Toisinaan näkee kommentteja, että regeneroinnin ansiosta sähköautojen ja hydridien jarrut vaativat vähemmän huoltoa. Sitä en usko, vähäisellä pyöräjarrujen käytöllä jarrumännat ja liukutapit jumiutuvat, sekä jarrulevyt ruostuvat. Josta syystä kenties tarvitsevat huoltoa usemmammin kuin polttomoottoriautojen jarrut.
Tämä tuli mieleeni, kun just herkistelin yhden auton jarruja. Ko. autoon oli takajarrulevyt ja jarrupalat vaihdettu n. 8000 km aiemmin. Tuo 8000 km oli syntynyt reilun vuoden aikana, eli jarrujen käyttö ei kovin aktiivista. Toisella puolella näkyi jarrupaloissa selvät ylikuumenemisen jäljet, joten palat meni vaihtoon. Jarrulevyt olivat onneksi vielä kunnossa, ei edes ylikuumenenminen ollut aiheuttanut levyn kieroutumista.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Jep. Luokkaa kerta viikkoon reippaampi jarrutus soveltuvassa paikassa, ja/tai herkistely & putsaus kerran vuoteen tuo erittäin pitkän käyttöiän jarruille.
Tässä tulee mieleen, että sähköautoja tehdään edelleen polttomoottoriautoja muokkaillen ja tarpeettoman monimutkaisesti. Eikö tehokas jarrutus pelkästään sähkömoottorin avulla ole mahdollista toteuttaa?
Lisäksi jarrut pystytään tekemään toimiviksi ilman säännöllisiä jarrutteluitakin. Ei ole ollut ongelmia moottoripyörien jarrujen kanssa, vaikka ajoneuvo olisi seissyt vuoden.
Kysyppä talvimoottoripyöräilijöiltä onko ollut ongelmia jarrujen kanssa. Suolamoska ne jarrut saa jumiin.
Sähkömoottorilla jarrutusta rajoittavat suurin piirtein samat lainalaisuudet kuin kiihdytystäkin. Joku 2 sekunnissa 0-100 kiihdyttävä Tesla varmaan optimaalisessa tilanteessa pystysi tehokkaaseen jarrutukseen moottorillakin, mutta kylmällä tai täydellä akulla senkin sähköinen jarrutusteho laskisi. Pienitehoisissa ja varsinkin pienitehoisissa takavetomalleissa sähköllä jarruttamisen rajat ovat aina liian alhaalla hätäjarrutukseen.
Avaus antaa tilanteesta kuvan, joka ei vastaa monien kokemuksia. Tuollainen 8000 kilometrin jumiutumisväli on joku erikoistapaus.
Jo noin 50.000 km kohdalla olen vaihtanut uutena ostettuun autoon pilalle ruostuneiden takalevyjen tilalle uudet. Tuo oli siis kyseisen uuden auton ensimmäinen levyjen vaihto, joka tehtiin reilusti aiemmin kuin kulumisen puolesta olisi ollut mitään tarvetta edes palojen vaihtoon.
Joillain alkaa jarruosien vaihto noilla kilometreillä ihan luonnostaan, mutta nyt ei ole kyse kulumisesta, koska kyseistä autoa ajavan kuskin autossa etujarrujenkin odotettu kestoikä on 200.000 km luokkaa ja takana tietysti pienemmän rasituksen vuoksi pidemmälle.
Tässä ei nyt kaikki täsmää. En epäile analyysiäsi, koska ylikuumentuneet palat erottaa kyllä. Vakioauton jarruthan saa kyllä paistetuksi ilman Alppeja ja asuntovaunuakin. Mutta sitten kun kierrosajat radalla alkavat vaatia levyihin lisää tuuletusta ja hyvin jäähtyviä sintteripaloja, se ensimmäisen hyviä settejä sisältävän ratapäivän jälkeen lasittuneeksi ja murtumille kärventyneet vakiojarrupalat löytyvät kyllä edestä.
Jos maantiellä ajettava vakioauto kärventää TAKAjarrunsa ja etenkin kun se kärventää ne toispuoleisesti, tulisi mieleen lähteä etsimään jumittuvaa työsylinteriä?
Oma resepti on vetää palat irti levystä ja polkea ne takaisin muutaman kerran jokaisessa renkaanvaihdossa. Talvikelillä ASR, ESP ja ABS paineiskut hoitavat loput, vaikka muuten jarrujen käyttö ajaessa onkin minimoitu.
Niinpä, mietin sitä itsekin jälkeenpäin.
Talviliukkailla minulla on toisinaan tapana "arvata liukkauden tasoa" siten, että kääntyessä maantieltä liittymään painan jarrun täydestä vauhdista pohjaan tavoitteenani että kääntymiskohdassa on sopiva vauhti. 99% se onnistuu eivätkä jumittavat tai ruostuvat jarrut ole koskaan olleet ongelmani. Nyttenkin tuossa vanhemnassa reilu 15 v 220000 km ajetussa tila-autossani kaikki jarruosat ovat alkuperäiset uudemmista puhumattakaan.
Hyvin ajettu! En ole itse päässyt noin pitkälle tehtaan osilla.
Talviajokouluttaja lisäsi minun harjoitusrutiineihini ABS jarrutuksen aikana ohjaamisen, kun harjoitusradalla osasin sen ainoaataan teoriassa mutta en käytännössä.
Viimeisimmässä huollossa jo "tarjouduttiin" vaihtamaan etujarrupalat, mutta tehdään tuo vaihto seuraavassa.
Jep, jarrumännän liike oli hieman tahmea, liukutapit kyllä liikkuivat hyvin. Jarrupalojen ylikuumenemisen näki jo ennen niiden irrotusta palaneesta jarrupalan kyljen maalista. Irotus vahvisti asian, palan pinta mureni helposti raaputtamalla.
Sattumalta olin ko. auton kyydissä (en kuskina), kun tuo jumiutuminen tapahtui. Olimme ajaneet 12-13 km 80km/h rajoitusalueella. Pysähdyimme liikennevaloihin ja varsin vahva kuumentuiden jarrujen haju pelmahti autoon sisään. Kenenkähän autossa jarrut mahtaa laahata? Kohta pysähdyimme ihan muuten ja huomasin hajun sekä takavanteen olevan varsin lämmin. Noin tunnin kuluttua lähdimme takaisinpäin välillä pysähtyen vannetta tunnustelemaan, mutta ei se enää kuumentunut.
Männän liike siis oli tahmea, mutta olisin luullut kuumentumisen johdosta olevan tahmempikin. Noin voimakas kuumentuminen oli siis hieman erikoista. Vähän lievempi olisi normaalia kun jarrut alkavat ilmoitella huoltotarpeesta.
Kokemukseni mukaan takajarrut ne ekaksi oireilevat. Kevyeissä jarrutuksissa ne eivät paljoa, jos ollenkaan aktivoidu. Etujarrut tekee suurinpirrtein koko hidastustyön. Myöskään nimenomaan männän jumiutuminenkaan ei ole harvinaista. Toki liutkin voi jumahtaa.
Tuo kikka palat irti levystä muutaman kerran joka renkaanvaihdon yhteydessä on hyvä, niin teen minäkin. Jos käsijarru vaikuttaa mekaanisesti, tai mekaanissähköisesti jarrumäntään (ei erillisiä käsijarrukenkiä), tuo kikka ei toimi. Käsijarrun säätömekanismi estää jarrumännän painumisen sisään, painuu vain ehkä muutaman kymmenysosamillin. Mäntä pitää painaa sisään työkalun avulla, ja/tai joidenkin autojen (ei kaikkien) sähköisissä käsijarruissa tarvittaneen avuksi auton huoltosoftaa.
Muuten, autollani on nyt ajettu 150 000 km. Vielä alkuperäiset jarrulevyt ja -palat ovat käytössä. Kuitenkin arvelen, että seuraavan renkaiden vaihdon yhteydessä totean, että nyt ovat kuluneet vaihtorajalle.
noh, volkkari palannut rumpuihin takana... mites muut merkit?