Viime aikoina on tänne kirjoiteltu kiinnostavista ajattelutavoista:
Drive kiilaa ohitettavan, jos tämän toiminta ei vastaa Driven käsitystä yhteispelistä. Oletan yhteispelin perustuvan liikennesääntöihin, mutta kiilaamisen oikeutus ei vielä ole minulle selvinnyt.
Lawnmover haluaa haitata muiden ohittamista ajamalla ylinopeutta sekä tulkitsemalla ajoneuvon sijainnista annettua määräystä omia tarkoituksiaan tukien, koska mahdollinen ohittaminen tapahtuisi lakia rikkoen.
Muutama muukin kieltäytyy edesauttamasta lainrikkomista unohtaen, että mm. TLL 3§ ei tuollaista oikeutta kenellekään anna.
Eräs tiepalvelumies 40 vuoden ajokokemukseen vedoten väitti, ettei kuolemat liikenteessä vähene keskinopeuden alentuessa.
Toinen henkilö ihmetteli hänelle annettua sakkoa, kun oli spinnannut liukkaalla tiellä. Tämä oli ajanut nopeusrajoituksen mukaan, eihän silloin sakkoa voi saada.
Näitä esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka paljon. Mitä niistä voisi oppia? Ainakin sen, että vaikka vahingot suljettaisiin tarkastelun ulkopuolelle, melkein mikä tahansa ilmiö on liikenteessä mahdollinen. Siitä huolimatta, että kuskit luultavasti ihan vilpittömästi pyrkivät toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Kulunut sanonta ajamaan oppii vain ajamalla, saa minulla aikaan entistäkin enemmän vastenmielisyyttä. Ajamisesta varmaan 90% on ajattelemista, sen osuutta ja ennenkaikkea tasoa olisi syytä nostaa rajusti. Muuten em. käsittämättömyydet saavat lisää valtaa.
Herbert:
Aivan. Samaa mieltä. 90% ajamisesta on ennakointia ja hereilläoloa.
Kuitenkin uskon, että aika moni tietää ja rikkoo sääntöjä kuitenkin, kuten ylinopeus, suojateiden kunnioittaminen. Näkevät, että edessä on joku hässäkkä ja kuitenkin ajavat hiljentämättä lainkaan tai edes yrittämättä olla vararovainen. Vilkkujen käytössä olisi petraamista huomattavasti.
Oppimisesta en tiedä, mutta kyseessä lienee elämäntyyli. Palovaroitinkin on ihan turha kapine. Suurin osa ei sitä tarvitse mihinkään ja siitä ei ole kuin rahanmenoa. Vilkkukin on turha, kun hyvin pääsee kääntymään aina eikä osumiakaan tule. Suotta sitä kokonaan Stop-merkkiinkään on stopata, kun ketään ei näy missään. Lossiin kannattaa ehkä stopata, jos se ei ole rannassa.
Herbert:
Älä höpsöttele. Lawnmover haluaa ajaa siten ettei tarvitse erikseen väistellä siten kuin laki määräisi "hitaasti kulkevan ajoneuvon kuljettajan" tekevän.
Ohittaja on eri henkilö kuin lawnmover ja häntä koskee määräys "Ohittavan ajoneuvon kuljettajan on tarkoin varmistauduttava, ettei ohitus aiheuta vaaraa"
"Mitä korvien välissä tapahtuu?" silloin kun väitetään että ohittaja saa hälytysajoneuvovaltuudet aina kun hän ajaa ylinopeutta, sen sijaan että todetaan että hän syyllistyykin silloin rikkeeseen tai rikokseen. Rangaistuksena ylinopeudesta määrätään sen suuruudesta riippuen huomautus, rikesakko, sakko tai perutaan ajo-oikeus määräajaksi.
lawnmover:
Raja tuon "hitaan" ja hänen oman nopeutensa välissä on jossakin 1-5 km/h välissä, rajoituksesta riippumatta?!? Tikusta asiaa? Ei tuollaisella nopeuserolla nyt ihan traktorin ja henkilöauton veroisista nopeuseroista voida puhua, mutta asiansa saa kuulostamaan hienommalta ja "lain hengen noudattamiselta", hänen mielestään.
lawnmover:
Aika päivänselvää! Mutta liikennehän on yhteispeliä, ohituksessa on mukana ohittaja ja ohitettava. Molemmilla on omat ns. velvollisuutensa. Mikset lainanut tähän vastaavaa pykälää ohitettavan osalta? Eikös se olisi johdonmukaista?
Mutta Ylinopeus-keskustelun perusteella, hän joutuisi vähän kiemurtelemaan oman käyttäytymisensä suhteen: sitä lainausta ei saisi istumaan saman aiheen perusteluun yhtä helposti/näppärästi, kuin vastapuolen käyttäytymisen suhteessa lakilainaukseen.
Sellaista tyypillistä "ei minä mutta ne muut" -käytöstä?
lawnmover:
Missäs näin väitetään?
lawnmover:
...riippumatta siitä, onko esim. ohitustilanteessa ohittaja vai ohitettava. Aste-eroista tosiaankin on vain kyse.
Kumppani:
Taidat olla driven kannalla siitä että ohittajalla on moraalinen oikeus haluta että ohitettavakin osallistuu tapahtumaan jossa liikennevirtaa häiritään.
Nuo yhteispelipuheet ovat niin käteviä kaikkien rötöstelijöiden kannalta, esim. koulukiusattu ei saa kannella opettajalle tai muuten lumipesun saanut on kantelupukki.
Minä puolestani osaan ohittaa ilman apua ja odotan sitä muiltakin ajokortin haltijoilta. Hyvän kuljettajan määritelmä on että osaa ajaa ilman että muut joutuvat väistelemään häntä tahallaan aiheutetun törmäysvaaran takia.
Mutta Kumppani, ei muuta kuin turvallista matkaa ja hyvää kevättä Sinullekin
lawnmover:
En minä tiedä millä kannalla drive on!?
Ohituksessa on sekä ohittajalla että ohitettavalla velvollisuuksia. Taidat olla sillä kannalla, että vain ensimmäisellä?
lawnmover:
Öhh...hähh??
Mutta eikös olekin kätevää ohittaa omat velvollisuudet ohitettavana, kun tarve vaatii?
lawnmover:
Hienoa!
lawnmover:
Juu, tahallisia törmäysvaaroja ei saa aiheuttaa. Itsestäänselvyys. Eli?
lawnmover:
Sitä samaa!
Kumppani:
Ohitus voi olla 100% laillinenkin, eli silloin kun peräkärry-yhdistelmällä tai kuorma-autolla ajetaan suurinta sallittua ajoneuvokohtaista nopeutta 100 km/h rajoitusalueella. Tähän ohitukseen voi hyvinkin sisältyä yhteispeliä ja nopeuserokin on ohitukseen tarvittava 20 km/h.
Jos tiekohtainen rajoitus on 80 km/h ja ajonopeus on vähintään 80 km/h ei ohituksessa ole mitään mikä edellyttäisi tieliikennetasolla yhteispeliä. Ohitus on silloin sanktioitu yksilösuoritus jossa pahimmillaan otetaan ohittajalta ajo-oikeus määräajaksi pois, menee ns. kortti hyllylle.
Mutta - saat toki minun puolestani vapaasti väistellä jos mielestäsi nopeusrajoituksen tulisi olla pelkkä suositus. En suinkaan voi määräillä mielipiteitäsi, olen vain kertonut omani.
Minulla kun on niin monta syytä noudattaa nopeusrajoitusta etten keksi järkevää syytä vinkata ylinopeuskuljettajalle "hei mene ohi vaan". Estämistarvettakaan ei ole, mutta helpottaminen on melkeinpä kuin veisi tikapuut omenavarkaalle avuksi.
Tämän jälkeen saat vihdoin sen odottamasi "viimeisen sanan", oli se sitten mikä vaan.
lawnmover:
Pahimmillaan joo.. Tykkäät ottaa noita ääriesimerkkejä.
Ensinnäkin jos rajoitus on 80, niin miksi nopeus voi silloin olla "vähintään" ilman, että se on sinun mielestäsi "sanktioitu" suoritus? Ainiin, toleranssi.
Entäs jos minä ajan tasan 80 km/h, niin sinähän suorastaan suhahdat ohi sillä vakkarinopeudellasi +1-5 km/h-nopeudellasi. Minkäsmoisen sanktion annat itsellesi?
lawnmover:
Eihän minun erikseen tarvitse väistellä, höh. Ajan (keskimäärin riittävällä uskollisuudella) jo kaistan oikeata reunaa, monestakin syystä, mutta vaikka siitäkin syystä, että laissa niin ohjeistetaan. Toisin kuin sinä ajat keskellä kaistaa tarkoituksenasi olla ainakin "henkinen tientukko" , jos ei mitään muuta.
Kumpi meistä noudattaa paremmin lain henkeä, jos molemmat tekevät elävässä elämässä kuten väitämme ajavan?
Kumppani:
Okei. Hyvä kysymys. Olen kyllä jo vastannut tuohon Rätkättimelle.
Jos ajat 79 tai tasan 80 toimit silloin pacecarina, jään silloin taaksesi. Ajonopeuteni tyhjällä tiellä on 1-3 km/h yli, se 5 km/h yli oli koeluontoinen nopeus silloin kun nollatoleranssi lopetettiin. 5 km/h ylinopeus on tarpeen silloin kun joku painostaa moottoritien vasemmalla kaistalla.
Montako senttiä arvelet olevan eroa ajolinjassa?
Varmasti sinä olet ohittajan kannalta, eli hetkellisesti "muun liikenteen" kannalta turvallisempi. Minä ajattelen perheeni turvallisuutta, eli jätän pelivaraa eli ajan "turvallisuutta vaarantamatta". Ohittaja vastaa sitten puolestaan itse siitä aiheuttaako hän rikoslain määritelmän mukaisesti toiselle vaaraa vaiko ei.
"Ajoneuvoa on ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista."
Tähän vielä tarkennus että kaista on osa ajorataa, pientareella ei saa ajaa muutoin kuin "erityisistä pakottavista" syistä.
lawnmover: "Älä höpsöttele. Lawnmover haluaa ajaa siten ettei tarvitse erikseen väistellä siten kuin laki määräisi "hitaasti kulkevan ajoneuvon kuljettajan" tekevän."
Ajamalla suurinta sallittua tuskin sinun tarvitsee soveltaa missään olosuhteissa hitaasti kulkevan ajoneuvon pykäliä itseesi. Minusta tuollaisella ajatuksella vain oikeutat itsellesi nykyisen käytöksesi.
"Ohittaja on eri henkilö kuin lawnmover ja häntä koskee määräys "Ohittavan ajoneuvon kuljettajan on tarkoin varmistauduttava, ettei ohitus aiheuta vaaraa""
Ylinopeusketjussa sinä olit ohittajana, vieläpä ylinopeutta käyttäen. Tilanne, jonka syntymistä et muiden osalle hyväksy ja jota olet sivutolkulla perustelut TeeCeelle. Oletko sovussa itsesi kanssa?
""Mitä korvien välissä tapahtuu?" silloin kun väitetään että ohittaja saa hälytysajoneuvovaltuudet aina kun hän ajaa ylinopeutta, sen sijaan että todetaan että hän syyllistyykin silloin rikkeeseen tai rikokseen."
En ole vielä huomannut tuollaista väitettävän. Oletko sinä?
Jos joku väittää ylinopeuskuljettajan saavan hälytysajoneuvon valtuudet ilman, että syyllistyy esim. ylinopeuteen tai muuhun laissa kiellettyyn asiaan, ei korvien välissä liiku muuta kuin vettynyttä sahanpurua. Mutta on eri asia, jos sanotaan, ettei sinulla ole oikeutta estellä edes ylinopeutta ajavaa.
lawnmover:
Voinhan minä olla vaikka 37. auto jonossa, joka ajaa tismalleen kyltin mukaista nopeutta. Mikä pakkomielle sinulla on vääntää joka esimerkistä jonkinmoinen ääritilanne? Normiliikenteestähän me puhutaan, eikö?
lawnmover:
"Tarpeen"? Miksi juuri 5 km/h ylinopeus, jos joku tulee takanasi? Mistä temmot näitä "teoreettisia nopeuksiasi"?
lawnmover:
Miksi asia pitää esittää senteissä, kun kyse on periaatteesta: lain mukaan pitää ajaa enemmän oikeassa laidassa kuin sinä, joka teet eri tavoin siksi, että olet "opettamassa" takanatulevia? Opettamisen meininki on ollut varmasti lainaamissasi lakipykälissä myös kiellettyä jollakin sanamuodolla.
Tuota TeeCee(kin) on ihmetellyt monella kysymyksellä, johon et ole kyennyt vastaamaan. Kotipoliisi-piirteesi on ottanut sinusta yliotteen...
lawnmover:
Yleensä ohitus kestääkin hetkiä, ei se ole mikään jatkumo, tai loputon tapahtuma. Siksi vähintäänkin ohitushetkien aikana pitää molempien olla tapahtumassa ns. mukana. Sinun mielestäsi saa olla valikoiva jos on ohitettavana ja minä en ymmärrä millä perusteella?
lawnmover:
Voi kiesus, enkö minä ajattele liikenteessä, saati ohituksissakin, perheeni turvallisuutta ja pyri ajamaan koko ajan turvallisuutta vaarantamatta (
lawnmover:
Miten kuvittelet että minä siis ajan?
lawnmover:
Miksi halusit tarkentaa?
Silloin kun ajamisesta tulee rutiinia, sitä ei välttämättä ajatella koko ajan, kun ajetaan. Jos autoradiosta (jonka asemien hakeminen itsessään voi viedä huomion) tulee uutinen Maria Tiuran uusista seikkailuista politiikan ihmemaassa, tai mistä nyt tuleekin, silloin kuuntelija ajattelee näitä asioita. Ja tämä ajatteleminen on pois ajamisen ajattelemisesta. Ja jos kuljettaja keskustelee muiden kanssa ja selostaa jotain asiaa, hän ajattelee silloin tätä asiaa - eikä ajamista. Silloin kun mieli harhailee (ja pitkällä matkalla se usein harhailee) kaikenlaisissa asioissa, ajaminen tapahtuu (pahimmillaan) pelkkien tiedostamattomien refleksien varassa, eikä sitä ajatella enää oikeastaan ollenkaan.
Voisin kertoa kymmeniä omakohtaisia esimerkkejä siitä, miten ajatusten harhautuminen muuhun kuin ajamiseen ilmenee. Mainitsen nyt kuitenkin vain muutamia tyyppitapauksia.
Yleisin on se, että pimeällä ajaessaan (jolloin näkee vain tien ja ympäristön valaistut alueet) menettää käsityksen siitä, missä ajaa. Yleensä luulee ajavansa kauempana kuin mitä todellisuudessa ajaa. Virhe voi olla jopa sata kilometriä. Eli kun Helsingistä Ouluun ajaessaan luulee tulevansa esimerkiksi Jyväskylään, huomaakin tulevansa oikeasti vasta Jämsään. Siitä, minkä paikkakuntien ohi on ajanut, ei ole minkäänlaista käsitystä. Ajaminen on tapahtunut kuin unessa. Siitä ei ole mitään muistikuvia. Kerran palasin todellisuuteen ajatuksistani jossakin epämääräisellä pikkutiellä, eikä minulla ollut aavistustakaan, missä olen tai miten olen sinne joutunut. Hämärä ajatus paikkakunnasta sentään oli, mutta en tiennyt, olenko vasta tulossa sinne, vai olenko jo ohittanut sen. Käänsin auton ja lähdin ajamaan takaisin siihen suuntaan, mistä olin tullut. Mietin, että missähän kohdassa muistini alkaa palautua, ja missä oikein olen. Kun saavuin isommalle tielle, sain selville sijaintini. Kävi ilmi, että olin kääntynyt ajatuksissani yhtä risteystä liian aikaisin vasemmalle. Varsinainen (isompi) risteys oli vasta kahden kilometrin päässä. Muita muistikuvia ajamisesta ei palautunut mieleeni kuin se, että kuunnellut erästä kasettia erästä mäkeä ylös ajaessani. Kasetti (joka sisälsi musiikin lisäksi puhetta) oli vienyt huomioni. Olin jo ohittanut edellä mainitun paikkakunnan, mutta en muistanut siitäkään mitään.
Joskus tapahtuu niin, että johonkin asiaan (useimmiten radion rassaamiseen) keskittyminen vie täysin huomion. Muutaman minuutin ajan asemia selattuaan ja radiota tuijotettuaan säpsähtää yhtäkkiä hereille ja miettii, että kukas autoa oikein ajaa, ja missä mahdetaan olla. Edellisten muutamien minuuttien ajalta ei ole mitään muistikuvia ajamisesta. Se, että auto on pysynyt koko ajan tiellä, todistaa, että sitä on ohjattu, ja ilmeisesti maantietäkin on joskus vilkaistu. Mutta ajaminen on tapahtunut täysin tiedostamatta pelkillä reflekseillä. Siitä ei ole mitään mielikuvaa. Tuollainen tilanne tuntuu itsestäkin aika vaaralliselta, koska radion rassatessa ei katsota maantietä vaan radiota.
Keskusteleminen muiden autossa olijoiden kanssa vie myös ajatukset pois ajamisesta ellei keskustella siitä. Joulupäivän iltana meinasin ajaa päin kalliota tästä syystä. Olin niin keskittynyt pitämään esitelmää jostakin asiasta, että en reagoinut ollenkaan siihen, kun saavuimme sivutieltä päätielle. Olin ajamassa hidastamatta risteyksen läpi suoraan kallioseinään, johon tie päättyy (T-mallinen risteys). Joku kiljaisi varoituksen, jolloin polkaisin jarrun pohjaan. Auto liukui päätielle ja pysähtyi keskelle sitä. Onneksi joulupäivän iltana ei ollut rekkoja tai juuri muitakaan autoja liikkeellä.
Tätä on turha kommentoida ehdottamalla ajamisesta luopumista. Meitä on nimittäin muitakin, joilla keskittyminen joskus herpaantuu. Nyky-yhteiskunta on rakennettu niin, että jotenkin ihmisten on liikuttava, ja se jokin on monille auto. Jos vain täydelliset yksilöt saisivat ajaa, siitä seuraisi monia käytännön ongelmia. Asiaa voitaisiin kuitenkin helpottaa jonkin verran aivan käytännön ratkaisuilla kuten vaikkapa tekemällä autoradioista sellaisia, ettei niiden ohjelmointi pieniä nappeja painelemalla veisi koko huomiota. Vanhan ajan radio oli yksinkertaisuudessaan hyvä.
Hyvä kirjoitus. Korjaan ensimmäistä kommenttiani: Hyvässä ajamisesta varmaan 90% on ajattelemista. Ajattelemisen osuutta ja ennenkaikkea tasoa olisi syytä nostaa rajusti. Muuten em. käsittämättömyydet saavat lisää valtaa.
Uutinen <-
HS:
Aikamoinen "tilastovale", siis ajamalla 99 satasen sijaan kuolemat vähenee 4%?
Metsähaka:
Kyllä näin tapahtuu. Tienpitäjälle tämä on pelkkää matematiikkaa. Me tavalliset autoilijat emme voi tietää kaikkia niitä perusteita, joilla nopeusrajoitukset on asetettu. Onnettommuksien vähentämisessä pienelläkin keskinopeuden alenemisella on yllättävän suuri vaikutus. Siksi esimerkiksi Kehäteille olisi saatava pikimiten kameravalvonta jo ihan liikenteen sujuvuuden parantamiseksi.
Herbert:
Ei kukaan jaksa ajaessaan koko ajan ajatella niin rutiinihommia kuin autolla ajamista. Siinä olen TeeCeen kanssa ihan samaa mieltä, että oikeat toimintatavat ovat tärkeitä. Niillä estää joutumisen äkkitilanteisiin.
Jos sitten joutuu kuitenkin äkkitilanteeseen, on ajattelu siinä äärimmäisen hidasta. Silloin pitää toimia reflekseillä ja oikein opituilla toimintatavoilla.
Finnicus:
Keskinopeuden laskun aiheuttama turvallisuuslisä on täysin laskennallinen ja tilannekohtainen suuruus riippuu siitä mikä on nopeuksien hajonta. Merkittävin vaikutus on, jos koko liikennevirran keskinopeus laskee niiden kovinta vauhtia pitäneiden laskiessa vauhtiaan. Jos se taas laskee muiden toimesta koviten ajavien jatkaessa entiseen tapaansa, turvallisuus tuskin paljon paranee.
AkiK:
Ja sen kyllä huomaa.
Liikenteessä on kyse ennakoinnista, siksi en aja koskaan kolareita saatikka peruuta autoa rikki.
Herbert:
Jossain määrin kyllä. Aika monet tonttuilut ovat kuitenkin väärien toimintatapojen seurausta tai ihan harkitenkin tehtyjä. Sellainen joka ajaa asiallisesti ei välttämättä ajaessaan mieti asiaa sen kummemmin kuin se joka ei aja. Toisella vain on oikea toimintapa ja toisella ei.
Jos on oikea toimitatapa esimerkiksi turvavälin suhteen, ei sitä minusta tarvitse sen kummemmin enää ajaessaan miettiä. Pitää sen oikean turvavälin ja sillä siisti.
Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitähän se onkin, kunhan ajatus on ajamisessa mukana. Turvavälin jouhea riittävänä pitäminen edellyttää jatkuvaa liikenteen lukemista, joka ei ole rutiinia. Vaihteen voi vaihtaa rutiinilla, mutta liikenteen lukeminen (ennakointi) ei, koska se on jatkuvasti muuttuvia tilanteita. Se on jatkuvaa tarkkailua, toisten antamien tai antamatta jättämien viestien tulkintaa jne. Kahta samanlaista tilannetta ei ole toisin kuin vaihteenvaihtoa.
Puheissanne on kohtalaisen hyvä analogia lentokoneiden autopilotteihin. Niitäkin on hyvä käyttää tilanteen salliessa, ja olla aina sen verran hereillä, että kytkee manuaaliohjaukseen heti kun tilanne sitä edellyttää.
Ei kukaan jaksa ajaessaan koko ajan ajatella niin rutiinihommia kuin autolla ajamista. Siinä olen TeeCeen kanssa ihan samaa mieltä, että oikeat toimintatavat ovat tärkeitä. Niillä estää joutumisen äkkitilanteisiin.
Aika pitkälle riittä kun pidät etäisyyden edellä ajavaan riitävänä ja mietit tarkkaan kannattaako ohittaa!
Nasse:
Juu, hyvä alku kylläkin ...
Jostain syystä onnettomuuksia kuitenkin sattuu ...
Vuonna 2008 ... poliisin tietoon tulleita
Kuolleita 321
Loukkaantuneita 6560
Onnettomuuksia 34672
ja
Vakuutusyhtiöiden korvaamia 104738
Olisikohan autolla ajo kuitenkaan ihan niiiiin helppoa ...
tai kääntäen, että onko tuo "helppous" juuri se ongelma ...
Vilkun käytön voisi kuvitella olevan yksinkertaista, mutta erittäin isoja vaikeuksia siinäkin näyttää olevan. Auton jonkinasteinen tekninen hallitseminen tuntuu jotenkin sujuvan, mutta oma mielipiteeni on, että muun liikenteen seuraaminen ja oman sijainnin ja vauhdin suhde muihin alkaakin sitten tuottamaan todellisia ongelmia. Yleinen käsitys lienee, että "Eihän tässä minulla mitään ongelmia olisi, mutta kun nuo muut häiriköivät." Jostain syystä vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin korvanneet 104738 kertaa kaiken laista, jota ei olisi pitänyt tapahtua kertaakaan.
Hah, hah -> NÄIN <- se homma sujuu ...
Rätkätin:
Kyllä tuo Nassen kirjoitus sisälsi kokemukseen perustuvaa viisautta.
Kokeile itse minkälainen lopputulos ajamiseen syntyy kun noudatat turvaväliä keskimääräistä paremmin ja jätät huonosti perustellut ohitukset tekemättä. Lopputuloksena hosumisesta johtuvat virheet vähenevät. Kun kilpailuhenkisyydestä johtuvat kolarit vähenevät jäljelle jää onnettomuudet, eli ne tapaturmat jotka sattuvat huolellisuudesta huolimatta.
Esimerkiksi ketjukolarit ovat teoriassa epätodennäköisiä jos turvavälejä noudatetaan, käytännössä ne kuitenkin ovat yleisiä.
Tässä pitää tietää mihin ongelmaa ja häiriköintiä verrataan, onko kyseessä liikennesäännöt vaiko yhden yksilön ajaminen omasta näkökulmastaan.
lawnmover:
Sanoo mies, joka nostaa nopeuttaan ylinopeuden puolelle ja siirtyy keskemmälle haitatakseen itsensä ohittamista vedoten omaan turvallisuuteensa.
"Nostaa" ja "siirtyy" ei kuullostaa kovin vakiolta, vai oletko rehellisesti sitä mieltä että muuttuminen on vakaata?
Ohittaminen siksi että saisi ajaa ylinopeutta on sitäpaitsi jonkun toisen kuljettajan juttu, ei minun. Minun juttuni on ajaa turvaväliä noudattaen ja jättäen huonosti perustellut ohitukset tekemättä. En vaan voi sille mitään että jonkun toisen "juttu" on ajaa turvavälistä piittamatta ja ohitellen, vaikka kääntyisi jo seuraavasta liittymästä/risteyksestä pois.
Sinulle taitaa muuten olla tärkeintä KUKA sanoo, ei MITÄ sanoo.
Keskustelupalstan monimuotoisuuden kannalta aika ikävä toimintamalli.
lawnmover:
"Nostaa" ja "siirtyy" kuulostavat tosiaan huonoilta ilmaisuilta. Kyseessähän on jatkuva olotila (vakio?), ei muutos. Muotoilen rätkättimen kommentin uudestaan:
Sanoo mies, joka ajaa ylinopeutta tarkoituksenmukaista ajolinjaa keskemmällä kaistaa haitatakseen itsensä ohittamista vedoten omaan turvallisuuteensa.
Eipä tilanne liikenteen kannalta juurikaan paremmaksi muuttunut.
Lisää matematiikkaa: nämä keskustelut ovat 100 prosentin varmuudella pelkkää tyhjänpäiväistä kinastelua.
Herbert:
Ilmaisun täsmällisyyden kanssa on kaiken aikaa lawnmoverin kanssa ongelmia esim. siten, että hän sanoo aluksi noudattavansa nopeusrajoituksia, mutta huomatessaan ylinopeutta ajavan yrittävän ohitusta hän nostaa omien sanojensa mukaan nopeutta ja päättää ajaa jonkin verran keskemmällä. Kyllä kuitenkin totuus siis on, että "nostaa" ja "siirtyy". Kysymys on näin ollen vain ajoituksesta siten, että puhummeko jo nostetusta nopeudesta ja jo siirtyneestä ajolinjasta vai siitä ajan hetkestä, jolloin hän vasta huomaa jonkun yrittävän ohitusta ja siirtymisiä ja nostoja ei ole ihan vielä tapahtunut. Tuon kaiken hän tietenkin ennemmin tai myöhemmin kieltää ja todistaa mahdottomaksi kertomalla, että käyttää vakionopeussäädintään vaikka todellisuudessä hän, ja vain hän itse, säätelee sitä kulloistenkin halujensa mukaiseksi. Lyhyesti sanoen tuossa näyttää olevan täysin kadoksissa ja ymmärtämättömissa yhteispelin merkitys ja tarkoitus.
Samapa tuo loppujen lopuksi, sillä mitäpä minä ainakaan hänelle ja hänen kaltaisilleen voin. Surkeaa vain on se, että hän ei ymmärrä vaarantavansa meidän (kaikkien) muiden kulkemisen. Itse koetan suhtautua tuohon siten, että riippumatta siitä mitä kaikkia virheitä hän ja hänen kaltaisensa tekevät, koetan itse pitää sen verran ajoetäisyyttä muihin, että itselläni olisi paremmat mahdollisuudet ylläpitää yleistä turvallisuutta omalta osaltani ja tietäen sen, että mahdottomiin temppuihin ei kuitenkaan kukaan pysty kuten en minäkään.