«12345678»
Sattui kohdalleni "jälleen", olin lähdössä vasemmalle kolmion takaa, autoja tuli molemmista suunnista ja oli ruuhkaa.
Oikealta olisi ollut sopiva väli, mutta vasemmalta tuleva auto oli aika lähellä ja päätin odottaa hänet.Yllätys oli epämieliyttyvä kun odottavani auto laittoi vilkun oikealle kääntyessään, merkkiä en mainitse vaikka kyseessä oli jälleen "ns-premium merkki".
Tälläinen liikennekulttuuri on mielestäni ärsyttävintä, oletko samaa mieltä, vai mikä se on se sinun ärsyke?
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Eipä noista itselleen vieraiden ihmisten mokailuista kannata ärsyyntyä. Ainoa mitä asialle voi tehdä on vilkuttaa kädellä sille kääntyjälle josko toinen huomaisi ja jäisi sitten ihmettelemään "oliko se joku tuttu?".
Kun itse ajelee voi vilkun laittaa hyvissä ajoin ja näyttää ettei sen käytössä ole mitään noloa.
lawnmover:
Eipä kannata ei, mutta kukapa ei joskus ärsyyntyisi? Joko enemmän tai vähemmän.
Itse en osaa määritellä ärsyttävintä asiaa. Päivästä, tilanteesta ja teon törkeydestä se riippuu. En osaa verrata yhteismitallisesti esimerkiksi liian lähellä ajamista ja em. vilkuttamattomuutta.
Ärsyttäviä ja yleisesti esiintyviä asioita ovat ainakin em. vilkuttamattomuus, perässä roikkuminen, painostaminen ja ohituksen jälkeen eteen kiilaminen.
rs2300:
Minua korpeaa se kun ihmiset eivät osaa tai ovat piittaamattomia ryhmittymisestä risteyksiin mentäessä.
Ainakin omalla paikkakunnallani on vähän väliä tilanne jossa joku kääntyy yksisuuntaiselta oikeasta reunasta vasemmalle, tai seisoo valoissa keskellä tietä, vaikka tilaa pitäisi olla selvästi kahdelle rinnakkain.
En väitä että olen mikään mallikuski, mutta risteyksiin tullessa kiinnitän aina paljon huomiota ja näen vaivaa että muutkin mahtuvat. Siksi ärsyttää että niin monia asia ei kiinnosta, oma napa vaan.
Virheitähän tekevät kaikki. Eivät tahattomat virheet minua ärsytäkään, sillä aivan varmasti sorrun silloin tällöin itsekin niihin.
Sen sijaan mikä ärsyttää, on yleinen itsekeskeisyys ja suoranainen kiusanteko. Esimerkiksi perässäroikkuminen on todella v-mäistä. Samoin tahalliset kiilailut ruuhka-aikoina, jotka hidastavat kaikkien muitten matkantekoa. Nämä siis Suomessa sekä täällä.
Täällä potuttaa välillä se huolellisuustaso millä ajetaan. Vilkut jää motarilla päälle vasemmalle, eikä nyt aina viitsitä niin kovin tarkkaan katsoa peileihin.
Suomessa ärsyttää todella paljon autoilijoiden suhtautuminen kevyeeseen liikenteeseen. Se on suorastaan luokatonta. Kaasua painetaan ihan vaikka jalankulkija olisi jo ylittämässä katua, eikä pysähdytä suojatien eteen.
Pari viikkoa suorastaan vittuunnuin niin suunnattomasti erääseen Hiace-kuskiin, että menin hänelle kuittaamaan kun samalle huoltsikalle sattui. Kyseinen urpo meinasi manskulla ajaa kahden teinitytön päältä jotka olivat jos suojatiellä minun autoni edessä. Olivat jo ylittäneet vastaantulevien kaistan siis. Sen sijaan, että Hiace-kuski olisi hidastanut, painoi tämä urpo kaasua lisää. Oli askeleen-parin päässä, ettei ajanut tyttöjen päältä. Ja takuulla huomasi heidät, koska kiihdytti ihan selvästi. Uskomaton suoritus.
simppa:
En tiedä viittasitko minun viestiini, mutta päin persettä ryhmittyminen on joillain kuskeilla tapa, ei mikään virhe.
Jokaisellahan pitäisi olla keskittyminen ajamisessa, ja kun risteys lähenee, pitäisi kellot soida että mihin ryhmityn ja miten, ja että mahtuuko muutkin sinne oikeille paikoilleen. Tämän homman osaaminen on edellytys ajokortillekkin.
Toki osa näistä on vilpittömästi vahinkoja, joissa ei ole kyseessä piittaamattomuus.
En viitannut viestiisi.
petos:
Ärsyttävää on myös se, että joissain paikoissa tilan leveys on jotain yhden ja kahden auton mitan välistä. Silloin syntyy tulkintaa siitä, kuinka olisi sopivaa ajaa. Aina ei edes poliisi osaa sanoa, kuka on oikeassa.
Tällaista epäloogisuutta ei tienpitäjältä kaivata.
Olet taas kohdannut näköjään aivan TYYPILLISEN "vitun jäykkäsormihomo" -yksilön. Kun lapseni ja puolisot ihmettelee että mikä se on? Niin kerron HYVIN mielelläni näitten (Premium..?-)paskiaisten pesimis- ja esiintymisalueista ja -ajoneuvoista pitkään tyhjentävästi lisää.
Kuulin muuten (TÄMÄN LOISTAVAN KUVAAVAN..!!!
Kyseisen onnettoman nisäkäslajin levinneisyys on valitettavasti todettu liittyvän Suomalais-Ugrilaiseen-Junttikansanperinteeseen sekä myöhäisautoilullisis-traditioon omavoimaiskäyttöisten kulkuneuvojen hallinnan kyvyttömyyteen sekä -kykenemättömyyteen liittyvään kulttuuriperintöön.
Tyypillistä tälle ikävälle lois-Roskajoukolle on muutenkin muista nisäkäsläjeista kaikissa käyttäytymisyhteuyksissä muista piittaamaton ja itsekäs käyttäytymismalli. Tutkijat ovat edellämainitun "paskasakin" levinneisyyden estämisen keinojen löytämisessä työnsä alkumetreillä valitettavasti vielä varsin voimattomia..
Suomalaisen autoilukulttuurin aboriginaalisuudesta ja primitiivisyydestä johtuen nautin AINA jokaisesta hetkestä taksin takapenkillä sekä omissa ajoneuvoissani alkoholin myötävaikutuksen suomista takapenkkiläisyyden hetkistä nykyisin täysin rinnoin!! (eli Suomeksi kun saan olla kyydissä eikä tarvitse itse ajaa.., tähän on alkoholi hyvä ja riittävän pätevä syy..)
TÄMMÖINEN<-- kotipoliisimeininki riepoo erityisesti. Jostain merkillisestä syystä jotkut ihmiset luulevat tekevänsä yhteiskunnalle palveluksia vaikka todellisuudessa käyttäytyvät kuin idiootit. Tuokin ukko on jo ehtinyt 70-vuoden ikään eikä teoissa ole järjen hitustakaan.
Asun Ullanlinnassa. Parkkipaikkoja on TODELLA niukasti. Menneenä talvena lunta reippaasti ja parkkipaikkoja entistä niukemmin. Porukka parkkeerasi joka päivä moneen kertaan Tehtaankadulla niin, ettei ratikat päässeet. Aika huono pelisilmä täytyy olla, jos parkkeeraaja ei tuollaista itse huomaa. Kallion kaupunginosassa tämä ilmiö oli vissiinkin pahin. Voisin kuvitella, että autojen siirtämisestä koituu kunnon lasku.
Yhden kerran ratikalla tullessani naiskuljettaja kysyi, että olisiko kyydissä miehiä, jotka voisivat tuupata auton pois edestä. Olin siellä minäkin työntelemässä ja sitten matka jatkui taas. Hyvä perusmeininki.
Alueella liikkuu bussi 14. Sen reitti kapeilla kaduilla on "hieman" ahdasta. Bussit tarvitsevat kulmissa oikein reilusti tilaa kääntyessään. Katujen alkupäihin on laitettu kieltomerkkejä ja silti sinne jätetään autoja. Bussien tullessa kääntyminen ei vain meinaa onnistua, kun tilaa ei ole. Tämä on ihan päivittäistä kesät talvet.
Jotkut autoilijat (aika moni) ajavat risteyksiin ja jäävät sinne arpomaan, että kääntyäkö vai ajaako suoraan vai mitä pitäisi tehdä. Sitten tulee bussi. Taas sama suttu. Nuo arpojat eivät väistä minnekään ja taas ollaan jumissa. Jalankulkijana jään usein seuraamaan, että mitenkä nuo tilanteet laukeavat. Huonoa se on. Tuntuu välillä, että autokuskien päässä ei todella ole yhtään mitään. Tilannetta kimuroittaa, kun katuja on revitty putkitöiden vuoksi auki.
Kaiken kaikkiaan liikenteellisestä pelisilmästä on pohjimmiltaan kyse. Jostain syystä autokuskien mielikuvitus ei yhtään pelaa, että mitä eri tilanteista on seurauksena, jos tekee niin tai näin.
Ei nämä tilanteet varsinaisesti ärsytä, kun tämä on niin päivittäistä ja ihan hauska niitä on seurailla, että miten ne milloinkin ratkeavat. Suuttuminen ei näet auta yhtään mitään eikä ketään.
Jep. Tämä ryhmittäytymiskyvyttömyys lienee kaikkein ärsyttävintä. Tässä on varmaan pohjimmiltaan kysymys siitä, että jengi ajattelee vain itseään eikä muita tienkäyttäjiä. Se voi kyllä olla myös piittaamattomuutta tai silkkaa kiusantekoa.
Ärsyttävyyslistassa näitten väärin ryhmittäytyneiden perässä hyvänä kakkosena tulevat ne autoilijat, jotka eivät kykene ohittamaan oikealta hyvin ryhmittäytynyttä vasemmalle kääntymistä odottavaa. Todella usein näkee tilanteen, jossa vallan hyvin pääsisi ajamaan, mutta näin ei kuitenkaan tehdä. Tällaisessa tapauksessa syynä lienee vain kyvyttömyys.
Joka tapauksessa kaikkien kannalta on parasta olla ärsyyntymättä vaikka välillä siltä tuntuukin.
Liikenteessähän on paljon mm. hulluja, humalaisia, vanhuksia, älyltään vajaita (jotka eivät osaa painaa kaasua ja puhua kännykkään samaan aikaan), ulkomaalaisia (jotka ovat saaneet suomalaisen ajokortin näyttämällä poliisiasemalla jotakin afrikkalaista pahvilappua), kaksi kertaa vuodessa hulluille päiville ajavia naisia (joilla vielä kuukautiset samaan aikaan), feministejä, homoja...
Pitäisi muistaa se, että kaikki eivät kertakaikkiaan kykene ajamaan niin kuin pitäisi. Jotkut ovat ajattelemattomia, toiset taas itsekkyyttään tekevät samoja ärsyttäviä asioita kuin nuo ajattelemattomat.
Kyllä minäkin ärsyynnyn vilkuttamattomuudesta ja perseessä roikkumisesta. Pitäisi vaan joskus muistaa, että ei aina voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Minua ärsyttää ärsyyntyminen.
Lehdessä oli pari päivää sitten uutinen jossa kerrottiin 70-vuotiaasta miehestä, joka oli lyönyt nyrkillä 12-vuotiasta tyttöä, joka ajoi polkupyörällä jossakin kielletyssä paikassa. Mies oli mätkinyt aikaisemmin myös muita lapsia. Tuollainen ei ole kivaa.
Teen itse monenlaisia virheitä niin liikenteessä kuin muuallakin elämässäni. Tästä johtuen olen hyvin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen muiden tekemiä virheitä kohtaan. En koskaan osoita liikenteessä mieltäni vilkuttelemalla auton valoja tai soittamalla äänimerkkiä tai muullakaan tavalla. Tässä asiassa olen absolutisti. Vaikka joku ajaisi kolmion takaa eteen tai tekisi jotain aivan mieletöntä, ajattelen, että voi kai tuollaista tapahtua sopivissa olosuhteissa minullekin.
Toissa kesänä eräs tyttö ajoi Helsingissä perääni niin, että tuntui vähän aikaa, että halvaannun selkääni osuneesta iskusta (törmäys tuli yllättäen, eikä ohut kova selkänoja paljon vaimenna). Tästäkään tapauksesta en millään tavalla hermostunut vaan ajattelin, että sattuuhan sitä.
Tietysti jotkut temput ärsyttävät, mutta mutisen silloinkin vain itsekseni enkä näytä mielialaani auton ulkopuolelle. Oikeastaan minua eivät ärsytä niinkään virheet vaan tien tukkona ajaminen eli hidas mateleminen paikassa, jossa matelijaa ei voi ohittaa. Jos itselläni sattuu olemaan kiire, saatan rähistä itsekseni jotain oikein pahaakin eli esimerkiksi että "painu nyt jo siitä senkin idiootti", tai "mitä hullua tuo tyyppi tuossa oikein matelee" tai "aja, aja, aja, miksei tuo typerys aja" tai jotain tällaista. Mutta en näytä ulospäin näitä tunteita vaan seuraan autoa kohteliaan välimatkan päässä (ei siis mitään takapuskuriin kiilaamista tai muulla tavalla provokatiivista ajamista). Ainoa provokaatio voi olla se, että kun lopulta onnistun ohittamaan hitaasti ajavan auton, painan kaasua oikein kunnolla ja puran tällä tavalla vähän paineita, joita hitaan auton perässä mateleminen on aiheuttanut. Koska autoni ei ole Ferrari, ohitettava tuskin huomaa koko asiaa.
Ferrarista puheen ollen - tämä ei liity aiheeseen - tein pari päivää sitten historiaa. Ohitin ensimmäisen kerran elämässäni Ferrarin. Se tapahtui Länsiväylällä. Valkoinen Ferrari ajeli sen verran hitaasti, että arvelin voivani ohittaa sen. Itse asiassa tämä taisi olla kolmas Ferrari, minkä olen nähnyt Suomen maanteillä. Kuopion lähellä näin joskus pari vuotta sitten vaaleansinisen Ferrarin, ja Lahden lähellä noin kuukausi sitten punaisen Ferrarin. Automerkki taitaa olla yleistymässä Suomessa.
Valitettavasti "suvaitsevaisuudellani" muiden virheitä kohtaan on epämukava kääntöpuoli. Nimittäin se, että loukkaannun verisesti, kun joku protestoi minun tekemästäni virheestä - eikä kyseessä tarvitse aina olla edes virhe, sillä protestiherkät ihmiset näkevät virheitä sielläkin missä niitä ei ole.
Pari kertaa protestoija ei ole tyytynyt vilkuttelemaan valoja ja soittamaan äänimerkkiä vaan on lähtenyt seuraamaan tarkoituksena antaa minulle "henkilökohtaista liikenneopetusta". Yksi tällainen "liikenneopettaja" ajoi perässäni muutaman kilometrin pitkin poikin Kannelmäkeä ja kiilasi minut lopulta kahden auton väliin kadun varteen. Oman autonsa mies pysäytti muuriksi keskelle tietä. Huudeltuaan ensiksi vähän aikaa autonsa ikkunasta, mies nousi ulos ja lähti kävelemään minua kohti uhkaavan näköisenä. Tässä vaiheessa painoin kaasua ja koukkasin jalkakäytävän kautta karkuun. Mies lähti ajamaan perääni, mutta onnistuin harhauttamaan hänet kurvaamalla erään kerrostalon pihaan.
Toinen tapaus sattui Jyväskylässä. Takanani ajanut auto vilkutteli ensiksi valoja ja seurasi sen jälkeen perässäni muutaman kilometrin. Siinä vaiheessa, kun käännyin rautatieaseman pihaan, auto jatkoi matkaa. Luulin jo päässeeni varjostajastani eroon, mutta kuljettaja kävikin vain pysäköimässä autonsa läheisen hotellin pihaan ja tuli sen jälkeen kävellen luokseni antamaan henkilökohtaista "liikenneopetusta". Tilanne oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että minulla oli kerrankin mahdollisuus antaa palautetta toisin kuin niille "liikenneopettajille", jotka antavat opetusta pelkurimaisesti autonsa sisältä äänimerkillä ja valoilla. Jyväskylän miehen opetustuokio ei ehkä ollut aivan sellainen kuin hän oli suunnitellut. Keskeytin opettajan heti alkuunsa kun hän yritti puhua minulle jotain auton peileistä. Enempää suunvuoroa hän ei saanutkaan. Siinä vaiheessa kun kysyin, haluaako tyyppi tapella, vai mikä keskustelun tarkoitus on, mies hiippaili takaisin autolleen. En tiedä, millaisen sankaritarinan hän kertoi autossa odottaneelle naisseuralaiselleen. Ehkä mies itse oppi sen, että hullua ei pidä ärsyttää, ja koska etukäteen ei voi tietää, kuka on hullu, ei kannata ärsyttää ketään.
Kumpikin tapaus käynnistyi siitä, että olin vaihtanut "liikenneopettajan" mielestä huonolla tavalla kaistaa. Kannelmäen tapauksessa kiilasin päättyvältä kaistalta vilkkua näyttäen suoraan menevälle kaistalle, josta seurasi ensiksi raivoisa yhden miehen torvisoittokonsertti ja pari kilometriä myöhemmin jatko-opetusta. Jyväskylän tapauksessa ryhmittäydyin oikealle kaistalle kääntyäkseni risteyksessä, mutta matkustajan neuvosta muutin suunnitelmaa ja palasin suoraan menevälle kaistalle - ja tästä jälkimmäisestä kaistanvaihdosta takana ajanut hermostui (vaikka etäisyyttä oli riittävästi eikä törmäysvaaraa ollut). En väitä, että kaistanvaihtoni olisivat olleet täydellisesti käytöskirjan mukaisia, mutta jos jokaisesta epämääräisestä kaistanvaihdosta lähdettäisiin seuraamaan toista autoa ja annettaisiin sen kuljettajalle henkilökohtaista opetusta, niin aika hulluksi liikenne menisi.
SO201:
Tuossa syyllistyt virheeseen, jos tarkkoja ollaan. Itse soitan torvea 34 § mukaisesti jotta muut huomaisivat jos joku esim. kaahaa taajamassa vastaantulijoiden kaistalla. Ei vaaran aiheuttamiseen tarvita alkoholia veressä, moni kykenee säikäyttelemään muita ihan selvin päinkin ja kaiken lisäksi harkittuna tekona.
Tieliikennelaki:
34 §
Ääni- ja valomerkit
Milloin vaaran välttämiseksi on tarpeen, kuljettajan on annettava ääni- tai valomerkki taikka jarruvaloa käyttämällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota. Muutoin äänimerkin saa antaa vain taajaman ulkopuolella valoisana aikana ohitettaessa.
Äänimerkki ei saa olla pitempi kuin on välttämätöntä. Valomerkki on annettava ajovaloja vilkuttamalla.
Laki ei velvoita vilkuttamaan valoja mielenosoituksen takia.
Herbert:
Lainattu tekstinpätkä ei ollut täydellinen, mutta äänimerkin käyttö ei siis aina ole mielenosoitus vaan jokaisen velvollisuus varoittaa vaaratilanteesta. Ei siis varoittaa sitä kaaharia joka aiheuttaa vaara, vaan varoittaa liikennettä.
Liikenne voi olla joku joka saattaa tulla pihaliittymästä, jota ei sillä hetkellä edes näe. Liikenne on siis laajempi käsite kuin yksittäinen kuljettaja, vrt. liikenteen vaarantaminen vs. itsensä vaarantaminen.
ajoin mootoritiellä 130km/h mittariss ohi "rekkaa" niin vielä mootoripöyräiljälle se ei ilmaesesti riittänyt kun piti ohittaa pientareen kautta ja jälkeen päin kuulin että samoin on kaynnyt monelle kaverille.
olin käymässä lomalla suomessa eli onko tietoa kuinka yleinen tapa tuosta on tullut?
samaan aikaan radiossa sanottiin että suomessa kuolevista mootripyöräilijöistä 80% on oma vika ,sitä taas ei täyty yhtään ihmetellä kun niitä seuraa...
finman:
Oletko ihan varma, että et lähtenyt ohittamaan, kun moottoripyöräilijä oli jo ohittamassa?
Ei ole mitenkään tavatonta, että jonossa ajettaessa joku edessä olevista lähtee myöskin ohittamaan vaikka takaa jo tulee ohittaja.
Laki kieltää lähtemästä ohitukseen, kun takaa jo tulee ohittaja.
TLL:
Oikealta ohittaminen ja pientarella ajaminen on kiellettyä. Niin on ylinopeuskin, kuten myös liian lähellä ajaminen.
Mutta oliko tämä enempi ärsyttävä kuin vaarallinen tilanne?
-------
Olisikin mielenkiintoista tietää minkälaiset vakuutusmaksut moottoripyörissä olisi jos niissä olisi ns. mustat laatikot joista näkisi onko kyseessä vahinko joka luonnollisesti korvataan, vaiko vain todennäköinen seuraus vaaralliseksi tunnetusta teosta jonka kustannuksia ei saisi maksattaa muilla.
Liikennevakuutuslaki:
7§ ..Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.
Omaisuusvahingosta suoritettavaa korvausta voidaan vahinkoa kärsineen myötävaikutuksen perusteella kohtuuden mukaan alentaa tai se evätä ottaen huomioon vahinkoa kärsineen viaksi jäävä syyllisyyden määrä ja muut olosuhteet.
lawnmover:
Tai autoissa ... vrt. ylinopeudet.
Saabeissa on ollutkin mustia laatikoita.
lawnmover:
Mutta SO201 puhui mieneosoituksesta, johon liittyen väitit SO201:n olevan väärässä.
Herbert:
Näin se teksti jatkui jota kommentoin: Vaikka joku ajaisi kolmion takaa eteen tai tekisi jotain aivan mieletöntä...
Lähinnä tuo mieletön on omasta mielestäni esimerkiksi ohittaminen taajamassa silloin kun ajetaan jo rajoitusnopeuden mukaan.
Eräs ärsyttävä tilanne syntyy usein risteykseen saavuttaessa. Ajetaan kaksikaistaisella sivutiellä (yksi kumpaankin suuntaan) ja liittymään saavuttaessa ensimmäinen pyrkii risteävän päätien yli, toinen kääntyy. Yleensä liittymässä on pyöristysten takia tilaa kahdelle autolle rinnakkain. Jos molemmat ajaa tuohon vierekkäin odottamaan vuoroaan, ei kumpikaan näe sivulle, koska vieressä oleva peittää näkyvyyden. Erityisesti paketti- ja tila-autot sekä maasturit ovat korkeutensa takia tehokkaita tässä. Siitä sitten syntyy hivuttautumista, kun molemmat koittavat nähdä toistensa ohi.
Jos jälkimmäisellä olisi ollut hiukan kykyä nähdä muutakin kuin oma napansa, jäisi tämä taaemmas joko odottamaan vuoroaan tai sitten seuraamaan sieltä liikennettä. Mutta vain harvoin suomalaisella autoilijalla tällaista kykyä vaikuttaa olevan.
Herbert:
Justiinsa sellaista liikenteellistä pelisilmää, jota olen peräänkuuluttanut jo vuosia - sitä vain ei ole. Suurimmalle osalle on mahdotonta edes aavistella etukäteen millaisiin tilanteisiin ollaan joutumassa.
------------------------
Matelin Pohjoisrannassa tässä päivänä muutamana vasemmalla kaistalla, joka vie Kauppatorille Pohjois-Esplanadille. Liikenne jumiutui jostain näkymättömästä syystä. Edessä risteys. Siinä on liikennevalotkin. Jäin sen eteen tukkimatta risteystä, joka jo muutenkin oli puolitukkeissa. Jono liikahti edessäni. En mennyt risteykseen, kun olisin jäänyt siihen risteykseen. Yllätys yllätys. Takaani vaihtoi mielenosoituksellisen reippaasti kaistaa kolme autoa ja jäivät sitten siihen naapurikaistalle ja tukkivat koko risteyksen pääsemättä valoista huolimatta yhtään minnekään. Miksikö? No siksi, kun minä en ejanut sinne risteykseen pääsemättä lävitse. ...., että noin meillä täällä. Koin itseni jotenkin syylliseksi vaikka olin ainoa joka toimi oikein. Tietenkin sitten mielenkiinnosta seurasin, että kuinka nopeasti nuo tungeksijat oikein selviävät eteenpäin. Oma kaistani veti edes jotenkin ja he jäivät sinne jonnekin taakse.
Vaan mitäpä tuosta. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja minä en niihin aio puuttua. Ajotyylejä on niin kovin monenlaisia.
Moottoripyörällä kun tekee tuota samaa, että ei mene risteykseen pääsemättä lävitse, niin torvet soivat takana. Ymmärtäisin, jos estäisin kääntyjiä pääsemästä, mutta kun niitäkään ei ole. Olen monesti haaveillut, että olisi todella hauskaa, jos pääsisi oikein virallisesti haastattelemaan noita takana olevia torvensoittelijoita, että mitä ihmettä heidän ns. aivoissaan oikein liikkuu.
Jollain tavalla kadehdin niitä poliiseja, jotka ajavat siviilimoottoripyörillä siviilivaatteissa liikenteenvalvontatehtävissä. Tuollaisia on melkoinen joukko. He mahtavat päivittäin kuulla mitä mielikuvuksellisempia tarinoita kuskien itsensä kertomina, että miksi ovat toimineet niin kuin ovat.
Tuossa yhtenä päivänä Anthony Bourdainissa pohdiskeltiin, että nykyisin on liian vähän periaatteen miehiä, niin kuin esim. John Wayne länkkäreissään. Pitäisi olla rohkeutta tehdä asiat oikein vaikka kaikki muut ympärillä tekisivätkin väärin. Tuota voi soveltaa liikenteeseen ajelemalla esim. moottoritien tietyöalueella rajoitusten mukaan viittäkymppiä, kun lähes kaikki muut painelevat 80-90 km/h.
TÄSSÄ <-- hieman mallia miten pitää toimia. Jos kaikki tekisivät niin kuin tosimiehet, niin eihän se rikollista voi semmoinen olla.
Nopeamman(vasemman) kaistan tulppaaja on todella epämiellyttävä tuttavuus kaksikaistaisella tiellä.
Maantiellä liian lyhyttä väliä edellä ajavaan pitävä on myös varsinainen maanvaiva. Ohitettaessa hänen eteensä kun joutuu 'kiilaamaan'. Tällaiselta kaverilta jos joskus pääsisi kysymään miksi jouduit vilkuttelemaan valoja? Oliko turvavälisi kohtuullinen? Usein heillä, joilla pitkät valot vilkkuu ja äänimerkit soi, on itsellä todellisia vaikeuksia sopeutua liikenteen rytmiin.
Vaarallisinta tuo lyhyt väli on maantiellä jos se lyhyt väli sattuu olemaan kahden rekan välissä. Kun lähdet ohittamaan rekkaa ja huomaat, että perskule, eipä mahdukaan auto tuohon rekkojen väliin niin siinäpä sitä sitten ajelet toisen kilometrin rekkojen rinnalla väärällä kaistalla ja toivot, että vastaan ei tule autoja. Ihmettelen suunnattomasti rekkoja, jotka roikkuvat mm. henkilöautojen perseissä kiinni. Siinäpä kun sitten jarrutat jonkun hirven takia niin kusessa olet. Usein tätä puskemista tapahtuu varsinkin silloin, kun on satasen rajoitus ja ohitat rekan. Sitten kun rajoitus muuttuu kohta kahdeksaksi kympiksi ja jos ajelet rajoitusten mukaan niin se rekkahan ottaa sinut heti kiinni ja alkaa hiostamaan takapuskuria mielenosoituksellisesti. Nämähän ovat sellaisia asioita, joita poliisi ei valvo liikenteessä käsittääkseni ollenkaan.