Timo 1967 toisessa ketjussa mainitsi vakionopeussäätimen hyödyllisyyden, että rajoitukset eivät ylity ja meno on taloudellista.
Ihan asiaa, mutta sitten on yksi seikka, joka tuohon muuten niin erinomaiseen härpäkkeeseen liittyy.
Väsyneenä ei tietänkään pitäisi ajaa, selvähän se.
Joskus kuitenkin jonkun täytyy se tehdä ja tällöin vakionopeussäädin saattaa muuttua mukavasta härpäkkeestä ainakin mahdollisen onnettomuuden vaurioita pahentavaksi tekijäksi.
Ennen "nukahtamista" lihakset rentoutuvat, niin myös kaasujalan lihakset. Vauhti siis hiljenee.
Vakionopeussäätimellä ajettaessa lihasten rentoutuminen ei muuta nopeutta minkään vertaa, vaan metsään mennään säätimen ylläpitämällä nopeudella.
Vakionopeussäädin on hyvä lisäys, koska 23.2.2012 tässä samassa threadissa väliotsikolla "väsymys" ei sitä erikseen mainittu.
Olen samaa mieltä Ponin kanssa, mutta hieman eri perustein.
Jos zombie ajaa vakionopeussäätimellä, on selväpäinen kuski päästänyt tilanteen jo liian pitkälle. Hänen pitää puuttua asiaan jo ennen kuin zombie astuu ratin taakse, koska zombie ei enää käsitä olevansa väsynyt.
Niinpä vakkari pois jo silloin kun tarvitaan oman ajamisen virheindikaattoreita väsymystilan paljastamiseksi, että nopeuden seurannasta tulee itselle yksi seurattava virheindikaattori lisää.
Pientareettomalla kantatiellä on tullut tavaksi "merkata" ohitettava pyöräilijä tai jalankulkija hieman korostetulla siirtymisellä keskemmälle vasemman vilkun kera. Takasin ajolinjalle palatessa vilautus oikealle kertoo "siinä kohdassa oli väistettävä".
Vaikka itselle tilanne onkin selvä, vilkku osoittaa tien laidassa kulkevan takana tulevalle kuljettajalle, joka ei ehkä huomaa hidasta kulkijaa muuten.
Nämä olen maininnut jo muuallakin, mutta kopioin vielä tännekin, selityksen kera.
Neljä luokkaa opintiellä osaavaksi kuljettajaksi:
1. Noudatan itse sääntöjä
2. + lisäksi varaudun muiden virheisiin
3. + lisäksi varaudun myös omiin virheisiin
4. + lisäksi ymmärrän liikenneympäristön vaikutuksen
1. Tämän itsestäänselvyyden peruste on oman liikkumisen ennustettavuus muiden kannalta.
2. Vaikka kuinka tarkasti noudatan määräyksiä itse, se ei estä muita tekemästä minulle vaarallisia virheitä. Kohtuulliset nopeudet ja oman ajoneuvon havaittavuus vähentävät riskiä, mutta sen lisäksi kannattaa harjoitella menetelmiä, joilla pystyy tunnistamaan tyypillisten virheiden riskejä ja suunnittelemaan valmiiksi pakopaikan jos sellaista sattuu tarvitsemaan.
3. Oman erehtyvyyden merkitystä on hankala ymmärtää ennen edellisen kohdan sisäistämistä. Se, että ymmärtää virheitä sattuvan myös itselle ei ole lupa huolimattomuuteen, vaan päinvastoin muille mahdollisimman helposti ennakoitavaan ajotapaan. Omia havaintovirheitä voi vähentää selvittämällä omien silmiensä sokeiden pisteiden paikan ja suunnan, valitsemalla silmälasit, jotka eivät rajaa näkökenttää. Virheitä tulee tällöin vähemmän, mutta tulee kuitenkin. Ja niiden varalta kannattaa korostaa oman ajoneuvon näkyvyyttä, ryhmittymisiä, kääntymissääntöjä, vilkkuja, jarruvaloja ja niin edelleen. Jos oman virheen seurauksena ollaan törmäyskurssilla, sen yleensä myös huomaa itse viimeisenä. Niinpä kannattaa antaa riittävästi informaatiota omista aikeista, että muut voivat korjata, jos itselle sattuu virhe.
4. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Liikkuvien näköesteiden merkityksen ymmärtäminen helpottuu vaihtamalla "en näe riskiä" asenne "näen ettei ole riskiä" tavoitteeseen. Valtatiellä voi pystyä ajamaan rajoitusnopeutta lumisateessakin tai poudalla muun liikenteen seassa, mutta muun liikenteen seassa lumisateessa ehkä ei. Kolmion takaa tulevan väistämisvelvollisen riski minulle muuttuu erilaiseksi, jos samaan aikaan on teoriassa minun ajamiseeni vaikuttamattomia vastaantulijoita (joita väistämisvelvollinen odottaa...toivottavasti myös minua?). Tai aurinko paistaa takaani. Ja niin edelleen.
Pientareettomalla kantatiellä on tullut tavaksi "merkata" ohitettava pyöräilijä tai jalankulkija hieman korostetulla siirtymisellä keskemmälle vasemman vilkun kera. Takasin ajolinjalle palatessa vilautus oikealle kertoo "siinä kohdassa oli väistettävä".
Vaikka itselle tilanne onkin selvä, vilkku osoittaa tien laidassa kulkevan takana tulevalle kuljettajalle, joka ei ehkä huomaa hidasta kulkijaa muuten.
Finlex, TLL :"Ajoneuvon kuljettajan, joka aikoo lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntyä risteyksessä tai tiellä taikka vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa, on muiden varoittamiseksi annettava merkki suunnanosoittimella tai, jollei ajoneuvossa ole sellaista, muulla näkyvällä tavalla."
Eiköhän se opeteta jo ekalla luokalla, mutta se unohtuu monelta. Toisaalta monelta näyttää unohtuvan myös että
"Ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä."
Mutta autoin tuossa vastaamisessa koska hän kuitenkin toimii tuossa lähtökohtaisesti fiksusti ja ennen kaikkea massasta poiketen. Hänen kömmähdyksensä oli vain se että se fiksulta tuntuva idea onkin se lähtökohtaisesti oikea tapa toimia.
Autokoulun oppeja ei tarvitse kerrata sen jälkeen kun sen on 18-vuotiaana läpäissyt sillä motivaatiotekijällä että saa luvan ajaa autoa. Tiedä sitten mitä oma ajamiseni tänä päivänä olisi ellen olisi aiheesta kiinnostunut ja kerrannut sitä mitä autokoulussa oikein sanottiinkaan.
Mutta autoin tuossa vastaamisessa koska hän kuitenkin toimii tuossa lähtökohtaisesti fiksusti ja ennen kaikkea massasta poiketen. Hänen kömmähdyksensä oli vain se että se fiksulta tuntuva idea onkin se lähtökohtaisesti oikea tapa toimia.
Totta. Siksi tuollaisten luokkien rakentelu onkin turhaa niin kauan, kun ei olla edes ekaluokkalaisen tasolla. Sitäpaitsi, yleensä niissä keksitään vain omia sääntöjä, joiden suurin merkitys on sekavuuden aiheuttaminen liikenteeseen. Toki omasta mielestä asiat muuttuu parempaan suuntaan, mutta liikenne onkin tarkoitettu tasa-arvoiseksi järjestelmäksi. Minä itse ei omaa erityisoikeuksia.
Autokoulun oppeja ei tarvitse kerrata sen jälkeen kun sen on 18-vuotiaana läpäissyt sillä motivaatiotekijällä että saa luvan ajaa autoa. Tiedä sitten mitä oma ajamiseni tänä päivänä olisi ellen olisi aiheesta kiinnostunut ja kerrannut sitä mitä autokoulussa oikein sanottiinkaan.
Asialliseen toimintaan tarvittaisiin vain kaksi juttua: Sääntöjen tuntemus ja halu soveltaa niitä käytännössä. Molemissa on yleisesti ottaen (ei siis 740 GLE:tä tarkoittaen) isoja puutteita, joten liikoja ei voi odottaa. 740 GLE:n puolustukseksi on todettava, että hänen asenteellaan liikenne sujuu pääosin hyvin. Merkittävät ongelmat syntyvät ihan toisenlaisista asioista. Mutta kun tällaisella oppimishaluisella ja ilmeisesti myös -kykyisellä kaverilla on pyrkimys mahdollisiman hyvään, silloin näitä juttuja tulee viilattua tavalla, joka monia varmaan ihmetyttää ja ehkä ärsyttääkin.
OK, voi mennä ekan luokan piikkiin aivan hyvin. Ei kai siitä silti ole kiellettyä muistuttaa? Tuolla aiemmin on aika monta muutakin ekan luokan asiaa, jotka suurin osa kuljettajista on unohtanut.
Luokat mallinsin oman oppimiskäyräni perusteella ja voi toki olla, että joku muu menee eri järjestyksessä.
Mutta aika luontevaa on aloittaa ajamalla sääntöjen mukaan. Niin tekevä turvallisuushakuinen kuljettaja huomaa aika hyvin, että oma sääntöjen noudattaminen parhaan taitonsa mukaan ei riitä. Minä huomasin ensin muiden aiheuttamat riskit, jotka korostuvat etenkin motoristilla, joka haluaa tulla ehjänä takaisin kotiin.
Kuljettajien virheitä lisää pohtiessaan ei voi välttyä tajuamasta tekevänsä virheitä myös itse. Tätä oli ainakin minulle vaikea sisäistää miettimättä kohdan 2 virheitä ensin.
Neljännen luokan varmaan joku keksi jo aiemmin, mutta minulle se on edelleen vaikea asia, koska nähdyn ymmärtämisessä tulee helposti virheitä silloin kun tilanne ei olekaan ihan jokapäiväinen.
tuollaisten luokkien rakentelu onkin turhaa niin kauan, kun ei olla edes ekaluokkalaisen tasolla.
Osaatko kaikki säännöt ihan varmasti? Noudatatko niitä 100 % aina?
Ellet, onko se riittävä syy kolauttaa yhteen vaikkapa kolmion takaa tulevan kanssa?
Minusta tässä on olennaista se, että sääntöjen noudattamisen lisäksikin voi vielä parantaa omian mahdollisuuksiaan ja kun sitä jatkaa riittävän kauan, huomaa myös itse olevansa osa omista riskeistään.
Ainakin minulla prosessi on ollut rekursiivinen ja juuri kolmannesta kohdasta on tullut kaikkein eniten syitä tarkentaa jo aiemmin opittuja pahoja tapoja, jotka luistelevat ykkösluokan vaatimuksista.
Osaatko kaikki säännöt ihan varmasti? Noudatatko niitä 100 % aina?
Ellet, onko se riittävä syy kolauttaa yhteen vaikkapa kolmion takaa tulevan kanssa?
En osaa, enkä noudata. Mutta en myöskään perustele noudattamatta jättämistä sillä, että edistän siten liikenteen toimivuutta joitain selvästi virheellisiä merkintöjä lukuunottamatta. Esim. jos työmaan jälkeen ei alennettua rajoitusta palauteta ennalleen, en jää ajelemaan 30...50 km/h seuraavaan vakituiseen merkkiin saakka, kun työmaa selvästi on jo ohitettu.
Rikon sääntöjä kahdesta syystä edellä mainitun lisäksi. Sekä huolimattomuuden tai osaamattomuuden takia tai sitten puhtaan itsekkyyden ja välinpitämättömyyden takia. Jos jotain luokitteluja pitää tehdä, olen päässyt ajamisessani sille tasolle, että tiedostan alitajunnan olevan merkittävässä roolissa päätöksentekoon liittyen, mutta pyrin olemaan antamatta tälle liikaa valtaa. Tarkoitan tällä sitä, että jos toimin vastoin sääntöjä tai muuten vain typerästi, myönnän sen itselleni, enkä ala keksimään verukkeita. Muille voi puhua puuta heinää ihan niin paljon kuin haluaa, mutta itselleen pitää olla rehellinen. Ymmärrän myös sen, että tuo on edellytys kehittymiselle. Pitää koittaa rehellisesti analysoida omaa käytöstään ja yrittää parantaa suoritustaan. Vain ajamalla kehittyminen on kovin hidasta varsinkin, jos virheitä tekee pääasiassa muut. Nykyään vaikka vastapuoli tekisikin selkeän virheen, aloitan tapauksen käsittelyn sillä, mitä itse tein ja mitä olisin voinut tehdä paremmin. Toisen tekemisiin on itsellä kovin heikot mahdollisuudet vaikuttaa verrattuna omaan tekemiseen, joten toisen mokan taivastelu ei johda mihinkään. Vaikka liikenteessä on kotipoliiseja, nämä eivät asioita parempaan suuntaan ohjaa. Nämä yleensä saavat verukkeen olla noudattamatta sääntöjä siitä, että joku muu rikkoo sääntöjä. Koska sama mekanismi toimii jossain määrin ihan tavallisenkin siviilin toiminnassa, arvaa mikä on lopputulos?
Kolmion takaa tulevan kylkeen kolauttamiselle ei ole syytä. Tietenkään jos toinen osapuoli ei osuuttaan hoida, kolaria en lupaa voivani estää. Mutta kolarin välttämisen edellytyksiä pohdittaessa ollaan edelleen ykkösluokalla. Arvaatko miksi?
Motiivini sääntörikkomuksiin ovat samat kuin sinulla, siksi sanoinkin jo aikoja sitten, että vain osan rikkomuksistani voin perustella turvallisuudella. Sen sanoin vastineeksi ehdotukselle noudattaa yksittäisiä pykäliä sokeasti, piittaamatta mahdollisista ristiriidoista muiden pykälien kanssa.
En syytä sinua, mutta itse en uskalla nostaa nopeutta työmaan jälkeen ennen uutta rajoitusta. Sakot ovat suuret ja mistä minä sitäpaitsi tiedän, miten monta työkohdetta on avattu samalle rajoituspätkälle?
EDIT: yllä oleva tilanne on kyllä sellainen, jossa itsekin ylitän enemmän kuin muutaman km/h. Pysyn silti rikesakon rajoissa, koska en uskalla riskeerata isoa sakkoa.
Arvaan sinun kysymykselläsi hakevan oman ajamisen ennustettavuutta, jolloin myös muiden mahdollisuus väistää törmäys paranee. Vaatimus on ykkösluokassa, mutta minulla tämä kohta on parantunut selvästi huomattuani kolmosluokan riskin. Korjaathan, jos käsitin väärin?
Luokat otin esille osoittaakseni jatkuvan kehityksen ja uusien asoiden riippuvuuden edellisistä. Mutta luokat oli huono mallinnus rekursiolle, joka toistuu jatkuvasti.
EDIT: luokat voi nähdä siten, että ilman luokan oppimäärän kohtuullista osaamista on vaikea saada kiinni myöskään seuraavasta:
- Muiden virheiden vahtiminen vesittyy, jos itse ajaa miten sattuu
- On vaikea sisäistää omien virheiden merkitystä, mikäli ei ole oppinut varomaan edes muiden virheitä
- Minulle yksikään luokka ei ole vain päätöstentti, vaan hyvin usein ylemmän luokan oppimäärän tiedonjyvänen palauttaa takaisin tarkentamaan alemman luokan vaatimuksia.
Herbert: "Kolmion takaa tulevan kylkeen kolauttamiselle ei ole syytä. Tietenkään jos toinen osapuoli ei osuuttaan hoida, kolaria en lupaa voivani estää. Mutta kolarin välttämisen edellytyksiä pohdittaessa ollaan edelleen ykkösluokalla. Arvaatko miksi?"
740 GLE:
Arvaan sinun kysymykselläsi hakevan oman ajamisen ennustettavuutta, jolloin myös muiden mahdollisuus väistää törmäys paranee. Vaatimus on ykkösluokassa, mutta minulla tämä kohta on parantunut selvästi huomattuani kolmosluokan riskin. Korjaathan, jos käsitin väärin?
En tarkoittut ihan tuota. Tarkoitin sitä, että lakiin on kirjattu väistämisvelvolliselle määräys ajaa siten, että muut voivat huomata tämän aikeen noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Jos siis itse ei huomaa, että joku aikoo noudattaa sääntöä, on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Eli ihan perusasioita lain noudattamisen suhteen, vaikka käytännössä joskus aika hankalaa onkin toteuttaa niin, että vaaratilanteen mahdollisuuden voi sulkea pois.
EDIT: luokat voi nähdä siten, että ilman luokan oppimäärän kohtuullista osaamista on vaikea saada kiinni myöskään seuraavasta:
- Muiden virheiden vahtiminen vesittyy, jos itse ajaa miten sattuu
- On vaikea sisäistää omien virheiden merkitystä, mikäli ei ole oppinut varomaan edes muiden virheitä
- Minulle yksikään luokka ei ole vain päätöstentti, vaan hyvin usein ylemmän luokan oppimäärän tiedonjyvänen palauttaa takaisin tarkentamaan alemman luokan vaatimuksia.
Ihan hyviä asioita, vaikka en niitä minkään luokittelun avulla ajattelekaan. Kuten sanoin, tärkeintä sääntöjen hallinnan lisäksi on ymmärtää, kuka autoni ajaa ja mitkä tekijät siihen vaikuttaa. Jos ei tätä tarkkailua harrasta, ei selvyyttä asiaan tule ja jatkossakin mennään tunteella ja tuurilla. Muutamaan kertaan olen verrannut asiaa urheiluun. Jos tuloksia oikeasti aikoo parantaa, ei suorituksen ahkerakaan toistaminen auta kuin tietylle, suhteellisen vaatimattomalle tasolle. Tarvitaan suorituksen analysointia ja havaintojen edellyttämiä toimenpiteitä. "Muut ovat tunareita"-ajattelutapa ei sinänsä auta kehittymään, vaikka tietysti toistenkin virheistä voi oppia. Kunhan vain antaa siihen mahdollisuuden uskomalla, että jos joku tekee virheen, itsekin pystyy siihen eli tarvetta opetteluun ja kehittymiseen on.
Tein tuossa edellä kirjoitusvirheen, johon sisältyi vahingossa tärkeä huomio, koska lauseen sisältö muuttui yhden kirjaimen myötä jokseenkin päinvastaiseksi kuin piti. "Vaikka tietysti toistenkin virheitä voi oppia". Juuri noin tapahtuu, ellei itse jatkuvasti seuraa omaa käytöstään. Paljon laista poikkeavia käytäntöjä rakennellaan muka liikennettä parantamaan ja niistä voi tulla jopa vallitseva käytäntö ja joidenkin mielestä lain mukainen ajotapa. Esimerkki tästä on tapa väistää motarilla vasemmalle, jos rampilta pyrkii auto päätielle. Monenlaista mielipidettä aiheeseen liittyy, mutta vielä en ole vakuuttunut siitä, että väistämisvelvollisuuden kääntäminen päinvastaiseksi kuin merkillä osoitetaan, parantaisi järjestelmän toimivuuttaa.
Esimerkki tästä on tapa väistää motarilla vasemmalle, jos rampilta pyrkii auto päätielle.
Jokin urbaanilegenda kertoo että siitä voidaan jopa jonkun pykälän perusteella määrätä sakko? Itse pidän siirtymistä vasemmalle kaistalle ennakointina jos voi arvata että liittyjä ei kiihdytä välittömästi vähintään samaan ajonopeuteen jota haluaisin itse käyttää. Toisaalta jos itse näen että joku ajaa oikeanpuoleista kaistaa en voi yleensä hitaalla kiihdytyksellä pyrkiä hänen taakseen ilman että tilanne menee monimutkaiseksi. Oletuksena on että koukataan eteen.
Turvallisuusvaraa ei vasemmalle kaistalle siirtymisestä seuraa, ja jos oikeanpuoleinen kaista ei ole turvavälien verran vapaa ei asiassa pitäisi olla moittimista.
Luonnollisesti liityjän tai liittyjien tulisi ymmärtää olevansa väistämisvelvollisia ja ajaa siten että vetoketjuperiaatettakin voi soveltaa jos liikenettä on vähänkin enemmän. Usein liittyjät tulevat tiiviinä letkana, eli tekevät sen vaikeammaksi.
Jokin urbaanilegenda kertoo että siitä voidaan jopa jonkun pykälän perusteella määrätä sakko?
Eiköhän se mahdollista ole, kun asia laissa kielletään, eikä pykälässä ole mainintaa ehdollisuudesta tyyliin "yleensä" tms. Mutta tuskin poliisit kovin herkästi tuosta sakkoa antavat. Itse en ainakaan ole kuullut kenenkään sellaista saaneen.
Itse pidän siirtymistä vasemmalle kaistalle ennakointina jos voi arvata että liittyjä ei kiihdytä välittömästi vähintään samaan ajonopeuteen jota haluaisin itse käyttää.
Jos rekka on tulossa, voi siirtymisen kuitata silä, että samalla rekka ohitetaan. Perään on turha jäädä, kun tietää mihin nopeuteen rekan vauhti korkeintaan nousee. Tietysti rajanvetoa joskus jouuu tekemään, onko ylipäätään tarvetta vaihtaa kaistaa vai ehtiikö ohi omaa kaistaa käyttäen. Henkilöautojen kohdalla onkin vaikeampaa arvata, miten rampilta tulija kiihdyttää. Jotkut ajavat suoraviivasesti kiihdyttäen nopeasti lopulliseen ajonopeuteen, toiset venyttävät kuin kuminauhaa, eikä kiihdyttämisestä tahdo tulla loppua. Juuri tänään oli tällainen tapaus, kun tultiin molemmat samaa ramppia alas. Tuntui, että edessä ajava kaveri ei saa autoaan vauhtiin, joten kun hetken olin motarilla tämän perässä ajanut, lähdin ohittamaan. Lopulta kuitenkin ajoin n. 125 km/h, jotta pääsin ohi ja takaisin omalle kaistalle. Onneksi muuta liikennettä oli vähän, eikä hidas ohitus ketään häirinnyt.
Samaan tilanteeseen joutuu herkästi, jos väistää vasemmalle rampilta tulevaa henkilöautoa. Ohi ei pääsekään ilman ylinopeutta ja tilanteen kruunaa perässä hosuvat ylinopeuskuskit, jotka eivät voi käsittää, miksi vasemmalla kaistalla joku jää roikkumaan toisen viereen.
Toisaalta jos itse näen että joku ajaa oikeanpuoleista kaistaa en voi yleensä hitaalla kiihdytyksellä pyrkiä hänen taakseen ilman että tilanne menee monimutkaiseksi. Oletuksena on että koukataan eteen.
Oman ja muiden ajonopeuksien ajoetäisyyksien suhde tietyllä hetkellä ratkaisee. Mitään oletusta ei minulla ole.
Turvallisuusvaraa ei vasemmalle kaistalle siirtymisestä seuraa, ja jos oikeanpuoleinen kaista ei ole turvavälien verran vapaa ei asiassa pitäisi olla moittimista.
Ei olekaan. Ongelmana tuossa onkin se, että väistäminen muodostuu oletusarvoksi rampilta tulijan näkökulmasta. Tämän on kuitenkin vaikeata arvioida, mitä tilanteessa kokonaisuutena tapahtuu (ml. vasemman kaistan tilanne). Siksi väistämismahdollisuuden arviointi tilanteessa on vaikeata, eikä sen varaan voi liittymistä rakentaa. Siksi sääntö on kirjoitettu kuten se on. Kuten niin monissa asioissa, tässäkin kokonaisuuden kannalta nykyisen säännön soveltaminen vain sekoittaa asioita, vaikka kuljettajan itsensä mielestä päinvastaiselta tuntuukin.
Luonnollisesti liityjän tai liittyjien tulisi ymmärtää olevansa väistämisvelvollisia ja ajaa siten että vetoketjuperiaatettakin voi soveltaa jos liikenettä on vähänkin enemmän. Usein liittyjät tulevat tiiviinä letkana, eli tekevät sen vaikeammaksi.
Jotta ymmärrys säilyisi, tulisi myös päätietä ajavien hoitaa oma osuutensa kuntoon. Ajoetäisyydet sellaisiksi, että liittyminen onnistuu ja turha väistely väärin mielikuvien syntymisen estämiseksi pois. Järjestelmä sietää virheitä, mutta mitä vähemmän niitä on, sitä enemmän pelivaraa uusille virheille jää. Valitettavaa on se, että usein vain vastapuolen virheet nähdään ongelmana ja jotka jopa oikeuttavat itsensä tekemään lisää virheitä.
Minä olisin tarjonnut tavallisellekin tielle sopivaa
"Milloin kuljettajan ajosuunnassa on vähintään kaksi ajokaistaa, hänen on kuljetettava ajoneuvoa ajokaistaa tarpeettomasti vaihtamatta yleensä eniten oikealla olevalla vapaalla ajokaistalla."
Se tarpeettomuus tulisi siksi että toisen kuuluu liittyä häiritsemättä muita. Mutta se vapaan kaistan tulkinta on usein ns. tappituntumalla ajamista, eli turvavälejä ei yleisellä tasolla näytetä kaivattavan.
Jos ennen liittymää ajat oikealla, se on sinun näkökulmastasi vapaa ajokaista, poikkeuksena ruuhka ja tietysti ryhmitysmerkit. Vasemmalla ajava ei voi siirtyä oikealle, jos siellä on autoja niin paljon, että kaistaa ei voi vaihtaa kaistanvaihtosääntöjä (väistämisvelvollisuus) noudattaen.
En tarkoittut ihan tuota. Tarkoitin sitä, että lakiin on kirjattu väistämisvelvolliselle määräys ajaa siten, että muut voivat huomata tämän aikeen noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Jos siis itse ei huomaa, että joku aikoo noudattaa sääntöä, on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Eli ihan perusasioita lain noudattamisen suhteen
Olen samaa mieltä väistäjän kannalta, mutta en hoksaa, mistä löytyy etuajo-oikeutetun velvollisuus vahtia kolmion takaa tulevan väistämisvelvollisuuden ilmaisemisesta. Järkevää se toki on, mutta onko pakko?
Usein liittyjät tulevat tiiviinä letkana, eli tekevät sen vaikeammaksi.
Saman ongelman olen havainnut ja niinpä liittymärampin jono katkeaa minun kohdallani.
Jos edelläni ajava ei selkeästi kiihdytä edestä pois, jätän vehkeistä riippuen jopa satojen metrien tilan tullakseni itse yksinäni mukaan moottoritien nopeudella. Tietenkin pitää vetää rampin alkupään risteys tyhjäksi takana, eli ei siihen rampille pysähtyä voi, eikä yleensä tarvikaan kun varautuu ajoissa.
Pyörällä tarvii vähemmän tilaa, 740 GLE:llä nykyään jo vähän enemmän.
Olen samaa mieltä väistäjän kannalta, mutta en hoksaa, mistä löytyy etuajo-oikeutetun velvollisuus vahtia kolmion takaa tulevan väistämisvelvollisuuden ilmaisemisesta. Järkevää se toki on, mutta onko pakko?
Velvollisuutta ei erikseen ole sanottu olevan. Koska kuitenkin väistämisvelvollisen pitää muille viestittää aikomuksestaan, luonnollisesti muiden on laissa määriteltyjä viestejä seurattava. Eihän asialla muuten olisi mitään merkitystä.
Syyllisyyskysymyksiä pohdittaessa todenäköisesti päätietä ajavaa ei rangaista kolarista, vaikka toinen olisikin suoraan eteen ajanut. Mutta eihän monesta muustakaan asiasta rangaista tai edes puututa, joten syyllisyys on eri asia kuin lain mukainen ajotapa.
Velvollisuutta ei erikseen ole sanottu olevan. Koska kuitenkin väistämisvelvollisen pitää muille viestittää aikomuksestaan, luonnollisesti muiden on laissa määriteltyjä viestejä seurattava. Eihän asialla muuten olisi mitään merkitystä.
Olen samaa mieltä, mutta viestityksen puuttumisen käsittelemiselle ei ole lakia kirjoitettu. Sen vuoksi pidän itse sitä vapaaehtoisena ennakoivan ajon periaatteena.
Mutta jos saman asian osaa selittää itselleen toisen aiheuttaman kolarin välttämisen lain vaatimuksena, niin sehän on ihan yhtä hyvä.
MUTTA: tuon asian tietäminen teoriassa on eri asia, kuin sen harjoitteleminen asiantuntijan ohjauksessa ja harjoitellun pakotien käyttäminen selkäytimeen ohjelmoituna automaattina vuosia myöhemmin tositilanteen iskiessä päälle.
Herbert:
Syyllisyyskysymyksiä pohdittaessa todenäköisesti päätietä ajavaa ei rangaista kolarista, vaikka toinen olisikin suoraan eteen ajanut. Mutta eihän monesta muustakaan asiasta rangaista tai edes puututa, joten syyllisyys on eri asia kuin lain mukainen ajotapa.
Täsmennätkö? Eikö voisi pikemmin sanoa päinvastoin, että kaikkia lain sallimia hölmöyksiä ei fiksun ihmisen ole pakko tehdä?
Minusta kolari kannattaa vältää, vaikkei itse olisikaan saamassa sakkoa rangaistusta kolauksen jälkeen.
Olen samaa mieltä, mutta viestityksen puuttumisen käsittelemiselle ei ole lakia kirjoitettu. Sen vuoksi pidän itse sitä vapaaehtoisena ennakoivan ajon periaatteena.
Itse asiassa se ei ole vapaaehtoista. 3§ edellyttää varautumaan kaikkiin ennalta arvattaviin tilanteisiin. Rajanvetoa ennalta arvattavuuden suhteen joudutaan käymään, mutta periaatteessa väistämisvelvollisuuden laiminlyönti ei ole ennalta arvaamaton seikka, jos toinen ei ole hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä selvästi osoittanut, että hän aikoo noudattaa velvollisuuttaan.
Oman mausteensa tähän soppaan tuo se, että päätietä ajava ei välttämättä etukäteen tiedä, että oikealta tuleva on väistämisvelvollinen. Kuski siis joutuu ottamaan tämänkin huomiooon.
Mutta jos saman asian osaa selittää itselleen toisen aiheuttaman kolarin välttämisen lain vaatimuksena, niin sehän on ihan yhtä hyvä.
MUTTA: tuon asian tietäminen teoriassa on eri asia, kuin sen harjoitteleminen asiantuntijan ohjauksessa ja harjoitellun pakotien käyttäminen selkäytimeen ohjelmoituna automaattina vuosia myöhemmin tositilanteen iskiessä päälle.
Ajotaito muodostuukin sääntöjen tuntemuksen ja niiden käytön summasta. Ei siitä perinteisestä käsityksestä, kuinka hyvin osaa korjata takapyöräluiston, johon on jouduttu ohjaus- tai kaasun käytössä tapahtuneen virheen tai väärän tilannenopeuden takia. Sinä et tuollaista ole väittänyt, mutta olet rakennellut keinotekoisia luokkia lain yläpuolelle. Ne vain ovat turhia, koska pääsääntöisesti ja jotain hienosäätöä lukuunottamatta laki sisältää niiden vaatimukset. Kuten aiemmin sanoin, hienous tulee siitä, että saa itsensä käyttäytymään hallitusti, ei tunteella. Lain tuntemuksen lisäksi se vaatii aikamoista keskustelua itsensä kanssa.
Herbert:
Syyllisyyskysymyksiä pohdittaessa todenäköisesti päätietä ajavaa ei rangaista kolarista, vaikka toinen olisikin suoraan eteen ajanut. Mutta eihän monesta muustakaan asiasta rangaista tai edes puututa, joten syyllisyys on eri asia kuin lain mukainen ajotapa.
Täsmennätkö? Eikö voisi pikemmin sanoa päinvastoin, että kaikkia lain sallimia hölmöyksiä ei fiksun ihmisen ole pakko tehdä?
Tarkoitin juuri samaa asiaa kuin sinä, eli että vaikka oikeus arpoisikin päätökseksi, ettei päätietä ajavaa voida tuomita syylliseksi, silti päätietä ajavan on seurattava sivutieltä tulevan aikeita noudattaa lakiin kirjattua velvollisuutta väistämisvelvollisuuden noudattamisesta. Minusta laki ei salli jättää seurantaa tekemättä syystä, jonka edellä kerroin. Eli laki ei salli hölmöilyä. Eihän se salli sinun 2 km/h ylinopeuksiakaan, vaikkei kukaan niihin puutu. Päinvastoin, poliisin ohjeissa neuvotaan olemaan puuttumatta niihin ilman erityistä syytä.
Itse asiassa se ei ole vapaaehtoista. 3§ edellyttää varautumaan kaikkiin ennalta arvattaviin tilanteisiin.
Luonnollisesti samaa mieltä. 3§ käytännössä sanoo, että ei saa ajaa kolaria, joten siinä on lakipykälä, jota ei kannata rikkoa :-)
Herbert:
Rajanvetoa ennalta arvattavuuden suhteen joudutaan käymään, mutta periaatteessa väistämisvelvollisuuden laiminlyönti ei ole ennalta arvaamaton seikka, jos toinen ei ole hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä selvästi osoittanut, että hän aikoo noudattaa velvollisuuttaan.
En pitänyt tilannetta etuajo-oikeutetun kannalta ennalta-arvattavuusperiaatteen sisäpuolella. Mutta jos raja vedetään kuten sanot, niin silloin ilman muuta pelkkä lain noudattaminen riittää tuossa tilanteessa.
Onko myös liikennevaloristeyksessä ennalta arvattavaa, että nopesti risteystä lähestyvä ajaa päin punaisia?
Olipa kuinka hyvänsä, olennaista ei liene, millä perusteella hätälaskupaikka on suunniteltu. Pääasia, että se on, koska valmiiksi suunnitellun Plan B:n pystyy yleensä toteuttamaan aivan perustaidoilla.
Plan B:n improvisoiminen yllätettynä on se vaikea kohta.
Ajotaito muodostuukin sääntöjen tuntemuksen ja niiden käytön summasta. Ei siitä perinteisestä käsityksestä, kuinka hyvin osaa korjata takapyöräluiston...
Koska hätätilanteita ei ole takana riittävästi tilastomatematiikkaan, ehdotan suppealla kokemuksella, että ajoneuvon käsittelytaitoa tarvii vasta sitten, jos tyhmyyksissään antaa yllättää itsensä?
Valmiiksi suunnitellun hyvän Plan Been toteuttamiseen riittävät perustaidot. Hytti on täynnä käsiä vasta sitten, kun tajuaa vasta pari sekuntia liian myöhään, mitä on tekeillä...
Herbert:
Kuten aiemmin sanoin, hienous tulee siitä, että saa itsensä käyttäytymään hallitusti, ei tunteella. Lain tuntemuksen lisäksi se vaatii aikamoista keskustelua itsensä kanssa.
Minulla tuossa vaikein kohta on hermojen hallinta. Käämi palaa aivan liian herkästi. Ja TeeCee hiljaa siellä takarivissä, kun et taaskaan käsitä, mistä puhutaan.
Oma vihanhallintakeinoni on viime aikoihin saakka ollut lupa kiroilla vaikka ääneen niin paljon kuin sopivalta tuntuu, mutta se ei saa vaikuttaa omaan ajamiseen kuin korkeintaan positiivisesti. Röyhkeästi tai vaarallisesti lähelläni ajava näkee minun parhaimman mahdollisen suoritukseni. Hän ei välttämättä ymmärrä, mutta kenties meidän takana seuraava kolmas näkee kuka on kuka?
Rouva vaan kysyi joku aikaa sitten, että kun en aja kuin hermoheikko, niin mitä ajattelen saavuttavani raivoamalla itsekseni. Lupasin miettiä asiaa, mutta en ole keksinyt järjellistä vastausta :-)
Yksi apu sääntöjen noudattamiseen on tieto, että 21 km/h yli tikkarin maksaa enemmän kuin moottoriradan vuokra koko kesälomaksi. Maksullisen lisänopeuden hinta-laatusuhde on niin huono, että annan muiden ostaa sitä poliisilta. Minä ostan samaa tuotetta isoina erinä selvästi edullisemmin Kemorasta. Vuoden rauhallisin ajomatka on radalta kotiin.
Herbert:
vaikka oikeus arpoisikin päätökseksi, ettei päätietä ajavaa voida tuomita syylliseksi, silti päätietä ajavan on seurattava sivutieltä tulevan aikeita noudattaa lakiin kirjattua velvollisuutta väistämisvelvollisuuden noudattamisesta.
En väitä vastaan, mutta viet lain vaatimuksen pidemmälle kuin minä. Esimerkiksi juuri tämä muiden virheiden vahtiminen toisen ollessa väistämisvelvollinen.
Mutta jos päin punaista tai kolmion takaa hidastamatta päälle ajava on ennustettavaa normisettiä, niin sitten olen samaa mieltä kanssasi, että TLL 3 pykälän pohjalta pelkkä laki riittää. Ei saa ajaa kolaria.
Osasitko sinä nuo oikeasti ajokorttikokeen jälkeen?
Minä olin niin hidasälyinen, että tarvitsin ajokorttikokeen lisäksi puoli miljoonaa ajokilometriä, usemaan ylinopeussakon ja muutaman EAK:n ymmärtääkseni kuinka edes yrittää paeta kolmion takaa päälle ajavalta tai päin punaista ajavalta. Ja muutaman ratakierroksen osatakseni edes harjoitustilanteessa myös toteuttaa renkaita savustavan jarrutuksen perään ajokaistan levyisen hätäväistön pyörää kaatamatta.
Laskin tuollaisen varautumisen perusmallisen ajokorttikokeen läpäisyn ja sakoitta ajamisen päälle seuraavaksi kehitysvaiheeksi puhtaasti sen vuoksi, että minä en autokoulun jälkeen itse tuota ymmärtänyt, vaan tarvitsin lisäopetusta.
TLL 3 vaatii varautumista kohtuullisiin tilanteisiin. Eri luokat mallinsin niille, jotka haluavat sen lisäksi varautua myös mahdollisuuksien mukaan kohtuuttomiin tilanteisiin. Jos minulle ei-arvattava tilanne on sinulle arvattava, silloin neljä luokkaa tosiaan sulautuvat yhteen vaatimukseen ettei saa ajaa kolaria.
Minun vastineeni kiroilulle on "mikä siinä on ettei noita rattijuoppoja saada pidettyä poissa liikenteestä?!". Oikeasti kysymys pitäisi olla "kaahareita", mutta rattijuopot on yleisesti paheksuttuja eikä niihin yleensä liity hienot tehokkaat autot jolloin "sporttisesti" ajavien manaaminen voisi osua johonkin matkustajaan henkilökohtaisesti.
yhteen vaatimukseen ettei saa ajaa kolaria.
Se ei ole huono keino. Joissakin tapauksissa se voi edellyttää jopa peruuttamista jottei kyljet raapiinnu. Moottoritiellä se voi joskus tarkoittaa jopa pysähtymistä, ja se tuntuu ajatuksena kovin kaukaiselta. Mutta sellaistakin tapahtuu.
Onnettomuuksia tapahtuu, eikä ne kaikki ole tahallisia. Jotkut eivät vaan huomaa toista, tai tilanteen väistämisvelvollisuus on käsitetty väärin.
En pitänyt tilannetta etuajo-oikeutetun kannalta ennalta-arvattavuusperiaatteen sisäpuolella. Mutta jos raja vedetään kuten sanot, niin silloin ilman muuta pelkkä lain noudattaminen riittää tuossa tilanteessa.
Kuten sanoin, asia ei ole yksiselitteinen. Millaiset mahdollisuudet oikeasti kuljettajalla on toimia tilanteessa. Lähtökohtana kaikelle kuitenkin on, että tiedostaa velvollisuuden tarkkailla muiden aikeita noudattaa väistämisvelvollisuutta. Omien oikeuksien varassa ajavalle sattuu paljon enemmän yllätyksiä kuin tilanteen tasalla olevalle.
Onko myös liikennevaloristeyksessä ennalta arvattavaa, että nopesti risteystä lähestyvä ajaa päin punaisia?
Tässä pätee sama kuin edelläkin. Olen tuollaisiin tilanteisiin joskus joutunut ja jarruttanut, mutta onneksi toinen on kuitenkin pysähtynyt. Nukkunut kai silmät auki tai sitten omannuti poikkeuksellisen agressiivisen ajotyylin.
Olipa kuinka hyvänsä, olennaista ei liene, millä perusteella hätälaskupaikka on suunniteltu. Pääasia, että se on, koska valmiiksi suunnitellun Plan B:n pystyy yleensä toteuttamaan aivan perustaidoilla.
Totta.
Plan B:n improvisoiminen yllätettynä on se vaikea kohta.
Tämäkin on totta ja hyvä kun sen sanoit. Juuri tuohon viittasin aiemmalla ajotaitoa koskevalla kommentillani. Johan vanha klisee taitavasta ja viisaasta kuljettajasta on erittäin hyvä. Minä en edes haaveile sellaisesta ajotaidosta, että pystyisin rallikuskin tavoin selviytymään hankalista tilanteista. Keskityn opettelussa siihen, ettei noihin tilanteisiin tarvitsisi joutua. Hyötysuhde on taatusti parempi, vaikka tunnelma ajamisessa paljon vaatimattomampi onkin.
Koska hätätilanteita ei ole takana riittävästi tilastomatematiikkaan, ehdotan suppealla kokemuksella, että ajoneuvon käsittelytaitoa tarvii vasta sitten, jos tyhmyyksissään antaa yllättää itsensä?
Ei ihan noin mustavalkoista, mutta vähän siihen suuntaan.
Valmiiksi suunnitellun hyvän Plan Been toteuttamiseen riittävät perustaidot. Hytti on täynnä käsiä vasta sitten, kun tajuaa vasta pari sekuntia liian myöhään, mitä on tekeillä...
Juuri niin. Pointti onkin siinä, että yleensä aikaa toimia on huomattavasti enemmän ennen tilannetta kuin vasta itse tilanteessa. Siksi myös onnistumisen todennäköisyys on parempi. Kliseet ovat tylsiä, mutta tähänkin voisi todeta ikivanhan sanonnan hyvän suunnittelun merkityksestä.
Minulla tuossa vaikein kohta on hermojen hallinta. Käämi palaa aivan liian herkästi.
Oma vihanhallintakeinoni on viime aikoihin saakka ollut lupa kiroilla vaikka ääneen niin paljon kuin sopivalta tuntuu, mutta se ei saa vaikuttaa omaan ajamiseen kuin korkeintaan positiivisesti.
Joskushan hermot kiristyy, eikä kiroilu varmaan ole huono keino, jos ajotapa pysyy maltillisena. Kunhan vain lapset ei ole kyydissä. Ja esimerkiksi huonon työpäivän jälkeen hermot kiristyy herkemmin kuin normaalisti. Sekin on syytä tiedostaa. Oliko oikeasti aihetta hermostua, vai olenko itse niin kireä, että väärin päin laitettu vessapaperirullakin suututtaa.
Päreen palaminen ei kuitenkaan ainakaan minulla ole päällimmäinen asia opettelussa. Yleisempää on aihan pienet arkiset virheet. Jäikö jotain huomaamatta (esim. tutulla tiellä jokin liikennemerkki), teinkö turhan ohituksen, ajoinko epähuomiossa 10 km/h ylinopeutta, ennakoinko toisen liikkeet riittävästi, vaikka tällä kertaa mitään yllättävää ei sattunutkaan jne. Ja kun huomaan toimineeni ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla, alan kaivaa siihen syytä. Enää en kelpuuta sitä, että syy olisi muissa. Ne kuuluvat lapsuuteen. 5 v: Toi aloitti, 10 v: miks mä en saa kun kaikki muutkin saavat, 15 v: Aikuiset ei tiedä yhtään mitään yhtään mistään, 20 v: Ei voinut mitään... Syytä etsin siis itsestäni, miksi tein väärin. Pienen harjoittelun jälkeen tuo on ollut aika palkitsevaa.
Yksi apu sääntöjen noudattamiseen on tieto, että 21 km/h yli tikkarin maksaa enemmän kuin moottoriradan vuokra koko kesälomaksi.
Tuo on varmaan tehokas, koska se on yleisesti käytetty ja siihen on kätevä tehdä inflaatiotarkistus. Itse kuitenkaan en pohdi sakkoja, vaikka ne eivät taloudellisesti merkityksettömiä olisikaan. Henkinen kolaus kaiken tehdyn työn jälkeen olisi paljon merkittävämpi. Eli kunnianhimo toimia hyvin ohjaa ajamistani. Siitä ei palkintoa saa, mutta kuka motivoituu mistäkin. Joku pyytää kirkossa lisää voimaa ja syntejään anteeksi, toinen joogaa kotona, minulle riittää tuo.
Mutta jos päin punaista tai kolmion takaa hidastamatta päälle ajava on ennustettavaa normisettiä, niin sitten olen samaa mieltä kanssasi, että TLL 3 pykälän pohjalta pelkkä laki riittää. Ei saa ajaa kolaria.
Osasitko sinä nuo oikeasti ajokorttikokeen jälkeen?
En osannut, enkä osaa vieläkään, vaikka kohta neljännesvuositata on harjoiteltu. Peruskoulustakin sain päästötodistuksen, vaikka opettajilla ei punakynä jäänyt tarpeettomaksi. Onneksi täydellisyyttä ei vaadita kuin Olkiluodossa ja tuloksen kyllä huomaa.
Minä olin niin hidasälyinen, että tarvitsin ajokorttikokeen lisäksi puoli miljoonaa ajokilometriä, usemaan ylinopeussakon ja muutaman EAK:n ymmärtääkseni kuinka edes yrittää paeta kolmion takaa päälle ajavalta tai päin punaista ajavalta. Ja muutaman ratakierroksen osatakseni edes harjoitustilanteessa myös toteuttaa renkaita savustavan jarrutuksen perään ajokaistan levyisen hätäväistön pyörää kaatamatta.
Juuri tuon takia on vaarallista antaa valtaa sille, että aletaan keksiä parempia sääntöjä kuin mitä lakiin on kirjattu. Läheskään kaikille ei riitä edes miljoona kilometriä ja vaikka riittäisikin, tuohon mahtuu paljon monenlaista tapahtumaa.
Timo 1967 toisessa ketjussa mainitsi vakionopeussäätimen hyödyllisyyden, että rajoitukset eivät ylity ja meno on taloudellista.
Ihan asiaa, mutta sitten on yksi seikka, joka tuohon muuten niin erinomaiseen härpäkkeeseen liittyy.
Väsyneenä ei tietänkään pitäisi ajaa, selvähän se.
Joskus kuitenkin jonkun täytyy se tehdä ja tällöin vakionopeussäädin saattaa muuttua mukavasta härpäkkeestä ainakin mahdollisen onnettomuuden vaurioita pahentavaksi tekijäksi.
Ennen "nukahtamista" lihakset rentoutuvat, niin myös kaasujalan lihakset. Vauhti siis hiljenee.
Vakionopeussäätimellä ajettaessa lihasten rentoutuminen ei muuta nopeutta minkään vertaa, vaan metsään mennään säätimen ylläpitämällä nopeudella.
Väsyneenä vakionopeussäädin pois päältä.
Vakionopeussäädin on hyvä lisäys, koska 23.2.2012 tässä samassa threadissa väliotsikolla "väsymys" ei sitä erikseen mainittu.
Olen samaa mieltä Ponin kanssa, mutta hieman eri perustein.
Jos zombie ajaa vakionopeussäätimellä, on selväpäinen kuski päästänyt tilanteen jo liian pitkälle. Hänen pitää puuttua asiaan jo ennen kuin zombie astuu ratin taakse, koska zombie ei enää käsitä olevansa väsynyt.
Niinpä vakkari pois jo silloin kun tarvitaan oman ajamisen virheindikaattoreita väsymystilan paljastamiseksi, että nopeuden seurannasta tulee itselle yksi seurattava virheindikaattori lisää.
Pientareettomalla kantatiellä on tullut tavaksi "merkata" ohitettava pyöräilijä tai jalankulkija hieman korostetulla siirtymisellä keskemmälle vasemman vilkun kera. Takasin ajolinjalle palatessa vilautus oikealle kertoo "siinä kohdassa oli väistettävä".
Vaikka itselle tilanne onkin selvä, vilkku osoittaa tien laidassa kulkevan takana tulevalle kuljettajalle, joka ei ehkä huomaa hidasta kulkijaa muuten.
Nämä olen maininnut jo muuallakin, mutta kopioin vielä tännekin, selityksen kera.
Neljä luokkaa opintiellä osaavaksi kuljettajaksi:
1. Noudatan itse sääntöjä
2. + lisäksi varaudun muiden virheisiin
3. + lisäksi varaudun myös omiin virheisiin
4. + lisäksi ymmärrän liikenneympäristön vaikutuksen
1. Tämän itsestäänselvyyden peruste on oman liikkumisen ennustettavuus muiden kannalta.
2. Vaikka kuinka tarkasti noudatan määräyksiä itse, se ei estä muita tekemästä minulle vaarallisia virheitä. Kohtuulliset nopeudet ja oman ajoneuvon havaittavuus vähentävät riskiä, mutta sen lisäksi kannattaa harjoitella menetelmiä, joilla pystyy tunnistamaan tyypillisten virheiden riskejä ja suunnittelemaan valmiiksi pakopaikan jos sellaista sattuu tarvitsemaan.
3. Oman erehtyvyyden merkitystä on hankala ymmärtää ennen edellisen kohdan sisäistämistä. Se, että ymmärtää virheitä sattuvan myös itselle ei ole lupa huolimattomuuteen, vaan päinvastoin muille mahdollisimman helposti ennakoitavaan ajotapaan. Omia havaintovirheitä voi vähentää selvittämällä omien silmiensä sokeiden pisteiden paikan ja suunnan, valitsemalla silmälasit, jotka eivät rajaa näkökenttää. Virheitä tulee tällöin vähemmän, mutta tulee kuitenkin. Ja niiden varalta kannattaa korostaa oman ajoneuvon näkyvyyttä, ryhmittymisiä, kääntymissääntöjä, vilkkuja, jarruvaloja ja niin edelleen. Jos oman virheen seurauksena ollaan törmäyskurssilla, sen yleensä myös huomaa itse viimeisenä. Niinpä kannattaa antaa riittävästi informaatiota omista aikeista, että muut voivat korjata, jos itselle sattuu virhe.
4. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Liikkuvien näköesteiden merkityksen ymmärtäminen helpottuu vaihtamalla "en näe riskiä" asenne "näen ettei ole riskiä" tavoitteeseen. Valtatiellä voi pystyä ajamaan rajoitusnopeutta lumisateessakin tai poudalla muun liikenteen seassa, mutta muun liikenteen seassa lumisateessa ehkä ei. Kolmion takaa tulevan väistämisvelvollisen riski minulle muuttuu erilaiseksi, jos samaan aikaan on teoriassa minun ajamiseeni vaikuttamattomia vastaantulijoita (joita väistämisvelvollinen odottaa...toivottavasti myös minua?). Tai aurinko paistaa takaani. Ja niin edelleen.
740 GLE:
Millä luokalla tuo opetetaan?
Finlex, TLL :"Ajoneuvon kuljettajan, joka aikoo lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntyä risteyksessä tai tiellä taikka vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa, on muiden varoittamiseksi annettava merkki suunnanosoittimella tai, jollei ajoneuvossa ole sellaista, muulla näkyvällä tavalla."
Eiköhän se opeteta jo ekalla luokalla, mutta se unohtuu monelta. Toisaalta monelta näyttää unohtuvan myös että
"Ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä."
Olisin halunut, että 740 GLE sanoo tuon.
Herbert:
Joo, huomasin kyllä.
Mutta autoin tuossa vastaamisessa koska hän kuitenkin toimii tuossa lähtökohtaisesti fiksusti ja ennen kaikkea massasta poiketen. Hänen kömmähdyksensä oli vain se että se fiksulta tuntuva idea onkin se lähtökohtaisesti oikea tapa toimia.
Autokoulun oppeja ei tarvitse kerrata sen jälkeen kun sen on 18-vuotiaana läpäissyt sillä motivaatiotekijällä että saa luvan ajaa autoa. Tiedä sitten mitä oma ajamiseni tänä päivänä olisi ellen olisi aiheesta kiinnostunut ja kerrannut sitä mitä autokoulussa oikein sanottiinkaan.
E2800:
Totta. Siksi tuollaisten luokkien rakentelu onkin turhaa niin kauan, kun ei olla edes ekaluokkalaisen tasolla. Sitäpaitsi, yleensä niissä keksitään vain omia sääntöjä, joiden suurin merkitys on sekavuuden aiheuttaminen liikenteeseen. Toki omasta mielestä asiat muuttuu parempaan suuntaan, mutta liikenne onkin tarkoitettu tasa-arvoiseksi järjestelmäksi. Minä itse ei omaa erityisoikeuksia.
Asialliseen toimintaan tarvittaisiin vain kaksi juttua: Sääntöjen tuntemus ja halu soveltaa niitä käytännössä. Molemissa on yleisesti ottaen (ei siis 740 GLE:tä tarkoittaen) isoja puutteita, joten liikoja ei voi odottaa. 740 GLE:n puolustukseksi on todettava, että hänen asenteellaan liikenne sujuu pääosin hyvin. Merkittävät ongelmat syntyvät ihan toisenlaisista asioista. Mutta kun tällaisella oppimishaluisella ja ilmeisesti myös -kykyisellä kaverilla on pyrkimys mahdollisiman hyvään, silloin näitä juttuja tulee viilattua tavalla, joka monia varmaan ihmetyttää ja ehkä ärsyttääkin.
Herbert:
OK, voi mennä ekan luokan piikkiin aivan hyvin. Ei kai siitä silti ole kiellettyä muistuttaa? Tuolla aiemmin on aika monta muutakin ekan luokan asiaa, jotka suurin osa kuljettajista on unohtanut.
Luokat mallinsin oman oppimiskäyräni perusteella ja voi toki olla, että joku muu menee eri järjestyksessä.
Mutta aika luontevaa on aloittaa ajamalla sääntöjen mukaan. Niin tekevä turvallisuushakuinen kuljettaja huomaa aika hyvin, että oma sääntöjen noudattaminen parhaan taitonsa mukaan ei riitä. Minä huomasin ensin muiden aiheuttamat riskit, jotka korostuvat etenkin motoristilla, joka haluaa tulla ehjänä takaisin kotiin.
Kuljettajien virheitä lisää pohtiessaan ei voi välttyä tajuamasta tekevänsä virheitä myös itse. Tätä oli ainakin minulle vaikea sisäistää miettimättä kohdan 2 virheitä ensin.
Neljännen luokan varmaan joku keksi jo aiemmin, mutta minulle se on edelleen vaikea asia, koska nähdyn ymmärtämisessä tulee helposti virheitä silloin kun tilanne ei olekaan ihan jokapäiväinen.
Herbert:
Osaatko kaikki säännöt ihan varmasti? Noudatatko niitä 100 % aina?
Ellet, onko se riittävä syy kolauttaa yhteen vaikkapa kolmion takaa tulevan kanssa?
Minusta tässä on olennaista se, että sääntöjen noudattamisen lisäksikin voi vielä parantaa omian mahdollisuuksiaan ja kun sitä jatkaa riittävän kauan, huomaa myös itse olevansa osa omista riskeistään.
Ainakin minulla prosessi on ollut rekursiivinen ja juuri kolmannesta kohdasta on tullut kaikkein eniten syitä tarkentaa jo aiemmin opittuja pahoja tapoja, jotka luistelevat ykkösluokan vaatimuksista.
740 GLE:
En osaa, enkä noudata. Mutta en myöskään perustele noudattamatta jättämistä sillä, että edistän siten liikenteen toimivuutta joitain selvästi virheellisiä merkintöjä lukuunottamatta. Esim. jos työmaan jälkeen ei alennettua rajoitusta palauteta ennalleen, en jää ajelemaan 30...50 km/h seuraavaan vakituiseen merkkiin saakka, kun työmaa selvästi on jo ohitettu.
Rikon sääntöjä kahdesta syystä edellä mainitun lisäksi. Sekä huolimattomuuden tai osaamattomuuden takia tai sitten puhtaan itsekkyyden ja välinpitämättömyyden takia. Jos jotain luokitteluja pitää tehdä, olen päässyt ajamisessani sille tasolle, että tiedostan alitajunnan olevan merkittävässä roolissa päätöksentekoon liittyen, mutta pyrin olemaan antamatta tälle liikaa valtaa. Tarkoitan tällä sitä, että jos toimin vastoin sääntöjä tai muuten vain typerästi, myönnän sen itselleni, enkä ala keksimään verukkeita. Muille voi puhua puuta heinää ihan niin paljon kuin haluaa, mutta itselleen pitää olla rehellinen. Ymmärrän myös sen, että tuo on edellytys kehittymiselle. Pitää koittaa rehellisesti analysoida omaa käytöstään ja yrittää parantaa suoritustaan. Vain ajamalla kehittyminen on kovin hidasta varsinkin, jos virheitä tekee pääasiassa muut. Nykyään vaikka vastapuoli tekisikin selkeän virheen, aloitan tapauksen käsittelyn sillä, mitä itse tein ja mitä olisin voinut tehdä paremmin. Toisen tekemisiin on itsellä kovin heikot mahdollisuudet vaikuttaa verrattuna omaan tekemiseen, joten toisen mokan taivastelu ei johda mihinkään. Vaikka liikenteessä on kotipoliiseja, nämä eivät asioita parempaan suuntaan ohjaa. Nämä yleensä saavat verukkeen olla noudattamatta sääntöjä siitä, että joku muu rikkoo sääntöjä. Koska sama mekanismi toimii jossain määrin ihan tavallisenkin siviilin toiminnassa, arvaa mikä on lopputulos?
Kolmion takaa tulevan kylkeen kolauttamiselle ei ole syytä. Tietenkään jos toinen osapuoli ei osuuttaan hoida, kolaria en lupaa voivani estää. Mutta kolarin välttämisen edellytyksiä pohdittaessa ollaan edelleen ykkösluokalla. Arvaatko miksi?
Motiivini sääntörikkomuksiin ovat samat kuin sinulla, siksi sanoinkin jo aikoja sitten, että vain osan rikkomuksistani voin perustella turvallisuudella. Sen sanoin vastineeksi ehdotukselle noudattaa yksittäisiä pykäliä sokeasti, piittaamatta mahdollisista ristiriidoista muiden pykälien kanssa.
En syytä sinua, mutta itse en uskalla nostaa nopeutta työmaan jälkeen ennen uutta rajoitusta. Sakot ovat suuret ja mistä minä sitäpaitsi tiedän, miten monta työkohdetta on avattu samalle rajoituspätkälle?
EDIT: yllä oleva tilanne on kyllä sellainen, jossa itsekin ylitän enemmän kuin muutaman km/h. Pysyn silti rikesakon rajoissa, koska en uskalla riskeerata isoa sakkoa.
Arvaan sinun kysymykselläsi hakevan oman ajamisen ennustettavuutta, jolloin myös muiden mahdollisuus väistää törmäys paranee. Vaatimus on ykkösluokassa, mutta minulla tämä kohta on parantunut selvästi huomattuani kolmosluokan riskin. Korjaathan, jos käsitin väärin?
Luokat otin esille osoittaakseni jatkuvan kehityksen ja uusien asoiden riippuvuuden edellisistä. Mutta luokat oli huono mallinnus rekursiolle, joka toistuu jatkuvasti.
EDIT: luokat voi nähdä siten, että ilman luokan oppimäärän kohtuullista osaamista on vaikea saada kiinni myöskään seuraavasta:
- Muiden virheiden vahtiminen vesittyy, jos itse ajaa miten sattuu
- On vaikea sisäistää omien virheiden merkitystä, mikäli ei ole oppinut varomaan edes muiden virheitä
- Minulle yksikään luokka ei ole vain päätöstentti, vaan hyvin usein ylemmän luokan oppimäärän tiedonjyvänen palauttaa takaisin tarkentamaan alemman luokan vaatimuksia.
Herbert: "Kolmion takaa tulevan kylkeen kolauttamiselle ei ole syytä. Tietenkään jos toinen osapuoli ei osuuttaan hoida, kolaria en lupaa voivani estää. Mutta kolarin välttämisen edellytyksiä pohdittaessa ollaan edelleen ykkösluokalla. Arvaatko miksi?"
740 GLE:
En tarkoittut ihan tuota. Tarkoitin sitä, että lakiin on kirjattu väistämisvelvolliselle määräys ajaa siten, että muut voivat huomata tämän aikeen noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Jos siis itse ei huomaa, että joku aikoo noudattaa sääntöä, on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Eli ihan perusasioita lain noudattamisen suhteen, vaikka käytännössä joskus aika hankalaa onkin toteuttaa niin, että vaaratilanteen mahdollisuuden voi sulkea pois.
Ihan hyviä asioita, vaikka en niitä minkään luokittelun avulla ajattelekaan. Kuten sanoin, tärkeintä sääntöjen hallinnan lisäksi on ymmärtää, kuka autoni ajaa ja mitkä tekijät siihen vaikuttaa. Jos ei tätä tarkkailua harrasta, ei selvyyttä asiaan tule ja jatkossakin mennään tunteella ja tuurilla. Muutamaan kertaan olen verrannut asiaa urheiluun. Jos tuloksia oikeasti aikoo parantaa, ei suorituksen ahkerakaan toistaminen auta kuin tietylle, suhteellisen vaatimattomalle tasolle. Tarvitaan suorituksen analysointia ja havaintojen edellyttämiä toimenpiteitä. "Muut ovat tunareita"-ajattelutapa ei sinänsä auta kehittymään, vaikka tietysti toistenkin virheistä voi oppia. Kunhan vain antaa siihen mahdollisuuden uskomalla, että jos joku tekee virheen, itsekin pystyy siihen eli tarvetta opetteluun ja kehittymiseen on.
Tein tuossa edellä kirjoitusvirheen, johon sisältyi vahingossa tärkeä huomio, koska lauseen sisältö muuttui yhden kirjaimen myötä jokseenkin päinvastaiseksi kuin piti. "Vaikka tietysti toistenkin virheitä voi oppia". Juuri noin tapahtuu, ellei itse jatkuvasti seuraa omaa käytöstään. Paljon laista poikkeavia käytäntöjä rakennellaan muka liikennettä parantamaan ja niistä voi tulla jopa vallitseva käytäntö ja joidenkin mielestä lain mukainen ajotapa. Esimerkki tästä on tapa väistää motarilla vasemmalle, jos rampilta pyrkii auto päätielle. Monenlaista mielipidettä aiheeseen liittyy, mutta vielä en ole vakuuttunut siitä, että väistämisvelvollisuuden kääntäminen päinvastaiseksi kuin merkillä osoitetaan, parantaisi järjestelmän toimivuuttaa.
Jokin urbaanilegenda kertoo että siitä voidaan jopa jonkun pykälän perusteella määrätä sakko? Itse pidän siirtymistä vasemmalle kaistalle ennakointina jos voi arvata että liittyjä ei kiihdytä välittömästi vähintään samaan ajonopeuteen jota haluaisin itse käyttää. Toisaalta jos itse näen että joku ajaa oikeanpuoleista kaistaa en voi yleensä hitaalla kiihdytyksellä pyrkiä hänen taakseen ilman että tilanne menee monimutkaiseksi. Oletuksena on että koukataan eteen.
Turvallisuusvaraa ei vasemmalle kaistalle siirtymisestä seuraa, ja jos oikeanpuoleinen kaista ei ole turvavälien verran vapaa ei asiassa pitäisi olla moittimista.
Luonnollisesti liityjän tai liittyjien tulisi ymmärtää olevansa väistämisvelvollisia ja ajaa siten että vetoketjuperiaatettakin voi soveltaa jos liikenettä on vähänkin enemmän. Usein liittyjät tulevat tiiviinä letkana, eli tekevät sen vaikeammaksi.
E2800:
Eiköhän se mahdollista ole, kun asia laissa kielletään, eikä pykälässä ole mainintaa ehdollisuudesta tyyliin "yleensä" tms. Mutta tuskin poliisit kovin herkästi tuosta sakkoa antavat. Itse en ainakaan ole kuullut kenenkään sellaista saaneen.
Jos rekka on tulossa, voi siirtymisen kuitata silä, että samalla rekka ohitetaan. Perään on turha jäädä, kun tietää mihin nopeuteen rekan vauhti korkeintaan nousee. Tietysti rajanvetoa joskus jouuu tekemään, onko ylipäätään tarvetta vaihtaa kaistaa vai ehtiikö ohi omaa kaistaa käyttäen. Henkilöautojen kohdalla onkin vaikeampaa arvata, miten rampilta tulija kiihdyttää. Jotkut ajavat suoraviivasesti kiihdyttäen nopeasti lopulliseen ajonopeuteen, toiset venyttävät kuin kuminauhaa, eikä kiihdyttämisestä tahdo tulla loppua. Juuri tänään oli tällainen tapaus, kun tultiin molemmat samaa ramppia alas. Tuntui, että edessä ajava kaveri ei saa autoaan vauhtiin, joten kun hetken olin motarilla tämän perässä ajanut, lähdin ohittamaan. Lopulta kuitenkin ajoin n. 125 km/h, jotta pääsin ohi ja takaisin omalle kaistalle. Onneksi muuta liikennettä oli vähän, eikä hidas ohitus ketään häirinnyt.
Samaan tilanteeseen joutuu herkästi, jos väistää vasemmalle rampilta tulevaa henkilöautoa. Ohi ei pääsekään ilman ylinopeutta ja tilanteen kruunaa perässä hosuvat ylinopeuskuskit, jotka eivät voi käsittää, miksi vasemmalla kaistalla joku jää roikkumaan toisen viereen.
Oman ja muiden ajonopeuksien ajoetäisyyksien suhde tietyllä hetkellä ratkaisee. Mitään oletusta ei minulla ole.
Ei olekaan. Ongelmana tuossa onkin se, että väistäminen muodostuu oletusarvoksi rampilta tulijan näkökulmasta. Tämän on kuitenkin vaikeata arvioida, mitä tilanteessa kokonaisuutena tapahtuu (ml. vasemman kaistan tilanne). Siksi väistämismahdollisuuden arviointi tilanteessa on vaikeata, eikä sen varaan voi liittymistä rakentaa. Siksi sääntö on kirjoitettu kuten se on. Kuten niin monissa asioissa, tässäkin kokonaisuuden kannalta nykyisen säännön soveltaminen vain sekoittaa asioita, vaikka kuljettajan itsensä mielestä päinvastaiselta tuntuukin.
Jotta ymmärrys säilyisi, tulisi myös päätietä ajavien hoitaa oma osuutensa kuntoon. Ajoetäisyydet sellaisiksi, että liittyminen onnistuu ja turha väistely väärin mielikuvien syntymisen estämiseksi pois. Järjestelmä sietää virheitä, mutta mitä vähemmän niitä on, sitä enemmän pelivaraa uusille virheille jää. Valitettavaa on se, että usein vain vastapuolen virheet nähdään ongelmana ja jotka jopa oikeuttavat itsensä tekemään lisää virheitä.
Jelpitkö vähän, kun minä en löydä ko. pykälää? Paitsi että silloin liittyjä voidaan tulkita häiriköksi jos joku joutuu väistämään häntä.
Kiihdytyskaistalta moottoritielle aikovan on varmistauduttava siitä, että siirtyminen voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä.
TLA 7§
Moottoritiellä on ajoneuvoa kuljetettava eniten oikealla olevalla vapaalla ajokaistalla.
Minä olisin tarjonnut tavallisellekin tielle sopivaa
"Milloin kuljettajan ajosuunnassa on vähintään kaksi ajokaistaa, hänen on kuljetettava ajoneuvoa ajokaistaa tarpeettomasti vaihtamatta yleensä eniten oikealla olevalla vapaalla ajokaistalla."
Se tarpeettomuus tulisi siksi että toisen kuuluu liittyä häiritsemättä muita. Mutta se vapaan kaistan tulkinta on usein ns. tappituntumalla ajamista, eli turvavälejä ei yleisellä tasolla näytetä kaivattavan.
Tuon pykälän tehon vesittää maininta "yleensä".
Jos ennen liittymää ajat oikealla, se on sinun näkökulmastasi vapaa ajokaista, poikkeuksena ruuhka ja tietysti ryhmitysmerkit. Vasemmalla ajava ei voi siirtyä oikealle, jos siellä on autoja niin paljon, että kaistaa ei voi vaihtaa kaistanvaihtosääntöjä (väistämisvelvollisuus) noudattaen.
Herbert:
Olen samaa mieltä väistäjän kannalta, mutta en hoksaa, mistä löytyy etuajo-oikeutetun velvollisuus vahtia kolmion takaa tulevan väistämisvelvollisuuden ilmaisemisesta. Järkevää se toki on, mutta onko pakko?
E2800:
Saman ongelman olen havainnut ja niinpä liittymärampin jono katkeaa minun kohdallani.
Jos edelläni ajava ei selkeästi kiihdytä edestä pois, jätän vehkeistä riippuen jopa satojen metrien tilan tullakseni itse yksinäni mukaan moottoritien nopeudella. Tietenkin pitää vetää rampin alkupään risteys tyhjäksi takana, eli ei siihen rampille pysähtyä voi, eikä yleensä tarvikaan kun varautuu ajoissa.
Pyörällä tarvii vähemmän tilaa, 740 GLE:llä nykyään jo vähän enemmän.
740 GLE:
Velvollisuutta ei erikseen ole sanottu olevan. Koska kuitenkin väistämisvelvollisen pitää muille viestittää aikomuksestaan, luonnollisesti muiden on laissa määriteltyjä viestejä seurattava. Eihän asialla muuten olisi mitään merkitystä.
Syyllisyyskysymyksiä pohdittaessa todenäköisesti päätietä ajavaa ei rangaista kolarista, vaikka toinen olisikin suoraan eteen ajanut. Mutta eihän monesta muustakaan asiasta rangaista tai edes puututa, joten syyllisyys on eri asia kuin lain mukainen ajotapa.
Herbert:
Olen samaa mieltä, mutta viestityksen puuttumisen käsittelemiselle ei ole lakia kirjoitettu. Sen vuoksi pidän itse sitä vapaaehtoisena ennakoivan ajon periaatteena.
Mutta jos saman asian osaa selittää itselleen toisen aiheuttaman kolarin välttämisen lain vaatimuksena, niin sehän on ihan yhtä hyvä.
MUTTA: tuon asian tietäminen teoriassa on eri asia, kuin sen harjoitteleminen asiantuntijan ohjauksessa ja harjoitellun pakotien käyttäminen selkäytimeen ohjelmoituna automaattina vuosia myöhemmin tositilanteen iskiessä päälle.
Herbert:
Täsmennätkö? Eikö voisi pikemmin sanoa päinvastoin, että kaikkia lain sallimia hölmöyksiä ei fiksun ihmisen ole pakko tehdä?
Minusta kolari kannattaa vältää, vaikkei itse olisikaan saamassa sakkoa rangaistusta kolauksen jälkeen.
740 GLE:
Itse asiassa se ei ole vapaaehtoista. 3§ edellyttää varautumaan kaikkiin ennalta arvattaviin tilanteisiin. Rajanvetoa ennalta arvattavuuden suhteen joudutaan käymään, mutta periaatteessa väistämisvelvollisuuden laiminlyönti ei ole ennalta arvaamaton seikka, jos toinen ei ole hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä selvästi osoittanut, että hän aikoo noudattaa velvollisuuttaan.
Oman mausteensa tähän soppaan tuo se, että päätietä ajava ei välttämättä etukäteen tiedä, että oikealta tuleva on väistämisvelvollinen. Kuski siis joutuu ottamaan tämänkin huomiooon.
Ajotaito muodostuukin sääntöjen tuntemuksen ja niiden käytön summasta. Ei siitä perinteisestä käsityksestä, kuinka hyvin osaa korjata takapyöräluiston, johon on jouduttu ohjaus- tai kaasun käytössä tapahtuneen virheen tai väärän tilannenopeuden takia. Sinä et tuollaista ole väittänyt, mutta olet rakennellut keinotekoisia luokkia lain yläpuolelle. Ne vain ovat turhia, koska pääsääntöisesti ja jotain hienosäätöä lukuunottamatta laki sisältää niiden vaatimukset. Kuten aiemmin sanoin, hienous tulee siitä, että saa itsensä käyttäytymään hallitusti, ei tunteella. Lain tuntemuksen lisäksi se vaatii aikamoista keskustelua itsensä kanssa.
Tarkoitin juuri samaa asiaa kuin sinä, eli että vaikka oikeus arpoisikin päätökseksi, ettei päätietä ajavaa voida tuomita syylliseksi, silti päätietä ajavan on seurattava sivutieltä tulevan aikeita noudattaa lakiin kirjattua velvollisuutta väistämisvelvollisuuden noudattamisesta. Minusta laki ei salli jättää seurantaa tekemättä syystä, jonka edellä kerroin. Eli laki ei salli hölmöilyä. Eihän se salli sinun 2 km/h ylinopeuksiakaan, vaikkei kukaan niihin puutu. Päinvastoin, poliisin ohjeissa neuvotaan olemaan puuttumatta niihin ilman erityistä syytä.
Herbert:
Luonnollisesti samaa mieltä. 3§ käytännössä sanoo, että ei saa ajaa kolaria, joten siinä on lakipykälä, jota ei kannata rikkoa :-)
Herbert:
En pitänyt tilannetta etuajo-oikeutetun kannalta ennalta-arvattavuusperiaatteen sisäpuolella. Mutta jos raja vedetään kuten sanot, niin silloin ilman muuta pelkkä lain noudattaminen riittää tuossa tilanteessa.
Onko myös liikennevaloristeyksessä ennalta arvattavaa, että nopesti risteystä lähestyvä ajaa päin punaisia?
Olipa kuinka hyvänsä, olennaista ei liene, millä perusteella hätälaskupaikka on suunniteltu. Pääasia, että se on, koska valmiiksi suunnitellun Plan B:n pystyy yleensä toteuttamaan aivan perustaidoilla.
Plan B:n improvisoiminen yllätettynä on se vaikea kohta.
Herbert:
Koska hätätilanteita ei ole takana riittävästi tilastomatematiikkaan, ehdotan suppealla kokemuksella, että ajoneuvon käsittelytaitoa tarvii vasta sitten, jos tyhmyyksissään antaa yllättää itsensä?
Valmiiksi suunnitellun hyvän Plan Been toteuttamiseen riittävät perustaidot. Hytti on täynnä käsiä vasta sitten, kun tajuaa vasta pari sekuntia liian myöhään, mitä on tekeillä...
Herbert:
Minulla tuossa vaikein kohta on hermojen hallinta. Käämi palaa aivan liian herkästi. Ja TeeCee hiljaa siellä takarivissä, kun et taaskaan käsitä, mistä puhutaan.
Oma vihanhallintakeinoni on viime aikoihin saakka ollut lupa kiroilla vaikka ääneen niin paljon kuin sopivalta tuntuu, mutta se ei saa vaikuttaa omaan ajamiseen kuin korkeintaan positiivisesti. Röyhkeästi tai vaarallisesti lähelläni ajava näkee minun parhaimman mahdollisen suoritukseni. Hän ei välttämättä ymmärrä, mutta kenties meidän takana seuraava kolmas näkee kuka on kuka?
Rouva vaan kysyi joku aikaa sitten, että kun en aja kuin hermoheikko, niin mitä ajattelen saavuttavani raivoamalla itsekseni. Lupasin miettiä asiaa, mutta en ole keksinyt järjellistä vastausta :-)
Yksi apu sääntöjen noudattamiseen on tieto, että 21 km/h yli tikkarin maksaa enemmän kuin moottoriradan vuokra koko kesälomaksi. Maksullisen lisänopeuden hinta-laatusuhde on niin huono, että annan muiden ostaa sitä poliisilta. Minä ostan samaa tuotetta isoina erinä selvästi edullisemmin Kemorasta. Vuoden rauhallisin ajomatka on radalta kotiin.
Herbert:
En väitä vastaan, mutta viet lain vaatimuksen pidemmälle kuin minä. Esimerkiksi juuri tämä muiden virheiden vahtiminen toisen ollessa väistämisvelvollinen.
Mutta jos päin punaista tai kolmion takaa hidastamatta päälle ajava on ennustettavaa normisettiä, niin sitten olen samaa mieltä kanssasi, että TLL 3 pykälän pohjalta pelkkä laki riittää. Ei saa ajaa kolaria.
Osasitko sinä nuo oikeasti ajokorttikokeen jälkeen?
Minä olin niin hidasälyinen, että tarvitsin ajokorttikokeen lisäksi puoli miljoonaa ajokilometriä, usemaan ylinopeussakon ja muutaman EAK:n ymmärtääkseni kuinka edes yrittää paeta kolmion takaa päälle ajavalta tai päin punaista ajavalta. Ja muutaman ratakierroksen osatakseni edes harjoitustilanteessa myös toteuttaa renkaita savustavan jarrutuksen perään ajokaistan levyisen hätäväistön pyörää kaatamatta.
Laskin tuollaisen varautumisen perusmallisen ajokorttikokeen läpäisyn ja sakoitta ajamisen päälle seuraavaksi kehitysvaiheeksi puhtaasti sen vuoksi, että minä en autokoulun jälkeen itse tuota ymmärtänyt, vaan tarvitsin lisäopetusta.
TLL 3 vaatii varautumista kohtuullisiin tilanteisiin. Eri luokat mallinsin niille, jotka haluavat sen lisäksi varautua myös mahdollisuuksien mukaan kohtuuttomiin tilanteisiin. Jos minulle ei-arvattava tilanne on sinulle arvattava, silloin neljä luokkaa tosiaan sulautuvat yhteen vaatimukseen ettei saa ajaa kolaria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustusmekanismi
Minun vastineeni kiroilulle on "mikä siinä on ettei noita rattijuoppoja saada pidettyä poissa liikenteestä?!". Oikeasti kysymys pitäisi olla "kaahareita", mutta rattijuopot on yleisesti paheksuttuja eikä niihin yleensä liity hienot tehokkaat autot jolloin "sporttisesti" ajavien manaaminen voisi osua johonkin matkustajaan henkilökohtaisesti.
Se ei ole huono keino. Joissakin tapauksissa se voi edellyttää jopa peruuttamista jottei kyljet raapiinnu. Moottoritiellä se voi joskus tarkoittaa jopa pysähtymistä, ja se tuntuu ajatuksena kovin kaukaiselta. Mutta sellaistakin tapahtuu.
Onnettomuuksia tapahtuu, eikä ne kaikki ole tahallisia. Jotkut eivät vaan huomaa toista, tai tilanteen väistämisvelvollisuus on käsitetty väärin.
740 GLE:
Kuten sanoin, asia ei ole yksiselitteinen. Millaiset mahdollisuudet oikeasti kuljettajalla on toimia tilanteessa. Lähtökohtana kaikelle kuitenkin on, että tiedostaa velvollisuuden tarkkailla muiden aikeita noudattaa väistämisvelvollisuutta. Omien oikeuksien varassa ajavalle sattuu paljon enemmän yllätyksiä kuin tilanteen tasalla olevalle.
Tässä pätee sama kuin edelläkin. Olen tuollaisiin tilanteisiin joskus joutunut ja jarruttanut, mutta onneksi toinen on kuitenkin pysähtynyt. Nukkunut kai silmät auki tai sitten omannuti poikkeuksellisen agressiivisen ajotyylin.
Totta.
Tämäkin on totta ja hyvä kun sen sanoit. Juuri tuohon viittasin aiemmalla ajotaitoa koskevalla kommentillani. Johan vanha klisee taitavasta ja viisaasta kuljettajasta on erittäin hyvä. Minä en edes haaveile sellaisesta ajotaidosta, että pystyisin rallikuskin tavoin selviytymään hankalista tilanteista. Keskityn opettelussa siihen, ettei noihin tilanteisiin tarvitsisi joutua. Hyötysuhde on taatusti parempi, vaikka tunnelma ajamisessa paljon vaatimattomampi onkin.
740 GLE:
Ei ihan noin mustavalkoista, mutta vähän siihen suuntaan.
Juuri niin. Pointti onkin siinä, että yleensä aikaa toimia on huomattavasti enemmän ennen tilannetta kuin vasta itse tilanteessa. Siksi myös onnistumisen todennäköisyys on parempi. Kliseet ovat tylsiä, mutta tähänkin voisi todeta ikivanhan sanonnan hyvän suunnittelun merkityksestä.
Joskushan hermot kiristyy, eikä kiroilu varmaan ole huono keino, jos ajotapa pysyy maltillisena. Kunhan vain lapset ei ole kyydissä. Ja esimerkiksi huonon työpäivän jälkeen hermot kiristyy herkemmin kuin normaalisti. Sekin on syytä tiedostaa. Oliko oikeasti aihetta hermostua, vai olenko itse niin kireä, että väärin päin laitettu vessapaperirullakin suututtaa.
Päreen palaminen ei kuitenkaan ainakaan minulla ole päällimmäinen asia opettelussa. Yleisempää on aihan pienet arkiset virheet. Jäikö jotain huomaamatta (esim. tutulla tiellä jokin liikennemerkki), teinkö turhan ohituksen, ajoinko epähuomiossa 10 km/h ylinopeutta, ennakoinko toisen liikkeet riittävästi, vaikka tällä kertaa mitään yllättävää ei sattunutkaan jne. Ja kun huomaan toimineeni ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla, alan kaivaa siihen syytä. Enää en kelpuuta sitä, että syy olisi muissa. Ne kuuluvat lapsuuteen. 5 v: Toi aloitti, 10 v: miks mä en saa kun kaikki muutkin saavat, 15 v: Aikuiset ei tiedä yhtään mitään yhtään mistään, 20 v: Ei voinut mitään... Syytä etsin siis itsestäni, miksi tein väärin. Pienen harjoittelun jälkeen tuo on ollut aika palkitsevaa.
Tuo on varmaan tehokas, koska se on yleisesti käytetty ja siihen on kätevä tehdä inflaatiotarkistus. Itse kuitenkaan en pohdi sakkoja, vaikka ne eivät taloudellisesti merkityksettömiä olisikaan. Henkinen kolaus kaiken tehdyn työn jälkeen olisi paljon merkittävämpi. Eli kunnianhimo toimia hyvin ohjaa ajamistani. Siitä ei palkintoa saa, mutta kuka motivoituu mistäkin. Joku pyytää kirkossa lisää voimaa ja syntejään anteeksi, toinen joogaa kotona, minulle riittää tuo.
En osannut, enkä osaa vieläkään, vaikka kohta neljännesvuositata on harjoiteltu. Peruskoulustakin sain päästötodistuksen, vaikka opettajilla ei punakynä jäänyt tarpeettomaksi. Onneksi täydellisyyttä ei vaadita kuin Olkiluodossa ja tuloksen kyllä huomaa.
Juuri tuon takia on vaarallista antaa valtaa sille, että aletaan keksiä parempia sääntöjä kuin mitä lakiin on kirjattu. Läheskään kaikille ei riitä edes miljoona kilometriä ja vaikka riittäisikin, tuohon mahtuu paljon monenlaista tapahtumaa.