirjoittanut tapauksen juurta jaksain olisi joiltain väärinkäsityksiltä vaältetty, mutta luulisin että se ei ole tämän palstan tarkoitus. Kirjoitetaan hirvittävän pikiä sepustuksia, joita kukaan ei jaksa lukea ?
Luin tuon Aranuin tekstin uudelleen, ja huomasin, että Aranui saattoi yllättää tuon kääntyjän tulemalla valoja vilkuttaen takana olleen auton katveesta. Yllättynyt kääntyjä keskeytti kääntymisensä ja aiheutti paniikkiväistön takana tulleelle autolle, jonka kuljettaja oli rauhassa odottanut, että kääntyjä poistuu edestä kääntymällä.
Ei tämä auto kääntynyt vaan laittoi suuntamerkin päälle juuri kun olin ohittamassa. Tämän palstan ongelma on se kun yrittää kertoa jotain lyhyesti epäonnistuu siinä !
Tarkoitan vain, että tuo hiuksia nostattava tilanne oli varmasti sellainen myös näille kahdelle "uhriksi" joutuneelle naishenkilölle.
Tuskin edes ehtivät tajuta miltä tilanne näytti vasemmalla kaistalla