ajolinjat omaa napaa tuijottaen...?

231 kommenttia
245678
  • Mukavaa, että tästä kiinnostavasta aiheesta syntyy keskustelua. Hetken jo ihmettelin, että mistä täällä oikein pitäisi puhua, kun liikennejärjestelyt ei ole sopiva aihe, muttei myöskään henkilökohtainen ajosuorite. Ja vaikka tässä paljastuisikin täydellinen tietämättömyys, on se mielestäni parempi asia kuin tietämättömyyden salaaminen eli suojautuminen muutokselta. Ja onhan jo kouluajoilta tuttu asia, että mielipiteiden sanominen ääneen jalostaa niitä paremmin kuin oman pääkopan sisällä märehtiminen. Eli ei muuta kuin omat näkemykset avoimen rohkeasti peliin.



    misar: "Kohta 26. käsittääkseni tekstissä tarkoitetaan nimenomaan sitä että katse suunnataan liian lähelle mutkaan ja sen seurauksena käännetään liian jyrkästi mutkaan eli helposti johtaa tilanteeseen jossa mutka oiotaan. Pätee käsittääkseni myös autoilijaan."



    Jos se noin pitää ymmärtää, sitä en ainakaan tekstin perusteella voi tehdä. Ymmärrän sen niin, että kun kuljettaja sinänsä ihan oikein katsoo ajoissa kurviin, ei tämä luota ääreisnäön kykyyn havaita kääntämiskohta (eikä paikkaa tilannetta tarkalla näöllä ) ja siten tapahtuu maaliin tähtäämis-ilmiö. Kuljettaja suuntaa ajolinjansa kohti katsetta.



    Jos katse suunnataan kaarteessa lähelle, aiheuttaa se oikomista siinä tapauksessa, että katse on liimattu vaikka vasemmassa kaarteessa esimerkiksi tien keskiviivaan. Näin ei tietenkään pidä tehdä enkä sellaista ole tarkoittanutkaan puhuessani tarkan näön suuntaamisesta myös lähelle.



    Mielestäni siis tavallaan olet oikeassa sanoessasi, että lähelle katsominen aiheuttaa oikomista. Tarkoitan silti hieman eri asiaa, jos ymmärrät mitä yritän sanoa. Eli sekä lähelle että kauas katsomisessa on omat vaaransa, jos kaikki ei mene taiteen sääntöjen mukaan. Ja peruspointti siinä oikomisessa on juuri tuo maaliin tähtääminen, johtui se sitten ääreisnäön tai tarkan näön väärästä käytöstä. Tämä kai kuulostaa uskottavalta lopputulokselta?



    Mutta kaipaan silti näkemystäsi pimeässä lähivaloilla ajamiseen. Minun käsitykseni mukaan katse pitää silloin olla valokeilan rajamailla paitsi kohtaamistilanteessa tiukasti oikealla, tosin mahdollisimman kaukana silloinkin. Hetkellisesti näkemä vain supistuu 20 metriin, joten sikäli etäisyys menettää merkityksensä. Eli varsinkin vasemmassa kaarteessa ajetaan suht pitkiäkin matkoja siten, ettei katsetta voi suunnata kauas kaarteeseen vastaantulojoiden valojen takia. Lähivalo autossa näyttää vähänkin jyrkemmässä kaarteessa tien noin 30-40 m päähän, oikean reunan piikin valaistessa metsän oravia. Moottoripyörissä TM:n valomittausten mukaan tilanne on keskimäärin vielä huonompi.



    Jos lähelle katsominen sinänsä olisi ongelma, olisi kai pimeässä ajaminen iso ongelma linjojen suhteen. Mutta näin kai ei ole, jos ei puututa sellaisiin pikkujuttuihin, ettei varmaan kukaan aja maantiellä lähivaloilla riittävän alhaisella tilannenopeudella.



    "Kuva 27. tarkoitat ilmeisesti että..."



    En mielestäni ole kommentoinut kuvaa 27.



    "Kuva 28. Täytyy tuottaa pettymys kun arvioit välimatkoja. Kyseisessä kuvasarjassa on kyseessä sama pyörä ja ilmeisesti on haluttu kuvata oikeaa ajolinjaa ja katso tarkasti miten kuljettajan päänasento kehittyy mutkan edistyessä huomaat että katse on koko ajan suunnattu pidemmälle mutkan "ulostuloon oikealle" vaikka alkuvaiheessa käännytäänkin vielä vasemmalle."



    Varmasti kuvassa katse ym. seikat menee puhtaasti kirjan oppien mukaan, mutta pettymys ei kuvan manipulointi ole. En saa siitä mitään nautintoa, jos tuhansia kuljettajia opetettaisiin huonoille tavoille. En tosiaankaan huomannut, että kyseessä oli sama pyörä, kuvatekstiin olisi ehkä kannattanut liittää maininta siitä. Varsinkin, kun ihan ainutlaatuista tuon tapaisen jonon esiintyminen yleisillä teillä ei ole. Enkä tarkoita tällä sitä, että moottoripyörällä ajavat jotenkin huonosti yleisesti ottaen käyttäytyisivät. Minusta ajoneuvon mukaan käytöksen luokittelu on tarpeetonta.



    "Omat kokemukset kaveripiirissä ajettaessa n.20henk. ovat hyvin positiivisia, voi melkein sanoa että 19 ajaa riittävällä turvavälillä."



    Varmaan noin onkin, mutta sama juttu esiintyy myös autoilla. Kun kaverien kanssa ajetaan peräkkäin, ei roikkumista esiinny. Mutta kun edessä ei olekaan tuttua, tilanne kääntyy helposti ihan päälaelleen. Outoa.



    "Vielä pikku kysymys Herbertille, miten kuljettaja, auton tai moottoripyörän voi päätellä itselleen oudolla tiellä miten vastaantulevat mutkat jatkuvat sen jälkeen mihin katse ei yllä, eli kiristyykö mutka vai loiveneeko se."



    Kurvien linjausta voi yrittää päätellä maastossa olevista asioista, kuten puista, sähkölinjoista, pimeällä vastaantulevien valoista ym. Mutta luottaa niihin ei pidä, koska aina tien linjaus ei mene oppikirjan tai noiden maamerkkien mukaan. Ne ovat vain eräänlaisia vihjeitä mahdollisuuksista. Tärkeintä on seurata katseella tietä riittävän kauas ja pitää nopeus sen mukaisena, ettei odottamatta "katoava" tie aiheuta ongelmia, toisin sanoen ehtii mukauttaa nopeuden sopivaksi kesken kurvinkin. Eli vaikka pikkutiellä saisikin ajaa 80 km/h, voi allekin ajaa, kun linjauksesta ei ole varmuutta. Voihan siellä olla kiristyvän kurvin sijaan vieläkin pahempi juttu, vaikka tukkirekka poikittain.



    Itse pyrin noudattamaan sellaista tapaa liikenteessä, että vasta kun olen havainnut jotain, vasta sitten voi tehdä ratkaisuja. Erittäin tärkeä havainto on esimerkiksi sellainen, että näkee ettei tiellä ole esteitä. Minusta tuntuu, että monien mielestä riittää, ettei näe siellä olevan esteitä. Noissa on merkittävä ero, koska jälkimmäinen ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö siellä voisi jotain olla. Tuo pätee varmaan aika hyvin kurveissakin. Mutta kerro ihmeessä, jos parempiakin taktiikoita on olemassa. Kyllä minä sen kestän.

      
  • Kysyin tuota mutkan arvioimista sen takia että oletuksena on ettei suuri osa autoilijoista tai moottoripyöräilijöistä ole osannut,tiennyt tai halua kehittää liikenteessä selviytymistaitojaan.



    Herbert jo tuossa kertoi joukon asioita jolla mutkan suuntaa voi arvioida. Itse hain tuossa lähinnä katsomistekniikkaa, jolla voit arvioida mutkaa etukäteen ja sovittaa nopeutesi pienemmäksi tai pitää ennallaan ja jopa kasvattaa sitä.



    Ratkaisu on yksinkertainen, jos olet omaksunut pitämään katseesi niin kaukana mutkassa mihin voit nähdä. Tiedostat vaan katsoessasi tuntuuko piste johon voit nähdä karkaavan pidemmälle tai lyheneekö matka, jos piste karkaa mutka loivenee jos taasen lyhenee on mutka kiristymässä.



    Todennäköisesti kaikki tiedostamattaan tajuavat saman asian. Itse uskon siihen että jos kyseisestä asiasta kehittää itselleen, havaintotekniikan niin siitä voi saada ehkä sen joskus tarvittavan puolen tai sekunnin edun estämään pahempia seuraamuksia.



    Mainitsit jossain aikaisemmin tieliikennekirjan, joka ei mielestäsi korostanut katseen suuntaamisen tärkeyttä. Ettei vaan olisi niin kuten olemme havainneet tässä yhteiskunnassa, että kaiken pitäisi toimia sääntöjen pykälien ja rangaistusten avulla. Ihmisten oppimiseen koulutukseen tai älykkyydelle viitataan kintaalla ainakin liikenneympäristössä, joka on todella masentavaa ja kertoo paljon päättäjien älykkyydestä.



    Itse muistan nuoruudesta että katseen suuntaamista pitkälle korostettiin eri yhteyksissä, taisi olla silloisten päättäjien ja kouluttajien ansiota "ehkä älykkyyttä" Koen ainakin itse tämän nykyisen "koulutuksen" joka viikko on joku virkamies,politrukki, tai poliisi uhkailemassa kansalaisia erillaisilla rahallisilla seuraamuksilla, kyseinen maan tapa on törkeää kansalaisten solvaamista ja älykkyyden aliarviointia.



    Tässä suhteessa ainakin "Motoristi survival opas" on valovuoden edellä virkamiesten tekeleistä, eikä ihme onhan se ilmeisesti syntynyt halusta opettaa selviytymistaitoja harrastajille.



    Miten olisi jos suomalaisille autoilijoille luotaisiin vastaava opus ainaisten uhkailuiden tilalle, tuotaisiko se toivottua tulosta autoilijoiden keskuudessa. Tässä olisi sarkaa liikenneturvalle, vai mikä se nyt on nimeltään tämä typerä miljoonabudjetin omaava iskulausetuottaja.

      
  • misar: "Mainitsit jossain aikaisemmin tieliikennekirjan, joka ei mielestäsi korostanut katseen suuntaamisen tärkeyttä. Ettei vaan olisi niin kuten olemme havainneet tässä yhteiskunnassa, että kaiken pitäisi toimia sääntöjen pykälien ja rangaistusten avulla. Ihmisten oppimiseen koulutukseen tai älykkyydelle viitataan kintaalla ainakin liikenneympäristössä, joka on todella masentavaa ja kertoo paljon päättäjien älykkyydestä."



    Olen joissain keskusteluissa kritisoinut juuri tuota asiaa, ettei kuljettajien jatkokoulutukselle anneta minkäänkaista arvoa. Uskotaan, että kortin saamisen jälkeen kuljettaja oppisi itsenäisesti hyvän ajotaidon ja lopusta pitää huoli valvonta. Mutta katsetekniikka on hyvä esimerkki siitä, ettei mikään pykälä paikkaa sitä, jos kuljettaja käyttää katsettaan väärin eikä siten omaa edellytyksiä turvalliseen ajoon.



    Tieliikennekirjasta sanotaan seuraavaa:



    "Tieliikennekirja on perinteinen liikennelainsäädännön yleistajuinen opas. Kirjasta on julkaistu vuosittain uusittu painos jo vuodesta 1966. Teoksessa on otettu huomioon 1.1.2006 voimassa oleva tieliikennettä koskeva lainsäädäntö sekä oikeustapaukset. Kirja noudattaa vahvistettua autokoulujen opetussuunnitelmaa. Tieliikennekirja on perusteellinen systemaattinen oppikirja autokoulun oppilaille ja opetus- tai harjoitteluluvan varassa opiskeleville, kertauslukemisto kaikille autoilijoille sekä hakuteos liikennemääräysten yksityiskohdista ja niiden tulkinnasta."



    Kuten moottoripyöräkirjassa, myös tässä on paljon hyviä asioita. Mutta seassa on myös sellaisia käpyjä, kuten että kirjan mukaan etuvetoinen auto puskee ja takavetoinen yliohjaa. Näihin tilanteisiin on annettu periaatteelliset toimintaohjeet. Minusta tuollaiset osatotuudet ovat jopa harhaanjohtavia. Tuota pohjaa vasten ei ole ihme, että kaverini oli aikoinaan melkoisen ihmeissään, kun etuvetoinen yliohjasikin ja tietysti pyörähti ympäri. Onneksi tilaa riitti, eikä mitään sattunut.



    Katseesta kirjassa kerrotaan ympäripyöreästi sellaisia sinänsä hyviä juttuja, että älä häikäisty ja että näkeminen ja näkyminen ovat tärkeitä asioita. Nuo neuvot tuskin kortin saanutta kuljettajaa kovin paljon hyödyttävät, hieman syvällisempi lähestymistapa olisi paikallaan.



    En tiedä, edustaako tekijät jollain tavalla jotain viranomaista vai ovatko ihan sitoutumattomia kouluttajia tms.



    "Itse muistan nuoruudesta että katseen suuntaamista pitkälle korostettiin eri yhteyksissä, taisi olla silloisten päättäjien ja kouluttajien ansiota"



    Hyvin on muistissa minullakin se, että pitää katsoa mahdollisimman kauas ja että varsinkin aloittelevalle kuljettajalle on tyypillista jättää kauempana olevat asiat huomioimatta. Mutta esimerkiksi ääreisnäöstä, näkökentän laajuudesta ja sen toiminnasta ei juurikaan puhuta. Sanotaan vain, että pyri havainnoimaan tärkeät asiat ja että rauhaton vilkuilu ei paranna suoritusta.



    "Koen ainakin itse tämän nykyisen "koulutuksen" joka viikko on joku virkamies,politrukki, tai poliisi uhkailemassa kansalaisia erillaisilla rahallisilla seuraamuksilla, kyseinen maan tapa on törkeää kansalaisten solvaamista ja älykkyyden aliarviointia."



    Ehkä tuo kaikki perustuu siihen klassiseen tutkimustulokseen, jonka mukaan onnettomuuteen joutuneista kuljettajista

    - 90% pitää itseään keskimääräistä parempana kuljettajana

    - 82% mielestä syy oli muissa kuin itsessään

    - 95% oli sitä mieltä, ettei heidän ajotapaansa voida koulutuksella parantaa

    - 53% mielestä mitään ei ole tehtävissä seuraavan heille sattuvan onnettomuuden välttämiseksi



    Eli koska kuljettajat ovat jo itse lähes täydellisiä, vain muiden valvonta enää parantaa tilannetta. Koska prosentit ovat noinkin suuria on todennäköistä, että sekaan mahtuun alan virkamiehiäkin. Ainakin ennen heillä oli iso vaikutusvalta hyvienkin muutosten torpedoimisessa (lisäjarruvalo), olisiko siinä syy nykyiseen kulttuuriin?



    "Miten olisi jos suomalaisille autoilijoille luotaisiin vastaava opus ainaisten uhkailuiden tilalle, tuotaisiko se toivottua tulosta autoilijoiden keskuudessa."



    SItten pitäisi vielä saada ajamista välttämättömänä pahana pitävät kuljettajat kiinnostumaan siitä ja lukemaan kirjaa ajatuksella. Moottoripyörien kohdalla tilanne on parempi sikäli, että ajaminen perustuu suurelta osin jonkinasteiseen harrastuneisuuteen, joten motivaatio itsensä kehittämiseen on kovempi ja kiinnostusta riittää ihan luonnostaan.

      
  • Herbert:

    Sitten pitäisi vielä saada ajamista välttämättömänä pahana pitävät kuljettajat kiinnostumaan siitä ja lukemaan kirjaa ajatuksella. Moottoripyörien kohdalla tilanne on parempi sikäli, että ajaminen perustuu suurelta osin jonkinasteiseen harrastuneisuuteen, joten motivaatio itsensä kehittämiseen on kovempi ja kiinnostusta riittää ihan luonnostaan.




    Moottoripyöräilijöille on joka kevät ns. ruosteenpoistokursseja, joiden ideana ei ole ruosteenpoisto vaan talven ajamattomuuden jälkeen ajo-opetus ja koulutus, jossa käydään lävitse tärkeimmät liikennettä koskevat yleiset turvallisuustekivät .. turvavälit, jarrutusmatkat, vilkut, ennakointi etc .. käydään oikeasti kokeilemassa ja ennen kaikkea opettelemassa uudestaan miten nopeasti mp todellisuudessa pysähtyy, harjoitellaan kaarreajoja käytännössä, vastaohjausta ja väistöjä käytännössä, hidasajoa sekä kaikkea muutakin, kuten oikeaa asennetta, mistä voisi olla hyötyä ja jolla voi pitää itsensä hengissä. Itse asiassa tuosta oikeasta asenteesta on siellä aina jauhettu aika paljon ja ihan syystäkin. Ongelma vain tahtoo olla se kuin muussakin vastaavanlaisessa toiminnassa, että sieltä puuttuvat juuri ne henkilöt, joiden siellä nimen omaan pitäisi olla.

    Noilla kursseilla käy paljon väkeä ihan oikeasti ..

    Onkos autoilijoille vastaavanlaista koulutusta .. en muista ainakaan itse kuulleeni.



      
  • Oikominen tuntuu ärsyttävän kaikkia ja renkaan jälkien perusteella näyttää että lähes jokainen kuitenkin tekee sitä. Keskustelusta selviää myös että liikenteen ongelmia arvostellaan enemmän niiden ärsyttävyyden kuin vaarallisuuden mukaan. Karrikoiden voi sanoa, että liikenteestä pitäisi kuskien mielestä ensin poistaa perässäroikkuminen, kiilaaminen (joksi tässä lasken oikomiset ) ja invaliidipaikkojen väärinkäyttö markettien pihoissa mutta mielenkiintoa ei riitä asioille jotka tappavat meitä eniten.



    On varmaan monia syitä joista oikominen johtuu. Jollain saattaa kokemuksen puutteen vuoksi tulla yllätyksenä että liikenteessä voi olla vastaantulijoitakin, joku tietää asian mutta ei keskity ajamiseen niin paljon että tieto pääsisi vaikuttamaan ajamiseen ja joku voi olla itsekäs paskiainen. Veikkaan viimeisen vaihtoehdon olevan häviävän pieni vähemmistö.



    Kokematon saa kokemusta ajaessaan ja paskiainen pysyy paskiaisena lopun ikäänsä, joten nähtävästi kannattaa puhua vain ryhmästä joka muodostuu normaaleista mutta hajamielisistä ihmisistä.



    Minusta tässäkin olisi hyväksi kuskien omaksua koneen ominaisuuksia. Kukaan ei pysty arvioimaan oikein erikseen jokaisen kurvin ja risteyksen mahdollisuuden oikomiseen. Siksi kannattaa opetella tapa olla oikomatta koskaan ja ottaa kurvi tai risteys konemaisesti aina saman kaavan mukaan. Silloin tulee kierrettyä sadoissa risteyksissä ihan turhaan mutta ompahan myös omalla kaistallaan kun se jokaiselle joskus sattuva virhearvio tapahtuu.



    Tiedän jo sanoessani ettei tämä käy ollenkaan käytännössä suurelle osalle kuskeista vaikka se teoriassa kannatusta saisikin. Omasta kokemuksesta nimittäin tiedän, että se edellyttää ajonopeuden pudotusta, muuten tulee ulosajo. Käännöksen säde pienenee jos kurvia tai risteystä ei oikaise.



    Tämä pilaa liikenteen sujuvuuden ja taas on menossa perheonni kun lapset turhaan odottavat isää kotiin töistä ja valtiontalous kuralle kun tärkeät johtajat eivät olekaan tekemässä viisaita päätöksiä ja rekat seisoo sumassa odottamassa että joku sääntötalibaani lopulta pääsisi kurvista läpi.



    Vastuuntuntoinen kuljettaja tietysti asettaa valtiontalouden ja perheensä etusijalle ja oikoo vastaisuudessakin epäitsekkäästi jopa oman terveytensä tai ainakin etupuskurinsa riskeeraten ja keskisormista välittämättä, mutta häntä potuttaa hyvin raskaasti ne nuijat jotka oikovat puhtaasta itsekkyydestä tai luonneviasta johtuen. Sellaiset hankkivat huonon maineen niille jotka ajavat joustavasti oikeista syistä.



    Olen kaksi kertaa kysynyt tätä palstalaisilta saamatta vastausta: kuka tietää miten liikennesääntöjen mukaan risteyksessä pitäisi kääntyä? Autetaan sen verran, että on määritelty piste, joka pitää kiertää. Jos sitä ei tiedä, onko silloin oikein että syyttää muita siitä ettei osaa ajaa oikein risteyksessä?

      
  • Tuo "piste" on "veteen piirretty" koska risteyksessä kohtaavat ja molemmat vasemmalle kääntyvät voivat "oikaista" liikennelain mukaan? :xmas:

      
  • TeeCee: "Keskustelusta selviää myös että liikenteen ongelmia arvostellaan enemmän niiden ärsyttävyyden kuin vaarallisuuden mukaan.

    ...mutta mielenkiintoa ei riitä asioille jotka tappavat meitä eniten.




    En tiedä, miksi puhut tuollaisesta, koska tämän ketjun aiheena on oikominen, ei liikenteen vaarallisin asia. Ei aina vaarallisin tai merkityksellisin tarvitse olla mielenkiintoisin. Jos olisi, voitaisiin kai keskittyä törkeisiin rattijuoppoihin yms asioihin, eikä 5 km/h ylinopeuksiin. Ja jos palstan historiaa katsoo, eiköhän nopeus ole eniten käsitelty aihe. Toisena varmaan tulee kamerat.



    Tuo eniten tappaminenkin on aika mielenkiintoinen käsite. Tottahan nopeus tappaa, koska ilman nopeutta (tai oikeastaan hidastuvuutta, mutta siihenkin tarvitaan nopeutta) ei tule ruumiita. Ei kyllä ole liikennettäkään, joten ajatellaanpa siten, että liikenne tarvitsee nopeutta. Mikä siis tappaa eniten? Olisiko ne virheet, joita kuljettajat tekevät? Ovatko ne virheet pieniä ylinopeuksia vai jotain muita virheitä, mikä kolareita aiheuttaa? Iltapäivälehtien lööppien mukaan virhe on nuorisoporukan kaahailu, mutta tilastoissa ne ovat silti vähemmistönä. Kun vastaus löytyy, voidaan jatkaa keskustelua siitä, mikä tappaa eniten.



    "On varmaan monia syitä joista oikominen johtuu. Jollain saattaa kokemuksen puutteen vuoksi tulla yllätyksenä että liikenteessä voi olla vastaantulijoitakin..."



    Kysyin jo ennenkin joltain muulta, pitäisikö päätökseen oikoa vaikuttaa vastaantulijoiden olemassaolo?



    "...joku tietää asian mutta ei keskity ajamiseen niin paljon että tieto pääsisi vaikuttamaan ajamiseen..."



    Jos keskittymisen puute selittää oikomista, mikä selittää sen, ettei 1/3 keskittymättömistä aja kaarteita pitkäksi, 1/3 oikeaa linjaa ja 1/3 oikaise? Hieman yleistäen kaikki oikaisevat. Joku mekanismi siis ohjaa oikaisemaan. Mikä? Tämä on se kysymys, joka ainakin minua kiinnostaa. Uskoisin, että myös sinua, koska ennenkin olet osoittanut kiinnostusta pääkopan sisällä tapahtuviin ilmiöihin (virheiden kieltäminen -> eräänlainen itsesuojelumekanismi jne).



    "...ja joku voi olla itsekäs paskiainen. Veikkaan viimeisen vaihtoehdon olevan häviävän pieni vähemmistö."



    Samaa mieltä.



    Lisäksi on erikoistapaukset, kuten pitkät ajoneuvot ahtaissa paikoissa. Niihin muuten liittyy sellainen hauska pikku juttu, että monissa paikoissa niillä pilkulleen sääntöjen mukaan ajaminen on teoriassakin mahdotonta. Silti niillä saa ajaa, jopa julkinen liikenne tekee niin vakioreittejä pitkin, eikä kukaan valita asiasta. Miten tämä voi olla mahdollista, kun nollatoleranssilla pitäisi mennä?



    "Siksi kannattaa opetella tapa olla oikomatta koskaan ja ottaa kurvi tai risteys konemaisesti aina saman kaavan mukaan."



    Mutta jos ei osaa oikeata ajotekniikkaa, tuo vaatii kohtuuttomasti huomiota ja muu ajaminen kärsii. Eikö siis kannattaisi pohtia syytä oikomiseen siltä pohjalta, että se johtuu ajotaidon puutteesta eikä motivaatiosta. Kun kerran niissä moottoriteiden rampeissakin, jossa oikominen pienentää kaarresädettä ja siten vaikeuttaa ajamista, oikaistaan. Ei siis voi olla kyse itsekkäästä oman edun tavoittelusta.



    "Tämä pilaa liikenteen sujuvuuden ja taas on menossa perheonni kun lapset turhaan odottavat isää kotiin töistä ja valtiontalous kuralle kun tärkeät johtajat eivät olekaan tekemässä viisaita päätöksiä ja rekat seisoo sumassa odottamassa että joku sääntötalibaani lopulta pääsisi kurvista läpi."



    Mistä kumpuaa tuo vihamielisyys muita kohtaan? Tuota olen mielessäni ennenkin ihmetellyt. Ne, jotka väittävät noudattavansa lakia tarkasti, ovat etunenässä vaatimassa muille kovia sanktioita. Silti kun ottaa esille heidän puutteitaan, ne ovat joko olemattomia tai suht harmittomia. Miten juuri heidän tekemiset ovat sellaisia, mutta muiden tekemiset ovat puuttumisen arvoisia? Mikahe jätti asian kesken, kun tuota häneltä kyselin. No, selitys tuli toisaalla. Hän ei tee virheitä koskaan, ei edes ajaessaan pimeässä lähivaloilla maantienopeutta, joten ne muut ovat tietysti syyllisiä ja isoja rikollisia. Helppo selitys, johon itsekin melkein uskoin vielä pitkään kortin saamisen jälkeen. Räkätin vaikeni asian kuoliaaksi. Sinä toivoit, ettei jokaiseen ryhmittymisvirheeseen puututtaisi. Tulkitsen tuon niin, että muihinkaan havainto-, ym virheisiin, joita huomaamattaan tulee tehtyä, ei tarvitsisi puuttua. Mutta silti nopeuteen pitää puuttua pikkutarkasti. En voi ymmärtää tätä logiikkaa. Ne muut pikkuvirheet voivat aiheuttaa kolareita, mutta ne pienet ylitykset äärettömän harvoin kolareita aiheuttaa, ainakin sen perusteella, mitä tilastoista voi päätellä.



    "Olen kaksi kertaa kysynyt tätä palstalaisilta saamatta vastausta: kuka tietää miten liikennesääntöjen mukaan risteyksessä pitäisi kääntyä? Autetaan sen verran, että on määritelty piste, joka pitää kiertää. Jos sitä ei tiedä, onko silloin oikein että syyttää muita siitä ettei osaa ajaa oikein risteyksessä?"



    Enpä ole tuota kysymystä huomannut, mutta yritetään nyt, vaikka ilman paperia ja kynää se minun ilmaisutaidollani hankalaa onkin. Kun tullaan risteyksen etureunan tasalle, reuna- tai kaistaviivan kohdalla on silloin ensimmäinen kierrettävä piste. Seuraava reimari on tiellä, johon käännytään sen keski- tai reunaviivan kohdalla risteyksen takalinjan kohdalla. Noiden välinen matka pitäisi kai ajaa tasaisella ympyränkaarella, joskus monimuotoisissa risteyksissä ajolinja onkin ohjausviivalla varmistettu.



    Varmaan taaskin tuli taas osoitettua täydellistä tietämättömyyttä, mutta ei se mitään. Maine on mennyt jo ajat sitten, joten eipä sillä ole väliä.

      
  • Metsähaka: ”Tuo "piste" on "veteen piirretty" koska risteyksessä kohtaavat ja molemmat vasemmalle kääntyvät voivat "oikaista" liikennelain mukaan?”



    Tuo piste on kuitenkin määritelty. Älä vain sano että elämäsi tien päällä vietettyäsi et tiedä miten liikennesääntöjen mukaan pitäisi kääntyä risteyksessä.

      
  • Herbert: ” En tiedä, miksi puhut tuollaisesta, koska tämän ketjun aiheena on oikominen, ei liikenteen vaarallisin asia.”



    Se oli vain huomio keskustelun sävystä, hihojen poltto ei näytä olevan suhteessa asian vakavuuteen vaan enemmänkin sen ärsyttävyyteen. Tämä on asia jonka tiedostaminen voi auttaa käsittelemään asioita rationaalisemmin ja olemaan hermostumatta liikenteessä.



    Herbert: ” Mikä siis tappaa eniten? Olisiko ne virheet, joita kuljettajat tekevät? Ovatko ne virheet pieniä ylinopeuksia vai jotain muita virheitä, mikä kolareita aiheuttaa? Iltapäivälehtien lööppien mukaan virhe on nuorisoporukan kaahailu, mutta tilastoissa ne ovat silti vähemmistönä. Kun vastaus löytyy, voidaan jatkaa keskustelua siitä, mikä tappaa eniten.”



    Tuolla tavalla asiaa voi pyöritellä loputtomiin ilman että saa aikaan itselleen toimintaohjetta liikennettä varten. Minä teen virheitä vaikka pyrinkin nollaan virheeseen. Kun joudun minun tai jonkun muun virheen tai vaikka vain huonon onnen aiheuttamaan onnettomuuteen, aion olla tuomatta siihen ylimääräistä liike-energiaa.



    Herbert: ” Lisäksi on erikoistapaukset, kuten pitkät ajoneuvot ahtaissa paikoissa. Niihin muuten liittyy sellainen hauska pikku juttu, että monissa paikoissa niillä pilkulleen sääntöjen mukaan ajaminen on teoriassakin mahdotonta. Silti niillä saa ajaa, jopa julkinen liikenne tekee niin vakioreittejä pitkin, eikä kukaan valita asiasta. Miten tämä voi olla mahdollista, kun nollatoleranssilla pitäisi mennä? ”



    Mistäköhän nollatoleranssista sinä puhut? Liioitteletko vai onko minulta mennyt joku uutinen ohi?



    Herbert: ” Mutta jos ei osaa oikeata ajotekniikkaa, tuo (oikomatta ajaminen )vaatii kohtuuttomasti huomiota ja muu ajaminen kärsii.”



    Ei minusta vaadi. Se on ihan samanlaista auton kääntämistä kuin ennenkin, tähtäyspiste on vain se piste jonka kautta oma ajoväylä lain mukaan kulkee sen sijaan että ajettaisiin kuin kyseessä olisi kilparadan mutka joka pitää ajaa mahdollisimman kovaa. Asennoitumisesta siinä vain on kyse.



    Herbert: ” Mistä kumpuaa tuo vihamielisyys muita kohtaan? Tuota olen mielessäni ennenkin ihmetellyt. Ne, jotka väittävät noudattavansa lakia tarkasti, ovat etunenässä vaatimassa muille kovia sanktioita. Silti kun ottaa.....”



    Se oli sarkasmia, ei vihamielisyyttä, enkä minä mitään sanktioita vaatinut. Noita asioita on käytetty puolustukseksi laittomaan nopeuteen ja ne ovat minusta niin hassuja että yritin vääntää siitä vitsiä. Voidaan todeta, että vitsi on mennyt totaalisesti pieleen silloin kun se tulkitaan vihamielisyydeksi.



    Kurvissa tai risteyksessä oikova voi ajaa nopeammin kuin mitä hän voisi ajaa jos ajaisi liikennesääntöjen mukaan. Väitän että hän myös käytännössä ajaa nopeammin, koska olisi hyvin huomiota herättävää jos joku oikoisi risteyksessä nopeudella jonka omalla kaistalla ajaminen edellyttäisi. Tätä tarjoan vastaukseksi kysymykseesi ” Joku mekanismi siis ohjaa oikaisemaan. Mikä?”.



    Ylinopeuden syitä tutkittaessa psykologit ovat havainneet että vauhti on asia joka tuo kuskille mielihyvää, se palkitsee välittömästi ja sen hidastuminen ahdistaa, tuntuu kuin ei liikkuisi enää ollaenkaan. Voisiko edes keskustelun vuoksi olettaa, että sama pätee myös jos hidatamisen tarve johtuu tiukasta käännöksestä? Tuskin kuskin reaktio on kiinni hidastamisen syystä vaan juuri siitä hidastamisesta.



    Herbert: ” Sinä toivoit, ettei jokaiseen ryhmittymisvirheeseen puututtaisi. Tulkitsen tuon niin, että muihinkaan havainto-, ym virheisiin, joita huomaamattaan tulee tehtyä, ei tarvitsisi puuttua. Mutta silti nopeuteen pitää puuttua pikkutarkasti. En voi ymmärtää tätä logiikkaa. Ne muut pikkuvirheet voivat aiheuttaa kolareita, mutta ne pienet ylitykset äärettömän harvoin kolareita aiheuttaa, ainakin sen perusteella, mitä tilastoista voi päätellä.”



    Auttaako yhtään ymmärtämään logiikkaani jos kerron että luit väärin, sanoin, että jokaiseen ryhmitysvirheeseenkin pitäisi puuttua?



    Voit sanoa tätä taas vihamielisyydeksi muita kohtaan, mutta minä ihan oikeasti uskon että se pelastaisi ihmishenkiä. Ryhmittymistilanteissa ei varmaan juurikaan ihmisiä kuole, mutta uskon niihinkin puuttumisen iskostavan ihmisten mieliin, että liikennesääntöjä pitää noudattaa. Tämä vaikuttaa ajoasenteeseen ja tämä puolestaan on se mikä aiheuttaa ihmishenkien säästön. Eli en ole sitä mieltä, että tuollainen kyttääminen latistaa ihmisten motivaation yrittää olla turvallisempia kuljettajia.



    Luulisi olevan pieni vaiva huutaa megafonilla että ”Keltaisen Fordin kuljettaja, ryhmittyminen/vilkku/turvaväli unohtui”. Toisaalta sitä on toisten töistä niin helppo luulla kaikenlaista, siitä huutamisesta voi seurata paljon isompi härdelli kuin mitä sillä yritettiin korjata.



    Herbert: ” Miten juuri heidän tekemiset ovat sellaisia, mutta muiden tekemiset ovat puuttumisen arvoisia?”



    En tiedä noiden muiden hemmojen mielipiteistä, mutta minä ole vaatinut puuttumista muiden tekemisiin vaan tekemisiin jotka johtavat ihmisten kuolemiin. On totta että ne ovat muiden kuin minun ajotavassani olevia piirteitä, mutta se johtuu siitä että pidän niitä niin pahoina että olen karsinut ne ajotavastani. Väitän siis, että sinulla menee syy ja seuraus sekaisin. Tuskin sinäkään pidät rattijuoppoutta pahana siksi että et itse ole rattijuoppo, veikkaan että et ole rattijuoppo koska pidät sitä huonona asiana.



    Herbert: ” Varmaan taaskin tuli taas osoitettua täydellistä tietämättömyyttä, mutta ei se mitään. Maine on mennyt jo ajat sitten, joten eipä sillä ole väliä.”



    Jos ymmärsin puheesi oikein niin juuri noin se menee. Kuulut todennäköisesti hyvin pieneen vähemmistöön joka tietää kuinka risteyksessä kuuluu kääntyä. Sinun kannaltasi hyvä juttu mutta totaalinen fiasko suomalaisen kuskin kannalta noin yleensä ottaen.



    Vasemmalle käännyttäessä se kierrettävä piste on oman ajoradan keskiviivan ja risteävän ajoradan reunaviivan leikkauspiste. Se jää kuitenkin kiertämättä käytännöllisesti katsoen kaikilta. Tai nyt olin liian jyrkkä, kyllä sen moni kiertääkin, mutta kun se pitäisi kiertää OIKEALTA puolelta.



    Käytännössä se tarkoittaa vauhdin pudottamista aivan mateluksi jos aikoo selvitä ilman luistoja, renkaan ulvontaa tai repiviä liikkeitä. Erityisesti manuaalilla ajaessa pitää tosissaan keskittyä että malttaa ajaa oikein. Ajan mittaan se helpottuu, mutta helpoksi se ei muutu ainakaan vuodessa, suunnilleen sen verran olen itse asiaa harjoitellut.





      
  • TeeCee:

    Metsähaka: ”Tuo "piste" on "veteen piirretty" koska risteyksessä kohtaavat ja molemmat vasemmalle kääntyvät voivat "oikaista" liikennelain mukaan?”

    Tuo piste on kuitenkin määritelty. Älä vain sano että elämäsi tien päällä vietettyäsi et tiedä miten liikennesääntöjen mukaan pitäisi kääntyä risteyksessä.


    Tiedän varmasti ja "PISTE" kierretään tilanteen mukaan oikealta tai vasemmalta!

    :xmas:

      
  • TeeCee: "Tuolla tavalla asiaa voi pyöritellä loputtomiin ilman että saa aikaan itselleen toimintaohjetta liikennettä varten."



    Ei minusta. Toimintaohje on virheiden minimointi. Ei se ole hukkaan heitettyä hommaa, koska nykyisilläkin rajoituksilla törmäykset ovat vaarallisia.



    "Minä teen virheitä vaikka pyrinkin nollaan virheeseen."



    En silti jaksa uskoa, ettet sinä tai minä voisi vähentää virheiden määrää kehittämällä itseään.



    "Kun joudun minun tai jonkun muun virheen tai vaikka vain huonon onnen aiheuttamaan onnettomuuteen, aion olla tuomatta siihen ylimääräistä liike-energiaa."



    Mikä on ylimääräistä energiaa? Onko se nyt laillisesti ajettu 100 km/h vai onko se liikenneministeriön haave nopeudesta 80 km/h? Tuskin, koska vuoden 2010 tavoite 250 kuolleesta on vain välitavoite. Parin vuoden päästä todetaan:



    a. Ettei tavoitteeseen päästy, joten nopeuksia pitää pudottaa lisää.

    b. Tavoitteeseen päästiin, mutta koska seuraava tavoite on 100 kuollutta vuonna 2025, nopeuksia pitää pudottaa lisää.



    Kun muistetaan, ettei tuokaan ole lopullinen tavoite, ei homma lopu vieläkään. Minusta tuo jos mikä on loputon polku.



    "Mistäköhän nollatoleranssista sinä puhut? Liioitteletko vai onko minulta mennyt joku uutinen ohi?"



    Mielestäni en liioittele. Täällä muutamien mielestä sääntöjä ei saa rikkoa, siksi puhun nollatoleranssista.



    Kun itse sanon, ettei joku tekemäni pieni säännöistä poikkeaminen ole kovin vakavaa, se tuomitaan jyrkästi. Kun sitten mainitsen jonkun muun säännöstä poikkeamisen, se ei olekaan enää kovin vakavaa?



    Voit tietysti kaivella tilastoja ja todeta, ettei linja-autojen oikominen tiukoissa kurveissa tapa vuositasolla ketään ja siksi siihen ei tarvitse puuttua. Toisaalla kuitenkin sanoit, että lakia pitää noudattaa lain kunnioituksen takia. Minä en saa ajella lievää ylinopeutta tiellä hyvällä kelillä hiljaiseen aikaan, vaikka sinne olisi eilen asetettu talvirajoitus. 90 km/h on tuossa tapauksessa tuomittava juttu.



    Tätä yhtälöä en ymmärrä.



    "Ei minusta vaadi. Se on ihan samanlaista auton kääntämistä kuin ennenkin, tähtäyspiste on vain se piste jonka kautta oma ajoväylä lain mukaan kulkee sen sijaan että ajettaisiin kuin kyseessä olisi kilparadan mutka joka pitää ajaa mahdollisimman kovaa. Asennoitumisesta siinä vain on kyse.

    ...

    Kurvissa tai risteyksessä oikova voi ajaa nopeammin kuin mitä hän voisi ajaa jos ajaisi liikennesääntöjen mukaan. Väitän että hän myös käytännössä ajaa nopeammin, koska olisi hyvin huomiota herättävää jos joku oikoisi risteyksessä nopeudella jonka omalla kaistalla ajaminen edellyttäisi. Tätä tarjoan vastaukseksi kysymykseesi ” Joku mekanismi siis ohjaa oikaisemaan. Mikä?”.




    Jos tarkastellaan vähän lievempää tai vaarattomampaa oikomista eli pääteiden ajolinjoja, huomataan ettei välttämättä kyse ole tuosta, vaikka jossain risteyksissä saattaakin selittää tilannetta.



    Jos kaista ja pientareet ovat suht leveitä, ajourat on aika hyvin sijoittuneet lain hengen mukaiseen paikkaan kaistan oikeaan reunaan. Silti loivissakin kaarteissa urat siirtyvät keskiviivan tuntumaan. Nopeudesta ei voi olla kyse, koska loivissa kurveissa ei kaarteen sivuttaisvoimia juurikaan edes huomaa. Ja toinen tapaus, moottoritien rampit, joissa kaarre on niin pitkä, ettei sisäkurvia ajamalla oikomista tapahdu, siellä ajetaan jopa niin, että reunaviiva kuluu hetkessä pois. Sisäkurvia ajaminen ei helpota nopeaa ajoa, koska kaarresäde on silloin pienempi. Silti noin tehdään. Aivan varmasti siihen liittyy jollain tavalla väärä ajotekniikka. Kukapa haluaisi hankaloittaa omaa ajamistaan, varsinkin jos asenne tukee "sujuvaa" ajamista?



    "Se oli sarkasmia, ei vihamielisyyttä, enkä minä mitään sanktioita vaatinut. Noita asioita on käytetty puolustukseksi laittomaan nopeuteen ja ne ovat minusta niin hassuja että yritin vääntää siitä vitsiä. Voidaan todeta, että vitsi on mennyt totaalisesti pieleen silloin kun se tulkitaan vihamielisyydeksi."



    Ehkä syy oli minun. Jotenkin kyllä sarkasmin huomasin, mutta silti vihamielisyydeksi sen käänsin. Se todennäköisesti johtui siitä, että muutama muu tämän palstan aktiivikirjoittajista edustaa tavallasi hyvinkin tunnollista linjaa liikenteessä,mutta ovat myös vaatimassa kovia rangaistuksia muille muiden tekemistä virheistä. Eli tuli niputettua asioita väärin perustein.



    "Ylinopeuden syitä tutkittaessa psykologit ovat havainneet että vauhti on asia joka tuo kuskille mielihyvää, se palkitsee välittömästi ja sen hidastuminen ahdistaa, tuntuu kuin ei liikkuisi enää ollaenkaan. Voisiko edes keskustelun vuoksi olettaa, että sama pätee myös jos hidatamisen tarve johtuu tiukasta käännöksestä? Tuskin kuskin reaktio on kiinni hidastamisen syystä vaan juuri siitä hidastamisesta."



    Voin jossain tapauksissa, kuten ylempänä asken mainitsin. Ja esimerkiksi kiertoliittymässä vilkuttamattomuuden syynä luulen olevan liian kovan nopeuden, koska ohjaaminen ja vilkun käsittely muodostuu silloin liian hankalaksi. Mutta silti vedän hieman takaisin tuota nopeusasiaa oikomisen suhteen. Voisiko olla niin, ettei kuski edes huomaa oikaisevansa? Väärästä ajotekniikasta johtuen vain kaikki tuntuu olevan ok. Vähän sama juttu kuin perässä roikkuminen. Kukaan ei sitä tee, silti tien päällä näyttää kuin kaikki tekisivät sitä. Eräässä uutisessa poliisin ratsiassaan pysäyttämä autoilija vastasi toimittajan kysymykseen roikkumisen syystä, ettei huomannut roikkuvansa. Eli kun ei osaa huomioida oikeita asioita, ei virheellinen toimintakaan tunnu virheelliseltä toiminnalta.



    "Auttaako yhtään ymmärtämään logiikkaani jos kerron että luit väärin, sanoin, että jokaiseen ryhmitysvirheeseenkin pitäisi puuttua?"



    Ei auta. Perusteet ylempänä.



    "En tiedä noiden muiden hemmojen mielipiteistä, mutta minä ole vaatinut puuttumista muiden tekemisiin vaan tekemisiin jotka johtavat ihmisten kuolemiin."



    Nyt päästiin lähtöpisteeseen. Mikä niitä aiheuttaa?



      
  • Herbert:

    Jos kaista ja pientareet ovat suht leveitä, ajourat on aika hyvin sijoittuneet lain hengen mukaiseen paikkaan kaistan oikeaan reunaan. Silti loivissakin kaarteissa urat siirtyvät keskiviivan tuntumaan. Nopeudesta ei voi olla kyse, koska loivissa kurveissa ei kaarteen sivuttaisvoimia juurikaan edes huomaa. Ja toinen tapaus, moottoritien rampit, joissa kaarre on niin pitkä, ettei sisäkurvia ajamalla oikomista tapahdu, siellä ajetaan jopa niin, että reunaviiva kuluu hetkessä pois. Sisäkurvia ajaminen ei helpota nopeaa ajoa, koska kaarresäde on silloin pienempi. Silti noin tehdään. Aivan varmasti siihen liittyy jollain tavalla väärä ajotekniikka. Kukapa haluaisi hankaloittaa omaa ajamistaan, varsinkin jos asenne tukee "sujuvaa" ajamista?




    Hyvin usein pitkiin kaarteisiin kuuluvat kaiteet tai oja. Että jäisi enemmän pelivaraa mahdolliselle luisumiselle ennen kaiteeseen/ojaan osumista, valitaan tiukka sisäkurvin puoli. Jostain syystä porukka pyrkii maksimoimaan nopeutensa - hyvin usein mieluummin liian kovan kuin mukavan/sopivan rajamaille. Tästä maksimoinnista kielii nopeusrajoitus ja kovin monet siihen lisäävät toleranssin +8km/h tjsp ja nopeusrajoitusta noudattavia haukutaan hidastelusta. Kaiken aikaa, lähes kelissä kuin kelissä, mennään sitä vauhtia kuin vielä kuvitellaan ajo hallittavan. Mikäli näin ei olisi, niin suistumisia ei tapahtuisi siinä määrin kuin tapahtuu. Suistumisethan ovat yleisin yhtenäinen onnettomuustyyppi. Suistumiset ovat fysiikan mukaan lähes mahdottomia "liian" hiljaa ajettaessa (vaikka 5km/h) ellei nyt sitten varsinaisesti käännetä ratista, että mennään tieltä ulos tai kaiteeseen. Olen sitä mieltä, että kyse on kuvitellun sopivan vauhdin ja pelivaran suhteesta.

      
  • Herbert totesit ettei kaarresäde pienenee jos siirrytään keskiviivan tuntumaan, ei toki näin tapahdu jos vasen kaarre aloitetaan kaistan oikeasta reunasta ja päätetään oikeaan reunaan niin kyllä säde sillon suurenee. Eri asia sitten onko siitä käytännön hyötyä suomen kapeilla teillä, no ehkä teoriassa autolla sivuttaisvoimat jonkinverran pienenee.



    Jos taas liikutaan moottoripyörällä, hyöty on teoriassa suurempi koska voidaan käyttää suurempaa sivuttaissiirtymää, toki edellämainittu ajolinjan käyttö on pyörällä vaarallinen, koska lähellä keskiviivaa vasempaan ajaen kallistuskulmasta johtuen olet vaarassa joutua törmäyslinjalle jos vastaantulija vetää leveäksi, ja menetät hyödyn myös nähdä mutkaan pidemmälle.



    Miksi sitten oiotaan, todennäköisesti siksi ettei katse ole taaskaan tarpeeksi pitkällä ja on turvallisempaa ottaa kiintopiste keskiviivasta kuin että yrittäisi paikantaa kulkusuuntansa vilisevästä tien reunasta.



    Ilmeisesti on näin, että asiasta ei tarpeeksi puhuta mikä merkitys on oman paikan hahmottamisella kaistalla, jokainen tietää kuinka helposti katse kääntyy lähialueelle ja silloin ajolinja on täysin pois hallinnasta ja muodostuu kulmikkaaksi. Ollaan siis aina toimenpiteitten suhteen jälkijunassa, kauas katsominen on opeteltava asia jota täytyy sellaisenkin, joka sen pääosin hallitsee ylläpitää ettei taito rapistu. Tähän on mainio korkeakoulu siirtyä kaksipyöräisten sarviin.



    Täytyy todeta TeeCee, että kuvaamasi risteysajo leikkauspisteineen jää ainakin itseltä toteutumatta. Kuvaat että risteävän kaistan reunaviiva ja oman kaistan keskiviiva pitäisi kiertää.



    Taitaisi eräskin jalankulkija jäädä oikean etupyörän alle, ja paljon liikennevalopylväitä kaatua ohjettasi noudattaen, en ole itse ainakaan suomessa tavannut niin leveitä kaistoja, että auto mahtuisi kaistan keskiviivan oikealle puolelle. Jos taas tarkoitit vastakkaisten kaistojen välistä keskiviivaa, niin kaiken järjen mukaan oikein ajaminen on lapsellisen helppoa ilman että mokoma asia kävisi edes mielessä.





      
  • misar: "Herbert totesit ettei kaarresäde pienenee jos siirrytään keskiviivan tuntumaan, ei toki näin tapahdu jos vasen kaarre aloitetaan kaistan oikeasta reunasta ja päätetään oikeaan reunaan niin kyllä säde sillon suurenee. Eri asia sitten onko siitä käytännön hyötyä suomen kapeilla teillä, no ehkä teoriassa autolla sivuttaisvoimat jonkinverran pienenee."



    Kaarresäteen pienenemisestä puhuin moottoriteiden ramppien yhteydessä. Siellä ajetaan jäljistä päätellen koko pitkä kaarre sisäreunassa, jolloin säde pienenee.



    "Jos taas liikutaan moottoripyörällä, hyöty on teoriassa suurempi koska voidaan käyttää suurempaa sivuttaissiirtymää, toki edellämainittu ajolinjan käyttö on pyörällä vaarallinen, koska lähellä keskiviivaa vasempaan ajaen kallistuskulmasta johtuen olet vaarassa joutua törmäyslinjalle jos vastaantulija vetää leveäksi, ja menetät hyödyn myös nähdä mutkaan pidemmälle."



    Kuten jossain sanoin, en moottoripyörällä ajamisesta tiedä mitään. Mutta viime kesänä TM:ssä olleessa artikkelisarjassa moottoripyörällä ajamisesta tuo tuli hyvin selville. Pyörä vaatii käytännössä saman tilan leveyssuunnassa kuin auto, koska kallistelu lisää tilan tarvetta. Valtateillä tuskin silti niin jyrkkiä kurveja on, että kovin suurta kallistamista tarvitaan?



    "Miksi sitten oiotaan, todennäköisesti siksi ettei katse ole taaskaan tarpeeksi pitkällä ja on turvallisempaa ottaa kiintopiste keskiviivasta kuin että yrittäisi paikantaa kulkusuuntansa vilisevästä tien reunasta."



    Meillä jäi tuo pohtiminen vähän kesken aiemmin. Joko otat kantaa siihen pimeällä ajamiseen?



    "Ilmeisesti on näin, että asiasta ei tarpeeksi puhuta mikä merkitys on oman paikan hahmottamisella kaistalla, jokainen tietää kuinka helposti katse kääntyy lähialueelle ja silloin ajolinja on täysin pois hallinnasta ja muodostuu kulmikkaaksi. Ollaan siis aina toimenpiteitten suhteen jälkijunassa, kauas katsominen on opeteltava asia jota täytyy sellaisenkin, joka sen pääosin hallitsee ylläpitää ettei taito rapistu."



    Juu, eikä asia parane rajoituksia kiristämällä. Korkeintaan tuetaan tuota rapistumista, koska oikealla tekniikalla ei silloin ole niin väliä.

      
  • Rätkätin:


    Hyvin usein pitkiin kaarteisiin kuuluvat kaiteet tai oja. Että jäisi enemmän pelivaraa mahdolliselle luisumiselle ennen kaiteeseen/ojaan osumista, valitaan tiukka sisäkurvin puoli. Jostain syystä porukka pyrkii maksimoimaan nopeutensa - hyvin usein mieluummin liian kovan kuin mukavan/sopivan rajamaille.
    ...
    Olen sitä mieltä, että kyse on kuvitellun sopivan vauhdin ja pelivaran suhteesta.




    Niissä pääteiden loivissa kaarteissa ei kaiteita ole ellei tie ole pengerretty (=pääasiallinen syy kaiteille, harvemmin kaiteet on kaarteen takia), ojat pitäisi olla aina. Tässä tapauksessa ei mielestäni lievä ylinopeus (=mainitsemasi 8 km/h tjsp) ei vaikuta kaarreajoon mitään. Pikkuteiden jyrkemmissä kurveissa tilanne on toinen, mutta siellä yleensä myös loivennetaan kaarteita oikomalla toisin kuin rampeilla.



    Moottoriteiden ramppien yhteydessä yleisin valituksen aihen on liian alhainen nopeus, mutta niin vain sekin näyttää kääntyvän ylösalaisin, kun keskustelu kääntyy nopeuksiin.

      
  • Misarin kommenttia pimeässä ajamisesta edelleen kaipailen.



    Kertokaas muut sitä odottaessa, miten tuo ääreisnäön käyttö onnistuu talvella valoisaankin aikaan, kun tien reunus on harmaan ruskeassa kurassa tai sohjossa ja autojen renkaiden tekemä jälki on ainoa selkeästi erottuva linja tiessä. Se tosin menee mistä sattuu, yleensä kurvissa enemmän tai vähemmän oikoen. Mistä silloin ääreisnäöllä otetaan kiintopiste, jota seurataan ajoneuvon paikan määrittämiseksi? Ja pimeässä vaikeusaste vain kasvaa.

      
  • TeeCee:

    Oikominen tuntuu ärsyttävän kaikkia ja renkaan jälkien perusteella näyttää että lähes jokainen kuitenkin tekee sitä. Keskustelusta selviää myös että liikenteen ongelmia arvostellaan enemmän niiden ärsyttävyyden kuin vaarallisuuden mukaan. Karrikoiden voi sanoa, että liikenteestä pitäisi kuskien mielestä ensin poistaa perässäroikkuminen, kiilaaminen (joksi tässä lasken oikomiset ) ja invaliidipaikkojen väärinkäyttö markettien pihoissa mutta mielenkiintoa ei riitä asioille jotka tappavat meitä eniten.

    Tappavat eniten... Tilastojen mukaan kohtaamisonnettomuudet ovat tappavin onnettomuustyyppi, toinen yleinen vakava onnettomuustyyppi ovat risteysonnettomuudet. No, näiden vaarallisuuden päättelemiseen ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä. Kumpaakaan ei käsittääkseni tapahdu, jos joku ei aja jostain syystä väärää kaistaa tai tuki ajokaistaa tulemalla risteyksestä toisen eteen tai ryhmittymällä väärin aiheuta kolaria. Ei ne siis ihan turhaan ihmisiä ärsytä.

    Invalidipaikkojen suhteen ymmärrän ärsytyksen. Siinä toimii säännönvahtijoiden perusajatus: lähinnähän siinä sivullisia ei-invalideja ärsyttää se että itse ei voi pysäköidä lähelle markettia ja joku röyhkeä piittaamaton on vastoin sääntöjä tuon edun itselleen silti vienyt. Pysäköintioikeuden omaavien ärsytyksen ymmärrän erittäin hyvin.

    Koska kohtaamisonnettomuudet ja risteysonnettomuudet ovat niitä vaarallisia ja tappavia, loogisesti kannattaisi varmaan kiinnittää huomiota siihen ettei vastaantulevan kaistalla syystä tai toisesta vaaputa. Raporteissa usein näkyviä syitä kohtaamisonnettomuuksille on ainakin seuraavat:
    - ajoneuvon hallinnan menetys (osta ESC:llä varustettu auto)
    - nukahdus (nuku joskus, ihan hyvä tapa muutenkin)
    - ajautuminen toiselle kaistalle tuntemattomasta syystä, eli erehdys? (kaistavahdit autoihin, leveät tiet, keskikaiteet)
    - sairaskohtaus (käytännössä vaikea välttää, mutta voi tietysti katsoa vähän elintapojaan ja käydä joskus tarkistuttamassa itsens&#228:wink:
    - ns. erehdys, eli oikominen ym. (ajele omaa kaistaasi pitkin)
    - ohitukset, jotka ainakin minulle yllätykseksi eivät kovin usein raporteissa esiinny (katso missä ohitat ja miten ohitat, mieti onko se tarpeellista)


    Toki ymmärrän, että nopeudellakin on joissain tapauksissa yhteys oikomiseen (muuten ei pysytä tiell&#228:wink:, mutta kyllä se suuressa osassa tapauksista on ihan muu syy. Suurimmaksi syyksi kaistan vasenta reunaa / vastaantulevan kaistaa ajelemiseen arvelen nopeuden sijaan sen, että ei hahmoteta missä auto kulkee eikä hallita sitä riittävällä tarkkuudella. Tästä johtuen kapealla tiellä tai risteyksessä pelätään sitä tienpiennarta tai liikenteenjakakaa ym. niin paljon että ei uskalleta ajaa kaistan oikeassa reunassa. Tämä koskee siis myös suoria tieosuuksia.

    On varmaan monia syitä joista oikominen johtuu.

    Epäilemättä. Em lisäksi, jos puhutaan pääteistä, niin aika suuri syy on kyllä myöskin teiden kapeus. En nimittäin ole leveäkaistoilla yöaikaankaan ajaessani tai lumeen jääneistä jäljistäkään nähnyt, että kukaan juuri oikoisi vastaantulijoiden puolelta. Ja äärimmäisen harvoin näkee että leveällä tiellä kukaan ajaisi edes keskiviivan viertä, jos ei sellaisiksi lasketa näitä 1-5 m perän takaa ohi kärkkyviä amatööriohittajia.

    Kokematon saa kokemusta ajaessaan ja paskiainen pysyy paskiaisena lopun ikäänsä,

    Uskosi kanssaihmisten ominaisuuksiin ja muutoskykyyn on lähes liikuttavaa. :flower:



      
  • Herbert peräsit mielipidettä pimeälläajoon, ilmeisesti halusit kommenttia miten katse suunnataan pitkälle puolivalojen näyttämän puitteissa. No ei mitenkään, jos ei ole sattunut syntymään lepakoksi. Tosin ei se estä suuntaamasta katsetta niin pitkälle oikealle tienreunaan häikäistymisen estämiseksi kuin on mahdollista eikä tee tyhjäksi tosiasiaa oikean tekniikan käytöstä paremmissa olosuhteissa, pakko on kuitenkin hyväksyä meidän ihmisten rajallisuus näkökyvyssä pimeällä. Pimeäajossa on paikallaan varmaan muistaa korostetusti tilannenopeus koska ihmisen vanhetessa vaatimustaso näkemisestä entisestään korostuu, asia jotka varmaan on moni henkilökohtaisesti joutunut myöntämään.



    Olen Akin kanssa vahvasti samaa mieltä, että ei osata hahmottaa paikkaa kaistalla. Uskoakseni tämä vahvasti viittaa katseen suuntaamiseen liian lähelle, joka taas johtaa ääreisnäkökyvyn hyödyntämisen menetykseen oman sijainnin hahmottamisessa kaistalla.



    Meidän kapeat tiet eivät paljon sivusiirtymää salli, ehkä +- 0,5m ja näkeehän sen että mutkissa siirtymää on, mutta eikö se ole täysin luonnollista eikä aiheuta huolestumista, toisin on jos ylitetään toistuvasti keskiviiva, niin eikö silloin ole pikemminkin kyseessä ajotaidon/tekniikan puute ja pitäisi aiheuttaa pikemminkin koulutustarvetta kuin kanssaihmisten parjausta esimerkiksi paskiaisiksi.



    Olen edelleenkin ihastunut moottoripyörän vaativuuteen ajotekniikan suhteen. Mielestäni se on ajamisen korkeakoulu tekniikan ja asenteiden oppimisessa mikäli halutaan nauttia kaarreajon hauskuudesta. Tosin voihan sitä harrastaa, kuten usein kuvaillaan hiljaa rullailen ja luonnon tuoksuista (tosiasiassa lietelannan) nauttien mutta silloin jää kokematta asia joka siinä on oleellinen ja aiheuttaa onnistumisen riemua ja joka tekee moottoripyöräilystä sen mikä siinä vetää puoleensa.

    Jos verrataan autoiluun, joka on kyllästymiseen saakka tylsää toimintaa niin kaupanpäälle saa paremman liikennesilmän joka varmaan auttaa myös autolla ajaessa ja muokkaa asenteita myönteiseen suuntaan.



      
  • Autoilussa on aika pitkälti kyse siirtymisestä A paikasta paikkaan B, kun taas moottoripyöräilyssä itse matka on se tärkeä asia.



    misar:

    Olen edelleenkin ihastunut moottoripyörän vaativuuteen ajotekniikan suhteen. Mielestäni se on ajamisen korkeakoulu tekniikan ja asenteiden oppimisessa ...


    Noin juuri ..

      
  • Herbert:

    Misarin kommenttia pimeässä ajamisesta edelleen kaipailen.

    Kertokaas muut sitä odottaessa, miten tuo ääreisnäön käyttö onnistuu talvella valoisaankin aikaan, kun tien reunus on harmaan ruskeassa kurassa tai sohjossa ja autojen renkaiden tekemä jälki on ainoa selkeästi erottuva linja tiessä. Se tosin menee mistä sattuu, yleensä kurvissa enemmän tai vähemmän oikoen. Mistä silloin ääreisnäöllä otetaan kiintopiste, jota seurataan ajoneuvon paikan määrittämiseksi? Ja pimeässä vaikeusaste vain kasvaa.




    Tarkoitatko "perifeeristä näköä"?

    Tuo näkö auttaa hahmottaan ympäristöä/mahdollisia vaaratilanteita ja esim. lukiessa luku nopeutuu kun koko tekstirivi "hahmottuu" kerralla. Tuota voi kehittää harjoittelemalla mutta "kiintopistettä" ei pysty ottaan keskelle ja molemmille reunoille yhtaikaa! :xmas:

      
  • misar: "Olen Akin kanssa vahvasti samaa mieltä, että ei osata hahmottaa paikkaa kaistalla."



    Tähän saakka ollaan koko sakki samaa mieltä.



    "Uskoakseni tämä vahvasti viittaa katseen suuntaamiseen liian lähelle, joka taas johtaa ääreisnäkökyvyn hyödyntämisen menetykseen oman sijainnin hahmottamisessa kaistalla."



    Mutta nyt päästään juuri siihen kohtaan, mitä en ymmärrä. Kun lähivaloilla joudutaan suuntaamaan katse liian lähelle, miten ajoneuvon paikka voidaan hahmottaa oikein tai miten kaarreajo voidaan tehdä tyylikkäästi, jos ongelmana on katseen suuntaaminen liian lähelle? Jopa vasemmalle kaarrettaessa lähivaloilla oikeaoppinen ajaminen on mahdollista, vaikka katse painottuu ulkokaarteeseen vastaantulijoiden valojen takia. Eikä oikealle kaartaminen tilanteena poikkea edellisestä. Katseen ollessa tien oikeassa reunassa häikäiseen vastaantulijoiden valot helposti, ellei katse ole lähellä. Tämähän on täydellisessä ristiriidassa sen suhteen, että katse pitäisi suunnata kauas kaarteeseen. Eli koska lähivaloillakin on mielestäni helppo ajaa oikomatta, ei katseen etäisyys ole ratkaiseva pointti. Tärkeämpää mielestäni on se, ettei tehdä sitä maaliin tähtäämistä, josta oli aiemmin puhetta. Eikö niin? Senhän voi tehdä, oli katse lähellä tai kaukana.



    Vaikka katseen suuntaisi 30 m päähän autosta, kyllä silloinkin tien reunat eli ajoneuvon sijainnin ajoradalla voi ääreisnäön avulla hahmottaa eli tämä ei ole se ongelma. Tien keski- ja reunaviivat ovat ääreisnäön alueella niiden jäädessä auton katveeseen A-pilarin ja kojelaudan keskiosan kohdalla. Ja koska pääteillä geometria on aika loivaa, ajaminen periaatteessa on ihan mahdollista noinkin, vaikka ei tietenkään muuten järkevää olekaan. Mutta ei puututa nyt siihen, mitä muita etuja kauas katsominen tuo ajamisen kannalta. Käsitellään vain ja ainoastaan ajolinjaa ja ajoneuvon paikan hahmottamista ajoradalla.



    "Meidän kapeat tiet eivät paljon sivusiirtymää salli, ehkä +- 0,5m ja näkeehän sen että mutkissa siirtymää on, mutta eikö se ole täysin luonnollista eikä aiheuta huolestumista, toisin on jos ylitetään toistuvasti keskiviiva, niin eikö silloin ole pikemminkin kyseessä ajotaidon/tekniikan puute ja pitäisi aiheuttaa pikemminkin koulutustarvetta kuin kanssaihmisten parjausta esimerkiksi paskiaisiksi."



    Toivottavasti huomasit, etten nimitellyt kanssaihmisiä paskiaisiksi. Nimenomaan koulutustarvetta olen peräänkuuluttanut, mutta eräiden tahojen mielestä se voidaan kuitata nopeusvalvonnalla. Mielenkiintoista on ollut havaita täällä sellainen asia, että hieman yleistäen ne, jotka eniten viilaavat sääntöjen pilkkuja, suhtautuvat muita negatiivisemmin toisiin ihmisiin. Miten tämä sitten vaikuttaa liikenteen ilmapiiriin ja joustavuuteen, sitä voi vain arvailla.



    Takaisin aiheeseen. Normaali kaarteissa oman kaistan sisällä tapahtuva oikominen ei varmaan ole erityisen vaarallista, mutta mikä siitä tekee luonnollista? Kun kerran laki määrää ajamaan mahdollisimman oikealla ja varmaan kaikki sitä ajatusta kannattaa, miksi loivassa kurvissa tämä ei pätisikään? No, antaa olla, koska tuollainen oikominen ei vaarallista ole. Ajattelin vain, että siinä paljastuu ajotekniikassa virhe, joka jossain muussa tilanteessa voi aiheuttaa vaaraa.



    "Olen edelleenkin ihastunut moottoripyörän vaativuuteen ajotekniikan suhteen."



    Pidä hauskaa vain. Ja onhan se hyvä, että yksi asia tukee toista.



    Olavi Lempinen kirjoitti eräässä artikkelissaan, että tapaa työssään uskomattoman paljon sellaisiakin "kokeneita" kuljettajia, joilla ei ole oikeata tietoa pyörällä ajamisen perusasioista kuten ohjaustekniikasta. Se ilmeisesti poikkeaa aika tavalla autolla ajamisesta, joten kai sillä pyörällä ajamisesta voi nauttia huonollakin ajotaidolla, kun kerran niin yleistä on. Kai ne "kokeneetkin" kuskit ajamisesta nauttivat, kun kerran vuosikausia ovat pyörällä ajaneet. Ja tuskin tällöin kyse on vain köröttelystä lietelannan raikkaassa tuoksussa.



    Äläkä vain ota tätä kommenttia niin, että epäilisin tai vähättelisin sinun ajotaitojasi. Siitä ei ole kyse.



    "Jos verrataan autoiluun, joka on kyllästymiseen saakka tylsää toimintaa niin kaupanpäälle saa paremman liikennesilmän joka varmaan auttaa myös autolla ajaessa ja muokkaa asenteita myönteiseen suuntaan."



    Voihan autoilu pyörällä ajamiseen verrattuna olla tylsää, mutta silti autolla ajaminen ei minusta tylsää ole enkä usko pyörällä ajamisen automaattisesti tuovan hyvää liikennesilmää. Autolla ajamisessa löytyy valtavasti kehittämistä varmaan itse kullakin eikä tämän takia mielenkiintoisista ilmiöistä ole puutetta liikenteessä. Ehkä samanlaista tunnetta ei autolla ajamisessa koe kuin pyörällä (perustuu kai pyörän hallintaan koko kropan avulla, varmaan jotain samaa kuin tanssissa), mutta mielenkiinto autolla ajamisessa onkin vähän toisenlaista.

      
  • Autolla ajaminen on tylsää nykyisillä rajoituksilla? :xmas:

      
  • Herbert, kyllä minunkin mielestä kaistalla pysyminen on vaivatonta, vaikka katsetta ei voikaan kovin pitkälle suunnata, siinä suhteessa olemme samaa mieltä. Lähinnä tarkoitin päiväolosuhteissa sitä, että omaa osaamistaan voi kehittää omaksumalla tietyn käytännön katseen suuntaamisessa pitkälle, ja saada mahdollisesti pieni etu havaita mahdollinen ongelmatilanne hiukan aikaisemmin oli se sitten oma tai muiden aiheuttama.



    En todellakaan tarkoittanut paskiaiskommentilla, sinua vaan erästä pääsyyttäjää ylinopeuskeskustelussa. Kerran paskiainen aina paskiainen oli hänen tulkintansa muista autoilijoista.



    Kaistan sisällä havaittavissa oleva oikominen oman käsityksen mukaan syntyy tarpeesta loiventaa ajosädettä mikä on kovin luontevaa kun muistaa suomalaisen tiestön usein toistuvat luonnottomat kaarresäteet ja usein myös havaittava kaarteen kallistus ulkokaarteeseen, eikä niin kuin luonnollista olisi sisäkaarteen puolelle. Uskon että autoilijat hyvin nopeasti, tutulla tiellä omaksuvat tien puutteista johtuen asiaa helpottavat ajolinjat. En myöskään pidä kaistan sisällä tapahtuvaa oikomista mainninnan arvoisena asiana.



    Tuohon Lempisen toteamukseen on helppo yhtyä. Asian havaitsee hyvin seuraamalla toisen motoristin ajolinjoja perässä ajaen. Kun huomaa muiden ajovirheitä, niin asia kannattaa hyödyntää ja oppia tästä, tähän ovat moottoripyöräkouluttajat usein kehottaneet, eikö vanha sanonta sanokin että muiden ja omista virheistä kannattaa oppia.



    Toki voi ajamisesta nauttia, vaikka ei tiedäkään lajin hienouksista jolla hauskuutta voi erinomaisen paljon lisätä hallitsemalla oikea kaarreajoteniikka, jolloin ajon sujuessa mutkat muuttuvat koko ajamisen suolaksi,ja syntyy tunne että hallitsee ajoneuvonsa eikä jokaista eteentulevaa mutkaa tarvitse jäykkänä pelosta jännittää. Olen myös itse aikanaan kokenut hallinnan puutteen mutkissa kiusalliseksi, ajolinjoen käydessä kulmikkaiksi. Tilannetta voi korjata ensisijaisesti lukemalla alan julkaisuja jotka moto puolella ovat joskus jopa kiitettävästi tuoneet samoja asioita esiin mitä moto kouluttajat puhuvat ajokursseilla.



    Avainasemassa on motolla vastaohjaus, joka lyhyesti on mutkassa ohjata kulkusuunnan vastaisesti toisin kuin autolla jolla ohjaaminen tapahtuu kaarteen suuntaisesti, tämän asian omaksuminen on avainasemassa myös turvallisuusmielessä ja ilman tämän asian kohtuullista hallintaa on vaikea kuvitella ajosta kovin paljon nauttivansa. Saattaa olla niin ettei asiaa ole tiedostettu näiden Lempisen mainitsemilla kuskeilla.



    Toivottavasti en ole luonut mielikuvaa jostain huippukuskista, silloinhan koko homman viehätys olisi ohi ja voisin siirtyä ylinopeusruikuttajien veitsenterävään eliittijoukkoon.



    Tuohon lietelannan hajuun kyllä joutuu tottumaan, vaikka usein moottoripyörällä ajoa kuvataan kukkientuoksuilla sopivasti tarinoita värittäen. Olen kyllä sitä mieltä, että pellolle levittämisen sijaan liete kannaitaisi mädättää ja ottaa talteen metaanina polttoainekäyttöön.

      
  • misar:


    Kaistan sisällä havaittavissa oleva oikominen oman käsityksen mukaan syntyy tarpeesta loiventaa ajosädettä mikä on kovin luontevaa kun muistaa suomalaisen tiestön usein toistuvat luonnottomat kaarresäteet ja usein myös havaittava kaarteen kallistus ulkokaarteeseen, eikä niin kuin luonnollista olisi sisäkaarteen puolelle. Uskon että autoilijat hyvin nopeasti, tutulla tiellä omaksuvat tien puutteista johtuen asiaa helpottavat ajolinjat. En myöskään pidä kaistan sisällä tapahtuvaa oikomista mainninnan arvoisena asiana.




    Ei se kaistan sisällä tapahtuva oikominen yleensä merkityksellistä olekaan. Poikkeus löytyy työmatkaltani taajamasta, jossa on samaan suuntaan kaksi kaistaa. Nämä tekevät lyhyen s-mutkan. Vastaantulijoiden kaista menee suoraan, keskisaareke erottaa liikennesuunnat toisistaan. Tässä autot pääsääntöisesti käyvät reunaviivan lähellä tai sen päällä. Jos itse ajaa kaistan keskilinjaa pitkin, väkisinkin seurauksena on ahtaus. Nopeusrajoitusta 50 km/h noudatetaan tuossa aika hyvin, eipä jonoutuneessa liikenteessä muu olisikaan mahdollista. Siksi oikomista ei voi selittää edes kovalla nopeudella, 50 on aivan helppo nopeus siinä mutkassa. Tilanne vain on sama kuin missä tahansa mutkassa. Suurin osa oikoo, useimmat todennäköisesti huomaamattaan. Loput ehkä muiden pakottamina.



    Koska ollaan ilmeisesti samaa mieltä siitä, että maaliin tähtääminen (erinomainen termi) vaikuttaa oikomiseen, voisitko kuvitella ilmiön olevan sukua myös perässä roikkumiselle? Monestihan takana tulevalla ei ole mitään ohitusaikeita, silti roikutaan puskurissa lähellä, maantienopeuksissa ehkä yleisimmin noin 1-2 sekunnin päässä. Selittäisikö tätä tarve saada katseella jostain kiintopiste? Edessä ajava auto olisi hyvä sellainen. Tietysti roikkumista aiheuttaa sekin, että halutaan ohi, mutta vajavaisen ajotaidon takia ohituspaikkaa kytätään liian lähellä. Myös tilanne saattaa olla sellainen, ettei ohituspaikkoja yksinkertaisesti ole, mutta silti toivotaan, josko kuitenkin pääsisi. Harkinta ei riitä peruuttamaan ohitusyritystä, vaikka ohituksella ei mitään hyötyä saavuttaisikaan. Kiire lisää riskiä tällaiseen järkevän ajattelun vaikeutumiseen. Nämä ovat kuitenkin eri asioita kuin ensin mainitsemani tilanne.



    Monesti jonossa ajettaessa käy niin, että takana ajava kääntyy pois, jolloin hetken on sopiva etäisyys seuraavaan autoon. Jostain syystä kuitenkin väli kurotaan hetkessä kiinni, vaikka aivan hyvin voisi jäädä sinne sopivan välin päähän ajamaan kun tilanne on oikein valmiiksi luotu. Tällaiset ilmiöt vain herättävät kysymyksen siitä, mikä saa ajamaan liian lähellä, vaikka siinä ei mitään järkeä olisikaan. Sujuvuus ei parane, nopeus ei parane, turvallisuus ei parane, mukavuus ei parane, näkyvyys ei parane, mutta kura ja kivet lentää auton keulaan ja ajamisesta muutenkin tulee rasittavampaa.



    On helppo vastata, että keskittymättömyys aiheuttaa roikkumista. Näin on, mutta miksi juuri roikkumista? Miksei ylipitkää turvaväliä? Eli joku asia saa kuskin hakeutumaan toisen perään. Mikä?

      
  • Herbert: On helppo vastata, että keskittymättömyys aiheuttaa roikkumista. Näin on, mutta miksi juuri roikkumista? Miksei ylipitkää turvaväliä? Eli joku asia saa kuskin hakeutumaan toisen perään. Mikä?



    Itse kuroin välimatkat aikoinaan kiinni luultavasti siksi koska on mukavampi ajaa seurassa, antaa edellä ajavan vastata nopeudesta. Varsin miellyttävänä muistuu mieleen kerta jolloin tajusin: edelläajavalla on tasaisesta nopeudesta johtuen varmasti vakionopeudensäädin, haluan itsekin sellaisen! Nyt kun minulla itsellänikin on säädin niin osaan ajaa yksiksenikin vaikka joskus oma nopeus tuntuu väärältä kun edelläajavan etäisyys vaihtelee...



    Liian lyhyt väli johtunee pelosta että joku tunkee siihen väliin ja samalla osoittaa että olet varannut liikaa maantietä omia tarpeitaisi varten? Järjellistä syytähän siihen ei löydy, varsinkaan jos itse omistaa ja pesee autonsa.



    Olin kerran erään perheenäidin kyydissä joka ajoi todella lähellä edelläajavaa ilman mitään ohitusaikeita. Yritin johdatella keskustelua liikenneturvallisuuteen ja turhaan kiireeseen mutta vihje ei mennyt perille, olisi pitänyt sanoa suoraan (ja siten loukata toisen ajotaitoa).

    Siinä tilanteessa ymmärsin etteivät kaikki perässäroikkujat olekaan väkivaltaan taipuvaisia euroopanomistajia vaan ihan tuikitavallisia ihmisiä.

      
  • Taitaa Herbert tietää mikä itseäni eniten rassaa, ettei vaan olisi perässäroikkuminen. Joskus tuntuu siltä kun osoittaa vaikka vilauttamalla jarruvaloja välimatkasta, että oikein uhallakin ruvetaan oikein tietoisesti ajamaan lähellä.



    On jäänyt hämärän peittoon itselleni, mikä roikkumisen aiheuttaa ja eniten häiritsee ettei viranomaiset koe tätä mitenkään ongelmaksi.



    Hyvin usein näkee poliisin syyllistyvän roikkumiseen, onko se heidän kohdallaan tarkoitushakuista, syystä että saisi painostettua edelläajavaa syyllistymään ylinopeuteen ja pääsisi kirjoittamaan sakkoa toivottavasti näin ei ole, mutta pahaa pelkään että on.



    Erityisen rasittavaa roikkuminen "uskoisin" on niille kuskeille jotka omaavat oikean katseenkäytön. Eli heillä katse kiertää käytännössä jatkuvasti edestä taustapeiliin sivupeiliin eteen, ja he joutuvat parin kolmen sekunnin välein kohtaamaan taustapeilistä idiootin joka ei ymmärrä tekemisistään tuon taivaallista.



    Uskoisin roikkumisen suomen oloissa aiheuttavan käytännössä lähes kaiken jonoutumisen. Mikäli pidetään sopivia välimatkoja, niin se tasaa nopeuden vaihtelut pelkästään sillä, että nopeutta säädellään pelkästään kaasunkäytöllä jarruun koskematta, ja jono etenee koko ajan liikkuen huomattavan paljon suuremmalla keskinopeudella.



    Mitä tulee roikkumiseen, niin olen löytänyt vain kielteisiä puolia.



    Jatkuva jännittäminen milloin edelläajava jarruttaa, lisää väsymystä,kura lentää näkyvyys huononee nestettä kuluu ja keskittyminen heikkenee.



    Ohittaa ei voi, jos ymmärtää vähänkään että olisi syytä nähdä vastaantulijat ennenkuin sitä yrittää, ja menetetään näkyvyys vasemmalle kääntyvissä mutkissa havaita onko tie vapaa ennen ohitusta.



    Tärkein asia! on mielestäni se, että pitämällä riittävää välimatkaa voidaan saada järjettömän paljon enemmän näköhavaintoja jopa satoja metrejä eteenpäin, tulevista liikennetilanteista ja varautua niihin. Tilanne on totaalisesti toinen niille joiden lähes ainoa informaatio edellä ajavan jarruvalojen syttyminen.



    Olen joskus tehnyt ajaessa havaintotutkimusta, roikkujien jarrutteluista joita he tekevät ihan vain varmuuden vuoksi, pelätessään ehkä jotain tapahtuvaksi. Jarrutuskertoja on näissä 5-15m kuskeilla 100km kohden n. 110-130krt.



    Jos pidät riittävää etäisyyttä, voit helposti ajaa tuon 100km ilman ainuttakaan jarrunpainallusta mikäli tietä riittää.



    Kun katsoo liikenteessä roikkujien määrää 70-80% voi vain ihmetellä, miksi kuolonkolarit eivät kasva vuosi vuodelta, ajaahan enemmistö autoilijoista putkessa jossa turvallisuus on edelläajavien varassa koska oma informaatio tapahtumistä ja mahdollisuus vaikuttaa rajautuu pelkästään edelläajavan jarruvaloihin.



    Mitä tämä ajotyyli sitten vaikuttaa, väsymiseen ja ärtymiseen joka saattaa laukaista turhia ja vaarallisia ohituksia.



    Olisi ehkä hyvä tutkia muutakin kuin ylinopeuksia, vaikka onhan se jo tullut aika selväksi, ettei suomessa ole muita liikenteellisiä ongelmia kuin ylinopeus.

      
  • Herbert:



    On helppo vastata, että keskittymättömyys aiheuttaa roikkumista. Näin on, mutta miksi juuri roikkumista? Miksei ylipitkää turvaväliä? Eli joku asia saa kuskin hakeutumaan toisen perään. Mikä?






    -luulen että roikkuminen johtuu ainakin siitä että roikkujan mielestä on helpompaa ajaa jonkun perässä kiinni, varsinkin pimeällä, jolloin ei tarvitse huolehtia valojen vaihtamisista ja toisaalta jos hirvi hyppää tielle, se on enemmän edessä ajavan murhe.



    ja toiseksi ihan normaali kuvitelma että ''kun ajan lähempänä edelläajavaa, olen nopeammin perillä'', joka on erittäin väärin, mutta ihmeen moni jotenkin alitajuisesti niin kuvittelee.

      
  • petos: luulen että roikkuminen johtuu ainakin siitä että roikkujan mielestä on helpompaa ajaa jonkun perässä kiinni, varsinkin pimeällä, jolloin ei tarvitse huolehtia valojen vaihtamisista ja toisaalta jos hirvi hyppää tielle, se on enemmän edessä ajavan murhe.



    Tuo saattaa olla syy mutta jos ajaa niin lähellä että puhutaan roikkumisesta kääntyy turvallisuus päälaelleen. Ainakin itse olen jarruttanut hirvitilanteissa siten että peräänajohan siitä sitten tulee.



    Itse uskon että kyse on osaamattomuudesta ( :flower: ) eli luullaan että ajaminen on vain ratinkääntämistä ja vaihteiden vaihtamista eikä siten tarvitse analysoida omaa ajamistaan. Ruuhkaliikenteessä lähellä ajamisesta on tullut tapa josta pidetään kiinni väljemmässäkin liikenteessä ymmärtämättä peräänajoriskiä tai että edelläajava joutuu keskittymään takatulijan tekemisiin. Takanatulija saattaa ohittaa (kiva tietää jos niin tapahtuu) tai joutuu varomaan omia voimakkaita hidastuksia jos vaikka rekka tulee vastaan samalla kun itse pitäisi ohittaa pyöräilijä.



    Itse en ole koskaan uskaltanut roikkua edes mielenosoituksellisesti kenenkään perässä eli en pidä itseäni parempanan vaan varovaisempana. :innocent:

      
  • lawnmover:

    Itse uskon että kyse on osaamattomuudesta ( :flower: ) eli luullaan että ajaminen on vain ratinkääntämistä ja vaihteiden vaihtamista eikä siten tarvitse analysoida omaa ajamistaan.




    Tuossa on varmasti paljon totuutta. Harva ilkeyden tai piittaamattomuuden takia roikkuu, ei kai kansa niin huonoa porukkaa ole. Mutta kun osaamattomuuden takia väärät tavat eivät tunnu pahalta, ei edes huomata tehtävän väärin. Ihan sama kuin oikomisessa. Kun pieni oikominen tuntuu ihan normaalilta ja oikealta tavalta ajaa, ei edes huomaa tekevänsä väärin eikä siten voi korjata virheitä, kun ei ole mitään korjattavaa.



    Katseen käyttöä epäilin syyksi roikkumiseen siksi, että jos kuskilla on tapana katsoa liian lähelle, ei perässä roikkuminen tunnu mitenkään omaa ajamista rajoittavalta. Mutta jos on tottunut katsomaan vähän kauemmas, alkaa toisen perässä ajaminen ahdistaa ja väkisinkin etäisyyttä jää toiseen.



    Eli jälleen kerran en voi käsittää niitä puheita valvonnan avulla saatavista hyödyistä. Ne perustuvat vain silmänpalvontaan eli ajetaan valvonnan edellyttämällä tavalla vain silloin kun on syytä pelätä kiinnijäämistä. Kun ei tällaista painetta ole, voi taas rentoutua ja virheet pulpahtavat esiin. Jos sen sijaan opetettaisiin kuljettajille oikeaa ajotekniikkaa, vaikuttaisi se ajamiseen aina ja kaikkialla, valvonnasta riippumatta. Ei tarvitsisi julistaa, että nollatoleranssikameravalvonnalla saataisiin 30% hyöty valvotulla osuudella. Kuten TeeCee sanoi, kokonaisuuteen sillä ei ole havaittavaa vaikutusta.

      
  • Aivan oikeaan osuit Herbert, kun veikkasit lähellä ajamisen ahdistavan, juuri noin asian itse koen. Ei ole pienintäkään syytä miksi antaisin omasta turvallisuudesta huolehtimisen toisen autoilijan käsiin, näinhän asia tosiasiassa on kun sitä vähänkin rupeaa miettimään. On järkevämpää olla oman onnensa seppä kuin luottaa tuntemattomien osaamiseen.



    Vaikka ajaisi hiukan ylinopeutta silloin kun se on mahdollista, jonossa se on tai ei ole riippuen jonon nopeudesta, niin mikä onkaan tilanne silloin kun jono jostain syystä tekee täysjarrutuksen.



    Se jolla on riittävä välimatka, voi tehdä jarrutuksen usein paljon aikaisemmin, kuin roikkujat edes asiasta ovat tietoisia. Tämä mahdollistuu usein syystä mitä en ole huomannut missään keskusteluissa korostetun eli näkemätietoon yli muiden ajoneuvojen joka maastosta riippuen voi antaa tietoa jopa satojen metrien päästä mikäli tieprofiili on kumpuilevaa kuten usein on, tasamaalla kannattaa jättää vielä enemmän tilaa.



    Omasta mielestä ei riitä että katse suunnataan niin pitkälle kuin mahdollista, sitä voi myös omilla ratkaisuillaan luoda edellytykset lisätietoon eteentulevista tilanteista pitämällä huolta välimatkasta edelläajavaan.



    Kokonaan näyttää esim.TeeCeeltä jäävän huomioimatta ajotavan merkitys kolaritilanteessa. Mikä onkaan törmäysnopeus riittävällä välimatkalla ja niin yleisillä 5-15m väleillä. Oikealla välimatkalla aikaa voi hyvin jäädä jopa reiluun väistämiseen vaikka tienpenkalle.



    Ajotavan merkitys on aivan ratkaiseva, kun mietitään kolareiden seuraamuksia. Ei kai tämän asian tajuaminen voi olla käsittämätön asia normaalijärjellä varustetulle autoilijalle. Tosin siltä tämä vaikutta fanaatikkojen osalta, kysymys kuuluukin ovatko he tyhmiä, vai tuottaako tyhjän jankkaaminen sairaaloista tyydytystä.

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit