Kuvauksessani koetin vain tuoda esiin monien ohittelijoiden mentaliteettia, en omaani.
Huomasin. Anteeksi tietoisen pirullinen sarkasmini, jolla halusin tuoda esiin kilpailemisen täydellisen älyttömyyden. Liikenteen seassa kisatessa ei saada mitään tietoa todellisista taidoista, vaan ainoastaan riskinsietokyvystä, jota äärimmilleen kehittyneenä voi perustellusti pitää myös tyhmyytenä.
Mutta mitäs me sille voidaan sitten tehdä? Jatkaa muiden paheksumista...vai säätää sitä ainoaa komponenttia, joka on meidän hallinnassame?
Kuukeri:
Sikäli se näyttää kilpailulta, että vaikka aikaa ei näytetä voittavankaan (etenkin jos ohituksen jälkeen hidastetaan se vauhti ohitetun kanssa samaan), niin sijoituksien parantaminen on se mielihyvää tuova liikutin.
En muutakaan syytä siihen keksi...
Saatko sinä mielihyvää ohittamisesta?
Oletan että et? Miksi siis arvelet jonkun muun saavan ohituksesta mielihyvää?
Mielihyvää tulee ohituksesta lähinnä silloin kun on pitkän aikaa mutkaisella tiellä ajanut rekan tms. perässä.
Jonkun toisen kuvittelen saavan ohittamisesta hyvän tunteen, kun en muutakaan syytä keksi. Siis nyt kun puhe oli turhasta ohittamisesta, jolloin ei ohiteta hitaampia.
Voi kyse olla jonkinlaisesta tahattomastakin käytöksestä. Paras mieleen tuleva esimerkki sellaisesta on hyvin yleinen: ohitettava panee sivupeilistä rutinoidusti merkille, että sieltä ollaan tulossa rinnalle. Ohitettava painaa kaasua hivenen enemmän ja kääntää rattia aavistuksen verran vasempaan, lähestyen keskikaistaa.
Ihmettelin tätä järjenvastaista käytöstä pitkään, kunnes tajusin itsekin tekeväni nolosti aivan samaa.
Sittemmin olen aina ohittajan havaittuani keskittynyt nopeuden ja ajolinjan vakauteen enemmän.
Voi kyse olla jonkinlaisesta tahattomastakin käytöksestä. Paras mieleen tuleva esimerkki sellaisesta on hyvin yleinen: ohitettava panee sivupeilistä rutinoidusti merkille, että sieltä ollaan tulossa rinnalle. Ohitettava painaa kaasua hivenen enemmän ja kääntää rattia aavistuksen verran vasempaan, lähestyen keskikaistaa.
Ihmettelin tätä järjenvastaista käytöstä pitkään, kunnes tajusin itsekin tekeväni nolosti aivan samaa.
Sittemmin olen aina ohittajan havaittuani keskittynyt nopeuden ja ajolinjan vakauteen enemmän.
Hienoa, että omaa ajamista analysoidaan.
Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? Mistään sattumasta ei kyse voi olla, koska silloin nopeus olisi voinut yhtä hyvin alentua ja/tai ajolinja siirtyä oikealle. Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.
Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? Mistään sattumasta ei kyse voi olla, koska silloin nopeus olisi voinut yhtä hyvin alentua ja/tai ajolinja siirtyä oikealle. Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.
Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan. Ehkäpä samaa luokkaa kuin tiedostamaton kehonkieli.
Ei kaikki hölmöily olekaan ilkeilyä tai laiskuutta.
Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? Mistään sattumasta ei kyse voi olla, koska silloin nopeus olisi voinut yhtä hyvin alentua ja/tai ajolinja siirtyä oikealle. Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.
Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan.
Ei liikenne ole mitään puolustuspeliä, päin vastoin.
Suosittelen käyntiä psykatrilla jos säännöllisesti on sellainen tunne että muut ympärillä olevat ihmiset tuntuvat uhkaavilta.
Ymmärsitkö sinä, että nyt puhuttiin tiedostamattomista alkukantaisista reaktioista? En sanonut että koen ympärillä olevat ihmiset uhkaksi. Aivan kuin itselläsi olisi vahva taipumus tulkita muiden sanomiset mahdollisimman epäsuotuisasti. Tiedostamatta tai tahallisesti. Yritä nyt pysyä kärryillä, ettei koko ajan tarvi hinata hidasta perässä. Koko ketju nyykähtää.
Suosittelen sinulle että koitat vaikka lukea hieman hitaammin, jotta ehdit sisäistää tekstin todellisen ajatuksen. Nytkin kommenttisi jäi vain pintapuoliseksi roiskaukseksi, joka vain vie tilaa viestijonossa.
Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan. Ehkäpä samaa luokkaa kuin tiedostamaton kehonkieli.
Ei kaikki hölmöily olekaan ilkeilyä tai laiskuutta.
Olen samaa mieltä siitä, ettei (läheskään) kaikki hölmöily ole ilkeilyä tai edes laiskuutta. Juuri tuollaiset tiedostamattomat asiat voivat selittää monta tilannetta. Kun vielä kuvioon kuuluu se, että tiedostamattoman hölmöilyn uhriksi joutunut alkaa opettamaan tai toimia muuten vain yhtä fiksusti hölmöilijää kohtaan, onkin osapuolilla ihmeteltävää.
Vaistomaisen reaktion lisäksi tilanne saattaa olla myös selittävissä. Ihminen arvioi nopeuksia havaitsemalla eri etäisyyksillä olevia kohteita. Nämä näyttää liikkuvan eri nopeuksilla, lähellä olevat kohteet nopeasti ja kaukana hitaasti. Näiden erojen avulla aivot muodostavat käsityksen nopeudesta. Kun ohittaja vaikuttaa tähän havaintoon, voi ohitettavan käsitys nopeudesta häiriintyä ja tasaisen nopeuden ylläpito ollakin kiihdyttämistä.
Ohitettavan auton ajolinjan siirtyminen saattaa selittyä sillä, että kuljettajan katse on ohituksen aikana normaalia enemmän vasemmalla, joten ajolinjakin siirtyy siihen suuntaan, johon katseen painopistekin on siirtynyt.
Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? ... Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.
Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan. Ehkäpä samaa luokkaa kuin tiedostamaton kehonkieli.
Katse?
Motoristia opetetaan katsomaan minne ajaa...kirjaimellisesti. Pyörä menee sinne minne silmät katsovat. Tämän osaajan tietoisella harjoittelulla automatisoiman mekanismin rumempi puoli löytyy hakusanalla "target fixation"
Autoa voi ajaa ihan hyvin ilman tietoista katseohjaustakin, joten sitä ei opeteta käyttämään...eikä varomaan sen sivuvaikutuksia, joita on sekä ihmisen motoriikkaan että korvienväliin liittyen.
Jospa ohittajaa vasemmasta peilistä seuratessasi asiaa edes ajattelematta ihan vähän käännyit vasemmalle päin...mitäs kädet ja jalat tekivät siinä samalla?
Olennaista on joka tapauksessa huomata mitä on tekeillä, koska vain sellainen kuljettaja voi oppia lisää, joka huomaa ajamisessaan virheitä!
Kuukeri:
Ei kaikki hölmöily olekaan ilkeilyä tai laiskuutta.
Ei tietenkään.
Mutta riski määräytyy silti sen mukaan mitä tekee, eikä miksi tekee.
(ei moite sinulle erikseen, vaan ainoastaan havainto, jonka seurausten kanssa me kaikki joudumme elämään)
Ohitettavan auton ajolinjan siirtyminen saattaa selittyä sillä, että kuljettajan katse on ohituksen aikana normaalia enemmän vasemmalla, joten ajolinjakin siirtyy siihen suuntaan, johon katseen painopistekin on siirtynyt.
Ohoo, tuli vähän toistoa, kun vastasin lukematta kaikkia posteja. Samaa epäilin itsekin.
Koska tämän threadin tarkoitus on korjata asioita, ehdotan korjauskeinoksi tietoista harjoittelua katsoa tässä(kin) tilanteessa riittävän kauas eteen ja pitää ohittaja seurannassa tausta- ja sivupeilissä ääreisnäön alueella.
Tätä ääreisnäön alueella seurantaa toki helpottaa, jos ohittaja raskii käyttää valoja ja vilkkuja.
Sitten kun koko näkökentän tietoinen käyttö on tällä harjoituksella opeteltu, voi samaa menetelmää käyttää parantamaan mahdollisuuksiaan havaita olennainen muissakin tilanteissa.
Aika helposti käy niin, että katse "jää kiinni" mielenkiintoiseen havaintoon sen jälkeen kun se on oman ajamisen kannalta muuttunut vähemmän tärkeäksi. Samaan aikaan oikeasti tärkeässä suunnassa ehtii tapahtua vaikka mitä!
Turvavälit pidetään normaalisti eteenpäin, mutta eri keskustelussa tunnistin yhden tilanteen, jossa huolehdin myös takanani olevasta turvavälistä vaikka väkisin, eli suorastaan pakottamalla lähellä ajavan ohitseni.
Tätä ei tietenkään voi tehdä missä paikassa tahansa, vaan siihen valitaan takaatulevalle sopiva ohituspaikka, jossa hän myös menee ohi.
Turvaväliä ei tarvitse muutenkaan perustella, mutta jos takanani ajava peittää minut seuraavalta takaatulevalta, muodostuu ansa, joka voi saada tämän ohittamaan liian ahtaassa paikassa, kun yhtä (isoa) autoa ohittamaan lähtenyt huomaakin ohitettavan edellä toisen vasta ohituksen aikana.
Helpoimmin tuo tilanne syntyy vaikkapa pakun tai katumaasturin tavoittaessa moottoripyörän tai minkä tahansa ison auton tavoittaessa henkilöauton.
Moottoritiellä taannoin perässäni ajeli henkilöauto n. sekunnin etäisyydellä. Rajoitus 120, oma nopeuteni n. 105, keli hyvä ja liikenne vähäistä. Jokusen kilometrin tuota katselin, kunnes aloin hiljentaa vauhtiani. Noin 70-80 km/h kohdalla kaveri vihdoin meni ohi, jonka jälkeen molemmat saimme jatkaa matkaamme sopivaksi katsomallamme nopeudella.
Moottoritiellä taannoin perässäni ajeli henkilöauto n. sekunnin etäisyydellä. Rajoitus 120, oma nopeuteni n. 105, keli hyvä ja liikenne vähäistä. Jokusen kilometrin tuota katselin, kunnes aloin kiihdyttämään vauhtiani 150km/h. Sitten saimme jatkaa matkaamme sopivaksi katsomallamme nopeudella, ja ennen kuin toinen ehti uudelleen saavuttaa, se poistui rampista.
Just driven muistuttamana huomaan itsekin joskus karkaavani takanani olevasta lyhyestä turvavälistä eteenpäin.
Jos olen moottoripyörällä liikkeellä ja olemme tavoittamassa edelläajavaa jonoa, niin sen jonon turvin voi livistää takana tulevan ulottumattomiin ja jättää hänet seuraamaan jonon viimeistä sekunnin päässä.
Moottoritiellä taannoin perässäni ajeli henkilöauto n. sekunnin etäisyydellä. Rajoitus 120, oma nopeuteni n. 105, keli hyvä ja liikenne vähäistä. Jokusen kilometrin tuota katselin, kunnes aloin kiihdyttämään vauhtiani 150km/h.
Tuohan kuulostaa juuri siltä turvallisuuden optimoinnilta.
Reilu ylinopeus taustapeiliä vilkuillen, mentaliteetilla perässä et pysy, ...tana.
Totta, että rasittaa ne perässä roikkujat, mutta turvallisuuden kannalta tuo Herbertin vaihtoehto tuntui järkevämmältä.
Moottoritiellä taannoin perässäni ajeli henkilöauto n. sekunnin etäisyydellä. Rajoitus 120, oma nopeuteni n. 105, keli hyvä ja liikenne vähäistä. Jokusen kilometrin tuota katselin, kunnes aloin kiihdyttämään vauhtiani 150km/h.
Tuohan kuulostaa juuri siltä turvallisuuden optimoinnilta.
Reilu ylinopeus taustapeiliä vilkuillen, mentaliteetilla perässä et pysy, ...tana.
Totta, että rasittaa ne perässä roikkujat, mutta turvallisuuden kannalta tuo Herbertin vaihtoehto tuntui järkevämmältä.
Olen eri mieltä. Tyhjällä moottoritiellä 150km/h ei ole mitenkään vaarallista. Harvemmin kukaan tuollaisissa olosuhteissa roikkuu hiostaakseen. Eivät vaan osaa/uskalla/tahdo ohittaa jostain syystä.
Sen sijaan edessä jarruttelu on toisen ajamiseen puuttumista, josta se saattaa jopa provosoitua tai kilahtaa.
Tasainen rauhallinen hidastaminen ei ehkä saa pulssia nousemaan, mutta jykevä jarrupolkimen painallus tuossa tilanteessa on kiellettyä ja vaarallista ja aivan varmasti provosoivaa.
Myöskään tuo vauhti sinällään ei mielestäni ole "vaarallista".
Olen ajanut Saksan läpi moottoripyörällä, henkilö-, paketti- ja kuorma-autolla yhteensä melkein 30 kertaa, joten nopeudet ovat tulleet tutuiksi monella tapaa. Lähinnä noilla kahdella ensinmainitulla kulkineella tullut vauhtia itse pidettyä, sekä noilla kahdella jälkimmäisellä on joutunut huomioimaan huomattavasti minua nopeammin liikkuvat.
Sen sijaan, Suomessa 150 km/h on lain vastaista ja "vaaralliseksi" sen tekee se, että se on poikkeava nopeus tänne, missä kukaan ei tuollaista nopeutta odota.
Nopeuskin on suhteellinen käsite.
Saksassa tuo on melko normaali marssivauhti, eikä se säikäytä tai yllätä ihmisiä. Täällä tilanne on toinen.
Se että ajetaan yleisesti liian kovaa ei tee siitä oikeutettua.
Ilokseni näin tänään tien päällä ihan eläviä poliiseja tarkkailemassa liikennettä. Jes.
Toinen asia turvallisuusoptimoinnista.
Alkaako teillä se turvallisuuden optimointi jo ajoneuvoa valittaessa?
Kiinnitättekö huomioita turvavarusteisiin, tai vaikkapa ajoneuvon väriin?
Värin valinta on helppoa vallankin uutta autoa ostettaessa.
Muistan jostain menneisyydestä, että kirkkaan keltainen todettiin näkyvyytensä vuoksi turvallisimmaksi auton väriksi. Vaikka ei ihan uskoisi, kun katsoo liikennevalokäyttäytymistä.
Silti kirkkaan keltainen on harvinainen väri.
Punaista näkee kyllä, mutta sekin voi hukkua luonnon väreihin.
Asia tuli mieleeni, kun tänään aurinkoa vasten ajaessani en nähnyt lainkaan yhtä Opelia, kunnes se oli aivan kohdalla.
Väri oli sellainen metallinhohto hopean ja vaaleanruskean välillä. Onneksi ei ollut "tilannetta".
Ponilla hyviä ajatuksia, mutta yhden näkökulman haluan lisätä yllä olevaan nopeuskeskusteluun.
Ennalta-arvattavuusperiaatteen mukaan 150 km/h on Saksassa odotettavissa, mutta Suomessa ei. Oikeus varmaan tuomitsee ylinopeutta ajaneen, mutta enpä itse uskaltaisi tunkea niin ahtaaseen väliin, että 120 km/h ei aivan osu, mutta 150 km/h osuu.
Eli pienet oli marginaalit toisellakin puolella, jos tuon nopeuseron vuoksi kolahti.
Poni:
Alkaako teillä se turvallisuuden optimointi jo ajoneuvoa valittaessa?
Kiinnitättekö huomioita turvavarusteisiin, tai vaikkapa ajoneuvon väriin?
Ostoslistallani oli pakollisina varusteina talvitestin tehokkaimpien tasolla olevat valot, tasapainoinen ajettavuus, ESP ja uudet laadukkaat talvirenkaat, jotka myös vaihtuvat aika tiuhaan.
Mutta joudun myöntämään hankkineeni ne mukavuussyistä.
Talvella ja pimeässä ajavan hiihtoharrastajan on mukavampi liikkua autolla, joka toimii talvessa.
Uuden autojen varusteista minusta merkittävin, jossa merkittäviä eroja löytyy, on lähivalot. Niihin itse kiinnitän huomiota. Valitettavasti tämän takia olen joutunut sulkemaan pois muuten parhaan vaihtoehdon.
Anteeksi jos tulee toistoa, mutta pikaselauksella en löytänyt aiempaa mainintaa tilanteesta, jossa vastaantulija estää kääntymisen vasemmalle suoralla tiellä, jossa takaa tuleva mahtuu ohittamaan oikealta (tai sitä suuremmalla syyllä ellei mahdu).
Jos takaa tuleva kilauttaa pysähtyneen perään, se heittää pyörät valmiiksi vasemmalle kääntäneen kääntymisvuoroa odottelevan vasemmalle kaistalle lähestyvän vastaantulijan eteen.
Kääntymistä valmistellessa vilkku vasemmalle ennen kuin jarruvalot syttyvät ja jos pitää pysähtyä odottamaan kääntymisvuoroa, pyörät suoraan tai jopa hieman etuviistoon oikealle.
Anteeksi jos tulee toistoa, mutta pikaselauksella en löytänyt aiempaa mainintaa tilanteesta, jossa vastaantulija estää kääntymisen vasemmalle suoralla tiellä, jossa takaa tuleva mahtuu ohittamaan oikealta (tai sitä suuremmalla syyllä ellei mahdu).
Jos takaa tuleva kilauttaa pysähtyneen perään, se heittää pyörät valmiiksi vasemmalle kääntäneen kääntymisvuoroa odottelevan vasemmalle kaistalle lähestyvän vastaantulijan eteen.
Kääntymistä valmistellessa vilkku vasemmalle ennen kuin jarruvalot syttyvät ja jos pitää pysähtyä odottamaan kääntymisvuoroa, pyörät suoraan tai jopa hieman etuviistoon oikealle.
Tämä on täyttä asiaa, en vastusta, mutta lisäisin vielä pienen kommentin.
Kertokaa, onko malli järkevä, vai onko siitä oletettavasti haittaa jollekin osapuolelle.
Vastaantulevan kaistalla olemista se ainakin vähentää.
Eli, jarruvalot palavat, vilkku on vasemmalle, mutta pyrin siihen, että ajoneuvo vielä liikkuu. Hitaasti, mutta kuitenkin. En pysähdy, ellei ole pakko.
Syyt: Silloin tietää, mihin etupyörät osoittavat.
Pienen alkuvauhdin kanssa risteyksen ylittämisen aika vähenee olennaisesti.
Erittäin ruuhkaisessa liikenteessä tämä ei välttämättä onnistu, mutta normaalitilanteessa ainakin minun kohdallani tämä on toiminut varsin jouhevasti.
740 GLE jo kirjoittikin, että "jos pitää pysähtyä", mutta nyt se pysähtymättömyys on nimenomaan pyrkimyksenä.
Eli, jarruvalot palavat, vilkku on vasemmalle, mutta pyrin siihen, että ajoneuvo vielä liikkuu. Hitaasti, mutta kuitenkin. En pysähdy, ellei ole pakko.
Syyt: Silloin tietää, mihin etupyörät osoittavat.
Pienen alkuvauhdin kanssa risteyksen ylittämisen aika vähenee olennaisesti.
...
pysähtymättömyys on nimenomaan pyrkimyksenä.
Kiitos muistutuksesta, hyvä tarkennus!
Vajaavetoinen ei tosiaan singahda talvikelissä paikaltaan kovin äkäisesti.
Moottoripyörällä ei myöskään mielellään jää huojumaan paikalleen vasen vilkku päälle kahta puolta noin kahdeksaakymppiä ohi pyyhkivien autojonojen väliin. Pyörän havaittavuus autoilijalle on tuossa tilanteessa epävarmaa.
Tasan 30 vuotta sitten olen ensimmäisen kerran kiinnittänyt huomiota tähän ja pitänyt oikein raivoamattomia teemakuukausia.
Nyt olen päässyt jo sille tasolle, että kiroilla saa niin paljon kuin haluaa, mutta omaan ajamiseen ei käämien käryäminen saa vaikuttaa kuin korkeintaan positiivisesti: hölmöilyn vastapalveluksena pitää näyttää oikein erityisen ylikohtelias ja huolellinen mallisuoritus.
Rouva kysyi vasta, että koska kerran ajamiseni jatkuu siististi tekivätpä muut mitä tahansa, niin mitä arvelen voittavani kiroillen ja verenpainetta nostaen?
Aika pahan pisti, tuota pitää oikein miettiä
Ajattelin kääntää tämänin peliksi, jossa kerään pisteitä korjaamalla muiden virheitä itse hermojani menettämättä. Saa nähdä kuinka kauan onnistuu
Kuukeri:
Huomasin. Anteeksi tietoisen pirullinen sarkasmini, jolla halusin tuoda esiin kilpailemisen täydellisen älyttömyyden. Liikenteen seassa kisatessa ei saada mitään tietoa todellisista taidoista, vaan ainoastaan riskinsietokyvystä, jota äärimmilleen kehittyneenä voi perustellusti pitää myös tyhmyytenä.
Mutta mitäs me sille voidaan sitten tehdä? Jatkaa muiden paheksumista...vai säätää sitä ainoaa komponenttia, joka on meidän hallinnassame?
Kuukeri:
Saatko sinä mielihyvää ohittamisesta?
Oletan että et? Miksi siis arvelet jonkun muun saavan ohituksesta mielihyvää?
Kahden ajoneuvon järjestys vaihtuu, ei muuta.
Mielihyvää tulee ohituksesta lähinnä silloin kun on pitkän aikaa mutkaisella tiellä ajanut rekan tms. perässä.
Jonkun toisen kuvittelen saavan ohittamisesta hyvän tunteen, kun en muutakaan syytä keksi. Siis nyt kun puhe oli turhasta ohittamisesta, jolloin ei ohiteta hitaampia.
Voi kyse olla jonkinlaisesta tahattomastakin käytöksestä. Paras mieleen tuleva esimerkki sellaisesta on hyvin yleinen: ohitettava panee sivupeilistä rutinoidusti merkille, että sieltä ollaan tulossa rinnalle. Ohitettava painaa kaasua hivenen enemmän ja kääntää rattia aavistuksen verran vasempaan, lähestyen keskikaistaa.
Ihmettelin tätä järjenvastaista käytöstä pitkään, kunnes tajusin itsekin tekeväni nolosti aivan samaa.
Sittemmin olen aina ohittajan havaittuani keskittynyt nopeuden ja ajolinjan vakauteen enemmän.
Kuukeri:
Justiinsa.
Kuukeri:
Hienoa, että omaa ajamista analysoidaan.
Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? Mistään sattumasta ei kyse voi olla, koska silloin nopeus olisi voinut yhtä hyvin alentua ja/tai ajolinja siirtyä oikealle. Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.
Herbert:
Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan. Ehkäpä samaa luokkaa kuin tiedostamaton kehonkieli.
Ei kaikki hölmöily olekaan ilkeilyä tai laiskuutta.
Kuukeri:
Ei liikenne ole mitään puolustuspeliä, päin vastoin.
Suosittelen käyntiä psykatrilla jos säännöllisesti on sellainen tunne että muut ympärillä olevat ihmiset tuntuvat uhkaavilta.
Hyvä ritsa:
Ymmärsitkö sinä, että nyt puhuttiin tiedostamattomista alkukantaisista reaktioista? En sanonut että koen ympärillä olevat ihmiset uhkaksi. Aivan kuin itselläsi olisi vahva taipumus tulkita muiden sanomiset mahdollisimman epäsuotuisasti. Tiedostamatta tai tahallisesti. Yritä nyt pysyä kärryillä, ettei koko ajan tarvi hinata hidasta perässä. Koko ketju nyykähtää.
Suosittelen sinulle että koitat vaikka lukea hieman hitaammin, jotta ehdit sisäistää tekstin todellisen ajatuksen. Nytkin kommenttisi jäi vain pintapuoliseksi roiskaukseksi, joka vain vie tilaa viestijonossa.
Kuukeri:
Ymärsin kyllä, minulla ei sellaista alkukantaista reaktiota ole ja jos jotain vastaan täytyy puolustautua täytyy sen olla uhka.
Kuukeri:
Olen samaa mieltä siitä, ettei (läheskään) kaikki hölmöily ole ilkeilyä tai edes laiskuutta. Juuri tuollaiset tiedostamattomat asiat voivat selittää monta tilannetta. Kun vielä kuvioon kuuluu se, että tiedostamattoman hölmöilyn uhriksi joutunut alkaa opettamaan tai toimia muuten vain yhtä fiksusti hölmöilijää kohtaan, onkin osapuolilla ihmeteltävää.
Vaistomaisen reaktion lisäksi tilanne saattaa olla myös selittävissä. Ihminen arvioi nopeuksia havaitsemalla eri etäisyyksillä olevia kohteita. Nämä näyttää liikkuvan eri nopeuksilla, lähellä olevat kohteet nopeasti ja kaukana hitaasti. Näiden erojen avulla aivot muodostavat käsityksen nopeudesta. Kun ohittaja vaikuttaa tähän havaintoon, voi ohitettavan käsitys nopeudesta häiriintyä ja tasaisen nopeuden ylläpito ollakin kiihdyttämistä.
Ohitettavan auton ajolinjan siirtyminen saattaa selittyä sillä, että kuljettajan katse on ohituksen aikana normaalia enemmän vasemmalla, joten ajolinjakin siirtyy siihen suuntaan, johon katseen painopistekin on siirtynyt.
Kuukeri:
Katse?
Motoristia opetetaan katsomaan minne ajaa...kirjaimellisesti. Pyörä menee sinne minne silmät katsovat. Tämän osaajan tietoisella harjoittelulla automatisoiman mekanismin rumempi puoli löytyy hakusanalla "target fixation"
Autoa voi ajaa ihan hyvin ilman tietoista katseohjaustakin, joten sitä ei opeteta käyttämään...eikä varomaan sen sivuvaikutuksia, joita on sekä ihmisen motoriikkaan että korvienväliin liittyen.
Jospa ohittajaa vasemmasta peilistä seuratessasi asiaa edes ajattelematta ihan vähän käännyit vasemmalle päin...mitäs kädet ja jalat tekivät siinä samalla?
Olennaista on joka tapauksessa huomata mitä on tekeillä, koska vain sellainen kuljettaja voi oppia lisää, joka huomaa ajamisessaan virheitä!
Kuukeri:
Ei tietenkään.
Mutta riski määräytyy silti sen mukaan mitä tekee, eikä miksi tekee.
(ei moite sinulle erikseen, vaan ainoastaan havainto, jonka seurausten kanssa me kaikki joudumme elämään)
Herbert:
Ohoo, tuli vähän toistoa, kun vastasin lukematta kaikkia posteja. Samaa epäilin itsekin.
Koska tämän threadin tarkoitus on korjata asioita, ehdotan korjauskeinoksi tietoista harjoittelua katsoa tässä(kin) tilanteessa riittävän kauas eteen ja pitää ohittaja seurannassa tausta- ja sivupeilissä ääreisnäön alueella.
Tätä ääreisnäön alueella seurantaa toki helpottaa, jos ohittaja raskii käyttää valoja ja vilkkuja.
Sitten kun koko näkökentän tietoinen käyttö on tällä harjoituksella opeteltu, voi samaa menetelmää käyttää parantamaan mahdollisuuksiaan havaita olennainen muissakin tilanteissa.
Aika helposti käy niin, että katse "jää kiinni" mielenkiintoiseen havaintoon sen jälkeen kun se on oman ajamisen kannalta muuttunut vähemmän tärkeäksi. Samaan aikaan oikeasti tärkeässä suunnassa ehtii tapahtua vaikka mitä!
...koska silloin luopuu omasta pelivarastaan.
Turvavälit pidetään normaalisti eteenpäin, mutta eri keskustelussa tunnistin yhden tilanteen, jossa huolehdin myös takanani olevasta turvavälistä vaikka väkisin, eli suorastaan pakottamalla lähellä ajavan ohitseni.
Tätä ei tietenkään voi tehdä missä paikassa tahansa, vaan siihen valitaan takaatulevalle sopiva ohituspaikka, jossa hän myös menee ohi.
Turvaväliä ei tarvitse muutenkaan perustella, mutta jos takanani ajava peittää minut seuraavalta takaatulevalta, muodostuu ansa, joka voi saada tämän ohittamaan liian ahtaassa paikassa, kun yhtä (isoa) autoa ohittamaan lähtenyt huomaakin ohitettavan edellä toisen vasta ohituksen aikana.
Helpoimmin tuo tilanne syntyy vaikkapa pakun tai katumaasturin tavoittaessa moottoripyörän tai minkä tahansa ison auton tavoittaessa henkilöauton.
Moottoritiellä taannoin perässäni ajeli henkilöauto n. sekunnin etäisyydellä. Rajoitus 120, oma nopeuteni n. 105, keli hyvä ja liikenne vähäistä. Jokusen kilometrin tuota katselin, kunnes aloin hiljentaa vauhtiani. Noin 70-80 km/h kohdalla kaveri vihdoin meni ohi, jonka jälkeen molemmat saimme jatkaa matkaamme sopivaksi katsomallamme nopeudella.
Moottoritiellä taannoin perässäni ajeli henkilöauto n. sekunnin etäisyydellä. Rajoitus 120, oma nopeuteni n. 105, keli hyvä ja liikenne vähäistä. Jokusen kilometrin tuota katselin, kunnes aloin kiihdyttämään vauhtiani 150km/h. Sitten saimme jatkaa matkaamme sopivaksi katsomallamme nopeudella, ja ennen kuin toinen ehti uudelleen saavuttaa, se poistui rampista.
Just driven muistuttamana huomaan itsekin joskus karkaavani takanani olevasta lyhyestä turvavälistä eteenpäin.
Jos olen moottoripyörällä liikkeellä ja olemme tavoittamassa edelläajavaa jonoa, niin sen jonon turvin voi livistää takana tulevan ulottumattomiin ja jättää hänet seuraamaan jonon viimeistä sekunnin päässä.
Tuohan kuulostaa juuri siltä turvallisuuden optimoinnilta.
Reilu ylinopeus taustapeiliä vilkuillen, mentaliteetilla perässä et pysy, ...tana.
Totta, että rasittaa ne perässä roikkujat, mutta turvallisuuden kannalta tuo Herbertin vaihtoehto tuntui järkevämmältä.
Poni:
Olen eri mieltä. Tyhjällä moottoritiellä 150km/h ei ole mitenkään vaarallista. Harvemmin kukaan tuollaisissa olosuhteissa roikkuu hiostaakseen. Eivät vaan osaa/uskalla/tahdo ohittaa jostain syystä.
Sen sijaan edessä jarruttelu on toisen ajamiseen puuttumista, josta se saattaa jopa provosoitua tai kilahtaa.
"...saattaa jopa provosoitua tai kilahtaa."
Totta. On kuitenkin tapoja tehdä se hidastaminen.
Tasainen rauhallinen hidastaminen ei ehkä saa pulssia nousemaan, mutta jykevä jarrupolkimen painallus tuossa tilanteessa on kiellettyä ja vaarallista ja aivan varmasti provosoivaa.
Myöskään tuo vauhti sinällään ei mielestäni ole "vaarallista".
Olen ajanut Saksan läpi moottoripyörällä, henkilö-, paketti- ja kuorma-autolla yhteensä melkein 30 kertaa, joten nopeudet ovat tulleet tutuiksi monella tapaa. Lähinnä noilla kahdella ensinmainitulla kulkineella tullut vauhtia itse pidettyä, sekä noilla kahdella jälkimmäisellä on joutunut huomioimaan huomattavasti minua nopeammin liikkuvat.
Sen sijaan, Suomessa 150 km/h on lain vastaista ja "vaaralliseksi" sen tekee se, että se on poikkeava nopeus tänne, missä kukaan ei tuollaista nopeutta odota.
Nopeuskin on suhteellinen käsite.
Saksassa tuo on melko normaali marssivauhti, eikä se säikäytä tai yllätä ihmisiä. Täällä tilanne on toinen.
Poni:
Odotuksiin en osaa sanoa, mutta esimerkiksi helsinkiä lähestyttäessä tuolla jää useimpien jalkoihin.
Jotta jää ihan jalkoihin 150 kmh nopeudella.
Se että ajetaan yleisesti liian kovaa ei tee siitä oikeutettua.
Ilokseni näin tänään tien päällä ihan eläviä poliiseja tarkkailemassa liikennettä. Jes.
Toinen asia turvallisuusoptimoinnista.
Alkaako teillä se turvallisuuden optimointi jo ajoneuvoa valittaessa?
Kiinnitättekö huomioita turvavarusteisiin, tai vaikkapa ajoneuvon väriin?
Värin valinta on helppoa vallankin uutta autoa ostettaessa.
Muistan jostain menneisyydestä, että kirkkaan keltainen todettiin näkyvyytensä vuoksi turvallisimmaksi auton väriksi. Vaikka ei ihan uskoisi, kun katsoo liikennevalokäyttäytymistä.
Silti kirkkaan keltainen on harvinainen väri.
Punaista näkee kyllä, mutta sekin voi hukkua luonnon väreihin.
Asia tuli mieleeni, kun tänään aurinkoa vasten ajaessani en nähnyt lainkaan yhtä Opelia, kunnes se oli aivan kohdalla.
Väri oli sellainen metallinhohto hopean ja vaaleanruskean välillä. Onneksi ei ollut "tilannetta".
Ponilla hyviä ajatuksia, mutta yhden näkökulman haluan lisätä yllä olevaan nopeuskeskusteluun.
Ennalta-arvattavuusperiaatteen mukaan 150 km/h on Saksassa odotettavissa, mutta Suomessa ei. Oikeus varmaan tuomitsee ylinopeutta ajaneen, mutta enpä itse uskaltaisi tunkea niin ahtaaseen väliin, että 120 km/h ei aivan osu, mutta 150 km/h osuu.
Eli pienet oli marginaalit toisellakin puolella, jos tuon nopeuseron vuoksi kolahti.
Poni:
Ostoslistallani oli pakollisina varusteina talvitestin tehokkaimpien tasolla olevat valot, tasapainoinen ajettavuus, ESP ja uudet laadukkaat talvirenkaat, jotka myös vaihtuvat aika tiuhaan.
Mutta joudun myöntämään hankkineeni ne mukavuussyistä.
Talvella ja pimeässä ajavan hiihtoharrastajan on mukavampi liikkua autolla, joka toimii talvessa.
Uuden autojen varusteista minusta merkittävin, jossa merkittäviä eroja löytyy, on lähivalot. Niihin itse kiinnitän huomiota. Valitettavasti tämän takia olen joutunut sulkemaan pois muuten parhaan vaihtoehdon.
Anteeksi jos tulee toistoa, mutta pikaselauksella en löytänyt aiempaa mainintaa tilanteesta, jossa vastaantulija estää kääntymisen vasemmalle suoralla tiellä, jossa takaa tuleva mahtuu ohittamaan oikealta (tai sitä suuremmalla syyllä ellei mahdu).
Jos takaa tuleva kilauttaa pysähtyneen perään, se heittää pyörät valmiiksi vasemmalle kääntäneen kääntymisvuoroa odottelevan vasemmalle kaistalle lähestyvän vastaantulijan eteen.
Kääntymistä valmistellessa vilkku vasemmalle ennen kuin jarruvalot syttyvät ja jos pitää pysähtyä odottamaan kääntymisvuoroa, pyörät suoraan tai jopa hieman etuviistoon oikealle.
740 GLE:
Tämä on täyttä asiaa, en vastusta, mutta lisäisin vielä pienen kommentin.
Kertokaa, onko malli järkevä, vai onko siitä oletettavasti haittaa jollekin osapuolelle.
Vastaantulevan kaistalla olemista se ainakin vähentää.
Eli, jarruvalot palavat, vilkku on vasemmalle, mutta pyrin siihen, että ajoneuvo vielä liikkuu. Hitaasti, mutta kuitenkin. En pysähdy, ellei ole pakko.
Syyt: Silloin tietää, mihin etupyörät osoittavat.
Pienen alkuvauhdin kanssa risteyksen ylittämisen aika vähenee olennaisesti.
Erittäin ruuhkaisessa liikenteessä tämä ei välttämättä onnistu, mutta normaalitilanteessa ainakin minun kohdallani tämä on toiminut varsin jouhevasti.
740 GLE jo kirjoittikin, että "jos pitää pysähtyä", mutta nyt se pysähtymättömyys on nimenomaan pyrkimyksenä.
Poni:
Kiitos muistutuksesta, hyvä tarkennus!
Vajaavetoinen ei tosiaan singahda talvikelissä paikaltaan kovin äkäisesti.
Moottoripyörällä ei myöskään mielellään jää huojumaan paikalleen vasen vilkku päälle kahta puolta noin kahdeksaakymppiä ohi pyyhkivien autojonojen väliin. Pyörän havaittavuus autoilijalle on tuossa tilanteessa epävarmaa.
Tässä ketjussa on paljon hyviä ohjeita ajamisen taktiikkaan.
Pääkaupunkiseudulla pääasiassa ajessani ykköseksi on kuitenkin muodostunut oman pään toiminta:
Älä provosoidu.
Pääsääntöisesti toimii, mutta pää on kumma värkki.
Poni:
Osui ja upposi!
Tasan 30 vuotta sitten olen ensimmäisen kerran kiinnittänyt huomiota tähän ja pitänyt oikein raivoamattomia teemakuukausia.
Nyt olen päässyt jo sille tasolle, että kiroilla saa niin paljon kuin haluaa, mutta omaan ajamiseen ei käämien käryäminen saa vaikuttaa kuin korkeintaan positiivisesti: hölmöilyn vastapalveluksena pitää näyttää oikein erityisen ylikohtelias ja huolellinen mallisuoritus.
Rouva kysyi vasta, että koska kerran ajamiseni jatkuu siististi tekivätpä muut mitä tahansa, niin mitä arvelen voittavani kiroillen ja verenpainetta nostaen?
Aika pahan pisti, tuota pitää oikein miettiä
Ajattelin kääntää tämänin peliksi, jossa kerään pisteitä korjaamalla muiden virheitä itse hermojani menettämättä. Saa nähdä kuinka kauan onnistuu
http://www.terve24.fi/mieli-ja-uni/kun-sattuu-kiroilu-auttaa
"jos haluat maksimoida kiroilun kipua lieventävät vaikutukset, kannattaa säästää kirosanat erikoistilaisuuksiin."