ajolinjat omaa napaa tuijottaen...?

Mukavaa, että tästä kiinnostavasta aiheesta syntyy keskustelua. Hetken jo ihmettelin, että mistä täällä oikein pitäisi puhua, kun liikennejärjestelyt ei ole sopiva aihe, muttei myöskään henkilökohtainen ajosuorite. Ja vaikka tässä paljastuisikin täydellinen tietämättömyys, on se mielestäni parempi asia kuin tietämättömyyden salaaminen eli suojautuminen muutokselta. Ja onhan jo kouluajoilta tuttu asia, että mielipiteiden sanominen ääneen jalostaa niitä paremmin kuin oman pääkopan sisällä märehtiminen. Eli ei muuta kuin omat näkemykset avoimen rohkeasti peliin.



misar: "Kohta 26. käsittääkseni tekstissä tarkoitetaan nimenomaan sitä että katse suunnataan liian lähelle mutkaan ja sen seurauksena käännetään liian jyrkästi mutkaan eli helposti johtaa tilanteeseen jossa mutka oiotaan. Pätee käsittääkseni myös autoilijaan."



Jos se noin pitää ymmärtää, sitä en ainakaan tekstin perusteella voi tehdä. Ymmärrän sen niin, että kun kuljettaja sinänsä ihan oikein katsoo ajoissa kurviin, ei tämä luota ääreisnäön kykyyn havaita kääntämiskohta (eikä paikkaa tilannetta tarkalla näöllä ) ja siten tapahtuu maaliin tähtäämis-ilmiö. Kuljettaja suuntaa ajolinjansa kohti katsetta.



Jos katse suunnataan kaarteessa lähelle, aiheuttaa se oikomista siinä tapauksessa, että katse on liimattu vaikka vasemmassa kaarteessa esimerkiksi tien keskiviivaan. Näin ei tietenkään pidä tehdä enkä sellaista ole tarkoittanutkaan puhuessani tarkan näön suuntaamisesta myös lähelle.



Mielestäni siis tavallaan olet oikeassa sanoessasi, että lähelle katsominen aiheuttaa oikomista. Tarkoitan silti hieman eri asiaa, jos ymmärrät mitä yritän sanoa. Eli sekä lähelle että kauas katsomisessa on omat vaaransa, jos kaikki ei mene taiteen sääntöjen mukaan. Ja peruspointti siinä oikomisessa on juuri tuo maaliin tähtääminen, johtui se sitten ääreisnäön tai tarkan näön väärästä käytöstä. Tämä kai kuulostaa uskottavalta lopputulokselta?



Mutta kaipaan silti näkemystäsi pimeässä lähivaloilla ajamiseen. Minun käsitykseni mukaan katse pitää silloin olla valokeilan rajamailla paitsi kohtaamistilanteessa tiukasti oikealla, tosin mahdollisimman kaukana silloinkin. Hetkellisesti näkemä vain supistuu 20 metriin, joten sikäli etäisyys menettää merkityksensä. Eli varsinkin vasemmassa kaarteessa ajetaan suht pitkiäkin matkoja siten, ettei katsetta voi suunnata kauas kaarteeseen vastaantulojoiden valojen takia. Lähivalo autossa näyttää vähänkin jyrkemmässä kaarteessa tien noin 30-40 m päähän, oikean reunan piikin valaistessa metsän oravia. Moottoripyörissä TM:n valomittausten mukaan tilanne on keskimäärin vielä huonompi.



Jos lähelle katsominen sinänsä olisi ongelma, olisi kai pimeässä ajaminen iso ongelma linjojen suhteen. Mutta näin kai ei ole, jos ei puututa sellaisiin pikkujuttuihin, ettei varmaan kukaan aja maantiellä lähivaloilla riittävän alhaisella tilannenopeudella.



"Kuva 27. tarkoitat ilmeisesti että..."



En mielestäni ole kommentoinut kuvaa 27.



"Kuva 28. Täytyy tuottaa pettymys kun arvioit välimatkoja. Kyseisessä kuvasarjassa on kyseessä sama pyörä ja ilmeisesti on haluttu kuvata oikeaa ajolinjaa ja katso tarkasti miten kuljettajan päänasento kehittyy mutkan edistyessä huomaat että katse on koko ajan suunnattu pidemmälle mutkan "ulostuloon oikealle" vaikka alkuvaiheessa käännytäänkin vielä vasemmalle."



Varmasti kuvassa katse ym. seikat menee puhtaasti kirjan oppien mukaan, mutta pettymys ei kuvan manipulointi ole. En saa siitä mitään nautintoa, jos tuhansia kuljettajia opetettaisiin huonoille tavoille. En tosiaankaan huomannut, että kyseessä oli sama pyörä, kuvatekstiin olisi ehkä kannattanut liittää maininta siitä. Varsinkin, kun ihan ainutlaatuista tuon tapaisen jonon esiintyminen yleisillä teillä ei ole. Enkä tarkoita tällä sitä, että moottoripyörällä ajavat jotenkin huonosti yleisesti ottaen käyttäytyisivät. Minusta ajoneuvon mukaan käytöksen luokittelu on tarpeetonta.



"Omat kokemukset kaveripiirissä ajettaessa n.20henk. ovat hyvin positiivisia, voi melkein sanoa että 19 ajaa riittävällä turvavälillä."



Varmaan noin onkin, mutta sama juttu esiintyy myös autoilla. Kun kaverien kanssa ajetaan peräkkäin, ei roikkumista esiinny. Mutta kun edessä ei olekaan tuttua, tilanne kääntyy helposti ihan päälaelleen. Outoa.



"Vielä pikku kysymys Herbertille, miten kuljettaja, auton tai moottoripyörän voi päätellä itselleen oudolla tiellä miten vastaantulevat mutkat jatkuvat sen jälkeen mihin katse ei yllä, eli kiristyykö mutka vai loiveneeko se."



Kurvien linjausta voi yrittää päätellä maastossa olevista asioista, kuten puista, sähkölinjoista, pimeällä vastaantulevien valoista ym. Mutta luottaa niihin ei pidä, koska aina tien linjaus ei mene oppikirjan tai noiden maamerkkien mukaan. Ne ovat vain eräänlaisia vihjeitä mahdollisuuksista. Tärkeintä on seurata katseella tietä riittävän kauas ja pitää nopeus sen mukaisena, ettei odottamatta "katoava" tie aiheuta ongelmia, toisin sanoen ehtii mukauttaa nopeuden sopivaksi kesken kurvinkin. Eli vaikka pikkutiellä saisikin ajaa 80 km/h, voi allekin ajaa, kun linjauksesta ei ole varmuutta. Voihan siellä olla kiristyvän kurvin sijaan vieläkin pahempi juttu, vaikka tukkirekka poikittain.



Itse pyrin noudattamaan sellaista tapaa liikenteessä, että vasta kun olen havainnut jotain, vasta sitten voi tehdä ratkaisuja. Erittäin tärkeä havainto on esimerkiksi sellainen, että näkee ettei tiellä ole esteitä. Minusta tuntuu, että monien mielestä riittää, ettei näe siellä olevan esteitä. Noissa on merkittävä ero, koska jälkimmäinen ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö siellä voisi jotain olla. Tuo pätee varmaan aika hyvin kurveissakin. Mutta kerro ihmeessä, jos parempiakin taktiikoita on olemassa. Kyllä minä sen kestän.

misar: "Mainitsit jossain aikaisemmin tieliikennekirjan, joka ei mielestäsi korostanut katseen suuntaamisen tärkeyttä. Ettei vaan olisi niin kuten olemme havainneet tässä yhteiskunnassa, että kaiken pitäisi toimia sääntöjen pykälien ja rangaistusten avulla. Ihmisten oppimiseen koulutukseen tai älykkyydelle viitataan kintaalla ainakin liikenneympäristössä, joka on todella masentavaa ja kertoo paljon päättäjien älykkyydestä."



Olen joissain keskusteluissa kritisoinut juuri tuota asiaa, ettei kuljettajien jatkokoulutukselle anneta minkäänkaista arvoa. Uskotaan, että kortin saamisen jälkeen kuljettaja oppisi itsenäisesti hyvän ajotaidon ja lopusta pitää huoli valvonta. Mutta katsetekniikka on hyvä esimerkki siitä, ettei mikään pykälä paikkaa sitä, jos kuljettaja käyttää katsettaan väärin eikä siten omaa edellytyksiä turvalliseen ajoon.



Tieliikennekirjasta sanotaan seuraavaa:



"Tieliikennekirja on perinteinen liikennelainsäädännön yleistajuinen opas. Kirjasta on julkaistu vuosittain uusittu painos jo vuodesta 1966. Teoksessa on otettu huomioon 1.1.2006 voimassa oleva tieliikennettä koskeva lainsäädäntö sekä oikeustapaukset. Kirja noudattaa vahvistettua autokoulujen opetussuunnitelmaa. Tieliikennekirja on perusteellinen systemaattinen oppikirja autokoulun oppilaille ja opetus- tai harjoitteluluvan varassa opiskeleville, kertauslukemisto kaikille autoilijoille sekä hakuteos liikennemääräysten yksityiskohdista ja niiden tulkinnasta."



Kuten moottoripyöräkirjassa, myös tässä on paljon hyviä asioita. Mutta seassa on myös sellaisia käpyjä, kuten että kirjan mukaan etuvetoinen auto puskee ja takavetoinen yliohjaa. Näihin tilanteisiin on annettu periaatteelliset toimintaohjeet. Minusta tuollaiset osatotuudet ovat jopa harhaanjohtavia. Tuota pohjaa vasten ei ole ihme, että kaverini oli aikoinaan melkoisen ihmeissään, kun etuvetoinen yliohjasikin ja tietysti pyörähti ympäri. Onneksi tilaa riitti, eikä mitään sattunut.



Katseesta kirjassa kerrotaan ympäripyöreästi sellaisia sinänsä hyviä juttuja, että älä häikäisty ja että näkeminen ja näkyminen ovat tärkeitä asioita. Nuo neuvot tuskin kortin saanutta kuljettajaa kovin paljon hyödyttävät, hieman syvällisempi lähestymistapa olisi paikallaan.



En tiedä, edustaako tekijät jollain tavalla jotain viranomaista vai ovatko ihan sitoutumattomia kouluttajia tms.



"Itse muistan nuoruudesta että katseen suuntaamista pitkälle korostettiin eri yhteyksissä, taisi olla silloisten päättäjien ja kouluttajien ansiota"



Hyvin on muistissa minullakin se, että pitää katsoa mahdollisimman kauas ja että varsinkin aloittelevalle kuljettajalle on tyypillista jättää kauempana olevat asiat huomioimatta. Mutta esimerkiksi ääreisnäöstä, näkökentän laajuudesta ja sen toiminnasta ei juurikaan puhuta. Sanotaan vain, että pyri havainnoimaan tärkeät asiat ja että rauhaton vilkuilu ei paranna suoritusta.



"Koen ainakin itse tämän nykyisen "koulutuksen" joka viikko on joku virkamies,politrukki, tai poliisi uhkailemassa kansalaisia erillaisilla rahallisilla seuraamuksilla, kyseinen maan tapa on törkeää kansalaisten solvaamista ja älykkyyden aliarviointia."



Ehkä tuo kaikki perustuu siihen klassiseen tutkimustulokseen, jonka mukaan onnettomuuteen joutuneista kuljettajista

- 90% pitää itseään keskimääräistä parempana kuljettajana

- 82% mielestä syy oli muissa kuin itsessään

- 95% oli sitä mieltä, ettei heidän ajotapaansa voida koulutuksella parantaa

- 53% mielestä mitään ei ole tehtävissä seuraavan heille sattuvan onnettomuuden välttämiseksi



Eli koska kuljettajat ovat jo itse lähes täydellisiä, vain muiden valvonta enää parantaa tilannetta. Koska prosentit ovat noinkin suuria on todennäköistä, että sekaan mahtuun alan virkamiehiäkin. Ainakin ennen heillä oli iso vaikutusvalta hyvienkin muutosten torpedoimisessa (lisäjarruvalo), olisiko siinä syy nykyiseen kulttuuriin?



"Miten olisi jos suomalaisille autoilijoille luotaisiin vastaava opus ainaisten uhkailuiden tilalle, tuotaisiko se toivottua tulosta autoilijoiden keskuudessa."



SItten pitäisi vielä saada ajamista välttämättömänä pahana pitävät kuljettajat kiinnostumaan siitä ja lukemaan kirjaa ajatuksella. Moottoripyörien kohdalla tilanne on parempi sikäli, että ajaminen perustuu suurelta osin jonkinasteiseen harrastuneisuuteen, joten motivaatio itsensä kehittämiseen on kovempi ja kiinnostusta riittää ihan luonnostaan.

Oikominen tuntuu ärsyttävän kaikkia ja renkaan jälkien perusteella näyttää että lähes jokainen kuitenkin tekee sitä. Keskustelusta selviää myös että liikenteen ongelmia arvostellaan enemmän niiden ärsyttävyyden kuin vaarallisuuden mukaan. Karrikoiden voi sanoa, että liikenteestä pitäisi kuskien mielestä ensin poistaa perässäroikkuminen, kiilaaminen (joksi tässä lasken oikomiset ) ja invaliidipaikkojen väärinkäyttö markettien pihoissa mutta mielenkiintoa ei riitä asioille jotka tappavat meitä eniten.



On varmaan monia syitä joista oikominen johtuu. Jollain saattaa kokemuksen puutteen vuoksi tulla yllätyksenä että liikenteessä voi olla vastaantulijoitakin, joku tietää asian mutta ei keskity ajamiseen niin paljon että tieto pääsisi vaikuttamaan ajamiseen ja joku voi olla itsekäs paskiainen. Veikkaan viimeisen vaihtoehdon olevan häviävän pieni vähemmistö.



Kokematon saa kokemusta ajaessaan ja paskiainen pysyy paskiaisena lopun ikäänsä, joten nähtävästi kannattaa puhua vain ryhmästä joka muodostuu normaaleista mutta hajamielisistä ihmisistä.



Minusta tässäkin olisi hyväksi kuskien omaksua koneen ominaisuuksia. Kukaan ei pysty arvioimaan oikein erikseen jokaisen kurvin ja risteyksen mahdollisuuden oikomiseen. Siksi kannattaa opetella tapa olla oikomatta koskaan ja ottaa kurvi tai risteys konemaisesti aina saman kaavan mukaan. Silloin tulee kierrettyä sadoissa risteyksissä ihan turhaan mutta ompahan myös omalla kaistallaan kun se jokaiselle joskus sattuva virhearvio tapahtuu.



Tiedän jo sanoessani ettei tämä käy ollenkaan käytännössä suurelle osalle kuskeista vaikka se teoriassa kannatusta saisikin. Omasta kokemuksesta nimittäin tiedän, että se edellyttää ajonopeuden pudotusta, muuten tulee ulosajo. Käännöksen säde pienenee jos kurvia tai risteystä ei oikaise.



Tämä pilaa liikenteen sujuvuuden ja taas on menossa perheonni kun lapset turhaan odottavat isää kotiin töistä ja valtiontalous kuralle kun tärkeät johtajat eivät olekaan tekemässä viisaita päätöksiä ja rekat seisoo sumassa odottamassa että joku sääntötalibaani lopulta pääsisi kurvista läpi.



Vastuuntuntoinen kuljettaja tietysti asettaa valtiontalouden ja perheensä etusijalle ja oikoo vastaisuudessakin epäitsekkäästi jopa oman terveytensä tai ainakin etupuskurinsa riskeeraten ja keskisormista välittämättä, mutta häntä potuttaa hyvin raskaasti ne nuijat jotka oikovat puhtaasta itsekkyydestä tai luonneviasta johtuen. Sellaiset hankkivat huonon maineen niille jotka ajavat joustavasti oikeista syistä.



Olen kaksi kertaa kysynyt tätä palstalaisilta saamatta vastausta: kuka tietää miten liikennesääntöjen mukaan risteyksessä pitäisi kääntyä? Autetaan sen verran, että on määritelty piste, joka pitää kiertää. Jos sitä ei tiedä, onko silloin oikein että syyttää muita siitä ettei osaa ajaa oikein risteyksessä?

TeeCee: "Keskustelusta selviää myös että liikenteen ongelmia arvostellaan enemmän niiden ärsyttävyyden kuin vaarallisuuden mukaan.

...mutta mielenkiintoa ei riitä asioille jotka tappavat meitä eniten.



En tiedä, miksi puhut tuollaisesta, koska tämän ketjun aiheena on oikominen, ei liikenteen vaarallisin asia. Ei aina vaarallisin tai merkityksellisin tarvitse olla mielenkiintoisin. Jos olisi, voitaisiin kai keskittyä törkeisiin rattijuoppoihin yms asioihin, eikä 5 km/h ylinopeuksiin. Ja jos palstan historiaa katsoo, eiköhän nopeus ole eniten käsitelty aihe. Toisena varmaan tulee kamerat.



Tuo eniten tappaminenkin on aika mielenkiintoinen käsite. Tottahan nopeus tappaa, koska ilman nopeutta (tai oikeastaan hidastuvuutta, mutta siihenkin tarvitaan nopeutta) ei tule ruumiita. Ei kyllä ole liikennettäkään, joten ajatellaanpa siten, että liikenne tarvitsee nopeutta. Mikä siis tappaa eniten? Olisiko ne virheet, joita kuljettajat tekevät? Ovatko ne virheet pieniä ylinopeuksia vai jotain muita virheitä, mikä kolareita aiheuttaa? Iltapäivälehtien lööppien mukaan virhe on nuorisoporukan kaahailu, mutta tilastoissa ne ovat silti vähemmistönä. Kun vastaus löytyy, voidaan jatkaa keskustelua siitä, mikä tappaa eniten.



"On varmaan monia syitä joista oikominen johtuu. Jollain saattaa kokemuksen puutteen vuoksi tulla yllätyksenä että liikenteessä voi olla vastaantulijoitakin..."



Kysyin jo ennenkin joltain muulta, pitäisikö päätökseen oikoa vaikuttaa vastaantulijoiden olemassaolo?



"...joku tietää asian mutta ei keskity ajamiseen niin paljon että tieto pääsisi vaikuttamaan ajamiseen..."



Jos keskittymisen puute selittää oikomista, mikä selittää sen, ettei 1/3 keskittymättömistä aja kaarteita pitkäksi, 1/3 oikeaa linjaa ja 1/3 oikaise? Hieman yleistäen kaikki oikaisevat. Joku mekanismi siis ohjaa oikaisemaan. Mikä? Tämä on se kysymys, joka ainakin minua kiinnostaa. Uskoisin, että myös sinua, koska ennenkin olet osoittanut kiinnostusta pääkopan sisällä tapahtuviin ilmiöihin (virheiden kieltäminen -> eräänlainen itsesuojelumekanismi jne).



"...ja joku voi olla itsekäs paskiainen. Veikkaan viimeisen vaihtoehdon olevan häviävän pieni vähemmistö."



Samaa mieltä.



Lisäksi on erikoistapaukset, kuten pitkät ajoneuvot ahtaissa paikoissa. Niihin muuten liittyy sellainen hauska pikku juttu, että monissa paikoissa niillä pilkulleen sääntöjen mukaan ajaminen on teoriassakin mahdotonta. Silti niillä saa ajaa, jopa julkinen liikenne tekee niin vakioreittejä pitkin, eikä kukaan valita asiasta. Miten tämä voi olla mahdollista, kun nollatoleranssilla pitäisi mennä?



"Siksi kannattaa opetella tapa olla oikomatta koskaan ja ottaa kurvi tai risteys konemaisesti aina saman kaavan mukaan."



Mutta jos ei osaa oikeata ajotekniikkaa, tuo vaatii kohtuuttomasti huomiota ja muu ajaminen kärsii. Eikö siis kannattaisi pohtia syytä oikomiseen siltä pohjalta, että se johtuu ajotaidon puutteesta eikä motivaatiosta. Kun kerran niissä moottoriteiden rampeissakin, jossa oikominen pienentää kaarresädettä ja siten vaikeuttaa ajamista, oikaistaan. Ei siis voi olla kyse itsekkäästä oman edun tavoittelusta.



"Tämä pilaa liikenteen sujuvuuden ja taas on menossa perheonni kun lapset turhaan odottavat isää kotiin töistä ja valtiontalous kuralle kun tärkeät johtajat eivät olekaan tekemässä viisaita päätöksiä ja rekat seisoo sumassa odottamassa että joku sääntötalibaani lopulta pääsisi kurvista läpi."



Mistä kumpuaa tuo vihamielisyys muita kohtaan? Tuota olen mielessäni ennenkin ihmetellyt. Ne, jotka väittävät noudattavansa lakia tarkasti, ovat etunenässä vaatimassa muille kovia sanktioita. Silti kun ottaa esille heidän puutteitaan, ne ovat joko olemattomia tai suht harmittomia. Miten juuri heidän tekemiset ovat sellaisia, mutta muiden tekemiset ovat puuttumisen arvoisia? Mikahe jätti asian kesken, kun tuota häneltä kyselin. No, selitys tuli toisaalla. Hän ei tee virheitä koskaan, ei edes ajaessaan pimeässä lähivaloilla maantienopeutta, joten ne muut ovat tietysti syyllisiä ja isoja rikollisia. Helppo selitys, johon itsekin melkein uskoin vielä pitkään kortin saamisen jälkeen. Räkätin vaikeni asian kuoliaaksi. Sinä toivoit, ettei jokaiseen ryhmittymisvirheeseen puututtaisi. Tulkitsen tuon niin, että muihinkaan havainto-, ym virheisiin, joita huomaamattaan tulee tehtyä, ei tarvitsisi puuttua. Mutta silti nopeuteen pitää puuttua pikkutarkasti. En voi ymmärtää tätä logiikkaa. Ne muut pikkuvirheet voivat aiheuttaa kolareita, mutta ne pienet ylitykset äärettömän harvoin kolareita aiheuttaa, ainakin sen perusteella, mitä tilastoista voi päätellä.



"Olen kaksi kertaa kysynyt tätä palstalaisilta saamatta vastausta: kuka tietää miten liikennesääntöjen mukaan risteyksessä pitäisi kääntyä? Autetaan sen verran, että on määritelty piste, joka pitää kiertää. Jos sitä ei tiedä, onko silloin oikein että syyttää muita siitä ettei osaa ajaa oikein risteyksessä?"



Enpä ole tuota kysymystä huomannut, mutta yritetään nyt, vaikka ilman paperia ja kynää se minun ilmaisutaidollani hankalaa onkin. Kun tullaan risteyksen etureunan tasalle, reuna- tai kaistaviivan kohdalla on silloin ensimmäinen kierrettävä piste. Seuraava reimari on tiellä, johon käännytään sen keski- tai reunaviivan kohdalla risteyksen takalinjan kohdalla. Noiden välinen matka pitäisi kai ajaa tasaisella ympyränkaarella, joskus monimuotoisissa risteyksissä ajolinja onkin ohjausviivalla varmistettu.



Varmaan taaskin tuli taas osoitettua täydellistä tietämättömyyttä, mutta ei se mitään. Maine on mennyt jo ajat sitten, joten eipä sillä ole väliä.

Herbert: ” En tiedä, miksi puhut tuollaisesta, koska tämän ketjun aiheena on oikominen, ei liikenteen vaarallisin asia.”



Se oli vain huomio keskustelun sävystä, hihojen poltto ei näytä olevan suhteessa asian vakavuuteen vaan enemmänkin sen ärsyttävyyteen. Tämä on asia jonka tiedostaminen voi auttaa käsittelemään asioita rationaalisemmin ja olemaan hermostumatta liikenteessä.



Herbert: ” Mikä siis tappaa eniten? Olisiko ne virheet, joita kuljettajat tekevät? Ovatko ne virheet pieniä ylinopeuksia vai jotain muita virheitä, mikä kolareita aiheuttaa? Iltapäivälehtien lööppien mukaan virhe on nuorisoporukan kaahailu, mutta tilastoissa ne ovat silti vähemmistönä. Kun vastaus löytyy, voidaan jatkaa keskustelua siitä, mikä tappaa eniten.”



Tuolla tavalla asiaa voi pyöritellä loputtomiin ilman että saa aikaan itselleen toimintaohjetta liikennettä varten. Minä teen virheitä vaikka pyrinkin nollaan virheeseen. Kun joudun minun tai jonkun muun virheen tai vaikka vain huonon onnen aiheuttamaan onnettomuuteen, aion olla tuomatta siihen ylimääräistä liike-energiaa.



Herbert: ” Lisäksi on erikoistapaukset, kuten pitkät ajoneuvot ahtaissa paikoissa. Niihin muuten liittyy sellainen hauska pikku juttu, että monissa paikoissa niillä pilkulleen sääntöjen mukaan ajaminen on teoriassakin mahdotonta. Silti niillä saa ajaa, jopa julkinen liikenne tekee niin vakioreittejä pitkin, eikä kukaan valita asiasta. Miten tämä voi olla mahdollista, kun nollatoleranssilla pitäisi mennä? ”



Mistäköhän nollatoleranssista sinä puhut? Liioitteletko vai onko minulta mennyt joku uutinen ohi?



Herbert: ” Mutta jos ei osaa oikeata ajotekniikkaa, tuo (oikomatta ajaminen )vaatii kohtuuttomasti huomiota ja muu ajaminen kärsii.”



Ei minusta vaadi. Se on ihan samanlaista auton kääntämistä kuin ennenkin, tähtäyspiste on vain se piste jonka kautta oma ajoväylä lain mukaan kulkee sen sijaan että ajettaisiin kuin kyseessä olisi kilparadan mutka joka pitää ajaa mahdollisimman kovaa. Asennoitumisesta siinä vain on kyse.



Herbert: ” Mistä kumpuaa tuo vihamielisyys muita kohtaan? Tuota olen mielessäni ennenkin ihmetellyt. Ne, jotka väittävät noudattavansa lakia tarkasti, ovat etunenässä vaatimassa muille kovia sanktioita. Silti kun ottaa.....”



Se oli sarkasmia, ei vihamielisyyttä, enkä minä mitään sanktioita vaatinut. Noita asioita on käytetty puolustukseksi laittomaan nopeuteen ja ne ovat minusta niin hassuja että yritin vääntää siitä vitsiä. Voidaan todeta, että vitsi on mennyt totaalisesti pieleen silloin kun se tulkitaan vihamielisyydeksi.



Kurvissa tai risteyksessä oikova voi ajaa nopeammin kuin mitä hän voisi ajaa jos ajaisi liikennesääntöjen mukaan. Väitän että hän myös käytännössä ajaa nopeammin, koska olisi hyvin huomiota herättävää jos joku oikoisi risteyksessä nopeudella jonka omalla kaistalla ajaminen edellyttäisi. Tätä tarjoan vastaukseksi kysymykseesi ” Joku mekanismi siis ohjaa oikaisemaan. Mikä?”.



Ylinopeuden syitä tutkittaessa psykologit ovat havainneet että vauhti on asia joka tuo kuskille mielihyvää, se palkitsee välittömästi ja sen hidastuminen ahdistaa, tuntuu kuin ei liikkuisi enää ollaenkaan. Voisiko edes keskustelun vuoksi olettaa, että sama pätee myös jos hidatamisen tarve johtuu tiukasta käännöksestä? Tuskin kuskin reaktio on kiinni hidastamisen syystä vaan juuri siitä hidastamisesta.



Herbert: ” Sinä toivoit, ettei jokaiseen ryhmittymisvirheeseen puututtaisi. Tulkitsen tuon niin, että muihinkaan havainto-, ym virheisiin, joita huomaamattaan tulee tehtyä, ei tarvitsisi puuttua. Mutta silti nopeuteen pitää puuttua pikkutarkasti. En voi ymmärtää tätä logiikkaa. Ne muut pikkuvirheet voivat aiheuttaa kolareita, mutta ne pienet ylitykset äärettömän harvoin kolareita aiheuttaa, ainakin sen perusteella, mitä tilastoista voi päätellä.”



Auttaako yhtään ymmärtämään logiikkaani jos kerron että luit väärin, sanoin, että jokaiseen ryhmitysvirheeseenkin pitäisi puuttua?



Voit sanoa tätä taas vihamielisyydeksi muita kohtaan, mutta minä ihan oikeasti uskon että se pelastaisi ihmishenkiä. Ryhmittymistilanteissa ei varmaan juurikaan ihmisiä kuole, mutta uskon niihinkin puuttumisen iskostavan ihmisten mieliin, että liikennesääntöjä pitää noudattaa. Tämä vaikuttaa ajoasenteeseen ja tämä puolestaan on se mikä aiheuttaa ihmishenkien säästön. Eli en ole sitä mieltä, että tuollainen kyttääminen latistaa ihmisten motivaation yrittää olla turvallisempia kuljettajia.



Luulisi olevan pieni vaiva huutaa megafonilla että ”Keltaisen Fordin kuljettaja, ryhmittyminen/vilkku/turvaväli unohtui”. Toisaalta sitä on toisten töistä niin helppo luulla kaikenlaista, siitä huutamisesta voi seurata paljon isompi härdelli kuin mitä sillä yritettiin korjata.



Herbert: ” Miten juuri heidän tekemiset ovat sellaisia, mutta muiden tekemiset ovat puuttumisen arvoisia?”



En tiedä noiden muiden hemmojen mielipiteistä, mutta minä ole vaatinut puuttumista muiden tekemisiin vaan tekemisiin jotka johtavat ihmisten kuolemiin. On totta että ne ovat muiden kuin minun ajotavassani olevia piirteitä, mutta se johtuu siitä että pidän niitä niin pahoina että olen karsinut ne ajotavastani. Väitän siis, että sinulla menee syy ja seuraus sekaisin. Tuskin sinäkään pidät rattijuoppoutta pahana siksi että et itse ole rattijuoppo, veikkaan että et ole rattijuoppo koska pidät sitä huonona asiana.



Herbert: ” Varmaan taaskin tuli taas osoitettua täydellistä tietämättömyyttä, mutta ei se mitään. Maine on mennyt jo ajat sitten, joten eipä sillä ole väliä.”



Jos ymmärsin puheesi oikein niin juuri noin se menee. Kuulut todennäköisesti hyvin pieneen vähemmistöön joka tietää kuinka risteyksessä kuuluu kääntyä. Sinun kannaltasi hyvä juttu mutta totaalinen fiasko suomalaisen kuskin kannalta noin yleensä ottaen.



Vasemmalle käännyttäessä se kierrettävä piste on oman ajoradan keskiviivan ja risteävän ajoradan reunaviivan leikkauspiste. Se jää kuitenkin kiertämättä käytännöllisesti katsoen kaikilta. Tai nyt olin liian jyrkkä, kyllä sen moni kiertääkin, mutta kun se pitäisi kiertää OIKEALTA puolelta.



Käytännössä se tarkoittaa vauhdin pudottamista aivan mateluksi jos aikoo selvitä ilman luistoja, renkaan ulvontaa tai repiviä liikkeitä. Erityisesti manuaalilla ajaessa pitää tosissaan keskittyä että malttaa ajaa oikein. Ajan mittaan se helpottuu, mutta helpoksi se ei muutu ainakaan vuodessa, suunnilleen sen verran olen itse asiaa harjoitellut.

TeeCee: "Tuolla tavalla asiaa voi pyöritellä loputtomiin ilman että saa aikaan itselleen toimintaohjetta liikennettä varten."



Ei minusta. Toimintaohje on virheiden minimointi. Ei se ole hukkaan heitettyä hommaa, koska nykyisilläkin rajoituksilla törmäykset ovat vaarallisia.



"Minä teen virheitä vaikka pyrinkin nollaan virheeseen."



En silti jaksa uskoa, ettet sinä tai minä voisi vähentää virheiden määrää kehittämällä itseään.



"Kun joudun minun tai jonkun muun virheen tai vaikka vain huonon onnen aiheuttamaan onnettomuuteen, aion olla tuomatta siihen ylimääräistä liike-energiaa."



Mikä on ylimääräistä energiaa? Onko se nyt laillisesti ajettu 100 km/h vai onko se liikenneministeriön haave nopeudesta 80 km/h? Tuskin, koska vuoden 2010 tavoite 250 kuolleesta on vain välitavoite. Parin vuoden päästä todetaan:



a. Ettei tavoitteeseen päästy, joten nopeuksia pitää pudottaa lisää.

b. Tavoitteeseen päästiin, mutta koska seuraava tavoite on 100 kuollutta vuonna 2025, nopeuksia pitää pudottaa lisää.



Kun muistetaan, ettei tuokaan ole lopullinen tavoite, ei homma lopu vieläkään. Minusta tuo jos mikä on loputon polku.



"Mistäköhän nollatoleranssista sinä puhut? Liioitteletko vai onko minulta mennyt joku uutinen ohi?"



Mielestäni en liioittele. Täällä muutamien mielestä sääntöjä ei saa rikkoa, siksi puhun nollatoleranssista.



Kun itse sanon, ettei joku tekemäni pieni säännöistä poikkeaminen ole kovin vakavaa, se tuomitaan jyrkästi. Kun sitten mainitsen jonkun muun säännöstä poikkeamisen, se ei olekaan enää kovin vakavaa?



Voit tietysti kaivella tilastoja ja todeta, ettei linja-autojen oikominen tiukoissa kurveissa tapa vuositasolla ketään ja siksi siihen ei tarvitse puuttua. Toisaalla kuitenkin sanoit, että lakia pitää noudattaa lain kunnioituksen takia. Minä en saa ajella lievää ylinopeutta tiellä hyvällä kelillä hiljaiseen aikaan, vaikka sinne olisi eilen asetettu talvirajoitus. 90 km/h on tuossa tapauksessa tuomittava juttu.



Tätä yhtälöä en ymmärrä.



"Ei minusta vaadi. Se on ihan samanlaista auton kääntämistä kuin ennenkin, tähtäyspiste on vain se piste jonka kautta oma ajoväylä lain mukaan kulkee sen sijaan että ajettaisiin kuin kyseessä olisi kilparadan mutka joka pitää ajaa mahdollisimman kovaa. Asennoitumisesta siinä vain on kyse.

...

Kurvissa tai risteyksessä oikova voi ajaa nopeammin kuin mitä hän voisi ajaa jos ajaisi liikennesääntöjen mukaan. Väitän että hän myös käytännössä ajaa nopeammin, koska olisi hyvin huomiota herättävää jos joku oikoisi risteyksessä nopeudella jonka omalla kaistalla ajaminen edellyttäisi. Tätä tarjoan vastaukseksi kysymykseesi ” Joku mekanismi siis ohjaa oikaisemaan. Mikä?”.



Jos tarkastellaan vähän lievempää tai vaarattomampaa oikomista eli pääteiden ajolinjoja, huomataan ettei välttämättä kyse ole tuosta, vaikka jossain risteyksissä saattaakin selittää tilannetta.



Jos kaista ja pientareet ovat suht leveitä, ajourat on aika hyvin sijoittuneet lain hengen mukaiseen paikkaan kaistan oikeaan reunaan. Silti loivissakin kaarteissa urat siirtyvät keskiviivan tuntumaan. Nopeudesta ei voi olla kyse, koska loivissa kurveissa ei kaarteen sivuttaisvoimia juurikaan edes huomaa. Ja toinen tapaus, moottoritien rampit, joissa kaarre on niin pitkä, ettei sisäkurvia ajamalla oikomista tapahdu, siellä ajetaan jopa niin, että reunaviiva kuluu hetkessä pois. Sisäkurvia ajaminen ei helpota nopeaa ajoa, koska kaarresäde on silloin pienempi. Silti noin tehdään. Aivan varmasti siihen liittyy jollain tavalla väärä ajotekniikka. Kukapa haluaisi hankaloittaa omaa ajamistaan, varsinkin jos asenne tukee "sujuvaa" ajamista?



"Se oli sarkasmia, ei vihamielisyyttä, enkä minä mitään sanktioita vaatinut. Noita asioita on käytetty puolustukseksi laittomaan nopeuteen ja ne ovat minusta niin hassuja että yritin vääntää siitä vitsiä. Voidaan todeta, että vitsi on mennyt totaalisesti pieleen silloin kun se tulkitaan vihamielisyydeksi."



Ehkä syy oli minun. Jotenkin kyllä sarkasmin huomasin, mutta silti vihamielisyydeksi sen käänsin. Se todennäköisesti johtui siitä, että muutama muu tämän palstan aktiivikirjoittajista edustaa tavallasi hyvinkin tunnollista linjaa liikenteessä,mutta ovat myös vaatimassa kovia rangaistuksia muille muiden tekemistä virheistä. Eli tuli niputettua asioita väärin perustein.



"Ylinopeuden syitä tutkittaessa psykologit ovat havainneet että vauhti on asia joka tuo kuskille mielihyvää, se palkitsee välittömästi ja sen hidastuminen ahdistaa, tuntuu kuin ei liikkuisi enää ollaenkaan. Voisiko edes keskustelun vuoksi olettaa, että sama pätee myös jos hidatamisen tarve johtuu tiukasta käännöksestä? Tuskin kuskin reaktio on kiinni hidastamisen syystä vaan juuri siitä hidastamisesta."



Voin jossain tapauksissa, kuten ylempänä asken mainitsin. Ja esimerkiksi kiertoliittymässä vilkuttamattomuuden syynä luulen olevan liian kovan nopeuden, koska ohjaaminen ja vilkun käsittely muodostuu silloin liian hankalaksi. Mutta silti vedän hieman takaisin tuota nopeusasiaa oikomisen suhteen. Voisiko olla niin, ettei kuski edes huomaa oikaisevansa? Väärästä ajotekniikasta johtuen vain kaikki tuntuu olevan ok. Vähän sama juttu kuin perässä roikkuminen. Kukaan ei sitä tee, silti tien päällä näyttää kuin kaikki tekisivät sitä. Eräässä uutisessa poliisin ratsiassaan pysäyttämä autoilija vastasi toimittajan kysymykseen roikkumisen syystä, ettei huomannut roikkuvansa. Eli kun ei osaa huomioida oikeita asioita, ei virheellinen toimintakaan tunnu virheelliseltä toiminnalta.



"Auttaako yhtään ymmärtämään logiikkaani jos kerron että luit väärin, sanoin, että jokaiseen ryhmitysvirheeseenkin pitäisi puuttua?"



Ei auta. Perusteet ylempänä.



"En tiedä noiden muiden hemmojen mielipiteistä, mutta minä ole vaatinut puuttumista muiden tekemisiin vaan tekemisiin jotka johtavat ihmisten kuolemiin."



Nyt päästiin lähtöpisteeseen. Mikä niitä aiheuttaa?

Herbert totesit ettei kaarresäde pienenee jos siirrytään keskiviivan tuntumaan, ei toki näin tapahdu jos vasen kaarre aloitetaan kaistan oikeasta reunasta ja päätetään oikeaan reunaan niin kyllä säde sillon suurenee. Eri asia sitten onko siitä käytännön hyötyä suomen kapeilla teillä, no ehkä teoriassa autolla sivuttaisvoimat jonkinverran pienenee.



Jos taas liikutaan moottoripyörällä, hyöty on teoriassa suurempi koska voidaan käyttää suurempaa sivuttaissiirtymää, toki edellämainittu ajolinjan käyttö on pyörällä vaarallinen, koska lähellä keskiviivaa vasempaan ajaen kallistuskulmasta johtuen olet vaarassa joutua törmäyslinjalle jos vastaantulija vetää leveäksi, ja menetät hyödyn myös nähdä mutkaan pidemmälle.



Miksi sitten oiotaan, todennäköisesti siksi ettei katse ole taaskaan tarpeeksi pitkällä ja on turvallisempaa ottaa kiintopiste keskiviivasta kuin että yrittäisi paikantaa kulkusuuntansa vilisevästä tien reunasta.



Ilmeisesti on näin, että asiasta ei tarpeeksi puhuta mikä merkitys on oman paikan hahmottamisella kaistalla, jokainen tietää kuinka helposti katse kääntyy lähialueelle ja silloin ajolinja on täysin pois hallinnasta ja muodostuu kulmikkaaksi. Ollaan siis aina toimenpiteitten suhteen jälkijunassa, kauas katsominen on opeteltava asia jota täytyy sellaisenkin, joka sen pääosin hallitsee ylläpitää ettei taito rapistu. Tähän on mainio korkeakoulu siirtyä kaksipyöräisten sarviin.



Täytyy todeta TeeCee, että kuvaamasi risteysajo leikkauspisteineen jää ainakin itseltä toteutumatta. Kuvaat että risteävän kaistan reunaviiva ja oman kaistan keskiviiva pitäisi kiertää.



Taitaisi eräskin jalankulkija jäädä oikean etupyörän alle, ja paljon liikennevalopylväitä kaatua ohjettasi noudattaen, en ole itse ainakaan suomessa tavannut niin leveitä kaistoja, että auto mahtuisi kaistan keskiviivan oikealle puolelle. Jos taas tarkoitit vastakkaisten kaistojen välistä keskiviivaa, niin kaiken järjen mukaan oikein ajaminen on lapsellisen helppoa ilman että mokoma asia kävisi edes mielessä.

Rätkätin:

Hyvin usein pitkiin kaarteisiin kuuluvat kaiteet tai oja. Että jäisi enemmän pelivaraa mahdolliselle luisumiselle ennen kaiteeseen/ojaan osumista, valitaan tiukka sisäkurvin puoli. Jostain syystä porukka pyrkii maksimoimaan nopeutensa - hyvin usein mieluummin liian kovan kuin mukavan/sopivan rajamaille.
...
Olen sitä mieltä, että kyse on kuvitellun sopivan vauhdin ja pelivaran suhteesta.

Niissä pääteiden loivissa kaarteissa ei kaiteita ole ellei tie ole pengerretty (=pääasiallinen syy kaiteille, harvemmin kaiteet on kaarteen takia), ojat pitäisi olla aina. Tässä tapauksessa ei mielestäni lievä ylinopeus (=mainitsemasi 8 km/h tjsp) ei vaikuta kaarreajoon mitään. Pikkuteiden jyrkemmissä kurveissa tilanne on toinen, mutta siellä yleensä myös loivennetaan kaarteita oikomalla toisin kuin rampeilla.



Moottoriteiden ramppien yhteydessä yleisin valituksen aihen on liian alhainen nopeus, mutta niin vain sekin näyttää kääntyvän ylösalaisin, kun keskustelu kääntyy nopeuksiin.

TeeCee:

Oikominen tuntuu ärsyttävän kaikkia ja renkaan jälkien perusteella näyttää että lähes jokainen kuitenkin tekee sitä. Keskustelusta selviää myös että liikenteen ongelmia arvostellaan enemmän niiden ärsyttävyyden kuin vaarallisuuden mukaan. Karrikoiden voi sanoa, että liikenteestä pitäisi kuskien mielestä ensin poistaa perässäroikkuminen, kiilaaminen (joksi tässä lasken oikomiset ) ja invaliidipaikkojen väärinkäyttö markettien pihoissa mutta mielenkiintoa ei riitä asioille jotka tappavat meitä eniten.

Tappavat eniten... Tilastojen mukaan kohtaamisonnettomuudet ovat tappavin onnettomuustyyppi, toinen yleinen vakava onnettomuustyyppi ovat risteysonnettomuudet. No, näiden vaarallisuuden päättelemiseen ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä. Kumpaakaan ei käsittääkseni tapahdu, jos joku ei aja jostain syystä väärää kaistaa tai tuki ajokaistaa tulemalla risteyksestä toisen eteen tai ryhmittymällä väärin aiheuta kolaria. Ei ne siis ihan turhaan ihmisiä ärsytä.

Invalidipaikkojen suhteen ymmärrän ärsytyksen. Siinä toimii säännönvahtijoiden perusajatus: lähinnähän siinä sivullisia ei-invalideja ärsyttää se että itse ei voi pysäköidä lähelle markettia ja joku röyhkeä piittaamaton on vastoin sääntöjä tuon edun itselleen silti vienyt. Pysäköintioikeuden omaavien ärsytyksen ymmärrän erittäin hyvin.

Koska kohtaamisonnettomuudet ja risteysonnettomuudet ovat niitä vaarallisia ja tappavia, loogisesti kannattaisi varmaan kiinnittää huomiota siihen ettei vastaantulevan kaistalla syystä tai toisesta vaaputa. Raporteissa usein näkyviä syitä kohtaamisonnettomuuksille on ainakin seuraavat:
- ajoneuvon hallinnan menetys (osta ESC:llä varustettu auto)
- nukahdus (nuku joskus, ihan hyvä tapa muutenkin)
- ajautuminen toiselle kaistalle tuntemattomasta syystä, eli erehdys? (kaistavahdit autoihin, leveät tiet, keskikaiteet)
- sairaskohtaus (käytännössä vaikea välttää, mutta voi tietysti katsoa vähän elintapojaan ja käydä joskus tarkistuttamassa itsens&#228
- ns. erehdys, eli oikominen ym. (ajele omaa kaistaasi pitkin)
- ohitukset, jotka ainakin minulle yllätykseksi eivät kovin usein raporteissa esiinny (katso missä ohitat ja miten ohitat, mieti onko se tarpeellista)


Toki ymmärrän, että nopeudellakin on joissain tapauksissa yhteys oikomiseen (muuten ei pysytä tiell&#228, mutta kyllä se suuressa osassa tapauksista on ihan muu syy. Suurimmaksi syyksi kaistan vasenta reunaa / vastaantulevan kaistaa ajelemiseen arvelen nopeuden sijaan sen, että ei hahmoteta missä auto kulkee eikä hallita sitä riittävällä tarkkuudella. Tästä johtuen kapealla tiellä tai risteyksessä pelätään sitä tienpiennarta tai liikenteenjakakaa ym. niin paljon että ei uskalleta ajaa kaistan oikeassa reunassa. Tämä koskee siis myös suoria tieosuuksia.

On varmaan monia syitä joista oikominen johtuu.

Epäilemättä. Em lisäksi, jos puhutaan pääteistä, niin aika suuri syy on kyllä myöskin teiden kapeus. En nimittäin ole leveäkaistoilla yöaikaankaan ajaessani tai lumeen jääneistä jäljistäkään nähnyt, että kukaan juuri oikoisi vastaantulijoiden puolelta. Ja äärimmäisen harvoin näkee että leveällä tiellä kukaan ajaisi edes keskiviivan viertä, jos ei sellaisiksi lasketa näitä 1-5 m perän takaa ohi kärkkyviä amatööriohittajia.

Kokematon saa kokemusta ajaessaan ja paskiainen pysyy paskiaisena lopun ikäänsä,

Uskosi kanssaihmisten ominaisuuksiin ja muutoskykyyn on lähes liikuttavaa.

Autoilussa on aika pitkälti kyse siirtymisestä A paikasta paikkaan B, kun taas moottoripyöräilyssä itse matka on se tärkeä asia.



misar:

Olen edelleenkin ihastunut moottoripyörän vaativuuteen ajotekniikan suhteen. Mielestäni se on ajamisen korkeakoulu tekniikan ja asenteiden oppimisessa ...

Noin juuri ..

misar: "Olen Akin kanssa vahvasti samaa mieltä, että ei osata hahmottaa paikkaa kaistalla."



Tähän saakka ollaan koko sakki samaa mieltä.



"Uskoakseni tämä vahvasti viittaa katseen suuntaamiseen liian lähelle, joka taas johtaa ääreisnäkökyvyn hyödyntämisen menetykseen oman sijainnin hahmottamisessa kaistalla."



Mutta nyt päästään juuri siihen kohtaan, mitä en ymmärrä. Kun lähivaloilla joudutaan suuntaamaan katse liian lähelle, miten ajoneuvon paikka voidaan hahmottaa oikein tai miten kaarreajo voidaan tehdä tyylikkäästi, jos ongelmana on katseen suuntaaminen liian lähelle? Jopa vasemmalle kaarrettaessa lähivaloilla oikeaoppinen ajaminen on mahdollista, vaikka katse painottuu ulkokaarteeseen vastaantulijoiden valojen takia. Eikä oikealle kaartaminen tilanteena poikkea edellisestä. Katseen ollessa tien oikeassa reunassa häikäiseen vastaantulijoiden valot helposti, ellei katse ole lähellä. Tämähän on täydellisessä ristiriidassa sen suhteen, että katse pitäisi suunnata kauas kaarteeseen. Eli koska lähivaloillakin on mielestäni helppo ajaa oikomatta, ei katseen etäisyys ole ratkaiseva pointti. Tärkeämpää mielestäni on se, ettei tehdä sitä maaliin tähtäämistä, josta oli aiemmin puhetta. Eikö niin? Senhän voi tehdä, oli katse lähellä tai kaukana.



Vaikka katseen suuntaisi 30 m päähän autosta, kyllä silloinkin tien reunat eli ajoneuvon sijainnin ajoradalla voi ääreisnäön avulla hahmottaa eli tämä ei ole se ongelma. Tien keski- ja reunaviivat ovat ääreisnäön alueella niiden jäädessä auton katveeseen A-pilarin ja kojelaudan keskiosan kohdalla. Ja koska pääteillä geometria on aika loivaa, ajaminen periaatteessa on ihan mahdollista noinkin, vaikka ei tietenkään muuten järkevää olekaan. Mutta ei puututa nyt siihen, mitä muita etuja kauas katsominen tuo ajamisen kannalta. Käsitellään vain ja ainoastaan ajolinjaa ja ajoneuvon paikan hahmottamista ajoradalla.



"Meidän kapeat tiet eivät paljon sivusiirtymää salli, ehkä +- 0,5m ja näkeehän sen että mutkissa siirtymää on, mutta eikö se ole täysin luonnollista eikä aiheuta huolestumista, toisin on jos ylitetään toistuvasti keskiviiva, niin eikö silloin ole pikemminkin kyseessä ajotaidon/tekniikan puute ja pitäisi aiheuttaa pikemminkin koulutustarvetta kuin kanssaihmisten parjausta esimerkiksi paskiaisiksi."



Toivottavasti huomasit, etten nimitellyt kanssaihmisiä paskiaisiksi. Nimenomaan koulutustarvetta olen peräänkuuluttanut, mutta eräiden tahojen mielestä se voidaan kuitata nopeusvalvonnalla. Mielenkiintoista on ollut havaita täällä sellainen asia, että hieman yleistäen ne, jotka eniten viilaavat sääntöjen pilkkuja, suhtautuvat muita negatiivisemmin toisiin ihmisiin. Miten tämä sitten vaikuttaa liikenteen ilmapiiriin ja joustavuuteen, sitä voi vain arvailla.



Takaisin aiheeseen. Normaali kaarteissa oman kaistan sisällä tapahtuva oikominen ei varmaan ole erityisen vaarallista, mutta mikä siitä tekee luonnollista? Kun kerran laki määrää ajamaan mahdollisimman oikealla ja varmaan kaikki sitä ajatusta kannattaa, miksi loivassa kurvissa tämä ei pätisikään? No, antaa olla, koska tuollainen oikominen ei vaarallista ole. Ajattelin vain, että siinä paljastuu ajotekniikassa virhe, joka jossain muussa tilanteessa voi aiheuttaa vaaraa.



"Olen edelleenkin ihastunut moottoripyörän vaativuuteen ajotekniikan suhteen."



Pidä hauskaa vain. Ja onhan se hyvä, että yksi asia tukee toista.



Olavi Lempinen kirjoitti eräässä artikkelissaan, että tapaa työssään uskomattoman paljon sellaisiakin "kokeneita" kuljettajia, joilla ei ole oikeata tietoa pyörällä ajamisen perusasioista kuten ohjaustekniikasta. Se ilmeisesti poikkeaa aika tavalla autolla ajamisesta, joten kai sillä pyörällä ajamisesta voi nauttia huonollakin ajotaidolla, kun kerran niin yleistä on. Kai ne "kokeneetkin" kuskit ajamisesta nauttivat, kun kerran vuosikausia ovat pyörällä ajaneet. Ja tuskin tällöin kyse on vain köröttelystä lietelannan raikkaassa tuoksussa.



Äläkä vain ota tätä kommenttia niin, että epäilisin tai vähättelisin sinun ajotaitojasi. Siitä ei ole kyse.



"Jos verrataan autoiluun, joka on kyllästymiseen saakka tylsää toimintaa niin kaupanpäälle saa paremman liikennesilmän joka varmaan auttaa myös autolla ajaessa ja muokkaa asenteita myönteiseen suuntaan."



Voihan autoilu pyörällä ajamiseen verrattuna olla tylsää, mutta silti autolla ajaminen ei minusta tylsää ole enkä usko pyörällä ajamisen automaattisesti tuovan hyvää liikennesilmää. Autolla ajamisessa löytyy valtavasti kehittämistä varmaan itse kullakin eikä tämän takia mielenkiintoisista ilmiöistä ole puutetta liikenteessä. Ehkä samanlaista tunnetta ei autolla ajamisessa koe kuin pyörällä (perustuu kai pyörän hallintaan koko kropan avulla, varmaan jotain samaa kuin tanssissa), mutta mielenkiinto autolla ajamisessa onkin vähän toisenlaista.

Herbert, kyllä minunkin mielestä kaistalla pysyminen on vaivatonta, vaikka katsetta ei voikaan kovin pitkälle suunnata, siinä suhteessa olemme samaa mieltä. Lähinnä tarkoitin päiväolosuhteissa sitä, että omaa osaamistaan voi kehittää omaksumalla tietyn käytännön katseen suuntaamisessa pitkälle, ja saada mahdollisesti pieni etu havaita mahdollinen ongelmatilanne hiukan aikaisemmin oli se sitten oma tai muiden aiheuttama.



En todellakaan tarkoittanut paskiaiskommentilla, sinua vaan erästä pääsyyttäjää ylinopeuskeskustelussa. Kerran paskiainen aina paskiainen oli hänen tulkintansa muista autoilijoista.



Kaistan sisällä havaittavissa oleva oikominen oman käsityksen mukaan syntyy tarpeesta loiventaa ajosädettä mikä on kovin luontevaa kun muistaa suomalaisen tiestön usein toistuvat luonnottomat kaarresäteet ja usein myös havaittava kaarteen kallistus ulkokaarteeseen, eikä niin kuin luonnollista olisi sisäkaarteen puolelle. Uskon että autoilijat hyvin nopeasti, tutulla tiellä omaksuvat tien puutteista johtuen asiaa helpottavat ajolinjat. En myöskään pidä kaistan sisällä tapahtuvaa oikomista mainninnan arvoisena asiana.



Tuohon Lempisen toteamukseen on helppo yhtyä. Asian havaitsee hyvin seuraamalla toisen motoristin ajolinjoja perässä ajaen. Kun huomaa muiden ajovirheitä, niin asia kannattaa hyödyntää ja oppia tästä, tähän ovat moottoripyöräkouluttajat usein kehottaneet, eikö vanha sanonta sanokin että muiden ja omista virheistä kannattaa oppia.



Toki voi ajamisesta nauttia, vaikka ei tiedäkään lajin hienouksista jolla hauskuutta voi erinomaisen paljon lisätä hallitsemalla oikea kaarreajoteniikka, jolloin ajon sujuessa mutkat muuttuvat koko ajamisen suolaksi,ja syntyy tunne että hallitsee ajoneuvonsa eikä jokaista eteentulevaa mutkaa tarvitse jäykkänä pelosta jännittää. Olen myös itse aikanaan kokenut hallinnan puutteen mutkissa kiusalliseksi, ajolinjoen käydessä kulmikkaiksi. Tilannetta voi korjata ensisijaisesti lukemalla alan julkaisuja jotka moto puolella ovat joskus jopa kiitettävästi tuoneet samoja asioita esiin mitä moto kouluttajat puhuvat ajokursseilla.



Avainasemassa on motolla vastaohjaus, joka lyhyesti on mutkassa ohjata kulkusuunnan vastaisesti toisin kuin autolla jolla ohjaaminen tapahtuu kaarteen suuntaisesti, tämän asian omaksuminen on avainasemassa myös turvallisuusmielessä ja ilman tämän asian kohtuullista hallintaa on vaikea kuvitella ajosta kovin paljon nauttivansa. Saattaa olla niin ettei asiaa ole tiedostettu näiden Lempisen mainitsemilla kuskeilla.



Toivottavasti en ole luonut mielikuvaa jostain huippukuskista, silloinhan koko homman viehätys olisi ohi ja voisin siirtyä ylinopeusruikuttajien veitsenterävään eliittijoukkoon.



Tuohon lietelannan hajuun kyllä joutuu tottumaan, vaikka usein moottoripyörällä ajoa kuvataan kukkientuoksuilla sopivasti tarinoita värittäen. Olen kyllä sitä mieltä, että pellolle levittämisen sijaan liete kannaitaisi mädättää ja ottaa talteen metaanina polttoainekäyttöön.

Herbert: On helppo vastata, että keskittymättömyys aiheuttaa roikkumista. Näin on, mutta miksi juuri roikkumista? Miksei ylipitkää turvaväliä? Eli joku asia saa kuskin hakeutumaan toisen perään. Mikä?



Itse kuroin välimatkat aikoinaan kiinni luultavasti siksi koska on mukavampi ajaa seurassa, antaa edellä ajavan vastata nopeudesta. Varsin miellyttävänä muistuu mieleen kerta jolloin tajusin: edelläajavalla on tasaisesta nopeudesta johtuen varmasti vakionopeudensäädin, haluan itsekin sellaisen! Nyt kun minulla itsellänikin on säädin niin osaan ajaa yksiksenikin vaikka joskus oma nopeus tuntuu väärältä kun edelläajavan etäisyys vaihtelee...



Liian lyhyt väli johtunee pelosta että joku tunkee siihen väliin ja samalla osoittaa että olet varannut liikaa maantietä omia tarpeitaisi varten? Järjellistä syytähän siihen ei löydy, varsinkaan jos itse omistaa ja pesee autonsa.



Olin kerran erään perheenäidin kyydissä joka ajoi todella lähellä edelläajavaa ilman mitään ohitusaikeita. Yritin johdatella keskustelua liikenneturvallisuuteen ja turhaan kiireeseen mutta vihje ei mennyt perille, olisi pitänyt sanoa suoraan (ja siten loukata toisen ajotaitoa).

Siinä tilanteessa ymmärsin etteivät kaikki perässäroikkujat olekaan väkivaltaan taipuvaisia euroopanomistajia vaan ihan tuikitavallisia ihmisiä.

Herbert:

On helppo vastata, että keskittymättömyys aiheuttaa roikkumista. Näin on, mutta miksi juuri roikkumista? Miksei ylipitkää turvaväliä? Eli joku asia saa kuskin hakeutumaan toisen perään. Mikä?

-luulen että roikkuminen johtuu ainakin siitä että roikkujan mielestä on helpompaa ajaa jonkun perässä kiinni, varsinkin pimeällä, jolloin ei tarvitse huolehtia valojen vaihtamisista ja toisaalta jos hirvi hyppää tielle, se on enemmän edessä ajavan murhe.



ja toiseksi ihan normaali kuvitelma että ''kun ajan lähempänä edelläajavaa, olen nopeammin perillä'', joka on erittäin väärin, mutta ihmeen moni jotenkin alitajuisesti niin kuvittelee.

lawnmover:

Itse uskon että kyse on osaamattomuudesta ( ) eli luullaan että ajaminen on vain ratinkääntämistä ja vaihteiden vaihtamista eikä siten tarvitse analysoida omaa ajamistaan.

Tuossa on varmasti paljon totuutta. Harva ilkeyden tai piittaamattomuuden takia roikkuu, ei kai kansa niin huonoa porukkaa ole. Mutta kun osaamattomuuden takia väärät tavat eivät tunnu pahalta, ei edes huomata tehtävän väärin. Ihan sama kuin oikomisessa. Kun pieni oikominen tuntuu ihan normaalilta ja oikealta tavalta ajaa, ei edes huomaa tekevänsä väärin eikä siten voi korjata virheitä, kun ei ole mitään korjattavaa.



Katseen käyttöä epäilin syyksi roikkumiseen siksi, että jos kuskilla on tapana katsoa liian lähelle, ei perässä roikkuminen tunnu mitenkään omaa ajamista rajoittavalta. Mutta jos on tottunut katsomaan vähän kauemmas, alkaa toisen perässä ajaminen ahdistaa ja väkisinkin etäisyyttä jää toiseen.



Eli jälleen kerran en voi käsittää niitä puheita valvonnan avulla saatavista hyödyistä. Ne perustuvat vain silmänpalvontaan eli ajetaan valvonnan edellyttämällä tavalla vain silloin kun on syytä pelätä kiinnijäämistä. Kun ei tällaista painetta ole, voi taas rentoutua ja virheet pulpahtavat esiin. Jos sen sijaan opetettaisiin kuljettajille oikeaa ajotekniikkaa, vaikuttaisi se ajamiseen aina ja kaikkialla, valvonnasta riippumatta. Ei tarvitsisi julistaa, että nollatoleranssikameravalvonnalla saataisiin 30% hyöty valvotulla osuudella. Kuten TeeCee sanoi, kokonaisuuteen sillä ei ole havaittavaa vaikutusta.