Voisi olla opettavaista monelle arvoasteikolla vähintään keskitasoisella autolla ajamaan tottuneelle ajella pari kuukautta tuollaisella. Ehkä oppisi sen seurauksena tuijottamaan jotain muutakin kuin omaa napaansa.
Ja halvalla lintalla ajaville vasta moottoripyörä tai mopo avaa silmät näkemään miten liikenteessä suhtaudutaan muihin.
Erittäin tuttu juttu on Tuusulanväylää tai vastaavaa eteläpäästä lähdettäessä pohjoiseenpäin 80-100:n rajoituksella:
Ajan rajoituksen mukaan letkan viimeisenä, pitäen n. 50 m turvaväliä edessäajavaan ja takaa tulee nopeammin ajava autolauma, joista puolet tunkee siihen turvaväliin, tiputtaen nopeutensa samaan kuin itselläni, jääden pysyvästi siihen.
En pysty ymmärtämään, miksei voi jäädä viimeisen taakse jos ei kerran haluakaan ajaa edessä olevaa letkaa nopeammin.
Erittäin tuttu juttu on Tuusulanväylää tai vastaavaa eteläpäästä lähdettäessä pohjoiseenpäin 80-100:n rajoituksella:
Ajan rajoituksen mukaan letkan viimeisenä, pitäen n. 50 m turvaväliä edessäajavaan ja takaa tulee nopeammin ajava autolauma, joista puolet tunkee siihen turvaväliin, tiputtaen nopeutensa samaan kuin itselläni, jääden pysyvästi siihen.
En pysty ymmärtämään, miksei voi jäädä viimeisen taakse jos ei kerran haluakaan ajaa edessä olevaa letkaa nopeammin.
Ehkä taas selitys löytyy laumakäyttäytymisestä.
Kuulostaa omituiselta. En pysty omasta ajokulttuurista keksimään selitystä miksi joku jäisi siihen väliin. Hetkellisen piipahduksen kyllä ymmärtäisi, jos haluaa päästää ensin nopeampia ohi ennen kuin lähtee ohittamaan itse jonoa.
Tai sitten huomaavat tasaiseen ajoon päästyään, ettei tässä mikään kiire olekaan? Nuo viimeiset valot moottoritielle tuntuvat joillekin olevan vähän niinkuin joku kiihdytyskilpailu. Ja toisilla kiihdytys kestää iäisyyden, niin saattaa tulla virhearvioita kuka lopulta päätyykään ajamaan hitaammin. No sitten ohitetaan jos selvästi hitaampi tulee eteen, ei ihmeempää.
vaan siksi että edessä ajetaan tavoitenopeuttani hitaampaa.
Silmäilin viestejä ja jäin miettimään "tavoitenopeuttani" -ilmaisua. Ymmärrän hyvin, että on iso joukko, jotka "keksivät itse" omat liikennesääntönsä eli ajavat laeista välittämättä perustellen omat tekonsa aina jollain heille itselleen tärkeällä syyllä. Näinhän poliisikin toteaa, että selitykset ovat valmiina kaikkeen ja ovat milloin mitäkin.
Mikäli ajatellaan, että tie on tyhjä, niin varmaankin jokaisella on oma nopeutensa, laillinen tai laiton. Enimmäkseen tiet eivät ole tyhjiä ja tuolloin jokaisen tulisi sopeuttaa nopeutensa muun liikenteen mukaan, keliolosuhteiden mukaan, tietöiden mukaan ym. ja näiden yhdessä. Kun enimmäkseen joutuu sopeutumaan, niin mikä kummajainen on "tavoitenopeuteni". Onko se jotain todellista vai pelkkää kuvitteellista sanahelinää? Mikäli se on todellista ja kuitenkaan sitä ei voi toteuttaa edellä mainituista syistä, niin mitä virkaa sellaisella on edes teoreettisesti? Sen kyllä uskon, että yhden matkan aikana voi olla runsaasti erilaisia tilannenopeuksia ja jatkuvaa sopeuttamista omassa kulkemisessa suhteessa ympäristöön.
Vai onkohan niin, että "tavoitenopeuteni" onkin jotain sellaista, johon tulee alati pyrkiä vaikka "väkisin" ja kaikki muu liikenne, keliolosuhteet ja tietyöt ym. ovat vain peikkona ja isona haasteena, joista tulee mistään välitämättä ja riskejä kaihtamatta päästä ohi. Mikäli "tavoitenopeuteni" ei toteudu laillisesti, on "tavoitenopeus" asetettu väärin. Toisaalta voidaan ajatella, että väärän tavoitteen korjaaminen ja jatkuva tavoitteen vaihtaminen ei enää ole lainkaan tavoite ja varsinkaan tavoite, joka voitaisiin asettaa etukäteen ennen matkan alkua. Tavoite on aina ennen toteutusta asetettu päämäärä. Tavoite voi olla päämäärä, vaikkapa joku paikka ja sinne pitää päästä vaikkapa jotain sovittua kellonaikaa ennen. Nopeus voi matkan aikana vaihdella (ja todellisesti vaihteleekin) vaikkapa 30km/h - 120km/h välillä (jos täyspysähdyksiä ei lasketa mukaan), joten nopeuden kannalta ajateltuna mikä tuolloin on tuo kummajainen eli "tavoitenopeus"?
Kyllä ihmisillä täytyy olla paha olla, ei sitä mikään muu selitä, sairaalat on täynnä joten avohoitopotilaat saa liikkua vapaalla jalalla.
Sinällään tuollainen heikkoitsetuntoinen toiminta ei haittaa, kunhan lisäävät nopeutta niin ettei tarvitse hänen vuokseen matkantekoa hidastaa. Itse en ainakaan ohita ohittamisen ilosta (vaikka se mukavaa onkin), vaan siksi että edessä ajetaan tavoitenopeuttani hitaampaa.
Silmäilin viestejä ja jäin miettimään "tavoitenopeuttani" -ilmaisua. Ymmärrän hyvin, että on iso joukko, jotka "keksivät itse" omat liikennesääntönsä eli ajavat laeista välittämättä perustellen omat tekonsa aina jollain heille itselleen tärkeällä syyllä. Näinhän poliisikin toteaa, että selitykset ovat valmiina kaikkeen ja ovat milloin mitäkin.
Mikäli ajatellaan, että tie on tyhjä, niin varmaankin jokaisella on oma nopeutensa, laillinen tai laiton. Enimmäkseen tiet eivät ole tyhjiä ja tuolloin jokaisen tulisi sopeuttaa nopeutensa muun liikenteen mukaan, keliolosuhteiden mukaan, tietöiden mukaan ym. ja näiden yhdessä. Kun enimmäkseen joutuu sopeutumaan, niin mikä kummajainen on "tavoitenopeuteni". Onko se jotain todellista vai pelkkää kuvitteellista sanahelinää? Mikäli se on todellista ja kuitenkaan sitä ei voi toteuttaa edellä mainituista syistä, niin mitä virkaa sellaisella on edes teoreettisesti? Sen kyllä uskon, että yhden matkan aikana voi olla runsaasti erilaisia tilannenopeuksia ja jatkuvaa sopeuttamista omassa kulkemisessa suhteessa ympäristöön.
Vai onkohan niin, että "tavoitenopeuteni" onkin jotain sellaista, johon tulee alati pyrkiä vaikka "väkisin" ja kaikki muu liikenne, keliolosuhteet ja tietyöt ym. ovat vain peikkona ja isona haasteena, joista tulee mistään välitämättä ja riskejä kaihtamatta päästä ohi.
'Tavoitenopeus' on sellainen jota ajaisi, jos tie olisi vapaa. Eli jos edessä ajavat väistyvät, tai niistä pääsee ohitse. Väkisin ohittaminen on omaa mielikuvitustasi. Itse pyrin ohittamaan jos mahdollista, mutta ellei niin ei väkisin. Ollakseen herkkä ohittaja ei tarvitse olla väkinäinen.
Nämä eivät ole mitään omia liikennessääntöjä, vaan yritys mallintaa omaa liikennekäytöstä, ja selittää miksi toimii niinkuin toimii. Olisi suotavaa että jokainen tienkäyttäjä kykenisi selittämään ja perustelemaan oma liikennekäytöksensä.
Mielestäni se että omaa käsityksen siitä miten pitäisi ajaa, ei ole kovin huono juttu. Päämäärätön toiminta, vitkastelu ja muiden huomioimattomuus sitten on niitä huonoja juttuja.
'Tavoitenopeus' on sellainen jota ajaisi, jos tie olisi vapaa. Eli jos edessä ajavat väistyvät, tai niistä pääsee ohitse. Väkisin ohittaminen on omaa mielikuvitustasi. Itse pyrin ohittamaan jos mahdollista, mutta ellei niin ei väkisin. Ollakseen herkkä ohittaja ei tarvitse olla väkinäinen.
Kun tiedetään, että enimmäkseen tie ei ole vapaa, niin eikö tuosta tule suorituspaineita? Suorituspaineilla liikenteessä on omat haittavaikutuksensa - vai mitä?
Itsekin toteat, että pyrit ohittelemaan itse itsellesi asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ovatko kaikki ohituksesi jonkun muun syyn vuoksi oikeasti tarpeellisia vai johtuvatko ohituksesi itse itsellesi keksimien tavoitteiden vuoksi?
Mikäli "tavoitenopeuteni" ei toteudu laillisesti, on "tavoitenopeus" asetettu väärin. Toisaalta voidaan ajatella, että väärän tavoitteen korjaaminen ja jatkuva tavoitteen vaihtaminen ei enää ole lainkaan tavoite ja varsinkaan tavoite, joka voitaisiin asettaa etukäteen ennen matkan alkua. Tavoite on aina ennen toteutusta asetettu päämäärä. Tavoite voi olla päämäärä, vaikkapa joku paikka ja sinne pitää päästä vaikkapa jotain sovittua kellonaikaa ennen. Nopeus voi matkan aikana vaihdella (ja todellisesti vaihteleekin) vaikkapa 30km/h - 120km/h välillä (jos täyspysähdyksiä ei lasketa mukaan), joten nopeuden kannalta ajateltuna mikä tuolloin on tuo kummajainen eli "tavoitenopeus"?
Kun tiedetään, että enimmäkseen tie ei ole vapaa, niin eikö tuosta tule suorituspaineita? Suorituspaineilla liikenteessä on omat haittavaikutuksensa - vai mitä?
Riippuu kuskista. Osalla ilmeisesti suorituspaineita ja haittavaikutuksia tulee, koska esimerkiksi hitaamman kohdalla ohittamisen lisäksi muita vaihtoehtoja tilanteessa toimimiseen ei juuri tule mieleen. Tämä on palstan keskusteluissa muutamaan otteeseen ilmennyt ja samoja piirteitä voi havaita tien päälläkin.
Kuskin velvollisuus on kehittää ajotaitoansa niin paljon, että hallitsee tuollaiset paineet. Se, että ei hallitse, ei vaikuta tavoitenopeuteen ilmiönä.
Itsekin toteat, että pyrit ohittelemaan itse itsellesi asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ovatko kaikki ohituksesi jonkun muun syyn vuoksi oikeasti tarpeellisia vai johtuvatko ohituksesi itse itsellesi keksimien tavoitteiden vuoksi?
Jokainen itse asettaa tavoitteen ja pyrkii sitä noudattamaan tai luopuu siitä ja asettaa uuden tavoitteen. Muita tekijöitä on kovin vähän. Heti ei tule mieleeni yhtään.
Mikäli "tavoitenopeuteni" ei toteudu laillisesti, on "tavoitenopeus" asetettu väärin.
Juuri näin. Kuljettajalla vastaa tavoitenopeuden asettamisesta.
Toisaalta voidaan ajatella, että väärän tavoitteen korjaaminen ja jatkuva tavoitteen vaihtaminen ei enää ole lainkaan tavoite ja varsinkaan tavoite, joka voitaisiin asettaa etukäteen ennen matkan alkua. Tavoite on aina ennen toteutusta asetettu päämäärä. Tavoite voi olla päämäärä, vaikkapa joku paikka ja sinne pitää päästä vaikkapa jotain sovittua kellonaikaa ennen.
Tavoitteita on erilaisia, joihin pyritään eri keinoin. Tavoitenopeudella omanlaisensa luonne, ei sitä pidä verrata muihin.
Tavoitenopeuden piirteisiin kuuluu se, että tavoite vaihtuu hyvinkin usein. Minusta just drive kuvaili asiaa onnistuneesti.
Tavoitenopeuden piirteisiin kuuluu se, että tavoite vaihtuu hyvinkin usein. Minusta just drive kuvaili asiaa onnistuneesti.
Entäpä miten kommentoisitte ihmettelemääri asiaa:
"Nopeus voi matkan aikana vaihdella (ja todellisesti vaihteleekin) vaikkapa 30km/h - 120km/h välillä (jos täyspysähdyksiä ei lasketa mukaan), joten nopeuden kannalta ajateltuna mikä tuolloin on tuo kummajainen eli "tavoitenopeus"?"
Mikä tuollaisessa on tavoitenopeus, kun tavoite pitää olla ennalta asetettu? Hieman tuntuu erikoiselta, että tavoitteeni olisi "jotain" 0-120km/h väliltä tilanteiden mukaan. Suomessa ihan kaikki laillinen liikenne on 0-120km/h välissä.
Ajan mökille ja tavoitenopeuteni tulee olemaan jotain 0-120km/h välillä? Jokainen tietää, että tuo on totta. Jokainen tietää myös, että mikä tahansa eksakti nopeus ei ole totta.
Ettei vain sana "tavoitenopeus" ole jonkun lehden toimittajan lanseeraama termi, joka sinänsä on stiignafuulia (=jokin koreileva ja tärkeän oloinen, mutta sisällöllisesti tyhjä asia)? Joskus tuollaiset jäävät kummittelemaan pitkäksikin ajaksi.
Tavoitenopeus-termiä käyttää mm. tutkijat. Toimittajien keksintö se ei ole.
Tavoitenopeus vaihtelee, kuten liikennetilanteetkin. Kun lähdet liikennevaloista, sinulla on varmaan jokin ajatus siitä, mihin nopeuteen autosi kiihdytät. Randomina se toivottavasti ei tapahdu. Kun sitten esim. rajoitus muuttuu, jälleen sinulla on tavoite muuttaa nopeutta. Taaskaan se ei tapahdu ilman sinun ajatustasi ja aivojesi antamaa käskyä muuttaa nopeutta. Eli kuljettaja asettaa tavoitteita, joita sitten pyrkii noudattamaan. Aina tavoite ei tietenkään toteudu, koska tilanne voi muuttua. Esimerkiksi edessä ajava hidastaakin enemmän kuin itse oletat tai jalankulkija astuu suojatielle ja joudut pysähtymään. Toisaalta kuski voi myös tahattomasti ajaa eri nopeutta kuin olettaa. Maantiellä olet varmaan huomannut, että nopeus vaihtelee hiukan. Yleensä vaihteluväli on muutama km/h, mutta satunnaisesti haarukka voi olla jopa +/-10 km/h. Ja toisilla kuskeilla enemmän/useammin haarukan ääriladasta toiseen, toisilla vähemmän/harvemmin. Jos esimerkiksi haluaa ehdottomasti noudattaa nopeusrajoitusta, ei tavoitenopeus voi olla suurin sallittu. Pelivaraa vaihteluun pitää jättää riittävästi, jotta nopeus ei vaihteluvälin yläpäässä ylitä rajoitusta.
Tavoitenopeus vaihtelee, kuten liikennetilanteetkin. Kun lähdet liikennevaloista, sinulla on varmaan jokin ajatus siitä, mihin nopeuteen autosi kiihdytät. Randomina se toivottavasti ei tapahdu.
Juuri näin. Esimerkiksi satasen tiellä tavoitenopeus voisi olla 100km/h. Jos eteeni tulee vaikkapa 90km/h ajava rekka, enkä liikennetilanteen vuoksi sitä pysty ohittamaan, tavoitenopeuteni on edelleen 100 vaikka ajan hitaammin. Jos tulee hyvä ohituspaikka tai rekka kääntyy sivuun, tilanne on ohi ja jatkan ajoa omalla tavoitenopeudella. Luulisi jokaisella autoilijalla tasalaatuisella tiellä ajaessa olevan mielessä joku nopeuslukema, jota pyrkii ajamaan. Olkoon se sitten vaikka rajoituslukema, ellei kykene sopivampaa tavoitetta itse määrittelemään.
Tavoitenopeus vaihtelee, kuten liikennetilanteetkin. Kun lähdet liikennevaloista, sinulla on varmaan jokin ajatus siitä, mihin nopeuteen autosi kiihdytät. Randomina se toivottavasti ei tapahdu.
Enimmäkseen menee täysin randomina. Enimmäkseen muun liikenteen mukana kuitenkaan ajamatta ylinopeutta. Tyhjällä tiellä ilman perässätulijoita menoni on laiskahkoa. Yleensä minulla ei ole kiire mihinkään. Miksi ihmeessä olisi. Suurin osa kiireistä on aivan itse kunkin itsensä aiheuttamia. Tässä suhteessa kannattaisi sangen monien katsoa tarkasti peiliin ja miettiä kiireen todellisia syitä. Useat ovat tuossa asiassa epärehellisiä.
Tavoitteeni on päästä johonkin sovittuun tilaisuuteen ajoissa, mutta minulla ei ole tähän mennessä vielä koskaan ollut tavoitenopeutta. Juuri siksi pohdiskelenkin miten tuollainen tavoitenopeus pystyy olemaan mahdollista ja olemassa, mihin sellaisella pyritään ja palveleeko se laajan varianssinsa vuoksi mitään. Tutkijoiden lanseeraamilla termeillä ei välttämättä ole stiignafuulia tärkeämpiä funktiota. Poliitikot ovat tyhjien termien käytön mestareita.
En stressaisi yhdestä pienestä sanasta noin paljoa. "Stignafuulius" vaatisi määritelmäsi mukaan koreilua. Tavoitenopeus ei itselleni kuulosta koreilevalta, toisin kuin esimerkiksi "tahtotila" tai jopa "draivi".
En stressaisi yhdestä pienestä sanasta noin paljoa. "Stignafuulius" vaatisi määritelmäsi mukaan koreilua. Tavoitenopeus ei itselleni kuulosta koreilevalta, toisin kuin esimerkiksi "tahtotila" tai jopa "draivi".
Omassa autossani tavoitenopeus on useimmiten asetettuna vakionopeussäätimeen. Sitä sitten tilanteen mukaan esim. ruuhka- ja ohitustilanteissa korjaillaan kaasu- tai jarrupolkimella ylös- tai alaspäin ja tilanteen normalisoiduttua palautetaan alkuperäinen lukema napin painalluksella tai säädetään uusi tavoite.
Jos tavoitenopeuden säätelyssä vaikkapa oudommalla reitillä on ongelmia, suosittelen navigaattoria, joka ilmoittaa oletetun saapumisajan päämäärään koko matkan ajan. Tarkkuus lisääntyy vielä, jos navissa on liikennetietoantenni, jolloin myös reitinvalinta mahdollisten ruuhkien välttämiseksi helpottuu olennaisesti.
Tuolla aiempaa keskustelua, jossa eräälle toiselle nimimerkille yritettiin avartaa tavoitenopeuden termiä oikein miehissä:
Minun mielestäni 15.3.11 17:44 Kumppani kiteytti aika hyvin koko sekavuuden, joka minunkin mielestäni tuon käsitteen "tavoitenopeus" yhteyteen liittyy. Mietiskelen edelleenkin tuon termin velvoittavuutta liikenteellisesti vaikeasti saavutettavan nopeamman etenemisen suhteen. Mitenkä paljon tuo termi "vaatii" ohituksia, joista jo edellä ohitusherkkä just drive omalta kohdaltaan mainitsi. Minullekin jäi Kumppanin kanssa vaikutelma lukemastani, että keskustelijoilla meni sekaisin eri termit ja useat puhuivat aivan selvästi keskinopeudesta eivätkä tavoitenopeudesta. Nuo eivät kuitenkaan liene synonyymejä?
Oma lähtökohtani lienee tässä yhteydessä hyvä mainita. Tavoittelen turvallista liikennettä. Tuo on lähes kokonaan asenne kaikkeen ympäröivään muuhun liikenteeseen. Voin asettaa kysymyksiä itselleni ja muille:
- pitääkö aina ohitella vaikka se olisikin mahdollista?
- pitääkö tavoitella maksiminopeuksia vaikka ne olisivatkin laillisia?
- miten lähellä edellistä kannattaa ajaa ja voittaako sillä oikeasti yhtään mitään?
- miten typeristä asioita "palaa pinna" ja vaikka palaisikin, niin kuinka se edesauttaa matkan etenemistä?
Mikäli perussäännöt ovat tiedossa, kuten pitäisi kaikilla olla, niin varmaankin liikenne on turvallisuuskantilta ajateltuna 80/20 suhteessa asennetta ja yhteistyökykyä (tuo 80) ja loput 20 sääntöjä ja muuta osaamista. Yhteistyökykyyn katson kuuluvaksi tilannetajun, että ei mene paikkoihin, joissa voi tukkia, estää tai jopa vaarantaa muun liikenteen. Toisen otsikon alla mainitsin esimerkiksi suojatiesäännöistä, laeista ja asetuksista, joista varmaankaan enemmistö ei ole koskan kuullutkaan.
Säännöt ovat "vain" sääntöjä ja sennetta on se, kuinka niitää noudattaa.
Mietiskelen edelleenkin tuon termin velvoittavuutta liikenteellisesti vaikeasti saavutettavan nopeamman etenemisen suhteen.
Älä sekoita noita asioita. Ei tavoitenopeus itsessään velvoita mihinkään. Kuski päättää siitä, millaista ajotapaa käyttää. Jos ajotapa on agressiivinen, tavoitenopeus on kovempi kuin maltillisemmalla ajotavalla. Itse tavoitenopeus ei sinänsä ole määräävä asia tässä. Kuten just drive totesi, tavoitenopeus on työkalu kuljettajalle arvioida omaa käytöstään.
Edellisessä pohdin tavoitenopeuden ja keskinopeuden synonymiaa.
Olihan sitä sitten kumminkin.
Löysin Luttisen tutkimuksen.
Tässä selvityksessä on vertailtu liikennevirran keskinopeuksia ja teoreettista ohitustarvetta eri nopeusrajoitusalueilla Ruotsissa ja Suomessa.
Teoreettinen ohitustarve koko liikennevirralle laskettiin pisteittäin ja ajosuunnittain Wardropin kaavalla (kaava 4). Kaavan mukaan ohitustarve on siis riippuvainen vain tavoitenopeuksien matkajakaumasta elikeskinopeudesta ja -hajonnasta sekä liikennemäärästä.
Yleensä järkevän toiminnan edellytys on jonkinlainen tavoite, mieluiten vielä realistinen.
Niin, mutta kun Etukumi tarkoittikin varmaan tässä yhteydessä ja näillä selityksillänne. Ja juuri tuota "järkevyyttä" vähän niinkuin kyseenalaistaen.
Kieltämättä järkevä tavoitenopeus voi kesäyössä olla huomattavan eri, kuin vaikka juhannusruuhkan aikaan. Toisaalta poliisi saattaa olla eri mieltä tuosta kesäyön tavoitenopeudesta. Mutta jos juhannusruuhkassa tulee vapaata baanaa, ajan kyllä silloinkin sitä omaa tavoitenopeutta enkä keskimääräistä juhannusköröttelynopeutta.
Yksi tapa määrittää tavoitenopeus on FARwd:n ehdottama toivottu perilläoloaika. Tuolla tavalla määrittäessä se voi muuttua matkan edetessä. Esim. ruuhkaan törmääminen nostaa tavoitenopeutta. Itse en liiku tien päällä työkseni, ja yleensä tulee lähdettyä sen verran ajoissa, joten tuollaista tavoitenopeuden karkaamista kiireen vuoksi harvemmin tapahtuu.
Miksi asettaa itselleen tavoitteita, jos niitä ei ole?
Asia on lähtökohtaisesti irrelevantti.
Tavoitteita saa asettaa, kuten liikennevirran mukana ajaminen, rajoituksen noudattaminen, ohitustarpeen minimointi, ajoajan minimointi, sopiva fiilis tms. Tuo on siis se, johon pyritään. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan erilaisia keinoja, joista yksi on tavoitenopeus. Se ei siis ole päällimmäinen tavoite, vaan keino saavuttaa tavoite. Sitä edellä tarkoitin.
Ja koska kyse on liikenteestä jossa tilanteet vaihtuu usein, myös tavoitenopeus vaihtuu usein. Jos saavuttaa rekan, eikä hyviä ohituspaikkoja ole, tavoitenopeuden voi surutta pudottaa rekan nopeutta vastaavaksi. Se, että luopuu alkuperäisestä tavoitteesta, ei ole mikään ongelma, jota vastaan tarvitsee taistella.
Kysy vaan lisää tarkennuksia, jos et vielä ymmärtänyt.
Tavoitenopeuteni on se, millä nopeudella tuntuu luontevalta ajaa. Olosuhteet ja yleinen "fiilis" vaikuttavat siihen, mikä milloinkin on tavoitenopeus. Joskus tulee ajettua hitaammin, joskus nopeammin. "Luonteva nopeus" on valitettavasti useimmiten jokin muu kuin se, mikä nopeusrajoitustaulussa lukee, mutta sille ei mahda mitään. 20 kilsaa tunnissa yli nopeusrajoituksen on hiljaisessa liikenteessä mielestäni vielä rauhallista köröttelyä. Ruuhkassa ja huonossa kelissä tilanne on tietenkin toinen.
Seuraava kertomus ei välttämättä liity otsikon "pahaan oloon", mutta kerron tapauksen kuitenkin. On siinä ehkä taustalla jotain mielialoihin liittyvää.
Aikaisemmin kerroin joitakin esimerkkejä ohituksen estämisestä ja annoin yhden videolinkin. Tänään en kokenut ohituksen estämistä vaan ohituksen mitätöinnin.
Tapaus oli seuraava.
Lähestyin puutavararekkaa, jonka perässä ajoi punainen Toyota. Koska Toyota ei osoittanut aikovansa ohittaa rekkaa, ja koska vastaan ei tullut autoja, ohitin Toyotan. Olisin ohittanut saman tien rekankin, mutta kesken ohituksen ilmestyivät vastaan tulevan auton valot näkyviin suoran päässä, joten pidin pienen tauon ja ajoin rekan ohitse heti, kun vastaan tuleva auto oli mennyt menojaan. Päästyäni rekan ohi saavutin varsin pian vielä yhden auton, jonka ohi pääsin ajamaan sujuvasti edellisestä ohituksesta säästöön jääneellä vauhdilla.
Ohituksia tehdessäni vilkuilin taustapeiliin ja huomasin Toyotan kuljettajan aktivoituvan ja lähtevän ohittamaan rekkaa. Toyotan liikkeissä oli jotain sen tyyppistä repivyyttä ja rauhattomuutta, että aloin aavistella, että kuljettaja tavoittelee päänahkaani, ja että hän ei ehkä pitänyt siitä, että ohitin hänet. Edessä oli pitkä - sanotaan nyt vaikka että "ohituskaista", vaikka teknisesti kyse ei ollut aivan siitä - tyhjä suora. Suoralle tullessani olin juuri tehnyt viimeisen ohitukseni, ja etäisyyttä Toyotaan (joka juuri silloin ohitti rekkaa) oli satoja metrejä. Toyotan vauhti oli kiihtynyt, ja mietin, pitäisikö näyttää vilkulla, että "mene ohi" siinä vaiheessa, kun Toyota saavuttaa minut. Se ohitti rekan edessä ajavan auton kuten minäkin olin tehnyt. "Vilkkutemppu" olisi kannattanut tehdä, mutta en tehnyt sitä vaan valitsin typerämmän vaihtoehdon ja kiihdytin nopeutta suoralla niin paljon kuin kumimatto kaasupolkimen alla antoi periksi. No, lopputuloksen ratkaisi autojen teho, joten olin tuomittu häviämään "kisan". Punainen Toyota ohitti minut suoran puolivälissä. En lisännyt enää nopeutta (koska ei ollut mistä lisätä ) havaittuani ohituksen, joten minua ei voitane syyttää ohituksen haittaamisesta. Saahan sitä kiihdytellä siinä vaiheessa, kun takana tuleva on vielä kaukana.
Toyotan tekemä ohitus oli sinänsä "legitiimi", koska ohittaa saa, jos ohi pääsee (nopeuden puolesta se ei ollut tietenkään laillinen kuten ei ollut minunkaan ajamiseni). Muutamia moraalifilosofisia kysymyksiä tulee kuitenkin mieleen.
Esimerkiksi se, että jos ohittaa auton, eikö tällöin ole tavallaan antanut signaalin, että haluaa ajaa ja aikoo ajaa kovempaa kuin ohitettu auto. Ja jos tällaisen signaalin on antanut, eikö kovaa vauhtia ajamista siis pidä jatkaa, jolloin että ohitettu auto jää vähitellen kauemmaksi taakse eikä niin, että ohitettu auto joutuu hidastamaan nopeuttaan ohittajan takia, joka hiljentää vauhtiaan. Minä jouduin hidastamaan ohitushetkellä ajamaani nopeutta Toyotan takia, joka hidasti vauhtia suoran päässä. Itse asiassa olisin tuossa vaiheessa päässyt yhdessä hujauksessa uudestaan sen edelle ja parin sekunnin ajan jopa mietin tällaista hullua ajatusta mutta vastaan tuli auto, joka esti ohittamisen. Ehkä se oli hyvä, koska ei tiedä, miten tilanne sen jälkeen olisi jatkunut. Määränpääni oli parin kilometrin päässä, joten en saanut tilaisuutta seurata, kuinka kovaa Toyota ajoi seuraavat kymmenet kilometrit. Veikkaan, että ei ollenkaan kovaa.
Ymmärrän sen, että jos roikkuu rekan perässä aikeessa ohittaa se, takaa tulevan ohitus tuntuu etuilulta. Näin Toyota-kuljettaja ehkä ajatteli. Minä en vain sattunut huomaamaan, että Toyota olisi suunnitellut rekan ohittamista. Nopeusrajoituksen puolesta rekkaa ei olisi edes saanut ohittaa. En tietenkään olisi lähtenyt ohittamaan Toyotaa, jos olisin nähnyt tai tiennyt, että se itse kärkkyy rekan takana ohitustilannetta. Mutta mitään tällaista ei ollut havaittavissa. Toyota ajoi niin kaukana rekasta, että sen ja rekan väliin mahtui ilman tunkemista mihin hetkeksi ajoinkin.
Tai ehkä tässä oli sittenkin kyse samasta ilmiöstä kuin estetyissä ohituksissa, joita aikaisemmin olen kokenut. Kun estäminen ei onnistunut rekan perässä ajettaessa, se piti tehdä jälkeen päin kumoamalla ohitus.
Minusta tuollaisten moraalikäsitysten pohtiminen on tässä tapauksessa turhaa. Kyse oli siitä, että ajoit vastoin sääntöjä. Tähän Toyota vastasi omalla sääntöjen vastaisella ajotavalla. Nyt sitten valjastat moraalin keppihevoseksi ja ihmettelet, kenen säännöillä pitäisi pelata, vaikka asia pitäisi olla päivänselvä kaikille ajokortin haltijoille.
Itse olen valinnut lähtökohdaksi sen, että pyrin ajamaan omalta osaltani mahdollisimman hyvin. Kovin harvinaisia kuvailemasi ihmeellisyydet ovatkin. Ilmeisesti metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
Minusta tuollaisten moraalikäsitysten pohtiminen on tässä tapauksessa turhaa. Kyse oli siitä, että ajoit vastoin sääntöjä.
Arvasin vanhasta kokemuksesta, miten ja missä sävyssä tätä tapausta käsitellään. Halusin nähdä, paukutellaanko syyttelyn ja omahyväisyyden henkseleitä jo ensimmäisessä kommentissa vai vasta vähän myöhemmissä.
Eli sinä toimit väärin, mutta minä sen sijaan olen ottanut lähtökohdakseni... ajaa mahdollisimman hyvin... jne.
Tämä selitys ei kuitenkaan vastaa kaikkiin autoilua ja liikennettä koskeviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen, miksi erään huoltoaseman pihassa kaksi tupakoivaa miestä tumppasi tupakkansa autoni tuulettimen ritilään sillä aikaa, kun kävin sisällä huoltoasemalla. Tupakka haisi autossa monta viikkoa, kun tupakan tuhkaa imeytyi tuuletuskanaviin. Ei kai syynä voinut olla se, että en ollut ottanut lähtökohdakseni ajaa mahdollisimman hyvin. Ajoin huoltoaseman pihaan rauhallisesti ja asiallisesti, joten ajotyylini tuskin sai tupakkamiehiä toimimaan niin kuin he toimivat.
Tähän tapaukseen (samoin kuin todennäköisesti myös edelliseen tapaukseen) oikea vastaus on se, että jos olisin ottanut lähtökohdakseni joskus kauan sitten valmistua hyväpalkkaiseen ammattiin, jonka tuloilla saisin ostettua Audeja ja Volvoja ja muita paremman väen autoja, jonkun surkean micrakuskin kuvailemat ihmeellisyydet kuulostaisivat minunkin korvissani kovin harvinaisilta. Kukaan ei tumppaisi tupakkaansa uuden Audini tuulettimeen, eikä kukaan estäisi ohituksiani, eivätkä lippalakkipäiset Corolla-miehet lähtisi ajamaan kilpaa kanssani ohitettuani heidät.
Ajoneuvon kuvaamasta yhteiskunnallisesta asemasta ja statuksesta tässä on kyse. Paaria-luokan autolla pitäisi ajaa sen arvolle sopivalla tavalla eli hitaasti matelemalla ja antamalla kaikkien mennä ohi aivan vain periaatteen vuoksi. Jos tällaisella autolla ohittelee, se ärsyttää, sillä sitä pidetään sopinmattomana luokkarajojen yli hyppimisenä. Hyväosaisuuden saa näyttää, mutta sitä ei saa näytellä.
Jos ajaisin täsmälleen samalla tavalla ja samalla ajotyylillä kuin nykyisinkin, mutta autoni olisi uusi Audi A6, minäkin ihmettelisin juttuja ohitusten estämisistä ja kilpaa ajamisista ja muista tämän tyyppisistä ihmeellisyyksistä. Niitä ei yksinkertaisesti tapahtuisi Audi A6:n lähiympäristössä.
Olisi mielenkiintoista omistaa viritetty tai suuremmalla koneella varustettu Micra. Se antaisi vähän tasoitusta.
Arvasin vanhasta kokemuksesta, miten ja missä sävyssä tätä tapausta käsitellään. Halusin nähdä, paukutellaanko syyttelyn ja omahyväisyyden henkseleitä jo ensimmäisessä kommentissa vai vasta vähän myöhemmissä.
Tiedät, miten tietynlainen käytös vaikuttaa muihin. Miten se vaikuttaa omaan käytökseesi?
Eli mikä oli pointtisi koko jutussa?
Eli sinä toimit väärin, mutta minä sen sijaan olen ottanut lähtökohdakseni... ajaa mahdollisimman hyvin... jne.
Aivan. Pyrin käyttäytymään noin ja ilmiselvästi se vähentää ongelmia. Onko tätä vaikeaa hyväksyä?
Huomasitko muuten, että kirjoitit kuvauksesi sävyyn, jossa Toyotakuski eli "sinä" oli tarinan konna. Sinun eli "minun" osuutta et huomioinut mitenkään.
Tämä selitys ei kuitenkaan vastaa kaikkiin autoilua ja liikennettä koskeviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen, miksi erään huoltoaseman pihassa kaksi tupakoivaa miestä tumppasi tupakkansa autoni tuulettimen ritilään sillä aikaa, kun kävin sisällä huoltoasemalla.
Katso, mitkä kohdat lihavoin edellisessä vastauksessani.
Tietysti joskus törmää omituisiin tapauksiin, joille ei löydy selitystä. Mutta usein tapauksilla on kaksi osapuolta. Esimerkiksi jos satuit vahingossa kiilaamaan tumppaajan, pysäköimään autosi huonoon paikkaan (esim. ilmaletkun eteen) tai tehdä jotain muuta kyseenalaista, se saattaa provosoida joitain samoin tekemään omia tulkintoja tekemisen arvoisista asioista. Aivan kuten sinun ohituksesi. Tietenkään yhden virhe ei oikeuta ketään vastaamaan tähän omalla virheellä, mutta niin vain tapahtuu. Siksi voi siis toimia ainakin kahdella tavalla. Joko pyrkiä vähentämään todennäköisyyttä joutua konfliktiin tai sitten olla pyrkimättä ja konfliktin tapahduttua syytellä muita.
Jos ajaisin täsmälleen samalla tavalla ja samalla ajotyylillä kuin nykyisinkin, mutta autoni olisi uusi Audi A6, minäkin ihmettelisin juttuja ohitusten estämisistä ja kilpaa ajamisista ja muista tämän tyyppisistä ihmeellisyyksistä. Niitä ei yksinkertaisesti tapahtuisi Audi A6:n lähiympäristössä.
Ilmeisesti liki rippikouluikäinen Corolla on statukseltan riittävä ehkäisemään tuollaiset tapaukset. Audilla en aja.
Olisi mielenkiintoista omistaa viritetty tai suuremmalla koneella varustettu Micra. Se antaisi vähän tasoitusta.
Vai paljastitko tässä todellisen mielipiteesi? Ennekin olet puhunut, kuinka liikenteessä haastat muita (surkuhupaisa videosi, jonka ilmeisesti nopeasti poistit youtubesta).
Kerro vielä, mitä tasoitusta tehokkaampi Micra sinulle antaisi?
Minusta tuollaisten moraalikäsitysten pohtiminen on tässä tapauksessa turhaa. Kyse oli siitä, että ajoit vastoin sääntöjä. Tähän Toyota vastasi omalla sääntöjen vastaisella ajotavalla. Nyt sitten valjastat moraalin keppihevoseksi ja ihmettelet, kenen säännöillä pitäisi pelata, vaikka asia pitäisi olla päivänselvä kaikille ajokortin haltijoille.
Mielestäsi siis Toyota provosoitui SO:n ylinopeudesta, ja päätti näyttää, että täältä pesee? Olen itsekin kohdannut/ihmetellyt tuollaista käytöstä, mutta vielä typerämpää on syyttää siitä omaa joskin lievästi ylinopeaa ajoansa ajavaa.
Liikenne olisi paljon parempi paikka, jos kaikki vain ajaisivat omaa ajoansa, toiset huomioiden. Jos joku kaahari haluaa ohitse, törkeäkin, ei se ole minun tehtäväni häntä pysäyttää. Poliisit voi soittaa perään jos ajaminen näyttää holtittomalta. Mutta jos se ajaminen lähinnä kiukuttaa, on parempi niellä kiukkunsa ja yrittää olla kiukustumatta, koska ongelma on ihan täysin kiukustujan oma mielenterveydellinen ongelma, eikä sen vuoksi toisen ylinopeutta keppihevosena käyttäen pidä lähteä liikennettä vaarantamaan.
No kyllähän toi letkan ohitta se kusip.. on luulee olevansa parempi kuski kuin muut.
Näitä lippalakkipojuja näkee ohittamassa kesällä samaan tyyliin ja niiden isät audi lippis päässä on tää toinen ryhmä.
nastaterroristi:
Ja halvalla lintalla ajaville vasta moottoripyörä tai mopo avaa silmät näkemään miten liikenteessä suhtaudutaan muihin.
Erittäin tuttu juttu on Tuusulanväylää tai vastaavaa eteläpäästä lähdettäessä pohjoiseenpäin 80-100:n rajoituksella:
Ajan rajoituksen mukaan letkan viimeisenä, pitäen n. 50 m turvaväliä edessäajavaan ja takaa tulee nopeammin ajava autolauma, joista puolet tunkee siihen turvaväliin, tiputtaen nopeutensa samaan kuin itselläni, jääden pysyvästi siihen.
En pysty ymmärtämään, miksei voi jäädä viimeisen taakse jos ei kerran haluakaan ajaa edessä olevaa letkaa nopeammin.
Ehkä taas selitys löytyy laumakäyttäytymisestä.
Kuukeri:
Kuulostaa omituiselta. En pysty omasta ajokulttuurista keksimään selitystä miksi joku jäisi siihen väliin. Hetkellisen piipahduksen kyllä ymmärtäisi, jos haluaa päästää ensin nopeampia ohi ennen kuin lähtee ohittamaan itse jonoa.
Tai sitten huomaavat tasaiseen ajoon päästyään, ettei tässä mikään kiire olekaan? Nuo viimeiset valot moottoritielle tuntuvat joillekin olevan vähän niinkuin joku kiihdytyskilpailu. Ja toisilla kiihdytys kestää iäisyyden, niin saattaa tulla virhearvioita kuka lopulta päätyykään ajamaan hitaammin. No sitten ohitetaan jos selvästi hitaampi tulee eteen, ei ihmeempää.
nastaterroristi:
Silmäilin viestejä ja jäin miettimään "tavoitenopeuttani" -ilmaisua. Ymmärrän hyvin, että on iso joukko, jotka "keksivät itse" omat liikennesääntönsä eli ajavat laeista välittämättä perustellen omat tekonsa aina jollain heille itselleen tärkeällä syyllä. Näinhän poliisikin toteaa, että selitykset ovat valmiina kaikkeen ja ovat milloin mitäkin.
Mikäli ajatellaan, että tie on tyhjä, niin varmaankin jokaisella on oma nopeutensa, laillinen tai laiton. Enimmäkseen tiet eivät ole tyhjiä ja tuolloin jokaisen tulisi sopeuttaa nopeutensa muun liikenteen mukaan, keliolosuhteiden mukaan, tietöiden mukaan ym. ja näiden yhdessä. Kun enimmäkseen joutuu sopeutumaan, niin mikä kummajainen on "tavoitenopeuteni". Onko se jotain todellista vai pelkkää kuvitteellista sanahelinää? Mikäli se on todellista ja kuitenkaan sitä ei voi toteuttaa edellä mainituista syistä, niin mitä virkaa sellaisella on edes teoreettisesti? Sen kyllä uskon, että yhden matkan aikana voi olla runsaasti erilaisia tilannenopeuksia ja jatkuvaa sopeuttamista omassa kulkemisessa suhteessa ympäristöön.
Vai onkohan niin, että "tavoitenopeuteni" onkin jotain sellaista, johon tulee alati pyrkiä vaikka "väkisin" ja kaikki muu liikenne, keliolosuhteet ja tietyöt ym. ovat vain peikkona ja isona haasteena, joista tulee mistään välitämättä ja riskejä kaihtamatta päästä ohi. Mikäli "tavoitenopeuteni" ei toteudu laillisesti, on "tavoitenopeus" asetettu väärin. Toisaalta voidaan ajatella, että väärän tavoitteen korjaaminen ja jatkuva tavoitteen vaihtaminen ei enää ole lainkaan tavoite ja varsinkaan tavoite, joka voitaisiin asettaa etukäteen ennen matkan alkua. Tavoite on aina ennen toteutusta asetettu päämäärä. Tavoite voi olla päämäärä, vaikkapa joku paikka ja sinne pitää päästä vaikkapa jotain sovittua kellonaikaa ennen. Nopeus voi matkan aikana vaihdella (ja todellisesti vaihteleekin) vaikkapa 30km/h - 120km/h välillä (jos täyspysähdyksiä ei lasketa mukaan), joten nopeuden kannalta ajateltuna mikä tuolloin on tuo kummajainen eli "tavoitenopeus"?
Etukumi:
'Tavoitenopeus' on sellainen jota ajaisi, jos tie olisi vapaa. Eli jos edessä ajavat väistyvät, tai niistä pääsee ohitse. Väkisin ohittaminen on omaa mielikuvitustasi. Itse pyrin ohittamaan jos mahdollista, mutta ellei niin ei väkisin. Ollakseen herkkä ohittaja ei tarvitse olla väkinäinen.
Nämä eivät ole mitään omia liikennessääntöjä, vaan yritys mallintaa omaa liikennekäytöstä, ja selittää miksi toimii niinkuin toimii. Olisi suotavaa että jokainen tienkäyttäjä kykenisi selittämään ja perustelemaan oma liikennekäytöksensä.
Mielestäni se että omaa käsityksen siitä miten pitäisi ajaa, ei ole kovin huono juttu. Päämäärätön toiminta, vitkastelu ja muiden huomioimattomuus sitten on niitä huonoja juttuja.
just drive:
Kun tiedetään, että enimmäkseen tie ei ole vapaa, niin eikö tuosta tule suorituspaineita? Suorituspaineilla liikenteessä on omat haittavaikutuksensa - vai mitä?
Itsekin toteat, että pyrit ohittelemaan itse itsellesi asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ovatko kaikki ohituksesi jonkun muun syyn vuoksi oikeasti tarpeellisia vai johtuvatko ohituksesi itse itsellesi keksimien tavoitteiden vuoksi?
Mikäli "tavoitenopeuteni" ei toteudu laillisesti, on "tavoitenopeus" asetettu väärin. Toisaalta voidaan ajatella, että väärän tavoitteen korjaaminen ja jatkuva tavoitteen vaihtaminen ei enää ole lainkaan tavoite ja varsinkaan tavoite, joka voitaisiin asettaa etukäteen ennen matkan alkua. Tavoite on aina ennen toteutusta asetettu päämäärä. Tavoite voi olla päämäärä, vaikkapa joku paikka ja sinne pitää päästä vaikkapa jotain sovittua kellonaikaa ennen. Nopeus voi matkan aikana vaihdella (ja todellisesti vaihteleekin) vaikkapa 30km/h - 120km/h välillä (jos täyspysähdyksiä ei lasketa mukaan), joten nopeuden kannalta ajateltuna mikä tuolloin on tuo kummajainen eli "tavoitenopeus"?
Etukumi:
Riippuu kuskista. Osalla ilmeisesti suorituspaineita ja haittavaikutuksia tulee, koska esimerkiksi hitaamman kohdalla ohittamisen lisäksi muita vaihtoehtoja tilanteessa toimimiseen ei juuri tule mieleen. Tämä on palstan keskusteluissa muutamaan otteeseen ilmennyt ja samoja piirteitä voi havaita tien päälläkin.
Kuskin velvollisuus on kehittää ajotaitoansa niin paljon, että hallitsee tuollaiset paineet. Se, että ei hallitse, ei vaikuta tavoitenopeuteen ilmiönä.
Jokainen itse asettaa tavoitteen ja pyrkii sitä noudattamaan tai luopuu siitä ja asettaa uuden tavoitteen. Muita tekijöitä on kovin vähän. Heti ei tule mieleeni yhtään.
Juuri näin. Kuljettajalla vastaa tavoitenopeuden asettamisesta.
Tavoitteita on erilaisia, joihin pyritään eri keinoin. Tavoitenopeudella omanlaisensa luonne, ei sitä pidä verrata muihin.
Tavoitenopeuden piirteisiin kuuluu se, että tavoite vaihtuu hyvinkin usein. Minusta just drive kuvaili asiaa onnistuneesti.
Herbert:
Entäpä miten kommentoisitte ihmettelemääri asiaa:
"Nopeus voi matkan aikana vaihdella (ja todellisesti vaihteleekin) vaikkapa 30km/h - 120km/h välillä (jos täyspysähdyksiä ei lasketa mukaan), joten nopeuden kannalta ajateltuna mikä tuolloin on tuo kummajainen eli "tavoitenopeus"?"
Mikä tuollaisessa on tavoitenopeus, kun tavoite pitää olla ennalta asetettu? Hieman tuntuu erikoiselta, että tavoitteeni olisi "jotain" 0-120km/h väliltä tilanteiden mukaan. Suomessa ihan kaikki laillinen liikenne on 0-120km/h välissä.
Ajan mökille ja tavoitenopeuteni tulee olemaan jotain 0-120km/h välillä? Jokainen tietää, että tuo on totta. Jokainen tietää myös, että mikä tahansa eksakti nopeus ei ole totta.
Ettei vain sana "tavoitenopeus" ole jonkun lehden toimittajan lanseeraama termi, joka sinänsä on stiignafuulia (=jokin koreileva ja tärkeän oloinen, mutta sisällöllisesti tyhjä asia)? Joskus tuollaiset jäävät kummittelemaan pitkäksikin ajaksi.
Tavoitenopeus-termiä käyttää mm. tutkijat. Toimittajien keksintö se ei ole.
Tavoitenopeus vaihtelee, kuten liikennetilanteetkin. Kun lähdet liikennevaloista, sinulla on varmaan jokin ajatus siitä, mihin nopeuteen autosi kiihdytät. Randomina se toivottavasti ei tapahdu. Kun sitten esim. rajoitus muuttuu, jälleen sinulla on tavoite muuttaa nopeutta. Taaskaan se ei tapahdu ilman sinun ajatustasi ja aivojesi antamaa käskyä muuttaa nopeutta. Eli kuljettaja asettaa tavoitteita, joita sitten pyrkii noudattamaan. Aina tavoite ei tietenkään toteudu, koska tilanne voi muuttua. Esimerkiksi edessä ajava hidastaakin enemmän kuin itse oletat tai jalankulkija astuu suojatielle ja joudut pysähtymään. Toisaalta kuski voi myös tahattomasti ajaa eri nopeutta kuin olettaa. Maantiellä olet varmaan huomannut, että nopeus vaihtelee hiukan. Yleensä vaihteluväli on muutama km/h, mutta satunnaisesti haarukka voi olla jopa +/-10 km/h. Ja toisilla kuskeilla enemmän/useammin haarukan ääriladasta toiseen, toisilla vähemmän/harvemmin. Jos esimerkiksi haluaa ehdottomasti noudattaa nopeusrajoitusta, ei tavoitenopeus voi olla suurin sallittu. Pelivaraa vaihteluun pitää jättää riittävästi, jotta nopeus ei vaihteluvälin yläpäässä ylitä rajoitusta.
Herbert:
Juuri näin. Esimerkiksi satasen tiellä tavoitenopeus voisi olla 100km/h. Jos eteeni tulee vaikkapa 90km/h ajava rekka, enkä liikennetilanteen vuoksi sitä pysty ohittamaan, tavoitenopeuteni on edelleen 100 vaikka ajan hitaammin. Jos tulee hyvä ohituspaikka tai rekka kääntyy sivuun, tilanne on ohi ja jatkan ajoa omalla tavoitenopeudella. Luulisi jokaisella autoilijalla tasalaatuisella tiellä ajaessa olevan mielessä joku nopeuslukema, jota pyrkii ajamaan. Olkoon se sitten vaikka rajoituslukema, ellei kykene sopivampaa tavoitetta itse määrittelemään.
Herbert:
Enimmäkseen menee täysin randomina. Enimmäkseen muun liikenteen mukana kuitenkaan ajamatta ylinopeutta. Tyhjällä tiellä ilman perässätulijoita menoni on laiskahkoa. Yleensä minulla ei ole kiire mihinkään. Miksi ihmeessä olisi. Suurin osa kiireistä on aivan itse kunkin itsensä aiheuttamia. Tässä suhteessa kannattaisi sangen monien katsoa tarkasti peiliin ja miettiä kiireen todellisia syitä. Useat ovat tuossa asiassa epärehellisiä.
Tavoitteeni on päästä johonkin sovittuun tilaisuuteen ajoissa, mutta minulla ei ole tähän mennessä vielä koskaan ollut tavoitenopeutta. Juuri siksi pohdiskelenkin miten tuollainen tavoitenopeus pystyy olemaan mahdollista ja olemassa, mihin sellaisella pyritään ja palveleeko se laajan varianssinsa vuoksi mitään. Tutkijoiden lanseeraamilla termeillä ei välttämättä ole stiignafuulia tärkeämpiä funktiota. Poliitikot ovat tyhjien termien käytön mestareita.
Vai niin.
En stressaisi yhdestä pienestä sanasta noin paljoa. "Stignafuulius" vaatisi määritelmäsi mukaan koreilua. Tavoitenopeus ei itselleni kuulosta koreilevalta, toisin kuin esimerkiksi "tahtotila" tai jopa "draivi".
Vai niin.
En stressaisi yhdestä pienestä sanasta noin paljoa. "Stignafuulius" vaatisi määritelmäsi mukaan koreilua. Tavoitenopeus ei itselleni kuulosta koreilevalta, toisin kuin esimerkiksi "tahtotila" tai jopa "draivi".
Omassa autossani tavoitenopeus on useimmiten asetettuna vakionopeussäätimeen. Sitä sitten tilanteen mukaan esim. ruuhka- ja ohitustilanteissa korjaillaan kaasu- tai jarrupolkimella ylös- tai alaspäin ja tilanteen normalisoiduttua palautetaan alkuperäinen lukema napin painalluksella tai säädetään uusi tavoite.
Jos tavoitenopeuden säätelyssä vaikkapa oudommalla reitillä on ongelmia, suosittelen navigaattoria, joka ilmoittaa oletetun saapumisajan päämäärään koko matkan ajan. Tarkkuus lisääntyy vielä, jos navissa on liikennetietoantenni, jolloin myös reitinvalinta mahdollisten ruuhkien välttämiseksi helpottuu olennaisesti.
Tuolla aiempaa keskustelua, jossa eräälle toiselle nimimerkille yritettiin avartaa tavoitenopeuden termiä oikein miehissä:
https://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/t6291
FARwd:
Tuli luettua vaikka aikaa tuohon meni.
Minun mielestäni 15.3.11 17:44 Kumppani kiteytti aika hyvin koko sekavuuden, joka minunkin mielestäni tuon käsitteen "tavoitenopeus" yhteyteen liittyy. Mietiskelen edelleenkin tuon termin velvoittavuutta liikenteellisesti vaikeasti saavutettavan nopeamman etenemisen suhteen. Mitenkä paljon tuo termi "vaatii" ohituksia, joista jo edellä ohitusherkkä just drive omalta kohdaltaan mainitsi. Minullekin jäi Kumppanin kanssa vaikutelma lukemastani, että keskustelijoilla meni sekaisin eri termit ja useat puhuivat aivan selvästi keskinopeudesta eivätkä tavoitenopeudesta. Nuo eivät kuitenkaan liene synonyymejä?
Oma lähtökohtani lienee tässä yhteydessä hyvä mainita. Tavoittelen turvallista liikennettä. Tuo on lähes kokonaan asenne kaikkeen ympäröivään muuhun liikenteeseen. Voin asettaa kysymyksiä itselleni ja muille:
- pitääkö aina ohitella vaikka se olisikin mahdollista?
- pitääkö tavoitella maksiminopeuksia vaikka ne olisivatkin laillisia?
- miten lähellä edellistä kannattaa ajaa ja voittaako sillä oikeasti yhtään mitään?
- miten typeristä asioita "palaa pinna" ja vaikka palaisikin, niin kuinka se edesauttaa matkan etenemistä?
Mikäli perussäännöt ovat tiedossa, kuten pitäisi kaikilla olla, niin varmaankin liikenne on turvallisuuskantilta ajateltuna 80/20 suhteessa asennetta ja yhteistyökykyä (tuo 80) ja loput 20 sääntöjä ja muuta osaamista. Yhteistyökykyyn katson kuuluvaksi tilannetajun, että ei mene paikkoihin, joissa voi tukkia, estää tai jopa vaarantaa muun liikenteen. Toisen otsikon alla mainitsin esimerkiksi suojatiesäännöistä, laeista ja asetuksista, joista varmaankaan enemmistö ei ole koskan kuullutkaan.
Säännöt ovat "vain" sääntöjä ja sennetta on se, kuinka niitää noudattaa.
Etukumi:
Älä sekoita noita asioita. Ei tavoitenopeus itsessään velvoita mihinkään. Kuski päättää siitä, millaista ajotapaa käyttää. Jos ajotapa on agressiivinen, tavoitenopeus on kovempi kuin maltillisemmalla ajotavalla. Itse tavoitenopeus ei sinänsä ole määräävä asia tässä. Kuten just drive totesi, tavoitenopeus on työkalu kuljettajalle arvioida omaa käytöstään.
Edellisessä pohdin tavoitenopeuden ja keskinopeuden synonymiaa.
Olihan sitä sitten kumminkin.
Löysin Luttisen tutkimuksen.
Herbert:
Miksi asettaa itselleen tavoitteita, jos niitä ei ole?
Asia on lähtökohtaisesti irrelevantti.
Etukumi:
Yleensä järkevän toiminnan edellytys on jonkinlainen tavoite, mieluiten vielä realistinen.
FARwd:
Niin, mutta kun Etukumi tarkoittikin varmaan tässä yhteydessä ja näillä selityksillänne. Ja juuri tuota "järkevyyttä" vähän niinkuin kyseenalaistaen.
Kumppani:
Kieltämättä järkevä tavoitenopeus voi kesäyössä olla huomattavan eri, kuin vaikka juhannusruuhkan aikaan. Toisaalta poliisi saattaa olla eri mieltä tuosta kesäyön tavoitenopeudesta. Mutta jos juhannusruuhkassa tulee vapaata baanaa, ajan kyllä silloinkin sitä omaa tavoitenopeutta enkä keskimääräistä juhannusköröttelynopeutta.
Yksi tapa määrittää tavoitenopeus on FARwd:n ehdottama toivottu perilläoloaika. Tuolla tavalla määrittäessä se voi muuttua matkan edetessä. Esim. ruuhkaan törmääminen nostaa tavoitenopeutta. Itse en liiku tien päällä työkseni, ja yleensä tulee lähdettyä sen verran ajoissa, joten tuollaista tavoitenopeuden karkaamista kiireen vuoksi harvemmin tapahtuu.
Etukumi:
Tavoitteita saa asettaa, kuten liikennevirran mukana ajaminen, rajoituksen noudattaminen, ohitustarpeen minimointi, ajoajan minimointi, sopiva fiilis tms. Tuo on siis se, johon pyritään. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan erilaisia keinoja, joista yksi on tavoitenopeus. Se ei siis ole päällimmäinen tavoite, vaan keino saavuttaa tavoite. Sitä edellä tarkoitin.
Ja koska kyse on liikenteestä jossa tilanteet vaihtuu usein, myös tavoitenopeus vaihtuu usein. Jos saavuttaa rekan, eikä hyviä ohituspaikkoja ole, tavoitenopeuden voi surutta pudottaa rekan nopeutta vastaavaksi. Se, että luopuu alkuperäisestä tavoitteesta, ei ole mikään ongelma, jota vastaan tarvitsee taistella.
Kysy vaan lisää tarkennuksia, jos et vielä ymmärtänyt.
Ei ole ihan mikään kirkkain lamppu tämä Etukumi...
(Annas kun arvaan että eläkkeellä ollut jo kauan.)
Tavoitenopeuteni on se, millä nopeudella tuntuu luontevalta ajaa. Olosuhteet ja yleinen "fiilis" vaikuttavat siihen, mikä milloinkin on tavoitenopeus. Joskus tulee ajettua hitaammin, joskus nopeammin. "Luonteva nopeus" on valitettavasti useimmiten jokin muu kuin se, mikä nopeusrajoitustaulussa lukee, mutta sille ei mahda mitään. 20 kilsaa tunnissa yli nopeusrajoituksen on hiljaisessa liikenteessä mielestäni vielä rauhallista köröttelyä. Ruuhkassa ja huonossa kelissä tilanne on tietenkin toinen.
Seuraava kertomus ei välttämättä liity otsikon "pahaan oloon", mutta kerron tapauksen kuitenkin. On siinä ehkä taustalla jotain mielialoihin liittyvää.
Aikaisemmin kerroin joitakin esimerkkejä ohituksen estämisestä ja annoin yhden videolinkin. Tänään en kokenut ohituksen estämistä vaan ohituksen mitätöinnin.
Tapaus oli seuraava.
Lähestyin puutavararekkaa, jonka perässä ajoi punainen Toyota. Koska Toyota ei osoittanut aikovansa ohittaa rekkaa, ja koska vastaan ei tullut autoja, ohitin Toyotan. Olisin ohittanut saman tien rekankin, mutta kesken ohituksen ilmestyivät vastaan tulevan auton valot näkyviin suoran päässä, joten pidin pienen tauon ja ajoin rekan ohitse heti, kun vastaan tuleva auto oli mennyt menojaan. Päästyäni rekan ohi saavutin varsin pian vielä yhden auton, jonka ohi pääsin ajamaan sujuvasti edellisestä ohituksesta säästöön jääneellä vauhdilla.
Ohituksia tehdessäni vilkuilin taustapeiliin ja huomasin Toyotan kuljettajan aktivoituvan ja lähtevän ohittamaan rekkaa. Toyotan liikkeissä oli jotain sen tyyppistä repivyyttä ja rauhattomuutta, että aloin aavistella, että kuljettaja tavoittelee päänahkaani, ja että hän ei ehkä pitänyt siitä, että ohitin hänet. Edessä oli pitkä - sanotaan nyt vaikka että "ohituskaista", vaikka teknisesti kyse ei ollut aivan siitä - tyhjä suora. Suoralle tullessani olin juuri tehnyt viimeisen ohitukseni, ja etäisyyttä Toyotaan (joka juuri silloin ohitti rekkaa) oli satoja metrejä. Toyotan vauhti oli kiihtynyt, ja mietin, pitäisikö näyttää vilkulla, että "mene ohi" siinä vaiheessa, kun Toyota saavuttaa minut. Se ohitti rekan edessä ajavan auton kuten minäkin olin tehnyt. "Vilkkutemppu" olisi kannattanut tehdä, mutta en tehnyt sitä vaan valitsin typerämmän vaihtoehdon ja kiihdytin nopeutta suoralla niin paljon kuin kumimatto kaasupolkimen alla antoi periksi. No, lopputuloksen ratkaisi autojen teho, joten olin tuomittu häviämään "kisan". Punainen Toyota ohitti minut suoran puolivälissä. En lisännyt enää nopeutta (koska ei ollut mistä lisätä ) havaittuani ohituksen, joten minua ei voitane syyttää ohituksen haittaamisesta. Saahan sitä kiihdytellä siinä vaiheessa, kun takana tuleva on vielä kaukana.
Toyotan tekemä ohitus oli sinänsä "legitiimi", koska ohittaa saa, jos ohi pääsee (nopeuden puolesta se ei ollut tietenkään laillinen kuten ei ollut minunkaan ajamiseni). Muutamia moraalifilosofisia kysymyksiä tulee kuitenkin mieleen.
Esimerkiksi se, että jos ohittaa auton, eikö tällöin ole tavallaan antanut signaalin, että haluaa ajaa ja aikoo ajaa kovempaa kuin ohitettu auto. Ja jos tällaisen signaalin on antanut, eikö kovaa vauhtia ajamista siis pidä jatkaa, jolloin että ohitettu auto jää vähitellen kauemmaksi taakse eikä niin, että ohitettu auto joutuu hidastamaan nopeuttaan ohittajan takia, joka hiljentää vauhtiaan. Minä jouduin hidastamaan ohitushetkellä ajamaani nopeutta Toyotan takia, joka hidasti vauhtia suoran päässä. Itse asiassa olisin tuossa vaiheessa päässyt yhdessä hujauksessa uudestaan sen edelle ja parin sekunnin ajan jopa mietin tällaista hullua ajatusta mutta vastaan tuli auto, joka esti ohittamisen. Ehkä se oli hyvä, koska ei tiedä, miten tilanne sen jälkeen olisi jatkunut. Määränpääni oli parin kilometrin päässä, joten en saanut tilaisuutta seurata, kuinka kovaa Toyota ajoi seuraavat kymmenet kilometrit. Veikkaan, että ei ollenkaan kovaa.
Ymmärrän sen, että jos roikkuu rekan perässä aikeessa ohittaa se, takaa tulevan ohitus tuntuu etuilulta. Näin Toyota-kuljettaja ehkä ajatteli. Minä en vain sattunut huomaamaan, että Toyota olisi suunnitellut rekan ohittamista. Nopeusrajoituksen puolesta rekkaa ei olisi edes saanut ohittaa. En tietenkään olisi lähtenyt ohittamaan Toyotaa, jos olisin nähnyt tai tiennyt, että se itse kärkkyy rekan takana ohitustilannetta. Mutta mitään tällaista ei ollut havaittavissa. Toyota ajoi niin kaukana rekasta, että sen ja rekan väliin mahtui ilman tunkemista mihin hetkeksi ajoinkin.
Tai ehkä tässä oli sittenkin kyse samasta ilmiöstä kuin estetyissä ohituksissa, joita aikaisemmin olen kokenut. Kun estäminen ei onnistunut rekan perässä ajettaessa, se piti tehdä jälkeen päin kumoamalla ohitus.
Minusta tuollaisten moraalikäsitysten pohtiminen on tässä tapauksessa turhaa. Kyse oli siitä, että ajoit vastoin sääntöjä. Tähän Toyota vastasi omalla sääntöjen vastaisella ajotavalla. Nyt sitten valjastat moraalin keppihevoseksi ja ihmettelet, kenen säännöillä pitäisi pelata, vaikka asia pitäisi olla päivänselvä kaikille ajokortin haltijoille.
Itse olen valinnut lähtökohdaksi sen, että pyrin ajamaan omalta osaltani mahdollisimman hyvin. Kovin harvinaisia kuvailemasi ihmeellisyydet ovatkin. Ilmeisesti metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
Herbert:
Arvasin vanhasta kokemuksesta, miten ja missä sävyssä tätä tapausta käsitellään. Halusin nähdä, paukutellaanko syyttelyn ja omahyväisyyden henkseleitä jo ensimmäisessä kommentissa vai vasta vähän myöhemmissä.
Eli sinä toimit väärin, mutta minä sen sijaan olen ottanut lähtökohdakseni... ajaa mahdollisimman hyvin... jne.
Tämä selitys ei kuitenkaan vastaa kaikkiin autoilua ja liikennettä koskeviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen, miksi erään huoltoaseman pihassa kaksi tupakoivaa miestä tumppasi tupakkansa autoni tuulettimen ritilään sillä aikaa, kun kävin sisällä huoltoasemalla. Tupakka haisi autossa monta viikkoa, kun tupakan tuhkaa imeytyi tuuletuskanaviin. Ei kai syynä voinut olla se, että en ollut ottanut lähtökohdakseni ajaa mahdollisimman hyvin. Ajoin huoltoaseman pihaan rauhallisesti ja asiallisesti, joten ajotyylini tuskin sai tupakkamiehiä toimimaan niin kuin he toimivat.
Tähän tapaukseen (samoin kuin todennäköisesti myös edelliseen tapaukseen) oikea vastaus on se, että jos olisin ottanut lähtökohdakseni joskus kauan sitten valmistua hyväpalkkaiseen ammattiin, jonka tuloilla saisin ostettua Audeja ja Volvoja ja muita paremman väen autoja, jonkun surkean micrakuskin kuvailemat ihmeellisyydet kuulostaisivat minunkin korvissani kovin harvinaisilta. Kukaan ei tumppaisi tupakkaansa uuden Audini tuulettimeen, eikä kukaan estäisi ohituksiani, eivätkä lippalakkipäiset Corolla-miehet lähtisi ajamaan kilpaa kanssani ohitettuani heidät.
Ajoneuvon kuvaamasta yhteiskunnallisesta asemasta ja statuksesta tässä on kyse. Paaria-luokan autolla pitäisi ajaa sen arvolle sopivalla tavalla eli hitaasti matelemalla ja antamalla kaikkien mennä ohi aivan vain periaatteen vuoksi. Jos tällaisella autolla ohittelee, se ärsyttää, sillä sitä pidetään sopinmattomana luokkarajojen yli hyppimisenä. Hyväosaisuuden saa näyttää, mutta sitä ei saa näytellä.
Jos ajaisin täsmälleen samalla tavalla ja samalla ajotyylillä kuin nykyisinkin, mutta autoni olisi uusi Audi A6, minäkin ihmettelisin juttuja ohitusten estämisistä ja kilpaa ajamisista ja muista tämän tyyppisistä ihmeellisyyksistä. Niitä ei yksinkertaisesti tapahtuisi Audi A6:n lähiympäristössä.
Olisi mielenkiintoista omistaa viritetty tai suuremmalla koneella varustettu Micra. Se antaisi vähän tasoitusta.
SO2001:
Tiedät, miten tietynlainen käytös vaikuttaa muihin. Miten se vaikuttaa omaan käytökseesi?
Eli mikä oli pointtisi koko jutussa?
Aivan. Pyrin käyttäytymään noin ja ilmiselvästi se vähentää ongelmia. Onko tätä vaikeaa hyväksyä?
Huomasitko muuten, että kirjoitit kuvauksesi sävyyn, jossa Toyotakuski eli "sinä" oli tarinan konna. Sinun eli "minun" osuutta et huomioinut mitenkään.
Katso, mitkä kohdat lihavoin edellisessä vastauksessani.
Tietysti joskus törmää omituisiin tapauksiin, joille ei löydy selitystä. Mutta usein tapauksilla on kaksi osapuolta. Esimerkiksi jos satuit vahingossa kiilaamaan tumppaajan, pysäköimään autosi huonoon paikkaan (esim. ilmaletkun eteen) tai tehdä jotain muuta kyseenalaista, se saattaa provosoida joitain samoin tekemään omia tulkintoja tekemisen arvoisista asioista. Aivan kuten sinun ohituksesi. Tietenkään yhden virhe ei oikeuta ketään vastaamaan tähän omalla virheellä, mutta niin vain tapahtuu. Siksi voi siis toimia ainakin kahdella tavalla. Joko pyrkiä vähentämään todennäköisyyttä joutua konfliktiin tai sitten olla pyrkimättä ja konfliktin tapahduttua syytellä muita.
Ilmeisesti liki rippikouluikäinen Corolla on statukseltan riittävä ehkäisemään tuollaiset tapaukset. Audilla en aja.
Vai paljastitko tässä todellisen mielipiteesi? Ennekin olet puhunut, kuinka liikenteessä haastat muita (surkuhupaisa videosi, jonka ilmeisesti nopeasti poistit youtubesta).
Kerro vielä, mitä tasoitusta tehokkaampi Micra sinulle antaisi?
Herbert:
Mielestäsi siis Toyota provosoitui SO:n ylinopeudesta, ja päätti näyttää, että täältä pesee? Olen itsekin kohdannut/ihmetellyt tuollaista käytöstä, mutta vielä typerämpää on syyttää siitä omaa joskin lievästi ylinopeaa ajoansa ajavaa.
Liikenne olisi paljon parempi paikka, jos kaikki vain ajaisivat omaa ajoansa, toiset huomioiden. Jos joku kaahari haluaa ohitse, törkeäkin, ei se ole minun tehtäväni häntä pysäyttää. Poliisit voi soittaa perään jos ajaminen näyttää holtittomalta. Mutta jos se ajaminen lähinnä kiukuttaa, on parempi niellä kiukkunsa ja yrittää olla kiukustumatta, koska ongelma on ihan täysin kiukustujan oma mielenterveydellinen ongelma, eikä sen vuoksi toisen ylinopeutta keppihevosena käyttäen pidä lähteä liikennettä vaarantamaan.