Oli mielenkiintoista seurata keskustelua isoista kolarisumista. Kaava näissä asioissa on aina sama; iso hälinä, syylliset löydetään ja hutkitaan, asia unohtuu, mitään ei opita. Syypäät olivat tällä kertaa pk-seutulaiset, pk-seudun ulkopuolella asuvat, nelivetokuskit, takavetokuskit, luistonestolla varustetulla autolla ajavat, kurittomat, liian hitaasti ajavat, naiset, miehet, taitojaan esittelevät taitavat, taitamattomat jne. Eli aina joku muu kuin kirjoittaja itse. Paljon on vastaisen varalle hyötyä tästäkin tiedosta.
Jotkut näkivät asiaa laajemmin, esim. Seutulainen, joka sanoi mm. Minun mielestä on turha syyllistää ketään. Tässä lauseessa on mielestäni kaksikin viisautta; syyllisten etsintä ei ole tähänkään mennessä estänyt samanlaisen tilanteen syntymistä uudelleen ja toisekseen syyllisten etsintä on turhaa koska heitä on niin paljon, eivätkä läheskään kaikki samaan syyllistyneet joutuneet onnettomuuteen. Syyllisten etsiminen siis on oikeastaan vain huonotuuristen syyllistämistä.
Vinosti hymyillen luin kommentteja riskinoton lisääntymisestä ja liikennekurin höltymisestä, kirjoittajina nimimerkkejä, jotka ovat muissa yhteyksissä sanoneet riskinoton kuuluvan sujuvaan liikenteeseen, ovat sanoneet että kuskit itse tietävät oikean nopeuden ja että varman päälle ajavat joutavat pois liikennettä sotkemasta ja teitä tukkimasta. Onko siis ymmärrettävä niin, että riskinotto on hyvä asia paitsi kun käy hullusti, jolloin se on paha asia ja eron ratkaisee tuuri? Vai miten on ymmärrettävä se, että suhtautuminen samaan asiaan muuttuu seurausten perusteella?
SixPack sanoi: Asennoidutaan liukkaalla moottoritiellä kuin Saksalaiset ja muut Eurooppalaiset - ajetaan niin, että kaikki pääsevät perille. Asiaa, tosin ottaisin siitä pois sanat liukkaalla moottoritiellä. Liikennemääriin nähden eniten onnettomuuksia tapahtuu kun keli on parhaimmillaan ja liikenne vähimmillään. Niin hullulta kuin se tuntuukin, eniten parannettavaa on parhaissa olosuhteissa.
Ehkä syy näihin onnettomuuksiin onkin yksinkertainen: ihmiset eivät asennoidu liikenteeseen niin, että JOKAISELLA on oltava oikeus päästä perille. Kaikki muut syyt ovatkin ehkä vain tuon seurausta, jolloin niitä ei kannata edes yrittää korjata. Kun asenne on kunnossa, kuski on turvallinen vaikka olisi eteläsuomalainen ja ajaisi ESP:llä varustettua hyvää nelivetoista autoa.
Jos suman syyksi todetaan huono keli ja muutama yksittäinen kuljettaja, on tapahtuman opetus muuttaa lämpimämpiin maihin tai hankkia Suomeen paremmat kuskit. Jos syyksi todetaan laajalle levinnyt asenne, joka saa kuskit luottamaan tuuriin ja tekniikkaan ja vähät välittämään seurauksista, ehkä moni ymmärtää opetukseksi että kannattaa ottaa selvää liikenteen riskeistä ja ajaa tämän tiedon mukaan.
Yksi opetus, tai asia mikä pitäisi oppia kolarisumasta: älä aliarvioi luonnon voimaa.
Tuo kolarisuma sai alkunsa pitkälti olosuhteiden äkillisestä muuttumisesta; tiet muuttuivat peilijääksi parissa minuutissa alueen ylittäneen säärintaman takia. Mikään tietotekninen väline, esim. automaattisesti muuttuvat nopeusrajoitukset, auraus/suolauskaluston nopea liikkeellelähteminen, nopea radiotiedottaminen ei olisi pelastanut tapahtuneelta.
Loppujen lopuksi Jäljelle jää vain kuljettajan oma harkinta olosuhteiden muuttuessa. Ennakointi. Valitettavasti oppi menee perille vain kantapään kautta, jos sitenkään.
Tähän voi todeta sitä kuuluisaa lausahdusta mukaillen: Se, joka ei ole koskaan syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen, heittäköön ensimmäisen liikennemerkin. Puhumattakaan törkeistä tapauksista. Myöskään punaisia päin kävelevät tai neljääkymppiä maantiellä henkilöautoa kuljettavat naisihmiset eivät ole rikkeettömiä.
Tuskinpa siitä mitään opitaan. Syksyllä sitä ei edes kukaan enää muista.
Ainoa asia mikä on varmaa, on se, että syy onnettomuuksiin ei ollut huonossa kelissä ja olosuhteissa, vaan kuljettajissa.
Ehkä kolarista tuomion saavat kuitenkin jotakin oppivat. Toivottavasti.
TeeCee:
Epätavallisen harvoin olen näin paljon eri mieltä kanssasi. Johtuisiko se suppean suhteellisuusteorian 100-vuotispirskeiden jälkitilasta? Tai sitten olen ymmärtänyt pointtisi vain yksinkertaisesti väärin.
Olen tullut yliherkäksi tuolle syyllistämiskompleksille (ei saa syyllistää vanhempia, ei lapsia, ei opettajia, ei autoilijoita, eikä, eikä ).
En hyväksy ajatusta, että kun riittävän monet (sadat - sadat tuhannet) ovat johonkin ikävään tai mukavaan osallisia, kaikki ovat joko yhtä syyttömiä tai yhtä syyllisiä. Satunnaisesta katsojasta ja katsannosta kulloinkin riippuen.
Eivät äärirajoilta löydettävät osalliset ole vain hyvä- tai huonotuurisia. Yleensä heiltä löytyy myös oma vahva panoksensa tapahtumien kulkuun ja seurauksiin.
En silti väheksy sattuman osuutta, mutta mielestäni sen käyttäminen kuvaamassa talviliukkautta kuvaa paremminkin suhteellisuustajun puutetta. Talvi ei Suomessa ole mikään yllättävä tsunami! Jos sekään mikään yllättävä on.
Uskaltakaa antaa elämän kuljettaa, julistaa eräskin toistaiseksi vapaalla jalalla kulkeva hyväpalkkainen elämänkouluttaja. Ei hemmetti vieköön liikenteessä kuitenkaan! Kyllä siellä täytyy sattuman osuus pyrkiä minimoimaan. Suomeksi se tarkoittaa riskien karttamista. Se edellyttää liikenneolosuhteista johtuvien riskien (keli, tiestö, toiset autoilijat ) ja potentiaalisen oman riskikäyttäytymisen tunnistamista sekä kestävää oikean asenteen käyttövalmiutta.
Senkin uhalla, että elämästä katoaa hohto. Sillä hohdon kanssa voi kadota syyttömienkin henki, ja kyllä silloin pitää uskaltaa joku syyllistää.
sitäsaa: Epätavallisen harvoin olen näin paljon eri mieltä kanssasi. Johtuisiko se suppean suhteellisuusteorian 100-vuotispirskeiden jälkitilasta? Tai sitten olen ymmärtänyt pointtisi vain yksinkertaisesti väärin.
Taisit ymmärtää väärin mutta syy on minun, yksinkertaistin liikaa lyhentääkseni tekstiäni. Minunkin mielestäni pitää pyrkiä selvittämään kuka rikkoi lakia, mutta se on poliisin homma. Kuskin homma on verrata kolariin joutuneiden tilannetta omaansa ja jos aihetta ilmenee, korjata toimintaansa. Opetus on sama oli keli tai maakunta mikä tahansa, tätä ei saa kuitata muiden taitamattomuudella tai rikollisella toiminnalla.
Oletan, että mukana olleet eivät olleet keskivertoa rikollisempaa tai taitamattomampaa porukkaa. Uskon käyneen niin, että tavalliset kuskit sattuivat hankalaan tilanteeseen, joka lisäsi todennäköisyyttä riskin realisoitua onnettomuudeksi. Riskit sinänsä olivat taatusti nähtävissä jo ennen kuin alkoi rytistä, niitä ei vain tunnistettu tai niistä ei välitetty. Otetut riskit olivat ne samat mitä varmaan jokainen ottaa joka päivä.
Tuona päivänä noilla teillä oli varmaan se pieni ryhmä, johon mikään ei vaikuta mitään ja se suuri enemmistö, joka ajelee muiden mukana, hiljaa tai kovaa, asiaa sen kummemmin miettimättä. Nyt varmaan rangaistaan muutamia niistä, jotka ajoivat holtitonta vauhtia. Hyvä, he ovat sen ansainneet. Mutta he ovat vain kipinä, tavalliset ihmiset ovat sytyke, johon kipinä osuu ja tuli pääsee irti. Tavalliset ihmiset päättävät ajotavallaan riskitasonsa, lumipyryt, rattijuopot, kaaharit ja muut meidän vaikutusmahdollisuuksiemme ulottumattomissa olevat asiat vain sitten mittaavat, kuinka korkealla riskillä päätimme/ajauduimme ajamaan.
Jos näihin holtittomiin keskitytään liikaa menee ohi se opetus, että suurimman osan onnettomuuksista aiheuttavat ihan tavalliset ihmiset, koska heitä on niin suuri enemmistö. Liian lyhyt turvaväli, liian suuri nopeus tai huono näkyvyys on vaarallista muulloinkin kuin lumipyryssä. Autoni lyö kuivalla asvaltilla tyhjää kolmoselle vaihtaessa talvirenkailla, tästä voi päätellä jotain jarrutusmatkoista ja väistömahdollisuuksista. Sama vaikutus on märällä asvaltilla kesärenkaillakin saati talvirenkailla (molemmat Nokialaisia). Olisi ihme jos teidän muiden renkailla ei olisi suunnilleen samat ominaisuudet. Silti tämä ei vaikuta ajonopeuksiin tai turvaväleihin.
Noihin kolarisumiin on syyllinen jokainen, joka ei anna näiden asioiden vaikuttaa ajotyyliinsä, joka ei reagoi hirvivaaramerkkeihin, märkään tiehen tai pimeyteen jne. Sitä tarkoitin syyllistämällä lähes joka kuskin. Tavallisen kuskin pitäisi tapahtumista tajuta, että hänen autostaan vastaa hän yksin eikä se takana tuleva, joka yrittää painostaa ajamaan vähän lujempaa. Jos hän on sitä mieltä, että taas ne hullut kaahasivat jka aiheuttivat nämä onnettomuudet, tästä on hyötyä tulevaisuudessa vain jos hän laskee itsensä niihin hulluihin ja asia saa hänet harkitsemaan uudelleen, kannattaako tähän ryhmään kuulua.
mikahe: Tähän voi todeta sitä kuuluisaa lausahdusta mukaillen: Se, joka ei ole koskaan syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen, heittäköön ensimmäisen liikennemerkin. Puhumattakaan törkeistä tapauksista. Myöskään punaisia päin kävelevät tai neljääkymppiä maantiellä henkilöautoa kuljettavat naisihmiset eivät ole rikkeettömiä.
Pointtini oli, että ei syyllistetä ketään juuri siksi, että syytöntä ei olekaan. Sellaisessa tapauksessa syyllisten etsintä ei palvele muuta tarkoitusta kuin kostonhalua kun sen pitäisi parantaa kunnioitusta lakeja kohtaan. Jokainen syyttelee lempisyntipukkiaan eikä kenenkään tarvitse muuttaa tapojaan, paitsi ehkä muutaman harvan kolarissa mukana olleen. Näin varmistetaan se, että mikään ei muutu, koska syntipukkiemme tapoja emme voi muuttaa ja omiamme emme edes tarkastele sillä silmällä, siihen ei ole tarvetta koska syylliset on selvitetty ja rankaistu.
On kallis tapa muuttaa ajotapoja ajamalla kolari. Viisas oppii virheistään sanotaan, mutta viisaampaa on oppia muiden virheistä. Hankala keli oli suurennuslasi, ne tavalliset riskimme olivat auringonsäteitä. Polttolasi ei lisää auringon säteilyä eikä keli lisää ottamiamme riskejä vaan tuo ne esiin, keskittää kunnes hulmahtaa.
Punaista päin kävelevät tai tien tukkoina ajelevat eivät ole rikkeettömiä, mutta heidän rikkeittensä miettiminen ei ole päämurheesi, vaan selittelyä. Sinun asiasi on taitavampana ja viisaampana ajaa niin, että tientukot tai lainrikkojat eivät saa aikaan onnettomuutta. Motivaatio estää onnettomuus kaikin keinoin kärsii, jos miettii syyllisiä eikä omaa vastuuta.
Esimerkki syyllisten etsimisestä: T:reen ohikulkutiellä tällä viikolla M-B maasturi välillä kiihdytti ja välillä jarrutti voimakkaasti, perässä tuli rekka. M-B ajoi ensin Pirkkalan liittymään mutta alkoikin palata takaisin tielle, jolloin rekka koukkasi oikealle päin mersun kylkeä. Mersu jäi paikoilleen odottamaan jonon menevän ohi, sitten painoi rekan perään tehden kovassa vauhdissa hulluja ohituksia. Kun se sai lopulta siltatyömaan paikkeilla rekan kiinni, takaa tuli poliisiauto vilkut päällä ja ohitti ja pysäytti molemmat. Tapauksen nähnyt ja lehteen kirjoittanut reportteri sanoi nähneensä kuinka poliisi joutui pitämään kuskeja irti toistensa kurkuista. Rekan kuski oli huutanut poliisin kuullen, että jos ei olisi ollut niin kiire ja kallis lasti, hän olisi liiskannut M-B:n sillan pilaria vasten.
Tässä haettiin syyllisiä ja löydettiinkin, mutta itse asia meni aivan persiilleen. M-B:n kuskia ärsytti tai pelotti liian lähellä roikkunut rekka, jota hän yritti hätistää ensin kiihdyttämällä ja kun ei tehonnut, niin myös jarruttamalla. Rekan kuski taas ärsyyntyi kun ei saanut ajaa haluamaansa vauhtia. Tuloksena oli monta vaaratilannetta, joista jokainen olisi voinut saada vakavat seuraukset. Kumpi tahansa olisi voinut estää kaiken tämän, mutta eihän se käynyt kun syyllinen oli se toinen.
TeeCee:
Otetut riskit olivat ne samat mitä varmaan jokainen ottaa joka päivä.
Tuona päivänä noilla teillä oli - - suuri enemmistö, joka ajelee muiden mukana, hiljaa tai kovaa, asiaa sen kummemmin miettimättä. - - Mutta he ovat vain kipinä, tavalliset ihmiset ovat sytyke, johon kipinä osuu ja tuli pääsee irti. - -
Jos näihin holtittomiin keskitytään liikaa menee ohi se opetus, että suurimman osan onnettomuuksista aiheuttavat ihan tavalliset ihmiset, koska heitä on niin suuri enemmistö - - Noihin kolarisumiin on syyllinen jokainen, joka ei anna näiden asioiden vaikuttaa ajotyyliinsä - - Sitä tarkoitin syyllistämällä lähes joka kuskin.
Nyt on niin, että johtuen joko Agricolan päivän aatosta tai siitä, etten ole lukenut tätä palstaa runsaaseen puoleen vuoteen, mutta minulla on ilmeisen selviä vaikeuksia seurata yleensä niin helppotajuista logiikkaasi. (Yritin kiteyttää edellä olevaan lainaukseen sen ajatuksenkulkusi, jossa en pysy mukana.)
Arvelen yhä ymmärtäväni väärin, sillä kuvittelin ensin mm. kohdan ajelee muiden mukana, hiljaa tai kovaa tarkoittavan, että muut vaikuttaisivat jopa enemmistön vauhtiin. Ilmeisesti tarkoitit nuo asiat ymmärrettäväksi erillisinä: muiden mukana (=vauhtia) TAI hiljaa TAI kovaa. Vaikea olisikaan kuvitella enemmistön muitta mutkitta lähtevän vähemmistön (=kaahareiden) vauhtiin.
Otetut riskit olivat ne samat mitä varmaan jokainen ottaa joka päivä. virke houkuttelee ymmärtämään sen niin, että voin tässä elämässä tehdä mitä vaan, sillä kellään ei ole kanttia heittää ensimmäistä liikennemerkkiä, kuten joku jo ehti toteamaankin.
Vaikka suurin vahinko syntyykin itse tuhon myötä, en myöskään näe asennemuokkauksenkaan kannalta turhana sitä, että selvitetään/syyllistetään tulitikun raapaisija(t).
Kun halutaan syyllistää tai olla syyttämättä kaikkia, asia ei koske henkilökohtaisesti ketään!
Kukaan ei opi mitään. Tarvitaan sen kokoinen ratkaisu/tuomio/vapautus, että se mahtuu mahdollisimman monen kaaliin.
Älähän nyt...kyllä TeeCeen puheissa järkeä on. Luin vain aika nopeasti mutta kuitenkin sen verran ajatuksella että järkeä on.
Ihmisten pitäisi pystyä korjaamaan omaa toimintaansa myös seuraamalla toistensa virheitä tai sanotaanko vääriä arviointeja ja muuttamalla niiden pohjalta omaansa eikä aina vasta sitten kun osuu omalle kohdalle. Liikenteessä yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on kallista jos sen joutuu jokainen tekemään.
Jos 100 autoilijasta 10 tekee virheen ja oppii sen kautta, myös näiden lopun 90 autoilijan tulisi kriittisesti tutkia omaa vastaavaa toimintaansa ja muuttaa sitä paremmaksi jos tarvetta ilmenee. Jos nämä 90 muuttavat toimintaansa vasta omakohtaisen tilanteen jälkeen...kalliiksi tulee ja ihmishenkiä menee.
Hieno homma että joku vaatii selvitystä epäselvästi esitetystä asiasta.
sitäsaa: Arvelen yhä ymmärtäväni väärin, sillä kuvittelin ensin mm. kohdan ajelee muiden mukana, hiljaa tai kovaa tarkoittavan, että muut vaikuttaisivat jopa enemmistön vauhtiin. Ilmeisesti tarkoitit nuo asiat ymmärrettäväksi erillisinä: muiden mukana (=vauhtia) TAI hiljaa TAI kovaa. Vaikea olisikaan kuvitella enemmistön muitta mutkitta lähtevän vähemmistön (=kaahareiden) vauhtiin.
Tarkoitin tuolla ilmaisulla kuskeja, joilla ei ole kanttia itse päättää taitojensa, autonsa, renkaittensa, ja muiden
tietojensa perusteella itselleen oikeaa nopeutta (tietysti rajoitusten puitteissa). He tarkoittavat hyvää lähtiessään ajamaan lujempaa jonon kärjessä, he haluavat parantaa liikenteen sujuvuutta, mutta väitän heidän olevan tällä toiminnalla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Tietä antamalla he voisivat ajaa sekä turvallisemmin että auttaa liikenteen sujuvuutta.
En tarkoita kaahareiden mukaan lähteviä vaan ylipäätään muiden mukaan lähteviä. Nopeuseron ei tarvitse olla isokaan. Ihmiset lukevat tarkkaan rengastestejä ja valitsevat jonkun merkin kun sillä esim. jarrutusmatka on niin paljon muita parempi. TM 5/05:ssä oli kesärengastesti. Paras jarrutusmatka märällä pinnalla 80:stä oli Continentalilla. Huonoin oli Yokohama yli kahdeksan metriä ja liki 27 % pidemmällä jarrutusmatkalla. Se erottui selvästi muita huonompana ja olisi siis tosi huono valinta märkäpitoa arvostavalle.
Continentalilla ajava menettää kaiken renkaasta saamansa edun ajamalla n. 84 km/h 80:n sijaan. Eli kuskin pikku valinnat joita ei juuri ajatella merkitsevät paljon enemmän kuin tekniset erot autossa, joita kuitenkin harkitaan otsa rypyssä pitkät tovit.
sitäsaa: Otetut riskit olivat ne samat mitä varmaan jokainen ottaa joka päivä. virke houkuttelee ymmärtämään sen niin, että voin tässä elämässä tehdä mitä vaan, sillä kellään ei ole kanttia heittää ensimmäistä liikennemerkkiä, kuten joku jo ehti toteamaankin.
Se oli tarkoitettu ymmärrettäväksi niin, että liikennemerkkejä ei kannata syyllisten perään heitellä, koska sitten ilma on sakeana merkeistä. Gandhi sanoi, että silmä-silmästä-periaate johtaa siihen, että pian maailmassa on vain sokeita. Poliisi ja tuomioistuin ratkoo kuka lain mukaan ansaitsee saada liikennemerkistä ympäri korvia, kuski ratkoo kuinka estää onnettomuuksia sattumasta. Syyllisenkään päälle ei ajeta vaikka kuinka mieli tekisi. Pidän mihin tahansa onnettomuuteen syyllisenä paitsi sen varsinaista aiheuttajaa, myös kaikkia, jotka olisivat voineet sen estää mutta eivät estäneet. Ymmärrän käsitteen vastuu tarkoittavan tätä.
sitäsaa: Kun halutaan syyllistää tai olla syyttämättä kaikkia, asia ei koske henkilökohtaisesti ketään!
Kukaan ei opi mitään.
Tuo tehoaa mielestäni paremmin ihmisille, jotka ottavat riskejä koska kiinnijäämisriski on pieni. Se on samaa porukkaa, jotka varastavat koska siihen on tilaisuus, heidän toimiaan ei ohjaa moraali vaan omat mielihalut. Heitä varten on poliisi, eivät he puhetta ja perusteluja usko tai edes kuuntele.
Ehdottamani tapa taas sopii niille, jotka eivät juuri mieti ajamistaan fysiikan lakien ja riskien kannalta, kunhan rullailevat. Ehkä tällainen iso onnettomuus saa jotkut heistä miettimään asioita. Kun ajattelu kerran on alkanut, ilmiö yleensä ruokkii itse itseään ja ajattelu lisääntyy. Osa ei löydä ajatuksiensa raaka-aineeksi tietoa ja kehittelee omat teoriansa siitä mikä liikenteessä on vaarallista, mutta moni varmaan etsii myös tietoa avoimin mielin. Tällaisella ei voi olla olematta edullinen vaikutus liikenteeseen.
TeeCeelle:
Näyttäisi siltä, että on taas aika jättää tämä palsta, kun en ymmärrä enää edes kaikkia SINUN juttujasi. Tai sitten kirjoitat epätasaisesti.
Ymmärrän vielä kertomasi rengastestin uskottavuuden ja autoilijan nykyhetken kokemisen välisen kieltämättä oudon, mutta tunnetun - ristiriidan.
Mutta sitä en käsitä, että enemmistö muka ajelisi jonon kärjessä! Ja että jos he kaikki antaisivat tietä, paranisi sekä liikenteen sujuminen että turvallisuus. Jokin tuossa ei taivu omaan logiikkaani.
(Kieltämättä tämä luettuna saattaa tuntua keljuilulta tai saivartelulta, mutta sitä en tarkoita. Kummaksun vain voimattomana, että missä on vastaansanomaton entinen johdonmukaisuutesi hyvän asian puolesta.)
Otetut riskit - - jokainen ottaa. ajatuksesta olen huolissani sen yleistysmielisyyden vuoksi.
Ennen muistaakseni sinäkin edustit kantaa, että asenteet muuttuvat enimmilläänkin yksi kerrallaan jos sitäkään. Kun tavoitellaan suurta tehoa ja kattavuutta, pelkään ettei oikeasti puhutella ketään. Siitä olen tässä huolissani.
Sen sijaan täysin samaa mieltä olen kanssasi tästä: Pidän mihin tahansa onnettomuuteen syyllisenä paitsi sen varsinaista aiheuttajaa, myös kaikkia, jotka olisivat voineet sen estää mutta eivät estäneet.
Lyhyt vastaus alkuperäiseen kysymykseen:
Menee. Aivan varmasti.
Kun Kolmisen vuotta sitten Huopalahdentiellä tapahtui se paljon julkisuutta saanut koulutytön yliajo, niin ajotavat siistiytyivät lähinnä vain siksi aikaa, kun asian ympärillä käytiin vilkasta keskustelua mediassa. Oli mielenilmaisuja kadun varressa ja kiertokirjettä sähköpostissa, jossa luvattiin parantaa tapoja, jne.
Nyt vanhoilla keltaisilla ajellaan, niin Huopalahdentiellä kuin muuallakin, aivan samaan tahtiin.
Ja olen aika varma että Helsingin sisäänmenoväylillä tuo kolarisuman "oppi" ei enään näy mitenkään.
Tuntuu että vain ihmisuhreilla saadaan tiettyjen ajotavan omaavien päähän järkeä, mutta vain hetkeksi.
Menee. Aivan varmasti.
Yhdyn tähän käsitykseen myös. Mikään ei ole niin lyhyt kuin ihmisen muisti. Viranomaiset myös valvovat tehostetusti nopeuksia jonkun aikaa, ja sitten edetään tavalliseen tahtiin.
Aina keliososuhteiden muuttuessa istuu päättäjä ratin takana. Hän päättää millä nopeudella liikutaan. Kolarisumasta voisi todeta, että oli henkilö missä asemassa yhteiskunnassa tahansa, myös ns. päättävä elin, on hän ratin takana kykenemätön tekemään oikeita ratkaisuja. Ammatikseen ajavat näkevät ja lukevat tietä, tuntevat auton, ja heillä on yleensä parempi käsitys missä turvallinen raja kulkee. Jos ei ole kiinnostunut ympäristöstä ja muuttuvista tekijöistä liikenteessä, vaan ajo on pakollinen suorite, kuin seksi vanhassa avioliitossa, ei varmasti huomaa minkäänlaisia vaaran merkkejä. Liikenteessä on yksi todella yksinkertainen keino toimia. Löysätä kaasua hieman, mitä se haittaa jos joku ohittaa, perille pääsee yleensä näinkin varmasti ja aina ajoissa. Täytyy olla todella pitkä matka ilman pysähdyksiä jotta säästäisi 10-15 min. Mistä?
SixPackille:
Arvostan ammattilaisuutta. Myös (ja oikeastaan eritoten) liikenteessä, jossa olen tietyn ammattilaisryhmän "armoilla" ehkä pelottavimman osaa päivästäni.
Silti en voi olla niin sokea, ettenkö olisi nähnyt
ko. kolarisumissa myös ammattiliikennettä.
SixPack:
Ammatikseen ajavat näkevät ja lukevat tietä, tuntevat auton, ja heillä on yleensä parempi käsitys missä turvallinen raja kulkee.
Niinpä niin.... Niitä ammattilaisia on ollut vuoden sisällä näissä pahoissa ja kohua aiheuttaneissa liikenneonnettomuuksissa sen verran usein, että ei oikein tiedä mitä tuohon sanoisi... (sekä ihmisten, että tavaroiden kuljettajina). "Yleensä" on kuitenkin erittäin tärkeä sana mainita.
Jos ei ole kiinnostunut ympäristöstä ja muuttuvista tekijöistä liikenteessä, vaan ajo on pakollinen suorite, kuin seksi vanhassa avioliitossa, ei varmasti huomaa minkäänlaisia vaaran merkkejä.
Tässä ei kyllä ammattilaisuus auta mitään, päinvastoin useinkin. Turtuminen ja ärtyminen tulevat päällimmäisinä mieleen näistä negatiivista ja vaarallisista tunteista. Kännykkään hölöttäminen rattiin nojaten (yritä siinä ehtiä reagoidan mihinkään), roikkumiset takapuskurissa ja ylinopeudet vielä lisäksi.
Ainoa asia mikä on varmaa, on se, että syy onnettomuuksiin ei ollut huonossa kelissä ja olosuhteissa, vaan kuljettajissa.
Täysin samaa mieltä. Tämän kolarisuman selvittelyssä on päässyt pahasti hämärtymään se, että Suomessakin suurin osa onnettomuuksista tapahtuu juuri niissä parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Ja silloinkin etsitään jotain naurettavia syitä - kuten auringon häikäisyä (niin kuin se nyt yllättäisi ketään, kannattaisikohan jättää ohittamatta jos ei näe?).
Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu virheistä oppiminen - täällä ei saa epäonnistua missään joten ei saa myöskään oppia virheistä.
Jos joskus viitsittäisiin katsoa peiliin ainaisten syyllisten etsinnän ja syiden vatvomisen sijaan...
Arvostan ammattilaisuutta. Myös (ja oikeastaan eritoten) liikenteessä, jossa olen tietyn ammattilaisryhmän "armoilla" ehkä pelottavimman osaa päivästäni.
Silti en voi olla niin sokea, ettenkö olisi nähnyt
ko. kolarisumissa myös ammattiliikennettä.
Harva täällä kirjoittajista on kiivennyt 3 m ylös rekannupin hyttiin ja myös ajanut pitkiä matkoja raskasta yhdistelmää. Liikennettä joutuu seuraamaan ja lukemaan hyvinkin eri tavalla kuin jos vertaisi sitä tavallisen arkiautoilijan työpaikalle ajoon. Vaikka ajaisi muuhun liikenteeseen nähden alinopeutta, henkilöautoja riittää jotka koukkaavat keulan eteen, aivan koko ajan, riskiohituksia joutuu vasemmanpuolen taustapeilistä seuraamaan, samalla seuratessa oikeasta peilistä perävaunun liikkeitä ja pyöräparien kulkuja 30 cm pientareella siellä jossain takana, yrittäen joustaa ja antaa tietä.
Kun henkilöautot törmäävät keulilla kuin keilapallot toisiinsa, on raskaalla ajoneuvolla hyvin pienet mahdollisuudet väistää, voi yrittää vetää ulos joutumatta luisuun, koska silloin törmätään varmuudella kolarisumaan. Veikkaan, että täällä kirjoittajien ilmeet vetäisi vakavaksi mikäli tositilanteessa saisi poikkeusluvan ajaa Helsingistä-J:kylään lumimyräkässä minkä tahansa raskaan ajoneuvon. Siitä muodostuisi tarina joka kerrotaan vielä lapsenlapsille!
Sixpackin kanssa samaa mieltä.
Tähän on siis tultu. Näin kauan sitten tv:stä pätkän, missä Tapsa Rautavaara oli apukuskin paikalla rekan nupissa. Taisivat heittää keikan Ruotsiin. Ulos kömpiessään Tapsa totesi: Ei jäänyt tästä reissusta lapsenlapsille kerrottavaa, tjsp.
Eipä silti, itselleni on jäänyt 70-luvun rekkamiehistä opetukseksi vinkata nopeammalle, missä aukenee hyvä ohituspaikka. Hyvin toimii, varsinkin tutulla tiellä. Ha:n takaa on tietysti aika esteetön näkyvyys, mutta onhan niitä huonojakin kelejä.
SixPackille:
Tämä uhkaa nyt lipsua taas väärälle uralle. En suinkaan väheksy ammattiautoilijoiden taitoa. Päinvastoin. Heidän 'reitti selvä: ohita'-oik.vilkkuun olen oppinut luottamaan (joskus myöhemmin tuntuu, että lähes sokeasti!) ja sitä myös noudattamaan.
Ajoittain se kääntyy jopa niinpäin, että ihmettelee miksei edellä ajava rekka näytä vieläkään ohitusmerkkiä!
Peloissani olenkin nimenomaan siitä, että heillä on ylivertainen asema liikenteessä. Heistä JOKAISEN täytyy olla meitä muita parempi. Muutoin tulee ihan helvetillistä jälkeä!
Joskus aikana ennen EU:ta oli Suomessa aika, jolloin kepulaiset maanviljelijät pitivät yhtä. He toteuttivat näkemystään jakamalla kaikille taidoista ja tuloksesta riippumatonta tukea. Pääajatus oli, että kaikki mv:t ovat yhtä taitavia, yritteliäitä ja hyviä.
Mutta eihän se niin ollut eikä ole.
Kyllähän me helposti annamme satikutia myyjälle, opettajalle, päiväkodintädille, vanhustenhoitajalle, poliisille, tienpitäjälle, kassalle ja konduktöörille, ellei hän suoriudu tehtävästään mielestämme kelvosti.
Miksi ihmeessä ammattiautoilijat olisivat kaiken arvostelun ulko- ja yläpuolella, ja toteaisimme vain, että he sentään kiipeävät 3 metriin?
SixPack:
Harva täällä kirjoittajista on kiivennyt 3 m ylös rekannupin hyttiin ja myös ajanut pitkiä matkoja raskasta yhdistelmää. Liikennettä joutuu seuraamaan ja lukemaan hyvinkin eri tavalla kuin jos vertaisi sitä tavallisen arkiautoilijan työpaikalle ajoon.
Eipä ole tarvinnut montaa kertaa nousta edes pienen kuorma-auton rattiin, vaikka ABC onkin taskussa...
En minäkään epäile, etteikö ammattilaisten joukosta löydy TOSI ammattilaisia, jotka seuraavat liikennettä ja noudattava varovaisuutta ja ennenkaikkea tilanteisiin liittyvää huolellisuutta. Isoa massaa on varmasti hankala hallita.
Mutta tunnut olevan oikea henkilö vastaamaan siihen tässäkin toistamaani kysymykseen: Minkä ihmeen takia nämä isojen autojen ammattilaiset ovat sitten muissa maailmoissa erittäin usein, kun he NOJAAVAT rattiin ja puhuvat TOISELLA KÄDELLÄ kännykkäänsä. Ei sellaisessa tilanteessa voi kukaan väittää olevansa "hereillä", jos yllättävää sattuu.
Onko teillä/heillä joitakin teknisiä esteitä käyttää handsfree -vimpaimia ajaessaan puheluiden aikana? Niitä on langallisia, langattomia, kiinteitä jne.
Istuisivat edes sen näköisinä, että yrittävät ajaa, eivätkä röhnötä ratin päällä ihan kuin baaritiskillä. Ei siinä luottamus ammattilaisuuten juuri parane, kun joka toisella kuskilla on puhelin kädessä kun katsoo vastaantulevaa 3 m:n korkeudella olevaa kuskia.
Tehdään nyt pieni vastaohjausliike, ettei tämäkin karkaa ihan kokonaan käsistä.
TeeCee tahtoi ja otti tämän aiheen uudestaan esiin.
Hänen aikaisempiin kirjoituksiinsa vedoten uskon, että tässäkin hän haluaa pelkkää hyvää.
Ko. kolarisuma vei järjettömästi mennessään (ihmishenget, materiaa, työaikaa...), mutta arvelen TeeCeen toivovan, että taseen vastaavaa-puolelle kertyisi myös mahdollisimman hyvä saldo. Että otettaisiin tapahtumasta joka ainoalla taholla hyvin opiksi.
Vaikka kukaan ei vielä ole (ainakaan kirjoituksensa perusteella) ihmetellyt, miksi haluan löytää ja erottaa tästä kolarisumasta erilaisia ryhmiä, vastaan siihen jo etukäteen.
Tieteellisessä mielessä tällaisia massiivisia ketjukolareita toteutuu harmittavan harvoin.
SIKSI nämä aniharvat tapaukset on selvitettävä erinomaisen tarkoin.
Keskeinen asia on juuri selvittää jokaisen osallisena olleen autoilijan viiteryhmä(t) mahdollisimman tarkkaan ja monipuolisesti.
Sen vuoksi on ensin huolella määriteltävä, ketkä kuuluvat esim. ENEMMISTÖÖN, ketkä VÄHEMMISTÖÖN. Yleinen käsitys on, että ns. tavalliset autoilijat ovat ENEMMISTÖ ja kaahailijat yms. ovat VÄHEMMISTÖ. Lisäksi tulee esim. ammattiliikenne.
Vaikka määrittely ei lopulta olisikaan tämä, määrittelyjen tekeminen on erinomaisen tärkeää.
Sillä jos voidaan esimerkiksi luotettavasti osoittaa, että kolarisumaan osallisissa ns. kaahailijat ovat yliedustettuina ja "tavalliset autoilijat" aliedustettuina, siitä voidaan loppuyhteenvedossa esittää tietty johtopäätös.
Jos sen sijaan voidaan osoittaa todeksi, että kolarisumassa ei ollut mukana ainuttakaan "kaahailijaa", tulee vahvat perusteet sille väitteelle, että ylinopeutta ajavat ovat muita autoilijoita taitavampia eivätkä joudu kolareihin.
Varovasti voidaan tietysti lähteä selvittämään sitäkin, olisivatko kaaharit siitä huolimatta aiheuttaneet muiden kolaroinnin. Mutta sen todentaminen voi olla vaikeaa.
Vastaavasti ammattiliikenteen ammattitaito (mm. olosuhteiden lukutaito ja siihen yms. reagoiminen) voidaan helpostikin selvittää, kun verrataan heidän osuuttaan liikennevirrasta osuuteensa kolarisumassa. Mutta senkin luotettavuus jää valitettavasti vain tähän yhden tapauksen otantaan.
sitäsaa: Mutta sitä en käsitä, että enemmistö muka ajelisi jonon kärjessä! Ja että jos he kaikki antaisivat tietä, paranisi sekä liikenteen sujuminen että turvallisuus.
Jos ajaa rajoituksen mukaan, on ennen pitkää nopeamman edessä. Jos pitää huolen tilannenopeudestaan eli ajaa tarpeen mukaan myös alle rajoituksen, on jono pidempi ja se syntyy nopeammin. Jos takaa tuleville ei anna tietä, seuraa hermojen menetyksiä, liian pieniä turvavälejä ja vaarallisia ohituksia, jotka kaikki huonontavat sekä sujuvuutta että urvallisuutta.
Kukaan ei tietenkää saisi ajaa perään kiinni eikä menettää hermojaan, mutta se on asia, jonka miettiminen ei kuulu jonon etumaiselle. Hänen tehtävänsä on omalta osaltaan pienentää riski minimiin ja se tapahtuu antamalla tietä, ei lisäämällä vauhtia kun ei kehtaa ajaa järkeväksi kokemaansa nopeutta. Otin tämän esimerkiksi siksi, että muutama on sanonut ajavansa ylinopeutta jotta ei häiritsisi muuta liikennettä. Tämä tapa tappaa ihmisiä.
sitäsaa: Ennen muistaakseni sinäkin edustit kantaa, että asenteet muuttuvat enimmilläänkin yksi kerrallaan jos sitäkään. Kun tavoitellaan suurta tehoa ja kattavuutta, pelkään ettei oikeasti puhutella ketään.
Olen edelleen samaa mieltä, yksilöillehän tässäkin yritän puhua. Jotta yksilön muutos olisi mahdollinen, hänen pitää ajatella. Jotta ajattelu tuottaisi hyödyllisen tuloksen, pitää ajatuksen perustarpeet, lähtötiedot, olla oikeat. Ajattelun välineet on kaikilla, lopputulosten heikkous johtuu mielestäni perustietojen puutteesta.
Perustiedot taas pysyvät puutteellisina niin kauan kun asenteiden annetaan vaikuttaa tiedon valinnassa. Tieto liikenneturvallisuudesta pitää käsitellä samalla tavalla kuin vaikka autohinnastot; kylminä numeroina, joihin ei oma ennakkokäsitys saa vaikuttaa. Riskin X vaikutus on tiedossa aivan kuin auton Y automaattivaihteiston lisähinta, silti vain toinen otetaan faktana ja toinen on tutkijoiden väärinkäsitys tai viranomaisten kyykytystä.
Kolarisumien opetus menee hukkaan jos yksilöt tulevat siihen tulokseen, että vaikeat olot tai muutamat taitamattomat tai lakia rikkovat pääkaupunkilaiset tai mikä tahansa muu ryhmä oli perimmäinen syy. Ne oli ihan tavallisia ihmisiä jotka joutuivat tilanteeseen, jossa lähes jokainen otettu riski aiheutti onnettomuuden.
Useimmiten otettu riski lisää vain hiukan kokonaisriskiä eikä seuraukset näy kuin tilastoista. Yksilö ei huomaa, jos hänen kokonaisriskinsä, joka keskimäärin on vaikka 1:240, kasvaa yhdellä prosentilla eli 1:237,6:een. Jos kaikki lisäisivät saman verran riskiään, se tarkoittaisi 3 kuollutta autossa istunutta vuodessa. Saman tuloksen saamiseksi on tehty miljoonien eurojen investointeja, rakennettu keskikaiteita, eritasoliittymiä ja tutkakameroita.
Voi olla että asia jää suurelta osalta taas tajuamatta, mutta aina kannattaa yrittää. Enemmistö kuskeista ei ikäviä asioita mieti ja jos miettivät, hakevat useimmiten syypäitä muualta kuin itsestään. Elämä on helppoa kun ei tarvitse tehdä itsensä suhteen mitään ja saa olla närkästynyt muiden kuskien huonoudesta ja viranomaisten valehtelusta ja huijauksesta.
Näitä ihmisiä halusin herätellä tällä avauksellani nyt kun sattui hyvä tilaisuus. Olisi sääli jos kolme kuollutta, kymmeniä loukkaantuneita ja miljoonien edestä omaisuutta olisi menetetty ja ainoa opetus olisi, että liukkaalla on vaikea ajaa ja että muut on huonoja kuskeja.
Vilpittömästi toivon, että kolarisumasta ottaisivat oppia edes poliisi ja poliisin kirstunvartija. Jokaiselle sisääntuloväylälle kun saisi yhdenkin partion ajamaan aamuruuhkan seassa vaihtelevina aikoina Helsinkiä kohti, niin uskoisin tapojen siistiytyvän kummasti.
TeeCee:
Huh! Johan tuli lunta tupaan! Mielestäni myös vähän aiheetta.
Etkö todellakaan näe mitään ristiriitaa myöskään ajatuksessasi:
"Ajattelun välineet on kaikilla, lopputulosten heikkous johtuu mielestäni perustietojen puutteesta. - -
Voi olla että asia jää suurelta osalta taas tajuamatta, mutta aina kannattaa yrittää."
Liikut asian ytimessä, mutta et osaa päättää, mitä pitäisi tehdä tai mitä muilta pitäisi edellyttää.
Enivei, arvostan aina hyvää tarkoitustasi.
Tähän kolarisumaan johtaneissa syissä oli mielestäni yksi ylitse muiden. Toki keli oli ilmeisen liukas, näkyvyys huono, ajonopeudet suuria ja liikenne vilkasta. Tässä ei ole mitään epätavallista.
Mutta lisäksi ihmiset ajoivat näissäkin olosuhteissa turvallisena pitämäänsä moottoritietä ja tästä asennevammasta johtuen eivät varautuneet liikenteen seisahtumiseen, vaan ajoivat niin kuin tavallisestikin. Sama määrä autoja olisi tuskin mennyt kasaan tavallisella tiellä, koska tiedetään, että onnettomuus voi vaania seuraavan mutkan takana, eikä vaara ole kadonnut horisonttiin.
Eikä ilmeisesti kukaan saanut kättään sille hätävilkulle, koska se on meillä tuntematon käsite, muutoin kuin jalkakäytävällä seistessä tai pakettiauton kuormanpurkauksessa vilkutetaan suurta hätää, kuten myös hinatessa toista ajoneuvoa jolloin sen käyttö on kielletty.
Veikkaan että kyllä menee ohi, viikko tai kaksi ja kukaan ei muista koko kolaria, ja taas ajetaan ylimaallisilla reflekseillä ja minullehan ei mitään sattu asenteella edellämenijän puskurissa kiinni ja 100 km/h mittarissa. Veikkaan että tuommoinen kolari kyllä syntyy ihan kesäkelilläkin, onnea matkaan vaan ja hyvää kolaria.
Paras vinkki jonka olen kuullut tuollaisen puskurissa roikkumisen ja vaarallisen "kiireen" välttämiseen on, aja pientareelle ja odota että se kiire menee ohi, kun näin on käynyt, jatka matkaa ilman kiirettä. Toinen vaihtoehto on tietysti lähteä ajoissa, poliisin sakkotulot eivät tästä tietenkään kartu, mutta eikös tuota veroa makseta jo ihan tarpeeksi?
Eipä tainnut kukaan ehtiä eikä siitä olisi mitään hyötyä ollut kun autoja tupsahti muutaman sekunnin välein samaan kasaan.
Tekniikan Maailman pääkirjoituksessakin sivuttiin tuota asiaa ja Merilinna toteaa: "Se mitä tapahtui, on loppujen lopuksi ymmärrettävissä. Autoilijoiden kollektiivinen syyttely on tarpeetonta".
Minä olen kyllä vähän eri mieltä, ja siteeraan Merilinnan edellisen kappaleen lausetta "Se oli käsittämätöntä edesvastuuttomuutta." Ai mikäkö? No liiallinen tilannenopeus ja liian pienet etäisyydet edellä ajaviin. Jos yleisteknisen aikakauslehden päätoimittajakin hyssyttelee asiaa, niin johtopäätökseni on : ei ole opittu eikä halutakaan oppia.
Eiköhän tilanne ollut se, että ajokeli oli aika normaali ja ihmiset ajoivat sen mukaisesti. Todella yllättäen alkaneen alijäähtyneen sateen aiheuttama peilijää oli ennalta arvaamaton tilanne. Olin itsekin liikenteessä ja ensimmäinen ongelma oli se, että tuulilasi jäätyi eikä täysien lämpöjen suuntaaminen tuulilasiin saanut sitä aivan kokoaan kirkkaaksi. Tuulilasia ihmetellessäni en minäkään tullut ajatelleeksi, että tien pinnankin täytyy olla jäinen. Onneksi mitään ei sattunut.
Kyllä Merilinnan pääkirjoitus oli harvinaisen asiallinen, turha syyttely ei tosiaan paranna asiaa mitenään.
Ihmettelin samaa pääkirjoitusta. En voi käsittää Merilinnan ymmärrystä!
Jotkut noviisipojatkin TM:ssä kirjoittelevat järkeenkäyvämmin.