«12»
Sellanen juttu. Jos olette aikeissa ohittaa hitaammin ajavaa, älkää ajako kilometrikaupalla puskurissa kiinni. Mieluummin vähän väliä. Sitten kun lähdette ohitukseen, niin pari valon vilautusta ja kerralla ohi. Tällöin ohitettavan on paljon helpompi helpottaa ohitusta. Ohittaja päättää koska ohitus tapahtuu. Ohitettavan ei kuulu eikä pidä nostella ja arvailla koska se ohittaa. Jos ohittaja tulee puskurissa kiinni, kaasua ei voi nostaa ennenkuin on myöhäistä.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Se Valoshow on aivan turhaa skeidaa!!. Siis valojen räpsyttely! Tule vaan halutessasi mun hanuriin, laita vilkku reilusti vasempaan ja mene ohi! Jos sun ropponen ei tunnu kiihtyvän tarpeeksi turvallisesti niin minä löysään kyllä ja pääset ohi vaikka maitorattailla jos on ihan pakko.
Vakavasti puhuen niin paras on tulla sopivan ohituskohdan tullessa näkyviin tulla reilusti lähemmäs minua ohitettavaa ja laittaa ajoissa vilkkua päälle, katson kyllä peilistä aiotko rytätä minun hanurin vai oletko menossa oikeasti ohi. Tietä saat kyllä!
Mutta sitten ohituksen jälkeen, PLEASE!! Jatka sitten sitä samaa nopeampaa vauhtia millä otit minut kiinni. Onnettomin suoritus minkä matka-ajossa voit koskaan tehdä on jäädä köröttelemään eteeni pumppaaja-Erkki vauhtia. Silloin voit olla varma että TurboDiesel menee reipasta kyytiä ohitsesi. Tähän vaan joskus törmää että jonkun Sosiaalidemokraatin on päästä juuri nyt ohi ja heti ohituksen jälkeen jää pumppaamaan siihen eteen. Jos mennään ohi niin sitten mennään ja määrätietoisesti ja pidetään yllä sitä nopeampaa vauhtia. Muuten sitten kannattaa ajaa siinä jonossa.
Ylipäätään voisi kaikki jonossa ajajat pitää riittävää turvaväliä ja samalla pyrkiä mahdollisimman tasaiseen nopeuteen haitariliikkeen välttämiseksi. Minä yleensä menen muuten noista PumppaajaErkeistä ohi, ei niitten perässä voi ajaa!!
Omasta mielestäni päällimmäinen osaaminen on sen tajuaminen, että kannattaako mennä ollenkaan ohitse varsinkin, jos ja kun keskinäinen nopeusero on olematon ja/tai matkan pituus on mitätön.
Toinen on sitten vilkun käyttäminen - ajoissa. Mikäli porukka on kaiken aikaa selvillä mitä takana tapahtuu, kuten autokoulussa on opetettu, niin eipä tuossa ohitettavallakaan pitäisi olla mitään epäselvyksiä.
Kolmantena taitona pitäisin sitä, että osaa jättää vaikka 100m-200m väliä siihen edelläkulkevaan pumppaus-Erkkiin, niin ei sitten tule kiire tilanteita vaikka hieman rennominkin ajelisi.
Tärkein asia ohituksessa on se, että nopeus ei nouse hetkeksikään yli suurimman sallitun nopeuden.
Jokaisella kuskilla on paljon sanottavaa muitten suorittamista ohituksista ja samaan aikaan jokainen suorittaa omat ohituksensa juuri oikein. Tietysti joku voi ottaa neuvosta vaarin ja muuttaa ohitustyyliään, mutta koska useimmiten kuski ei keskity siihen mitä tekee, ei hyvätkään neuvot auta. Toki asiasta puhua kannattaa, mutta jos haluaa vaikuttaa oman lähiympäristönsä asioihin liikenteessä niin paljon kuin yksi ihminen voi, on rukattava omaa ajotyyliä.
Esimerkiksi tuo Disukkaakin ihan ymmärrettävästi riepova ohittajan tapa muutella nopeuttaan ohituksen jälkeen hoituu Rätkättimen neuvolla; välimatka edelläajavaan on liian lyhyt jos tämän pumppaaminen aiheuttaa tarpeen oman vauhdin muutteluun. Kaikkia konsteja kokeiltuani mielestäni huonoin vaihtoehto tuossa tilanteessa on ohittaa vuorostaan pumppaaja. Parempi se omissa maailmoissaan ajelehtiva aikapommi on edessään pitää. Siinä hän on valvonnan alla paikassa, jossa se ainoa kuski, johon kannattaa luottaa, määrää turvavälin.
Jos pumppaaja ei pystynyt tasaiseen vauhtiin edessä, tuskin hän pystyy siihen takanakaan, eli luvassa on perässä roikkumista. Ja jos se pumppaus tosiaan johtui muissa maailmoissa ajelehtimisesta, hän saattaa herätä tullessaan äsken ohittamansa ohittamaksi. Hän tuskin on rekisteröinyt ohitusta edeltäviä tapahtumia ja näkee vain kuskin, jolla ei itsetunto kestänyt ohitetuksi tulemista. Nyt se luulee että minä tein jotain väärin ja minä myönnän sen jos annan periksi. Sellaiselle törpölle ei voi muuta kuin suuttua ja osoittaa jollain tavalla mieltä.
Siinä sitten ajelee peräkkäin kaksi hermostunutta ja toisilleen suuttunutta kuskia, mikä ei lupaa hyvää yhteistyölle. Kumpikin yrittää opettaa toista ja päästä opetuksen jälkeen tästä eroon. Taakse jääminen ja etäisyyden lisäys olisi häviön myöntämistä, sivuilla on ojat, joten ainoa suunta on eteenpäin. Se edellyttää vauhdin lisäämistä, mikä poikii ennen pitkää ohitustarpeen. Nyt jo kolme autoa ajaa liian lyhyin välimatkoin. Etummainen saattaa auttaa liikenteen sujuvuutta vauhtia lisäämällä tai hänelläkin on ehkä turbodiisseli joka kyllä lähtee siinä missä muutkin ja paremminkin ja kohta kolmen kahjon letka saa kiinni jonkun. Soppa vaan sakenee.
Parempi olisi harkita kylmästi kun cool on vielä tallella eikä hankkiudu tilanteeseen jossa kaulasuoni alkaa tykyttää ja ollaan tilanteessa jossa itsetunto ei riitä periksiantamiseen. Kyllä aikuinen ihminen tietää mitkä asiat saavat hänet hermostumaan, niitä kannattaa välttää. Kannattaa pitää mielessä mikä oikeasti on se pointti, syy siihen että ollaan tien päällä: tiellä ollaan koska ollaan menossa jonnekin. Ei sen pumppaajan kanssa riitely tai hänen päästämisensä turvallisen kauas eteen vaikuta matka-aikaan.
Tuohon kyllä kommentoisin että käytännössä ohittaessa esim. satasen rajoitusalueella 85 km/h kulkevaa rekkaa suorastaan pitää ylittää sallittu suurin nopeus. Sen jälkeen nopeus ripeästi alas. Tottakai se on lakiin kirjoitettava ettei suurinta saa ylittää, mutta käytännössä homma ei suju turvallisesti niin. Samaan käytännössä toimimattomien lakien kasaan voisi runtata tuon kännykän käytön ajon aikana. Ajotilanteesta riippuen ei siinäkään ole sen kummempaa vaaraa kuin cd-soittimen levynvaihdossa tahi hanskalokeron penkomisella ajon aikana.
Mitatkaapa se matka mikä kertyy "laillisella" nopeudella, rajoitinta vasten (90+ kmh) jyräävän rekan ohitukseen. Helpoin tuo testi on suorittaa moottoritiellä, siten että ajatte täsmälleen 100 kmh, koko ohituksen ajan. Nollatkaa trippi,kun olette siirtyneet vasemmalle kaistalle ja katsokaa lukema ohituksen jälkeen. Yllätyittekö, että matka on pitkä? Tulemme tästä testistä siihen tulokseen, että normaalilla kaksikaistaisella tiellä laillinen ohitus ei ole juuri mahdollista, koska niin pitkiä suoria on Suomessa vähän.
Itse tunnustan kuuluvani näihin "lainrikkojiin" (kaahari en ole), jotka eivät ohitustilanteessa ole kiinnostuneet nopeusmittarin näyttämästä, vaan ripeästä - turvallisesta ohituksesta. Ohittaessa onkin tärkeää, että katsellaan tarkoin sitä tuulilasista avautuvaa maisemaa, eikä nopeusmittarin lasin takana olevaa viisaria!
Ori: Samaan käytännössä toimimattomien lakien kasaan voisi runtata tuon kännykän käytön ajon aikana. Ajotilanteesta riippuen ei siinäkään ole sen kummempaa vaaraa kuin cd-soittimen levynvaihdossa tahi hanskalokeron penkomisella ajon aikana.
Laki voi olla toimimaton niin monesta syystä. Rattijuopolle esimerkiksi humalassa ajamisen kieltävä laki on toimimaton, silti ei ole epäilystäkään etteikö se laki säästäisi ihmishenkiä ja siis toimisi. Tarkoitatko tässä tapauksessa toimimattomalla lailla, että sitä ei noudateta ja siksi se ei anna lisäturvaa liikenteeseen vai että se ei antaisi lisäturvaa vaikka sitä noudatettaisiinkin?
Ensinmainitusta asiasta päättävät kuskit ja se koskee kaikkia lakeja. Jos kuski ei noudata lakia, hyötykin jää saamatta. Kännykän käytön riskeistä taas tiedetään niin paljon, ettei sitä asiaa tarvitse pähkäillä omien tuntemusten perusteella.
Tarkoitatko tuolla verauksella, että cd-soittimen räpläys pitäisi kieltää vai kännykän käyttökielto poistaa?
Enpä yritä erityisemmin heristellä sormea mihinkään päin, mutta mikäli ohitus "vaatisi" ylinopeutta, niin ohittamiselle ei ole perusteita. Tehkääpä kuitenkin parhaan käsityksenne mukaan.
Ymmärrän hyvin, että joitakin jurppii "madella" perässä. Juontuupa vain mieleen Saksankin maanteillä nähtyjä ohituksia, joissa ohituskaistalle on lähtenyt rekka, jonka nopeusero ohitettavaan rekkaan nähden on liki nolla km/h. Siinäkin vierähtää tovi. Silloin kannattaa ottaa mukava asento ja jättää reiiilusti väliä, avata radio ja nauttia maisemista, sillä kaikki muu on joutavaa itsensä kiusaamista.
ORi->TeeCee. Minun puolesta laki voi olla kirjoitettu juuri niin kuin se on. Kunhan sen valvonnassa käytetään järkeä. Ongelmahan on lähinnä siinä että termi "ajon aikana" on laaja käsite. Ajoneuvon hallinta yksinäisellä korpisuoralla ei vaadi ollenkaan niin paljon huomiota kuin tukkoisessa kaupunkiliikenteessä. En siis koe suuria tunnontuskia ollessani puhelimessa tilanteessa jossa ajoneuvon hallinta ei vaarannu.
Tuo rattijuoppoon vertaus on vähän arka aihe...humalatila alentaa ajotaitoja ja havainnointikykyä samoin kuin väsymys, kiihtynyt mielentila tai väärä asenne liikenteessä. Noista helpointa on arvioida mittarin avulla alkoholin määrää veressä ja niinpä siitä on saatu kriminalisoitu teko. Ihmisen ajosuoritteessa on paljon asioita joita ei voi mitata ja siten rangaista. Loppujen lopuksi tärkeää on vain se että kuljettaja hallitsee ajokkinsa. Jos joku ei tätä sanomaa ymmärrä, hänelle on kirjoitettu ohjeeksi: Älä ole humalassa, älä käytä kännykkää ajon aikana, älä aja ylinopeutta jne.
Kuten väsyneenä ajaminen ... verensokeri .. mielenhäiriö ... etc ..
Mitä hitaammin edellä ajaa, sen helpompi ohittaa. Toisaalta mitä lujempaa edellä ajaa, sen vähäisempi ohitustarve. Yleensä aina pääsee jossakin ohi, jos olosuhteet on sellaiset että ohituksella oikeasti jotain voi saavuttaa. Turha purra hammasta sitä odottaessa, vaan pelata pelinsä oikein.
Kun tarkemmin ajattelee, harvemmin tulee tilanteita, että joudut ajamaan saman auton perässä tai edellä satoja kilometrejä. Tilanne aina elää jotain kautta.
Satoja kilometrejä saman auton perässä tai edellä?? Jos näin ajellaan puskurissa kiinni, niin ei voi olla vikaa kuin taustapeilin kuvajaisessa tai pikemminkin siihen katsojassa.
Tänäkin "talvena" on ollut valtoimenaan sysimustia eli säkkipimeitä vesisateen näkyvyyttä heikentäviä kelejä, jolloin hiemankaan oudolla tiellä ohituspaikkojen muistaminen ja varsinkaan niiden tunnistaminen ratkaisevalla hetkellä ei ole helppoa. Jos renkaiden ja tien kitkaan ei ole vuorenvarmaa luottamista, niin hasardiohituksiin ei lähde kukaan tervejärkinen.
Harvoin kukaan yksinäinen tientukko tai edes letkaa vetävä ymmärtää helpottaa takana tulijoiden ohitusaikeita, vaikka omaa parhaan näkyvyyden. Onneksi en kuulu tuohon joukkoon, joiden puskurissa kenenkään tarvitsisi roikkua, eikä minun siitä tarvitse valittaa.
Kysymys tientukkona olemisesta ei ole aivan suoraviivainen. On autoilijoita, jotka oikeasti ovat tientukkona. Sitten on joukko autoilijoita, jotka hakeutuvat erittäin lähelle edelläajavaa ja vaikka kuinka tarjoaisi heille ohituspaikkaa, niin ei kelpaa - ei sitten millään kelpaa. Tuntuu kuin he eivät osaisi yksin perille tai sitten yrittävät säästää mahdottomasti polttoainetta ajamalla toisten imussa tai sitten ovat vain jääneet äidin sylin lämpöä vaille ja hakeutuvat ikään kuin "turvaan" - melkein edelläajavaan kiinni.
ORi: Ongelmahan on lähinnä siinä että termi "ajon aikana" on laaja käsite. Ajoneuvon hallinta yksinäisellä korpisuoralla ei vaadi ollenkaan niin paljon huomiota kuin tukkoisessa kaupunkiliikenteessä.
Tämä ongelma on useimmissa liikennesäännöissä ja laeissa, vain ongelman aste vaihtelee. Säännöt on kirjoitettu jotta liikenne sujuisi ja olisi turvallista. Kun ajaa yksin riskittömässä ympäristössä, ei lain noudattamisen tuoma sujuvuuden lisäys ja riskin väheneminen tietenkään voi näkyä. Miksi pitäisi noudattaa lakia jonka rikkomisesta ei kukaan kärsi?
Yksilön kannalta katsottuna siinä ei olekaan mieltä. Olemme jokainen sitä mieltä, että tunnistamme milloin on syytä varoa ja toisaalta milloin mitään hätää ei ole. Joku kuitenkin ne korpitaipaleiden hyvällä kelillä ja hyvällä tyhjällä tiellä ajetut onnettomuudetkin ajaa. Ja niiden osuus on vieläpä yllättävän iso kaikista onnettomuuksista. Tästä voi päätellä, että liikenteeseen ei päde sama logiikka kuin yksilöön.
Omasta liikennekäyttäytymisestä päättäessäni yritän ajatella itseäni liikenteen osana enkä toisena osapuolena pelissä, jossa on kaksi osallistujaa, minä ja te muut. Aina se ei onnistu, mutta pyrkimys on kova. Silloin vältän tuon mainitsemasi ristiriidan, joka muuten nävertäisi motivaatiotani monessa muussakin vastaavassa kysymyksessä. Miksi esimerkiksi näyttää vilkkua mökkitiellä keskellä korpea, eihän siinäkään mitään järkeä ole. Paitsi se, että kun sen on ottanut tavaksi, vilkuttaa myös silloin, kun se harkinnan varaan jätettynä olisi jäänyt käyttämättä unohduksen, havaintovirheen tai muiden vastaavien, kaikille tapahtuvien virheiden vuoksi.
Sama pätee kännykkälakiin. Tarkkaamattomuus on suurin onnettomuuksien syy ja suurin tarkkaamattomuuden syy on toissijainen toiminta. Toissijaisen toiminnan ylivoimaisesti yleisin kohde on kännykän käyttö. Ongelma on siis iso kokonaisuuden kannalta ja minä olen osa kokonaisuutta.
ORi: Jos joku ei tätä sanomaa ymmärrä, hänelle on kirjoitettu ohjeeksi: Älä ole humalassa, älä käytä kännykkää ajon aikana, älä aja ylinopeutta jne.
Vaikka taas oletkin periaatteessa mielestäni oikeassa, kokonaisuus ei voi toimia jos lähdetään siitä että fiksut saavat valita noudattamansa pykälät. Kaikkihan me olemme omasta mielestämme fiksuja.
Kun siihen lisätään vielä fakta, että fiksuimmatkin tekevät arviointivirheitä, on mielestäni selvää että myös oikeasti fiksu tajuaa noudattaa pykäliä joiden uskoo olevan tarkoitettu tyhmille. Jos ei muusta syystä niin edes siksi, että tyhmien motivaatio noudattaa niitä ei turhaan kärsisi kun he näkevät fiksujen pääsevän vähemmällä. Joku kaunis päivä joku tyhmä voi ajaa päälle luuri korvalla kun on nähnyt muidenkin ajavan niin.
K10: Kun tarkemmin ajattelee, harvemmin tulee tilanteita, että joudut ajamaan saman auton perässä tai edellä satoja kilometrejä. Tilanne aina elää jotain kautta.
Harvoin noin käy, mutta kun käy, esim. lapinmatkalla, on hyvin opettavaista seurata miten vähän oma ohitus lisää etumatkaa ohitettuun tai paljonko minut ohittanut saa etua omasta ohituksestaan. Kun kurvaa kahville baariin, saattaa parisataa kilsaa takaperin ohitetut hurahtaa ohi sinä aikana kun parkkeeraa auton ja nousee pihalle. Tai tunti takaperin ohittanut auto odottaa seuraavan taajaman liikennevaloissa tai liikenneympyrässä.
Tietysti jotkut ohittajat katoavat horisonttiin aika nopeastikin, mutta silloin on kyseessä sellainen ylinopeus tai sellaiset riskit ohituksissa, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen keinoihin edistää matkantekoa.
Näitä ilmiöitä ei pysty toteamaan yhtä selvästi lyhemmillä matkoilla, koska niinkuin sanoit, tilanne aina elää. Pitkällä matkalla tapahtumat kompensoivat toistensa vaikutuksia ja eri tekijöiden todellinen vaikutus keskinopeuteen tulee esiin.
TeeCee; "Harvoin noin käy, mutta kun käy, esim. lapinmatkalla, on hyvin opettavaista seurata miten vähän oma ohitus lisää etumatkaa ohitettuun tai paljonko minut ohittanut saa etua omasta ohituksestaan. Kun kurvaa kahville baariin, saattaa parisataa kilsaa takaperin ohitetut hurahtaa ohi sinä aikana kun parkkeeraa auton ja nousee pihalle."
Eihän ohittamisessa tästä saa olla kysymys, paljonko voitan aikaa ja saan "etua" ohittaessani jonkun hitaamman. Kyse on vain ajomukavuudesta, varsinkin kun edessä aukeavalla baanalla näkee olevan tilaa (pitkässä jonossa on turha lähteä puikkaroimaan). Ainakaan itse en Lapin matkoilla viitsi tuijotella turvesheikin rekan #&%£$!* kovinkaan kauan! Näillä turvesheikellä ja muillakin raskaalla kalustolla on rajoittimet viritetty siten, että auto kulkee reilusti yli sallitun 80 kmh - jopa yli 90 kmh! Miksi Suomen lainsäätäjät sallivat - laiillistavat näiden yli 60 tonnin rekkojen ylinopeudet? Monesti kuulee typerän sanonnan, ettei ohitus tuo mitään etua - siis ajan säästöä. No helekkari ei näin pidä ajatellakaan, en minä ainakaan voi aikaa mihinkään pankkiin panna! Ensimäinen auto ei muodosta jonoa, vaan se toinen ja minä en halua olla se toinen, jonka perässä on kohta toinen jne. Se kuitenkin on selvää matematiikka, jos kaksi autoa lähtee pisteestä A. toinen ajaa tasan 80 kmh ja toinen sallitun 100 kmh, niin tunnin kuluttua se nopeampi on sadan kilometrin päässä ja 80 kmh ajava kahdeksankymmenen kilometrin päässä, pisteestä A!
80km/h rekoista kannattaa pyrkiä ohi 100km/h alueella. 80km/h alueellakin kannattaa pyrkiä ohi, jos ovat mäessä hyytyvää sorttia.. 90km/h rekat onkin sitten toinen juttu. Ohitus vaikeutuu huomattavasti, ja lisäksi ohituksella voittaa vähemmän. Vielä kun rekka ajaa kaikki 60km/h ja 80km/h alueetkin 90km/h nopeudella, ei siinä ohittelulla loppujen lopuksi niin paljon voita, jos alunperin olet ajatellut rajoituksia noudattaen matkan tehdä. Sekin on mahdollista, että rekka kääntyy taukopaikalla. Väkisin ohittaminen on juuri sitä, turhaa väkisin ohittamista.
Kun pyrit ajamaan tiettyä nopeutta, tai jotain toista nopeutta, keskinopeus muuttuu aina vähemmän kuin pyrkimyksesi. Olettaen että liikennettä on edes jonkun verran.
Kaikki riippuu kaikesta. Jos jonossa ajaa ja monta autoa edessä niin yleensä turha lähtä ohitteleen. Jos ajaa toisena ja tie näyttää edessä vapaalta niin yleensä kannattaa ohittaa vaikkei "aikaa säästäisi", on miellyttävämpää ajaa omalla rytmillä kuin toisen persuuksissa, siis riittävällä turvavälillä tietenkin.
Lisäksi helpottaa takana tulevia "kiireisiä" kun ei ainakaan itse ala jonoa kerään.
Typerästi taas kirjoitettu, mutta yrittäkää ymmärtää, siis muut kuin TeeCee!
eihän siitä ohittamisesta mitään tule jos roikkuu metrin päässä valtavasta rekasta. pitäisi minun mielestä pitää iso rako edellä ajavaan ( vaikka jono takana ''painostaisi roikkumaan perässä'') jotta voi nähdä ja haistaa tulevat ohituspaikat. sitten kun näkee kaukaa jo tulevan ohituspaikan, alkaa keräämään vauhtia ja heti esim. viimeisen vastaantulijan tai sulkuviivan loppumisen jälkeen hanaa vaan, eikä vasta sitten aleta miettimään että pitäisköhän mennä...
näin on toiminut minulla ja näin toimiessa ei tarvita mitään supertehokasta autoa edes keretäkseen.
Tarkoitatko tuolla verauksella, että cd-soittimen räpläys pitäisi kieltää vai kännykän käyttökielto poistaa?
Nyt mennään vähän aiheen sivuun, mutta ei sitten jäädä sinne.
Tieliikennelaki ei koske ainoastaan kännyköitä.
Viestintälaitteiden käyttö ajon aikana
Radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen- tai kuvantoistolaitetta taikka viestintälaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen.
Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään.
Turun Sanomat uutisoi syksyllä poliisin ilmeisesti ensimmäisestä navigaattorin käytöstä antamasta sakosta. Perusteena käytettiin kyseistä lakipykälää. Syynä oli se, että ajaminen selvästi häiriintyi.
Usenmiten parasta taitoa tohon ohittamiseen on, ettei ohita lainkaan !
Jos autoletka ajaa likimain samaa nopeutta, niin miksi pitäisi ohittaa ? Aika monesti se tarve vaan "nousee". Silloin kai pitäisi kysä itseltä: Why ?
Tottakai selvästi muuta liikennettä hitaammat on ohitettava, mutta muuten sellainen ohituksien kyttääminen ja ylinopeuksilla ohittaminen on ihan turhaa. Pysytään perässä riittävän turvaväin takana. Tai tehdään typerästi: Ohitetaan nipin napin, käännetään heti oikealla olevalle kaistalle niin, että takanatulija saa jarruttaa, heitetään paskat hänen tuulilasiinsa ja ajetaan siinä hänen edessä. Oli kivaa ohittaa !
Mistä ihmeen kirjeopistosta on saanut alkunsa tämä nykyään yleinen ohittamistyyli: ajetaan kiinni edellä menevä hitaammin ajava/hidastava ajoneuvo. Painetaankin hana pohjassa päin ja leiskautetaan ohi viime tingassa takapuskuria hipoen. Kaistalle paluu tapahtuu rennosti eteen kiilaten!? Kura lentää, eikä vilkun käytöstä edes kannata aloittaa. Tuntuu aika ihmeelliseltä riskinotolta vetää hana auki päin edellä menevää, kun ei edes nähdä syytä, miksi edellä mennään hitaammin/hidastetaan. Fysiikan lait konkretisoituvat sitten joku päivä ikävällä tavalla. Miten voi olla joillekin vaikea tajuta siirtyä ajoissa vasemmalle kaistalle ennen kiihdytystä? Sieltä näkee kauas ja ehtii vielä palata takaisin jos alkaa kaduttamaan.
Menosta päätellen ei usein mietitä omaa etupuskuria pidemmälle. Usein ohitus on vielä täysin turha. P*****ssä roikkuva aiheuttaa itse itselleen turhaa ohituspainetta. Kokeilkaapa joskus rauhoittua ja ajatella sitä liikennettä muutenkin kuin minä-minä-minä. Aina ensimmäinen reaktio kaikkeen mikä vähänkin hidastaa omaa vauhtia on "ohi", miettimättä sen pidemmälle. Nopeusero on usein mitätön, edellä näkyy jonon pää, jossa vilkkuu jo valmiiksi iloinen rivi punavaloja tai siihen liittymään on matkaa melkein kilometri. Mutta kun on päästävä ohi. Sitten edessäpäin kiilaillaan sinne väliin.
Jos joku käyttäytyy kadulla ja kassajonossa tällä tasolla, tulee äkkiä nyrkistä monelta rauhallisemmaltakin immeiseltä.
Juuri näin. Tosin ei siitä ohittamisesta silloinkaan mitään tulee, kun joku aina tunkee siihen hajurakoon, jolloin on taas jätettävä väliä tähän. Vaihdoin autoa, kun vanha alkoi tulla vanhaksi ja tuntuu, että rekat ovat pidentyneet ja suorat lyhentyneet, joten ihan joka välissä ei enää kerkiä. Tällainen pikkuato tuntuu houkuttelevan entistä enemmän kärsimättömiä kanssa-autoilijoita siihen minun ja rekan väliin.
Itseäni olen yrittänyt kasvattaa siihen, etten ärsyynny autoillessa. Pakko kuitenkin tunnustaa, että tuo Disukan mainitsema pumppaaminen on sen verran sietämätöntä, että pumppaajista minäkin yleensä haluan eroon. Peruste on tietysti vähän huvittava, haluan nimittäin ajaa mahdollisimman tasaisesti, rauhallisesti ja taloudellisesti ja sehän ei nykien onnistu.
Periaatteessa on ihan hyvä resepti tietysti jättäytyä reilusti taakse, mutta osa noista heilureista vaihtelee nopeuttaan niin paljon, että välin pitäminen ei kertakaikkiaan ole mahdollista, ellei itsekin vaihtele nopeuttaan järjettömän paljon. Silloin taas itse häiritsee muiden tasaista ajoa. Raskaat kuormurit mäkisessä maastossa kuuluvat luonnostaan tähän ryhmään ilman kuskin pölhöilyäkin.
Minun mielenrauhani säilyy parhaiten siten, että menen sujuvasti ohi pumppaajasta. Jos se provosoi hänet ajamaan kovaa ja menemään taas minusta ohi, niin annan mennä. Luultavasti tuo provosoitunut kuitenkin sitten pitää niin reilua nopeutta, että katoaa etuviistoon eikä enää pumppaa edessä ainakaan vähään aikaan.
Tässä siis itse asiassa pyrin noudattamaan TeeCeen reseptiä: pyrin välttämään itseäni ärsyttävää tilannetta. Parhaiten vältän sen sillä sujuvalla ohituksella turvallisessa paikassa.
Yksi pumppauksen tyyli tietysti voi tämän estää. Jos pumppaaja ajaa suorat lievää ylinopeutta ja loivimmatkin kaarteet ja katvealueet varmuuden vuoksi ja varovaisesti reilua alinopeutta, ei edes suunilleen laillinen ja järkevä ohitus ehkä onnistu. Tiedän että tällöin ainoa viisas ratkaisu olisi poiketa kahville tai muuten vaan jaloittelemaan. Valitettavasti toisinaan seurauksena on se vähemmän järkevä ohitus, jota sitten häpeää huonotuulisena loppumatkan...
Nuo mainitut raskaat ammattiautot ovat yleensä fiksussa hoidossa. Oman autonsa nopeuden vaihtelut häiritseväksi tietävä ammattikuski normaalisti auttaa takana tulevien ohituksia järkevissä paikossa. Sille auton hyytymiselle ylämässä hän ei kuitenkaan mitään voi.
näin on toiminut minulla ja näin toimiessa ei tarvita mitään supertehokasta autoa edes keretäkseen.
Totta. Alitehoisella ajellessa se korostuu, että ei parane ilman vauhtia mennä vastaantulijan kaistalle tai jää tuulta halkomaan iäksi. Sopiva väli parantaa ohitusmahdollisuuksia ja tekee ajamisesta vähemmän nykivää.
Eikös tuollainen ole järkevää ajelua. Mitäs siinä tieliikennelaissa sanottiinkaan siitä onko kyettävä pysäyttämään tien näkyvällä osalla?
Ja talvella voi olla hyvä ottaa mutkat muutenkin rauhallisemmin. Tyhmä saa olla jos ajaa maantiellä mutkaan pidon rajoilla.
Mikäli edellä ajavan vaihteleva nopeus kuitenkin ärsyttää, voi itse ajaa suoralla sitä rajoituksenmukaista ja sitten mutkan jälkeen on jälleen perässä. Ja voi sujuvasti ohittaa jos paikka tulee. Jos kuhnaat mutkissa alinopeudella perässä, ohitus on varmasti vaikeaa.
No enpä tosiaan tarkoittanut mitään pidon rajalla ajoa liukkaalla tai pimeiden mutkien kaahaamista. MIelessä oli ihan hyväkuntoinen, pitävä ja hyvän näkyvyyden tie, jossa kaarteetkin ovat niin loivia että näkyvällä osalla hyvin ehtii pysähtyä, jos rajoituksen mukaan ajaa.
JOkaisella on oikeus tai pikemminkin velvollisuus ajaa sellaisella nopeudella, jolla tietää hallitsevansa autonsa. tarvittaessa siis hitaastikin. Huomaavaista kuitenkin olisi, että muuta liikennettä hitaammin ajava ajaisi muuta liikennettä hitaammin myös niissä paikoissa, joissa ohitukset ovat laillisia ja turvallisia. Näinhän tekevät fiksut ammattikuskit.
Lakia tuo pumppaaja ei varmaan riko, mutta saattaa provosoida suorakiihdytyksillään sen ohituspaikkaa kyttäävän rikkomukseen ja vaaralliseen liikennekäytökseen.
Vähän kohtuutonta sekin on, jos selvää alinopeutta ajava pakottaa muutkin ajamaan selvää alinopeutta tai rikkomaan lakia.
Haitallisia liikenneturvallisuudelle ja liikenteen sujuvuudelle ovat isot poikkeamat liikennevirran nopeudesta kumpaankiin suuntaan. Mutta ettenn tulisi enempää väärinymmärretyksi korostan, että ehdottomasti haitallisempia, vaarallisempia ja myös paljon yleisempiä ovat reilut yli- kuin alinopeudet.
Tyypillinen esimerkki parin pöivän takaa. Tulin rampilta liikennevirtaan vajaan 70 nopeudella paikkaa, jossa oli ainakin sadan metrin rako seuraavaan. Takaa tullut Renault oli tosi nopeasti perän tuntumassa ja välkytteli perin kiukustuneen oloisena valojaan, oli joutunut ilmeisesti jarruttamaan takiani. Ensin luulin itsekin vähän möhlineeni, eli painaneeni kaasua liian hennosti rampilla kiihdyttäessäni. Tänä aamuna sitten huomasin, että pääväylän rajoitus tuossa kohdassa putoaa 70:een hiukan ennen tuota liityntäramppia, arvatenkin juuri tuolta rampilta sisään tulevan liikenteen helpottamiseksi. Oma "alinopeuteni" oli siis hetken aikaa liikeennevirtaan yhtyessäni korkeintaan muutama kilometri ja koko "tilanne" syntyi pelkästään tuon takaa tulleen ilmiselvän reippaan ylinopeuden vuoksi. Mutta kovasti näytti Renaultin kuskia ärsyttävän. Tupeksijoitahan liikenteen pahimpana ongelmana pitävät yleensä ne, jotka pyrkivät itse aina ajamaan selviä ylinopeuksia, mutta eivät omasta mielestään tee ylinopeutta ajaessaan mitään väärää.
Tätähän ylinopeuksien puolustajat eivät millään tunnu käsittävän, että toisten toiminnan ennakoiminen ja arvioiminen on hyvin vaikeaa tai mahdotonta, jos jotkut katsovat oikeudekseen ajella ihan omaa nopeuttaan, yhteisistä normeista piittaamatta.
Mutta yllättäviä ja vaikeasti ennakoitavia tilanteita siis saattaa aiheuttaa myös huomattava alinopeus
ehdottomasti haitallisempia, vaarallisempia ja myös paljon yleisempiä ovat reilut yli- kuin alinopeudet.
...
"tilanne" syntyi pelkästään tuon takaa tulleen ilmiselvän reippaan ylinopeuden vuoksi.
...
Tupeksijoitahan liikenteen pahimpana ongelmana pitävät yleensä ne, jotka pyrkivät itse aina ajamaan selviä ylinopeuksia, mutta eivät omasta mielestään tee ylinopeutta ajaessaan mitään väärää.
Hyviä kommentteja monelle minä-autoilijalle
näin on toiminut minulla ja näin toimiessa ei tarvita mitään supertehokasta autoa edes keretäkseen.
tuohon piti vielä lisätä että sitten kun aloittaa sen ohituksen niin painetaan kaikki siitä autosta irti! oikea vaihde ja kierrokset...olen huomannut että joitan pelottaa se jos kiekat käy vähän punasella. ei ne vehkeet kyllä tietääkseni siitä hajoa, pahempi on varmaankin jurnuttaa liian isolla vaihteella
kyllä tosimies ohittelee oikein toimiessa ihan hyvin tavallisilla 100-140hv:n h-autoilla. tietysti mitä enemmän sitä on niin aina helpompaa
kyllä tosimies ohittelee oikein toimiessa ihan hyvin tavallisilla 100-140hv:n h-autoilla. tietysti mitä enemmän sitä on niin aina helpompaa
Tosimies ohittaa vaikka 32 hv:n Fiiatilla. Pitää vain osata katsoa tarkoituksenmukainen paikka. Jos sellaista ei ole, ei ohiteta. Useimmilla riittää itsesuojeluvaisto silloin. Jos ja kun yleensä tehoa on vähän tuota enemmän, ohittaminen tulee oikeasti monille paljon vaikeammaksi päätellen siitä, millaisia suorituksia maanteillä näkee. Juuri tuo purkuriin liimautuminen ennen ohitusta on yleistä, koska ohittaminen siitäkin on mahdollista. Eli täysin väärällä tekniikallakin ohitus saattaa onnistua. Yleensä vain valtavalla riskillä eli siis tuurilla ja monesti myös ilman harkintaa todellisesta tarpeesta ohittaa.
Tuosta kierrosjutusta olen eri mieltä. Ensin sanot, että pitää olla oikeat kierrokset ja heti perään annat ymmärtää, että ne saa mennä vähän punaiselle.
Ehkä kone ei heti hajoa, mutta tuskin suorituskykykään siitä paranee eli mitään etua ei sillä saavuteta. Joissain autoissa on kierrosluvun rajoitin. Jos se alkaa toimia, on tavoiteltu etu menetetty tehokkaasti. Sitäpaitsi, jos autosta pitää ottaa ohituksessa kaikki irti, on kyseessä epäonnistunut ohitus. Aina pitää jättää reserviä. Jos reservi tarvitaan, ei homma ole mennyt suunnitelmien mukaan. Tai sitten suunnitelma ei ole ollut viisas.