Kameroiden negatiiviset vaikutukset Kehä III:n liikennetuvallisuuteen ovat ilmeiset. Kun autoilijoiden on sakon ja ajokortin menettämisen pelossa pakko keskittää huomionsa nopeusmittarin ja nopeusrajoitusten ja varmuuden vuoksi vielä kameroidenkin tarkkailemiseen, tämä on pois muusta liikenteen seuraamisesta, mikä vilkkaasti liikennöidyllä ja paljon liittymiä sisältävällä tiellä on äärimmäisen tärkeää. Nopeusmittarin tuijottelu voi siis aiheuttaa onnettomuuden. Kun tähän lisätään se, että jotkut autoilijat todennäköisesti hidastelevat kameroiden kohdalla ja kiihdyttelevät kameroiden välillä vaihdellen samalla kaistoja, potentiaaliset törmäystilanteet lisääntyvät.
Aivan täyttä soopaa. Yritätkö provosoida?
kamerat vaikuttavat liikenneturvallisuuteen vain positiivisesti ja niitä tulee ehdottomasti saada kaikille Helsingin sisääntuloväyille ja kehäteille tiuhasti.
Nopeusrajoitusten mukaan on helpompi ajaa mittariin tuijottamatta kuin pitää nopeus sakkorajalla +12km/h tai +7km/h.
Kun olet ajanut autoa muutaman vuoden opit kyllä tuntemaan persuksissa rajoituksen mukaisen nopeuden ilman, että sinun tarvitsee tuijotella mittariin. Kärsivällisyyttä; Opit kyllä kunhan saat muutaman vuoden ajokokemusta.
Ei ole mitään syytä muutella nopeutta kameravalvotulla tiellä. Ei se kameratolppa saa vaikuttaa ajonopeuteesi mitenkään! Ei sitä ennen jarrutella tai vaihdeta kaistaa, eikä sen jälkeen lisätä nopeutta. Jos sitä ei osaa olisi parempi kulkea julkisilla ja jättää ajaminen muille. Muista, että nopeusrajoitus on suurin sallittu - ei vähimmäisnopeusrajoitus.
En yritä provosoida. En tarkoittanut, että kameroilla on vain negatiivisia vaikutuksia. Tarkoitin, että niillä on myös negatiivisia vaikutuksia. Tämä väite tulee todistetuksi heti, kun Kehä III:lla tapahtuu ensimmäinen kolari, jossa nopeusmittarin tai pönttökameran katseleminen on ollut jollakin tavalla mukana. Tätä ei tosin luultavasti mainita uutisessa, joten todistaminen on käytännössä vaikeaa.
Kehä III poikkeaa tavallisesta "ysitiestä" siinä, että siellä on paljon enemmän liikennettä ja tarvetta kaistan vaihtamiseen. Ja kaistan vaihtaminen vaatii suurta keskittymistä ja muiden autojen tarkkailua. Jos samaan aikaan katsellaan nopeusmittaria ja mietitään missä mahdollinen valvontakamera taas onkaan, tämä kaikki on pois muiden autojen tarkkailusta.
Finnicus:
Nopeusrajoitusten mukaan on helpompi ajaa mittariin tuijottamatta kuin pitää nopeus sakkorajalla +12km/h tai +7km/h.
Mahdollisesti. Yhdenmukaisuuden paine vain normaalissa liikenteessä johtaa helposti siihen, että ajetaan yli nopeusrajoituksen niin kuin muutkin.
Minulla on asiasta kokemusta, koska luulin vuosien ajan, että kameratolpat mittavat nopeuden tutkalla jo pitkän matkan päästä, enkä myöskään tiennyt mistään marginaaleista. Niinpä oikeasti ajoin kamerateillä nopeusrajoituksia noudattaen. En siis ajanut edes kameroiden välissä ylinopeutta. Ajaminen oli lievästi sanottuna sietämätöntä. Perääni kertyi pitkä autojono, ja rekat puuskuttivat muutaman metrin päässä takapuskurissa, kunnes rynnivät ohi ensimmäisellä ohituskaistalla. Koin itseni muita kiusaavaksi liikennehäiriköksi, ja sellainen käytännössä olinkin. Ihmettelin, miten muut uskaltavat ajaa ylinopeutta. Jossakin vaiheessa joku kertoi jollakin liikennefoorumilla, että kamerat mittaavat nopeuden tien pinnan alla olevalla silmukalla, ja kameroissa on toleranssia. En tosin tänäkään päivänä tiedä, mikä kyseinen toleranssi on, mutta jo pelkkä tieto siitä, että tolppien välissä nopeuksia ei mitata (paitsi nyt on alettu mitata keskinopeuksia), sai minut ajamaan rennommin. En enää kokenut tarvetta olla entisenlainen jononvetäjä. Saatoin jopa ohittaa jonkin auton kameroiden välissä, mikä ennen olisi ollut jo ajatuksenakin täysin mahdoton.
Finnicus:
Kun olet ajanut autoa muutaman vuoden opit kyllä tuntemaan persuksissa rajoituksen mukaisen nopeuden ilman, että sinun tarvitsee tuijotella mittariin. Kärsivällisyyttä; Opit kyllä kunhan saat muutaman vuoden ajokokemusta.
Montako vuotta?
Finnicus:
Ei ole mitään syytä muutella nopeutta kameravalvotulla tiellä. Ei se kameratolppa saa vaikuttaa ajonopeuteesi mitenkään! Ei sitä ennen jarrutella tai vaihdeta kaistaa, eikä sen jälkeen lisätä nopeutta. Jos sitä ei osaa olisi parempi kulkea julkisilla ja jättää ajaminen muille.
Edellä kertomiini kokemuksiin viitaten koko Suomen kansa saisi alkaa kulkea julkisilla kulkuneuvoilla ja jättää ajaminen niille (ei kaikille) ammattilaisille, jotka ovat tehneet tottelevaisuudesta itselleen uskonnon. Taitaa olla toistaiseksi vielä aika pieni lahko.
Uutisten mukaan viime vuonna kirjoitettiin pääasiassa kameratolppien perusteella yli 300000 ylinopeussakkoa. Määrän on arvioitu lisääntyvän, kunhan kameroita saadaan enemmän teiden varsille. Missä menee kansalaisten sietokyvyn raja? Onko se puolessa miljoonassa sakossa vuodessa? Vai miljoonassa? Vai siinä, että yli puolet autoilijoista saa vuosittain ylinopeussakon? Vai onko mitään sietokyvyn rajaa olemassakaan? Tähänastiset kokemukset viittaavat siihen, että suomalaiset ovat alistujina ja nöyristelijöinä maailman huippuluokkaa. Eihän täällä ole koskaan edes kunnon mielenosoituksia. Facebookissa organisoidut mielenosoitukset keräävät muutamia osallistujia. Sen sijaan suomalainen Facebookin poliisifanisivusto on Helsingin Sanomien mukaan maailman suurin.
Jos nopeusrajoituksen noudattaminen tolppakameran kohdalla on niin helppoa kuin väitetään, miksi yli 300000 autoilijaa vuoden aikana ajaa kameran kohdalla ylinopeutta ja saa sakon? Yksi autoilija voi tietysti saada montakin sakkoa, mutta lukema on joka tapauksessa suuri. Eivät kai autoilijat tarkoituksella halua saada sakkoa itselleen.
En pysty vastaamaan muiden osalta, mutta itse en ole kertaakaan elämäni aikana ajanut nopeudenmittauskameraan tarkoituksella ylinopeutta. En siis absoluuttisesti kertaakaan. Silti olen ajanut kameroiden kohdalla kymmeniä kertoja ylinopeutta vahingossa ja tarkoittamattani. Ainostaan yhden kerran nopeus on ollut niin suuri, että kameran valo on välähtänyt. En kuitenkaan jostakin syystä saanut sakkoa tai huomautusta. Kerran kävi niin, että matkustaja, jolle olin antanut tehtäväksi kameroista muistuttamisen, kiljui kurkku suorana kamera, kamera, enkä silloinkaan tajunnut mistä on kyse. Luulin, että kameralaukku on putoamassa takapenkiltä. Vasta viime hetkellä viesti meni perille ja onnistuin hidastamaan nopeutta paniikkijarrutuksella. Siitä lähtien sovimme, että varoitus kuluu esittää muodossa hidasta tai jarruta eikä puhua kameroista. Viime kesänä olin ajamassa tavallisella maantienopeudella kameraan tiellä, jossa nopeusrajoitus olikin hetki aikaisemmin alentunut viiteenkymmeneen kilometriin tunnissa. Matkustaja kiljaisi varoituksen, jolloin painoin jarrun pohjaan. Vauhti ehti juuri ja juuri hidastua.
Tuossa vain pari mieleen muistuvaa tapausta. Yleensä vähän lievempi jarrutus on riittänyt, eikä ole tarvinnut aivan kumia polttaa. Mutta ääritilanne vaatii äärimmäiset toimenpiteet.
Syy ylinopeuteen kameran kohdalla on yleensä ollut se, että en ole huomannut alenevaa nopeusrajoitusta, tai en ole jostakin syystä reagoinut siihen mitenkään, vaan olen jatkanut ajamista tasanopeudella. Huomaamattomuuteen on puolestaan ollut syynä se, että olen miettinyt muita asioita tai keskustellut muiden kanssa, jolloin ajatukset ovat olleet keskustelussa eikä nopeusrajoituksissa. Kameratiellä ajaminen on sen vuoksi stressaavaa, että siinä ei voi antaa itsensä ajatella mitään muuta kun nopeusrajoitusta ja sen noudattamista. Heti kun alkaa miettiä vaikka reittisuunnitelmaa eli pohtia, mistä risteyksestä kannattaisi kääntyä, ja mitä tietä kannattaisi ajaa, ei enää ajattelekaan ensisijaisesti nopeusrajoitusta ja nopeusmittaria vaan tulevaa maanteitä, joita pitkin ei vielä sillä hetkellä aja. Ja tällöin nopeusrajoitukseen keskittyminen helposti unohtuu. Aivan samalla tavalla huomion voi viedä pois nopeusrajoituksesta vaikkapa autoradion kuunteleminen. Jos uutisissa puhutaan EU:n talouskriisistä, silloin kuuntelija ajattelee EU:n talouskriisiä eikä nopeusrajoitusta ja nopeusmittaria.
Kehä III poikkeaa tavallisesta "ysitiestä" siinä, että siellä on paljon enemmän liikennettä ja tarvetta kaistan vaihtamiseen. Ja kaistan vaihtaminen vaatii suurta keskittymistä ja muiden autojen tarkkailua. Jos samaan aikaan katsellaan nopeusmittaria ja mietitään missä mahdollinen valvontakamera taas onkaan, tämä kaikki on pois muiden autojen tarkkailusta.
Aika kaukaa haettua. Ei kai nyt tosissasi väitä, että sitä nopeutta pitäisi tarkkailla aivan jatkuvasti? Niiden muutaman sekunnin aika, jotka kuluvat kaistanvaihdon vaatimiin vilkaisuihin, ei vauhti ehdi muuttua. Kamerat tosoittavat nopeuseroja. Se helppottaa vaihtoa ja tekee siitä turvallista.
Kannattanee harkita vakkarilla varustetun auton hankkimistä jos halutun nopeuden pitäminen ylivoimaisen vaikeaa.
Jos nopeusrajoituksen noudattaminen tolppakameran kohdalla on niin helppoa kuin väitetään, miksi yli 300000 autoilijaa vuoden aikana ajaa kameran kohdalla ylinopeutta ja saa sakon?
Niillä riittää rahaa ja harrastusta maksella ylimääräisiä veroja.
Ylinopeutta ei ole pakko ajaa, mutta saa ajaa ja ottaa samalla riskin.
Kukin vaitsee itse miten meinaa toimia.
Jos minä ajan ylinopeutta, niin aivan hyvin tiedän ajavani ylinopeutta ja tiedän myös, että voin jäädä kiinni, jos huono säkä käy. On aivan lapsellista valittaa. Mikäli nopeusrajoitus ei miellytä, niin siitä ei päätä poliisi vaan valitukset ja muutospyynnöt on toimitettava aivan muualle. Tällä nykysysteemillä varmaan jatketaan tulevaisuudessakin. Itse olen sitä mieltä, että nopeusvalvonnasta olisi siirryttävä ajotapavalvontaan.
Jotkut mp-kuskit valittavat, että heidän mopoillaan ei vain pysty ajamaan hiljaa. Höpö, höpö. Mopokortin saadaksensa heidän on ollut pakko osata ajaa hitaasti, muuten ei korttia ole saanut. Turhaa kiukuttelua vain. Kivaahan se hiljaa ajaminen ei ole, mutta minkäs sille voi.
Krapulakaan ei ole kivaa, mutta sellaista sattuu joskus.
Sitten kyselet, että missä menee sietokyvyn raja?
Varmaan siinä, kun kyllästyttää maksella lisäveroja.
Tolpat kyllä jaksavat ottaa valokuvia ja mitata nopeuksia.
Muistaakseni aivan suurin osa lappusista on rikesakoja ja suurten ylitysten määrä on laskenut reilusti.
Minä en yritä väittää, että hitaasti ajaminen olisi kivaa.
Itse ainakin yritän sopeutua tilanteisiin.
Se on se pienimmän riesan tie.
Te saatte valita oman tapanne ihan kuten haluatte.
Kehä III poikkeaa tavallisesta "ysitiestä" siinä, että siellä on paljon enemmän liikennettä ja tarvetta kaistan vaihtamiseen. Ja kaistan vaihtaminen vaatii suurta keskittymistä ja muiden autojen tarkkailua. Jos samaan aikaan katsellaan nopeusmittaria ja mietitään missä mahdollinen valvontakamera taas onkaan, tämä kaikki on pois muiden autojen tarkkailusta.
Aika kaukaa haettua. Ei kai nyt tosissasi väitä, että sitä nopeutta pitäisi tarkkailla aivan jatkuvasti? Niiden muutaman sekunnin aika, jotka kuluvat kaistanvaihdon vaatimiin vilkaisuihin, ei vauhti ehdi muuttua. Kamerat tosoittavat nopeuseroja. Se helppottaa vaihtoa ja tekee siitä turvallista.
Kannattanee harkita vakkarilla varustetun auton hankkimistä jos halutun nopeuden pitäminen ylivoimaisen vaikeaa.
Kaikki riippuu siitä, mikä on kuskin tavoitenopeus suhteessa nopeusrajoitukseen ja paljonko itselleen ylinopeuksia sallii. Jos tavoitenopeus = suurin sallittu ja ylinopeuksien suhteen noudattaa nollatoleranssia, pitää taitavankin kuskin vahtia mittaria herkeämättä. Siksi tuossa tapauksessa on viisampaa ottaa tavoitenopeudeksi vähintään 5-10 km/h alle suurimman sallitun riippuen siitä, paljonko ylityksiä (määrä ja suuruus) itselleen sallii. Silloin jää aikaa liikenteen tarkkailuun nopeusmittarin tuijottamiselta.
Kehä III poikkeaa tavallisesta "ysitiestä" siinä, että siellä on paljon enemmän liikennettä ja tarvetta kaistan vaihtamiseen. Ja kaistan vaihtaminen vaatii suurta keskittymistä ja muiden autojen tarkkailua. Jos samaan aikaan katsellaan nopeusmittaria ja mietitään missä mahdollinen valvontakamera taas onkaan, tämä kaikki on pois muiden autojen tarkkailusta.
Aika kaukaa haettua. Ei kai nyt tosissasi väitä, että sitä nopeutta pitäisi tarkkailla aivan jatkuvasti? Niiden muutaman sekunnin aika, jotka kuluvat kaistanvaihdon vaatimiin vilkaisuihin, ei vauhti ehdi muuttua. Kamerat tosoittavat nopeuseroja. Se helppottaa vaihtoa ja tekee siitä turvallista.
Kannattanee harkita vakkarilla varustetun auton hankkimistä jos halutun nopeuden pitäminen ylivoimaisen vaikeaa.
Kaikki riippuu siitä, mikä on kuskin tavoitenopeus suhteessa nopeusrajoitukseen ja paljonko itselleen ylinopeuksia sallii. Jos tavoitenopeus = suurin sallittu ja ylinopeuksien suhteen noudattaa nollatoleranssia, pitää taitavankin kuskin vahtia mittaria herkeämättä. Siksi tuossa tapauksessa on viisampaa ottaa tavoitenopeudeksi vähintään 5-10 km/h alle suurimman sallitun riippuen siitä, paljonko ylityksiä (määrä ja suuruus) itselleen sallii. Silloin jää aikaa liikenteen tarkkailuun nopeusmittarin tuijottamiselta.
5-10km/h alle ajamalla ei paljon tarvitse kaistaa vaihdella, vaan on pujottelukeilana muille. Ehtiipä sitten herkeämättä vahtia nopeusmittaria ja pitää ratin suorassa, jos se ajaminen on niin vaikeaa.
Kukin vaitsee itse miten meinaa toimia.
Jos minä ajan ylinopeutta, niin aivan hyvin tiedän ajavani ylinopeutta ja tiedän myös, että voin jäädä kiinni, jos huono säkä käy. On aivan lapsellista valittaa.
Te saatte valita oman tapanne ihan kuten haluatte.
Joku kirjoitti aikaisemmin, ettei auto mene ojaan, vaan se ohjataan ojaan. Joku puolestaan kirjoitti, että tiede on tutkinut vuosikymmenien aikana miljoonia onnettomuuksia, joten pulinat pois.
Mikä on tieteen käsitys siitä, kuinka tietoinen teko liikennesäännön rikkominen on? Onko ylinopeudella ajaminen tai auton ohjaaminen ojaan vapaaehtoinen valinta niin kuin moni väittää? Jos on, eivätkö silloin kaikki onnettomuuksiksi väitetyt tapahtumat ole tahallisia tekoja? Eivätkö kaikki kuljettajien kuolemat liikenneonnettomuuksissa ole itsemurhia?
Vai onko olemassa kaksi eri ihmislajia, joista toinen on virheitä tekevä ja asioita unohtava Homo Sapiens ja toinen on täydellinen Homo Excellens. Ei tällaisesta ainakaan missään luonto-ohjelmissa ole kerrottu.
Vai onko sittenkin olemassa vain yksi ihmislaji, joka muuttuu tarpeen mukaan toiseksi. Yleensä katsotaan tarvittavan syvällisiä henkisiä harjoituksia korkeamman tason saavuttamiseksi, mutta on kuitenkin olemassa oikotie. Nimittäin se, kun ihminen istuu autoon kuljettajan penkille ja lähtee ajamaan. Tästä hetkestä alkaen kuljettaja on joidenkin mielestä yliluonnollinen olento, joka ei voi erehtyä eikä tehdä virheitä. Jos jotain virheeksi tulkittavaa tapahtuu, sen on siis pakko olla tahallista. Jos kuljettaja yrittää selittää, että kyseessä oli erehdys tai vahinko, hän yksinkertaisesti valehtelee.
En oikein jaksa uskoa tuollaiseen selitykseen, mutta se on kuitenkin ainoa looginen johtopäätös, jos joidenkin käsitykset pitävät paikkansa.
NHB:
Kannattanee harkita vakkarilla varustetun auton hankkimistä jos halutun nopeuden pitäminen ylivoimaisen vaikeaa.
Taidanpa käydä ostamassa heti huomenna.
Tai ehkä odotan viisitoista vuotta, että auton hinta laskee kukkarolleni sopivaksi. Täytyy toivoa, että vakionopeudensäädin silloin vielä toimii. En toisaalta ymmärrä, mitä hyötyä siitä on. Ongelmahan on se, että autolla ajetaan vakionopeutta eikä huomata tai muisteta hidastaa, kun nopeusrajoitus alenee. Eihän vakionopeudensäädin poista tätä ongelmaa vaan ehkä jopa pahentaa sitä.
Sitä paitsi minulla on vakionopeudensäätimellä --> varustettu auto Korkean Diesel-veron ja liian suurten pakokaasupäästöjen takia se ei ole liikenteessä. Automaattisen nopeudensäätimen pitäisi olla sellainen, että se huomioisi nopeusrajoitukset ja estäisi autoa kulkemasta ylinopeutta.
5-10km/h alle ajamalla ei paljon tarvitse kaistaa vaihdella, vaan on pujottelukeilana muille. Ehtiipä sitten herkeämättä vahtia nopeusmittaria ja pitää ratin suorassa, jos se ajaminen on niin vaikeaa.
Ihmiset ovat tässä suhteessa varmaankin paljonkin erilaisia.
Omalta kohdaltani totean, että pystyn kyllä maisemien liikkeestä ja vilinästä erottamaan pienetkin nopeuden vaihtumiset. Koneen ääni on myös tärkeä havaintojen kohde vaikka autot ovat nykyään melko äänettömiä, mutta silti. MP:ssä äänten ja kierrosten merkitys on melko suuri. Minulla ei ole milloinkaan ollut mittarittoman tasavauhdin ylläpitämisessä ongelmia. Ainoa poikkeus on yöllä ajaminen, jolloin vauhtini hiljalleen putoaa joskus paljonkin. Siinä todennäköisesti on syynä vauhdin vertaaminen maisemaan, kun maisemaa ei pysty kunnolla havaitsemaan. Kuten sanoin niin omalta kohdaltani en ole tuossa ongelmia kokenut. Välillä saattaa mennä 10km tai enemmän ja vauhti on ihan tasaista eikä mitään mittareihin jatkuvaa vilkuilua ole ikinä tarvinnut. Voi olla, että paljolla ajamisella ja kokemuksellakin on oma osuutensa, mutta toisaalta minulla on alusta asti ollut näin.
Tai ehkä odotan viisitoista vuotta, että auton hinta laskee kukkarolleni sopivaksi. Täytyy toivoa, että vakionopeudensäädin silloin vielä toimii. En toisaalta ymmärrä, mitä hyötyä siitä on. Ongelmahan on se, että autolla ajetaan vakionopeutta eikä huomata tai muisteta hidastaa, kun nopeusrajoitus alenee. Eihän vakionopeudensäädin poista tätä ongelmaa vaan ehkä jopa pahentaa sitä.
Sitä paitsi minulla on vakionopeudensäätimellä --> varustettu auto Korkean Diesel-veron ja liian suurten pakokaasupäästöjen takia se ei ole liikenteessä. Automaattisen nopeudensäätimen pitäisi olla sellainen, että se huomioisi nopeusrajoitukset ja estäisi autoa kulkemasta ylinopeutta.
Edellisessä viestissä ongelma tuntui olevan se, että auton nopeus karkaa jotenkin salakavalasti kaistaa vaihtaessa. Jos nopeusrajoituksia on hankala seurata, niin kyllä siihenkin tekniikka tarjoaa avun. Laita navigaattori vain ilmoittamaan ylinopeudesta, niin ei pääse tapahtumaan vahinkoja.
Ihmiset ovat tässä suhteessa varmaankin paljonkin erilaisia.
Omalta kohdaltani totean, että pystyn kyllä maisemien liikkeestä ja vilinästä erottamaan pienetkin nopeuden vaihtumiset. Koneen ääni on myös tärkeä havaintojen kohde vaikka autot ovat nykyään melko äänettömiä, mutta silti. MP:ssä äänten ja kierrosten merkitys on melko suuri. Minulla ei ole milloinkaan ollut mittarittoman tasavauhdin ylläpitämisessä ongelmia. Ainoa poikkeus on yöllä ajaminen, jolloin vauhtini hiljalleen putoaa joskus paljonkin. Siinä todennäköisesti on syynä vauhdin vertaaminen maisemaan, kun maisemaa ei pysty kunnolla havaitsemaan. Kuten sanoin niin omalta kohdaltani en ole tuossa ongelmia kokenut. Välillä saattaa mennä 10km tai enemmän ja vauhti on ihan tasaista eikä mitään mittareihin jatkuvaa vilkuilua ole ikinä tarvinnut. Voi olla, että paljolla ajamisella ja kokemuksellakin on oma osuutensa, mutta toisaalta minulla on alusta asti ollut näin.
Paljonko nopeutesi vaihtelee tahattomasti normaalissa ajossa?
Ostakaa pojat auto jossa on vakionopeussäädin etäisyystutkalla, niin ei tarvitse koko ajan ihmetellä sitä mittaria edes vilkkaammassa liikenteessä.
Edullisempi vaihtoehto on löytynyt esim. Peugeoteista jo vuosia - vakionopeusäätimen yhteydessä on säädettävä ja hyvin näppärästi käytettävä nopeusrajoitin. Ei tule satavarmasti sakkoja kun laittaa siihen oikeat lukemat. Nyt näyttää EuroNCAP:issakin tulevan varustekohdassa lisäpisteitä nopeusrajoittimesta.
Maanteillä nopeus ilman mitterihin tuijottamista pysyy 1-3km/h rajoissa ihan itsekseen.
Yöllä, jos en tarkkaile tiheämmin mittareita, nopeus saattaa pudota 20-30km/h tai enemmänkin.
Mielestäni nopeus on helppo pitää tilanteeseen sopivana mittariin tuijottamatta. Rajoituksen mukaisen nopeuden pitäminen on hieman hankalampaa, koska nopeuden säätely rajoituksen eikä olosuhteiden tai tilanteen mukaan tuntuu hieman epäluonnolliselta. Mutta ainakin omalla autolla mihin on tottunut, vauhdintuntu on selkäytimessä. Helposti pystyn vähintään 10km/h tarkkuudella sanomaan nopeuden mittariin katsomatta. Kyse on vain siitä, että tyytyykö ajamaan rajoitusnopeutta, vai haluaako lähennellä toleranssia. Itse ajelen yleensä toleranssinopeuksia, ja kieltämättä tolpan kohdalla tulee tarkistettua mittarista. Koskaan en ole sakkoja saanut, vaikka varmasti on pieni riski olemassa. Aina on kuitenkin niitä, jotka ajavat vielä kovempaa.
Nopeuden ja rajoitusten seuraamisen ainoa ongelma on minusta se, että nykyisin on tienpitäjällä tapana viljellä eri rajoituksia jopa pääteilläkin jatkuvasti, eikä alennetuissa rajoituksissa aina ole edes mitään päälle näkyvää syytä. On 60, 70, 80, 100, eikä noita aina pysty mitenkään päättelemään tien tasosta tai muusta vastaavasta. Kyllä rajoituksen pitäisi olla suoraan pääteltävissä tien tasosta ja olla yhteydessä siihen, eikä voi olla niin että rajoitus vaihtelee jatkuvasti kuten nykyisin tuntuu olevan tapana. Koko ajan vaihtuu rajoitus satasen ja kahdeksankympin välillä ja väliin on vielä tungettu 60 ja 70 kylttejäkin.
Jos päätiellä on paikka jossa pitää mukamas ajaa 60 km/h, on tien korjaus 20 vuotta myöhässä. Enemmän tuo on nykyistä hätävarjelun liioittelua ja vauhkoilua, kyllä päätien risteyksiinkin 80 riittää rajoitukseksi, on aina ennenkin riittänyt.
Eli päivällä voit ottaa tavoitenopeudeksi 78 km/h, jolloin voit olla suht varma siitä, ettei vauhti karkaa hetkeksikään ylinopeuden puolelle?
Niin.
Minulla ei ole GPS:ää ja ajelen karvan alle mittarin näyttämän nopeusrajoitusnopeuden. Kokemuksesta voin sanoa, että aika moni muukin tekee ihan samoin. Vain pieni osa pyrkii kaikin voimin pääsemään rangaistusrajan tuntumaan ja tuo sama sakki on sitten se, joka ohittelee. Minun ohitseni saa ajella, jos vain siltä tuntuu ja annan tietäkin ihan mielelläni. Ei mikään ongelma. Erittäin harvoin olen mistään niin myöhässä, että pitäisi ajella 10min nopeammin.
Liikenteessä näkee erilaisten "ehtimistilanteiden" hallintaa kahdella tavalla. Niitä, jotka reagoivat painamalla lisää kaasua ja niitä jotka mieluummin hiljentävät. Itse kuulun jälkimmäisiin. Esimerkkinä vaikka valojen vaihtuminen. Jotkut kiihdyttävät, että vielä ehtisivät, mutta minä stoppaan.
Eli päivällä voit ottaa tavoitenopeudeksi 78 km/h, jolloin voit olla suht varma siitä, ettei vauhti karkaa hetkeksikään ylinopeuden puolelle?
Niin.
Kyse oli tietysti 80 km/h rajoitusalueesta, mutta oletettavasti tuon huomioit vastauksessasi.
En voi kuin ihaillen hämmästellä niitä suorituksia, joihin täällä useampikin väittää kykenevänsä. Minä esimerkiksi tarvitsen ainakin 10 km/h pelivaraa, jos ihan oikeasti nollatoleranssilla haluan ajaa ilman jatkuvaa mittariin tuijottamista.
Harmi vain, että käytännön liikenteessä ei näitä keskusteluissa esiintyviä huippukuskeja juurikaan tapaa. Vain kuskin käsitystä omasta ajotaidosta selvittävissä tutkimuksissa tuo porukka selvästi on havaittavissa näiden palstojen ja kahvipöytäkeskustelujen lisäksi.
Tai sitten olen ihan oikeasti niin surkea kuski, että edes havaintoni liikenteestä ei pidä paikkaansa.
Voipi olla, että kyseessä on äänten perusteella sävelkorvan tarkkuuskin. Testeissä väittivät, että minulla on poikkeuksellisen tarkka eri korkeuksisien äänten erottelukyky, mutta syytön minä siihen olen. Kuitenkin itse epäilisin tuota maiseman vilinää suuremmaksi syyksi, kun otetaan huomioon yöajo myöskin. Ehkä tuo on vain ominaisuus .. en osaa sanoa.
Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko kuski surkea vai ei. Kaikki ennakoimiset ja oikeiden nopeuksien tilannetajut sun muut ovat myös erittäin tärkeitä taitoja. Kukaan ei ole surkea kuski, kun vain viitsii ajella järkevästi ja noudattaa edes jotenkin sääntöjä. Ne, jotka aivan tietoisesti ja tahallaan kaahailevat, ovat niitä surkeita.
Ainakaan minä en pidä sinua surkeana kuskina sen perusteella millaisia arvoja täällä olet edustanut ja mitä olet täällä muutenkin kirjoitellut.
Yöllä, jos en tarkkaile tiheämmin mittareita, nopeus saattaa pudota 20-30km/h tai enemmänkin.
Kehottaisin vakavasti harkitsemaan yöajosta luopumista. Tuo saattaa aiheuttaa vaaratilanteita itsellesi ja muille sekä vähintäänkin vaikeuttaa huomattavasti työkseen ajavien liikennöintiä.
Voipi olla, että kyseessä on äänten perusteella sävelkorvan tarkkuuskin. Testeissä väittivät, että minulla on poikkeuksellisen tarkka eri korkeuksisien äänten erottelukyky, mutta syytön minä siihen olen. Kuitenkin itse epäilisin tuota maiseman vilinää suuremmaksi syyksi, kun otetaan huomioon yöajo myöskin. Ehkä tuo on vain ominaisuus .. en osaa sanoa.
Voihan eri ihmisillä olla erilaisia ominaisuuksia. Minä en erityisen lahjakas musiikissa ole, mutta jonkun musiikkiopiston (sibis..?) pääsykoetehtävän aikanaan koulussa selvitin kirkkaasti. Siinä piti kuunnella, monestako (2 vai 3) eri äänestä sointu muodostuu. Suurimmalle osalle porukasta tuo oli vaikea tehtävä. Absoluuttista nuottikorvaakaan ei minulla ole, mutta kitarani saan helposti vireeseen ilman viritysmittaria (jolla sen kuitenkin joskus tarkistan).
Oikeasti luulen erojen syntyvän siitä, mitä kukin pitää merkittävänä asiana. Jos puhutaan nollatoleranssista ylinopeuden suhteen, tarkoitan ainakin minä sillä 500 m matkalla ajetun 1 km/h ylinopeuden olevan ylinopeuden olevan ylinopeutta. Veikkaan, että useimmat eivät tuollaista ota lukuun mukaan määritellessään omaa ylinopeudellaan ajamista. Tai sitten omaa ajamista seurataan niin huonosti, ettei huomata koko tapahtumaa. Tällöin ylinopeutta ei tietenkään tällaisten mielestä ole ajettu.
Kun tien varrella on nopeuden näyttötaulu ja haluan ajaa siihen esim. tasan 80 km/h nopeudella, joudun keskittymään tosissani nopeuden vakaana pitämiseen. Muutaman kilometrin heittoja tulee tuon säädön aikana helposti, enkä niitä maiseman vilinästä tai moottorin äänestä huomaa. Kierroslukukin muuttuu n. 50-60 r/min tuossa muutoksessa. Eihän sitä huomaa kunnolla edes kierroslukumittarista.
Yleensä onnistun saamaan tauluun halutun lukeman +/-1 km/h haarukassa. Monet valittavat taulujen näyttävän väärin, mutta minä en sellaisia tauluja ole vielä tavannut.
Toki autoissakin on eroja. Vanhalla pakettiautolla ajaessani nautin sen hyvästä tuntumasta nopeuteen. Niin oudolta kuin se tämän nykyaikaisten henkilöautojen hienouksia korostavalla palstalla kuulostaakin, noilla ajaminen oli minusta aika mukavaa. Nykyisillä henkilöautoillani tuntuma on paljon etäisempi. Nopeuskin muuttuu helpommin herkän kiihtyvyyden takia. Mutta edes noilla vanhoilla pakuilla en lupaisi ajamiseeni pienempää toleranssia. Ylinopeuksien määrä ja suuruus olisivat keskimäärin hiukan pienempiä, mutta eivät ne kokonaan loppuisi.
Yöllä, jos en tarkkaile tiheämmin mittareita, nopeus saattaa pudota 20-30km/h tai enemmänkin.
Kehottaisin vakavasti harkitsemaan yöajosta luopumista. Tuo saattaa aiheuttaa vaaratilanteita itsellesi ja muille sekä vähintäänkin vaikeuttaa huomattavasti työkseen ajavien liikennöintiä.
Päivällä auton nopeus on helpompi arvioida, kun näkee maiseman. Ajaessaan yöllä valaisemattomalla tiellä näkee vain sen osan tiestä, minkä auton lamput valaisevat. Tällöin nopeuden arvioiminen on vaikeampaa.
Kun autostani on ollut mittarivalo sammuksissa, olen joskus tullut ajaneeksi pimeällä mutkiin liian kovaa, koska en ole tiennyt, mikä on nopeus. Nopeusmittarin vilkaiseminen pimeällä silloin tällöin voi siis olla tarpeen muutenkin kuin nopeusrajoituksen kannalta. Yleensä katsonkin nopeusmittaria siksi, että saan käsityksen auton nopeudesta. Nopeusrajoitus ei ole oleellinen asia muualla kuin "korkean riskin maanteillä" eli lähinnä kameratiellä sekä joissakin paikoissa, joissa usein on poliisin nopeudenvalvontaa.
Edellä kerrotut tarinat "nollatoleranssilla" ajamisesta eli ajamisesta alle mittarin näyttämän suurimman sallitun nopeuden eivät oikein vastaa sitä kuvaa, minkä maantiellä saa. Jos maantiellä kohtaa selkeästi alle nopeusrajoituksen ajavan auton, se on yleensä 20 vuotta vanha, siinä on lasit huurussa, ja sitä ohjaa 90-vuotiaalta näyttävä mieshenkilö. Kuljettaja on toisin sanoen juuri lähtenyt liikkeelle ja todennäköisesti kääntyy jostakin risteyksestä (talon pihaan tai pikkutielle) muutaman kilometrin matkan jälkeen. Jossakin tapauksessa kuljettaja voi olla myös keski-ikäinen nainen, joka ajaa uudehkolla pikkuautolla.
Pystyn periaatteessa ymmärrän nopeusrajoituksen ehdottoman noudattamisen jonkinlaisena psykologisena friikki ilmiönä, koska itsellänikin on ehkä joitakin vastaavia.
Kasvatuksen tai lapsuudenkokemusten tai muun syyn takia joku voi tehdä jostakin asiasta mittarin, jonka avulla hän vertaa omaa kuviteltua hyvyyttään ja erinomaisuuttaan muiden huonouteen ja pahuuteen. Joillekin tällainen asia voi olla liikenne. Joillekin se voi olla jokin muu. Isä tai äiti on ehkä kasvattanut lapseensa siihen käsityksen, että hän on kiltti poika, jos hän noudattaa lakeja ja sääntöjä - ja tuhma poika, jos hän ei noudata. Eräänlaisesta kiltteyden tavoittelusta on tullut tällaisen kasvatuksen saaneelle henkilölle pakkomielle. Siksi hän noudattaa nopeusrajoituksia ja muitakin sääntöjä. Omatunto soimaisi häntä, jos hän ei noudattaisi.
Liikenteestä ei ole onneksi tullut minulle ilmiötä, jossa yrittäisin todistella hyvyyttäni noudattamalla sääntöjä. Olen liian huonomuistinen ja hajamielinen, joten se ei edes onnistuisi, vaikka yrittäisinkin.
Nopeusrajoitusten noudattaminen ei siis ole ainakaan minun kohdallani sellainen asia, jolla yrittäisin todistella alter egolleni noudattavani äidin antamia kiltin pojan elämänohjeita. Onko tällaisia asioita yleensä edes olemassa, sitä on vaikea sanoa. Jos niitä on, yksi voisi olla se, että olen absolutisti kirosanojen ja voimasanojen ja edes lievästi kyseenalaisten sanojen käyttämisessä (sellaisten, jotka amerikkalaisessa perheohjelmassa korvataan piip-sanalla). En myöskään tupakoi enkä juo koskaan itseäni edes lievästi humalaan. En harrasta ravintoloita, en tansseja enkä muutakaan kevytmielisyyksiä. En ole koskaan käynyt Alkossa. Perhe- ym. arvoiltani olen lähes äärikonservatiivi. Edustan siis joissakin asioissa tiukkaa 1800-luvun moraalia, mutta moraalini ei mene yksiin lainsäädännön kanssa, jota pidän monilta osilta pahana ja epäoikeudenmukaisena. En hyväksy sitä, että jollakin Veltto Virtasella ja Mikko Alatalolla ja Pertti Salovaaralla on oikeus määritellä hyvä ja paha maailmassa. Käytännössä tähän on tietysti rangaistuksen pelossa pakko alistua, mutta henkisesti en alistu siihen enkä sido omaatuntoani Suomen valtion lakiin.
Mutta joidenkin muiden kohdalla auton nopeusmittaria ilmeisesti voi kutsua henkilökohtaiseksi hyvyysmittariksi. Arvomaailmoja on monenlaisia.
Yöllä, jos en tarkkaile tiheämmin mittareita, nopeus saattaa pudota 20-30km/h tai enemmänkin.
Kehottaisin vakavasti harkitsemaan yöajosta luopumista. Tuo saattaa aiheuttaa vaaratilanteita itsellesi ja muille sekä vähintäänkin vaikeuttaa huomattavasti työkseen ajavien liikennöintiä.
Miksi ihmeessä et viitsi lukea mitä kirjoitetaan ..
Rätkätin:
Yöllä, jos en tarkkaile tiheämmin mittareita, nopeus saattaa pudota 20-30km/h tai enemmänkin.
Sen sijaa väität aivan mitä puppua milloinkin.
Juuri valmistuneen uuden PISA-tutkimuksen mukaan neljäsosa ei ymmärrä lukemaansa. Yllättävän tavallista eikös vain?
Lukutaito on heikentynyt erityisesti tiedonhaun sekä luetun ymmärtämisen ja tulkinnan osa-alueilla. Tytöt ovat parempia lukijoita kuin pojat kaikissa maissa, mutta Suomessa ero on OECD-maiden suurin.
Voihan eri ihmisillä olla erilaisia ominaisuuksia. Minä en erityisen lahjakas musiikissa ole, mutta jonkun musiikkiopiston (sibis..?) pääsykoetehtävän aikanaan koulussa selvitin kirkkaasti.
Absoluuttista nuottikorvaakaan ei minulla ole, mutta kitarani saan helposti vireeseen ilman viritysmittaria (jolla sen kuitenkin joskus tarkistan).
Itsekin soittelen kitaraa .. olen ikäni soitellut. Viritys ei sinänsä ole mikään temppu, mutta temppu on tietää oikein 440Hz taajuus oikein ilman mittareita, joka on edellytyksenä absoluuttiselle korvalle. Minullakaan ei ole absoluuttista.
Herbert:
Jos puhutaan nollatoleranssista ylinopeuden suhteen...
Tietänet hyvin, että minä en ole mikään nollarajan tavoittelija missään suhteessa. Minun valintani on alle todellisen nopeusrajoituksen. Ajan auton oman mittarin mukaan ja enimmäkseen minulla on tuohon maksukeihoitusrajaan jonkun mielestä isohko puskuri. Itse asiassa valitsemani tapa on kovin monilla muillakin enkä suinkaan tarkoita, että sen vuoksi, että minä olisin aina letkan keulilla. Enimmäkseen roikun letkojen häntäpäissä kuin keulilla. Seuraappa kuinka moni loppujen lopuksi ajelee ihan rauhallisesti alle nopeusrajoitusten. Aika yllättävän moni.
Herbert:
Eihän sitä huomaa kunnolla edes kierroslukumittarista.
Muistan, kun oli ensimmäinen kierroslukumittarini. Ensimmäisen viikon ihmettelin sitä, että onpa hieno. Nykyisin en enää vuosiin ole mokomaa edes muistanut. Täysin turha laite. Jos sellainen poistettaisiin, niin tuskin huomaisin ollenkaan enkä kaipaamaan jäisi. Joskus silloin katsoin, että millä kierroksilla ja vaihteilla ajetaan 60km/h tai 80km/h tai jotain. Käytännössä kuitenkin ajan niinkuin ajan eikä mitään moottorin huudatuksia tule tai jyristelyä liian isolla vaihteella.
Herbert:
Monet valittavat taulujen näyttävän väärin, mutta minä en sellaisia tauluja ole vielä tavannut.
En minäkään. Lähin on tuossa alle 200m päässä.
Herbert:
Toki autoissakin on eroja. Vanhalla pakettiautolla ajaessani nautin sen hyvästä tuntumasta nopeuteen.
Ylinopeuksien määrä ja suuruus olisivat keskimäärin hiukan pienempiä, mutta eivät ne kokonaan loppuisi.
Joku sanoi, että huonot tiet ja vanhat autot saavat pienetkin nopeudet tuntumaan huimilta.
Tietänet hyvin, että minä en ole mikään nollarajan tavoittelija missään suhteessa. Minun valintani on alle todellisen nopeusrajoituksen. Ajan auton oman mittarin mukaan ja enimmäkseen minulla on tuohon maksukeihoitusrajaan jonkun mielestä isohko puskuri.
Tiedän hyvin. En tiedä, millä ajat, mutta yleensä mittarivirhe on maantienopeuksilla n. 5 km/h. Kun ajat hiukan alle mittarinopeuden, on sinulla 5-10 km/h pelivaraa suurimpaan sallittuun. Tuo riittää yleensä siihen, ettei poliisin tarvitse puuttua ajamiseen ainakaan nopeuden takia. Ellei rajoitus ole jäänyt huomaamatta tai joku muu moka tehtyä.
Mutta nyt oli kyse tahattoman nopeuden vaihtelun suuruudesta. Tavoitenopeus voi olla 10 km/h alle suurimman sallitun, saman verran yli tai jotain muuta. Tahaton vaihtelu ei siitä muutu.
Hiukan epäilen ilmoittamaasi haarukkaa. Oman autoni vakionopeudensäädin pääsee tuohon tasaisessa maastossa, mutta hiukankin mäkisemmällä tieosuudella vaihtelu on jo suurempi.
1-3 km/h haarukkahan tarkoittaa +/- 0,5...1,5 km/h.
Itse asiassa valitsemani tapa on kovin monilla muillakin enkä suinkaan tarkoita, että sen vuoksi, että minä olisin aina letkan keulilla. Enimmäkseen roikun letkojen häntäpäissä kuin keulilla. Seuraappa kuinka moni loppujen lopuksi ajelee ihan rauhallisesti alle nopeusrajoitusten. Aika yllättävän moni.
Totta. Etenkin nyt normaaleilla talvikeleillä (eli tie saattaa olla hiukan jäässä ) jopa moottoritiellä ylinopeutta ajavat ovat vain satunnaisia. Suurin osa tuntuu ajavan aavistuksen alle suurimman sallitun tai sitten keskinopeutena tasan suurinta sallittua (tuolla määritelmällä vältän tarttumasta hetkellisiin 3 km/h ylinopeuksiin).
Muistan, kun oli ensimmäinen kierroslukumittarini. Ensimmäisen viikon ihmettelin sitä, että onpa hieno. Nykyisin en enää vuosiin ole mokomaa edes muistanut. Täysin turha laite.
Jostain syystä mittari on ihan kiva olla olemassa, vaikken sitä normaalissa ajossa käytäkään. Mainitsemistani pakuista se oli vain muutamassa, mikä ei sitten kuitenkaan ajonautintoon vaikuttanut.
Joku sanoi, että huonot tiet ja vanhat autot saavat pienetkin nopeudet tuntumaan huimilta.
Noinhan se jossain määrin onkin. Mutta silti tuollaisella autolla on helppoa ajaa pientä ylinopeutta. Jos rajoituksenmukainen nopeus tuntuu jo kovalta, ei pieni ylinopeus siinä enää paljon tunnu. Mutta ainakaan maantiellä ei suuria ylityksiä kovin mielellään ajele, sen verran rauhallinen luonne monilla autoilla on. Ajamisesta tulee väkinäisen tuntuista.
Joka vuosi jokin pätkä muuttuu 100->80, 80->60 jne.
Kohta joka paikassa on 40?
Pakko laskea nopeuksia, kun ei riitä raha pitämään tietä kunnossa
Böpi:
Tai kuskien ajotaito huononee?
Kameroiden negatiiviset vaikutukset Kehä III:n liikennetuvallisuuteen ovat ilmeiset. Kun autoilijoiden on sakon ja ajokortin menettämisen pelossa pakko keskittää huomionsa nopeusmittarin ja nopeusrajoitusten ja varmuuden vuoksi vielä kameroidenkin tarkkailemiseen, tämä on pois muusta liikenteen seuraamisesta, mikä vilkkaasti liikennöidyllä ja paljon liittymiä sisältävällä tiellä on äärimmäisen tärkeää. Nopeusmittarin tuijottelu voi siis aiheuttaa onnettomuuden. Kun tähän lisätään se, että jotkut autoilijat todennäköisesti hidastelevat kameroiden kohdalla ja kiihdyttelevät kameroiden välillä vaihdellen samalla kaistoja, potentiaaliset törmäystilanteet lisääntyvät.
Aivan täyttä soopaa. Yritätkö provosoida?
kamerat vaikuttavat liikenneturvallisuuteen vain positiivisesti ja niitä tulee ehdottomasti saada kaikille Helsingin sisääntuloväyille ja kehäteille tiuhasti.
Nopeusrajoitusten mukaan on helpompi ajaa mittariin tuijottamatta kuin pitää nopeus sakkorajalla +12km/h tai +7km/h.
Kun olet ajanut autoa muutaman vuoden opit kyllä tuntemaan persuksissa rajoituksen mukaisen nopeuden ilman, että sinun tarvitsee tuijotella mittariin. Kärsivällisyyttä; Opit kyllä kunhan saat muutaman vuoden ajokokemusta.
Ei ole mitään syytä muutella nopeutta kameravalvotulla tiellä. Ei se kameratolppa saa vaikuttaa ajonopeuteesi mitenkään! Ei sitä ennen jarrutella tai vaihdeta kaistaa, eikä sen jälkeen lisätä nopeutta. Jos sitä ei osaa olisi parempi kulkea julkisilla ja jättää ajaminen muille. Muista, että nopeusrajoitus on suurin sallittu - ei vähimmäisnopeusrajoitus.
Finnicus:
En yritä provosoida. En tarkoittanut, että kameroilla on vain negatiivisia vaikutuksia. Tarkoitin, että niillä on myös negatiivisia vaikutuksia. Tämä väite tulee todistetuksi heti, kun Kehä III:lla tapahtuu ensimmäinen kolari, jossa nopeusmittarin tai pönttökameran katseleminen on ollut jollakin tavalla mukana. Tätä ei tosin luultavasti mainita uutisessa, joten todistaminen on käytännössä vaikeaa.
Kehä III poikkeaa tavallisesta "ysitiestä" siinä, että siellä on paljon enemmän liikennettä ja tarvetta kaistan vaihtamiseen. Ja kaistan vaihtaminen vaatii suurta keskittymistä ja muiden autojen tarkkailua. Jos samaan aikaan katsellaan nopeusmittaria ja mietitään missä mahdollinen valvontakamera taas onkaan, tämä kaikki on pois muiden autojen tarkkailusta.
Finnicus:
Mahdollisesti. Yhdenmukaisuuden paine vain normaalissa liikenteessä johtaa helposti siihen, että ajetaan yli nopeusrajoituksen niin kuin muutkin.
Minulla on asiasta kokemusta, koska luulin vuosien ajan, että kameratolpat mittavat nopeuden tutkalla jo pitkän matkan päästä, enkä myöskään tiennyt mistään marginaaleista. Niinpä oikeasti ajoin kamerateillä nopeusrajoituksia noudattaen. En siis ajanut edes kameroiden välissä ylinopeutta. Ajaminen oli lievästi sanottuna sietämätöntä. Perääni kertyi pitkä autojono, ja rekat puuskuttivat muutaman metrin päässä takapuskurissa, kunnes rynnivät ohi ensimmäisellä ohituskaistalla. Koin itseni muita kiusaavaksi liikennehäiriköksi, ja sellainen käytännössä olinkin. Ihmettelin, miten muut uskaltavat ajaa ylinopeutta. Jossakin vaiheessa joku kertoi jollakin liikennefoorumilla, että kamerat mittaavat nopeuden tien pinnan alla olevalla silmukalla, ja kameroissa on toleranssia. En tosin tänäkään päivänä tiedä, mikä kyseinen toleranssi on, mutta jo pelkkä tieto siitä, että tolppien välissä nopeuksia ei mitata (paitsi nyt on alettu mitata keskinopeuksia), sai minut ajamaan rennommin. En enää kokenut tarvetta olla entisenlainen jononvetäjä. Saatoin jopa ohittaa jonkin auton kameroiden välissä, mikä ennen olisi ollut jo ajatuksenakin täysin mahdoton.
Finnicus:
Montako vuotta?
Finnicus:
Edellä kertomiini kokemuksiin viitaten koko Suomen kansa saisi alkaa kulkea julkisilla kulkuneuvoilla ja jättää ajaminen niille (ei kaikille) ammattilaisille, jotka ovat tehneet tottelevaisuudesta itselleen uskonnon. Taitaa olla toistaiseksi vielä aika pieni lahko.
Uutisten mukaan viime vuonna kirjoitettiin pääasiassa kameratolppien perusteella yli 300000 ylinopeussakkoa. Määrän on arvioitu lisääntyvän, kunhan kameroita saadaan enemmän teiden varsille. Missä menee kansalaisten sietokyvyn raja? Onko se puolessa miljoonassa sakossa vuodessa? Vai miljoonassa? Vai siinä, että yli puolet autoilijoista saa vuosittain ylinopeussakon? Vai onko mitään sietokyvyn rajaa olemassakaan? Tähänastiset kokemukset viittaavat siihen, että suomalaiset ovat alistujina ja nöyristelijöinä maailman huippuluokkaa. Eihän täällä ole koskaan edes kunnon mielenosoituksia. Facebookissa organisoidut mielenosoitukset keräävät muutamia osallistujia. Sen sijaan suomalainen Facebookin poliisifanisivusto on Helsingin Sanomien mukaan maailman suurin.
Jos nopeusrajoituksen noudattaminen tolppakameran kohdalla on niin helppoa kuin väitetään, miksi yli 300000 autoilijaa vuoden aikana ajaa kameran kohdalla ylinopeutta ja saa sakon? Yksi autoilija voi tietysti saada montakin sakkoa, mutta lukema on joka tapauksessa suuri. Eivät kai autoilijat tarkoituksella halua saada sakkoa itselleen.
En pysty vastaamaan muiden osalta, mutta itse en ole kertaakaan elämäni aikana ajanut nopeudenmittauskameraan tarkoituksella ylinopeutta. En siis absoluuttisesti kertaakaan. Silti olen ajanut kameroiden kohdalla kymmeniä kertoja ylinopeutta vahingossa ja tarkoittamattani. Ainostaan yhden kerran nopeus on ollut niin suuri, että kameran valo on välähtänyt. En kuitenkaan jostakin syystä saanut sakkoa tai huomautusta. Kerran kävi niin, että matkustaja, jolle olin antanut tehtäväksi kameroista muistuttamisen, kiljui kurkku suorana kamera, kamera, enkä silloinkaan tajunnut mistä on kyse. Luulin, että kameralaukku on putoamassa takapenkiltä. Vasta viime hetkellä viesti meni perille ja onnistuin hidastamaan nopeutta paniikkijarrutuksella. Siitä lähtien sovimme, että varoitus kuluu esittää muodossa hidasta tai jarruta eikä puhua kameroista. Viime kesänä olin ajamassa tavallisella maantienopeudella kameraan tiellä, jossa nopeusrajoitus olikin hetki aikaisemmin alentunut viiteenkymmeneen kilometriin tunnissa. Matkustaja kiljaisi varoituksen, jolloin painoin jarrun pohjaan. Vauhti ehti juuri ja juuri hidastua.
Tuossa vain pari mieleen muistuvaa tapausta. Yleensä vähän lievempi jarrutus on riittänyt, eikä ole tarvinnut aivan kumia polttaa. Mutta ääritilanne vaatii äärimmäiset toimenpiteet.
Syy ylinopeuteen kameran kohdalla on yleensä ollut se, että en ole huomannut alenevaa nopeusrajoitusta, tai en ole jostakin syystä reagoinut siihen mitenkään, vaan olen jatkanut ajamista tasanopeudella. Huomaamattomuuteen on puolestaan ollut syynä se, että olen miettinyt muita asioita tai keskustellut muiden kanssa, jolloin ajatukset ovat olleet keskustelussa eikä nopeusrajoituksissa. Kameratiellä ajaminen on sen vuoksi stressaavaa, että siinä ei voi antaa itsensä ajatella mitään muuta kun nopeusrajoitusta ja sen noudattamista. Heti kun alkaa miettiä vaikka reittisuunnitelmaa eli pohtia, mistä risteyksestä kannattaisi kääntyä, ja mitä tietä kannattaisi ajaa, ei enää ajattelekaan ensisijaisesti nopeusrajoitusta ja nopeusmittaria vaan tulevaa maanteitä, joita pitkin ei vielä sillä hetkellä aja. Ja tällöin nopeusrajoitukseen keskittyminen helposti unohtuu. Aivan samalla tavalla huomion voi viedä pois nopeusrajoituksesta vaikkapa autoradion kuunteleminen. Jos uutisissa puhutaan EU:n talouskriisistä, silloin kuuntelija ajattelee EU:n talouskriisiä eikä nopeusrajoitusta ja nopeusmittaria.
SO2001:
Aika kaukaa haettua. Ei kai nyt tosissasi väitä, että sitä nopeutta pitäisi tarkkailla aivan jatkuvasti? Niiden muutaman sekunnin aika, jotka kuluvat kaistanvaihdon vaatimiin vilkaisuihin, ei vauhti ehdi muuttua. Kamerat tosoittavat nopeuseroja. Se helppottaa vaihtoa ja tekee siitä turvallista.
Kannattanee harkita vakkarilla varustetun auton hankkimistä jos halutun nopeuden pitäminen ylivoimaisen vaikeaa.
SO2001:
Niillä riittää rahaa ja harrastusta maksella ylimääräisiä veroja.
Ylinopeutta ei ole pakko ajaa, mutta saa ajaa ja ottaa samalla riskin.
Kukin vaitsee itse miten meinaa toimia.
Jos minä ajan ylinopeutta, niin aivan hyvin tiedän ajavani ylinopeutta ja tiedän myös, että voin jäädä kiinni, jos huono säkä käy. On aivan lapsellista valittaa. Mikäli nopeusrajoitus ei miellytä, niin siitä ei päätä poliisi vaan valitukset ja muutospyynnöt on toimitettava aivan muualle. Tällä nykysysteemillä varmaan jatketaan tulevaisuudessakin. Itse olen sitä mieltä, että nopeusvalvonnasta olisi siirryttävä ajotapavalvontaan.
Jotkut mp-kuskit valittavat, että heidän mopoillaan ei vain pysty ajamaan hiljaa. Höpö, höpö. Mopokortin saadaksensa heidän on ollut pakko osata ajaa hitaasti, muuten ei korttia ole saanut. Turhaa kiukuttelua vain. Kivaahan se hiljaa ajaminen ei ole, mutta minkäs sille voi.
Krapulakaan ei ole kivaa, mutta sellaista sattuu joskus.
Sitten kyselet, että missä menee sietokyvyn raja?
Varmaan siinä, kun kyllästyttää maksella lisäveroja.
Tolpat kyllä jaksavat ottaa valokuvia ja mitata nopeuksia.
Muistaakseni aivan suurin osa lappusista on rikesakoja ja suurten ylitysten määrä on laskenut reilusti.
Minä en yritä väittää, että hitaasti ajaminen olisi kivaa.
Itse ainakin yritän sopeutua tilanteisiin.
Se on se pienimmän riesan tie.
Te saatte valita oman tapanne ihan kuten haluatte.
NHB:
Kaikki riippuu siitä, mikä on kuskin tavoitenopeus suhteessa nopeusrajoitukseen ja paljonko itselleen ylinopeuksia sallii. Jos tavoitenopeus = suurin sallittu ja ylinopeuksien suhteen noudattaa nollatoleranssia, pitää taitavankin kuskin vahtia mittaria herkeämättä. Siksi tuossa tapauksessa on viisampaa ottaa tavoitenopeudeksi vähintään 5-10 km/h alle suurimman sallitun riippuen siitä, paljonko ylityksiä (määrä ja suuruus) itselleen sallii. Silloin jää aikaa liikenteen tarkkailuun nopeusmittarin tuijottamiselta.
Herbert:
5-10km/h alle ajamalla ei paljon tarvitse kaistaa vaihdella, vaan on pujottelukeilana muille. Ehtiipä sitten herkeämättä vahtia nopeusmittaria ja pitää ratin suorassa, jos se ajaminen on niin vaikeaa.
Rätkätin:
Joku kirjoitti aikaisemmin, ettei auto mene ojaan, vaan se ohjataan ojaan. Joku puolestaan kirjoitti, että tiede on tutkinut vuosikymmenien aikana miljoonia onnettomuuksia, joten pulinat pois.
Mikä on tieteen käsitys siitä, kuinka tietoinen teko liikennesäännön rikkominen on? Onko ylinopeudella ajaminen tai auton ohjaaminen ojaan vapaaehtoinen valinta niin kuin moni väittää? Jos on, eivätkö silloin kaikki onnettomuuksiksi väitetyt tapahtumat ole tahallisia tekoja? Eivätkö kaikki kuljettajien kuolemat liikenneonnettomuuksissa ole itsemurhia?
Vai onko olemassa kaksi eri ihmislajia, joista toinen on virheitä tekevä ja asioita unohtava Homo Sapiens ja toinen on täydellinen Homo Excellens. Ei tällaisesta ainakaan missään luonto-ohjelmissa ole kerrottu.
Vai onko sittenkin olemassa vain yksi ihmislaji, joka muuttuu tarpeen mukaan toiseksi. Yleensä katsotaan tarvittavan syvällisiä henkisiä harjoituksia korkeamman tason saavuttamiseksi, mutta on kuitenkin olemassa oikotie. Nimittäin se, kun ihminen istuu autoon kuljettajan penkille ja lähtee ajamaan. Tästä hetkestä alkaen kuljettaja on joidenkin mielestä yliluonnollinen olento, joka ei voi erehtyä eikä tehdä virheitä. Jos jotain virheeksi tulkittavaa tapahtuu, sen on siis pakko olla tahallista. Jos kuljettaja yrittää selittää, että kyseessä oli erehdys tai vahinko, hän yksinkertaisesti valehtelee.
En oikein jaksa uskoa tuollaiseen selitykseen, mutta se on kuitenkin ainoa looginen johtopäätös, jos joidenkin käsitykset pitävät paikkansa.
NHB:
Taidanpa käydä ostamassa heti huomenna.
Tai ehkä odotan viisitoista vuotta, että auton hinta laskee kukkarolleni sopivaksi. Täytyy toivoa, että vakionopeudensäädin silloin vielä toimii. En toisaalta ymmärrä, mitä hyötyä siitä on. Ongelmahan on se, että autolla ajetaan vakionopeutta eikä huomata tai muisteta hidastaa, kun nopeusrajoitus alenee. Eihän vakionopeudensäädin poista tätä ongelmaa vaan ehkä jopa pahentaa sitä.
Sitä paitsi minulla on vakionopeudensäätimellä --> varustettu auto Korkean Diesel-veron ja liian suurten pakokaasupäästöjen takia se ei ole liikenteessä. Automaattisen nopeudensäätimen pitäisi olla sellainen, että se huomioisi nopeusrajoitukset ja estäisi autoa kulkemasta ylinopeutta.
drive:
Ihmiset ovat tässä suhteessa varmaankin paljonkin erilaisia.
Omalta kohdaltani totean, että pystyn kyllä maisemien liikkeestä ja vilinästä erottamaan pienetkin nopeuden vaihtumiset. Koneen ääni on myös tärkeä havaintojen kohde vaikka autot ovat nykyään melko äänettömiä, mutta silti. MP:ssä äänten ja kierrosten merkitys on melko suuri. Minulla ei ole milloinkaan ollut mittarittoman tasavauhdin ylläpitämisessä ongelmia. Ainoa poikkeus on yöllä ajaminen, jolloin vauhtini hiljalleen putoaa joskus paljonkin. Siinä todennäköisesti on syynä vauhdin vertaaminen maisemaan, kun maisemaa ei pysty kunnolla havaitsemaan. Kuten sanoin niin omalta kohdaltani en ole tuossa ongelmia kokenut. Välillä saattaa mennä 10km tai enemmän ja vauhti on ihan tasaista eikä mitään mittareihin jatkuvaa vilkuilua ole ikinä tarvinnut. Voi olla, että paljolla ajamisella ja kokemuksellakin on oma osuutensa, mutta toisaalta minulla on alusta asti ollut näin.
SO2001:
Edellisessä viestissä ongelma tuntui olevan se, että auton nopeus karkaa jotenkin salakavalasti kaistaa vaihtaessa. Jos nopeusrajoituksia on hankala seurata, niin kyllä siihenkin tekniikka tarjoaa avun. Laita navigaattori vain ilmoittamaan ylinopeudesta, niin ei pääse tapahtumaan vahinkoja.
Rätkätin:
Paljonko nopeutesi vaihtelee tahattomasti normaalissa ajossa?
Herbert:
Helsingin keskustan alueella ajetaan tavallisesti reilusti alle nopeusrajoitusten kaiken muun liikenteen sekä liikennevalorytmitysten vuoksi.
Maanteillä nopeus ilman mitterihin tuijottamista pysyy 1-3km/h rajoissa ihan itsekseen.
Yöllä, jos en tarkkaile tiheämmin mittareita, nopeus saattaa pudota 20-30km/h tai enemmänkin.
Ostakaa pojat auto jossa on vakionopeussäädin etäisyystutkalla, niin ei tarvitse koko ajan ihmetellä sitä mittaria edes vilkkaammassa liikenteessä.
Edullisempi vaihtoehto on löytynyt esim. Peugeoteista jo vuosia - vakionopeusäätimen yhteydessä on säädettävä ja hyvin näppärästi käytettävä nopeusrajoitin. Ei tule satavarmasti sakkoja kun laittaa siihen oikeat lukemat. Nyt näyttää EuroNCAP:issakin tulevan varustekohdassa lisäpisteitä nopeusrajoittimesta.
Rätkätin:
Mielestäni nopeus on helppo pitää tilanteeseen sopivana mittariin tuijottamatta. Rajoituksen mukaisen nopeuden pitäminen on hieman hankalampaa, koska nopeuden säätely rajoituksen eikä olosuhteiden tai tilanteen mukaan tuntuu hieman epäluonnolliselta. Mutta ainakin omalla autolla mihin on tottunut, vauhdintuntu on selkäytimessä. Helposti pystyn vähintään 10km/h tarkkuudella sanomaan nopeuden mittariin katsomatta. Kyse on vain siitä, että tyytyykö ajamaan rajoitusnopeutta, vai haluaako lähennellä toleranssia. Itse ajelen yleensä toleranssinopeuksia, ja kieltämättä tolpan kohdalla tulee tarkistettua mittarista. Koskaan en ole sakkoja saanut, vaikka varmasti on pieni riski olemassa. Aina on kuitenkin niitä, jotka ajavat vielä kovempaa.
Rätkätin:
Suljetaan pois tuollaiset tekijät ja käsitellään vain sinun kykyäsi ajaa halutulla nopeudella.
Paljonko siis nopeutesi vaihtelee kaupunkiajossa tahattomasti?
Eli päivällä voit ottaa tavoitenopeudeksi 78 km/h, jolloin voit olla suht varma siitä, ettei vauhti karkaa hetkeksikään ylinopeuden puolelle?
Nopeuden ja rajoitusten seuraamisen ainoa ongelma on minusta se, että nykyisin on tienpitäjällä tapana viljellä eri rajoituksia jopa pääteilläkin jatkuvasti, eikä alennetuissa rajoituksissa aina ole edes mitään päälle näkyvää syytä. On 60, 70, 80, 100, eikä noita aina pysty mitenkään päättelemään tien tasosta tai muusta vastaavasta. Kyllä rajoituksen pitäisi olla suoraan pääteltävissä tien tasosta ja olla yhteydessä siihen, eikä voi olla niin että rajoitus vaihtelee jatkuvasti kuten nykyisin tuntuu olevan tapana. Koko ajan vaihtuu rajoitus satasen ja kahdeksankympin välillä ja väliin on vielä tungettu 60 ja 70 kylttejäkin.
Jos päätiellä on paikka jossa pitää mukamas ajaa 60 km/h, on tien korjaus 20 vuotta myöhässä. Enemmän tuo on nykyistä hätävarjelun liioittelua ja vauhkoilua, kyllä päätien risteyksiinkin 80 riittää rajoitukseksi, on aina ennenkin riittänyt.
Rätkätin:
Mihin perustuu se, että yöllä on vaikeampi pitää nopeutta? Et kai ajele nukuksissa?
Herbert:
Niin.
Minulla ei ole GPS:ää ja ajelen karvan alle mittarin näyttämän nopeusrajoitusnopeuden. Kokemuksesta voin sanoa, että aika moni muukin tekee ihan samoin. Vain pieni osa pyrkii kaikin voimin pääsemään rangaistusrajan tuntumaan ja tuo sama sakki on sitten se, joka ohittelee. Minun ohitseni saa ajella, jos vain siltä tuntuu ja annan tietäkin ihan mielelläni. Ei mikään ongelma. Erittäin harvoin olen mistään niin myöhässä, että pitäisi ajella 10min nopeammin.
Liikenteessä näkee erilaisten "ehtimistilanteiden" hallintaa kahdella tavalla. Niitä, jotka reagoivat painamalla lisää kaasua ja niitä jotka mieluummin hiljentävät. Itse kuulun jälkimmäisiin. Esimerkkinä vaikka valojen vaihtuminen. Jotkut kiihdyttävät, että vielä ehtisivät, mutta minä stoppaan.
AkiK:
Tuolla pikkuisen aiemmin jo selitin. Kannattaa lukea.
Rätkätin:
Kyse oli tietysti 80 km/h rajoitusalueesta, mutta oletettavasti tuon huomioit vastauksessasi.
En voi kuin ihaillen hämmästellä niitä suorituksia, joihin täällä useampikin väittää kykenevänsä. Minä esimerkiksi tarvitsen ainakin 10 km/h pelivaraa, jos ihan oikeasti nollatoleranssilla haluan ajaa ilman jatkuvaa mittariin tuijottamista.
Harmi vain, että käytännön liikenteessä ei näitä keskusteluissa esiintyviä huippukuskeja juurikaan tapaa. Vain kuskin käsitystä omasta ajotaidosta selvittävissä tutkimuksissa tuo porukka selvästi on havaittavissa näiden palstojen ja kahvipöytäkeskustelujen lisäksi.
Tai sitten olen ihan oikeasti niin surkea kuski, että edes havaintoni liikenteestä ei pidä paikkaansa.
Herbert ...
Voipi olla, että kyseessä on äänten perusteella sävelkorvan tarkkuuskin. Testeissä väittivät, että minulla on poikkeuksellisen tarkka eri korkeuksisien äänten erottelukyky, mutta syytön minä siihen olen. Kuitenkin itse epäilisin tuota maiseman vilinää suuremmaksi syyksi, kun otetaan huomioon yöajo myöskin. Ehkä tuo on vain ominaisuus .. en osaa sanoa.
Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko kuski surkea vai ei. Kaikki ennakoimiset ja oikeiden nopeuksien tilannetajut sun muut ovat myös erittäin tärkeitä taitoja. Kukaan ei ole surkea kuski, kun vain viitsii ajella järkevästi ja noudattaa edes jotenkin sääntöjä. Ne, jotka aivan tietoisesti ja tahallaan kaahailevat, ovat niitä surkeita.
Ainakaan minä en pidä sinua surkeana kuskina sen perusteella millaisia arvoja täällä olet edustanut ja mitä olet täällä muutenkin kirjoitellut.
Rätkätin:
Kehottaisin vakavasti harkitsemaan yöajosta luopumista. Tuo saattaa aiheuttaa vaaratilanteita itsellesi ja muille sekä vähintäänkin vaikeuttaa huomattavasti työkseen ajavien liikennöintiä.
Rätkätin:
Voihan eri ihmisillä olla erilaisia ominaisuuksia. Minä en erityisen lahjakas musiikissa ole, mutta jonkun musiikkiopiston (sibis..?) pääsykoetehtävän aikanaan koulussa selvitin kirkkaasti. Siinä piti kuunnella, monestako (2 vai 3) eri äänestä sointu muodostuu. Suurimmalle osalle porukasta tuo oli vaikea tehtävä. Absoluuttista nuottikorvaakaan ei minulla ole, mutta kitarani saan helposti vireeseen ilman viritysmittaria (jolla sen kuitenkin joskus tarkistan).
Oikeasti luulen erojen syntyvän siitä, mitä kukin pitää merkittävänä asiana. Jos puhutaan nollatoleranssista ylinopeuden suhteen, tarkoitan ainakin minä sillä 500 m matkalla ajetun 1 km/h ylinopeuden olevan ylinopeuden olevan ylinopeutta. Veikkaan, että useimmat eivät tuollaista ota lukuun mukaan määritellessään omaa ylinopeudellaan ajamista. Tai sitten omaa ajamista seurataan niin huonosti, ettei huomata koko tapahtumaa. Tällöin ylinopeutta ei tietenkään tällaisten mielestä ole ajettu.
Kun tien varrella on nopeuden näyttötaulu ja haluan ajaa siihen esim. tasan 80 km/h nopeudella, joudun keskittymään tosissani nopeuden vakaana pitämiseen. Muutaman kilometrin heittoja tulee tuon säädön aikana helposti, enkä niitä maiseman vilinästä tai moottorin äänestä huomaa. Kierroslukukin muuttuu n. 50-60 r/min tuossa muutoksessa. Eihän sitä huomaa kunnolla edes kierroslukumittarista.
Yleensä onnistun saamaan tauluun halutun lukeman +/-1 km/h haarukassa. Monet valittavat taulujen näyttävän väärin, mutta minä en sellaisia tauluja ole vielä tavannut.
Toki autoissakin on eroja. Vanhalla pakettiautolla ajaessani nautin sen hyvästä tuntumasta nopeuteen. Niin oudolta kuin se tämän nykyaikaisten henkilöautojen hienouksia korostavalla palstalla kuulostaakin, noilla ajaminen oli minusta aika mukavaa. Nykyisillä henkilöautoillani tuntuma on paljon etäisempi. Nopeuskin muuttuu helpommin herkän kiihtyvyyden takia. Mutta edes noilla vanhoilla pakuilla en lupaisi ajamiseeni pienempää toleranssia. Ylinopeuksien määrä ja suuruus olisivat keskimäärin hiukan pienempiä, mutta eivät ne kokonaan loppuisi.
FARwd:
Ehkä riittää, kun tarkkailee mittareita.
Päivällä auton nopeus on helpompi arvioida, kun näkee maiseman. Ajaessaan yöllä valaisemattomalla tiellä näkee vain sen osan tiestä, minkä auton lamput valaisevat. Tällöin nopeuden arvioiminen on vaikeampaa.
Kun autostani on ollut mittarivalo sammuksissa, olen joskus tullut ajaneeksi pimeällä mutkiin liian kovaa, koska en ole tiennyt, mikä on nopeus. Nopeusmittarin vilkaiseminen pimeällä silloin tällöin voi siis olla tarpeen muutenkin kuin nopeusrajoituksen kannalta. Yleensä katsonkin nopeusmittaria siksi, että saan käsityksen auton nopeudesta. Nopeusrajoitus ei ole oleellinen asia muualla kuin "korkean riskin maanteillä" eli lähinnä kameratiellä sekä joissakin paikoissa, joissa usein on poliisin nopeudenvalvontaa.
Edellä kerrotut tarinat "nollatoleranssilla" ajamisesta eli ajamisesta alle mittarin näyttämän suurimman sallitun nopeuden eivät oikein vastaa sitä kuvaa, minkä maantiellä saa. Jos maantiellä kohtaa selkeästi alle nopeusrajoituksen ajavan auton, se on yleensä 20 vuotta vanha, siinä on lasit huurussa, ja sitä ohjaa 90-vuotiaalta näyttävä mieshenkilö. Kuljettaja on toisin sanoen juuri lähtenyt liikkeelle ja todennäköisesti kääntyy jostakin risteyksestä (talon pihaan tai pikkutielle) muutaman kilometrin matkan jälkeen. Jossakin tapauksessa kuljettaja voi olla myös keski-ikäinen nainen, joka ajaa uudehkolla pikkuautolla.
Pystyn periaatteessa ymmärrän nopeusrajoituksen ehdottoman noudattamisen jonkinlaisena psykologisena friikki ilmiönä, koska itsellänikin on ehkä joitakin vastaavia.
Kasvatuksen tai lapsuudenkokemusten tai muun syyn takia joku voi tehdä jostakin asiasta mittarin, jonka avulla hän vertaa omaa kuviteltua hyvyyttään ja erinomaisuuttaan muiden huonouteen ja pahuuteen. Joillekin tällainen asia voi olla liikenne. Joillekin se voi olla jokin muu. Isä tai äiti on ehkä kasvattanut lapseensa siihen käsityksen, että hän on kiltti poika, jos hän noudattaa lakeja ja sääntöjä - ja tuhma poika, jos hän ei noudata. Eräänlaisesta kiltteyden tavoittelusta on tullut tällaisen kasvatuksen saaneelle henkilölle pakkomielle. Siksi hän noudattaa nopeusrajoituksia ja muitakin sääntöjä. Omatunto soimaisi häntä, jos hän ei noudattaisi.
Liikenteestä ei ole onneksi tullut minulle ilmiötä, jossa yrittäisin todistella hyvyyttäni noudattamalla sääntöjä. Olen liian huonomuistinen ja hajamielinen, joten se ei edes onnistuisi, vaikka yrittäisinkin.
Nopeusrajoitusten noudattaminen ei siis ole ainakaan minun kohdallani sellainen asia, jolla yrittäisin todistella alter egolleni noudattavani äidin antamia kiltin pojan elämänohjeita. Onko tällaisia asioita yleensä edes olemassa, sitä on vaikea sanoa. Jos niitä on, yksi voisi olla se, että olen absolutisti kirosanojen ja voimasanojen ja edes lievästi kyseenalaisten sanojen käyttämisessä (sellaisten, jotka amerikkalaisessa perheohjelmassa korvataan piip-sanalla). En myöskään tupakoi enkä juo koskaan itseäni edes lievästi humalaan. En harrasta ravintoloita, en tansseja enkä muutakaan kevytmielisyyksiä. En ole koskaan käynyt Alkossa. Perhe- ym. arvoiltani olen lähes äärikonservatiivi. Edustan siis joissakin asioissa tiukkaa 1800-luvun moraalia, mutta moraalini ei mene yksiin lainsäädännön kanssa, jota pidän monilta osilta pahana ja epäoikeudenmukaisena. En hyväksy sitä, että jollakin Veltto Virtasella ja Mikko Alatalolla ja Pertti Salovaaralla on oikeus määritellä hyvä ja paha maailmassa. Käytännössä tähän on tietysti rangaistuksen pelossa pakko alistua, mutta henkisesti en alistu siihen enkä sido omaatuntoani Suomen valtion lakiin.
Mutta joidenkin muiden kohdalla auton nopeusmittaria ilmeisesti voi kutsua henkilökohtaiseksi hyvyysmittariksi. Arvomaailmoja on monenlaisia.
FARwd:
Miksi ihmeessä et viitsi lukea mitä kirjoitetaan ..
Rätkätin:
Sen sijaa väität aivan mitä puppua milloinkin.
Juuri valmistuneen uuden PISA-tutkimuksen mukaan neljäsosa ei ymmärrä lukemaansa. Yllättävän tavallista eikös vain?
Herbert:
Itsekin soittelen kitaraa .. olen ikäni soitellut. Viritys ei sinänsä ole mikään temppu, mutta temppu on tietää oikein 440Hz taajuus oikein ilman mittareita, joka on edellytyksenä absoluuttiselle korvalle. Minullakaan ei ole absoluuttista.
Herbert:
Tietänet hyvin, että minä en ole mikään nollarajan tavoittelija missään suhteessa. Minun valintani on alle todellisen nopeusrajoituksen. Ajan auton oman mittarin mukaan ja enimmäkseen minulla on tuohon maksukeihoitusrajaan jonkun mielestä isohko puskuri. Itse asiassa valitsemani tapa on kovin monilla muillakin enkä suinkaan tarkoita, että sen vuoksi, että minä olisin aina letkan keulilla. Enimmäkseen roikun letkojen häntäpäissä kuin keulilla. Seuraappa kuinka moni loppujen lopuksi ajelee ihan rauhallisesti alle nopeusrajoitusten. Aika yllättävän moni.
Herbert:
Muistan, kun oli ensimmäinen kierroslukumittarini. Ensimmäisen viikon ihmettelin sitä, että onpa hieno. Nykyisin en enää vuosiin ole mokomaa edes muistanut. Täysin turha laite. Jos sellainen poistettaisiin, niin tuskin huomaisin ollenkaan enkä kaipaamaan jäisi. Joskus silloin katsoin, että millä kierroksilla ja vaihteilla ajetaan 60km/h tai 80km/h tai jotain. Käytännössä kuitenkin ajan niinkuin ajan eikä mitään moottorin huudatuksia tule tai jyristelyä liian isolla vaihteella.
Herbert:
En minäkään. Lähin on tuossa alle 200m päässä.
Herbert:
Joku sanoi, että huonot tiet ja vanhat autot saavat pienetkin nopeudet tuntumaan huimilta.
Rätkätin:
Tiedän hyvin. En tiedä, millä ajat, mutta yleensä mittarivirhe on maantienopeuksilla n. 5 km/h. Kun ajat hiukan alle mittarinopeuden, on sinulla 5-10 km/h pelivaraa suurimpaan sallittuun. Tuo riittää yleensä siihen, ettei poliisin tarvitse puuttua ajamiseen ainakaan nopeuden takia. Ellei rajoitus ole jäänyt huomaamatta tai joku muu moka tehtyä.
Mutta nyt oli kyse tahattoman nopeuden vaihtelun suuruudesta. Tavoitenopeus voi olla 10 km/h alle suurimman sallitun, saman verran yli tai jotain muuta. Tahaton vaihtelu ei siitä muutu.
Hiukan epäilen ilmoittamaasi haarukkaa. Oman autoni vakionopeudensäädin pääsee tuohon tasaisessa maastossa, mutta hiukankin mäkisemmällä tieosuudella vaihtelu on jo suurempi.
1-3 km/h haarukkahan tarkoittaa +/- 0,5...1,5 km/h.
Totta. Etenkin nyt normaaleilla talvikeleillä (eli tie saattaa olla hiukan jäässä ) jopa moottoritiellä ylinopeutta ajavat ovat vain satunnaisia. Suurin osa tuntuu ajavan aavistuksen alle suurimman sallitun tai sitten keskinopeutena tasan suurinta sallittua (tuolla määritelmällä vältän tarttumasta hetkellisiin 3 km/h ylinopeuksiin).
Jostain syystä mittari on ihan kiva olla olemassa, vaikken sitä normaalissa ajossa käytäkään. Mainitsemistani pakuista se oli vain muutamassa, mikä ei sitten kuitenkaan ajonautintoon vaikuttanut.
Noinhan se jossain määrin onkin. Mutta silti tuollaisella autolla on helppoa ajaa pientä ylinopeutta. Jos rajoituksenmukainen nopeus tuntuu jo kovalta, ei pieni ylinopeus siinä enää paljon tunnu. Mutta ainakaan maantiellä ei suuria ylityksiä kovin mielellään ajele, sen verran rauhallinen luonne monilla autoilla on. Ajamisesta tulee väkinäisen tuntuista.